Mitkä työt ovat itsenäisiä ja saa tehdä omassa tahdissa?
Olin neuropsykologisissa tutkimuksissa. Mulle sanottiin, että olen tutkijatyyppi ja, että sosiaalisten vaikeuksien ja hitauden takia sovin parhaiten itsenäiseen työhön, jota saa suorittaa omassa tahdissa. Onko tällaisia töitä edes olemassa enää nykyaikana? Tuntuu, että kaikkialla on vain hektistä tiimityötä tarjolla. Ylikuormitun sellaisissa. Mulla on generalistinen korkeakoulututkinto, mutta saa ehdottaa suorittaviakin töitä.
Kommentit (18)
Metsäkoneenkuljettaja, kääntäjä, kirjailija.
Joku homma, mistä saa urakka palkkaa. Palkkasi jää pieneksi, muttet välttämättä saa potkuja.
Mäen tykkää olla johdettavana enkä tykkää määräillä muita. Eniten maailmassa rakastin yliopisto-opintoja kun pystyin olemaan itseohjautuva ja saada tuloksia ihan sillä mitä itse teen.
Olen tällä hetkellä työtön maisteri takanani pitkä työsuhde. Olin väkivallan uhri. Uuvuin niin etten näkenyt mitään toivoa missään.
Saan kiksejä nykyisin estetiikasta, hyvistä löydöistä ja onnistuneesta kirpparimyynnistä. Pitäisi ilmeisesti alkaa yksityisyrittäjäksi.
En oikein osaa kuvitella itseäni tutkijana. Tykkään kyllä lukea muiden tutkimuksia ja erehdyn välillä sivupoluille kiinnostavista aiheista. Mutta kun pitäisi itse saada jotain konkreettista aikaan, niin hyydyn täysin, koen riittämättömyyden tunteita ja ajatuksien sekavuutta. Miljoona asiaa pyörii mielessä, joita on vaikea koota loogiseksi päätelmäksi. Kirjoittaminen on ollut aina hirveän hidasta, kun ylianalysoin ja jumitun yksityiskohtiin. Ap
Uskon, että taidealoilla tuo saattaa olla vielä mahdollista, mutta "oikeissa" töissä hektisyys, paine ja kiire ovat läsnä, vaikka työ itsenäistä olisikin.
Tämä on ihan naurettavaa, että Ap:n kaltaisille ihmisille annetaan ympäripyöreä analyysi ja suositellaan töitä joita ei ole olemassa. Ystäväni on assi ja ihan tuskaa seurata miten yrittää löytää paikkansa yhteiskunnassa vastaavilla neuvoilla.
Eräs firma haki kolmioleivän täyttäjää, ja kuulemma ihan sama, heitätkö läppää vai vajoatko omiin ajatuksiisi, kunhan leivät rullaavat.
Kuitenkin, jos sinulla ei ole mitään oikeaa diagnoosia, vaan kyse enempi luonteesta, niin unohtaisin tuollaisen sinulle tarjotun itsesäälin "olen tutkija-siivooja-tyyppi". Eivät ne muutkaan täydellisiä ole omissa töissään.
Ärsyttää niin paljon tämä nykyajan ryhmäytys kun sitä työnnetään jo kouluunkin. Joka saatnan kurssissa on jotain ryhmäpakkotehtäviä. Ennen sai sentään tehdä itse rauhassa.
En tiedä ap, sitä itsekin pohdin. Olen harkinnut esim. palkanlaskijaa mutta en tiedä pitääkö siinäkin olla jossain tiimissä sössöttämässä.
Onkohan tuollaista työtä olemassakaan?
Kaveri oli aikoinaan pitkään eräässä pajassa missä rakensi elementtejä.
Sille tuli kirjekuoressa aina piirrustukset ja ohjeet, milloin auto tuo tarvikkeet ja milloin valmiit tuotteet tultiin hakemaan.
Paja oli pitkässä hallissa missä hommat tehtiin toisesta päästä tavarat sisään ja toisesta valmiit tuotteet ulos.
Halli oli pitkä ja kapea.
Joskus ammuttiin kiväärilläkin siellä ja pienoiskiväärillä ja pistoolilla aika usein yhteen aikaan.
Joskus kysyin että käykö siellä pomoja ollenkaan? Ja vastaus oli että 6v sitten oli edellisen kerran käynyt.
Tutkijaksi ei voi noin vaan ryhtyä. Täytyy saada jostain työpaikka tutkijana jotta saa palkkaa.
Yleensä tutkijoitoita työskentelee yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa, ja muissa vastaavissa laitoksissa.
Joskus työt ovat projekteja, siis eivät vakituisia. Joillekin tutkimuksille on vain tietty aika rahoistusta.
Joten kukaan ei voi noin vaan alkaa tutkijaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää niin paljon tämä nykyajan ryhmäytys kun sitä työnnetään jo kouluunkin. Joka saatnan kurssissa on jotain ryhmäpakkotehtäviä. Ennen sai sentään tehdä itse rauhassa.
En tiedä ap, sitä itsekin pohdin. Olen harkinnut esim. palkanlaskijaa mutta en tiedä pitääkö siinäkin olla jossain tiimissä sössöttämässä.
Taloushallintotyöt ovat edelleen itsenäisiä, mutta nykyään useimmiten itsenäisesti tiimissä tapahtuvaa työtä. Ja hyvin asiakaslähtöistä. Eli työkavereiden lisäksi sössötät myös asiakkaille.
Ei siis palkanlaskijaksi :)
Kovasti samaistuttavia kirjoituksia teiltä tulee. Elin itsekin väkivaltaisessa suhteessa. Yliopisto-opinnot olleet ihan parhaita ja siellä vierähtikin monta ylimääräistä vuotta. Nykyajan työelämä tuntuu pelottavalta ja hektiseltä. Tuntuu, että siellä pärjäävät ovat jotain ihme supersuorittajia ja sosiaalisilta taidoiltaan valioluokkaa tai ainakin hyviä manipuloijia. Itse kun olen ilmeisesti liian rehellinen ja suora, niin olen tahtomattani loukannut joitakin, vaikka olen ihan hyväntahtoinen ihminen. En myöskään halua nuoleskella porukan pomoja ja suosittuja henkilöitä tai pelata mitään sosiaalisia pelejä. Eniten arvostan juuri kilttejä ja rehellisiä ihmisiä.
Kielenkääntäjän työt olisivat varmasti sopineet minulle, mutta en valitettavasti opiskellut yliopistossa kieliä. Sitä paitsi olen kuullut, että niissäkin deadlinet tulevat hirveellä paineella nykyään. Ap
Mene työkokeiluun. Siellä ei ole kiirettä.
Olen järjestössä. Saamme pääorganisaatiosta tukitoiminnot, muuten meitä on vain kaksi. Tosi itsenäisesti saan tehdä.
Olin työkkärin lähettämänä niissä neuropsykologisissa testeissä. Tarkistettiin vaan, ettei mulla ole mitään oppimishäiriöitä esteenä yliopisto-opinnoille. Testejä ja haastattelua oli 2 päivää, mutta ei kai niiden perusteella vielä välttämättä selviä vaikka olis asperger tai add? Hyvin nimittäin oireeni sopisivat niihin, jos tarpeeksi tutkittaisiin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää niin paljon tämä nykyajan ryhmäytys kun sitä työnnetään jo kouluunkin. Joka saatnan kurssissa on jotain ryhmäpakkotehtäviä. Ennen sai sentään tehdä itse rauhassa.
En tiedä ap, sitä itsekin pohdin. Olen harkinnut esim. palkanlaskijaa mutta en tiedä pitääkö siinäkin olla jossain tiimissä sössöttämässä.
Taloushallintotyöt ovat edelleen itsenäisiä, mutta nykyään useimmiten itsenäisesti tiimissä tapahtuvaa työtä. Ja hyvin asiakaslähtöistä. Eli työkavereiden lisäksi sössötät myös asiakkaille.
Ei siis palkanlaskijaksi :)
Siis mille asiakkaille? Eikai ne sinne paikan päälle kuitenkaan tule?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää niin paljon tämä nykyajan ryhmäytys kun sitä työnnetään jo kouluunkin. Joka saatnan kurssissa on jotain ryhmäpakkotehtäviä. Ennen sai sentään tehdä itse rauhassa.
En tiedä ap, sitä itsekin pohdin. Olen harkinnut esim. palkanlaskijaa mutta en tiedä pitääkö siinäkin olla jossain tiimissä sössöttämässä.
Taloushallintotyöt ovat edelleen itsenäisiä, mutta nykyään useimmiten itsenäisesti tiimissä tapahtuvaa työtä. Ja hyvin asiakaslähtöistä. Eli työkavereiden lisäksi sössötät myös asiakkaille.
Ei siis palkanlaskijaksi :)
Siis mille asiakkaille? Eikai ne sinne paikan päälle kuitenkaan tule?
Jos olet töissä palkanlaskentaa ostopalveluna tekevässä firmassa, vastaat asiakkaasi palvelemisesta sähköpostilla, puhelimessa ja jopa paikanpäällä käytävissä palavereissa. Jos teet isoa kokonaisuutta, missä sinulla ei ole asiakasvastuuta, teet yhteistyötä tiimin ja lähiesimiehesi kanssa.
Jos olet taas ison firman oma palkanlaskija, teet sisäistä asiakaspalvelua firman muille työntekijöille ja silloin vasta kynnys palkanlaskijan kanssa asioimiseen onkin matala.
Muuten taloushallintotyöt vois sopia, mutta mulle tulee numeroiden kanssa helposti huolimattomuusvirheitä ja oon tosi huono päässälaskija. Matemaattinen päättelykyky on mulla 2 pykälää huonompi kuin keskivertoihmisillä. Ihmettelen, miten onnistuin kuitenkin käymään kaikki pitkän matikan kurssit ja saamaan niistä 9-10 arvosanoiksi. Toisaalta moni muu alue kognitiivissa kyvyissä on mulla parempi kuin verrokeilla, esim. visuaalinen loogisuus. Sitten taas eksyn paikoissa, enkä osaa takaisin ulos rakennuksista, koska visuaalinen muisti on heikko.
Tykkään kyllä asiakaspalvelutehtävistä, mutta ehkä asiakkaat ei pidä musta, kun oon tällainen sosiaalisesti poikkeava. Niin ja sosiaaliset tilanteet jännittää ja niissä tulee vieläkin helpommin huolimattomuusvirheitä.
Ap
"Tutkijatyyppi"? No mikset ryhdy tutkijaksi!