Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
En osaa antaa suuseksiä ja hävettää tai tuntuu tosi oudolta edes ehottaa.. tosi harvoin edes kiihotun niin paljon että voisin sinne miehen haaruksiin iskeä. Mutta silloin kun on sellainen olo tulee mieleen että jos oonkin surkea.
Ja en osaa ottaa kovin hyvin noita seksineuvoja vastaan vastaanottajalta, tulee vaan olo "no jos en osaa ni tee ite sit ku osaat paremmin"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 vuotta nuorempi kollegani (alemmassa asemassa) kiusaa minua työpaikalla, enkä saa sitä loppumaan millään. En saa enää nukuttua öisin asian takia, mutten ilkeä kertoa kenellekään.
En halua maksaa nettikirppisostoksia kolikoilla, hävettää. Tulee sellainen olo, että myyjä kokee minun olevan köyhä.
En uskalla mennä sellaisiin pieniin kauppoihin, joissa ei ole muita asiakkaita, koska myyjät hyökkää aina kimppuun.
En uskalla puhua englantia. Luen sitä kyllä, minulla on akateeminen koulutus, olen puhelias ja lapseni opiskelee enkuksi täällä Suomessa. Kukaan ei osaisi olettaa tätä ongelmaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelaan "jonkin verran" rahapelejä, netissä, mutta kaupan pelikoneet jätän pitkin hampain rauhaan sillä olisi noloa jos en heti osaisi niitä suvereenisti käyttää ja muut huomaisivat tyrimiseni.😂
En käy kampaajalla, jos en ole ottanut vodkaryyppyä, sillä niin pystyn olemaan paikallani ja siedän että päähäni kosketaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En käy kampaajalla, jos en ole ottanut vodkaryyppyä, sillä niin pystyn olemaan paikallani ja siedän että päähäni kosketaan.
...ja joka kerta häpeä siitä että huomaskohan se kampaaja😓
Pelkään liukuportaita. Tuli kammo sen jälkeen kun aloin henkilökohtaiseksi avustajaksi, mutta onneksi asiakkaisen kanssa pitääkin mennä hissillä. Valitettavasti asun Helsingissä ja mm. metroa tulee käytettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En uskalla puhua englantia. Luen sitä kyllä, minulla on akateeminen koulutus, olen puhelias ja lapseni opiskelee enkuksi täällä Suomessa. Kukaan ei osaisi olettaa tätä ongelmaani.
Ei se kellekään yllätyskään ole. Jos ei ole ulkomaankokemusta niin nuorista ja kielitaitoisistakin suomalaisista aikuisista paljon useampi ujostelee englannin käyttöä kuin ei ujostele. Tämän huomaa esim. yliopiston kielikursseilla.
Vierailija kirjoitti:
En osaa ajaa autoa. En ole uskaltanut hankkia ajokorttia. Minulla on varmaan joku diagnosoimaton tarkkaavaisuushäiriö tai vastaava joka jäi kouluaikoina huomaamatta koska olin kiltti ja muuten fiksu. Mutta katoilen omiin maailmoihini ja mulle on mahdotonta huomioida monta asiaa yhtä aikaa, niin kuin liikenteessä pitäisi tehdä. Olisin tosi vaarallinen liikenteessä.
Itse en uskalla ajaa autoa, vaikka minulla onkin ajokortti. Pelottaa liikenne niin paljon, ja se, etten osaakaan reagoida oikea-aikaisesti esim. ympäröivien autojen liikkeisiin. Eniten pelottavat moottoritiet, koska nopeus on niin suuri, ja rampeilta suihkii autoja eteen ja taakse, ja pitäisi myös osata päättää kumpaa kaistaa ajaa, hallita samalla vaihteiden vaihdot jne.
Tiedän, että harjoitus auttaisi, mutta kortti on nyt ollut 7 vuotta ja ajokilometrejä kertynyt tänä aikana alle 200km. Pelko on tässä ajassa kasvanut jo aika suureksi.
Osittain luulen, että tämän aiheutti huono autokoulun opettaja, joka raivosi pienimmistäkin virheistä, ja siitä jäi traumat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työhön liittyvä eräs perusasia jota en tiedä. Google ei kerro, enkä kehtaa kysyä enää tässä vaiheessa uraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa ajaa autoa. En ole uskaltanut hankkia ajokorttia. Minulla on varmaan joku diagnosoimaton tarkkaavaisuushäiriö tai vastaava joka jäi kouluaikoina huomaamatta koska olin kiltti ja muuten fiksu. Mutta katoilen omiin maailmoihini ja mulle on mahdotonta huomioida monta asiaa yhtä aikaa, niin kuin liikenteessä pitäisi tehdä. Olisin tosi vaarallinen liikenteessä.
Itse en uskalla ajaa autoa, vaikka minulla onkin ajokortti. PeUlottaa liikenne niin paljon, ja se, etten osaakaan reagoida oikea-aikaisesti esim. ympäröivien autojen liikkeisiin. Eniten pelottavat moottoritiet, koska nopeus on niin suuri, ja rampeilta suihkii autoja eteen ja taakse, ja pitäisi myös osata päättää kumpaa kaistaa ajaa, hallita samalla vaihteiden vaihdot jne.
Tiedän, että harjoitus auttaisi, mutta kortti on nyt ollut 7 vuotta ja ajokilometrejä kertynyt tänä aikana alle 200km. Pelko on tässä ajassa kasvanut jo aika suureksi.
Osittain luulen, että tämän aiheutti huono autokoulun opettaja, joka raivosi pienimmistäkin virheistä, ja siitä jäi traumat.
Ota ajotunteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa ajaa pyörällä. Tämän taidon olen kyllä oppinut muutaman kerran elämäni aikana, mutta aina jos tulee vähänkään pidempi tauko ajamiseen (kuten talvi) niin taito unohtuu, ja seuraavalla kerralla kun lähden niin tuntuu siltä kun en olisi koskaan pyörällä ajanut aikaisemmin. Kumoon menen saman tien eikä ohjaamisesta tule mitään. Viimeksi kokeilin pyöräilyä joskus kolmekymppisenä ja kokemus oli nolo. Ihmiset katselivat ihmeissään kun menin pyörällä kumoon kuin joku pikkulapsi. Nyt olen yli 40 v.
Enää en viitsi edes yrittää, mitä se hyödyttäisi kun en sitä taitoa kuitenkaan opi. Harmittaa vaan, kun työmatkani olisi aivan ihanteellinen pyörällä ajettavaksi, ja joudun aina keksimään tekosyitä ihmisille siihen että miksi kuljen julkisilla. En viitsi tätä asiaa kenellekään kertoa.
En osaa kroolata enkä hypätä pää edellä veteen. Olen siis muuten ihan hyvä uimari ja tykkäänkin uida, mutta en tässä vaiheessa viitti alkaa harjottelemaankaan noita, koska hävettää. Jos ois joku oma mökkiranta tms. niin ehkä sitten.
En ole eläissäni parkkeerannut taskuun. Kortti on ollut 23 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Mua pelottaa mennä taaperon kanssa uimahalliin. Ensinnäkin hävettää olla alasti muiden nähden ja tuntuu että se altaaseen menorituaali on niin vaivalloinen jotenkin kun samaan aikaan pitää hävetä kehoaan ja valvoa lasta ettei liukastu tms. Sitten viimeksi altaassa uimavalvoja tuntui kopistaan tuijottavan meitä häiritsevästi koko ajan. Sitten taas jälleen suihkut ja vaatteiden vaihtot toivoen ettei lapsi saa mitään huutokohtausta joka kiinnittäisi meihin huomiota ja paheksuvia katseita.
Ihana etten ole ainoa! Inhoan uimahalleja. Käydään niissä kyllä lasten vuoksi. Itse inhoan olla muiden edessä alasti ja ilman meikkiä. Mutta mahtavaa se hetki, kun on se ruljanssi ohi ja saa mennä pukukoppiin laittamaan vaatteet päälle. Mies on joskus ehdottanut kylpylälomaa, mutta mulle se olisi kaikkea muuta kuin rentouttavaa..
fusebox kirjoitti:
mennä ihmisten keskelle ja olla oma itseni
Tämä oli ytimekkäästi sanottu. Juuri tästä syystä en ole koskaan pystynyt viettämään esim. firman pikkujouluissa varttia pidempään; työpäivän ajan voin keskittyä olemaan "työroolissa" mutta kun pitäisikin olla oma itsensä...
Alue: Aihe vapaa
En osaa ajaa autoa. En ole uskaltanut hankkia ajokorttia. Minulla on varmaan joku diagnosoimaton tarkkaavaisuushäiriö tai vastaava joka jäi kouluaikoina huomaamatta koska olin kiltti ja muuten fiksu. Mutta katoilen omiin maailmoihini ja mulle on mahdotonta huomioida monta asiaa yhtä aikaa, niin kuin liikenteessä pitäisi tehdä. Olisin tosi vaarallinen liikenteessä.