Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
En uskalla ajaa autoa autopesuhalliin. Siis näille pesukaduille tai pesuautomaattiin jne. Sen harvan kerran, kun autoani pesetän, vien sen käsinpesupaikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipäätään arastelen tehdä asioita jos joku katsoo, mutta pahimpina tulee nyt mieleen kokkaaminen ja autolla ajaminen. Kumpaakin teen yksin lähes päivittäin, mutta jos joku on vieressä, minulla menee ihan pasmat sekaisin, kädet tärisevät ja teen tyhmiä virheitä. Siksi vältän viimeiseen asti muiden kyyditsemistä tai illallisten järjestämistä :D
Inhoan puhua vieraille ihmisille, iän myötä tullut. Muuten olen kyllä hyvin puhelias.
Ajoin ajokortin ekan vaiheen mutta koin ajamisen niin stressaavaksi että jätin siihen, toinen vaihe jäi suorittamatta. Nyt kyllä harmittaa koska sitten olisi se kortti, voihan sitä ajamistakin treenata jossain syrjäkylillä.
Rullaportaat alaspäin etenkin. Ei pysty menemään. Johtunee korkean paikan kammosta. Ylöspäin onnistuu kyllä jos saan pitää puolisoa kädestä kiinni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Smalltalk tuttujen kanssa jossain nähdessä, ei vaan luonnistu joten välttelen tilanteita missä pitäisi niitä näitä jutella. Jälkeenpäin keksin kyllä aina juttua.
Vierailija kirjoitti:
En osaa kulkea Helsingissä julkisilla ja menen kaikkialle taksilla. T. maalainen :D
Helsingin julkinen on ihan hirveä labyrintti. Pariisin tai Lontoon metrossa, metsässä kartan ja kompassin kanssa ja vesillä merikorttien varassa ei mitään ongelmaa T: toinen maalainen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa pelata mitään korttipelejä. Kauhistun tilanteita, joissa joku ehdottaa kortinpeluuta.
Itse pelkään seuraavia:
- Tanssiminen. En ole koskaan erityisesti tykännyt tanssimisesta ja viimeinen niitti oli opiskeluaikaiset baarireissut. Jossain kohtaa iltaa kaikki halusivat aina tanssilattialle ja muiden painostuksesta minäkin toisinaan uskaltauduin mukaan. En edes muista, kuinka monta kertaa minulle naureskeltiin, kun tanssin jotenkin väärin. En vieläkään tiedä, mitä siellä tanssilattialla olisi oikein pitänyt tehdä toisin - omasta mielestäni hytkyin siellä ihan samalla tavalla kuin muutkin. Lopulta minulle kehittyi tanssimiseen jonkinlainen kammo ja nykyään välttelen sitä viimeiseen asti.
- Englannin puhuminen. Olen ajautunut noidankehään: häpeän rallienglantiani -> välttelen englannin puhumista -> kielitaitoni ei kehity -> häpeän entistä enemmän. Ymmärrän kyllä englantia hyvin mutta ongelma on nimenomaan ääntäminen ja puheen tuottaminen. Näin alle kolmekymppisenä tuntuu, että englannin osaaminen on jotenkin oletusarvoista ja jos ei osaa sitä puhua, on jotenkin kummallinen ja muita huonompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkustamista pelkään. Joku junanvaihto on kauhistus jo Suomessa, puhumattakaan ulkomaille matkustamisesta.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä osuuko vastaukseni nyt tähän kysymykseen, koska minulla on paniikkihäiriö.
En siis voi tehdä oikeastaan mitään sellaista, missä on muita ihmisiä paljon tai joudun jonottamaan.
Kauppaan voin mennä jos siellä ei ole ketään, apteekissa voin käydä, jos apteekki on pieni eikä muita asiakkaita näy..jne.
En osaa tarkistaa ilmanpainetta auton renkaista, enkä osaa laittaa sinne lisää ilmaa.
En ymmärrä sähkölaskusta mitään, kilowattituntia...kääk. Maksan laskun ihan kyselemäti.
Koska olen lihava, minua pelottaa että joku tuttu tulee kaupasta tullessani ja kysyy leikillisesti mitäs ostin.
Jos kassissa on vaikka makkaraa, häpeän silmät päästäni.
Uimahalliin en uskalla enää mennä koska ajattelen, että muut naureksii:" Onpas siinä läski, meneeköhän vesi yli altaasta kun tuo tulee uimaan".
Minulla on myös raajoissa prurigo nodularis ja ajattelen että ihmiset luulevat sen olevan jokin tarttuva inha tauti.
En osaa laittaa linkkejä vaikkapa s-postiin.
Olen huono ajamaan autoa vähänkään vilkkaammassa kaupungissa. En osaa sitä juttua: Pitäisi katsoa koko ajan ympärilleen ja olla valmiina jarruttamaan, kaasuttamaan, kääntymään ja huomioida mahdolliset äkilliset tilanteet.
Minulla on munanmuotoinen pää, tihrut silmät ja kapea, suorastaan olematon ylähuuli, häpeän sitä.
Puheääneni on känisevä ja särähtelevä. Nauruni on kuin jonkin viallisen tuulimyllyn natinaa.
Kiitos.
Kirjoitat erittäin hyvin ja itseironiasi on ihan lyömätöntä. Hyvät jatkot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse pelkään seuraavia:
- Tanssiminen. En ole koskaan erityisesti tykännyt tanssimisesta ja viimeinen niitti oli opiskeluaikaiset baarireissut. Jossain kohtaa iltaa kaikki halusivat aina tanssilattialle ja muiden painostuksesta minäkin toisinaan uskaltauduin mukaan. En edes muista, kuinka monta kertaa minulle naureskeltiin, kun tanssin jotenkin väärin. En vieläkään tiedä, mitä siellä tanssilattialla olisi oikein pitänyt tehdä toisin - omasta mielestäni hytkyin siellä ihan samalla tavalla kuin muutkin. Lopulta minulle kehittyi tanssimiseen jonkinlainen kammo ja nykyään välttelen sitä viimeiseen asti.
- Englannin puhuminen. Olen ajautunut noidankehään: häpeän rallienglantiani -> välttelen englannin puhumista -> kielitaitoni ei kehity -> häpeän entistä enemmän. Ymmärrän kyllä englantia hyvin mutta ongelma on nimenomaan ääntäminen ja puheen tuottaminen. Näin alle kolmekymppisenä tuntuu, että englannin osaaminen on jotenkin oletusarvoista ja jos ei osaa sitä puhua, on jotenkin kummallinen ja muita huonompi.
Tanssimisesta samaa mieltä vaikka joskus se hauskaa onkin, riippuu mielentilasta. Mutta onhan se lähtökohtaisesti ihan hassua, etenkin se perinteinen malli. Esim. Istut jossain ravintolassa ja joku ventovieras tulee siihen pokkaaamaan tanssimaan. Seuraavaksi asetutte vastakkain ja alatte hytkymään musiikin tahtiin. 2 min. 30 s. tätä ja sitten sanotaan kiitos ja sut palautetaan paikallesi. Ei tuota kyllä selvinpäin kestä.
Vierailija kirjoitti:
Matkustamista pelkään. Joku junanvaihto on kauhistus jo Suomessa, puhumattakaan ulkomaille matkustamisesta.
Sama. Enkä ikinä meinaa löytää oikeaa vaunua ja paikkaani kun kiireessä pitää sulloutua junaan kun se asemalle saapuu. Lisäksi oikean poisjäänti pysäkin kyttääminen menee työstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähimaksu. En koskaan meinaa muistaa sitä maksimi summaa lähimaksulle.
En uskalla sytyttää kynttilää muuta kuin niin että voin laittaa raapaistun tulitikun kynttilän syttymisen jälkeen esim . vesikulhoon sammumaan, koska en osaa sammuttaa sitä ravistamalla niin kuin muut. Siis polttaisin itseni tai sytyttäisin todennäköisesti tulipalon. En polta kynttilöitä juurikaan, täysin turhia ja tuottavat myrkyllistä päänsärkyä aiheuttavaa käryä, niin ei ole tullut paljon harjoiteltua. Todella noloa, jos joku joskus pyytäisi jossain sytyttämään kynttilän. Pakenisin varmaan paikalta ennemmin kuin myöntäisin etten pysty tai hakisin vesilasia avuksi.
Vierailija kirjoitti:
En uskalla sytyttää kynttilää muuta kuin niin että voin laittaa raapaistun tulitikun kynttilän syttymisen jälkeen esim . vesikulhoon sammumaan, koska en osaa sammuttaa sitä ravistamalla niin kuin muut. Siis polttaisin itseni tai sytyttäisin todennäköisesti tulipalon. En polta kynttilöitä juurikaan, täysin turhia ja tuottavat myrkyllistä päänsärkyä aiheuttavaa käryä, niin ei ole tullut paljon harjoiteltua. Todella noloa, jos joku joskus pyytäisi jossain sytyttämään kynttilän. Pakenisin varmaan paikalta ennemmin kuin myöntäisin etten pysty tai hakisin vesilasia avuksi.
Sen voi puhaltaa tai sammuttaa hanan alla myös.
Vierailija kirjoitti:
En uskalla sytyttää kynttilää muuta kuin niin että voin laittaa raapaistun tulitikun kynttilän syttymisen jälkeen esim . vesikulhoon sammumaan, koska en osaa sammuttaa sitä ravistamalla niin kuin muut. Siis polttaisin itseni tai sytyttäisin todennäköisesti tulipalon. En polta kynttilöitä juurikaan, täysin turhia ja tuottavat myrkyllistä päänsärkyä aiheuttavaa käryä, niin ei ole tullut paljon harjoiteltua. Todella noloa, jos joku joskus pyytäisi jossain sytyttämään kynttilän. Pakenisin varmaan paikalta ennemmin kuin myöntäisin etten pysty tai hakisin vesilasia avuksi.
Sytkäri on kätevä.
Juhlien keskipisteenä oleminen. En aio juhlia edes tulevia lakkiaisiani.
En uskalla ajaa taskuparkkiin.
Mä pelkään myös sähkö- ja kaasulaitteita ja kaikkea, mikä edes potentiaalisesti voisi räjähtää (tai edes poksahtaa), mukaan lukien ilmapallot ja salamat. Vastustin ihan raivokkaasti kaasugrillin hankkimista, mutta mies hankki sen silti. Toki lupasi, ettei mun tarvitse koskaan mennä lähellekään sitä. Jotenkin tuo "kuolenko?" kuulosti niin tutulta. Meillä se menee myös niin päin, että "et sitten kuole", kun mies (koulutukseltaan sähköinsinööri) tekee pakollisia kodinhuoltojuttuja ja minä pelkään vieressä.