Miksi miehet jäävät esim. Kajaaniin?

Kyllähän helsingin lähiöt on samanlaisia kuin kajaani eli jos ei ole työpaikkaa niin miksi muuttaisi jonnekin missä ei ole tuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi vahinko, kirjoitin kajaani isolla johtuu googlen ennakoivasti syötöstä.

Oikeasti Kajaani kirjoitetaan Kajjjaani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nainen ja olen ikäni asunut pikkukylässä Kajaanin lähellä. En ikinä muuttaisi mihinkään.

Poikasi kanssa oletan ?

Kyllä, minulla on 2 pientä poikaa. Aviomies löytyy myös. Mieheni on yrittäjä ja tulemme hyvin toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jäänyt samankaltaiselle paikkakunnalle. Tai olen korkeakoulutettu paluumuuttaja. Tahdon elää täällä, koska minusta näin on parempi. Naisia ei paljoa ole se on totta, toisaalta naiset itkevät lehtienkin palstoilla kaltaisieni miesten perään, joten terve tuloa tänne metsään. Minä voin majoittaa sinut, jos et nosta itseäsi jalustalle, tai luule että olisit jokin palkinto.

Entä jos haluan oman/yhteisen kodin, rahaa, mielekästä työtä, harrastusmahdollisuuksia? Ajatus siitä, että joku mies _majoittaisi minut hänen taloonsa_ - juu ei, ei ikinä.

Jep. Mulla mies jolla ei edes ollut tuollaista asennevammaa ja silti oli vaikeaa muuttaa toisen omistamaan taloon. Ostin itselleni metsää ja loma-asunnon siitä läheltä tasapainottamaan tilanteen.

Kajaanissa masentaa ja ei ole ruoka-jakoa kuten Vantaalla eikä yleistä savusaunaa kuten Vantaalla Kuusijkärvellä eikä nuoria ihmisiä eikä mitään muuta kuin hieno uimahalli ja luonto jossa voi lenkkeillä ja kalastaa. very lonely.

Mä rakastan luontoa ja voisin hyvinkin muuttaa, jos olisi työmahdollisuuksia. Niitä ei mun alalla siellä ole, joten etelään jäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jäänyt samankaltaiselle paikkakunnalle. Tai olen korkeakoulutettu paluumuuttaja. Tahdon elää täällä, koska minusta näin on parempi. Naisia ei paljoa ole se on totta, toisaalta naiset itkevät lehtienkin palstoilla kaltaisieni miesten perään, joten terve tuloa tänne metsään. Minä voin majoittaa sinut, jos et nosta itseäsi jalustalle, tai luule että olisit jokin palkinto.

Entä jos haluan oman/yhteisen kodin, rahaa, mielekästä työtä, harrastusmahdollisuuksia? Ajatus siitä, että joku mies _majoittaisi minut hänen taloonsa_ - juu ei, ei ikinä.

Jep. Mulla mies jolla ei edes ollut tuollaista asennevammaa ja silti oli vaikeaa muuttaa toisen omistamaan taloon. Ostin itselleni metsää ja loma-asunnon siitä läheltä tasapainottamaan tilanteen.

Missä on asennevamma? Kyllä tuollainenkin järjestely on hyvä, ja käy minulle. Olen myös valmis muuttamaan jos niikseen on, mutta vain maalle. Jos tuosta majoitus sanan käytöstä uhriutuu, niin en kaipaa uhriutuvaa naista, noista on kokemusta.

Miksi kajaanilaiset elävät veronmaksajien (KELA) helsinkiläisten valtionapu rahoilla.

Miksi?

Mä oon kuvitellu et Kajaani on ihan kohtalaisen iso paikka kuitenkin, eiköhän sieltäkin jotain harrastusmahdollisuuksia ja muita aktiviteettejä löydy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jäänyt samankaltaiselle paikkakunnalle. Tai olen korkeakoulutettu paluumuuttaja. Tahdon elää täällä, koska minusta näin on parempi. Naisia ei paljoa ole se on totta, toisaalta naiset itkevät lehtienkin palstoilla kaltaisieni miesten perään, joten terve tuloa tänne metsään. Minä voin majoittaa sinut, jos et nosta itseäsi jalustalle, tai luule että olisit jokin palkinto.

No nyt on romanttinen ja henkilökohtainen kosinta (oletus). Sopii loistavasti tähän aamuun Laasasen "Seksuaalisen halun sukupuolierot" -julkaisun jatkoksi.

Ei ole, eikä sovi. Naisen eikä miehenkään tule pitää itsään palkintona, jos sinä pidät, niin omaat vahvoja narsistisia piirteitä. Tällä ei ole mitään tekemistä laasasen kanssa.

Kovin herkästi viuhuu narsisti-kortti, vaikken kommentoinut koko palkinto-kohdasta mitään. Enemmänkin silmät tarttuivat tuohon majoittamiseen. Kai sen parisuhteen voi noinkin maanläheisesti käsitellä.

Sopii tähän aamuun Laasasen jatkoksi, siis minun aamuuni. Seksuaalisten erojen perään eroavuuksia parisuhteen muodostuksesta. "Minä majoitan sinut." Samaa kokonaisuutta, eri kulma.

Tuo kävisi, mikäli nuo muut reunaehdot täyttyisivät. Paikkakunta, sekä luonne. Tietenkin itsestään pidetään huolta ja vähän liikutaa, jokainen järkevä ihminen tekee näin. Tuo majoitus sanan käyttö oli myös ihan tietoinen valinta, sillä uhruituvaan äärifeministiin en aikaani tuhlaa, tämä lienee selittämättäkin selvää. Eli kaupunkiin en muuta, olen onnellinen täällä ja saan nauttia luonnosta, toisin kuin kaupungissa. Ehkä se on tuo luonto mikä tuon eron tekee. Kaupungissa luonto on tuhottu ja tilalla on asfalttia ja betonia, en tiedä rumempaa, mutta tosi moni tästä tuntuu pitävän. Varsinkin vihreät, mikö minusta on todella hämmentävää.

Yllä kirjoittava mies ei edusta normaalia tuon suunnan miestä. Enemmistö sielläkin on ihan normaaleja ja kunnollisia miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Mä rakastan luontoa ja voisin hyvinkin muuttaa, jos olisi työmahdollisuuksia. Niitä ei mun alalla siellä ole, joten etelään jäin.

Eli voit sanoa että valitsemasi ala on sinulle tärkeämpi kuin asuinympäristö. Minä arvotan elämäni taas eritavalla ja molemmat on ok. Paluumuuttaja

Mihin sitä ihminen kotikaupungista lähtisi tai kotitalosta. Joko pyssy tai jääminen. Muutto harvalle vaihtoehto Kainuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jäänyt samankaltaiselle paikkakunnalle. Tai olen korkeakoulutettu paluumuuttaja. Tahdon elää täällä, koska minusta näin on parempi. Naisia ei paljoa ole se on totta, toisaalta naiset itkevät lehtienkin palstoilla kaltaisieni miesten perään, joten terve tuloa tänne metsään. Minä voin majoittaa sinut, jos et nosta itseäsi jalustalle, tai luule että olisit jokin palkinto.

Entä jos haluan oman/yhteisen kodin, rahaa, mielekästä työtä, harrastusmahdollisuuksia? Ajatus siitä, että joku mies _majoittaisi minut hänen taloonsa_ - juu ei, ei ikinä.

Sitten elät ilman miestä. Ei tasokkaat miehet itke naisten perään/koe tarpeelliseksi miellyttää naisia, niitä kun on riittänyt koko aikuisiän enemmän kuin tarpeeksi. Tuollainen mies rakentaa elämästään omannäköisensä. Nainen on vaan kiva ekstrajuttu siihen, mutta ilmankin pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jäänyt samankaltaiselle paikkakunnalle. Tai olen korkeakoulutettu paluumuuttaja. Tahdon elää täällä, koska minusta näin on parempi. Naisia ei paljoa ole se on totta, toisaalta naiset itkevät lehtienkin palstoilla kaltaisieni miesten perään, joten terve tuloa tänne metsään. Minä voin majoittaa sinut, jos et nosta itseäsi jalustalle, tai luule että olisit jokin palkinto.

Entä jos haluan oman/yhteisen kodin, rahaa, mielekästä työtä, harrastusmahdollisuuksia? Ajatus siitä, että joku mies _majoittaisi minut hänen taloonsa_ - juu ei, ei ikinä.

Jep. Mulla mies jolla ei edes ollut tuollaista asennevammaa ja silti oli vaikeaa muuttaa toisen omistamaan taloon. Ostin itselleni metsää ja loma-asunnon siitä läheltä tasapainottamaan tilanteen.

Missä on asennevamma? Kyllä tuollainenkin järjestely on hyvä, ja käy minulle. Olen myös valmis muuttamaan jos niikseen on, mutta vain maalle. Jos tuosta majoitus sanan käytöstä uhriutuu, niin en kaipaa uhriutuvaa naista, noista on kokemusta.

Ei sillä ole mitään tekemistä uhriutumisen kanssa. Mulle se olisi selkeä varoitusmerkki, "tuota miestä kannattaa vältellä ". Vaarat kun väistää, ei tarvitse uhriutua.

Minä lähdin "Kajaanista" 19-vuotiaana, koska se oli ainoa vaihtoehto päästä opiskelemaan haluamaani ammattiin. Nyt on koulutus (useampikin), ammatti ja hyvä työ. Lapsi kasvoi aikuiseksi kaupungissa ja pääsi opiskelemaan ja töihin ja löysi elämänkumppanin. Muutama vuosi sitten löytyi myös itselleni ihana elämänkumppani kehäkunnasta, taajama-alueen ulkopuolelta. Hänellä siellä yritys, jota ei ole mitään järkeä eikä oikein mahdollisuuttakaan siirtää Helsinkiin. Muutaman vuoden seurustelimme "etäsuhteessa" mutta lopulta pakkasin omat kamppeeni ja muutin hänen luokseen. Työmatka on nyt pitkä, käytän lähes päivittäin neljättä tuntia pendelöintiin (jonkin verran etäpäiviä ja työmatkoja, jolloin joka tapauksessa matkustan vielä kauemmas). Pendelöintiin kuluvaa aikaa lukuun ottamatta ihan ideaalitilanne; koti maaseudulla, koulutusta vastaava mielenkiintoinen työ Helsingissä, mahdollisuus yhtä lailla käydä Helsingin kulttuuritapahtumissa ja keikoilla, klubeilla yms kuin myös harrastaa puutarhanhoitoa ja viljellä itse hyötykasvit.

"Kajaaniin" en olisi voinut kuvitella muuttavani, vaikka olisin millaisen miehen sieltä tavannut. En myöskään haluaisi elää etäsuhteessa, jossa nähdään ehkä vain kuukausittain ja lomilla.

Jotenkin ignoranttia aplle heittää tähän tuo Kajaani. Sehän on ihan elinkelpoinen (pienehkö) kaupunki, eikä edes vielä Lapissa. Meille se on tavallaan ”viimeinen sivistyksen etappi” missä käymme kunnon kaupassa jne. ennen kuin ajamme vielä reilut 2h Kuusamoon (missä sielläkin on kaikki tarvittavat palvelut) ja siitä vielä 2h omalle erämaakämpällemme. Ja sielläkin on naapureita kävelymatkan päässä, osa jopa ihan vakiasukkaita jotka käyvät kodin ulkopuolella vakitöissäkin!

Miksi ihmeessä sen Kajaanissa hyvin asustelevan Villen tai Annan pitäisi muuttaa johonkin kämäiseen Helsingin lähiöön ongelmanuorten, syrjäytyneitten suomalaisten pikkurikollisten ja eksotiikkaa ja uusia tapoja tuovien uusasukkaiden seinänaapureiksi?

Joka ei tajua pienemmän kaupungin tai jopa jonkun kauppalan positiivista vetovoimaa pysyköön siellä Itäkeskuksen kuplassaan tyytyväisenä, mutta aika huvittavaa kuvitella, että muiden asiat olisivat jotenkin paremmin siellä kuin juurikin vaikkapa Kajaanissa.

T. turkulainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jäänyt samankaltaiselle paikkakunnalle. Tai olen korkeakoulutettu paluumuuttaja. Tahdon elää täällä, koska minusta näin on parempi. Naisia ei paljoa ole se on totta, toisaalta naiset itkevät lehtienkin palstoilla kaltaisieni miesten perään, joten terve tuloa tänne metsään. Minä voin majoittaa sinut, jos et nosta itseäsi jalustalle, tai luule että olisit jokin palkinto.

No nyt on romanttinen ja henkilökohtainen kosinta (oletus). Sopii loistavasti tähän aamuun Laasasen "Seksuaalisen halun sukupuolierot" -julkaisun jatkoksi.

Ei ole, eikä sovi. Naisen eikä miehenkään tule pitää itsään palkintona, jos sinä pidät, niin omaat vahvoja narsistisia piirteitä. Tällä ei ole mitään tekemistä laasasen kanssa.

Kovin herkästi viuhuu narsisti-kortti, vaikken kommentoinut koko palkinto-kohdasta mitään. Enemmänkin silmät tarttuivat tuohon majoittamiseen. Kai sen parisuhteen voi noinkin maanläheisesti käsitellä.

Sopii tähän aamuun Laasasen jatkoksi, siis minun aamuuni. Seksuaalisten erojen perään eroavuuksia parisuhteen muodostuksesta. "Minä majoitan sinut." Samaa kokonaisuutta, eri kulma.

Tuo kävisi, mikäli nuo muut reunaehdot täyttyisivät. Paikkakunta, sekä luonne. Tietenkin itsestään pidetään huolta ja vähän liikutaa, jokainen järkevä ihminen tekee näin. Tuo majoitus sanan käyttö oli myös ihan tietoinen valinta, sillä uhruituvaan äärifeministiin en aikaani tuhlaa, tämä lienee selittämättäkin selvää. Eli kaupunkiin en muuta, olen onnellinen täällä ja saan nauttia luonnosta, toisin kuin kaupungissa. Ehkä se on tuo luonto mikä tuon eron tekee. Kaupungissa luonto on tuhottu ja tilalla on asfalttia ja betonia, en tiedä rumempaa, mutta tosi moni tästä tuntuu pitävän. Varsinkin vihreät, mikö minusta on todella hämmentävää.

Yllä kirjoittava mies ei edusta normaalia tuon suunnan miestä. Enemmistö sielläkin on ihan normaaleja ja kunnollisia miehiä.

Miksi en edusta? Avaa tätä asiaa minullekkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jäänyt samankaltaiselle paikkakunnalle. Tai olen korkeakoulutettu paluumuuttaja. Tahdon elää täällä, koska minusta näin on parempi. Naisia ei paljoa ole se on totta, toisaalta naiset itkevät lehtienkin palstoilla kaltaisieni miesten perään, joten terve tuloa tänne metsään. Minä voin majoittaa sinut, jos et nosta itseäsi jalustalle, tai luule että olisit jokin palkinto.

Entä jos haluan oman/yhteisen kodin, rahaa, mielekästä työtä, harrastusmahdollisuuksia? Ajatus siitä, että joku mies _majoittaisi minut hänen taloonsa_ - juu ei, ei ikinä.

Sitten elät ilman miestä. Ei tasokkaat miehet itke naisten perään/koe tarpeelliseksi miellyttää naisia, niitä kun on riittänyt koko aikuisiän enemmän kuin tarpeeksi. Tuollainen mies rakentaa elämästään omannäköisensä. Nainen on vaan kiva ekstrajuttu siihen, mutta ilmankin pärjää.

Ei tarvitse elää ilman miestä. Kuten edellä kerroin, löysin omani kehyskunnasta. Muutimme yhteen, ei niin, että hän majoitti minut, vaan koti on nyt myös minun kotini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nainen ja olen ikäni asunut pikkukylässä Kajaanin lähellä. En ikinä muuttaisi mihinkään.

Poikasi kanssa oletan ?

Kyllä, minulla on 2 pientä poikaa. Aviomies löytyy myös. Mieheni on yrittäjä ja tulemme hyvin toimeen.

Neljän kimppa kajaanissa olet onnekas.

Useimmilla miehillä ei äidin jälkeen ollut ketään.

Kiva ku tässä ketjussa ns. kaupunkilaiset haukkuu näitä Kajaanissa ja muissa pienemmissä kaupungeissa asuvia ihmisiä, mut en ole nähnyt vielä yhtään kommenttia missä "maalaiset" kokoaisivat kaupunkilaisia.

Kurjaa et ihmisyyttä mitataan asuinpaikan mukaan.