Lue keskustelun säännöt.
Päiväkotiin tuli lapsi 4v jonka vanhemmat ilmotti ( 2naista) ettei lapsi tiedä onko hän tyttö vai poika.
23.08.2019 |
Olivat yrittäneet pukea hyvin neutraalisti ja hiukset oli leikattu tavalla joka sopisi kummallekkin. Kummallista kyllä parissa päivässä oli hakeutunut leikkimään ihan oman sukupuolensa mukaisesti saman sukupuolen kavereitten kanssa ja tietyillä leluilla.
Ei tainneet vanhemmat tietää että lapsi tiesi :D
Kommentit (50)
Aha. Ei meidän kolme vuotiaskaan tiedä onko tyttö vai poika. Sanoo olevansa reipas, hyvä, ilonen tai jotain muuta kuin kysyy. Hiukset jos joku haluaa luokitella sopii paremmin sille toiselle sukupuolelle ja leikkii niitä oman sukupuolen leikkejä.
Ai kauheaa ne on varmaan siellä tarhassa nyt ihan sekaisin miten pitäisi toimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap on pilkallinen? Luuletko ettei muu kuin naisparin lapsi voi kokea noin? Luuletko että lapsi on aivopesty kokemaan noin? Et tunne asiaa.
Vaikuttaa siltä että ap ei joko ole tarhassa töissä tai sitten harvinaisen epäpätevä tai ei pahemmin ollut lasten kanssa jos luulee että lapsen leikkien kautta määrittelevät itse mitä sukupuolta on. Tai että edes kaikki tuon ikäiset itseään määrittelevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako yksittäisten perheiden päiväkotiasioita juoruilla julkisilla palstoilla.
Eikö päiväkodeissa yms. ole henkilöstöllä vaitiolovelvelvollisuus?
Siksipä tämä onkin valetta koko aloitus. Ammattilainen ei ikinä puhuisi tuollaisia.
Harva niistä mitään ammattilaisia on, tarvittavat koulut ehkä suoriutunut, mutta juoruakkoja valtaosa eikä osaamista nimeksikään.
Kyllä 99,9% lapsista tietää, onko tyttö vai poika. Osa vanhemmista on ihan pimeitä ja ovat tämän mediamyllytyksen pauloissa. Ei ole mitään yleistä ongelmaa edes olemassa. Joku pieni marginaaliryhmä ei osaa sanoa sukupuoltaan, mutta samoin on ihmisiä, jotka uskovat ufoihin tai sekaantuvat eläimiin. Ilmiöitä on olemassa, mutta se ei tee niistä normaaleita tai hyväksyttäviä.
Biologinen sukupuoli on kiistämätön tosiasia (ellei sattumalta omaa molempia vehkeitä, siinä tapauksessa ehkä vähän monimutkaisempi asia). Sukupuoli-identiteetti on 99% ihmisille ihan selvä asia. Seksuaalinen suuntautuminenkin näyttää olevan suurimmalle osalle ihan selvä asia. Päiväkodeissa ja kouluissa pitäisi tukea lasten normaalia kehitystä, eikä mennä tähän hullutukseen mukaan. Pojat on poikia ja tytöt tyttöjä. Antakaa lasten kasvaa rauhassa. Ihan tarpeeksi jo mielenterveysongelmia ilman, että tietentahtoen keksitään lisää.
Vierailija kirjoitti:
Voi kuulkaahan. 4v saatta aivan vakavissaan ilmoittaa olevansa kissa. Mitä väliä sukupuolella hänen kannaltaan on?
No osalle tuon ikäisistä sillä on kyllä hyvinkin suurta väliä. Uskallappas väittää jotain 4 vuotiasta prinsessaa pojaksi niin saat kyllä sellaisen loukkaantuneen katseen jota et unohda ikinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ap:lla on nyt vaikeuksia sisäistää sukupuolineutraaliusasiaa ja on ihan pakko sukupuolistaa leikit, että lapsi nyt ei vain sattumoisin voi tykätä siitä leikistä mihin hakeutui, vaan sen on ihan pakko liittyä just sen lapsen fyysiseen sukupuoleen? Tuskinpa näin on, jos on oikeasti kasvatettu sukupuolineutraalisti.
Tuolla perusteella olen itse ollut poika, kun olen tykännyt leikkiä enemmän autoilla ja dinosauruksilla kuin barbeilla ja nukeilla. Roolileikkiinkin sisältyi olennaisena osana tappeleminen (hopeanuoli). Ja edelleenkin, jos ajatellaan stereotypisesti, taidan olla enemmän "miesmäinen" kiinnostuksenkohteideni perusteella, kuin naismainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap on pilkallinen? Luuletko ettei muu kuin naisparin lapsi voi kokea noin? Luuletko että lapsi on aivopesty kokemaan noin? Et tunne asiaa.
Eihän siinä lapsi mitään välttämättä kokenut. Vanhemmat taisi luulla jotain.
Ihan tosi luulet että lapset valitsee leikin ja mielenkiinnon kohteet sen mukaan mitä kokevat sukupuolekseen?
Onneksi lapset ei ole yhtä rajoitteita kuin te jotkut aikuiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aha. Ei meidän kolme vuotiaskaan tiedä onko tyttö vai poika. Sanoo olevansa reipas, hyvä, ilonen tai jotain muuta kuin kysyy. Hiukset jos joku haluaa luokitella sopii paremmin sille toiselle sukupuolelle ja leikkii niitä oman sukupuolen leikkejä.
Ai kauheaa ne on varmaan siellä tarhassa nyt ihan sekaisin miten pitäisi toimia!
No aika erikoista. Kyllä meillä kolmevuotiaat ovat tienneet olevansa tyttö/poika. Kuuluu ihan perustavanlaatuiseen itsensä tuntemukseen ja identiteetin muodostamiseen tiedostaa oma sukupuoli.
Jos ei tiedä olevansa tyttö, niin ei myöskään ole sisko. Mites pitäisi sitten kutsua sisarusten kesken, nimillä? Eikö äitikään voi olla äiti, kun olettaa naisidentiteettiä? Arggh.
Meidän poika noin 2-3 vuotiaana ilmoitti olevansa tyttö ja halusi leikkiä mm prinsessa leikkejä. Osaksi johtui varmaan hyvästä pihahakaverista joka oli tyttö.
Poika hänestä kuitenkin sitten tuli. Ihan hyvin tavallinen poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuulkaahan. 4v saatta aivan vakavissaan ilmoittaa olevansa kissa. Mitä väliä sukupuolella hänen kannaltaan on?
No osalle tuon ikäisistä sillä on kyllä hyvinkin suurta väliä. Uskallappas väittää jotain 4 vuotiasta prinsessaa pojaksi niin saat kyllä sellaisen loukkaantuneen katseen jota et unohda ikinä
Meillä on 4 vuotias joka leikkii prinsessaa. Tietää olevansa poika.
Kai se on vain kasvatuksesta kiinni miten ahtaaseen lokeroon vanhemmat pienestä pitäen pakottaa.
Ei, meillä ei todellakaan ole mitään sukupuolineutraalia kasvatusta tai muuta mutta emme kiellä lasta leikkimästä sitä mistä hän pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap on pilkallinen? Luuletko ettei muu kuin naisparin lapsi voi kokea noin? Luuletko että lapsi on aivopesty kokemaan noin? Et tunne asiaa.
Eihän siinä lapsi mitään välttämättä kokenut. Vanhemmat taisi luulla jotain.
Ihan tosi luulet että lapset valitsee leikin ja mielenkiinnon kohteet sen mukaan mitä kokevat sukupuolekseen?
Onneksi lapset ei ole yhtä rajoitteita kuin te jotkut aikuiset.
Kyllä ne vaan suurimmaksi osaksi valitsee. Nimim. 40 vuotta lasten kanssa työtä tehnyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 99,9% lapsista tietää, onko tyttö vai poika. Osa vanhemmista on ihan pimeitä ja ovat tämän mediamyllytyksen pauloissa. Ei ole mitään yleistä ongelmaa edes olemassa. Joku pieni marginaaliryhmä ei osaa sanoa sukupuoltaan, mutta samoin on ihmisiä, jotka uskovat ufoihin tai sekaantuvat eläimiin. Ilmiöitä on olemassa, mutta se ei tee niistä normaaleita tai hyväksyttäviä.
Biologinen sukupuoli on kiistämätön tosiasia (ellei sattumalta omaa molempia vehkeitä, siinä tapauksessa ehkä vähän monimutkaisempi asia). Sukupuoli-identiteetti on 99% ihmisille ihan selvä asia. Seksuaalinen suuntautuminenkin näyttää olevan suurimmalle osalle ihan selvä asia. Päiväkodeissa ja kouluissa pitäisi tukea lasten normaalia kehitystä, eikä mennä tähän hullutukseen mukaan. Pojat on poikia ja tytöt tyttöjä. Antakaa lasten kasvaa rauhassa. Ihan tarpeeksi jo mielenterveysongelmia ilman, että tietentahtoen keksitään lisää.
👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varhaista kasvatusta kirjoitti:
Päiväkodin vessatilanne on hyvin opettavaista laatua. Pari päivää sitten muutama kaksi vuotias oli vessassa yhtä aikaa pottailemassa ja katselivat toisiaan. Eräs pikkutyttö katseli toista poikaa ja ilmoitti että "sulla on pippeli. Mulla ei oo. Isilläkin on isompi tollanen"
Kaksivuotiaat eivät käy tuollaisia keskusteluja. Neljän- viiden vanhat voisivat käydäkin.
Mitä ihmeen pahaa on siinä että poika kasvatetaan pojaksi ja tyttö tytöksi. Näinhän meidät on luotu. Uskoopa sitten evoluutioon, Jumalaan tai ihan mihin tahansa.
Pitäisi jo alkaa raksuttaa jotain siitäkin että nuorten pahoinvoinnissa näkyy tänään paljon tälläistä identiteettien murentumista. Ei enää tiedetä ketä ollaan ja miksi.
Sitten tarvitaan terapiaa ja psyyken lääkettä ja ties mitä.
Vierailija kirjoitti:
Eli ap:lla on nyt vaikeuksia sisäistää sukupuolineutraaliusasiaa ja on ihan pakko sukupuolistaa leikit, että lapsi nyt ei vain sattumoisin voi tykätä siitä leikistä mihin hakeutui, vaan sen on ihan pakko liittyä just sen lapsen fyysiseen sukupuoleen? Tuskinpa näin on, jos on oikeasti kasvatettu sukupuolineutraalisti.
Tuolla perusteella olen itse ollut poika, kun olen tykännyt leikkiä enemmän autoilla ja dinosauruksilla kuin barbeilla ja nukeilla. Roolileikkiinkin sisältyi olennaisena osana tappeleminen (hopeanuoli). Ja edelleenkin, jos ajatellaan stereotypisesti, taidan olla enemmän "miesmäinen" kiinnostuksenkohteideni perusteella, kuin naismainen.
Minun poikani onkin sittenkin tyttö! Hänellä on pitkät kiharat hiukset (tykkää itse niistä) ja lempipaita pinkki yksisarvisen kuvalla, lempiohjelma Ritariprinsessa Nella.
Toisaalta tykkää myös tosi paljon pikkuautoista eli ap olisi varmaan tosi hämmentynyt ja jäisi pohtimaan lapseni kokemusta omasta sukupuolestaan kun ei häntä näillä perustein voisi lokeroida.
Jotkut vaan on yksinkertaisia ja samaa mieltä olen että tämä surkea provo ja ap ei ole tuon ikäisten lasten kanssa ollut (ainakaan toivottavsti).
Vierailija kirjoitti:
varhaista kasvatusta kirjoitti:
Päiväkodin vessatilanne on hyvin opettavaista laatua. Pari päivää sitten muutama kaksi vuotias oli vessassa yhtä aikaa pottailemassa ja katselivat toisiaan. Eräs pikkutyttö katseli toista poikaa ja ilmoitti että "sulla on pippeli. Mulla ei oo. Isilläkin on isompi tollanen"
Kaksivuotiaat eivät käy tuollaisia keskusteluja. Neljän- viiden vanhat voisivat käydäkin.
Sulla ei takuulla ole lapsia etkä ole ehkä sellaista kunnolla nähnytkään. Juuri tuossa iässä ne alkaa huomata sen eron ja kiinnostuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aha. Ei meidän kolme vuotiaskaan tiedä onko tyttö vai poika. Sanoo olevansa reipas, hyvä, ilonen tai jotain muuta kuin kysyy. Hiukset jos joku haluaa luokitella sopii paremmin sille toiselle sukupuolelle ja leikkii niitä oman sukupuolen leikkejä.
Ai kauheaa ne on varmaan siellä tarhassa nyt ihan sekaisin miten pitäisi toimia!No aika erikoista. Kyllä meillä kolmevuotiaat ovat tienneet olevansa tyttö/poika. Kuuluu ihan perustavanlaatuiseen itsensä tuntemukseen ja identiteetin muodostamiseen tiedostaa oma sukupuoli.
Jos ei tiedä olevansa tyttö, niin ei myöskään ole sisko. Mites pitäisi sitten kutsua sisarusten kesken, nimillä? Eikö äitikään voi olla äiti, kun olettaa naisidentiteettiä? Arggh.
Hänen veljensä kutsuu häntä veljeksi aivan kuten hän takaisin. Se nyt vaan ei ole tuon ikäiselle sukupuolittunut sana.
En minä tiennyt 4 vuotiaana mikä on sukupuoli. Minä leikin sen kanssa mitä oli paikalla. Sitten kun jouduin kerhoon niin kerhon ainoa poika ei leikkinyt kanssani, eikä leikkineet tytötkään vaan kiusasi. Mitähän siitä sitten olisi pitänyt päätellä sukupuoleni suhteen.
Pari vuotias kyllä varmaan näkee isänsä kikkelin aika usein suihkussa ja saunassa. Mikä ihmetyksen aihe se on? Enemmän ihmettelisin jos ei isä koskaan olisi lapsen kanssa pesulla käynyt.