Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi
Olen tavannut miehen, joka on todella hiljainen. Tykkää minusta kuulemma ja seurastani, mutta puhuu todella vähän. En usko, että tästä tulee hiljaisuuden takia mitään.
Olisin kuitenkin utelias kuulemaan muilta hiljaisilta miksi olette hiljaa ja millaista se on? Odotatteko, että toinen puhuu vai että molemmat vaan on hiljaa? Tykkäättekö kun joku muu puhuu?
Miksi hiljaiset viihtyy seurassa, eikö olisi helpompi olla yksin?
En tarkoita kysymyksiä pahalla, en vain ymmärrä.
Kommentit (1246)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harkitsen pitkään kaikkea, mitä sanon. Yleensä keskustelunaihe on jo vaihtunut, kun olen saanut muodostettua rakentavan ja argumentatiivisesti hyvän vastauksen tai puheenvuoron. En myöskään näe kaikkia puheenaiheita puhumisen arvoisina; jos aihe on liian pinnallinen, en osallistu keskusteluun. Pidän kuuntelemisesta enemmän kuin puhumisesta, haluan analysoida puhetoverini eleet, ilmeet ja äänensävyt tarkasti. Sitten ihan huomaamattaankin tulee olleeksi hiljaa.
Sinä siis kuuntelet muiden jutustelua, muodostat mielipiteitä ja varmasti myös mielessäsi arvostelet toisia negatiivisesti. Mitä ne toiset saa sinun seurastasi? Eivät mitään.
Ohis, mutta oletit ihan ihmeellisiä asioita tuosta viestistä.
Hän ei arvioi negatiivisesti, hän miettii tietenkin aiheen omalta kantiltaan. Hän ajattelee ja analysoi, mikä on hänelle tyypillistä.
Miksi ne muut haluaa jotain tämän ihmisen seurasta? Jos he tulisivat osaltaan vastaan, eli hidastaisivat vaikka tahtia tai antaisivat muuten suunvuoroa, niin saisivat enemmän. Pitäisi olla sosiaalisia kykyjä puolin ja toisin.
On muuten oikeastaan aika egosentristä olettaa, että kaikki ovat keskustelussa tasaveroisina. (jos karrikoidaan, ja oletetaan että porukassa on äärilaitojen ihmisiä mukana)
Josta taas johtuu mieleen ajatus, että onko oikeasti mitään väliä osallistuuko koko jengi keskusteluun, vaan vain ne jotka ehtivät juttuihin nopeiten aina mukaan?
Mistä siis voi vetää johtopäätöksen, että eipä ekstroverttejäkään ihmiset kiinnosta oikeasti, vaan vain sellaiset ihmiset jotka osaavat keskustella kanssasi samalla tavalla.
Eli olemme kaikki aika egosentrisiä.
Vaikka kuuloni on testattu ja todettu normaaliksi en saa pienessäkään taustamelussa hyvin selvää siitä mitä muut sanoo. Tämä vaikeuttaa juuri vaikkapa jotain työpaikkaruokailussa jutustelua. En myöskään osaa ottaa puheenvuoroa isommissa ryhmissä, aina kun avaan suuni joku kerkeää puhua päälleni tai puhun jonkun muun päälle. Lisäksi olen myös ujo ja sosiaalisesti kömpelö introvertti joka saa aina hävetä möläyttelyjään tai kuulee jälkikäteen sanoneensa taas kerran jotain tyhmää. Tämä pahenee jos rentoudun ja alan puhua stressaamatta sen kummemmin mitä suustani pääsee, eli olen siis mielummin hiljaa.
Ja toisilla lapset on aina kotona eli viikonloppuna, kun teini vihdoin nukkuu on parisuhdeaika yöllä noin klo 2.00.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kuuloni on testattu ja todettu normaaliksi en saa pienessäkään taustamelussa hyvin selvää siitä mitä muut sanoo. Tämä vaikeuttaa juuri vaikkapa jotain työpaikkaruokailussa jutustelua. En myöskään osaa ottaa puheenvuoroa isommissa ryhmissä, aina kun avaan suuni joku kerkeää puhua päälleni tai puhun jonkun muun päälle. Lisäksi olen myös ujo ja sosiaalisesti kömpelö introvertti joka saa aina hävetä möläyttelyjään tai kuulee jälkikäteen sanoneensa taas kerran jotain tyhmää. Tämä pahenee jos rentoudun ja alan puhua stressaamatta sen kummemmin mitä suustani pääsee, eli olen siis mielummin hiljaa.
Kannattaa muistaa, että ne möläyttelysi eivät todennäköisesti ole niin pahoja kuin mitä ajattelet. Niitä tulee myös kaikilla arjessa kasoittain, eli kukaan ei ehdi jäädä pohtimaan sinun sanojasi, kun kaikilla on tekemistä omien häpeäntunteidensa käsittelyssä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt muutama henkilö jankkaa keskenään. Suurin osa ihmisistä varmaan tykkää jonkunlaisesta jutustelusta.
Mulla on ihan riittävästi ihmisiä, joiden kanssa voin jutella. Mulle on ihan ok, että tervehditään, katsotaan silmiin jne, jos ihan oikeasti halutaan tehdä niin tai jopa jäädä juttelemaan jonkun kanssa. Mutta jos toinen ei katso silmiin, hymyile eikä tervehdi, silloin ei pidä loukkaantua vaan ymmärtää tästä sanattomasta viestinnästä, että toinen ei ole kiinnostunut sinusta eikä halua jäädä juttelemaankaan kanssasi. Nyt meillä on "käytöstavat", joiden tarkoitus on antaa virheellisiä viestejä kanssaihmisille. Koirillakin on oma elekielensä eikä ne teeskentele tai valehtele muille koirille ja sen vuoksi toinen koira - ainakin yleensä - ymmärtää, mitä toinen koira tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kuuloni on testattu ja todettu normaaliksi en saa pienessäkään taustamelussa hyvin selvää siitä mitä muut sanoo. Tämä vaikeuttaa juuri vaikkapa jotain työpaikkaruokailussa jutustelua. En myöskään osaa ottaa puheenvuoroa isommissa ryhmissä, aina kun avaan suuni joku kerkeää puhua päälleni tai puhun jonkun muun päälle. Lisäksi olen myös ujo ja sosiaalisesti kömpelö introvertti joka saa aina hävetä möläyttelyjään tai kuulee jälkikäteen sanoneensa taas kerran jotain tyhmää. Tämä pahenee jos rentoudun ja alan puhua stressaamatta sen kummemmin mitä suustani pääsee, eli olen siis mielummin hiljaa.
Kannattaa muistaa, että ne möläyttelysi eivät todennäköisesti ole niin pahoja kuin mitä ajattelet. Niitä tulee myös kaikilla arjessa kasoittain, eli kukaan ei ehdi jäädä pohtimaan sinun sanojasi, kun kaikilla on tekemistä omien häpeäntunteidensa käsittelyssä.
Itselleen kannattaa olla armollinen ja vaikka pohtia, että jos oma lapsi itkuisena avautuisi jostain samanlaisesta möläytyksestä mitä olisit itse tehnyt, olisitko oikeasti niin kauhuissasi? Todennäköisesti et, vaan säälisit lasta kun murehtii niin pienistä.
Olen aina ollut hiljainen. Menin naimisiin erittäin puheliaan miehen kanssa siitä syystä että hän piti siitä kun minä kuuntelin ja minä pidin siitä kun ei tarvinnut puhua. Tosin hän toisti samoja asioita kymmeniä kertoja ja muisteli vanhoja koska kenenkään elämä ei ole niin tapahtumarikasta että olisi koko ajan jotain uutta. Tämä ihan kommenttina näille pälpättäjille.
Vastauksena otsikkoon: Yleensä ihmiset tahtovat puhua itsestään ja siihen on rasittavaa koettaa saada suunvuoroa.
Toisena vaihtoehtona on yleistä, että höpöttäjän kanssa pitää olla samaa mieltä kaikesta tai tulee riita, vaikka asiassa olisi kyse vaan siitä mikä on lempiväri tai lempiruoka. Fiksumpaa olla hiljaa silloin kun on eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.
Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.
Jos lähtee olettamuksesta, että sanotaan vain asioita ja mielellään jotain tärkeää, niin mitä luulet, että se on? Todetaan ääneen päivän tapahtumat.
Keskustelu vaatii jo kahta ihmistä ja halua jakaa jotain ajatuksia. Silloin ne keskustelut ovat mielenkiintoisia ja avartavia. Jopa erittäin puheliaan ihmisen on vaikeaa täyttää näiden jotain maatamullistavia kertomuksia vaativien ihmisten toiveita jutun aiheista?
Toiset tykkäävät puhua ja keskustella muiden kanssa ja se on toisista hiljaisista suoraan kauheaa. Ellei se ole jotain todella tärkeää. Ihan kuten ei maailman joka tason puhetta mahtuisi.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut hiljainen. Menin naimisiin erittäin puheliaan miehen kanssa siitä syystä että hän piti siitä kun minä kuuntelin ja minä pidin siitä kun ei tarvinnut puhua. Tosin hän toisti samoja asioita kymmeniä kertoja ja muisteli vanhoja koska kenenkään elämä ei ole niin tapahtumarikasta että olisi koko ajan jotain uutta. Tämä ihan kommenttina näille pälpättäjille.
Etkö usko ukkosi miettivän samoja asioita? Taas jotenki tosi yksipuolista ajattelua.
Äitien pitää jaksaa kuunnella asiakkaiden valitusta ja keskustella heidän kanssaan 8 tuntia päivässä. Illalla kuuntelet lasten ja lasten kavereiden kiukuttelua ja teet kaikki kotityöt yksin, kun puoliso vuorotyössä, pääsee vain parina päivänä neljältä ja on niin väsynyt ettei jaksa auttaa missään. Seksiä harrastetaan yöllä, kun lapsia ei saa mihinkään hoitoon. Eläkeläiset tarvitsevat apua, lauantaina toisten isovanhempien työ ja sunnuntaina toisten isovanhempien työ ja auta armias jo et naapurin eläkeläistä kuuntele, kun käyt viemässä roskapussin tai tulet ruokakaupasta tai töistä kotiin niin jo olet ilkeä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Äitien pitää jaksaa kuunnella asiakkaiden valitusta ja keskustella heidän kanssaan 8 tuntia päivässä. Illalla kuuntelet lasten ja lasten kavereiden kiukuttelua ja teet kaikki kotityöt yksin, kun puoliso vuorotyössä, pääsee vain parina päivänä neljältä ja on niin väsynyt ettei jaksa auttaa missään. Seksiä harrastetaan yöllä, kun lapsia ei saa mihinkään hoitoon. Eläkeläiset tarvitsevat apua, lauantaina toisten isovanhempien työ ja sunnuntaina toisten isovanhempien työ ja auta armias jo et naapurin eläkeläistä kuuntele, kun käyt viemässä roskapussin tai tulet ruokakaupasta tai töistä kotiin niin jo olet ilkeä ihminen.
😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt muutama henkilö jankkaa keskenään. Suurin osa ihmisistä varmaan tykkää jonkunlaisesta jutustelusta.
Mulla on ihan riittävästi ihmisiä, joiden kanssa voin jutella. Mulle on ihan ok, että tervehditään, katsotaan silmiin jne, jos ihan oikeasti halutaan tehdä niin tai jopa jäädä juttelemaan jonkun kanssa. Mutta jos toinen ei katso silmiin, hymyile eikä tervehdi, silloin ei pidä loukkaantua vaan ymmärtää tästä sanattomasta viestinnästä, että toinen ei ole kiinnostunut sinusta eikä halua jäädä juttelemaankaan kanssasi. Nyt meillä on "käytöstavat", joiden tarkoitus on antaa virheellisiä viestejä kanssaihmisille. Koirillakin on oma elekielensä eikä ne teeskentele tai valehtele muille koirille ja sen vuoksi toinen koira - ainakin yleensä - ymmärtää, mitä toinen koira tarkoittaa.
Minusta juuri silloin pitää loukkaantua. Jos toinen ei vaivaudu edes katsomaan kohti kun puhut hänelle, ei tervehdin, eikä hymyile takaisin, niin kyseinen henkilö on huonokäytöksinen moukka, jonka huonosta käytöksestä sinua kohtaan kuuluu loukkaantua. Niin tuppisuu ei voi olla etteikö toista voi tervehtiä ja jopa sanoa pari sanaa tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.
Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.
Jos lähtee olettamuksesta, että sanotaan vain asioita ja mielellään jotain tärkeää, niin mitä luulet, että se on? Todetaan ääneen päivän tapahtumat.
Keskustelu vaatii jo kahta ihmistä ja halua jakaa jotain ajatuksia. Silloin ne keskustelut ovat mielenkiintoisia ja avartavia. Jopa erittäin puheliaan ihmisen on vaikeaa täyttää näiden jotain maatamullistavia kertomuksia vaativien ihmisten toiveita jutun aiheista?
Toiset tykkäävät puhua ja keskustella muiden kanssa ja se on toisista hiljaisista suoraan kauheaa. Ellei se ole jotain todella tärkeää. Ihan kuten ei maailman joka tason puhetta mahtuisi.
Puheliaisuus ei tarkoitakaan, että olisi hyvä keskustelija. Puheliaisuus tarkoittaa vain sitä, että tykkää kuunnella omaa ääntään. Tykkää olla äänessä. Puheliaillehan ei yleensä ole mitään väliä, mistä puhutaan, kunhan he saavat puhua. Monet hiljaiset ovat erittäin hyviä keskustelijoita, koska he ehtivät ajatella ja pohdiskella asioita syvemmin. Mietiä asioita monesta eri näkökulmasta. Siis myös muistakin kuin vain omasta näkökulmastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt muutama henkilö jankkaa keskenään. Suurin osa ihmisistä varmaan tykkää jonkunlaisesta jutustelusta.
Mulla on ihan riittävästi ihmisiä, joiden kanssa voin jutella. Mulle on ihan ok, että tervehditään, katsotaan silmiin jne, jos ihan oikeasti halutaan tehdä niin tai jopa jäädä juttelemaan jonkun kanssa. Mutta jos toinen ei katso silmiin, hymyile eikä tervehdi, silloin ei pidä loukkaantua vaan ymmärtää tästä sanattomasta viestinnästä, että toinen ei ole kiinnostunut sinusta eikä halua jäädä juttelemaankaan kanssasi. Nyt meillä on "käytöstavat", joiden tarkoitus on antaa virheellisiä viestejä kanssaihmisille. Koirillakin on oma elekielensä eikä ne teeskentele tai valehtele muille koirille ja sen vuoksi toinen koira - ainakin yleensä - ymmärtää, mitä toinen koira tarkoittaa.
Minusta juuri silloin pitää loukkaantua. Jos toinen ei vaivaudu edes katsomaan kohti kun puhut hänelle, ei tervehdin, eikä hymyile takaisin, niin kyseinen henkilö on huonokäytöksinen moukka, jonka huonosta käytöksestä sinua kohtaan kuuluu loukkaantua. Niin tuppisuu ei voi olla etteikö toista voi tervehtiä ja jopa sanoa pari sanaa tarvittaessa.
Miksi kanssakävijän pitäisi saada sinusta mitään muuta kuin tylyä mielikuvaa? Edelleenkään, ei ole muiden tehtävä lukea juuri sinun ajatuksiasi. Ollaan kuitenkin Suomessa. Harva täällä jatkuvasti törmää lörpötteleviin naapureihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.
Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.
Jos lähtee olettamuksesta, että sanotaan vain asioita ja mielellään jotain tärkeää, niin mitä luulet, että se on? Todetaan ääneen päivän tapahtumat.
Keskustelu vaatii jo kahta ihmistä ja halua jakaa jotain ajatuksia. Silloin ne keskustelut ovat mielenkiintoisia ja avartavia. Jopa erittäin puheliaan ihmisen on vaikeaa täyttää näiden jotain maatamullistavia kertomuksia vaativien ihmisten toiveita jutun aiheista?
Toiset tykkäävät puhua ja keskustella muiden kanssa ja se on toisista hiljaisista suoraan kauheaa. Ellei se ole jotain todella tärkeää. Ihan kuten ei maailman joka tason puhetta mahtuisi.Puheliaisuus ei tarkoitakaan, että olisi hyvä keskustelija. Puheliaisuus tarkoittaa vain sitä, että tykkää kuunnella omaa ääntään. Tykkää olla äänessä. Puheliaillehan ei yleensä ole mitään väliä, mistä puhutaan, kunhan he saavat puhua. Monet hiljaiset ovat erittäin hyviä keskustelijoita, koska he ehtivät ajatella ja pohdiskella asioita syvemmin. Mietiä asioita monesta eri näkökulmasta. Siis myös muistakin kuin vain omasta näkökulmastaan.
Ihme vihamielisyyttä taas. Puheliaisuus ei todellakaan välttämättä tarkoita sitä, että rakastaa omaa ääntään vaan se on yksi kommunikoinnin tapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.
Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.
Jos lähtee olettamuksesta, että sanotaan vain asioita ja mielellään jotain tärkeää, niin mitä luulet, että se on? Todetaan ääneen päivän tapahtumat.
Keskustelu vaatii jo kahta ihmistä ja halua jakaa jotain ajatuksia. Silloin ne keskustelut ovat mielenkiintoisia ja avartavia. Jopa erittäin puheliaan ihmisen on vaikeaa täyttää näiden jotain maatamullistavia kertomuksia vaativien ihmisten toiveita jutun aiheista?
Toiset tykkäävät puhua ja keskustella muiden kanssa ja se on toisista hiljaisista suoraan kauheaa. Ellei se ole jotain todella tärkeää. Ihan kuten ei maailman joka tason puhetta mahtuisi.
Tuo just. Mä en halua useinkaan puhua itsestäni, mulla on kaikki ihan fine. Voisin puhua tosiaan mistä vaan muusta vaikka kenen kanssa, mutta en mitään henkilökohtaista. Enkä halua sellaisesta kuulla, kun se on aina kaikille samaa eikä kovin kiinnostavaa.
Ja harva taas on niin kiinnostunut esim jostain henkilötunnuksen taustoista tai evoluutiopsykologiasta että voisi puhua jostain mielenkiintoisesta.
Te tuntikausia puhuvat:
Mistä te puhutte?
Olen hiljainen enkä keksi tuntikausiksi puhumista mistään aiheesta.
Ne on just eläkeläisiä, joilla ei ole mitään muuta kuin aikaa, kun taas lapsiperheellä työpäivä, kuuntelet koko päivän asiakkaiden valitusta, sitten menet kotiin: teet lämpimän ruoan, täytät tiskikoneen, laitat sen päälle ja tyhjennät, laitat pyykit koneeseen ja pyykit kuivumaan, kun kone valmis, viikkaat puhtaat pyykit narulta kaappiin, viet roskat, hoidat lapsia ja lasten kavereita, kuuntelet myös lasten kavereiden kiukuttelua miksei legolaivaa voi viedä hiekkalaatikolle. Puolisosi tulee klo 21.00 töistä kotiin ja laitat lapset nukkumaan. Puoliso haluaa seksiä, kun klo 23.00 ja aamulla heräät taas töihin ja sama rumba alusta. Ja sitten pitäisi kuunnella vielä naapurin eläkeläisiä, jos et kuuntele saat haukut. Ja sitten soittaa isovanhemmat ja toiset isovanhemmat kun pitäis sitä ja tätä. Sitä se on lapsiperheillä joka päivä.