Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi auttamispaikoissa eli sotepalveluissa (neuvola, lastensuojelu, koulupsykologi ym ym) vain arvioidaan ja arvioidaan, mutta koskaan ei saa mitään käytännön apua?!
21.08.2019 |
Kaikenlaiset sotepalvelut eli neuvolat, perhetyöntekijät, kouluopiskelijahuollot ja vastaavat vain arvioi ja arvioi asiakkaan/perheen/potilaan tilannetta? Niiden työntekijöiden koko työ on keskittynyt siihen, että he tekevät ihmisestä / perheestä arvion ja arvioita. Monesti arviosta seuraa joku heidän suositus, mutta sekin yleensä on vain lähete jonnekin taholle, joka taas arvioi ja arvioi mutta sieltäkään ei saa mitään käytännön apua. Ja heidänkin arviointi usein johtaa siihen, että tulee lähete kolmanteen auttamispaikkaan, joka taas vaan arvioi ja arvioi mutta mitään käytännön apua ei hekään taaskaan tarjoa.
Esim. äiti puhuu neuvolassa uupumuksestaan. Neuvola arvioi tilannetta, mutta ei tarjoa mitään oikeaa apua uupumukseen. Laittaa äidin arvionsa jälkeen perhetyön asiakkaaksi. Nekin taas juttelee ja arvioi ja arvioi (ja tarkkailee), mutta eivät tarjoa mitään käytännön apua sille äidille. Äidin uupumus pahenee, kun hän ei saa apua vaan vain arviointia, ja perhetyöntekijä laittaa perheen lastensuojelulle. Joka taas arvioi ja arvioi, mutta eivät tarjoa hekään mitään oikeaa apua. Ja lopulta äiti romahtaa, joutuu sairaalaan ja lapset sijoitukseen tms. Tämäkin olisi voitu välttää, jos äiti olisi saanut käytännön apua jo kun sanoi neuvolassa ekan kerran että alkoi uupumaan!
Tai ihminen menee terveyskeskukseen koska on masentunut. Siellä lääkäri arvioi ja sanoo, että on masennus. Mutta terveyskeskus ei anna hoitoa siihen masennukseen, koska siellä ei ole töissä psykoterapeutteja. Jos masennus pahenee, niin hänet lähetetään psykiatrialle, ja taas psykiatri arvioi ja arvioi. Suosittelee psykoterapiaa, mutta taaskaan ei anna sitä, koska sitä ei ole tarjolla ellet mene itse yksityiselle.
Tai lapsella on koulussa vaikeuksia. Oppilashuolto arvioi ja arvioi, mutta nopeaa käytännön apua (esim. pienryhmäopetus) ei koskaan saa vaan arvioidaan vaan kunnes tilanne on ehtinyt edetä jo todella pahaksi!
Miksi nämä kaikki Suomen julkisen puolen auttamispaikat (poislukien ehkä joku kirurginen/syöpätautien erikoissairaala) vain arvioivat kukin vuorollaan peräkkäin ja välillä yhtä aikaakin samaa asiaa, mutta mikään taho ei tarjoa mitään oikeaa käytännön apua!??
Kommentit (701)
Vierailija kirjoitti:
Me juostiin kolme vuotta hammasoionnan arvioinnissa. Juu, vinossa ovat aina vaan. Lopulta mentiin yksityiselle.
Niinpä. Sen kolmen vuoden arvioinnin aikana ne oltaisiin ehditty jo oikoa kuntoon jos arvioinnin sijaan olisi hoidettu! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan ihmisellä itselläänkin jokin vastuu itsestään.
Miksi aina odottetaan, että joku tekee puolestani, joku ratkaisee ongelmani, joku muu auttaa?
Pitää osata keskustelujen ja arvioiden kautta myös itse auttaa itseään ja laittaa elämä ja asiat sujumaan.
Luitkohan ollenkaan aloitustani ennen kuin syöksyit tänne suoltamaan tuubaasi?
Kirjoitin aloitukseeni esim. alakouluikäisestä, jolla on oppimisvaikeuksia. Silti häntäkin vain arvioidaan ja arvioidaan mutta apua hän ei saa, siis käytännön konkreettista apua. Se arvioiminen on muka sitä apua, vaikka ei siitä silti mitään hyötyä ole.
Miten lapsella voisi olla vastuu itsestään ja omasta oppimisestaan ja lapsen pitäisi auttaa itse itseään? Jos hänellä on oppimisvaikeuksia!!
Ap
Ja sama koskee kaikenikäisiä vaikeasti masentuneita. Ei kukaan edellytä, että neliraajahalvaantunut tekee yksinään kaikki kotityöt ja hoitaa vauvan ja taaperon siinä sivussa. Masentuneen oletetaan tähän kykenevän. Siksi häntä "tuetaan" kannustamalla siihen. Olen pöyristynyt! Missä soteammattilaisten(?) ymmärrys ja tieto?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Tuki on oikeastaan sitä, että tuetaan ihmistä tekemään tai selviytymään jostain itse. Apu taas on enemmän sitä, että tehdään yhdessä toisen kanssa tai tehdään kokonaan toisen puolesta. Tuki on siis enemmän henkistä (kannustan ja rohkaisen sinua lähtemään kauppaan) ja apu taas konkreettista (tarjoan sinulle autokyydin kauppaan tai käyn kaupassa puolestasi).
Suomessa on jostain syystä muutamassa vuosikymmenessä siirrytty auttamisesta tukemiseen. Silloinkin, kun henkilö ei tarvitse mitään tukemista vaan konkreettista auttamista. Miksi näin, en tiedä? Saman verran se olohuoneen sohvalla istuva perhetyöntekijä yhteiskunnalle maksaisi silloinkin, kun se tekisi käyntinsä yhteydessä jotain hyödyllistä. Kävisi vaikka pikaisesti kaupassa, imuroisi tms. Onko vika oikeastaan meidän koulutusjärjestelmässämme? Siis se sohvalla istuja on liian korkeasti koulutettu tarttuakseen pölynimuriin tai hakemaan lähikaupasta vaippoja ja maitoa?
Omat lapseni ovat jo yli kolmekymppisiä ja heidän lapsuudessaan yhteiskunnan lapsiperheille tarjottu apu oli konkreettista apua. Kodinhoitajan koulutus ei muistaakseni kestänyt kuin vuoden. Hänenkin tehtäviinsä kuului vanhemman kanssa jutteleminen, mutta se onnistui oikein hyvin samalla, kun kodinhoitaja ripusti pyykkiä kuivumaan tai laittoi lapsille ruokaa.
Erittäin mielenkiintoinen havainto. Osittain sitä selittää tuo, mitä sanot professioista. Työnkuvat tuppaavat liukumaan "ylöspäin", tehtäviä hamutaan ylempää: esimerkiksi sairaanhoitajat mieluusti tekevät samaa kuin lääkärit tai psykoterapeutit. Vastaavasti tietylle ammattille aiemmin kuuluneet työtehtävät valuvat alemmas jonkun muun hoidettavaksi.
Tuo ei selitä kaikkea. Myös silloin kun on kyse avusta, tukemisen ideologia on vahva. Jopa joidenkin kuntien henkilökohtaisen avun soveltamisohjeissa lukee, että henkilökohtainen apu "ei ole puolesta tekemistä". Siis mitä, pyörätuolia käyttävän puolesta ei avustaja kaupassa ota tavaroita ylähyllyltä? Tätä ei selitä profession hienostuminen, sillä henkilökohtainen avustaja on ammattihierarkian alapäässä. Vai selittääkö sittenkin? Onko niin, että MIKÄÄN ammattiryhmä ei katso konkreettisen auttamisen kuuluvan tehtäviinsä? Kaikki ovat liian hienoja auttamaan?
Tätä samaa itsekin mietin. Ilmiö nimittäin näkyy muillakin aloilla kuin vain sote-alalla. Koulutetaan ihmisiä visioimaan ja suunnittelemaan, mutta ei kouluteta - tai ainakaan palkata - enää ihmisiä toteuttamaan niitä suunnitelmia. Työn tuottavuus laskee, kun aika käytetään erilaisissa palavereissa, mutta kukaan ei enää osaa edes sanoa, mitä pitäisi tehdä. Puhumattakaan siitä, että olisi joku, joka myös tekisi.
Hmm mielenkiintoinen havainto.
Mielestäni kyllä koulutetaan myös tekemään muuta kuin visioimaan ja tekemään arviointeja eli koulutetaan ihan toteuttamaankin niitä suunnitelmia, mutta ei palkata muuhun kuin suunnitteluun/tarkkailuun/arvioimiseen. Työnantaja määrittelee työnkuvan ja se työnkuva on juuri tuollainen mitä kuvasit.
Ap
No laitoinkin edelliseen kommenttiini, että "tai ainakaan ei palkata". Tosin käsittääkseni sote-puolella ei edes kouluteta nykyisin kodinhoitajia ja korkeammin koulutetut taas eivät katso, että pyykinpesu tai imurointi kuuluisivat heidän koulutustaan vastaavan työn toimenkuvaan. Ovat siis tavallaan "ylikoulutettuja" tekemään niitä töitä ja lisäksi tietysti kodinhoitajan työstä ei voi maksaa yhtä paljoa palkkaa kuin näistä arviointitöistä.
Noin se on. Mutta kodinhoitajien ei tarvisi olla sotekoulutettuja, heille riittäisi ihan hyvin joku vaikka puolen vuoden kodinhoitajakoulutus, joka ei liity sotealaan vaan ihan siihen kodin hoitamiseen, siivoamiseen, pyykinpesuun, lasten hoitoon jne. Silti he olisi kunnan palkkalistoilla ja nämä sotepaikat sitten määräisi esim. 20 tunnin kotiapupalvelun johonkin perheeseen. Ap
Siitä on niin kauan, kun kodinhoitajia on viimeksi koulutettu, etten muista, minkä alan oppilaitoksissa heitä koulutettiin. Silti mulla on mielikuva, etteivät kodinhoitajat työskennelleet muualla kuin sote-puolella. Olin 80-luvulla töissä niin kotihoidossa kuin vanhainkodissakin ja molemmissa paikoissa oli töissä myös kodinhoitajia. Ja se koulutus kesti muistaakseni noin vuoden, saattoi jopa olla lyhyempikin. Ja tosiaan kodinhoitajan toimenkuva oli erilainen kuin sairaanhoitajan tai perushoitajan. Kodinhoitajat hoitivat lapsia, kävivät kaupassa, siivosivat, laittoivat ruokaa tai toimivat vammaiselle tai vanhukselle saattajina esimerkiksi terveyskeskukseen tms.. Sen sijaan vanhukselle apteekissa käymisen hoiti aina joku hoitaja, samoin kaikki hoitotoimenpiteet, lääkkeiden jakamiset dosettiin jne. Mutta sitä en jaksa muistaa, miten oli puhtauden suhteen. Saattaa olla, että myös kodinhoitajat veivät vanhuksia suihkuun ..en ole ihan varma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Tuki on oikeastaan sitä, että tuetaan ihmistä tekemään tai selviytymään jostain itse. Apu taas on enemmän sitä, että tehdään yhdessä toisen kanssa tai tehdään kokonaan toisen puolesta. Tuki on siis enemmän henkistä (kannustan ja rohkaisen sinua lähtemään kauppaan) ja apu taas konkreettista (tarjoan sinulle autokyydin kauppaan tai käyn kaupassa puolestasi).
Suomessa on jostain syystä muutamassa vuosikymmenessä siirrytty auttamisesta tukemiseen. Silloinkin, kun henkilö ei tarvitse mitään tukemista vaan konkreettista auttamista. Miksi näin, en tiedä? Saman verran se olohuoneen sohvalla istuva perhetyöntekijä yhteiskunnalle maksaisi silloinkin, kun se tekisi käyntinsä yhteydessä jotain hyödyllistä. Kävisi vaikka pikaisesti kaupassa, imuroisi tms. Onko vika oikeastaan meidän koulutusjärjestelmässämme? Siis se sohvalla istuja on liian korkeasti koulutettu tarttuakseen pölynimuriin tai hakemaan lähikaupasta vaippoja ja maitoa?
Omat lapseni ovat jo yli kolmekymppisiä ja heidän lapsuudessaan yhteiskunnan lapsiperheille tarjottu apu oli konkreettista apua. Kodinhoitajan koulutus ei muistaakseni kestänyt kuin vuoden. Hänenkin tehtäviinsä kuului vanhemman kanssa jutteleminen, mutta se onnistui oikein hyvin samalla, kun kodinhoitaja ripusti pyykkiä kuivumaan tai laittoi lapsille ruokaa.
Erittäin mielenkiintoinen havainto. Osittain sitä selittää tuo, mitä sanot professioista. Työnkuvat tuppaavat liukumaan "ylöspäin", tehtäviä hamutaan ylempää: esimerkiksi sairaanhoitajat mieluusti tekevät samaa kuin lääkärit tai psykoterapeutit. Vastaavasti tietylle ammattille aiemmin kuuluneet työtehtävät valuvat alemmas jonkun muun hoidettavaksi.
Tuo ei selitä kaikkea. Myös silloin kun on kyse avusta, tukemisen ideologia on vahva. Jopa joidenkin kuntien henkilökohtaisen avun soveltamisohjeissa lukee, että henkilökohtainen apu "ei ole puolesta tekemistä". Siis mitä, pyörätuolia käyttävän puolesta ei avustaja kaupassa ota tavaroita ylähyllyltä? Tätä ei selitä profession hienostuminen, sillä henkilökohtainen avustaja on ammattihierarkian alapäässä. Vai selittääkö sittenkin? Onko niin, että MIKÄÄN ammattiryhmä ei katso konkreettisen auttamisen kuuluvan tehtäviinsä? Kaikki ovat liian hienoja auttamaan?
Tätä samaa itsekin mietin. Ilmiö nimittäin näkyy muillakin aloilla kuin vain sote-alalla. Koulutetaan ihmisiä visioimaan ja suunnittelemaan, mutta ei kouluteta - tai ainakaan palkata - enää ihmisiä toteuttamaan niitä suunnitelmia. Työn tuottavuus laskee, kun aika käytetään erilaisissa palavereissa, mutta kukaan ei enää osaa edes sanoa, mitä pitäisi tehdä. Puhumattakaan siitä, että olisi joku, joka myös tekisi.
Hmm mielenkiintoinen havainto.
Mielestäni kyllä koulutetaan myös tekemään muuta kuin visioimaan ja tekemään arviointeja eli koulutetaan ihan toteuttamaankin niitä suunnitelmia, mutta ei palkata muuhun kuin suunnitteluun/tarkkailuun/arvioimiseen. Työnantaja määrittelee työnkuvan ja se työnkuva on juuri tuollainen mitä kuvasit.
Ap
No laitoinkin edelliseen kommenttiini, että "tai ainakaan ei palkata". Tosin käsittääkseni sote-puolella ei edes kouluteta nykyisin kodinhoitajia ja korkeammin koulutetut taas eivät katso, että pyykinpesu tai imurointi kuuluisivat heidän koulutustaan vastaavan työn toimenkuvaan. Ovat siis tavallaan "ylikoulutettuja" tekemään niitä töitä ja lisäksi tietysti kodinhoitajan työstä ei voi maksaa yhtä paljoa palkkaa kuin näistä arviointitöistä.
Noin se on. Mutta kodinhoitajien ei tarvisi olla sotekoulutettuja, heille riittäisi ihan hyvin joku vaikka puolen vuoden kodinhoitajakoulutus, joka ei liity sotealaan vaan ihan siihen kodin hoitamiseen, siivoamiseen, pyykinpesuun, lasten hoitoon jne. Silti he olisi kunnan palkkalistoilla ja nämä sotepaikat sitten määräisi esim. 20 tunnin kotiapupalvelun johonkin perheeseen. Ap
Siitä on niin kauan, kun kodinhoitajia on viimeksi koulutettu, etten muista, minkä alan oppilaitoksissa heitä koulutettiin. Silti mulla on mielikuva, etteivät kodinhoitajat työskennelleet muualla kuin sote-puolella. Olin 80-luvulla töissä niin kotihoidossa kuin vanhainkodissakin ja molemmissa paikoissa oli töissä myös kodinhoitajia. Ja se koulutus kesti muistaakseni noin vuoden, saattoi jopa olla lyhyempikin. Ja tosiaan kodinhoitajan toimenkuva oli erilainen kuin sairaanhoitajan tai perushoitajan. Kodinhoitajat hoitivat lapsia, kävivät kaupassa, siivosivat, laittoivat ruokaa tai toimivat vammaiselle tai vanhukselle saattajina esimerkiksi terveyskeskukseen tms.. Sen sijaan vanhukselle apteekissa käymisen hoiti aina joku hoitaja, samoin kaikki hoitotoimenpiteet, lääkkeiden jakamiset dosettiin jne. Mutta sitä en jaksa muistaa, miten oli puhtauden suhteen. Saattaa olla, että myös kodinhoitajat veivät vanhuksia suihkuun ..en ole ihan varma.
Kuka nykyään käy kaupassa ja siivoaa noille kotona sairaana oleville vanhuksille, joiden luona käy sairaanhoitaja hoitamassa sitä sairautta?
Moni auttaja on tullut varovaiseksi ehdotuksissaan, kun niin moni asiakas suivaantuu neuvoista (säännöllisyys, rutiinit ja niistä kumpuavat yhteiset hetket). Vastauksia esimerkiksi:
Kyllä me kuule osataan nuo jo!
Luuletko ettei tuota ymmärretä?
Ei meillä tuollaiseen ole aikaa.
Eikös se ole koulun velvollisuus opettaa nämä asiat?
Minä olen veronmaksaja ja odotan että joku toinen nämä lapselle opettaa kun kuitenkin koulussa on puolet ajastaan!
Sitten niitä ehdotuksia yleisellä tasolla perheille; ottakaa säännöllisesti perheaikaa yhdessä ja erikseen. Jos lapsi on teini, hän saattaa vastustella kahdestaan lähtemistä, mutta arvostaa sitä kyllä. Kosketusta pitää myös olla, eikä vain taipua siihen jos lapsi sanoo "älä enää halaa mua!". Lapsi tuntee itsensä turvattomaksi, jos vanhempi yrittää liikaa totella HÄNTÄ siinä pelossa että tulee riita. Säännöistä kiinnipitäminen on tärkeää ja ne tehdään perheen sisällä, vaikka ammattilainen auttaisi niitä muodostamaan. Kaikki rauhallinen tekeminen on ihmisen hermostolle hyväksi, etenkin ahdistuneelle. Siksi sellaista tekemistä pitäisi koko perheen kohdalla lisätä. Ahdistuuhan siinä muutkin jo pelkästä myötätunnosta, jos yhdellä on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni auttaja on tullut varovaiseksi ehdotuksissaan, kun niin moni asiakas suivaantuu neuvoista (säännöllisyys, rutiinit ja niistä kumpuavat yhteiset hetket). Vastauksia esimerkiksi:
Kyllä me kuule osataan nuo jo!
Luuletko ettei tuota ymmärretä?
Ei meillä tuollaiseen ole aikaa.
Eikös se ole koulun velvollisuus opettaa nämä asiat?
Minä olen veronmaksaja ja odotan että joku toinen nämä lapselle opettaa kun kuitenkin koulussa on puolet ajastaan!
Sitten niitä ehdotuksia yleisellä tasolla perheille; ottakaa säännöllisesti perheaikaa yhdessä ja erikseen. Jos lapsi on teini, hän saattaa vastustella kahdestaan lähtemistä, mutta arvostaa sitä kyllä. Kosketusta pitää myös olla, eikä vain taipua siihen jos lapsi sanoo "älä enää halaa mua!". Lapsi tuntee itsensä turvattomaksi, jos vanhempi yrittää liikaa totella HÄNTÄ siinä pelossa että tulee riita. Säännöistä kiinnipitäminen on tärkeää ja ne tehdään perheen sisällä, vaikka ammattilainen auttaisi niitä muodostamaan. Kaikki rauhallinen tekeminen on ihmisen hermostolle hyväksi, etenkin ahdistuneelle. Siksi sellaista tekemistä pitäisi koko perheen kohdalla lisätä. Ahdistuuhan siinä muutkin jo pelkästä myötätunnosta, jos yhdellä on vaikeaa.
LIsään: halata ei saa vasten lapsen tahtoa, mutta muuta kosketuksen tapaa esimerkiksi "voin harjata sinun hiuksesi" tai mitä muuta yhteistä kehitätte. Kun on itse rauhallinen, ymmärtää kyllä missä raja menee sen kanssa millainen on lapsen painostamista ja henkistä väkivallan tekoa ja milloin se tukee lapsen kehitystä. Mutta jos itsekin on väsynyt ja hermostunut, niin helposti vain kääntyy pois että pärjää sitten itseksesi. Eikä lapsi pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Moni auttaja on tullut varovaiseksi ehdotuksissaan, kun niin moni asiakas suivaantuu neuvoista (säännöllisyys, rutiinit ja niistä kumpuavat yhteiset hetket). Vastauksia esimerkiksi:
Kyllä me kuule osataan nuo jo!
Luuletko ettei tuota ymmärretä?
Ei meillä tuollaiseen ole aikaa.
Eikös se ole koulun velvollisuus opettaa nämä asiat?
Minä olen veronmaksaja ja odotan että joku toinen nämä lapselle opettaa kun kuitenkin koulussa on puolet ajastaan!
Sitten niitä ehdotuksia yleisellä tasolla perheille; ottakaa säännöllisesti perheaikaa yhdessä ja erikseen. Jos lapsi on teini, hän saattaa vastustella kahdestaan lähtemistä, mutta arvostaa sitä kyllä. Kosketusta pitää myös olla, eikä vain taipua siihen jos lapsi sanoo "älä enää halaa mua!". Lapsi tuntee itsensä turvattomaksi, jos vanhempi yrittää liikaa totella HÄNTÄ siinä pelossa että tulee riita. Säännöistä kiinnipitäminen on tärkeää ja ne tehdään perheen sisällä, vaikka ammattilainen auttaisi niitä muodostamaan. Kaikki rauhallinen tekeminen on ihmisen hermostolle hyväksi, etenkin ahdistuneelle. Siksi sellaista tekemistä pitäisi koko perheen kohdalla lisätä. Ahdistuuhan siinä muutkin jo pelkästä myötätunnosta, jos yhdellä on vaikeaa.
Nuo neuvot ei ole auttamista, ne on juuri sitä tukemista, josta ei ole hyötyä! Auttaminen on konkreettista puolesta tekemistä tai yhdessä tekemistä esim. sitä, että pikkulapsiperheeseen tulee joku auttamaan siivoamisessa niin, että se auttaja siivoaa ja perhekin siinä siivoaa yhtä aikaa (tai äiti laittaa ruokaa lapsille ja auttaja siivoaa sillä aikaa tms.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Tuki on oikeastaan sitä, että tuetaan ihmistä tekemään tai selviytymään jostain itse. Apu taas on enemmän sitä, että tehdään yhdessä toisen kanssa tai tehdään kokonaan toisen puolesta. Tuki on siis enemmän henkistä (kannustan ja rohkaisen sinua lähtemään kauppaan) ja apu taas konkreettista (tarjoan sinulle autokyydin kauppaan tai käyn kaupassa puolestasi).
Suomessa on jostain syystä muutamassa vuosikymmenessä siirrytty auttamisesta tukemiseen. Silloinkin, kun henkilö ei tarvitse mitään tukemista vaan konkreettista auttamista. Miksi näin, en tiedä? Saman verran se olohuoneen sohvalla istuva perhetyöntekijä yhteiskunnalle maksaisi silloinkin, kun se tekisi käyntinsä yhteydessä jotain hyödyllistä. Kävisi vaikka pikaisesti kaupassa, imuroisi tms. Onko vika oikeastaan meidän koulutusjärjestelmässämme? Siis se sohvalla istuja on liian korkeasti koulutettu tarttuakseen pölynimuriin tai hakemaan lähikaupasta vaippoja ja maitoa?
Omat lapseni ovat jo yli kolmekymppisiä ja heidän lapsuudessaan yhteiskunnan lapsiperheille tarjottu apu oli konkreettista apua. Kodinhoitajan koulutus ei muistaakseni kestänyt kuin vuoden. Hänenkin tehtäviinsä kuului vanhemman kanssa jutteleminen, mutta se onnistui oikein hyvin samalla, kun kodinhoitaja ripusti pyykkiä kuivumaan tai laittoi lapsille ruokaa.
Erittäin mielenkiintoinen havainto. Osittain sitä selittää tuo, mitä sanot professioista. Työnkuvat tuppaavat liukumaan "ylöspäin", tehtäviä hamutaan ylempää: esimerkiksi sairaanhoitajat mieluusti tekevät samaa kuin lääkärit tai psykoterapeutit. Vastaavasti tietylle ammattille aiemmin kuuluneet työtehtävät valuvat alemmas jonkun muun hoidettavaksi.
Tuo ei selitä kaikkea. Myös silloin kun on kyse avusta, tukemisen ideologia on vahva. Jopa joidenkin kuntien henkilökohtaisen avun soveltamisohjeissa lukee, että henkilökohtainen apu "ei ole puolesta tekemistä". Siis mitä, pyörätuolia käyttävän puolesta ei avustaja kaupassa ota tavaroita ylähyllyltä? Tätä ei selitä profession hienostuminen, sillä henkilökohtainen avustaja on ammattihierarkian alapäässä. Vai selittääkö sittenkin? Onko niin, että MIKÄÄN ammattiryhmä ei katso konkreettisen auttamisen kuuluvan tehtäviinsä? Kaikki ovat liian hienoja auttamaan?
Tätä samaa itsekin mietin. Ilmiö nimittäin näkyy muillakin aloilla kuin vain sote-alalla. Koulutetaan ihmisiä visioimaan ja suunnittelemaan, mutta ei kouluteta - tai ainakaan palkata - enää ihmisiä toteuttamaan niitä suunnitelmia. Työn tuottavuus laskee, kun aika käytetään erilaisissa palavereissa, mutta kukaan ei enää osaa edes sanoa, mitä pitäisi tehdä. Puhumattakaan siitä, että olisi joku, joka myös tekisi.
Hmm mielenkiintoinen havainto.
Mielestäni kyllä koulutetaan myös tekemään muuta kuin visioimaan ja tekemään arviointeja eli koulutetaan ihan toteuttamaankin niitä suunnitelmia, mutta ei palkata muuhun kuin suunnitteluun/tarkkailuun/arvioimiseen. Työnantaja määrittelee työnkuvan ja se työnkuva on juuri tuollainen mitä kuvasit.
Ap
No laitoinkin edelliseen kommenttiini, että "tai ainakaan ei palkata". Tosin käsittääkseni sote-puolella ei edes kouluteta nykyisin kodinhoitajia ja korkeammin koulutetut taas eivät katso, että pyykinpesu tai imurointi kuuluisivat heidän koulutustaan vastaavan työn toimenkuvaan. Ovat siis tavallaan "ylikoulutettuja" tekemään niitä töitä ja lisäksi tietysti kodinhoitajan työstä ei voi maksaa yhtä paljoa palkkaa kuin näistä arviointitöistä.
Noin se on. Mutta kodinhoitajien ei tarvisi olla sotekoulutettuja, heille riittäisi ihan hyvin joku vaikka puolen vuoden kodinhoitajakoulutus, joka ei liity sotealaan vaan ihan siihen kodin hoitamiseen, siivoamiseen, pyykinpesuun, lasten hoitoon jne. Silti he olisi kunnan palkkalistoilla ja nämä sotepaikat sitten määräisi esim. 20 tunnin kotiapupalvelun johonkin perheeseen. Ap
Siitä on niin kauan, kun kodinhoitajia on viimeksi koulutettu, etten muista, minkä alan oppilaitoksissa heitä koulutettiin. Silti mulla on mielikuva, etteivät kodinhoitajat työskennelleet muualla kuin sote-puolella. Olin 80-luvulla töissä niin kotihoidossa kuin vanhainkodissakin ja molemmissa paikoissa oli töissä myös kodinhoitajia. Ja se koulutus kesti muistaakseni noin vuoden, saattoi jopa olla lyhyempikin. Ja tosiaan kodinhoitajan toimenkuva oli erilainen kuin sairaanhoitajan tai perushoitajan. Kodinhoitajat hoitivat lapsia, kävivät kaupassa, siivosivat, laittoivat ruokaa tai toimivat vammaiselle tai vanhukselle saattajina esimerkiksi terveyskeskukseen tms.. Sen sijaan vanhukselle apteekissa käymisen hoiti aina joku hoitaja, samoin kaikki hoitotoimenpiteet, lääkkeiden jakamiset dosettiin jne. Mutta sitä en jaksa muistaa, miten oli puhtauden suhteen. Saattaa olla, että myös kodinhoitajat veivät vanhuksia suihkuun ..en ole ihan varma.
Kuka nykyään käy kaupassa ja siivoaa noille kotona sairaana oleville vanhuksille, joiden luona käy sairaanhoitaja hoitamassa sitä sairautta?
No se vähän riippuu. Omaiset, erilaiset koti- ja hoivapalveluyritykset sekä vapaaehtoiset. Kun vanhus ei enää pysty käymään kaupassa, hänelle yleensä hankitaan ateriapalvelu. Eli tuodaan valmiit ateriat kotiin, joista lämpimät ruuat vanhus lämmittää itse mikrossa. Jos vanhus ei kykene enää lämmittämään ruokaansa, yleensä kotihoito käy silloin pari kertaa päivässä muutenkin tarkistamassa vanhuksen voinnin ja huolehtimassa lääkkeiden ottamisesta. Näillä on yleensä aikaa 10-15 min/vanhus, joten ehtivät laittamaan valmisaterian pariksi minuutiksi mikroon. Kotipalveluyrityksiltä voi ostaa siivouspalvelua yms. En osaa sanoa, missä määrin kunnat antavat maksusitoumuksia tai muuten huolehtivat vähävaraisten vanhusten ostamista palveluista. Pääsääntöisesti vanhus kuitenkin maksaa ne itse joko suoraan koti- tai hoivapalveluyritykselle tai sitten kunnan kanssa tekemänsä palvelusopimuksen mukaisesti kunnalle, joka taas maksaa palveluista yksityiselle. Mutta onhan niitäkin vanhuksia, jotka asuvat melkoisissa läävissä, koska eivät piheyttään halua maksaa siivouspalveluista.
Kaverini äidillä on ateriapalvelu ja kotihoito käy pari kertaa päivässä tuon varttin verran. Kaverini hoitaa muut äitinsä tarvitsemat asiat kuten siivouksen, pyykinpesun, ulkoilun yms. Omat vanhempani ovat iäkkäitä, mutta ikäänsä nähden hyväkuntoisia. Kaupungin vanhustyön sosiaalityöntekijä on käynyt katsomassa - heh, ja tekemässä arvion - ja jätti nipun esitteitä erilaisista yrityksistä, joista voi ostaa kotiapua. Vanhemmillani ei kuitenkaan ole nupissa mitään vikaa, joten he tilaavat ruuat sekä muut päivittäistavaransa netistä kotiinkuljetuksella ja kykenevät vielä itse laittamaan ruokansa. Yhdessä vaiheessa minä hoidin heidän ostoksensa, mutta sitten opetin heille tuon netistä tilaamisen. Samoin yhdessä vaiheessa minä laitoin heille ruuat, jotka he sitten lämmittivät mikrossa, mutta nyt ovat taas paremmassa kunnossa eivätkä tarvitse mun apuani. Isä pystyy vielä jonkin verran siivoamaan eikä äiti haluaisi kotiinsa ketään ulkopuolista, vaikka monta kertaa ollaan jo puhuttu siitä, että hankkisivat viikkosiivoojan. Mutta äidille ei käy :D
Mutta joo, erilaiset kotihoidon tehtävät ovat pirstaloituneet yksityisille yrityksille ja vanhuksen luona saattaa käydä useampiakin ihmisiä, jotka ovat joka kerta eri henkilöitä eikä kenelläkään ole kuin pieni hetki aikaa vanhuksen luona. Paljjon on kiinni siitä, onko vanhus valmis maksamaan jostain palvelusta vai ei sekä haluaako hän edes tuntemattomia ihmisiä käymään kotonaan. Sanoisin, että kunnallisten kodinhoitajien aikana vanhuksille oli mukavampaa ja turvallisemman tuntuista, kun yksi ja sama henkilö hoiti kaikki asiat eivätkä nämä henkilöt edes vaihtuneet kovin usein. Vanhusta ehkä vähän harmitti, kun tuttu kodinhoitaja oli kesälomalla ja tilalla oli kesäsijainen.
Käytännön apu tulee kaikkien kustantaa itse. Vai onko ap sitä mieltä että valtion pitäisi maksaa siivoojat ja lastenhoitajat? Kyllä esim. Suomessa on jo ihan tarpeeksi etuuksia köyhille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä on normaali julkisen sektorin vastuunpakoiluorganisaatio, joka tosiaan selvittää ja suunnittelee kovasti, mutta toteutus tehdään puolella vauhdilla. Jos jotain joudutaan päättämään, vedotaan yksilölliseen arviointiin, koska sillä pystyy perustelemaan ihan miten paskan päätöksen tahansa.
Yksityistämisen kanssa asialla ei ole mitään tekemistä, perustyötä tekevät ihmiset vaihtuvat nykyään ihan joka paikassa sosiaaliala.
Muistakaa, että älkää kohdistako turhautumistanne palveluiden työntekijöihin. Ei ole heidän vikansa, että resurssit ovat monessa palvelussa mitä ovat, he toimivat niissä puitteissa missä mahdollista on. Vika on muualla. Jos ei ole tarjota muuta kun arviota ja ohjausta muualle niin se ei yleensä ole sen työntekijän päätettävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten niitä ehdotuksia yleisellä tasolla perheille; ottakaa säännöllisesti perheaikaa yhdessä ja erikseen.
No taas kerran hyvää päivää. ”Ottakaa sitä omaa aikaa”. Tän meuvon sanoo aina loistavat tuliverkot omaava jolla kunnatkin isovanhemmat ottaa yökylään lapsia usein.
Kuule, meillä ei ole ollut 13 vuoteen mahdollisuutta ottaa mitään parisuhdeaikaa, ei yhtään hotellireissua tai yötä ilman lapsia. Parin tunnin poissaolo onnistuu (mll) mutta mikään taho ei hoida yön yli täällä. Ja kun isovanhemmat ei hoida sekuntiakaan eikä muuta sukua kiinnosta, niin siinäpä olet ja sitä omaa aikaa ei ”oteta” sit koskaan. Vaihtarihoitoa olen ehdottanut mutta kukaan ei suostu kun niillä on isovanhemmat.
Sen sijaan siinä olet oikeassa että lasten kanssa tulee viettää aikaa vain yhden lapsen kanssa ja sitä teemmekin. Mutta tukiverkoton uupuu usein siksi että ei ole parisuhdeaikaa. Ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa, että älkää kohdistako turhautumistanne palveluiden työntekijöihin. Ei ole heidän vikansa, että resurssit ovat monessa palvelussa mitä ovat, he toimivat niissä puitteissa missä mahdollista on. Vika on muualla. Jos ei ole tarjota muuta kun arviota ja ohjausta muualle niin se ei yleensä ole sen työntekijän päätettävissä.
No ainakin sosiaalityöntekijöissä on valtavasti mätämunia, jotka ei mitään ihanampaa tiedäkään kuin jättää oikea työ tekemättä ja arvioida ja arvostella asiakkaitaan. Oikein luonnevikaisen toivetyöpaikka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käytännön apu tulee kaikkien kustantaa itse. Vai onko ap sitä mieltä että valtion pitäisi maksaa siivoojat ja lastenhoitajat? Kyllä esim. Suomessa on jo ihan tarpeeksi etuuksia köyhille.
Ai meinaat että pitää itse väkertää oiontaraudat ja porata hampaat jne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Tuki on oikeastaan sitä, että tuetaan ihmistä tekemään tai selviytymään jostain itse. Apu taas on enemmän sitä, että tehdään yhdessä toisen kanssa tai tehdään kokonaan toisen puolesta. Tuki on siis enemmän henkistä (kannustan ja rohkaisen sinua lähtemään kauppaan) ja apu taas konkreettista (tarjoan sinulle autokyydin kauppaan tai käyn kaupassa puolestasi).
Suomessa on jostain syystä muutamassa vuosikymmenessä siirrytty auttamisesta tukemiseen. Silloinkin, kun henkilö ei tarvitse mitään tukemista vaan konkreettista auttamista. Miksi näin, en tiedä? Saman verran se olohuoneen sohvalla istuva perhetyöntekijä yhteiskunnalle maksaisi silloinkin, kun se tekisi käyntinsä yhteydessä jotain hyödyllistä. Kävisi vaikka pikaisesti kaupassa, imuroisi tms. Onko vika oikeastaan meidän koulutusjärjestelmässämme? Siis se sohvalla istuja on liian korkeasti koulutettu tarttuakseen pölynimuriin tai hakemaan lähikaupasta vaippoja ja maitoa?
Omat lapseni ovat jo yli kolmekymppisiä ja heidän lapsuudessaan yhteiskunnan lapsiperheille tarjottu apu oli konkreettista apua. Kodinhoitajan koulutus ei muistaakseni kestänyt kuin vuoden. Hänenkin tehtäviinsä kuului vanhemman kanssa jutteleminen, mutta se onnistui oikein hyvin samalla, kun kodinhoitaja ripusti pyykkiä kuivumaan tai laittoi lapsille ruokaa.
Erittäin mielenkiintoinen havainto. Osittain sitä selittää tuo, mitä sanot professioista. Työnkuvat tuppaavat liukumaan "ylöspäin", tehtäviä hamutaan ylempää: esimerkiksi sairaanhoitajat mieluusti tekevät samaa kuin lääkärit tai psykoterapeutit. Vastaavasti tietylle ammattille aiemmin kuuluneet työtehtävät valuvat alemmas jonkun muun hoidettavaksi.
Tuo ei selitä kaikkea. Myös silloin kun on kyse avusta, tukemisen ideologia on vahva. Jopa joidenkin kuntien henkilökohtaisen avun soveltamisohjeissa lukee, että henkilökohtainen apu "ei ole puolesta tekemistä". Siis mitä, pyörätuolia käyttävän puolesta ei avustaja kaupassa ota tavaroita ylähyllyltä? Tätä ei selitä profession hienostuminen, sillä henkilökohtainen avustaja on ammattihierarkian alapäässä. Vai selittääkö sittenkin? Onko niin, että MIKÄÄN ammattiryhmä ei katso konkreettisen auttamisen kuuluvan tehtäviinsä? Kaikki ovat liian hienoja auttamaan?
Tätä samaa itsekin mietin. Ilmiö nimittäin näkyy muillakin aloilla kuin vain sote-alalla. Koulutetaan ihmisiä visioimaan ja suunnittelemaan, mutta ei kouluteta - tai ainakaan palkata - enää ihmisiä toteuttamaan niitä suunnitelmia. Työn tuottavuus laskee, kun aika käytetään erilaisissa palavereissa, mutta kukaan ei enää osaa edes sanoa, mitä pitäisi tehdä. Puhumattakaan siitä, että olisi joku, joka myös tekisi.
Hmm mielenkiintoinen havainto.
Mielestäni kyllä koulutetaan myös tekemään muuta kuin visioimaan ja tekemään arviointeja eli koulutetaan ihan toteuttamaankin niitä suunnitelmia, mutta ei palkata muuhun kuin suunnitteluun/tarkkailuun/arvioimiseen. Työnantaja määrittelee työnkuvan ja se työnkuva on juuri tuollainen mitä kuvasit.
Ap
No laitoinkin edelliseen kommenttiini, että "tai ainakaan ei palkata". Tosin käsittääkseni sote-puolella ei edes kouluteta nykyisin kodinhoitajia ja korkeammin koulutetut taas eivät katso, että pyykinpesu tai imurointi kuuluisivat heidän koulutustaan vastaavan työn toimenkuvaan. Ovat siis tavallaan "ylikoulutettuja" tekemään niitä töitä ja lisäksi tietysti kodinhoitajan työstä ei voi maksaa yhtä paljoa palkkaa kuin näistä arviointitöistä.
Noin se on. Mutta kodinhoitajien ei tarvisi olla sotekoulutettuja, heille riittäisi ihan hyvin joku vaikka puolen vuoden kodinhoitajakoulutus, joka ei liity sotealaan vaan ihan siihen kodin hoitamiseen, siivoamiseen, pyykinpesuun, lasten hoitoon jne. Silti he olisi kunnan palkkalistoilla ja nämä sotepaikat sitten määräisi esim. 20 tunnin kotiapupalvelun johonkin perheeseen. Ap
Siitä on niin kauan, kun kodinhoitajia on viimeksi koulutettu, etten muista, minkä alan oppilaitoksissa heitä koulutettiin. Silti mulla on mielikuva, etteivät kodinhoitajat työskennelleet muualla kuin sote-puolella. Olin 80-luvulla töissä niin kotihoidossa kuin vanhainkodissakin ja molemmissa paikoissa oli töissä myös kodinhoitajia. Ja se koulutus kesti muistaakseni noin vuoden, saattoi jopa olla lyhyempikin. Ja tosiaan kodinhoitajan toimenkuva oli erilainen kuin sairaanhoitajan tai perushoitajan. Kodinhoitajat hoitivat lapsia, kävivät kaupassa, siivosivat, laittoivat ruokaa tai toimivat vammaiselle tai vanhukselle saattajina esimerkiksi terveyskeskukseen tms.. Sen sijaan vanhukselle apteekissa käymisen hoiti aina joku hoitaja, samoin kaikki hoitotoimenpiteet, lääkkeiden jakamiset dosettiin jne. Mutta sitä en jaksa muistaa, miten oli puhtauden suhteen. Saattaa olla, että myös kodinhoitajat veivät vanhuksia suihkuun ..en ole ihan varma.
Kuka nykyään käy kaupassa ja siivoaa noille kotona sairaana oleville vanhuksille, joiden luona käy sairaanhoitaja hoitamassa sitä sairautta?
Kotihoito. Käy kaupassa, kylvettää. Ateriapalvelu toimittaa ruuat, kotisairaanhotio hoitaa terveyttä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten niitä ehdotuksia yleisellä tasolla perheille; ottakaa säännöllisesti perheaikaa yhdessä ja erikseen.
No taas kerran hyvää päivää. ”Ottakaa sitä omaa aikaa”. Tän meuvon sanoo aina loistavat tuliverkot omaava jolla kunnatkin isovanhemmat ottaa yökylään lapsia usein.
Kuule, meillä ei ole ollut 13 vuoteen mahdollisuutta ottaa mitään parisuhdeaikaa, ei yhtään hotellireissua tai yötä ilman lapsia. Parin tunnin poissaolo onnistuu (mll) mutta mikään taho ei hoida yön yli täällä. Ja kun isovanhemmat ei hoida sekuntiakaan eikä muuta sukua kiinnosta, niin siinäpä olet ja sitä omaa aikaa ei ”oteta” sit koskaan. Vaihtarihoitoa olen ehdottanut mutta kukaan ei suostu kun niillä on isovanhemmat.
Sen sijaan siinä olet oikeassa että lasten kanssa tulee viettää aikaa vain yhden lapsen kanssa ja sitä teemmekin. Mutta tukiverkoton uupuu usein siksi että ei ole parisuhdeaikaa. Ikinä.
Perheaika ei ole sama kuin parisuhdeaika. Perheajan vuoksi ei lapsia tarvitse kiikuttaa minnekään pois jaloista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten niitä ehdotuksia yleisellä tasolla perheille; ottakaa säännöllisesti perheaikaa yhdessä ja erikseen.
No taas kerran hyvää päivää. ”Ottakaa sitä omaa aikaa”. Tän meuvon sanoo aina loistavat tuliverkot omaava jolla kunnatkin isovanhemmat ottaa yökylään lapsia usein.
Kuule, meillä ei ole ollut 13 vuoteen mahdollisuutta ottaa mitään parisuhdeaikaa, ei yhtään hotellireissua tai yötä ilman lapsia. Parin tunnin poissaolo onnistuu (mll) mutta mikään taho ei hoida yön yli täällä. Ja kun isovanhemmat ei hoida sekuntiakaan eikä muuta sukua kiinnosta, niin siinäpä olet ja sitä omaa aikaa ei ”oteta” sit koskaan. Vaihtarihoitoa olen ehdottanut mutta kukaan ei suostu kun niillä on isovanhemmat.
Sen sijaan siinä olet oikeassa että lasten kanssa tulee viettää aikaa vain yhden lapsen kanssa ja sitä teemmekin. Mutta tukiverkoton uupuu usein siksi että ei ole parisuhdeaikaa. Ikinä.
Perheaika ei ole sama kuin parisuhdeaika. Perheajan vuoksi ei lapsia tarvitse kiikuttaa minnekään pois jaloista.
Lapsiperhe elää perheaikaa 24/7... pitääkö se jotenkin erikseen ottaa?
Vierailija kirjoitti:
Käytännön apu tulee kaikkien kustantaa itse. Vai onko ap sitä mieltä että valtion pitäisi maksaa siivoojat ja lastenhoitajat? Kyllä esim. Suomessa on jo ihan tarpeeksi etuuksia köyhille.
Suomessa on menty siihen, että vähävaraiset elävät jo kuin entisajan herrasväki. Yhteiskunta kustantaa siivoojat ja kotipalvelu palvelee. Loppuelämä menee yksityisessä laitoksessa rinta rinnan niiden vieressä, jotka ikänsä ovat raataneet töitä ja maksavat siitä petipaikastaankin täyden hinnan toisin kuin nämä vähävaraiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten niitä ehdotuksia yleisellä tasolla perheille; ottakaa säännöllisesti perheaikaa yhdessä ja erikseen.
No taas kerran hyvää päivää. ”Ottakaa sitä omaa aikaa”. Tän meuvon sanoo aina loistavat tuliverkot omaava jolla kunnatkin isovanhemmat ottaa yökylään lapsia usein.
Kuule, meillä ei ole ollut 13 vuoteen mahdollisuutta ottaa mitään parisuhdeaikaa, ei yhtään hotellireissua tai yötä ilman lapsia. Parin tunnin poissaolo onnistuu (mll) mutta mikään taho ei hoida yön yli täällä. Ja kun isovanhemmat ei hoida sekuntiakaan eikä muuta sukua kiinnosta, niin siinäpä olet ja sitä omaa aikaa ei ”oteta” sit koskaan. Vaihtarihoitoa olen ehdottanut mutta kukaan ei suostu kun niillä on isovanhemmat.
Sen sijaan siinä olet oikeassa että lasten kanssa tulee viettää aikaa vain yhden lapsen kanssa ja sitä teemmekin. Mutta tukiverkoton uupuu usein siksi että ei ole parisuhdeaikaa. Ikinä.
Perheaika ei ole sama kuin parisuhdeaika. Perheajan vuoksi ei lapsia tarvitse kiikuttaa minnekään pois jaloista.
Lapsiperhe elää perheaikaa 24/7... pitääkö se jotenkin erikseen ottaa?
Niiden lasten kanssa kannattaa joskus ihan viettää aikaakin. Tehdä vaikka jotain kivaa yhdessä.
Alue: Aihe vapaa
Me juostiin kolme vuotta hammasoionnan arvioinnissa. Juu, vinossa ovat aina vaan. Lopulta mentiin yksityiselle.