Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria

Mikähän on ammatti joka tekee aloituksia tähän palstaan?

Autolla ajo. Ajoin kortin ja sen jlkeenparivuotta pienellä autolla. Sitten ajaminen jäi ja nyt kynnys on tullut liian korkeaksi. Miehellä auto, jolla koko ajan liikenteessä. Eli mun pitäisi hommata oma auto, mutta se ei ole taloudellisesti ja ekologisesti järkevää. Näin itselleni perustelen. Oikeasti ajaminen pelottaa pirusti.

Kiitos kaikille, tunnen oloni näiden jälkeen lähes "normaaksi", mitä ikinä se tarkoittaakaan. Minä en uskalla avata kuohuviinkpulloa. Pelkään korkkia.

Puhaltaa ilmapalloa tai ylipäätään käsitellä niitä. Pelkään sitä pamausta jos se räjähtää.

Minä en halua jäädä kenenkään kanssa kahdestaan samaan tilaan, juontaa lapsuudesta ja äidistäni, jonka käytös muuttui kun jäimme kahden.

Hävettää käydä kampaajalla ja hierojalla. Kaksi syytä, toinen on se että olen aivan helkkarin ruma ja toinen etten keksi mitään puhuttavaa. Normaali ihminen lähtee kampaajan tuolista nättinä ja tyytyväisenä, minua lähinnä itkettää että vaikka ammattilainen tekisi mitä, ei minusta vaan saa ihmisen näköistä, sen verran vahvat ja oudot kasvonpiirteet.

Tykkään hirveästi joogasta (olen opetellut videoiden ja kirjojen kautta asentoja), mutten varmaan ikinä kehtaisi mennä joogatunnille. En ole luonnostani yhtään notkea. Joillain tanssitunneilla sen sijaan kehtaan käydä.

Tämä EI ole aloittajamoderaattori

Keräsin yli 20 vuotta rohkeutta mennä autokouluun. Sain rohkeutta mutta nyt kuulin että toinen silmäni on sokeutumassa eikä Suomessa yksisilmäinen saa korttia.

Vierailija kirjoitti:

En uskalla luistella. Pelkään kaatumista, enkä ole koskaan oppinut sitä kunnolla.

Jännitän myös puhelinkeskusteluja tuntemattomien kanssa, esimerkiksi varatessani aikaa lääkäriin. Pelkään puhuvani epäselvästi tai vaikuttavani typerältä.

Olen itse sairaalassa asiakaspalvelussa. Puhelimessa välillä 10 h päivässä. Huomaan kyllä että jotkut jännittävät ihan sikana. Ymmärrän lähes mitä vaan jo parista ensimmäisestä lauseesta vaikka jotkut jännittävät niin että kertovat suunnilleen elämäntarinansa.

En tosin itsekään tykkää asioida puhelimessa itsekään. Varsinkaan kun on terveydenhuollosta kysymys.

Aika samoja mitä muillakin on eli:

-vieraiden kanssa (ja muutenkin yleisesti) puhelimessa puhumista. jostain hiton syystä oon aina inhonnut ja jännittänyt puhelimessa puhumista, juttelu onnistuu aina mulla helpommin naamakkain tai tietsikan/viestien kautta.

-autolla ajamista. ajoin kortin tuossa vuosi sitten, silloin tällöin kun meidän auto ei ole paskana olen saanut ajella (aina joku tietenkin mukana kattomassa että menee hyvin) mut se homma on vain jotenkin niin perkuleen hankalaa ja nolottaa kun joka kertaa menee hyvin mutta sitten jossain vaiheessa tapahtuu joku hyvin ärsyttävä moka (hyvin usein se et auto sammuu valoista lähtiessä).

-oon tästä hiljalleen päässyt ulos ikien lisääntyessä mut avun pyyntö yleisesti. tääkin johtuu menneisyyden jutuista mitä tapahtui mut lapsena mulle tuli jatkuvasti raivottua ja alennettua (apua kysyessä myös välillä) jonka kautta tuli semmoinen ajatus että kaikki pitää tehdä itse, en saa kertoa pahoista huolistani kenellekään, oon pelkkä tyhmä itkupilli joka itkee turhienkin asioiden perään. mulla on muutenkin aika huono muisti, joka sitten vain sekoittaa tätä soppaa lisää.

-tulitikkujen käyttöä. en osaa sytyttää oikealla tavalla ja aina se liekki melkein polttaa minun kämmentäni (tai hiuksia) kun en osaa tikkuakaan pitää kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

-tulitikkujen käyttöä. en osaa sytyttää oikealla tavalla ja aina se liekki melkein polttaa minun kämmentäni (tai hiuksia) kun en osaa tikkuakaan pitää kunnolla.

Tulitikut on nykyään ihan perseestä. Ne ei syty raapaisulla, vaan katkeaa tai palava rikkipää lentää hiuksiin.

Kaupasta saa onneksi pitempiä ja paksumpia tikkuja mitä uskaltaa käyttääkin ilman hengenvaaraa.

Vierailija kirjoitti:

En voi mennä bussilla tuohon naapurikunnan puolelle kaupoille, koska en löydä sieltä lähistöltä pysäkkiä mistä pääsisi kotiin. Kerran menin sinne bussilla ja kävelin kilometritolkulla johonkin hevonperseeseen ja onneksi löysin pysäkin jolta lähti bussi kotiin. Ap

Google maps kertoo paitsi pysäkin, myös kävelyreitin oikealle pysäkille.

Kampaajalla käynti

Kaupassa käynti ärsyttää, kun myyjät ja vartijat tuijottaa kuin asiakas olisi varas. On elämässä muutakin tekemistä kuin varastaa leipää, euroshoppereita ja paristoja.

Lisäksi jos pyydät muovipussia vaatekaupassa niin siitä seuraa pitkä puhe siitä että heillä on vain paperikasseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi mennä bussilla tuohon naapurikunnan puolelle kaupoille, koska en löydä sieltä lähistöltä pysäkkiä mistä pääsisi kotiin. Kerran menin sinne bussilla ja kävelin kilometritolkulla johonkin hevonperseeseen ja onneksi löysin pysäkin jolta lähti bussi kotiin. Ap

Google maps kertoo paitsi pysäkin, myös kävelyreitin oikealle pysäkille.

Googlen kartat näyttävät joskus todella pieleen. Suosittaisin käyttämään jotakin open street mapia sen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan järkyttävän huono suunnanvaisto, siksi en pysty matkustamaankaan, koska eksyisin heti. En uskalla kertoa tästä kenellekään. Monta  koulutusmatkaa on tullut peruutettua kyseisen asian takia, joten se haittaa elämääni aika paljon.

Se on suuntavaisto.

Vierailija kirjoitti:

Aika samoja mitä muillakin on eli:

-vieraiden kanssa (ja muutenkin yleisesti) puhelimessa puhumista. jostain hiton syystä oon aina inhonnut ja jännittänyt puhelimessa puhumista, juttelu onnistuu aina mulla helpommin naamakkain tai tietsikan/viestien kautta.

-autolla ajamista. ajoin kortin tuossa vuosi sitten, silloin tällöin kun meidän auto ei ole paskana olen saanut ajella (aina joku tietenkin mukana kattomassa että menee hyvin) mut se homma on vain jotenkin niin perkuleen hankalaa ja nolottaa kun joka kertaa menee hyvin mutta sitten jossain vaiheessa tapahtuu joku hyvin ärsyttävä moka (hyvin usein se et auto sammuu valoista lähtiessä).

-oon tästä hiljalleen päässyt ulos ikien lisääntyessä mut avun pyyntö yleisesti. tääkin johtuu menneisyyden jutuista mitä tapahtui mut lapsena mulle tuli jatkuvasti raivottua ja alennettua (apua kysyessä myös välillä) jonka kautta tuli semmoinen ajatus että kaikki pitää tehdä itse, en saa kertoa pahoista huolistani kenellekään, oon pelkkä tyhmä itkupilli joka itkee turhienkin asioiden perään. mulla on muutenkin aika huono muisti, joka sitten vain sekoittaa tätä soppaa lisää.

-tulitikkujen käyttöä. en osaa sytyttää oikealla tavalla ja aina se liekki melkein polttaa minun kämmentäni (tai hiuksia) kun en osaa tikkuakaan pitää kunnolla.

Ikien lisääntyessä?!! Tarkoitat varmaan iän lisääntyessä....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen näppärä auton kanssa, olen tottunut ajamaan isoilla henkilöautoilla, pakettiautollakin. Ahtaat paikat, peruutukset, parkkeeraukset jopa kärryn kanssa sujuu, mutta en osaa tankata! Tai en edes uskalla mennä kokeilemaan... Mies on tankannut mun auton kohta 20 v, eikä se edes tiedä mun tankkauskammosta. Olen vain aina onnistunut muiluttamaan tankkauksen sille. Miettikää nyt, kuinka säälittävää. 🙈

Olin tulossa kirjoittamaan samaa😄En osaa tankata autoa.

Luukku auki erityisestä vivusta, joka on autossa vasemman jalan juuressa, siinä on erityinen symboli. Bensakorkki auki. Menette automaatille, joka antaa ohjeet ja otatte pistoolin. Jos maksatte kassalle, ei tarvita automaattia. Tankkaatte mitä tarvitsette, Jos ette vielä maksaneet menette sisälle maksamaan.

Ei joka autossa ole sisällä vipua mistä tankin luukku avataan... Minua ärsyttää tommoset yleistykset. Jos sinun autossa semmonen on niin ei tarkoita sitä että kaikilla on.

Vierailija kirjoitti:

Keräsin yli 20 vuotta rohkeutta mennä autokouluun. Sain rohkeutta mutta nyt kuulin että toinen silmäni on sokeutumassa eikä Suomessa yksisilmäinen saa korttia.

No on ainakin ennen saanut.