Miksi auttamispaikoissa eli sotepalveluissa (neuvola, lastensuojelu, koulupsykologi ym ym) vain arvioidaan ja arvioidaan, mutta koskaan ei saa mitään käytännön apua?!
Kaikenlaiset sotepalvelut eli neuvolat, perhetyöntekijät, kouluopiskelijahuollot ja vastaavat vain arvioi ja arvioi asiakkaan/perheen/potilaan tilannetta? Niiden työntekijöiden koko työ on keskittynyt siihen, että he tekevät ihmisestä / perheestä arvion ja arvioita. Monesti arviosta seuraa joku heidän suositus, mutta sekin yleensä on vain lähete jonnekin taholle, joka taas arvioi ja arvioi mutta sieltäkään ei saa mitään käytännön apua. Ja heidänkin arviointi usein johtaa siihen, että tulee lähete kolmanteen auttamispaikkaan, joka taas vaan arvioi ja arvioi mutta mitään käytännön apua ei hekään taaskaan tarjoa.
Esim. äiti puhuu neuvolassa uupumuksestaan. Neuvola arvioi tilannetta, mutta ei tarjoa mitään oikeaa apua uupumukseen. Laittaa äidin arvionsa jälkeen perhetyön asiakkaaksi. Nekin taas juttelee ja arvioi ja arvioi (ja tarkkailee), mutta eivät tarjoa mitään käytännön apua sille äidille. Äidin uupumus pahenee, kun hän ei saa apua vaan vain arviointia, ja perhetyöntekijä laittaa perheen lastensuojelulle. Joka taas arvioi ja arvioi, mutta eivät tarjoa hekään mitään oikeaa apua. Ja lopulta äiti romahtaa, joutuu sairaalaan ja lapset sijoitukseen tms. Tämäkin olisi voitu välttää, jos äiti olisi saanut käytännön apua jo kun sanoi neuvolassa ekan kerran että alkoi uupumaan!
Tai ihminen menee terveyskeskukseen koska on masentunut. Siellä lääkäri arvioi ja sanoo, että on masennus. Mutta terveyskeskus ei anna hoitoa siihen masennukseen, koska siellä ei ole töissä psykoterapeutteja. Jos masennus pahenee, niin hänet lähetetään psykiatrialle, ja taas psykiatri arvioi ja arvioi. Suosittelee psykoterapiaa, mutta taaskaan ei anna sitä, koska sitä ei ole tarjolla ellet mene itse yksityiselle.
Tai lapsella on koulussa vaikeuksia. Oppilashuolto arvioi ja arvioi, mutta nopeaa käytännön apua (esim. pienryhmäopetus) ei koskaan saa vaan arvioidaan vaan kunnes tilanne on ehtinyt edetä jo todella pahaksi!
Miksi nämä kaikki Suomen julkisen puolen auttamispaikat (poislukien ehkä joku kirurginen/syöpätautien erikoissairaala) vain arvioivat kukin vuorollaan peräkkäin ja välillä yhtä aikaakin samaa asiaa, mutta mikään taho ei tarjoa mitään oikeaa käytännön apua!??
Kommentit (701)
Ne kunnat missä on kokeiltu tätä ”apua saa ilman arviointia ja kriteerisrön täyttymistä” - metodia, ovat SÄÄSTÄNEET lastensuojelussa. Esim Imatra.
https://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/tag/imatr…
Mun omassa kunnassa mitään lapsiperheen kotipalvelua ei ole ollenkaan. Ei minkäänlaista.
Itsekkin joskus sain lähetettä lähetteen perään, juokin varmaan 5 eri paikassa ajatellen, että nyt saan apua, mutta taas lähete ja sieltä taas lähete. Jätin homman kesken, kun seuraava (se viides) oli jo pidemmälle toiseen kuntaan, etten jaksanut edes mennä katsomaan olisiko se viimeinen kohde jossa saisi apua, vai olisiko sieltäkin tullut lähete. Tästä siis jo kohta 20 vuotta ja vaivani on edelleen hoitamatta ja tutkimatta, mutta olen oppinut elämään sen kanssa.
Raskauden aikaan se yltyi niin pahaksi, että sain kolmiolääkettä, muttei sen enempää tapahtunut silloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiapu toimii osalla paikkakunnista. Täällä esimerkiksi toimii kiitettävän hyvin ja mahdollista saada neuvolan kautta ilman sosiaalitoimen asiakkuutta.
Meillä kävi tilapäisesti kerran viikossa 5h kun tarvitsin apua. Yksi puhelu suoraa työntekijälle joka avasi kalenterin ja varasi ajan.En ole kokenut mitään ongelmia avun saamisessa päinvastoin täysi kiitos mahtavasti toimivalle järjestelmälle.
Hienoa jos jossain toimii! Useimmissa paikoissa ei toimi. Ap
Täällä myös ilmaiset mielenterveyspalvelut toimii moitteetta ja lapsilla kouluissa tuntiopettajat, koulunkäyntiavustajat ja tuetut pienryhmät. Keski-Euroopassa asuva ystäväni on aivan ihmeissään kun vertailemme näitä. Siellä tukea tarvitsevalle lapselle joudut kaiken maksamaan itse.
Tämän aloituksen pointti ei ollut ollenkaan se, että onko asiat ilmaisia vai pitääkö ne maksaa itse.
Vaan se, että tässä maassamme menee miljoonia julkisia varoja siihen että kartoitetaan ja arvioidaan, mutta ei auteta! Se, että kaikkien palveluiden fokus on vain arvioiminen!
Ap
Tuo kaikki on ap niin totta. Se on täysin absurdia ja tulee todella kalliiksi. Itse olen anellut apua vuosia ja aina on tarjottu vain arvioita ja että käyn puhumassa jollekin! Nyt sanoin, että riittää. En puhu enää yhdellekään ihmiselle, en jaksa eikä se auta mitään. Siinä meni lapsen lapsuus ja mun elämä. Stanan tunarit! Meitä olisi voinut aikoinaan auttaa tosi vähällä ja helposti, mutta ei. Ei viitsitty, osattu eikä ymmärretty ja kaikkein hölmöimmät luulivat aidosti säästävänsä! No, maksakaa sitten ja niin kalliiksi tämä on tullutkin etten uskalla edes ajatella. Ai että suututtaa meidän kärsivien, mutta myös veronmaksajien puolesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiapu toimii osalla paikkakunnista. Täällä esimerkiksi toimii kiitettävän hyvin ja mahdollista saada neuvolan kautta ilman sosiaalitoimen asiakkuutta.
Meillä kävi tilapäisesti kerran viikossa 5h kun tarvitsin apua. Yksi puhelu suoraa työntekijälle joka avasi kalenterin ja varasi ajan.En ole kokenut mitään ongelmia avun saamisessa päinvastoin täysi kiitos mahtavasti toimivalle järjestelmälle.
Hienoa jos jossain toimii! Useimmissa paikoissa ei toimi. Ap
Täällä myös ilmaiset mielenterveyspalvelut toimii moitteetta ja lapsilla kouluissa tuntiopettajat, koulunkäyntiavustajat ja tuetut pienryhmät. Keski-Euroopassa asuva ystäväni on aivan ihmeissään kun vertailemme näitä. Siellä tukea tarvitsevalle lapselle joudut kaiken maksamaan itse.
Tämän aloituksen pointti ei ollut ollenkaan se, että onko asiat ilmaisia vai pitääkö ne maksaa itse.
Vaan se, että tässä maassamme menee miljoonia julkisia varoja siihen että kartoitetaan ja arvioidaan, mutta ei auteta! Se, että kaikkien palveluiden fokus on vain arvioiminen!
Ap
Eivätkö ne oikeasti itse ole tajunneet tuota? Pelkkä arviointikaruselli ilman lopputulemaa eli toimenpiteitä/apua. Lasten huostaanottoa lukuunottamatta.
Jos näin on, tästä pitää tehdä iso numero! Kansalaisadressi ei riitä, vaan nyt sähköpostia asianomaisille ministereille, valiokunnille, yms. päättäjille.
Onko tuo Imatran ym. "arviointivapaa apu" pelkkä kokeilu?
Turhat virkamiehet pois ja rahat konkreettista apua tuottaville.
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Tuki on oikeastaan sitä, että tuetaan ihmistä tekemään tai selviytymään jostain itse. Apu taas on enemmän sitä, että tehdään yhdessä toisen kanssa tai tehdään kokonaan toisen puolesta. Tuki on siis enemmän henkistä (kannustan ja rohkaisen sinua lähtemään kauppaan) ja apu taas konkreettista (tarjoan sinulle autokyydin kauppaan tai käyn kaupassa puolestasi).
Suomessa on jostain syystä muutamassa vuosikymmenessä siirrytty auttamisesta tukemiseen. Silloinkin, kun henkilö ei tarvitse mitään tukemista vaan konkreettista auttamista. Miksi näin, en tiedä? Saman verran se olohuoneen sohvalla istuva perhetyöntekijä yhteiskunnalle maksaisi silloinkin, kun se tekisi käyntinsä yhteydessä jotain hyödyllistä. Kävisi vaikka pikaisesti kaupassa, imuroisi tms. Onko vika oikeastaan meidän koulutusjärjestelmässämme? Siis se sohvalla istuja on liian korkeasti koulutettu tarttuakseen pölynimuriin tai hakemaan lähikaupasta vaippoja ja maitoa?
Omat lapseni ovat jo yli kolmekymppisiä ja heidän lapsuudessaan yhteiskunnan lapsiperheille tarjottu apu oli konkreettista apua. Kodinhoitajan koulutus ei muistaakseni kestänyt kuin vuoden. Hänenkin tehtäviinsä kuului vanhemman kanssa jutteleminen, mutta se onnistui oikein hyvin samalla, kun kodinhoitaja ripusti pyykkiä kuivumaan tai laittoi lapsille ruokaa.
Arviointi tulee halvemmaksi kuin tehdä jotain sille asialle konkreettisesti. Luotetaan siihen, että kyllä se pärjää tai jos napsahtaa niin ompahan yksi vähemmän viemästä verorahoja.
Vierailija kirjoitti:
Arviointi tulee halvemmaksi kuin tehdä jotain sille asialle konkreettisesti. Luotetaan siihen, että kyllä se pärjää tai jos napsahtaa niin ompahan yksi vähemmän viemästä verorahoja.
Voi apua...juuri tämähän se on kun ihmiset eivät tajua mitään. Kyllä tulee kalliiksi moinen yksinkertaisuus.
Valtiolta loppuu rahat näissä kohteissa. Huostaanotot lisääntyy, koska se on helppo tapa auttaa väsynyttä äitiä.
Todella surullista kun kuulee tarinoita huostaanotoista, jossa tilannetta arvioidaan ja arvioidaan, mutta lapsi pysyy huostaanotettuna ja perheet hajoaa.
Huostaanotto ei ole halpaa hommaa sekään. Ennaltaehkäisevään pitäisi keskittyä enemmän. Nyt sossut tähtäävät sijoitukseen.
Itse en edes uskaltaisi hakea apua. Onneksi on mummit ja papat jotka auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiapu toimii osalla paikkakunnista. Täällä esimerkiksi toimii kiitettävän hyvin ja mahdollista saada neuvolan kautta ilman sosiaalitoimen asiakkuutta.
Meillä kävi tilapäisesti kerran viikossa 5h kun tarvitsin apua. Yksi puhelu suoraa työntekijälle joka avasi kalenterin ja varasi ajan.En ole kokenut mitään ongelmia avun saamisessa päinvastoin täysi kiitos mahtavasti toimivalle järjestelmälle.
Hienoa jos jossain toimii! Useimmissa paikoissa ei toimi. Ap
Täällä myös ilmaiset mielenterveyspalvelut toimii moitteetta ja lapsilla kouluissa tuntiopettajat, koulunkäyntiavustajat ja tuetut pienryhmät. Keski-Euroopassa asuva ystäväni on aivan ihmeissään kun vertailemme näitä. Siellä tukea tarvitsevalle lapselle joudut kaiken maksamaan itse.
Tämän aloituksen pointti ei ollut ollenkaan se, että onko asiat ilmaisia vai pitääkö ne maksaa itse.
Vaan se, että tässä maassamme menee miljoonia julkisia varoja siihen että kartoitetaan ja arvioidaan, mutta ei auteta! Se, että kaikkien palveluiden fokus on vain arvioiminen!
Ap
Eivätkö ne oikeasti itse ole tajunneet tuota? Pelkkä arviointikaruselli ilman lopputulemaa eli toimenpiteitä/apua. Lasten huostaanottoa lukuunottamatta.
Jos näin on, tästä pitää tehdä iso numero! Kansalaisadressi ei riitä, vaan nyt sähköpostia asianomaisille ministereille, valiokunnille, yms. päättäjille.Onko tuo Imatran ym. "arviointivapaa apu" pelkkä kokeilu?
Turhat virkamiehet pois ja rahat konkreettista apua tuottaville.
Varmaan moni alan työntekijä on tajunnut että on vain pelkkä arviointikaruselli. Moni sote-alan ihminen uupuukin työssä sen takia, että haluaisi auttaa vaikeassa tilanteessa olevia asiakkaitaan, mutta työnkuva ei mahdollista auttamista vaan pakottaa pelkkään arviointiin (ja sitten asiakas ulos) -> eettinen ristiriita työssä.
En tiedä onko päättäjät tajunneet. Osa varmaan on. Osaa ei varmaan voisi vähempää kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Arviointi tulee halvemmaksi kuin tehdä jotain sille asialle konkreettisesti. Luotetaan siihen, että kyllä se pärjää tai jos napsahtaa niin ompahan yksi vähemmän viemästä verorahoja.
Ei se tule halvemmaksi. Halvemmaksi tulisi konkreettinen käytännön apu varhaisessa vaiheessa ennen kuin ongelmat pääsee kasvamaan isoiksi. Sitä konkreettista apua pystyisi tekemään työkseen matalasti koulutetut tai jopa kouluttamattomat osin eli matalapalkkaiset ihmiset. Arviointia tekevät työntekijät on aina vähän korkeammin koulutettuja eli korkeampi palkkaisia. Ja jos ongelmat pahenee, niin se on kaikkein kalleinta yhteiskunnalle.
Se on juurikin kouluissakin noin. Että se puusilminkin opettaja näkee, että oppilas ei pysty keskittymään isossa luokassa vaan tarvitsisi pienryhmää voidakseen oppia jotain. Siis kaikkein puusilminkin opettaja, ihan nopealla silmäyksellä. Mutta ei, on pakko käynnistää vaikka mitkä monen tahon toteuttamat arviointijaksot ja silti ei ehkä pääse pienryhmään, mutta arvioitu on! Kuukausia ja välillä vuosia! Ja kaikki arvioita tehneet ovat päätyneet samaan päätelmään, mutta silti lähettäneet aina jollekin toiselle arviointiin (erityisopettajalle, koulupsykologille, kuraattorille, koulupsyykkarille, rehtorille jne jne).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiapu toimii osalla paikkakunnista. Täällä esimerkiksi toimii kiitettävän hyvin ja mahdollista saada neuvolan kautta ilman sosiaalitoimen asiakkuutta.
Meillä kävi tilapäisesti kerran viikossa 5h kun tarvitsin apua. Yksi puhelu suoraa työntekijälle joka avasi kalenterin ja varasi ajan.En ole kokenut mitään ongelmia avun saamisessa päinvastoin täysi kiitos mahtavasti toimivalle järjestelmälle.
Hienoa jos jossain toimii! Useimmissa paikoissa ei toimi. Ap
Täällä myös ilmaiset mielenterveyspalvelut toimii moitteetta ja lapsilla kouluissa tuntiopettajat, koulunkäyntiavustajat ja tuetut pienryhmät. Keski-Euroopassa asuva ystäväni on aivan ihmeissään kun vertailemme näitä. Siellä tukea tarvitsevalle lapselle joudut kaiken maksamaan itse.
Tämän aloituksen pointti ei ollut ollenkaan se, että onko asiat ilmaisia vai pitääkö ne maksaa itse.
Vaan se, että tässä maassamme menee miljoonia julkisia varoja siihen että kartoitetaan ja arvioidaan, mutta ei auteta! Se, että kaikkien palveluiden fokus on vain arvioiminen!
Ap
Arviointi työllistää arvioijia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiapu toimii osalla paikkakunnista. Täällä esimerkiksi toimii kiitettävän hyvin ja mahdollista saada neuvolan kautta ilman sosiaalitoimen asiakkuutta.
Meillä kävi tilapäisesti kerran viikossa 5h kun tarvitsin apua. Yksi puhelu suoraa työntekijälle joka avasi kalenterin ja varasi ajan.En ole kokenut mitään ongelmia avun saamisessa päinvastoin täysi kiitos mahtavasti toimivalle järjestelmälle.
Hienoa jos jossain toimii! Useimmissa paikoissa ei toimi. Ap
Täällä myös ilmaiset mielenterveyspalvelut toimii moitteetta ja lapsilla kouluissa tuntiopettajat, koulunkäyntiavustajat ja tuetut pienryhmät. Keski-Euroopassa asuva ystäväni on aivan ihmeissään kun vertailemme näitä. Siellä tukea tarvitsevalle lapselle joudut kaiken maksamaan itse.
Millä paikkakunnalla asut? Kuulostaa utopialta!
Monista avun tarpeessa olevista se tuntuu siltä, koska haluttaisiin jotain taikamuutoksia ja että joku pyörittäisi arkea, kun tuen tarkoitus on saada ihmiset itse hoitamaan arki ja elämä niin, että siitä selviytyy.
Vierailija kirjoitti:
Arviointi tulee halvemmaksi kuin tehdä jotain sille asialle konkreettisesti. Luotetaan siihen, että kyllä se pärjää tai jos napsahtaa niin ompahan yksi vähemmän viemästä verorahoja.
En kyllä ymmärrä millä logiikalla. Tässä puolen vuoden ajalta olen käynyt opiskeluterveydenhuollossa terveydenhoitajalla, lääkärillä, psykologilla ja psykiatrisella sairaanhoitajalla monta kertaa (ja kahdella viimeisellä ei kuulemma riitä resurssit hoitooni). Päivystyksessä ja osastolla useammalla lääkärillä ja psykiatrisella sairaanhoitajalla ja lähihoitajillekin puhuin. Kuntapuolella vielä sosiaalityöntekijöillä (useammalla) ja psykiatrilla. Lisäksi hoito on ehtinyt olla myös kesätauolla. Ja tämä on nimenomaa sellaista pomputtelua, että mene terveydenhoitajalle, siitä lääkärille, siitä psykiatriselle hoitajalle. Käy puhumassa koulun psykologille. Päädy osastolle, puhu lääkäreille, puhu sosiaalityöntekijöille, puhu psykiatrille. Ai niin! Uutena psykiatri lähettää kunnan psykologille, ja psykologi lähettää sitten siitä johonkin. Tämän kuvion voisi käydä paljon lyhyemmälläkin kaarella ja käynneillä. Olisi voinut puuttua tähän jo ennen tilanteen pahenemista ja osastolle päätymistä, vaikka se ei edes hoitokuvioihin kummemmin vaikuttanut. Ja tällä hetkellä minulla ei siis ole varsinaista kunnollista hoitokontaktia.
Verikokeetkin haluttiin reilun kuukauden sisään kahdessa kunnassa erikseen, päivystyksessä ja vielä osastolla. Eivät voineet käyttää niitä samoja sitten vissiin...
Se itsemurhan partaalla ollut ja oleva. Ja kiitos ap:lle tsempeistä!
(Ja anteeksi epäselvyys, on vähän univelkaa.)
Vierailija kirjoitti:
Koska se on naisten pyörittämä systeemi. Nainen vatvoo asioita siinä kun mies on ratkaisukeskeinen.
Kuka pösilö alapeukuttaa totuutta?
Tämä on kyllä niin totta :D Päiväkodissakin kun tulee jonkun lapsen kanssa hankaluuksia, niin äkkiä alkaa se loputon palaverin palaveri-rumba. Siis vuodessa voidaan käydä TUNTEJA jotain palavereja yhteen lapseen liittyen, ilman että tilanne ratkeaa sen vuoden aikana mihinkään suuntaan. Mitään konkreettista apua tilanteeseen ei koskaan tule, vaikka se järkevin ratkaisu asiaan olisi keksitty jos siellä ensimmäisessä palaverissa (esim. henkilökohtaisen avustajan hankkiminen lapselle).
Mut toki meidän kaikkien ammattilaisten työaika on ihan ilmaista. Palaveeeria palaveeeerin perään vaan.
Niinpä ja tilalle saatiin vielä kalliimpi hyödytön ikiliikkuja.