Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
Vierailija kirjoitti:
En osaa käyttää Nordean sovellusta laskujen maksamiseen. En siten myöskään osaa tehdä sitä tunnistautumista netissä. Olen etsinyt videota jossa näytetään miten se toimii mutta eipä ole löytynyt.
Valitset asiointipalvelussa (=se sivu mihin olet menossa) kohdan Nordea ja seuraat näytön ohjeita. Tunnistautumispalvelussa on näkyvissä ?-merkki. Sitä painamalla aukeaa ohjepaneeli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pelaa lautapelejä. Pelkään, että mokaan sääntöjen kanssa ja muut nauravat. Joitakin todella tuttuja pelejä voin pelata, mutta ikinä en edes kavereiden kanssa pelaa jotain uutta peliä. Olin koulukiusattu ja eräs hyvin narstistinen ihminen aiheutti minulle paniikkikohtauksen, kun en suostunut pelaamaan jotain lautapeliä. Se paniikkikohtaus oli aivan järkyttävää.
Mulla vähän sama, eikä siihen edes liity mitään traumaa. Oon vain varma etten ymmärrä pelin logiikkaa sääntöjä ja kaikkien muiden mielestä ne on ihan yksinkertaiset ja selvät :D Noh, lisäksi pelaaminen ei kiinnosta niin paljon että olisin motivoitunut opettelemaan uutta.
Itse en tykkää lautapeleistä, mielestäni tylsempää illanviettoa ei voi olla kuin lautapeli-ilta. Pelaan kuitenkin joskus esim. lasten mieliksi jotain, tai jos puuttuu pari joltain. Joka ikinen kerta kun sanon etten osaa näitä sääntöjä niin pyhästi luvataan ettei se mitään haittaa, että nämä on helpot ja opit ne pelatessa. Sitten kyselen jatkuvasti niin että muilla alkaa mmnennä hermo, ja alkavat halukkumaan, tai nauramaan minulle. Tämä ei varsinaisesti lisää pelihalujani. Yleensä säännöt ovatkin persuksista. Joku kimblekin, ettei saa liikkua 30 vuoroon jos ei saa jotain tiettyä lukua. Täysin joutavaa.
Haluaisin perustaa yrityksen, tai siis vain toiminimen, mutta en osaa enkä uskalla. Liian iso taloudellinen riski koska ei ole mitään takeita että saisi tarpeeksi asiakkaita ja menettäisin hyvän ansiosidonnaiseni.
Ihailen (ja kadehdin) ihmisiä jotka ovat rohkeita ja tekevät mitä haluavat, pelko (ja rahan puute) estää meitä elämästä!
En voi ajaa autoa, vaikka minulla on ajokortti. En vain uskalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
matkustaa junalla jos pitää tehdä vaihto välillä. ajattelen että jos on vaikka 5 minuuttia aikaa vaihtaa en voi mitenkään keretä toiseen junaan kun ensin pitää se oikea raidekin löytää. sitten jos jään junasta joudun hortoilemaan vieraassa paikassa ties kuinka kauan, vaikka seuraavaan päivään.
Edellisen junan kondutööri osaa neuvoa että seuraava juna lähtee raiteelta x. Saavumme raiteelle y ja raide x on junan kulkusuuntaan nähden vasemmalla puolella.
Toisekseen, kun tulet laiturille niin siellä on kondutööri jolta kysyä "mistä lähtee Jyväskylään menevä juna?"
Ja viime kädessä; muilta matkustajilta voi kysyä.
Olen matkustanut paljon junalla, mutta vasta vähän alkaa sitten menin junalla lentoasemalle ekaa kertaa.
Mulla oli vaihto kaukojunasta Tikkurilassa, mutta kaukojuna oli myöhässä ja lipun osoittama paikallisjuna oli mennyt jo. Kysyin sitten muilta (naispuolisilta;oli helpompi lähestyä) milloin menee seuraava juna ja pitääkö ostaa uus lippu. Sain erinomaista apua 😊
Näihin junanvaihtopulmiin/ kiireeseen auttaa se, että nykyisin löytyy netistä niin asemien-kuin raidekartat. Ainakin viime aikoina ne ovat olleet ajan tasalla. Eli reaaliaikainen tieto esim. Tikkurilan asemalta, että mikä juna lähtee miltäkin raiteelta. Ja kun opettelee aseman reitit etukäteen kartasta, tietää ninne mennä, missä on hissi/ wc jne.
Helpottaa stressiä ja kiirettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tampata mattoja pihalla kaikkien nähden.
Tämä. Mutta mun kohdalla se johtuu siitä, että en tiedä mihin aikaan mattoja saa tampata. Kerran yritin joskus illalla seitsemän ja kahdeksan välillä, ja mulle huudettiin että ei saa "näin myöhään" tampata. En ymmärrä tamppausetikettiä.
Pyydä taloyhtiön järjestyssäännöt isännöitsijältä tai joltain taloyhtiön hallituksen jäseneltä.
Hävettää syödä yksin ravintolassa. Varmaan joku trauma kouluajoilta, kun hylkiönä joutui istumaan yksin ruokalassa. Tuntuu,kuin ympärilläni olisi joku aura, joka suorastaan kirkuu että olen yksin. Tekisi mieli muuttua näkymättömäksi, mutta olen kuin joku musta likatahra keskellä puhdasta vaatetta.
Puhua ihmisille jos ei ole ihan pakko, sillä pelkään, että sanon vahingossa jotain loukkaavaa ja minulle suututaan siksi. Ennen olin todella puhelias, mutta en aina ajatellut ensin, että mitä sanon ja siksi tahtomattani loukkasin ihmisiä. Parempi olla hiljaa kuin että suututan ihmisiä.
En laula enkä tanssi. Enkä myöskään juokse, hiihdä tai luistele. Pelkään niitä sisäänajettavia autonpesutunneleita, joten pesetän auton kauppakeskuksen palvelussa.
Junilla matkustaminen Suomessa on joskus niin sekavaa. Suurissa kaupungeissa paljon helpompaa! Monesti on kaikki ruudut pimeänä ja kuuluttaja mutisee hiljaa seuraavana Toijala. Säälin kielitaidottomia turisteja.
Välitän yöpymistä esim. kaveriporukan kanssa samassa huoneessa koska pelkään pieraisevani unissani... Niin noloa!! Samoin jos yövyn ekaa kertaa jonkun miehen kanssa niin sama juttu. Pieruneuroosi....
Vierailija kirjoitti:
En voi ajaa autoa, vaikka minulla on ajokortti. En vain uskalla.
Sama. Pelkään että tapan jonkun.
Välttelin pitkään syömistä julkisesti. Itselläni on paha tapa ajatella jatkuvasti, että ihmiset tuijottavat ja arvostelevat jokaista liikettäni. Onko mitään kauheampaa kuin syödä valmissalaattia huoneessa, jossa on muita ihmisiä ja rouskuttaa niitä saatanan krutonkeja niin, että kaikki "varmasti" kuulevat.
Ärsyttää, kun pitää itse tehdä elämästään vaikeaa...
Vierailija kirjoitti:
Suudella. En ole suudellut sitten vuoden 2003.
Tämä on surullista. Mikään ei ole niin ihanaa ja eroottista kuin suutelu. Toivottavasti vielä rohkaistut ja saat vielä nauttia suutelusta.
Autolla ajo pelottaa. Tiedostan koko ajan, että joku voisi hypätä puskasta auton eteen, enkä välttämättä ehtisi pysäyttää tai kääntyä toiseen suuntaan turvallisesti. Se vauhti ja ennakoimattomat tilanteet siis pelottaa. En edes pidä itseäni erityisen huonona kuskina.
Lisäksi pelkään lääkäreitä, erityisesti hammaslääkäreitä. Ei varmaan tarvitse selittää edes. Hassua siltä kannalta, että myös sairaudet ja loukkaantumiset pelottavat kovasti.
Mä ajoin Helsingissä ajokortin 18 vuotiaana. Sen jälkeen olen ajanut 2 kertaa heti kortin saatuani. Siitä on nyt yli 30 vuotta ja en enää edes osais käynnistää autoa. Saati sitten tankata🙈
En kyllä ole autoa tarvinnutkaan, julkinen liikenne on hyvä ja kattava mun tarpeisiin. Tuli vaan hankittua kallis henkkari:)
En käy uimahalleissa tai saunailloissa muiden kanssa. En varsinaisesti kyllä pelkää vaan minulla on kynsisieni. Kunpa ei olisi. Pirullinen vaiva. Mutta enpä ole levittämässä ja muille tartuttamassa!
... Jos pääsen eroon sienestä, en muiden kanssa peseydy kyllä edelleenkään: pelko uudelleen tarttumisesta olisi kyllä silloin kova.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ajaa autoa, vaikka minulla on ajokortti. En vain uskalla.
Sama. Pelkään että tapan jonkun.
Saattaisin ehkä uskaltaa ajaa mutta kun mies ei uskaltaisi olla kyydissä. Ehdotin kyllä että voisi juosta perässä.
Alapään sheivaus. Olen saanut alakertaani kunnon vekin ja aivan hirveän kutinan sängestä häpyhuuliani vasten etten enää halua edes yrittää.
En osaa laulaa enkä tanssia, enkä vatkata persettäni tai muutenkaan liikkua viettelevästi. En osaa myöskään soittaa instrumentteja enkä tykkää edes kuunnella musiikkia.