Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
Pelkään, että ilmapallo räjähtää kun puhallan siihen. En siis puhalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa käydä kakalla kuin vain ja ainoastaan omassa vessassa.
Matkalla vieraiden/miesystävän(suhde jo vuosia) luona tai kanssa huudatan hiustenkuivaajaa tms jos on pakko käydä tai yritän ottaa esim tunnin omaa aikaa jolloin poistun jonnekin syrjäiseen ja hiljaiseen vessaan.Vatsani tietää tämän. Hirveä hätä aina heti kun pääsen matkalta kotiin.
En myöskään piereksi ikinä koskaan milloinkaan kenenkään muun ihmisen lähettyvillä.
Sama. Töissä en pysty käymään työpisteiden lähellä olevissa vessoissa kun pelkään että kuuluu ääniä tai jää hajuja ja seuraava on jo oven takana odottamassa vuoroaan. Katson aina kellosta ettei se ole lähellä tasatuntia (kun ihmiset lähtevät/tulevat töihin) ja käyn pukuhuoneen vessassa kun siellä ei ole ketään. Jos olen esim. Viikonlopun kaverilla kroppani tuntuu menevän jumiin, ei edes tule isompi hätä, kun en kehtaa kaverin vessassa käydä. Sitten jos käydään kaupassa tai syömässä yritän äkkiä hoitaa asian jos pääsen rauhalliseen yleiseen vessaan.
Minulla on myös kammo vanhoja taloja kohtaan joissa on jotain ikivanhoja kellarin tai saunan vessoja. Että käyn sellaisessa ja siellä ei huuhtelu toimikkaan tai vastaavaa. Ja joutuisin nolona sanomaan omistajalle että tarviisin vesiämpäriä ja se olisi että oho, enpä muistanu sanookkaan että alakerran vessa ei vedä ja ullakon vessanvedintä joutuu sillai renkuttamaan ja takavessaa ei saa ollenkaan käyttää jne.
Mun on vaikea kirjoittaa jos joku katsoo. Allekirjoitus on välillä hävettävän näköinen kun sen vetäisee jonkun katsellessa.
Vierailija kirjoitti:
Pelkään mennä työterveyteen hakemaan sairaslomaa.
Taustalla huonot kokemukset... Intissä varuskuntasairaalan hoitaja sanoi minulle kerran "voin mä sulle päivän antaa ku et oo ennen käyny". Mulla oli ollu viikonloppuna keuhkoputkentulehdus ja yli 38 kuumetta ja maanantaina olis pitäny lähtee taisteluleirille. Työterveydessä kävin kerran 7 päivän työputken jälkeen vapaapäivänä, koska oli jo viikon ollu järkky flunssa ja pientä lämpöilyä ja halusin tietää onko joku tulehdus mikä pitää hoitaa vai johtuko vaan flunssasta. Hoitaja sano "eihän tää alle 37,5 mitää kuumetta oo, mutta voin mä tän päivän sulle kirjottaa". Sanoin kohteliaasti "ei kiitos, en tee yhen päivän saikulla mitää ku tänään on vapaapäivä" ja poistuin vastaanotolta.
Pelkään aina että en oo siis hoitajan mielestä "tarpeeks kipee"
Itsellä samaa... Mulla todella harvoin nousee kuume niin korkealle, että olisin "mittarin mukaan sairas". Ei sitä kovin helposti tule haettua sairaslomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua mennä sisään tilaisuuteen jossa on jo paljon ihmisiä paikalla ja tulijaa katsotaan.
En uskalla mennä mielenkiintoisiin tapahtumiin, pelkään että ajatellaan mitä teen siellä, en kuulu joukkoon.
Samoin hävettää että joku joutuu hoitamaan minua (kampaaja, hieroja, lääkäri) joten ei. Gynekologille ei enää koskaan!!
Inhoan esim.koulutuksia joissa pitää esittäytyä vuorollaan ja keksiä jotain mukahauskaa nimen lisäksi.
Taskuparkkeerausta vältän, varsin kaupungin vilkkaassa keskustassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa vaihtaa Applen tietokoneen langattomaan hiireen pattereita.
Onnistuin aina telomaan kynsinauhani kun avaan sitä metallista ohutta laattaa sen hiiren alta.
Siksi vien sen miehelleni patterinvaihtoon.
Jännittää laittaa ruokaa tai kahvitarjoilua vieraitten eteen. Pelkään, että katsovat joka ikistä ilmettä, elettä ja maneeraja ja varmaan toivovat, että tekisin jonkin virheen että pääsisivät haukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nolottaa käydä kampaajalla. En tiedä miksi. Samoin kaikki "hemmotteluhoidot" saavat ahdistuneeksi ja hien virtaamaan pitkin selkää. En siis käy juuri koskaan kosmetologilla, jos ei ole ihan pakko. Jotenkin koen sen noloksi, että joku toinen hoitaa minua, aikuista ihmistä.
Vessassa en pysty käymään esim. töissä kunnolla edes pissalla, kun ahdistaa se lorina. Saati sitten isommalla hädällä.
Jos puoletkaan näistä on tosia, niin voi ihmisparat, mikä on teidän itsetunnon noin kolhinut että normaalit jutut hävettää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa englatia! Olen traumatisoitunut aikoinaan koulussa, kun koulun vaihdoksen myötä uusi luokkani oli valovuoden minua edellä. Tästä johtuen en ole koskaan oppinut englannin kieltä kunnolla.
sitä kannattaisi opiskella aikuisena ihan itsensä takia
vioi sinua pientä....
Vierailija kirjoitti:
Jos puoletkaan näistä on tosia, niin voi ihmisparat, mikä on teidän itsetunnon noin kolhinut että normaalit jutut hävettää?
Äiti työntänyt pois kun lapsi on halunnut syliin
Sitten on syöty tunteisiin
sitten on kiusattu koulussa.
sitten ei ole haluttu opiskella
continues tässä ketjussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsetuntojuttujahan suurin osa näistä on. Jos ei pysty menemään kosmetologille tai hierojalle, vaikkei kärsisi mistään aistiyliherkkyyksistä tms., niin silloinhan sitä alitajuisesti ajattelee, ettei ole tarpeeksi hyvä ja arvokas ansaitakseen palvelua ja hemmottelua toiselta ihmiseltä, vaikka maksaisikin siitä.
Mullakin on estoja, en esim. pidä puhelimella soittamisesta, vaikka työssäni joudun soittamaan. Yksityishenkilönä kävelen mieluummin kampaajalle ja varaan ajan tiskillä kuin että soitan. Pitsaa en tilaa ikinä, varsinkaan ulkomaalaispaikasta, vaan menen itse hakemaan lättyni.
Aika moni juttu tässä ketjussa juontaa juurensa ehkä lapsuuden traumasta, kuten se, että pelkää metsälampia ja hyökkäileviä haukia. Ehkä pienenä on peloteltu niillä, tai joskus joku inhottava ja pelottava on koskettanut jalkaa uidessa ja se kammo on tullut siitä sitten. Tai ettei halua mennä hienoon putiikkiin ostoksille, koska on saanut siellä nuorena ylimielistä palvelua, niin sitten ei halua enää mennä.
Vaikeaksi estot ja fobiat menee, jos ne rajoittaa merkittävästi elämää. Siksi suosittelen esim. näille tankkaamisen poikakaverille ulkoistaville, että miettikää, jos se poikakaveri ei olekaan jostain syystä siinä (tulee ero, tai hän vaikkapa matkustaa ulkomaille tms.) niin jätättekö autolla ajamatta tankkaamisen pelossa? Tankkaaminen ei ole vaikeaa, ja kun se poikakaveri kerran siinä on, niin miksette seuraavalla tankkauskerralla pyytäisi, että anna mulle se letku, nyt minä opettelen.
Tsemppiä kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Taskuparkkeerausta vältän, varsin kaupungin vilkkaassa keskustassa.
Taskuparkkeerauksen vältteleminen on mun mielestä yksi ymmärrettävimmistä estoista, mitä tässäkin ketjussa on lueteltu. Siinä kun tuntuu olevan miljoona riskiä ja kiusallista hetkeä. Ensinnäkin, joudut matelemaan pitkin katuja löytääksesi sopivan kokoisen paikan. Mahtuuko auto varmasti siihen? Mitä jos se ei mahdukaan ja joudut ajamaan pois, miten noloa!
No sitten se päätöksen teko, ajan siihen. Vilkku päälle ja pakki, mutta takaa tulee muita autoja, jotka ärsyyntyy ja odottaa, että teet sen parkkeerauksen mahdollisimman nopeasti ja sujuvasti - paineita! Sitten itse peruutus. Se pitää käytännössä mennä kerralla oikein. Tarpeeksi ratin kääntöä, renkaat kiveykselle, mutta ei liikaa. Auto ei saa jäädä poikittain missään nimessä. Se voi myös jäädä liian kauaksi reunuksesta, ja jos paikka on yhtään nafti, et saa sitä kunnolla ilman hervotonta venkslausta. Ääh, turha yrittääkään, jos on vielä vaarana kolhia edessä ja takana olevia autoja.....
Käytännössä taskuparkkeeraus on tarkoitettu vain niille, jotka tekee sen viidessä sekunnissa ja osaavat pyöräyttää rattia kämmen rennosti siinä ratin keskiössä. Hups keikkaa - siinähän se on täydellisessä taskuparkissa, kun on rattimies tai -nainen kuskin paikalla.
Mä en voi mennä kylpylään tai uimahalliin, vaikka haluaisin, koska kärsin ihosairaudesta, joka on hyvin näkyvä. Itsetuntoni ei kestä tuijottelua ja naureskelua, vaikka asialla olisi vain joku huonosti kasvatettu pikkutyttö.
Olen aidosti, oikeasti, todella järkyttynyt tässä ketjussa lukemistani asioista.
Miksi ihmeessä te ihmiset mietitte niin paljon mitä muut ihmiset ajattelevat?
Jokaisen ihmisen kakka haisee. Onihan normaalia kakata haisevaa kakkaa vessassa. Ei KUKAAN ihmettele, jos vessassa haisee kakka. Sen sijaan kaikki kyllä ihmettelevät jos et voi kylässä kakata vaan pitää lähteä kotiin kakalke. SE on noloa.
En uskalla laittaa sähköjohtoa pistoriaan, pelkään että saan sähköiskun.
Vierailija kirjoitti:
Kammoan asioiden hoitamista puhelimitse. En oikein edes tiedä, miksi. Jos mietin, mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua? Menen sekaisin sanoissani? Vastaaja on ilkeä? En saa asiaani hoidettua? IHAN SAMA. Mutta silti...
Sama! siis lääkärin ajanvaraukset, työnhaku... Olen siis lukiossa joten työnhakuun on vielä jonkin aikaa, mutta ujona ihmisenä "ammattimaisten" henkilöiden kanssa puhuminen pelottaa ihan järkyttävästi. Tuntuu, että ne hiljaa tuomitsee jos en tiedä jotain.
Joskus seitsemännellä luokalla soitin mummon sukulaiselle, jottako saisin TET-jaksoksi sieltä työpaikan. Halusin sen, koska töihin mistä olen kiinnostunut ei oikein päässyt tettiin (psykologi tms.), joten tyydyin sukulaisuussuhteisiin.
Sieltä sitten vastasi nainen erittäin v*ittuuntuneella äänellä ja tärisevällä äänellä sitten höpötin perusasiat, nimen, luokan, haluaisin teille tettiin yms. Nainen sitten heitti että "Mitä haluat tältä työpaikalta". Mitä siihen olisi pitänyt vastata?? totuudella "haluan läpi oppilaanohjauksesta"?????
Alue: Aihe vapaa
Minulla on aika paljonkin näitä, kun oikein aloin miettimään:
En uskalla pyytää laskua ravintolassa (ellei ole ihan pakko), koska pelkään tekeväni sen jotenkin väärin. Todella outoa.
En uskalla tilata (ellei ole ihan pakko) baarissa juomista, koska tuntuu, että muut ympärillä ja baarimikko ihmettelevät, mitä oikein teen baarissa, ettei se ole minun paikkani. Todella outoa ja vaikea selittää.
En uskalla tilata taksia ja matkustaa yksin taksilla. Hankaloittaa asioita.
En osaa oikein mitään tietokonejuttuja enkä ymmärrä, miten eri tekniset laitteet toimivat. Aika noloa nykypäivänä.
En koskaan pyydä apua vaatekaupan myyjiltä, koska jotenkin noloa, että heidän pitäisi minulle alkaa sovittelemaan vaatteita ja pyörisin siinä heidän edessä ja he sitten kommentoisivat sopiiko vai ei. Hyi.
Ylipäätään asioiden tekeminen ensimmäisen kerran on minulle vaikeaa. Aina alkaa nolottaa ja tuntuu, että muut katsovat, mitä ihmettä tunaroin.
Onhan näitä vaikka mitä. Olen ilmeisesti aika estoinen, mutta onneksi täällä oli muutama muukin.