Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi

Skitsoidi persoonallisuus, estynyt persoonallisuus tai Aspergerin oireyhtymä. Nämä ovat tavallisimmat syyt. Lisäksi jonkinasteinen heikkolahjaisuus mahdollinen syy. Jos kovin on tällaista estyneisyyttä tai kyvyttömyyttä ja itse olet puhelias tai toisinpäin niin ei hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.

Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.

Jos lähtee olettamuksesta, että sanotaan vain asioita ja mielellään jotain tärkeää, niin mitä luulet, että se on? Todetaan ääneen päivän tapahtumat.

Keskustelu vaatii jo kahta ihmistä ja halua jakaa jotain ajatuksia. Silloin ne keskustelut ovat mielenkiintoisia ja avartavia. Jopa erittäin puheliaan ihmisen on vaikeaa täyttää näiden jotain maatamullistavia kertomuksia vaativien ihmisten toiveita jutun aiheista?

Toiset tykkäävät puhua ja keskustella muiden kanssa ja se on toisista hiljaisista suoraan kauheaa. Ellei se ole jotain todella tärkeää. Ihan kuten ei maailman joka tason puhetta mahtuisi.

Puheliaisuus ei tarkoitakaan, että olisi hyvä keskustelija. Puheliaisuus tarkoittaa vain sitä, että tykkää kuunnella omaa ääntään. Tykkää olla äänessä. Puheliaillehan ei yleensä ole mitään väliä, mistä puhutaan, kunhan he saavat puhua. Monet hiljaiset ovat erittäin hyviä keskustelijoita, koska he ehtivät ajatella ja pohdiskella asioita syvemmin. Mietiä asioita monesta eri näkökulmasta. Siis myös muistakin kuin vain omasta näkökulmastaan. 

Ihme vihamielisyyttä taas. Puheliaisuus ei todellakaan välttämättä tarkoita sitä, että rakastaa omaa ääntään vaan se on yksi kommunikoinnin tapa. 

Puheliaisuus ei ole yksi kommunikoinnin tapa vaan se on ihmisessä oleva ominaisuus. Puhelias ihminen haluaa puhua paljon. Puhe sen sijaan on yksi kommunikoinnin tapa, mutta vain yksi. Ilmeillä, eleillä ja äänensävyillä on erittäin suuri merkitys. 

Eli puhelias haluaa vaan kommunikoida paljon? Miksi sitä pitää yrittää demonisoida. Jos puhuu paljon, niin sinne mahtuu luonnollisesti enemmän p4sk44 joukkoon, mutta se on elämää ja ihmiset ovat erilaisia. Itse ole hyvin puhelias ihminen, mutta käyn mielelläni myös paljon keskustelua netissä ja nimenomaa asiapitoista keskustelua eikä sellaista aivotonta soopaa. Voihan sellainen "Mitä mieltä olet asiasta X?" tarkoittaa myös oman äänensä rakastamista, mutta itselleni se kääntyy kiinnostukseksi maailmaa ja ihmisten ajatuksia kohtaan. Tämä siis huolimatta siitä, ovatko ihmiset itsessään mielestäni kiinnostavia vai eivät.

Miten mä nyt vääntäisin tämän rautalangasta? Jos ihminen on kovin puhelias, hän ei voi silti olettaa, että kaikki muut ihmiset olisivat hirveän kiinnostuneita kuuntelemaan hänen juttujaan. Puheliaan pitää siis etsiä keskimääräistä suurempaan kommunikoinnintarpeeseensa joku toinen puhelias, jonka mielestä on mukavaa jutella. Minäkin olen välillä puhelias, mutta vain sellaisten henkilöiden seurassa, jotka haluavat puhua kanssani kyseisestä aiheesta. Puheliaankin siis pitää osata tulkita myös sanatonta viestintää eikä tylsistyttää omilla jutuillaan muita kuoliaksi. Tai vielä vähemmän olettaa, että kaikki muut ihmiset olisivat jotenkin velvollisia kuuntelemaan puheliaan juttuja, koska puheliaalla on niin kova tarve kommunikoida. 

Miksi oletat, että lörpöttelen kaikille randomeille? Mene valittamaan suoraan naapurillesi, sillä se henkilö en ole minä. Kirjoitat kuin suoraan jollekin tietylle henkilölle.

Ehkä heillä ei ole mitään sanottavaa muille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.

Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.

Jos lähtee olettamuksesta, että sanotaan vain asioita ja mielellään jotain tärkeää, niin mitä luulet, että se on? Todetaan ääneen päivän tapahtumat.

Keskustelu vaatii jo kahta ihmistä ja halua jakaa jotain ajatuksia. Silloin ne keskustelut ovat mielenkiintoisia ja avartavia. Jopa erittäin puheliaan ihmisen on vaikeaa täyttää näiden jotain maatamullistavia kertomuksia vaativien ihmisten toiveita jutun aiheista?

Toiset tykkäävät puhua ja keskustella muiden kanssa ja se on toisista hiljaisista suoraan kauheaa. Ellei se ole jotain todella tärkeää. Ihan kuten ei maailman joka tason puhetta mahtuisi.

Puheliaisuus ei tarkoitakaan, että olisi hyvä keskustelija. Puheliaisuus tarkoittaa vain sitä, että tykkää kuunnella omaa ääntään. Tykkää olla äänessä. Puheliaillehan ei yleensä ole mitään väliä, mistä puhutaan, kunhan he saavat puhua. Monet hiljaiset ovat erittäin hyviä keskustelijoita, koska he ehtivät ajatella ja pohdiskella asioita syvemmin. Mietiä asioita monesta eri näkökulmasta. Siis myös muistakin kuin vain omasta näkökulmastaan. 

Ihme vihamielisyyttä taas. Puheliaisuus ei todellakaan välttämättä tarkoita sitä, että rakastaa omaa ääntään vaan se on yksi kommunikoinnin tapa. 

Puheliaisuus ei ole yksi kommunikoinnin tapa vaan se on ihmisessä oleva ominaisuus. Puhelias ihminen haluaa puhua paljon. Puhe sen sijaan on yksi kommunikoinnin tapa, mutta vain yksi. Ilmeillä, eleillä ja äänensävyillä on erittäin suuri merkitys. 

Toki eleillä, ilmeillä ja äänensävyllä on merkitys niiden valittujen sanojen ohella, mutta jos ihminen ei sano mitään, niin toisen voi olla aika vaikea arvata mitä siellä pään sisällä liikkuu vai liikkuuko mitään. Jos sanoo muutaman kohteliaan sanan, niin se ei tarkoita että pitäisi avautua koko sielunelämästään. Hyvät keskustelijat osaavat hakea niitä yhteisiä jutun aiheita ja luoda myönteistä tunnelmaa verrattuna äänettömään mököttömiseen. Joskus hyvä juttutuokio voi kestää 10 minuuttia ja joskus kahvipöydän ääressä voi mennä mukavalla porukalla vaikka 2 tuntia, jolloin puheenaiheet saattavat vaihdella taivaan ja maan välillä.

Vierailija kirjoitti:

Minä kammoan näitä paljon puhuvia ihmisiä. Ihmisiä, jotka päläpälä loputon läpäläpä minä hiihdin 100 kilsaa päivässä ja toissa päivänä 600 kilsaa, jos sanot kävelleesi eilen 50 kilsaa (jos saat suunvuoron) niin se ei ole mitään, koska toissapäivänä hän käveli 150 kilsaa ja ui avannossa 60 minuuttia, juoksi maratonin ilman ilman kenkiä, mutta hänen serkkunsa harrastaa lumilautailua sm-tasolla ja eno mittasi pakkasta Sysikorvessa -45 astetta ja heilläkin on siellä mökki ja suku tulee sinne asuntoautolla kesäksipäläpälä....

Oikeasti kun ei saa sanaa väliin.

Jos saat napattua sanan väliin:” Meilläkin on mökki Kaarinassa...”

.....joo mut siellä meidän mökillä sitten viime vuonna rakennettiin aitta kun kaikki eivät mahtuneet samaan asuntoautoon ja sitten veljen vaimo on kunnan rakennusmestarin tytär ja putket meni jäähän ja paukahtivat ja enohan sitten niitä korjaili ja koira pieraisi ja kaikki säikähtävät ja poika pääsi rippikouluunpäläläpälä...

(Ei kiinnosta! En kestä!)

....”jjooo....oletpas sinä kumma kun olet niin hiljainen. Puhutko sinä ikinä mitään? Olet tuollainen hiljainen hissukka. Minä olen tällainen sosiaalisesti taitava ja tulen kaikkien kanssa juttuun hahahahaa! päläpäläolen niin erinomaisen puhelias ihminen, että serkun tyttöystävän äiti tuli kuule ja kerran trasselilla tukki turpanipäläläpäläpä ...”

Siinä sitä keskustelua sitte.

Kuvailit just yhden mun naapurini :D Yleensä kun näen hänet jossain, vaihdan suuntaa. Mulla on kyllä naapureita, joiden kanssa juttelu on vastavuoroista. Mutta tämän yhden kanssa ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä monta syytä miksi en puhu. Ensinnäkin jännitän jonkin verran sosiaalisia tilanteita ja varsinkin keskustelun aloitus ja uuteen ihmiseen tutustuminen vaikeaa. Minua on paljon kiusattu ja olen oppinut olemaan hiljaa, etteivät muut pilkkaisi lisää. Jonkinlainen "näkymättömyys" ja varovaisuus on jäänyt niistä vuosista. Sen lisäksi olen muutenkin aika introvertti ihminen. Myös "turhasta" puhuminen ei aina innosta ja niiden aiheiden pitäisi olla mieleenkiintoisia ja toisaalta pelkään sitä, että puhun myös väärin tai mokaan jotenkin ja sen takia en mielelläni aloita puhumaan esim jostain jutusta mistä en itse tiedä mitään. Lyhyesti sanottuna minua pelottaa vaan "avata suuni" ja mietin sitä toisen reaktiota. Oikeastaan mitä rohkeammasta ja itsevarmemmasta ihmisestä kyse sen enemmän jännitän. Se toisen "karismaattisuus" jännittää, kun itsellä aika huono itsetunto. Pystyn paremmin samaistumaan niihin joilla tiedän joskus olevan samanlaista ongelmaa ja sellaisessa seurassa helpompi puhua. Olen muutnekin liikaa saanut kuulla sitä, että pitäisi olla rohkeampi ihminen. Tämä välillä ärsyttää, kun olen persoonaltakin sellainen introvertimpi ihminen. Oikeassa seurassa ja sellaisessa missä minut vihdoin otettiin hyvin vastaan pystyin viimein puhumaankin enemmän ja ei tarvinnut miettiä mitä toiset sanovat.

Se ei aina ole sitä miltä näyttää, jos uusi tuttavuus tuntuu rohkealta ja puheliaalta.

Itsellä on samanlainen tausta kuin sinulla, ja tunnen itseni välillä tosi epävarmaksi sellaisten ihmisten kanssa, jotka vaikuttavat asiallisilta ja jopa viileiltä. Monesti hiljainen ja harkitseva tai ujo tuntuu minusta sellaiselta.

Jos tunnen itseni epävarmaksi tällaisen ihmisen seurassa, puhun aika paljon, mutta vain siksi että vaikuttaisin rennolta ja itsevarmalta. Usein käy niin, että huomaan sellaisen ihmisen olevan tavallinen ja mukava, ja on helppo jutella.

Jos keskustelukumppani on itsevarma sillä tavalla, että kyselee paljon ja yrittää kovasti tutustua, menen lukkoon ja vastailen lyhyesti ja välttelevästi. Ihan siksi, että tällaisista ihmisistä on ollut paljon harmia elämän aikana. Karismaattiset ihmiset, jotka oikeasti tykkäävät johtaa keskustelua mutta joutuvat joidenkin kanssa "onkimaan vastauksia", kuten yksi tällainen sanoi, ovat melkein poikkeuksetta sellaisia joihin en enää halua tutustua. Vaikka kuinka yrittäisivät vetää minua kuorestani niin ei kiitos heidän seurassaan.

Sinänsä se onni, että aikansa yritettyään niin kaikki puheliaat jättävät nämä ns. lypsettävät rauhaan. He nimittäin ovat todella raskasta seuraa. On helpompiakin keinoja löytää puhekumppaneja, kun viettää aikaansa näiden yhden sanan puhujien kanssa.

Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän olen sitä mieltä ettei monikaan introvertti/ julkaisuun kannata tuhlata aikaa. Heidän ajatuksensa eivät ole yhtään sen ihmeellisempiä kuin puheliadenkaan. Ehkä päinvastoin. Heidän ajatteluaan kun ei monesti kukaan ulkopuolinen ole koskaan haastanut onko se edes kovin oikeaa tai järkevää.

Siis yleisesti voisi sanoa, että tylsiä ja heikkolahjaisia ihmisiä löytyy niin extro- kuin introverteistäkin. Ei ulos- tai sisäänpäinkääntyneisyys määritä ihmisen skarppiutta, avaruudellista hahmotuskykyä tai sosiaalista älykkyyttä. On paljon extroverttejä ketkä ovat juuri niin tyhjäpäitä kuin mitä antavat hölötykseltään ymmärtää. Toisaalta, osa introverteista on hiljaa juuri siksi ettei pääkopassa ole mitään liikettä, eikä heillä ole sen takia mitään sanottavaa. Fiksuja ja syvällisiä mahtuu molempiin ryhmiin suunnilleen saman verran. 

Ei ole mitään sanottavaa.

Sitten kun koen että on jotain sanottavaa, sanon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harkitsen pitkään kaikkea, mitä sanon. Yleensä keskustelunaihe on jo vaihtunut, kun olen saanut muodostettua rakentavan ja argumentatiivisesti hyvän vastauksen tai puheenvuoron. En myöskään näe kaikkia puheenaiheita puhumisen arvoisina; jos aihe on liian pinnallinen, en osallistu keskusteluun. Pidän kuuntelemisesta enemmän kuin puhumisesta, haluan analysoida puhetoverini eleet, ilmeet ja äänensävyt tarkasti. Sitten ihan huomaamattaankin tulee olleeksi hiljaa.

Sinä siis kuuntelet muiden jutustelua, muodostat mielipiteitä ja varmasti myös mielessäsi arvostelet toisia negatiivisesti. Mitä ne toiset saa sinun seurastasi? Eivät mitään. 

Ai kauhea, juuri tämmöisten ihmisten kanssa en ikinä haluaisi jutustella. Joskus vaan on pakko, sitten kärsii ja teeskentelee että ovat hyvää seuraa. Hymyilee ja myöntelee, höpöttää jotain sopivaa, eivätkä he edes huomaa että olen itse ihan eri aaltopituudella.

Kenelle edes tulee mieleen, että porukan hiljainen arvostelee negatiivisesti, kun hän kuuntelee mitä sanottavaa muilla on? Enemmän on tullut vastaan sellaista että ne jutustelijat ovat harmissaan, kun eivät saa hiljaisesta mitään irti. Juoruilevat sitten selän takana jotain tuollaista outoa keksittyä juttua muille. Mitä minä saan tuollaisen ihmisen seurasta?

Eri

Vierailija kirjoitti:

Minä kammoan näitä paljon puhuvia ihmisiä. Ihmisiä, jotka päläpälä loputon läpäläpä minä hiihdin 100 kilsaa päivässä ja toissa päivänä 600 kilsaa, jos sanot kävelleesi eilen 50 kilsaa (jos saat suunvuoron) niin se ei ole mitään, koska toissapäivänä hän käveli 150 kilsaa ja ui avannossa 60 minuuttia, juoksi maratonin ilman ilman kenkiä, mutta hänen serkkunsa harrastaa lumilautailua sm-tasolla ja eno mittasi pakkasta Sysikorvessa -45 astetta ja heilläkin on siellä mökki ja suku tulee sinne asuntoautolla kesäksipäläpälä....

Oikeasti kun ei saa sanaa väliin.

Jos saat napattua sanan väliin:” Meilläkin on mökki Kaarinassa...”

.....joo mut siellä meidän mökillä sitten viime vuonna rakennettiin aitta kun kaikki eivät mahtuneet samaan asuntoautoon ja sitten veljen vaimo on kunnan rakennusmestarin tytär ja putket meni jäähän ja paukahtivat ja enohan sitten niitä korjaili ja koira pieraisi ja kaikki säikähtävät ja poika pääsi rippikouluunpäläläpälä...

(Ei kiinnosta! En kestä!)

....”jjooo....oletpas sinä kumma kun olet niin hiljainen. Puhutko sinä ikinä mitään? Olet tuollainen hiljainen hissukka. Minä olen tällainen sosiaalisesti taitava ja tulen kaikkien kanssa juttuun hahahahaa! päläpäläolen niin erinomaisen puhelias ihminen, että serkun tyttöystävän äiti tuli kuule ja kerran trasselilla tukki turpanipäläläpäläpä ...”

Siinä sitä keskustelua sitte.

😂😂😂 Kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitien pitää jaksaa kuunnella asiakkaiden valitusta ja keskustella heidän kanssaan 8 tuntia päivässä. Illalla kuuntelet lasten ja lasten kavereiden kiukuttelua ja teet kaikki kotityöt yksin, kun puoliso vuorotyössä, pääsee vain parina päivänä neljältä ja on niin väsynyt ettei jaksa auttaa missään. Seksiä harrastetaan yöllä, kun lapsia ei saa mihinkään hoitoon. Eläkeläiset tarvitsevat apua, lauantaina toisten isovanhempien työ ja sunnuntaina toisten isovanhempien työ ja auta armias jo et naapurin eläkeläistä kuuntele, kun käyt viemässä roskapussin tai tulet ruokakaupasta tai töistä kotiin niin jo olet ilkeä ihminen.

Ei äitien, vaan sinun. Moni äiti on osannut järjestää asiansa niin, että sille puhumisellekin löytyy aikaa. Oli se sitten puolison, ystävien tai lähisukulaisten kanssa. Jostain aina putkahtaa näitä 7 päivää viikossa, 12 tuntia päivässä töitä tekeviä vanhempia, joiden pesukoneen täyttämiseen menee tunteja, ruokaa on vaihdittava herkeämättä ja mieskin aina iltavuorossa vuoden ympäri. Porraskäytävässä on aina lauma eläkeläisiä kyttäämässä tuntien kestävää juttuseuraa. Niin ja seksiäkin on harrastettava joka yö, vaikka kuinka väsyttää.

Mutta onneksi aaveelle ehtii. First things first.

Kaikilla ei mies osallistu kotitöihin eikä lasten hoitoon. Ei viranomaiset siihen mitään sano, pakko se on äidin sitten hoitaa lapset ja kotityöt. Ja toisissa perheissä ollaan molempien isovanhempien kanssa tekemisissä joka viikko, koska puoliso niin haluaa. Ja näitä juttelevia mummoja on joka kerrostalossa.

Jos sun mies hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä, ei se tarkoita, että kaikki miehet tekee.

Tiedän muitakin perheitä, joissa mies ei osallistu kotitöihin eikä lastenhoitoon.

Meidän kerrostalossa tämä muita häiritsevä mummu näkee omaa aikuista lastaan vain 2 kertaa vuodessa, on itse sanonut niin, mutta hänen pitäisi huomioida myös toisia, kun kaikilla ei ole samalla tavalla kuin hänellä.

Eli montako tuntia päivässä tähän mummoon kuluu? Aina siellä sinun ovensuussa käyttämässä milloin lähdet ulos?

Hän kulkee todella usein rappukäytävässä, ulkoilee koiran kanssa 3 kertaa päivässä, lisäksi pyörii ulkona juttelemassa ihmisten kanssa melkein koko ajan. Yritän kytätä milloin hän kulkee rappukäytävässä etten joutuisi juttelemaan. Jos lähdetään johonkin yleensä odotetaan puoli tuntiakin, että hän saa juttelunsa juteltua rappukäytävässä jonkun toisen naapurin kanssa ja pihalla odotetaan autossa välillä, että hän menisi sisälle ja saadaan mennä lasten kanssa kauppaostosten kanssa rauhassa sisälle. Roskat vien välillä klo 23.00, koska hän ei yleensä silloin enää ulkoile. Eli yritän vältellä häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.

Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.

Jos lähtee olettamuksesta, että sanotaan vain asioita ja mielellään jotain tärkeää, niin mitä luulet, että se on? Todetaan ääneen päivän tapahtumat.

Keskustelu vaatii jo kahta ihmistä ja halua jakaa jotain ajatuksia. Silloin ne keskustelut ovat mielenkiintoisia ja avartavia. Jopa erittäin puheliaan ihmisen on vaikeaa täyttää näiden jotain maatamullistavia kertomuksia vaativien ihmisten toiveita jutun aiheista?

Toiset tykkäävät puhua ja keskustella muiden kanssa ja se on toisista hiljaisista suoraan kauheaa. Ellei se ole jotain todella tärkeää. Ihan kuten ei maailman joka tason puhetta mahtuisi.

Puheliaisuus ei tarkoitakaan, että olisi hyvä keskustelija. Puheliaisuus tarkoittaa vain sitä, että tykkää kuunnella omaa ääntään. Tykkää olla äänessä. Puheliaillehan ei yleensä ole mitään väliä, mistä puhutaan, kunhan he saavat puhua. Monet hiljaiset ovat erittäin hyviä keskustelijoita, koska he ehtivät ajatella ja pohdiskella asioita syvemmin. Mietiä asioita monesta eri näkökulmasta. Siis myös muistakin kuin vain omasta näkökulmastaan. 

Ihme vihamielisyyttä taas. Puheliaisuus ei todellakaan välttämättä tarkoita sitä, että rakastaa omaa ääntään vaan se on yksi kommunikoinnin tapa. 

Puheliaisuus ei ole yksi kommunikoinnin tapa vaan se on ihmisessä oleva ominaisuus. Puhelias ihminen haluaa puhua paljon. Puhe sen sijaan on yksi kommunikoinnin tapa, mutta vain yksi. Ilmeillä, eleillä ja äänensävyillä on erittäin suuri merkitys. 

Eli puhelias haluaa vaan kommunikoida paljon? Miksi sitä pitää yrittää demonisoida. Jos puhuu paljon, niin sinne mahtuu luonnollisesti enemmän p4sk44 joukkoon, mutta se on elämää ja ihmiset ovat erilaisia. Itse ole hyvin puhelias ihminen, mutta käyn mielelläni myös paljon keskustelua netissä ja nimenomaa asiapitoista keskustelua eikä sellaista aivotonta soopaa. Voihan sellainen "Mitä mieltä olet asiasta X?" tarkoittaa myös oman äänensä rakastamista, mutta itselleni se kääntyy kiinnostukseksi maailmaa ja ihmisten ajatuksia kohtaan. Tämä siis huolimatta siitä, ovatko ihmiset itsessään mielestäni kiinnostavia vai eivät.

Miten mä nyt vääntäisin tämän rautalangasta? Jos ihminen on kovin puhelias, hän ei voi silti olettaa, että kaikki muut ihmiset olisivat hirveän kiinnostuneita kuuntelemaan hänen juttujaan. Puheliaan pitää siis etsiä keskimääräistä suurempaan kommunikoinnintarpeeseensa joku toinen puhelias, jonka mielestä on mukavaa jutella. Minäkin olen välillä puhelias, mutta vain sellaisten henkilöiden seurassa, jotka haluavat puhua kanssani kyseisestä aiheesta. Puheliaankin siis pitää osata tulkita myös sanatonta viestintää eikä tylsistyttää omilla jutuillaan muita kuoliaksi. Tai vielä vähemmän olettaa, että kaikki muut ihmiset olisivat jotenkin velvollisia kuuntelemaan puheliaan juttuja, koska puheliaalla on niin kova tarve kommunikoida. 

Miksi oletat, että lörpöttelen kaikille randomeille? Mene valittamaan suoraan naapurillesi, sillä se henkilö en ole minä. Kirjoitat kuin suoraan jollekin tietylle henkilölle.

Tällä palstalla ei voi tietää, kuka on kuka. Kaikki - tai lähes kaikki - kirjoittajat ovat nimimerkillä Vierailija. Mä puhun tässä yleisesti eli puheliaat eivät voi odottaa, että kaikki muut ihmiset olisivat heille kuuntelemisen velkaa sen vuoksi, että he sattuvat olemaan puheliaita. Puheliaiden pitää hakeutua toisten puheliaiden seuraan tai ainakin varmistaa, että sitä hiljaisempaa kiinnostaa keskustella aiheesta X, josta puhelias haluaa puhua. 

Miksi musta tuntuu, että närkästyit mun kommentistani? Jos olet tuo, jolle vastasin, siinähän kirjoitit, että olisit kiinnostunut ihmisten ajatuksia kohtaan. Etkö olekaan, jos joku onkin kanssasi eri mieltä? Ajattelee asiasta eri tavalla  kuin sinä?

Vähintään 95 % ihmisten puheesta on löysää löpinää, joka on sinänsä harmitonta mutta ei mitenkään välttämätöntä.

Tosin hyvin usein on niin, että suuri osa tuosta löpinästä pyörii löpisijän oman navan ympärillä, mikä lähes väitstämättä tarkoittaa, että löpinä kiinnostaa enemmän löpisijää kuin kuulijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitien pitää jaksaa kuunnella asiakkaiden valitusta ja keskustella heidän kanssaan 8 tuntia päivässä. Illalla kuuntelet lasten ja lasten kavereiden kiukuttelua ja teet kaikki kotityöt yksin, kun puoliso vuorotyössä, pääsee vain parina päivänä neljältä ja on niin väsynyt ettei jaksa auttaa missään. Seksiä harrastetaan yöllä, kun lapsia ei saa mihinkään hoitoon. Eläkeläiset tarvitsevat apua, lauantaina toisten isovanhempien työ ja sunnuntaina toisten isovanhempien työ ja auta armias jo et naapurin eläkeläistä kuuntele, kun käyt viemässä roskapussin tai tulet ruokakaupasta tai töistä kotiin niin jo olet ilkeä ihminen.

Ei äitien, vaan sinun. Moni äiti on osannut järjestää asiansa niin, että sille puhumisellekin löytyy aikaa. Oli se sitten puolison, ystävien tai lähisukulaisten kanssa. Jostain aina putkahtaa näitä 7 päivää viikossa, 12 tuntia päivässä töitä tekeviä vanhempia, joiden pesukoneen täyttämiseen menee tunteja, ruokaa on vaihdittava herkeämättä ja mieskin aina iltavuorossa vuoden ympäri. Porraskäytävässä on aina lauma eläkeläisiä kyttäämässä tuntien kestävää juttuseuraa. Niin ja seksiäkin on harrastettava joka yö, vaikka kuinka väsyttää.

Mutta onneksi aaveelle ehtii. First things first.

Kaikilla ei mies osallistu kotitöihin eikä lasten hoitoon. Ei viranomaiset siihen mitään sano, pakko se on äidin sitten hoitaa lapset ja kotityöt. Ja toisissa perheissä ollaan molempien isovanhempien kanssa tekemisissä joka viikko, koska puoliso niin haluaa. Ja näitä juttelevia mummoja on joka kerrostalossa.

Jos sun mies hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä, ei se tarkoita, että kaikki miehet tekee.

Tiedän muitakin perheitä, joissa mies ei osallistu kotitöihin eikä lastenhoitoon.

Meidän kerrostalossa tämä muita häiritsevä mummu näkee omaa aikuista lastaan vain 2 kertaa vuodessa, on itse sanonut niin, mutta hänen pitäisi huomioida myös toisia, kun kaikilla ei ole samalla tavalla kuin hänellä.

Eli montako tuntia päivässä tähän mummoon kuluu? Aina siellä sinun ovensuussa käyttämässä milloin lähdet ulos?

Hän kulkee todella usein rappukäytävässä, ulkoilee koiran kanssa 3 kertaa päivässä, lisäksi pyörii ulkona juttelemassa ihmisten kanssa melkein koko ajan. Yritän kytätä milloin hän kulkee rappukäytävässä etten joutuisi juttelemaan. Jos lähdetään johonkin yleensä odotetaan puoli tuntiakin, että hän saa juttelunsa juteltua rappukäytävässä jonkun toisen naapurin kanssa ja pihalla odotetaan autossa välillä, että hän menisi sisälle ja saadaan mennä lasten kanssa kauppaostosten kanssa rauhassa sisälle. Roskat vien välillä klo 23.00, koska hän ei yleensä silloin enää ulkoile. Eli yritän vältellä häntä.

Välillä odotetaan omassa eteisessä puoli tuntiakin ulkovaatteet päällä, että tämä mummu lähtisi rappukäytävästä. Lapset tietää jo tämän, koko perhe inhoaa häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.

Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.

Jos lähtee olettamuksesta, että sanotaan vain asioita ja mielellään jotain tärkeää, niin mitä luulet, että se on? Todetaan ääneen päivän tapahtumat.

Keskustelu vaatii jo kahta ihmistä ja halua jakaa jotain ajatuksia. Silloin ne keskustelut ovat mielenkiintoisia ja avartavia. Jopa erittäin puheliaan ihmisen on vaikeaa täyttää näiden jotain maatamullistavia kertomuksia vaativien ihmisten toiveita jutun aiheista?

Toiset tykkäävät puhua ja keskustella muiden kanssa ja se on toisista hiljaisista suoraan kauheaa. Ellei se ole jotain todella tärkeää. Ihan kuten ei maailman joka tason puhetta mahtuisi.

Puheliaisuus ei tarkoitakaan, että olisi hyvä keskustelija. Puheliaisuus tarkoittaa vain sitä, että tykkää kuunnella omaa ääntään. Tykkää olla äänessä. Puheliaillehan ei yleensä ole mitään väliä, mistä puhutaan, kunhan he saavat puhua. Monet hiljaiset ovat erittäin hyviä keskustelijoita, koska he ehtivät ajatella ja pohdiskella asioita syvemmin. Mietiä asioita monesta eri näkökulmasta. Siis myös muistakin kuin vain omasta näkökulmastaan. 

Ihme vihamielisyyttä taas. Puheliaisuus ei todellakaan välttämättä tarkoita sitä, että rakastaa omaa ääntään vaan se on yksi kommunikoinnin tapa. 

Puheliaisuus ei ole yksi kommunikoinnin tapa vaan se on ihmisessä oleva ominaisuus. Puhelias ihminen haluaa puhua paljon. Puhe sen sijaan on yksi kommunikoinnin tapa, mutta vain yksi. Ilmeillä, eleillä ja äänensävyillä on erittäin suuri merkitys. 

Toki eleillä, ilmeillä ja äänensävyllä on merkitys niiden valittujen sanojen ohella, mutta jos ihminen ei sano mitään, niin toisen voi olla aika vaikea arvata mitä siellä pään sisällä liikkuu vai liikkuuko mitään. Jos sanoo muutaman kohteliaan sanan, niin se ei tarkoita että pitäisi avautua koko sielunelämästään. Hyvät keskustelijat osaavat hakea niitä yhteisiä jutun aiheita ja luoda myönteistä tunnelmaa verrattuna äänettömään mököttömiseen. Joskus hyvä juttutuokio voi kestää 10 minuuttia ja joskus kahvipöydän ääressä voi mennä mukavalla porukalla vaikka 2 tuntia, jolloin puheenaiheet saattavat vaihdella taivaan ja maan välillä.

Niin, loppupelissä tämä menee vain siihen että jotkut tykkäävät kauheasti tuollaisesta ja joillekin tuo olisi aika karmeaa. Ja suurin osa meistä osuu tuohon välille varmaan. 

Sen verran haluan omalta puoleltani kuitenkin tarkentaa, että äänettömyyskin on hienoa. Se ei ole mököttämistä, vaan asiat voi olla tosiaan hyvin ja hienosti vaikkei nyt niin juttelekaan tai keskustelua pidä yllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.

Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.

Jos lähtee olettamuksesta, että sanotaan vain asioita ja mielellään jotain tärkeää, niin mitä luulet, että se on? Todetaan ääneen päivän tapahtumat.

Keskustelu vaatii jo kahta ihmistä ja halua jakaa jotain ajatuksia. Silloin ne keskustelut ovat mielenkiintoisia ja avartavia. Jopa erittäin puheliaan ihmisen on vaikeaa täyttää näiden jotain maatamullistavia kertomuksia vaativien ihmisten toiveita jutun aiheista?

Toiset tykkäävät puhua ja keskustella muiden kanssa ja se on toisista hiljaisista suoraan kauheaa. Ellei se ole jotain todella tärkeää. Ihan kuten ei maailman joka tason puhetta mahtuisi.

Puheliaisuus ei tarkoitakaan, että olisi hyvä keskustelija. Puheliaisuus tarkoittaa vain sitä, että tykkää kuunnella omaa ääntään. Tykkää olla äänessä. Puheliaillehan ei yleensä ole mitään väliä, mistä puhutaan, kunhan he saavat puhua. Monet hiljaiset ovat erittäin hyviä keskustelijoita, koska he ehtivät ajatella ja pohdiskella asioita syvemmin. Mietiä asioita monesta eri näkökulmasta. Siis myös muistakin kuin vain omasta näkökulmastaan. 

Ihme vihamielisyyttä taas. Puheliaisuus ei todellakaan välttämättä tarkoita sitä, että rakastaa omaa ääntään vaan se on yksi kommunikoinnin tapa. 

Puheliaisuus ei ole yksi kommunikoinnin tapa vaan se on ihmisessä oleva ominaisuus. Puhelias ihminen haluaa puhua paljon. Puhe sen sijaan on yksi kommunikoinnin tapa, mutta vain yksi. Ilmeillä, eleillä ja äänensävyillä on erittäin suuri merkitys. 

Eli puhelias haluaa vaan kommunikoida paljon? Miksi sitä pitää yrittää demonisoida. Jos puhuu paljon, niin sinne mahtuu luonnollisesti enemmän p4sk44 joukkoon, mutta se on elämää ja ihmiset ovat erilaisia. Itse ole hyvin puhelias ihminen, mutta käyn mielelläni myös paljon keskustelua netissä ja nimenomaa asiapitoista keskustelua eikä sellaista aivotonta soopaa. Voihan sellainen "Mitä mieltä olet asiasta X?" tarkoittaa myös oman äänensä rakastamista, mutta itselleni se kääntyy kiinnostukseksi maailmaa ja ihmisten ajatuksia kohtaan. Tämä siis huolimatta siitä, ovatko ihmiset itsessään mielestäni kiinnostavia vai eivät.

Miten mä nyt vääntäisin tämän rautalangasta? Jos ihminen on kovin puhelias, hän ei voi silti olettaa, että kaikki muut ihmiset olisivat hirveän kiinnostuneita kuuntelemaan hänen juttujaan. Puheliaan pitää siis etsiä keskimääräistä suurempaan kommunikoinnintarpeeseensa joku toinen puhelias, jonka mielestä on mukavaa jutella. Minäkin olen välillä puhelias, mutta vain sellaisten henkilöiden seurassa, jotka haluavat puhua kanssani kyseisestä aiheesta. Puheliaankin siis pitää osata tulkita myös sanatonta viestintää eikä tylsistyttää omilla jutuillaan muita kuoliaksi. Tai vielä vähemmän olettaa, että kaikki muut ihmiset olisivat jotenkin velvollisia kuuntelemaan puheliaan juttuja, koska puheliaalla on niin kova tarve kommunikoida. 

Miksi oletat, että lörpöttelen kaikille randomeille? Mene valittamaan suoraan naapurillesi, sillä se henkilö en ole minä. Kirjoitat kuin suoraan jollekin tietylle henkilölle.

Tällä palstalla ei voi tietää, kuka on kuka. Kaikki - tai lähes kaikki - kirjoittajat ovat nimimerkillä Vierailija. Mä puhun tässä yleisesti eli puheliaat eivät voi odottaa, että kaikki muut ihmiset olisivat heille kuuntelemisen velkaa sen vuoksi, että he sattuvat olemaan puheliaita. Puheliaiden pitää hakeutua toisten puheliaiden seuraan tai ainakin varmistaa, että sitä hiljaisempaa kiinnostaa keskustella aiheesta X, josta puhelias haluaa puhua. 

Miksi musta tuntuu, että närkästyit mun kommentistani? Jos olet tuo, jolle vastasin, siinähän kirjoitit, että olisit kiinnostunut ihmisten ajatuksia kohtaan. Etkö olekaan, jos joku onkin kanssasi eri mieltä? Ajattelee asiasta eri tavalla  kuin sinä?

Keskustelua on vaikea käydä, mikäli mukana on jotain ihme stereotypisiä tai henkilökohtaiselta tuntuvia taustaoletuksia. Täällä on todella monella ihmisellä selvästi paljon mielen päällä. Edelleen: jokainen on vastuussa itse itsestään. Mikäli et halua, että sinulle lörpötellään, kasvata selkäranka ja aseta itse omat rajasi. Älä oleta, että muut lukisivat sinun ajatuksesi. Todella kohtuuton vaatimus. Kuten sanoin, jokainen on vastuussa lähinnä itsestään. Se tarkoittaa sitä, että puheliaat ovat vastuussa löytämään itselleen mielekästä jutteluseuraa, ja samalla tavalla, lörpöttelyä vihaavat ihmiset ovat vastuussa rajojensa asettamisesta, ja siitä, että he eivät joudu jatkuvasti tilanteisiin mitkä heitä ahdistavat. Ihan näin simppeliä se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitien pitää jaksaa kuunnella asiakkaiden valitusta ja keskustella heidän kanssaan 8 tuntia päivässä. Illalla kuuntelet lasten ja lasten kavereiden kiukuttelua ja teet kaikki kotityöt yksin, kun puoliso vuorotyössä, pääsee vain parina päivänä neljältä ja on niin väsynyt ettei jaksa auttaa missään. Seksiä harrastetaan yöllä, kun lapsia ei saa mihinkään hoitoon. Eläkeläiset tarvitsevat apua, lauantaina toisten isovanhempien työ ja sunnuntaina toisten isovanhempien työ ja auta armias jo et naapurin eläkeläistä kuuntele, kun käyt viemässä roskapussin tai tulet ruokakaupasta tai töistä kotiin niin jo olet ilkeä ihminen.

Ei äitien, vaan sinun. Moni äiti on osannut järjestää asiansa niin, että sille puhumisellekin löytyy aikaa. Oli se sitten puolison, ystävien tai lähisukulaisten kanssa. Jostain aina putkahtaa näitä 7 päivää viikossa, 12 tuntia päivässä töitä tekeviä vanhempia, joiden pesukoneen täyttämiseen menee tunteja, ruokaa on vaihdittava herkeämättä ja mieskin aina iltavuorossa vuoden ympäri. Porraskäytävässä on aina lauma eläkeläisiä kyttäämässä tuntien kestävää juttuseuraa. Niin ja seksiäkin on harrastettava joka yö, vaikka kuinka väsyttää.

Mutta onneksi aaveelle ehtii. First things first.

Kaikilla ei mies osallistu kotitöihin eikä lasten hoitoon. Ei viranomaiset siihen mitään sano, pakko se on äidin sitten hoitaa lapset ja kotityöt. Ja toisissa perheissä ollaan molempien isovanhempien kanssa tekemisissä joka viikko, koska puoliso niin haluaa. Ja näitä juttelevia mummoja on joka kerrostalossa.

Jos sun mies hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä, ei se tarkoita, että kaikki miehet tekee.

"Kaikilla ja toisissa" on aika jännä tapa yleistää. Kuinka monessa kerrostalossa olet asunut, kun kerran tiedät, että kaikissa asuu puhelias mummo? Monessa kerrostalossa, jo pelkästään siihen ovinaapuriin törmääminen on harvinaista. Puhumattakaan niistä jotka asuvat neljä kerrosta alempana jne. Mitä suurempi kerrostalo, etkä ehkä tiedä edes kaikkia asukkaita, vaikka siellä olisi useitakin mummoja.

Etkä sinä ole ainoa, jolla on kokemusta lapsista. Tai jopa työmatkoja tekevästä miehestä. Moni onnistuu jopa noilla spekseillä väittelemään yliopistosta, mutta sinä et onnistu edes organisoimaan aikaa muutamalle keskustelulle?

Taitaa vaan olla alkujännitystä. Itse puhun kaksin ja pienessä ryhmässä, mutta isommissa porukoissa puhuminen on ahdistavaa. Varsinkin jos ei tunne kanssaolijoita ja alkaa jännittämään mitä nekin minusta ajattelevat yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitien pitää jaksaa kuunnella asiakkaiden valitusta ja keskustella heidän kanssaan 8 tuntia päivässä. Illalla kuuntelet lasten ja lasten kavereiden kiukuttelua ja teet kaikki kotityöt yksin, kun puoliso vuorotyössä, pääsee vain parina päivänä neljältä ja on niin väsynyt ettei jaksa auttaa missään. Seksiä harrastetaan yöllä, kun lapsia ei saa mihinkään hoitoon. Eläkeläiset tarvitsevat apua, lauantaina toisten isovanhempien työ ja sunnuntaina toisten isovanhempien työ ja auta armias jo et naapurin eläkeläistä kuuntele, kun käyt viemässä roskapussin tai tulet ruokakaupasta tai töistä kotiin niin jo olet ilkeä ihminen.

Ei äitien, vaan sinun. Moni äiti on osannut järjestää asiansa niin, että sille puhumisellekin löytyy aikaa. Oli se sitten puolison, ystävien tai lähisukulaisten kanssa. Jostain aina putkahtaa näitä 7 päivää viikossa, 12 tuntia päivässä töitä tekeviä vanhempia, joiden pesukoneen täyttämiseen menee tunteja, ruokaa on vaihdittava herkeämättä ja mieskin aina iltavuorossa vuoden ympäri. Porraskäytävässä on aina lauma eläkeläisiä kyttäämässä tuntien kestävää juttuseuraa. Niin ja seksiäkin on harrastettava joka yö, vaikka kuinka väsyttää.

Mutta onneksi aaveelle ehtii. First things first.

Kaikilla ei mies osallistu kotitöihin eikä lasten hoitoon. Ei viranomaiset siihen mitään sano, pakko se on äidin sitten hoitaa lapset ja kotityöt. Ja toisissa perheissä ollaan molempien isovanhempien kanssa tekemisissä joka viikko, koska puoliso niin haluaa. Ja näitä juttelevia mummoja on joka kerrostalossa.

Jos sun mies hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä, ei se tarkoita, että kaikki miehet tekee.

Tiedän muitakin perheitä, joissa mies ei osallistu kotitöihin eikä lastenhoitoon.

Meidän kerrostalossa tämä muita häiritsevä mummu näkee omaa aikuista lastaan vain 2 kertaa vuodessa, on itse sanonut niin, mutta hänen pitäisi huomioida myös toisia, kun kaikilla ei ole samalla tavalla kuin hänellä.

Eli montako tuntia päivässä tähän mummoon kuluu? Aina siellä sinun ovensuussa käyttämässä milloin lähdet ulos?

Hän kulkee todella usein rappukäytävässä, ulkoilee koiran kanssa 3 kertaa päivässä, lisäksi pyörii ulkona juttelemassa ihmisten kanssa melkein koko ajan. Yritän kytätä milloin hän kulkee rappukäytävässä etten joutuisi juttelemaan. Jos lähdetään johonkin yleensä odotetaan puoli tuntiakin, että hän saa juttelunsa juteltua rappukäytävässä jonkun toisen naapurin kanssa ja pihalla odotetaan autossa välillä, että hän menisi sisälle ja saadaan mennä lasten kanssa kauppaostosten kanssa rauhassa sisälle. Roskat vien välillä klo 23.00, koska hän ei yleensä silloin enää ulkoile. Eli yritän vältellä häntä.

Välillä odotetaan omassa eteisessä puoli tuntiakin ulkovaatteet päällä, että tämä mummu lähtisi rappukäytävästä. Lapset tietää jo tämän, koko perhe inhoaa häntä.

Eikö se olisi silloin vaan helpompaa lähteä ulos, kysyä kohteliaat kuulumiset ja sanoa, että teillä on kiire? Ei ihme ettei aika riitä, jos käytätte sen eteisessä seisomisen.

Olen tämmöinen vähän hiljaisempi. Saan kyllä suuni auki ja kestän normaalia keskustelua, mutta esim omalla työpaikalla on valitettavasti useampi henkilö jotka läpättävät koko ajan, siis puhetta tulee taukoamatta. En siis liioittele vaan, ihan koko ajan. 

En ehdi sanomaan mitään mihinkään väliin. Jos joudun olemaan monta tuntia tämmöisen henkilön kanssa, niin loppupäivä on pakko viettää hiljaa pimeässä huoneessa akkuja ladaten.

Minusta tulee myös hyvin ärtynyt mikäli tätä jatkuu päivätolkulla, eli yritän vältellä näitä ihmisiä.

Ovat siis ihan mukavia, mutta raskaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.

Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.

Jos lähtee olettamuksesta, että sanotaan vain asioita ja mielellään jotain tärkeää, niin mitä luulet, että se on? Todetaan ääneen päivän tapahtumat.

Keskustelu vaatii jo kahta ihmistä ja halua jakaa jotain ajatuksia. Silloin ne keskustelut ovat mielenkiintoisia ja avartavia. Jopa erittäin puheliaan ihmisen on vaikeaa täyttää näiden jotain maatamullistavia kertomuksia vaativien ihmisten toiveita jutun aiheista?

Toiset tykkäävät puhua ja keskustella muiden kanssa ja se on toisista hiljaisista suoraan kauheaa. Ellei se ole jotain todella tärkeää. Ihan kuten ei maailman joka tason puhetta mahtuisi.

Puheliaisuus ei tarkoitakaan, että olisi hyvä keskustelija. Puheliaisuus tarkoittaa vain sitä, että tykkää kuunnella omaa ääntään. Tykkää olla äänessä. Puheliaillehan ei yleensä ole mitään väliä, mistä puhutaan, kunhan he saavat puhua. Monet hiljaiset ovat erittäin hyviä keskustelijoita, koska he ehtivät ajatella ja pohdiskella asioita syvemmin. Mietiä asioita monesta eri näkökulmasta. Siis myös muistakin kuin vain omasta näkökulmastaan. 

Ihme vihamielisyyttä taas. Puheliaisuus ei todellakaan välttämättä tarkoita sitä, että rakastaa omaa ääntään vaan se on yksi kommunikoinnin tapa. 

Puheliaisuus ei ole yksi kommunikoinnin tapa vaan se on ihmisessä oleva ominaisuus. Puhelias ihminen haluaa puhua paljon. Puhe sen sijaan on yksi kommunikoinnin tapa, mutta vain yksi. Ilmeillä, eleillä ja äänensävyillä on erittäin suuri merkitys. 

Toki eleillä, ilmeillä ja äänensävyllä on merkitys niiden valittujen sanojen ohella, mutta jos ihminen ei sano mitään, niin toisen voi olla aika vaikea arvata mitä siellä pään sisällä liikkuu vai liikkuuko mitään. Jos sanoo muutaman kohteliaan sanan, niin se ei tarkoita että pitäisi avautua koko sielunelämästään. Hyvät keskustelijat osaavat hakea niitä yhteisiä jutun aiheita ja luoda myönteistä tunnelmaa verrattuna äänettömään mököttömiseen. Joskus hyvä juttutuokio voi kestää 10 minuuttia ja joskus kahvipöydän ääressä voi mennä mukavalla porukalla vaikka 2 tuntia, jolloin puheenaiheet saattavat vaihdella taivaan ja maan välillä.

Miksi sun pitäisi arvata, mitä toisen pään sisällä liikkuu? Jos hän sanoisi suoraan, että juttusi ovat hänen mielestään kuolettavan tylsiä, se olisi varmasti mielestäsi epäkohteliasta ja loukkaantuisit. Pitäisikö hänen siis myötäillä sinua vai mitä haluaisit hänen tekevän? Entäpä, jos hän haluaisikin keskustella tietokantojen optimoinnista? Olisitko valmis keskustelemaan aiheesta hänen kanssaan? Saamaan aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelun aiheesta? Vai yrittäisitkö ohjata  keskustelua johonkin sellaiseen aiheeseen, mikä kiinnostaisi sinua itseäsi? Mä kirjoitin jo aikaisemmin, että en mä saa mitään keskustelua aikaiseksi armeija-ajoista, autoista tai urheilusta. Voin esittää  muutaman - todennäköisesti tyhmän - kysymyksen em aiheista, mutta se siitä. Puheenaiheen pitää olla sellainen, että se kiinnostaa molempia. Lisäksi molempien pitää tietää  aiheesta sen verran paljon, että jotain keskustelua syntyykin. Ja on myös hyvä muistaa, että keskustelun aihe tai siihen liittyvät kommentit eivät saa olla sellaisia, jotka loukkaisivat toista tai aiheuttaisivat riitaa. Ystävänsä tuntee niin hyvin, että tietää etukäteen, mitkä aiheet ovat "tabuja". Mutta mitä vähemmän toista ihmistä tuntee, sitä helpommin menee väärille vesille.