Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
Vierailija kirjoitti:
- Hammaslääkärikammon takia olen käynyt hammaslääkärissä viimeksi 29 vuotta sitten. Ihme kyllä ei ole koskaan hampaita särkenyt tai tippunut, mutta kyllähän ienrajassa näkyvää kellertävää hammaskiveä on
- Pelkään englannin puhumista julkisesti. Mitkään kurssit ja yksityistunnit ei ole auttaneet asiaa. Paskamaista on, että olen töissä englanninkielisessä firmassa eli kauhu on jokapäiväistä.
- Pelkään matkustamista. Olen ikäni ollut sinkku, ja koitin joskus yksin matkustella, mutta mulla ei ole suuntavaistoa ja panikoidun helposti, ja kun panikoidun menen lukkoon enkä pysty ajattelemaan tai toimimaan, vain itkemään. Vieraat ihmiset joutuneet sittten itkevää aikuista naista auttamaan kuin taaperoa. En usko että enää koskaan matkustan ulkomaille, ellei sitten tapahdu ihmettä että vielä vanhoilla päivilläni (48 v) löytäisin kumppanin jonka kanssa mennä.
- Uudet asiakkaat yms. on kauhea paniikki koska pelottaa ajaa niiden toimitiloille. Osaan ajaa hyvin, olen ajanut 18-vuotiaasta asti, mutta mulla on paska suuntavaisto ja jännitän niin paljon uusia reittejä että jännityksenkin takia töpeksin vaikka olisi navigaattori neuvomassa.
Jos mulle tulisi aikuinen ihminen itkemään eksymistään, mulla tulisi varmaan sympatiaitkut ja sitten meitä olisi kaksi vollottavaa aikuista. :D Viestisi oli söötti, tekisi mieli halata sinua!
Olen itsekin liikenteessä (ja oikeastaan ihan kaikkialla) uusissa paikoissa aivan paniikissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa paistaa lettuja. En vaan saa ikinä aikaan sellaista taikinaa, missä ei maistuisi liikaa jauhot, enkä osaa tehdä koossa pysyvää lettua. Hellan lämpötilakaan ei koskaan ole oikea, joko rasva palaa heti mustaksi tai sitten se jää sellaiseksi, ettei se paista. Saan aikaan vain raa'an lötkön, mikä ei pysy koossa, tai palaneen koppuran.
Olen suosiolla lopettanut yrittämisenkin. Koska vaikka tekisin taikinankin tasan ohjeen mukaisesti, ei se kuitenkaan minun käsissäni kunnon letuksi muutu.
Ja isä sentään oli aikanaan oikea "lettutieteen Vihtori...". Niin ainakin itse kehui, hmmm.
En osaa ajaa autoa. Tai olen ollut liian kauan ajamatta, enkä enää uskalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa käyttää Nordean sovellusta laskujen maksamiseen. En siten myöskään osaa tehdä sitä tunnistautumista netissä. Olen etsinyt videota jossa näytetään miten se toimii mutta eipä ole löytynyt.
Menet ihan sille ensiksi aukeavalle sivulle.
Alalaidassa, toinen vasemmalta on maksut, valitse se. Sitten. Syötät saajan nimen, tilinumeron niille osoitettuihin kenttiin.
Tämän jälkeen määrä jonka maksat eli summa.
Sitten viesti ( ei pakollinen)
Lopuksi viitenumero
Sitten hyväksyt
Kyllä siinä tulee ok tmv
Menee vähän kuin itsestään kun seuraa ohjetta.En tarkalleen ottaen tiedä, että mitä tarkoitat tuolla tunnistautumisella netissä?
Minulla on tunnusluku laite, muita en osaisi neuvoa.
Tsemppiä
Et kyllä antanut ohjeita Nordean sovelluksen käyttöön.
Osaan lähettää sähköpostin, mutta en osaa lähettää liitteitä. Enkä osaa lähettää kännykkäkuvia sähköpostissa. Tekstiviestinä osaan.
Pahinta on kun olen yhdessä yhdistyksessä ja sihteeri on joskus estynyt, joten jonkun muun on oltava sitä sen kokouksen ajan. Ja aina ehdotetaan mua
Sitten sanotaan, että lähetä vaan sitten se pöytäkirja liitteenä.
Mutta kun en osaa!
Käyn sitten yhdessä tutussa liikkeessä aina skannaamassa sen. Se sentään on onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä osuuko vastaukseni nyt tähän kysymykseen, koska minulla on paniikkihäiriö.
En siis voi tehdä oikeastaan mitään sellaista, missä on muita ihmisiä paljon tai joudun jonottamaan.
Kauppaan voin mennä jos siellä ei ole ketään, apteekissa voin käydä, jos apteekki on pieni eikä muita asiakkaita näy..jne.
En osaa tarkistaa ilmanpainetta auton renkaista, enkä osaa laittaa sinne lisää ilmaa.
En ymmärrä sähkölaskusta mitään, kilowattituntia...kääk. Maksan laskun ihan kyselemäti.
Koska olen lihava, minua pelottaa että joku tuttu tulee kaupasta tullessani ja kysyy leikillisesti mitäs ostin.
Jos kassissa on vaikka makkaraa, häpeän silmät päästäni.
Uimahalliin en uskalla enää mennä koska ajattelen, että muut naureksii:" Onpas siinä läski, meneeköhän vesi yli altaasta kun tuo tulee uimaan".
Minulla on myös raajoissa prurigo nodularis ja ajattelen että ihmiset luulevat sen olevan jokin tarttuva inha tauti.
En osaa laittaa linkkejä vaikkapa s-postiin.
Olen huono ajamaan autoa vähänkään vilkkaammassa kaupungissa. En osaa sitä juttua: Pitäisi katsoa koko ajan ympärilleen ja olla valmiina jarruttamaan, kaasuttamaan, kääntymään ja huomioida mahdolliset äkilliset tilanteet.
Minulla on munanmuotoinen pää, tihrut silmät ja kapea, suorastaan olematon ylähuuli, häpeän sitä.
Puheääneni on känisevä ja särähtelevä. Nauruni on kuin jonkin viallisen tuulimyllyn natinaa.
Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
En uskalla tehdä aloitetta miehille. Pelkään torjuntaa.
Tein monta aloitetta. Minut torjuttiin aina. Nyt kyse ei ole uskaltamisesta enää, otin opikseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sunnuntain messussa kirkossa haluaisin mennä ehtoolliselle, mutta en kehtaa. Pelkää kaikkien katsovan ja tunnen olevani kuin joku esiintyjä edessä näyttämöllä ja näytän hölmöltä siinä polvistuneena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskalla kuunnella kuulokkeilla musiikkia esim. bussissa, koska pelkään, että hengitän äänekkäästi ja joku huomaa :(
Minä pelkään että rupean laulamaan tai hyräilemään 😁
Parit Verdin aariat voisi täräyttää bussissa 😬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sauvakävely. Ostin reilu vuosi sitten sauvat ja ajattelin, että ehkä minun ikäiseni neljäkymmenvuotias voisi jo lenkkipolulla pistellä menemään sellaisten kanssa. Josko pysyisi niska-hartiaseutukin enemmän auki eikä ainaista jumitusta. Mutta kattia kanssa, tuossa ne sauvat on seisoneet eteisessä avaamattomassa pakkauksessaan, koska en yksinkertaisesti kehtaa.
En uskalla edes harkita ajavani koskaan autoa tai saavani ajokorttia. En jotenkin välttämättä keskittyisi ajamiseen ja olen usein mietteissäni. Näin voisin aiheuttaa onnettomuuden. Samoin kova vauhti ei innosta. Tähän liittyen en ole ollut elämäni aikana kuin muutamia kertoja jonkun muun kyydissä kuin vanhempieni. Tämän myötä minua ei kovin paljon innosta mennä kenenkään ns tuntemattoman kyytiin.
Kulkemisiin liittyen en ole koskaan aikuisena matkustanut junalla. En oikein osaa toimia junassa ja siitä on tullut minulle vältettävä matkustusmuoto. Lentokoneessa en ole koskaan ollut ja tuskin voin koskaan mennä. Pelottaa se korkeus ja huimaa jo ajatuskin. Samalla kaikki lentokentän toiminnot yms ovat vieraita. En tykkää myöskääm puhua englantia. Kirjoittaa voin jotenkin varsinkin jos toinen on myös sellainen jolla ei ole enkku äidinkieli. Jos me molemmat haparoimme niin se on parempi kuin että toinen odottaisi hyvää tekstiä. Puhuminen on eri asia. Tämä vaikuttaa myös matkustusintooni, kun minua jännittää asiakaspalvelutilanteet välillä Suomessakin.
En yleensä edes maksa kortilla vaan käteisellä koska en vaan koe korttia kivaksi asiaksi. Tämä noloakin, kun olen melko nuori. Miehiä ja yleensäkään ihmisiä en osaa lähestyä ja tutustua heihin. On uskalla ja jännittää se kaikki niin paljon. On kiusaamistaustaa. Välillä ihmijoukot saavat melkein minut paniikkiin tai alkaa huimata. Monesti vältän paikkoja sen vuoksi jos tuntuu ikävältä mennä sinne.Voisi miettiä mieluummin mitä uskallan tehdä. Näin olisi helpompaa löytää niitä kuin kirjoittaa tänne pitkää listaa näistä pelon kohteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pelkään pistorasioita ja sähkölaitteita, erityisesti vieraissa paikoissa. Se on ihan tyhmä juttu ja vaikea selittää, mutta kotona pystyn yleensä laittamaan tuttujen laitteiden johdot tuttuihin pistokkeisiin, mutta joskus en ja mies joutuu laittamaan hiustenkuivaajan seinään ja pois.
Vieraita tai uusia laitteita en laita ollenkaan enkä esim. pyydettäessä laita laturia seinään jos olen jossain käymässä. Uusien johdollisten juttujen kanssa opettelen hiljalleen ja kysyn aina mieheltä että "kuolenko" ja kun se lupaa etten kuole niin varovasti voin laittaa. Pelkään että ne räjähtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa puhua ruotsia tai englantia, koska olen siinä niin huono ja pelkään, että minua pidetään siksi tyhmänä. Harmi vain, että niiden puhuminen ei kehity, jos sitä ei tee, joten se ei kehity minulla.
Sama täällä. Eikä koulutustaustakaan auta yhtään. Olen lääketieteen tohtori ja erikoisalani dosentti.
Miten olet selvinnyt tohtorikoulutuksesta ja sen jälkeen puhumatta englantia? Etkö ole joutunut ottamaan osaa esim. ulkomaisiin konferensseihin? Esitelmöimään niillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilaan baarissa aina lonkeron, koska en tiedä drinkkien nimiä :D
Nämä löytyy lähes kaikista baareista
Tästä muistui mieleen: kun aikoinaan pääsin ylioppilaaksi, menimme koko luokka ravintolaan. Joka tyyppi tilasi "ampiaisen", kun kukaan ei muuta drinkkiä tiennyt.
Vieläkö tuo ampiainen on "hengissä"?
En osaa peruuttaa autolla peräkärryn kanssa.
En voi mennä uimahalliin, enkä yleiselle uimarannalle. Täällä on liikaa ketjuja, joissa haukutaan ihmisten ulkonäköä ja tapoja toimia. En halua olla se, jolle nauretaan palstoilla ja ennenkaikkea, jota kuvataan salaa pilkkaamistarkoituksissa
Pitää puheita isomman tai pienemmän yleisön edessä. Muistuu mieleen koulussa pitämäni esitelmät, joita oli sitten pakko nauhoituksina kuunnella, ja niiden ruotiminen. Tai opettajien moitteet hiljaisesta puheäänestä ("Olisi sentään liikaa vaadittu, että
sinulle hommattaisiin mikki")
Vierailija kirjoitti:
En osaa paistaa lettuja. En vaan saa ikinä aikaan sellaista taikinaa, missä ei maistuisi liikaa jauhot, enkä osaa tehdä koossa pysyvää lettua. Hellan lämpötilakaan ei koskaan ole oikea, joko rasva palaa heti mustaksi tai sitten se jää sellaiseksi, ettei se paista. Saan aikaan vain raa'an lötkön, mikä ei pysy koossa, tai palaneen koppuran.
Olen suosiolla lopettanut yrittämisenkin. Koska vaikka tekisin taikinankin tasan ohjeen mukaisesti, ei se kuitenkaan minun käsissäni kunnon letuksi muutu.
Ja isä sentään oli aikanaan oikea "lettutieteen Vihtori...". Niin ainakin itse kehui, hmmm.
Tämä oli hauska lukea, minäkään en osaa paistaa lettuja, niistä tulee aina puurokasa/kökö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa paistaa lettuja. En vaan saa ikinä aikaan sellaista taikinaa, missä ei maistuisi liikaa jauhot, enkä osaa tehdä koossa pysyvää lettua. Hellan lämpötilakaan ei koskaan ole oikea, joko rasva palaa heti mustaksi tai sitten se jää sellaiseksi, ettei se paista. Saan aikaan vain raa'an lötkön, mikä ei pysy koossa, tai palaneen koppuran.
Olen suosiolla lopettanut yrittämisenkin. Koska vaikka tekisin taikinankin tasan ohjeen mukaisesti, ei se kuitenkaan minun käsissäni kunnon letuksi muutu.
Ja isä sentään oli aikanaan oikea "lettutieteen Vihtori...". Niin ainakin itse kehui, hmmm.Tämä oli hauska lukea, minäkään en osaa paistaa lettuja, niistä tulee aina puurokasa/kökö.
Vielä lisään: olen hankkinut vohveliraudan (siis sähköllä toimivan) ja sillä paisto onnistuu. Tosin eihän ne lettuja ole, mutta kuitenkin tuhat kertaa parempia kuin aiemmat lettumössöt.
Omistan joitakin ns luksustuotteita. Kalliita huiveja jne, mutta en kehtaa käyttää niitä että ei vain kukaan luule minun olevan brassailija. Olen tainnut lukea liikaa vauva-palstaa..