Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria

Melkein kaikki ns normaali :D esim.

Ostarit ja prismat cittarit yms isot marketit ja kauppapaikat on pelottavia mä eksyn niihin aina joten en käy niissä.

Julkisissa vessoissa asiointi pelkään ihan kauheasti saavani jonkun pöpön.

Ravintolat,kahvilat ja leffateatterit siis oikeasti mitä tilata kuinka kauan voi miettiä minne mennä yms niin hämmentäviä.

Eläinkaupat tekisi mieli ostaa jokainen otus pois kitumasta pikku lasikopistaan kerran melkein ostin tarantellan kun se oli niin passiivinen...

Vierailija kirjoitti:

Julkisessa vessassa pissaamisen ääni.

Tämä on yksi syy, miksi en halua kaikkien julkisten vessojen muuttamista sukupuolineutraaleiksi. En tykkää edes naisten vessoista, ja vielä vähemmän haluan, että joku äijä vieressä kuulee tai että minä kuulisin sen ääntelyn.

Vierailija kirjoitti:

En osaa antaa naiselle suuseksiä, koska en ole koskaan päässyt edes kokeilemaan. Vaimo ei halua ja muita seksikumppaneita ei ole ollut.

Älä sure. Kokemukseni mukaan on erittäin harvinaista, että mies varsinaisesti osaisi sitä. Ei varmaan kukaan osaa itsestään. Eikä se ole pakollinen numero, vaikka tvstäkin tulee seksiä joka suunnalta.

Vierailija kirjoitti:

Kerron tähän väliin kauhutarinan viime tiistailta johon varmaan samaistuvat kaikki minun kaltaiseni, jotka pelkäävät puhelimessa puhumista ja soittamista kenelle tahansa.

Jouduin soittamaan Nordeaan päivittääkseni asiakastietojani. Sitä ennen ei opintolainaa kuulemma heruisi.

Soitin, kun olin panikoinut sängyn laidalla vartin verran miettien päässäni, miten muotoilen asiani. No, toisessa päässä kuuluikin nauhoite, että minun täytyy kertoa sille nauhoitteelle, mitä asiani koskee. Menin niin paniikkiin, että painoin punaista luuria :D No, jälleen kokosin itseni, ja kirjoitin ylös selkeän lauseen aiheesta. Soitin jälleen ja sopersin asiani. Yhdisti sitten oikealle ihmiselle viiden minuutin jonottamisen jälkeen.

Luurin päässä elämäänsä kyllästynyt nuori mies. Pyysi minua tunnistautumaan pankkitunnuksilla, joten aloin luettelemaan niitä hänelle. Hän repesi nauruun ja sanoi, että ei minun hänelle niitä kuulu antaa, vaan tunnistautua itse samalla kännykälläni. Paniikin kasvu, hävettää. Tunnistauduin. Puhelu kesti 40 minuuttia, jonka aikana oli paljon sellaisia viiden minuutin mittaisia hiljaisia hetkiä, kun hän latasi jotain uusia kyselykaavakkeita joista tenttailla minua. Niin kiusallista. Yritin olla edes nielaisematta ja hengittämättä, ettei luurista kuuluisi mitään. Pitääkö mun sanoa jotain että on ilmoja pidellyt vai olla ihan hiljaa kunnes kysely jatkuu?

Ai kammotus, melkein aloin itkemään puhelun jälkeen. Sain lainani, loppu hyvin kaikki hyvin.

Olipas pilkallista palvelua Nordealla, no ihan tuttua siellä ja konttoreissakin. Pieni ihminen pienine säästöineen ei ole tervetullut. Minultakin keski-ikäinen nainen alkoi samassa Nordean asiakaspalvelussa kyselemään että "onko teillä tili meidän pankissa?" :D Ei ku huvikseni sulle soittelen, oon oikeasti S-pankin asiakas, teki mieli sanoa :D Kaikenlaiset ihmiset sitä pääseekin asiakaspalveluun töihin, ilmeisesti suhteilla tai jotain muuta reitt(i)ä pitkin.

En saa Macilta valokuvia tikulle :).

Lottoarvan tms. ostaminen tiskiltä. En tiedä kuinka oikeasti toimia tai mitä kuuluu sanoa. Nykyään olen keksinyt että annan vaan euron kassaneidille ja sanon, että lottorivi. Sitten ei tule niitä lisäkysymyksiä.

Tankkaaminen.

Elokuvalipun ostaminen tiskiltä - valitsenko myyjän mielestä huonon rivin.

Ruuanlaitto porukalla. Osaanko pilkkoa kasviksia muiden mielestä.

Julkisilla paikoilla/ ravintolassa/ työpaikalla en kehtaa syödä paljon koska pelkään, että joku ajattelee minun olevan liian läski syödäkseni paljon. Olen tosin normaalipainoinen. Valitsen aina kevyempiä annoksia, vaikka tekisikin mieli mättöä. Joskus minulle jää nälkä tai en syö ollenkaan.

Mä osaan kaikki tavallisen elämän vaatimat jutut, mutta teen aika vähän, kun vaimo sitten kuitenkin moittii, että väärin meni ja tekee itse.

Aika moni täällä tarttis lääkitystä.

Miksi teitä nolottaa normaalit asiat? Jotain ihme neurooseja?

Vierailija kirjoitti:

Miksi teitä nolottaa normaalit asiat? Jotain ihme neurooseja?

Nykyään on niin tärkeää olla yksilöllinen, että kyllähän se väkisin hävettää olla ihan vaan semmonen tavallinen vaan.

Vierailija kirjoitti:

Lottoarvan tms. ostaminen tiskiltä. En tiedä kuinka oikeasti toimia tai mitä kuuluu sanoa. Nykyään olen keksinyt että annan vaan euron kassaneidille ja sanon, että lottorivi. Sitten ei tule niitä lisäkysymyksiä.

Tankkaaminen.

Elokuvalipun ostaminen tiskiltä - valitsenko myyjän mielestä huonon rivin.

Ruuanlaitto porukalla. Osaanko pilkkoa kasviksia muiden mielestä.

Lottoarvan ostamisessa voi joko sanoa kassalle että montako riviä ja sitten luetella ne omat numeronsa, mutta kun ostaa valmiita rivejä kuten olet tehnyt, niin jono kiittää.

Elokuvissa myyjää tuskin kiinnostaa paikkavalintasi, hänelle on pääasia että ostat lippuja ja sali täyttyy. Ihmisillä on eri mieltymyksiä niiden paikkojenkin suhteen, ei siinä oikeastaan ole oikeaa ja väärää.

Minulla on ajokortti, mutta pelkään autolla ajamista. En hahmota auton mittasuhteita, ajan rotvallin päältä. En uskalla vahtaa kaistaa kun pelkään jos en huomaa, että joku tuleekin sitä toista kaistaa pitkin. On epämukava olo kun ajaa moottoritietä, pelkään, että jos jalka yhtäkkiä lipsuu kaasulta ja joku ajaa perään - en osaa käyttää automaattiohjausta. En osaa käyttää muita hallintalaitteita, eli esim jos sataa niin sählään pyyhkimien kanssa. Ja vihaan nykyistä autoamme, jossa vaihteet on vilkun tapaisesti kiinni siinä ratissa ja käsijarru on kummallinen jalkajarrun tapainen viritys (joka aina vahingossa jää päälle). En osaa tankata, en saa tankin korkkia auki/kiinni...

Tämä hankaloittaa arkea tosi paljon.

Mua pelottaa mennä taaperon kanssa uimahalliin. Ensinnäkin hävettää olla alasti muiden nähden ja tuntuu että se altaaseen menorituaali on niin vaivalloinen jotenkin kun samaan aikaan pitää hävetä kehoaan ja valvoa lasta ettei liukastu tms. Sitten viimeksi altaassa uimavalvoja tuntui kopistaan tuijottavan meitä häiritsevästi koko ajan. Sitten taas jälleen suihkut ja vaatteiden vaihtot toivoen ettei lapsi saa mitään huutokohtausta joka kiinnittäisi meihin huomiota ja paheksuvia katseita.

Vierailija kirjoitti:

En käytä WhatsAppia, kun en yhtään tiedä, miten se toimii ja miten sitä käytetään.

Lataat sen puhelimeesi ja jatkossa lähetät puhelimesi "puhelinluettelossa" oleville ihmisille ilmaisia tekstiviestejä. Toimii kuin tekstiviestit, mutta ei maksa sinuille mitään.

vierailija" kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En käytä WhatsAppia, kun en yhtään tiedä, miten se toimii ja miten sitä käytetään.

Lataat sen puhelimeesi ja jatkossa lähetät puhelimesi "puhelinluettelossa" oleville ihmisille ilmaisia tekstiviestejä. Toimii kuin tekstiviestit, mutta ei maksa sinuille mitään.

Siis kaikki nämä 'en osaa jutut' YouTubesta löytyy opastusvideoita ihan joka tilanteeseen, jos ei suomeksi läydy niin englanniksi aivan varmasti. 

En käytä koskaan yksin taksia. Olisinko kerran tilannut taksin porukalle, mutta muuten joku muu on aina hoitanut homman ja istunut kuskin vieressä. Suomessa taksinkäyttökertani voi laskea yhden käden sormilla, ja ulkomaillakin olen käyttänyt vain miehen kanssa yhdessä. Menen ennemmin vaikka kuinka vaikeasti julkisilla ja kävellen kuin käytän taksia.

Tämä taksien välttely alkoi opiskeluaikana piheydestä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta, mutta nyt hyvin tienaavana en enää uskalla käyttää takseja, kun en osaa :D

Kopistelen petivaatteet parvekkeella, niin jos sattuu ihmisiä kävelee just siitä, niin meen sisälle ja jatkan kun ihmisiä ei näkyvillä. Toisinaan vaan jatkan ja yritän karaistua, mut aina tulee se sama tunne, et pitäis perääntyä. Siksi harmittaa, kun parveke sisäpihalle ja toisen talon suuntaan, ja kulkuväylä vieressä, et ihmisiä tosiaan liikkuu ja vielä 1.kerros. Mielellään asuisin parveke jonnekki metsään päin.. sama, jos asuisin omakoti- tai rivitalossa. Ja kun usein oon ilman rintsikoita tai alkkareissa ja t-paidassa, kun siivoilen, niin sen takia pitää pukea vaatteita et kehtaa mennä parvekkeelle kopistelee. Sama kun pesee ikkunoita, niin ku yleensä jos tulee hiki, niin silti pitää pitää rintsikoita ja vaatetta päällä, kun on siinä esillä.. pitäis muuttaa jonnekki korpeen niin sais olla rauhassa eikä hävettäis, et ihmiset näkee ja siivota vaikka alasti :P 

Jos on useampi reitti paikasta a paikkaan b, niin menen yleensä vähiten liikennöityä reittiä ja mieluiten pyöräteitä, en ajotien reunaa. Autot häiritsee ja ihmiset ylipäänsä ja liikennevalot ärsyttää. Nolo seisoa siinä, on jotenkin tosi tietoinen itsestä, kun yksin töröttää ja odottaa vihreää valoa ja autot seisoo ja kaikki tuijottaa sieltä autoistaan :D Ja sit ku kävelee tien yli, niin autoilijat kattoo... jos on joku kaveri siinä, niin ei ongelmaa, kun keskittyy yleensä ihan muuhun, esim. juttelee tms. Mut yksin aika ahdistavaa. 

En kehtaa mennä samaan kauppaan monena päivänä ostaa esim. karkkia, jos siellä on sama myyjä. Aattelee, et mikä karkkiaddikti tuokin... saatan mennä tyyliin filmtowniin hakee karkkia ja sit kurkin ulkopuolelta, et kuka myyjä ja kävelen vaan ohi, jos on sama ku eilen (jos siis kävin myös eilen). Hävettää ostaa karkkia niin usein. Jos olisin tosi ylipainoinen, niin hävettäis kaikki vielä enemmän... herkkujen syönti muiden nähden tai herkkujen ostaminen kaupasta, liikennevaloissa seisominen/käveleminen jne. 

Mut joo, kiva lukea et muillakin samankaltaista, ehkä kaikkien pitäis päästä terapiaan työstämään ongelmiaan, eihän nämä ns. normaalia ole. Itse menossa terapiaan juurikin tällaisten estojen/häpeilyn/epävarmuuden takia. 

Vierailija kirjoitti:

Mua pelottaa mennä taaperon kanssa uimahalliin. Ensinnäkin hävettää olla alasti muiden nähden ja tuntuu että se altaaseen menorituaali on niin vaivalloinen jotenkin kun samaan aikaan pitää hävetä kehoaan ja valvoa lasta ettei liukastu tms. Sitten viimeksi altaassa uimavalvoja tuntui kopistaan tuijottavan meitä häiritsevästi koko ajan. Sitten taas jälleen suihkut ja vaatteiden vaihtot toivoen ettei lapsi saa mitään huutokohtausta joka kiinnittäisi meihin huomiota ja paheksuvia katseita.

Minä käyn joka viikko taaperon kanssa uimassa, koska se on niin hauskaa. Siellä unohtaa oman vartalonsa, kun huolehtii lapsesta - ja ihan tavallisia ihmisiä siellä käy, harvalla on mitään kilpauimarin kroppaa.

Taaperolle voi antaa oman suihkun jonka alla hän voi lotrata tyytyväisenä, ainakin jos on isompi uimahalli ja paljon suihkuja. Jalkaan voi laittaa liukuestesukat, niin ei ole välitöntä liukastumisen vaaraa. Laita aina ensin uima-asu itsellesi ja vasta sitten taaperolle, jos hän päättää yhtäkkiä lähteä juoksemaan uimahallin puolelle. Tämän vinkin annan kokemuksen syvällä rintaäänellä. :D

Sitten vielä lapselle evästä ja juotavaa pukuhuoneeseen, niin hyvin sujuu.

Ihmiset suhtautuvat yleensä aika ihanasti taaperoihin uimahallissa, joten sen takia ei kannata jättäytyä pois.

En ole ikinä ottanut julkisten tilojen vesiautomaatista vettä enkä edes tiedä kuinka se tehdään. Kävin tänään verikokeessa ja näytteenottaja kehotti juomaan lasin vettä ennen kuin lähden kotiin, koska jännitin aika pahasti. Vesiautomaatin molemmin puolin oli ihminen niin kävelin sitten vaan suoraan ulos. Noloa.