Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
En uskalla omassa pihassa seisoskella ja katsella mitä pelloilla touhutaan tai muuten seisoskella pihassa ja katsella mitä linnut, hyönteiset ym. touhuaa kun jos tiellä ajaa auto ohi koska kaikki nämä varmasti ajattelee "mitä tuo tuijottaa tuossa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa kertoa kenellekään millaisesta musiikista tykkään. Jotenkin aina teininä kaikki kaverit kuunteli ihan erilaista ja tuntui että oma mielipide on vaan väärä... Se on sitten jäänyt päälle. Puoliso on musiikin harrastaja ja sen jälkeen kun muutimme yhteen en ole kuunnellut sellaista musiikkia mistä tykkäisin muuten kun yksin tietokoneelta. Hänellä on niin erilainen musiikkimaku ja suhtautuu pilkallisesti siihen musiikkiin mistä itse tykkään etten ikinä kehtaisi tunnustaa että tykkään just siitä musiikista mitä hän halveksuu (hevi). Olen miettinyt että Spotify olisi kiva hommata mutta pelkään että joskus puhelin vahingossa vilauttaa mun soittolistaa väärässä paikassa... On sitten pakko kuunnella edelleen sitä sontaa mitä radiosta tulee työmatkalla.
Ymmärrän tämän. Teininä kaverit kuunteli metallia ja mä salaa itsekseni indietä. Vasta lukion jälkeen eri paikkakunnalle muutettuani tulin kaapista musiikkimakuni suhteen. Vapauttavaa, suosittelen!
Inhoan mennä luentosaliin varsinkin ajoissa koska silloin pitää pälyillä näkyykä tuttuja/puolituttuja ja sitten hiessä miettiä mihin menen istumaan välttääkseni kiuslliset tilanteet. Inhoan smalltalkia ja puolivieraisen ihmisten kanssa jutustelua koska on niin epävarma olo niiden tilanteiden normeista. Eli mitkä asiat on liian henkilökohtaisia, miten toimitaan luennon jälkeen jos on istunut tuttavan vieressä, pitääkö kävellä samaa matka pois, miten erotaan jne. Ei vaan jaksais!
En saa ommeltua pientäkään juttua :( En irronnutta nappia tai vaikka mainosta lapsen joukkueen takkiin. En vaan osaa ja aina se lanka jotenkin ihan solmussa/ irtoaa ne mitä yritin ommella.
En ymmärrä musiikista yhtään mitään enkä osaa puhua siitä mitään. En erota yhtäkään kappaletta/artistia toisistaan enkä muutenkaan ymmärrä musiikista mitään. en menisi mistään hinnasta katsomaan mitään elävää musiikkia, kun en ymmärtäisi siitä mitään eikä se antaisi minulle yhtään mitään. Harmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän työpaikalla it-tuki on kokonaan brittilässä ja tikettien sinne tekeminen on ihan kamalan hankalaa. Lisäksi vaikka heillä olisi mahdollista käyttää chattia, soittavat he jostain syystä aina takaisin. Osaan englantia tosi hyvin, puhuakin, eikä se normaalisti ole minulle (enää) mikään jännä tilanne, mutta asiointi it-tuen kanssa on ihan kamalaa. Kun brittejä ovat, heidän englantinsa on tietysti täydellistä ja osaavat olla niin kohteliaitakin. Lisää päälle vielä läjä minulle vieraita alan termejä ja siinä vaiheessa aivot lyö tyhjää ja suusta tulee vain rallienglantia. Vielä pari kollegaa siihen viereen kuuntelemaan ja voisin vajota maan alle. Välttelen tikettien tekemistä viimeiseen saakka ja käytän ihan liikaa aikaa kun yritän itse ratkaista ongelmia alalta jota en lainkaan tunne. Meillä oli aiemmin suomalainen it-tuki, en tajua miksi se piti hukata, varsinkin kun firmassa on oikeasti englantia osaamattomia ihmisiä.
Minulla oli pitkään mahdottomuus jutella ventovieraiden kanssa kuten esimerkiksi kysyä neuvoa kaupassa. Sen jälkeen kun lapseni syntyi olen päässyt tästä likimain kokonaan eroon. En kehtaa näyttää lapselle etten uskalla ja muutenkin haluan esimerkillä rohkaista reippaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli pitkään mahdottomuus jutella ventovieraiden kanssa kuten esimerkiksi kysyä neuvoa kaupassa. Sen jälkeen kun lapseni syntyi olen päässyt tästä likimain kokonaan eroon. En kehtaa näyttää lapselle etten uskalla ja muutenkin haluan esimerkillä rohkaista reippaaksi.
Tämä oli ilo lukea, todella!
Toivoisin että ymmärtäisit (ja opettaisit lapsellesikin) että a) jotkin tilanteet jännittävät lähes kaikkia, ja b) on sallittua jännittää ja on sallittua toimia jännittyneenä vaikka se näkyisikin. Ei siis todellakaan kannata vähätellä sitä että jännittää, ei itselleen tai ainakaan muille; kokemus on täyttä totta! Sen sijaan kannattaa ajatella että minua jännittää tämä tilanne mutta homma pitää saada tehtyä koska se on tärkeä. Jos asia ei olisi tärkeä, se ei varmaan edes jännittäisi.
Olisi upeaa jos osaisit kertoa ajan myötä lapsellesi juuri sen jutun että eri tilanteet herättävät eri tunteita: jännitystä, pelkoa, häpeää... ja tunteet ovat ok eivätkä mitenkään pahoja! Ja että joskus kannattaa tehdä tunnetta vastaan. Terveisin: sosiaalisten tilanteiden pelosta parikymmentä vuotta kärsinyt, joka ei lapsena näitä oppeja saanut.
Jännittää keittää vieraille kahvia, että tuliko nyt laimeaa, tujua vai sopivaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa piirtää miukumerkkiä kiireessä, vaikka olen harjoitellut. Hävettää aina kun kirjoitan käsin ylös jonkun mailiosoitetta. Teen vain pallon siihen kohdalle.
Pikku a ja ympyrä sen ympärille.. Helppoo.
Nolottaa käyttää autossa tuulilasinpyyhkijöitä sateeseen nähden liian nopealla pyyhkimisvauhdilla, sillä ajattelen, että muut autoilijat ajattelevat minun olevan nössö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään uida luonnonvesissä yksin. Ja kyllä, ihan siksi että pelkään että siellä on hai/jättiläishauki/järvihirviö joka hyökkää kimppuuni. Käyn joskus mökillä yksin pulahtamassa, kun haluan kastaa talviturkin tai vilvoitella kunnolla. Ja en tosiaan pysty oikeasti uimaan vaan laiturilta vaan irrottaudun sen verran että saan pään veden alle. Ja nousen lähes paniikinomaisesti ylös vedestä, kun kuvittelen jo jonkun hirmun uivan kohti jalkojani. Tykkään muuten uida ja olisi ihanaa esim. sukellella lasien kanssa. Seurassa pystyn uimaan ihan normaalisti. Uimakaverin kanssa pystyy keskittymään muuhun kuin tähän absurdiin pelkoon. (tai sitten ajattelen että hirviöhän voi viedä sen kaverin minun sijastani...)
MInua hävettää se etten osaa ajaa autoa isossa kaupungissa , jossa on paljon liikennettä. Satun olemaan myös sitä ihmislajia, joka ei erota oikeata ja vasenta, joten siinäkin mielessä minulle on turha neuvoa "käännypä tästä nyt vasemmalle".
Pienenä en uskaltanut juosta kavereiden kanssa kiljuen järveen räiskien vettä toisten päälle. Hyi. En vieläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa piirtää miukumerkkiä kiireessä, vaikka olen harjoitellut. Hävettää aina kun kirjoitan käsin ylös jonkun mailiosoitetta. Teen vain pallon siihen kohdalle.
Minulle tuli tästä heti mieleen jotenkin taiteellinen tyyli: voit ihan hyvin väittää muille ( ja välillä vaikka itsellesikin ) että näyttää mielestäsi siistimmältä tehdä se näin. Nousi nimittäin heti mieleen lähinnä sellainen graafisen suunnittelijan versio aiheesta: eleetön pallo.
Minulle &-merkki (et-merkki) on jotenkin sellainen että se näyttää sattumanvaraiselta kärpäsen lentoradalta.
Vierailija kirjoitti:
Pelkään uida luonnonvesissä yksin. Ja kyllä, ihan siksi että pelkään että siellä on hai/jättiläishauki/järvihirviö joka hyökkää kimppuuni. Käyn joskus mökillä yksin pulahtamassa, kun haluan kastaa talviturkin tai vilvoitella kunnolla. Ja en tosiaan pysty oikeasti uimaan vaan laiturilta vaan irrottaudun sen verran että saan pään veden alle. Ja nousen lähes paniikinomaisesti ylös vedestä, kun kuvittelen jo jonkun hirmun uivan kohti jalkojani. Tykkään muuten uida ja olisi ihanaa esim. sukellella lasien kanssa. Seurassa pystyn uimaan ihan normaalisti. Uimakaverin kanssa pystyy keskittymään muuhun kuin tähän absurdiin pelkoon. (tai sitten ajattelen että hirviöhän voi viedä sen kaverin minun sijastani...)
Minä tykkään tosi paljon luonnonvesissä uimisesta eikä minua pelota siellä asuvat oikeat tai kuvitteelliset elukat vaan.... kasvit ja kivet. Pelkään ihan hulluna että törmään jompaankumpaan yllättäen ( on tapahtunut) ja säikähdän niin paljon että hukun. Olen aika hyvä uimaan mutta vedenalaiset asiat jotka yllättäen raapaisee kättä tai tarttuu jalkaan kauhistuttaa. Lisää tuohon vielä matala mutapohja ja hyvin voisin kuvitella hukkuvani vyötärönsyvyiseen veteen yrittäessäni vältellä pohjakosketusta ja kasveja. Mökillä olen veneillessä opetellut jokaisen kiven ja kasvin paikan ja osaan ne kiertää, muualla pitää tehdä huolellinen vesistökatsaus ennen kuin uskaltaa sekaan.
En uskalla puhua, enkä pitää yhteyttä ihmisiin. Pelkään torjuntaa, ilkeilyä ja sitä että kuulostan tyhmältä.
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa kertoa kenellekään millaisesta musiikista tykkään. Jotenkin aina teininä kaikki kaverit kuunteli ihan erilaista ja tuntui että oma mielipide on vaan väärä... Se on sitten jäänyt päälle. Puoliso on musiikin harrastaja ja sen jälkeen kun muutimme yhteen en ole kuunnellut sellaista musiikkia mistä tykkäisin muuten kun yksin tietokoneelta. Hänellä on niin erilainen musiikkimaku ja suhtautuu pilkallisesti siihen musiikkiin mistä itse tykkään etten ikinä kehtaisi tunnustaa että tykkään just siitä musiikista mitä hän halveksuu (hevi). Olen miettinyt että Spotify olisi kiva hommata mutta pelkään että joskus puhelin vahingossa vilauttaa mun soittolistaa väärässä paikassa... On sitten pakko kuunnella edelleen sitä sontaa mitä radiosta tulee työmatkalla.
Sama! Olen tosi kaapissa mun musiikkimaun suhteen, olen ollut aina. En ikinä pistä illanistujaisissa mitään listaa soimaan taustalle, koska pelkään että mun musiikista ei pidetä. Pyydän aina jotain kaveria "pistämään jotain musaa nyt kun oot siellä mun koneella päin". En ikinä kuuntele musiikkia kotona, jos tiedän että joku on tulossa - tai jos olen poikaystävän luona. Kuuntelen tosi laidasta laitaan musiikkia; mun listalla on Pikku G: n räjähdysvaaraa, Turmion Kätilöitä ja Mozartia. Jotenkin vaan hävettää millaista "paskaa" kuuntelen :DD
MInua nolottaa ajaa Vantaalla raktorilla. Ei sen vuoksi että ajoneuvoni on traktori, mutta kun se on paljon kalliimpi kun useat autot . Olen varakas maanviljelijä ja tukiaiseni ovat aivan tolkuttomat, mutta en ilkeä tilata taksia. En oikein tiedä miten sellainen tilataan.
Kun käyn nakkikioskilla vilkuilen ympärilleni, ettei kukaan vaan kuulisi kun tilaan kalleimman annoksen.
Sekin on noloa kun en osaa oikein käyttää pankkikorttia, käytän mieluummin käteistä.
Kun käyn Helsingissä vaatekaupoilla, joudun menemään boutiqueihin koska en uskalla mennä marketteihin vaikka siellä olisi puvut ja smokit paljon halvempia.
En osaa mitään talviurheilulajia. En osaa hiihtää, en lasketella enkä luistella. Asuin Etelä-Suomessa lapsena, eikä koulun lähellä ollut hiihtolatuja, joten ei hiihdetty. Joka tapauksessa hiihtokausi etelässä oli aina hyvin lyhyt (vai onko aika muuttanut muistoja). Muistan kokeilleeni hiihtoa ensimmäisiä kertoja yläasteella, enkä pysynyt suksilla yhtään pystyssä. Luistelussa on sama. Koulun kanssa oli yleensä 2 luistelukertaa talvessa jäähallilla, ja sinne mentiin bussilla. En oppinut koskaan luistelemaan, kun en edes omistanut luistimia. Ne 2 luistelukertaa per talvi koulun kanssa keskityin pysymään pystyssä koulun lainaluistimilla. Lukioaikana ei ollut pakko luistella tai hiihtää, jos ei omistanut suksia/luistimia, joten vältyin siltä. Olen yhden ainoan kerran käynyt laskettelurinteessä Tahkolla. Se oli ihan hirveää. Nolotti, kun aikuinen nainen ei pysy pystyssä.
En osaa piirtää miukumerkkiä kiireessä, vaikka olen harjoitellut. Hävettää aina kun kirjoitan käsin ylös jonkun mailiosoitetta. Teen vain pallon siihen kohdalle.