Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
En käy vesijuoksemassa, koska tuntuu etten osaa ja en tiedä miten se vyö kiinnitetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten metrossa ja ratikassa kuljetaan. Maksu, mistä noustaan ja poistutaan. Painetaanko nappia...
Minusta tuntuu vaikealta käydä lenkillä päiväs aikoihin, kun ihmisiä on liikenteessä. Odotan aina, että on pimeää tai vaikka sade että voin juosta rauhassa. Minulle on pariin kertaan käynyt niin, että vastaantulijat ilkkuvat ulkonäköäni. Ehkä musta huokuva epävarmuus aiheuttaa sen ja tietenkin välttelen ihmisten katseita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika samoja mitä muillakin on eli:
-vieraiden kanssa (ja muutenkin yleisesti) puhelimessa puhumista. jostain hiton syystä oon aina inhonnut ja jännittänyt puhelimessa puhumista, juttelu onnistuu aina mulla helpommin naamakkain tai tietsikan/viestien kautta.
-autolla ajamista. ajoin kortin tuossa vuosi sitten, silloin tällöin kun meidän auto ei ole paskana olen saanut ajella (aina joku tietenkin mukana kattomassa että menee hyvin) mut se homma on vain jotenkin niin perkuleen hankalaa ja nolottaa kun joka kertaa menee hyvin mutta sitten jossain vaiheessa tapahtuu joku hyvin ärsyttävä moka (hyvin usein se et auto sammuu valoista lähtiessä).
-oon tästä hiljalleen päässyt ulos ikien lisääntyessä mut avun pyyntö yleisesti. tääkin johtuu menneisyyden jutuista mitä tapahtui mut lapsena mulle tuli jatkuvasti raivottua ja alennettua (apua kysyessä myös välillä) jonka kautta tuli semmoinen ajatus että kaikki pitää tehdä itse, en saa kertoa pahoista huolistani kenellekään, oon pelkkä tyhmä itkupilli joka itkee turhienkin asioiden perään. mulla on muutenkin aika huono muisti, joka sitten vain sekoittaa tätä soppaa lisää.
-tulitikkujen käyttöä. en osaa sytyttää oikealla tavalla ja aina se liekki melkein polttaa minun kämmentäni (tai hiuksia) kun en osaa tikkuakaan pitää kunnolla.
Ikien lisääntyessä?!! Tarkoitat varmaan iän lisääntyessä....
Ei vaan ikenien. Tai iglujen. Joskus ihqutkin lisääntyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
webster kirjoitti:
En uskalla puhua ihmisille kasvotusten enkä muutenkaan. Laitan vaan viestejä ja sometan.
Kerran joku alkoi puhumaan minulle aloin esittää muka viittomakieltä ettei tarvisi puhua. Mutta se osasikin viittoa oikeasti ja kävi päälleni kun kai luuli että ivailen.
Viittomiseni oli jotakin ihan järkyttävää huitomista paniikissa. Sitten vielä ilmehdin kuin joku Dracula.
Parin viikon päästä tuli poliisilta kirje. En ole uskaltanut avata sitä koska olen ihan varma että liittyy tuohon tapaukseen ja pitäisi mennä ilmoittautumaan vankilaan.
Olen 48 ikäinen akateemisesti koulutettu tyttö.
Kirje ei ollutkaan poliisilaitokselta vaan oli ystävieni lähettämä pelottelukirje koska tietävät ongelmistani.
En osaa katso molemmilla silmillä samaan aikaan ylöspäin (silmäni katsovat hieman eri suuntiin). Ennen ahdisti siis koulukuvaukset yms. kun kuvaaja pyytää leuan niin alas että varmasti silmät kattoo minne sattuu. Kuitenkin nykyään olen oppinut katsomaan ylöspäin ”kieroon” jolloin silmät pysyvät samassa linjassa, mutta kaikki näyttää silloin sumealta. Esim. Autokoulussa opettaja ihmetteli kun en pystynyt katsomaan takapeiliin kääntämättä päätäni sitä kohti, sillä joko näin 2 kuvaa tai yhden sumean.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En käy uimahallissa koska olen lihava
Mäkin ajattelin noin kunnes vaan menin ja huomasin lihavempiakin siellä olevan. Ihana tunne.
Vihaan kävelemistä ja puhumista samaan aikaan. En saa kunnolla happea ja hengästyn
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään kiivetä keittiöjakkaran ylimmälle askelmalle. Pelkään että putoan, tai että se jakkara sortuu alta (olen normaalipainoinen)
Vierailija kirjoitti:
En osaa katso molemmilla silmillä samaan aikaan ylöspäin (silmäni katsovat hieman eri suuntiin). Ennen ahdisti siis koulukuvaukset yms. kun kuvaaja pyytää leuan niin alas että varmasti silmät kattoo minne sattuu. Kuitenkin nykyään olen oppinut katsomaan ylöspäin ”kieroon” jolloin silmät pysyvät samassa linjassa, mutta kaikki näyttää silloin sumealta. Esim. Autokoulussa opettaja ihmetteli kun en pystynyt katsomaan takapeiliin kääntämättä päätäni sitä kohti, sillä joko näin 2 kuvaa tai yhden sumean.
Käynti optikolla voisi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu vaikealta käydä lenkillä päiväs aikoihin, kun ihmisiä on liikenteessä. Odotan aina, että on pimeää tai vaikka sade että voin juosta rauhassa. Minulle on pariin kertaan käynyt niin, että vastaantulijat ilkkuvat ulkonäköäni. Ehkä musta huokuva epävarmuus aiheuttaa sen ja tietenkin välttelen ihmisten katseita.
Ai ihan aikuiset ihmiset, tuntemattomat, tulevat sua kadulla vastaan ja ilkkuvat yhtäkkiä ulkonäköäsi? Sanomatta yhteyttä mitään muuta sulle? Kovin vaikeaa uskoa moista.
Vierailija kirjoitti:
Pelkään kiivetä keittiöjakkaran ylimmälle askelmalle. Pelkään että putoan, tai että se jakkara sortuu alta (olen normaalipainoinen)
No minulle noin kävi, tuoli meni alta, en ymmärrä miten mutta alas tulin ja vauhdilla. Hanki sellainen porrasjakkara jossa on "kaide" yläreunassa. Saat pidettyä siitä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vihaan kävelemistä ja puhumista samaan aikaan. En saa kunnolla happea ja hengästyn
Huono kunto. Lisää reipasta lenkkeilyä niin paranee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskalla kuunnella kuulokkeilla musiikkia esim. bussissa, koska pelkään, että hengitän äänekkäästi ja joku huomaa :(
Minä pelkään että rupean laulamaan tai hyräilemään 😁
Minä pelkään samaa. Siis että joku musiikkia aivan liian lujaa kuunteleva alkaa vielä laulamaan. Sen takia liikun lähes aina omalla autolla.
Pelkään mennä autopesulaan. Lapsena olin ja se jäi mieleen. En ole aikuisena koskaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
En uskalla mennä mieheni kanssa samaan aikaan saunaan, koska pelkään negatiivisia kommentteja. On tullut mm. sohvalla istuessa kun katselin puhelintani, että "Onko sulla ny kaksari pysyvästi sitte?" Nostin pääni ja kysyin että niin mitä? "ei mitää sittekkää"
En uskalla tehdä itselleni mitään terveellistä ruokavaliota, koska mieheni mielestä teen kuitenkin kaiken väärin.
Salille en uskalla enää mennä, koska mieheni uteli aina sieltä palatessani että mitä tein, millä painoilla ja millä laitteilla, "No ei sillä laitteella tee yhtää mitään!" tai "Ooks ny varma että siinä oli 15kg eikä 5kg vastus...?", paljonko lämmittelin yms teinkö edes "kunnolla". Se jotenkin iskostui niin, että lopulta ajattelin muiden salilla kävijöiden arvostelevan mua samalla tavalla, että teen kaiken väärin, lopulta ajattelin että helpompi on vaan olla kotona, syödä ja jumpata vaan silloin kun mies ei ole näkemässä.
Uusia asioita en uskalla kokeilla, koska pelkään saavani arvostelua siitä että en tee jotain niinkuin mieheni tekisi, eli tekisin sen sitten "väärin".
Haluaisin kesällä harjoitella kärrynpyöriä nurmikolla, vaikka tiedän olevani aivan surkea. Pelkään vaan mieheni arvostelua ja naurua etten osaa..
En uskalla aukaista suutani jos mieleeni tulee jotain hauskaa, koska mieheni kerran sanoi, että "Älä yritä olla hauska ku et sä oo".
Olis mukavampi lukea tuotakin tekstiä, jos puhuisin ex-miehestä....
Mitä antaisit ystävällesi neuvoksi, jos hän kertoisi saman? Eli tämän miten mies häntä kohtelee. Minun tuli tosi surku sinua. Voi kun saisit jostain puhtia ja tukea ja saisit tuosta miehestäsi tehtyä sen exän.
Vierailija kirjoitti:
Miten metrossa ja ratikassa kuljetaan. Maksu, mistä noustaan ja poistutaan. Painetaanko nappia...
Metro- ja ratikkaliput voit ostaa automaateista joita on mm. metroasemilla. Vihreisiin automaatteihin käy vain käteinen raha ja sinisiin käy myös pankki-ja luottokortti. Automaatit on helppoja käyttää, rohkeasti vaan näppäilemään. Voit ostaa myös kännykkälipun, ohjeita on mm. bussi/ratikkapysäkeillä tai tietenkin myös hsl:n nettisivuilla.
Molempiin kulkuneuvoihin voit nousta mistä ovesta tahansa, päästä ulostulijat vaan ensin ulos ja sitten vasta itse sisään.
Metrossa ei paineta stop-nappulaa, ratikassa taas painetaan, koska ei pysähdy automaattisesti kaikilla pysäkeillä. Metro pysähtyy laiturille aina (mikäli on henkilöajossa), eli ei tarvitse tehdä mitään. Ratikka taas pysähtyy pysäkille aina, jos siinä seisoo yksikin ihminen, mutta voihan kuskille heilauttaa halutessaan.
Matkustaminen näillä on helppoa ja kätevää, toivottavasti rohkaistut kokeilemaan!
Kerron tähän väliin kauhutarinan viime tiistailta johon varmaan samaistuvat kaikki minun kaltaiseni, jotka pelkäävät puhelimessa puhumista ja soittamista kenelle tahansa.
Jouduin soittamaan Nordeaan päivittääkseni asiakastietojani. Sitä ennen ei opintolainaa kuulemma heruisi.
Soitin, kun olin panikoinut sängyn laidalla vartin verran miettien päässäni, miten muotoilen asiani. No, toisessa päässä kuuluikin nauhoite, että minun täytyy kertoa sille nauhoitteelle, mitä asiani koskee. Menin niin paniikkiin, että painoin punaista luuria :D No, jälleen kokosin itseni, ja kirjoitin ylös selkeän lauseen aiheesta. Soitin jälleen ja sopersin asiani. Yhdisti sitten oikealle ihmiselle viiden minuutin jonottamisen jälkeen.
Luurin päässä elämäänsä kyllästynyt nuori mies. Pyysi minua tunnistautumaan pankkitunnuksilla, joten aloin luettelemaan niitä hänelle. Hän repesi nauruun ja sanoi, että ei minun hänelle niitä kuulu antaa, vaan tunnistautua itse samalla kännykälläni. Paniikin kasvu, hävettää. Tunnistauduin. Puhelu kesti 40 minuuttia, jonka aikana oli paljon sellaisia viiden minuutin mittaisia hiljaisia hetkiä, kun hän latasi jotain uusia kyselykaavakkeita joista tenttailla minua. Niin kiusallista. Yritin olla edes nielaisematta ja hengittämättä, ettei luurista kuuluisi mitään. Pitääkö mun sanoa jotain että on ilmoja pidellyt vai olla ihan hiljaa kunnes kysely jatkuu?
Ai kammotus, melkein aloin itkemään puhelun jälkeen. Sain lainani, loppu hyvin kaikki hyvin.
Alue: Aihe vapaa
Ok. Hyvä tietää. Silmäkirurgi kyllä oli viemässä minulta korttia mikäli minulla sellainen olisi ollut.
Pitää ottaa selville koska todella tarvitsisin autoa.