Miksi auttamispaikoissa eli sotepalveluissa (neuvola, lastensuojelu, koulupsykologi ym ym) vain arvioidaan ja arvioidaan, mutta koskaan ei saa mitään käytännön apua?!

Asiakas voi unohtua julkisessa palvelussa

Asiakkaan valinnanvapaus olisi siirtänyt päätösvaltaa kansalaisille ja pois virkamiehiltä. Ehkä sen aika ei ollut vielä.

Jaana Savolainen

Julkaistu: 22.8 HS. FI

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansalaisilta pitäisi kysyä palveluihin pääsystä ja niiden laadusta. Tarpeettomien asioiden kirjaustakin tulisi rajoittaa

Millä tavalla ne kyselyt sitten sinua auttaisi tai se että asioista ei tehdä  kirjauksia. Kirjataako niitä kyselyitäkään.

Olisikohan kyse ihan siitä miten kauan on mennyt että on saanut tarvittavaa apua ja millaista palvelu on ollut, miten muuten palveluihin vaikutetaan kun kysymällä asiakkailta? Paljon myös kirjataan tarpeetonta asiaa mikä ei liity palvelun antamiseen tai hoitoon pääsyyn esim. Lastensuojen kirjaukset

Vierailija kirjoitti:

Asiakas voi unohtua julkisessa palvelussa

Asiakkaan valinnanvapaus olisi siirtänyt päätösvaltaa kansalaisille ja pois virkamiehiltä. Ehkä sen aika ei ollut vielä.

Jaana Savolainen

Julkaistu: 22.8 HS. FI

Asiakas kyllä unohtuu samalla talalla ja jopa helpommin valinnanvapaudessa. Ei kukaan viranomainen ei tule kertomaan sitä mitä voit valita. Asioista on otettava itse selvää ja haettava itse niitä tarvitsemiaan palveluita. Toisaalta ikävää, mutta onhan siinä toki omat hyväkin puolensa että asiakkaan omavastuu lisääntyy.

Hain apua velkaneuvonnasta. Arvoitiin ja arvioitiin ja lopulta päätettiin, että apua ei heru.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansalaisilta pitäisi kysyä palveluihin pääsystä ja niiden laadusta. Tarpeettomien asioiden kirjaustakin tulisi rajoittaa

Millä tavalla ne kyselyt sitten sinua auttaisi tai se että asioista ei tehdä  kirjauksia. Kirjataako niitä kyselyitäkään.

Olisikohan kyse ihan siitä miten kauan on mennyt että on saanut tarvittavaa apua ja millaista palvelu on ollut, miten muuten palveluihin vaikutetaan kun kysymällä asiakkailta? Paljon myös kirjataan tarpeetonta asiaa mikä ei liity palvelun antamiseen tai hoitoon pääsyyn esim. Lastensuojen kirjaukset

Julkisella puolella päätöksiin vaikutetaan politiikalla, yksityispuolella enemmän asiakkaiden palautteella. Tietynlaista asiakaspalautetta myös politiikka on, asiakkaita ei vain silloin ole pelkästään palveluiden käyttäjät vaan kaikki palveluista maksavat eli kaikki veronmaksajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiakas voi unohtua julkisessa palvelussa

Asiakkaan valinnanvapaus olisi siirtänyt päätösvaltaa kansalaisille ja pois virkamiehiltä. Ehkä sen aika ei ollut vielä.

Jaana Savolainen

Julkaistu: 22.8 HS. FI

Asiakas kyllä unohtuu samalla talalla ja jopa helpommin valinnanvapaudessa. Ei kukaan viranomainen ei tule kertomaan sitä mitä voit valita. Asioista on otettava itse selvää ja haettava itse niitä tarvitsemiaan palveluita. Toisaalta ikävää, mutta onhan siinä toki omat hyväkin puolensa että asiakkaan omavastuu lisääntyy.

Asiakkaan pitää ottaa itse asioista selvää, monikaan ei tiedä tai osaa ottaa asioista selvää. Asioita ei kerrota asiakkaalle!

Vierailija kirjoitti:

Asiakas voi unohtua julkisessa palvelussa

Asiakkaan valinnanvapaus olisi siirtänyt päätösvaltaa kansalaisille ja pois virkamiehiltä. Ehkä sen aika ei ollut vielä.

Jaana Savolainen

Julkaistu: 22.8 HS. FI

Julkaisusta

Kananoja ehdotti kirjoituksessaan (HS Mielipide 19.8.), että sote-keskustelussa luovuttaisiin käsitteestä lähipalvelu, koska se on tulkinnanvarainen. Ymmärrän Kananojan huolen, sillä kauan vatvotussa sote-keskustelussa moni käsite muovautuu puhujan tarpeiden mukaan.

Kananoja muistutti myös, että suurtenkaan kaupunkien rahkeet eivät aina riitä asiakaslähtöiseen työtapaan esimerkiksi lastensuojelussa ja vanhuspalveluissa. Asiakaslähtöisyys on toinen käsite, joka toistuu sote-puheissa jatkuvasti. Puheet eivät aina muutu teoiksi tässäkään asiassa.

Asiakaslähtöinen lähipalvelu – sehän kuulostaa hienolta ja voisi olla jopa jonkinlainen julkisten palvelujen lähtökohta. Mutta todellisuus on tietenkin paljon monimutkaisempi.

Vierailija kirjoitti:

Asiakas voi unohtua julkisessa palvelussa

Asiakkaan valinnanvapaus olisi siirtänyt päätösvaltaa kansalaisille ja pois virkamiehiltä. Ehkä sen aika ei ollut vielä.

Jaana Savolainen

Julkaistu: 22.8 HS. FI

Jaana Savolainen, onko hesarin toimittaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiakas voi unohtua julkisessa palvelussa

Asiakkaan valinnanvapaus olisi siirtänyt päätösvaltaa kansalaisille ja pois virkamiehiltä. Ehkä sen aika ei ollut vielä.

Jaana Savolainen

Julkaistu: 22.8 HS. FI

Julkaisusta

Kananoja ehdotti kirjoituksessaan (HS Mielipide 19.8.), että sote-keskustelussa luovuttaisiin käsitteestä lähipalvelu, koska se on tulkinnanvarainen. Ymmärrän Kananojan huolen, sillä kauan vatvotussa sote-keskustelussa moni käsite muovautuu puhujan tarpeiden mukaan.

Kananoja muistutti myös, että suurtenkaan kaupunkien rahkeet eivät aina riitä asiakaslähtöiseen työtapaan esimerkiksi lastensuojelussa ja vanhuspalveluissa. Asiakaslähtöisyys on toinen käsite, joka toistuu sote-puheissa jatkuvasti. Puheet eivät aina muutu teoiksi tässäkään asiassa.

Asiakaslähtöinen lähipalvelu – sehän kuulostaa hienolta ja voisi olla jopa jonkinlainen julkisten palvelujen lähtökohta. Mutta todellisuus on tietenkin paljon monimutkaisempi.

Helsingissä nimenomaan ei ole enää lähipalveluja. Kaikki on keskitettyä, konemaista ja kaukana. Esim Kalasatamassa asiakkaan vastaanottaa robotti😂

Taustalla on raha. Asiakkaalle ei vielä kehdata sanoa päin naamaa, ettei ole oikeutettu palveluun esim. tulotasonsa tai hoitoennusteen vuoksi (vaikka toinen samassa tilanteessa saa palvelun tai siitä on hoitosuositus). Nyt kaikki "leikkivät" asiakkaan tilanteella ja hoitoa/apua/tutkimuksia/diagnoosia/ kuntoutusta ei ole näköpiirissäkään. Asiakas on ainoa, joka luulee vielä saavansa apua.

Minulla on asiasta karmaiseva esimerkki. Erikoissairaanhoitokokous Helsingissä, jossa keskusteltiin diagnoosin jälkihoidosta. Kokouksessa mukana ollut sosiaalityöntekijä ehdotti kuntoutusta, johon hoitava lääkärini totesi tiuskaisten: "Kuka sen maksaa?" Olin ollut pitkäaikaistyöttömänä ja sairauslomalla. Sosiaalityöntekijä totesi yhtä kimpaantuneena "Hänhän on pienten lasten äiti", johon lääkäri ei sanonut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Taustalla on raha. Asiakkaalle ei vielä kehdata sanoa päin naamaa, ettei ole oikeutettu palveluun esim. tulotasonsa tai hoitoennusteen vuoksi (vaikka toinen samassa tilanteessa saa palvelun tai siitä on hoitosuositus). Nyt kaikki "leikkivät" asiakkaan tilanteella ja hoitoa/apua/tutkimuksia/diagnoosia/ kuntoutusta ei ole näköpiirissäkään. Asiakas on ainoa, joka luulee vielä saavansa apua.

Minulla on asiasta karmaiseva esimerkki. Erikoissairaanhoitokokous Helsingissä, jossa keskusteltiin diagnoosin jälkihoidosta. Kokouksessa mukana ollut sosiaalityöntekijä ehdotti kuntoutusta, johon hoitava lääkärini totesi tiuskaisten: "Kuka sen maksaa?" Olin ollut pitkäaikaistyöttömänä ja sairauslomalla. Sosiaalityöntekijä totesi yhtä kimpaantuneena "Hänhän on pienten lasten äiti", johon lääkäri ei sanonut mitään.

Ei kyse ole rahasta. Sitähän on. Se vaan menee noihin arviointeihin.

Lastensuojelussakin se arvioiva sosionomi tms on paljon kalliimpi työntekijä kuin olisi oikeaa työtä tekevä lähihoitaja.

Meillä lastensuojeluasikkuus tuli eron myötä, paljon vaikeita asioita niin lapsilla, minulla kuten eksälläkin. Moni taho oli tehnyt meistä ilmoituksia, mitkä oli aiheellisia. Odotin lastensuojelulta apua. Turhaa sitä apua on 2v odoteltu.

Lastensuojelun palavereissa lähes aina tulee esiin se, että minulla pitäisi olla selvillä joku "tukimuoto" jota olisin vailla. Kun olen kertonut heille, että enhän voi tietää mitä heidän kauttaan voi saada ja olen kysynyt, että mitä on tarjolla, niin he vaan levittelevät käsiään etteivät oikeen tiedä ja antavat uuden ajan. Ajan jolloin taas "keskustellaan" mitä kuuluu ja taas uusi aika jne. Turhauttavaa. Todella vastenmielistä, että sitä konkreettista apua ei saa.

Saatiin kuitenkin muuta kautta perheneuvolasta ajan jossa keskusteltiin ja arvioitiin. Arvio oli se, että tilanteemme on niin vaikea, että se ei taida olla meidän tilanteelle oikea paikka auttaa. Ihan uskomatonta!!!

Olen niin väsynyt, että en tiedä missä on se taho mistä apua saa ja olen jo niin lopussa etten jaksa vaatimalla vaatia. Ikäänkuin oltaisiin jo alistuttu siihen, että apua ei heru ennenkuin tilanne on niin kaoottinen, että on myöhäistä tai erittäin kallista auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lastensuojeluasikkuus tuli eron myötä, paljon vaikeita asioita niin lapsilla, minulla kuten eksälläkin. Moni taho oli tehnyt meistä ilmoituksia, mitkä oli aiheellisia. Odotin lastensuojelulta apua. Turhaa sitä apua on 2v odoteltu.

Lastensuojelun palavereissa lähes aina tulee esiin se, että minulla pitäisi olla selvillä joku "tukimuoto" jota olisin vailla. Kun olen kertonut heille, että enhän voi tietää mitä heidän kauttaan voi saada ja olen kysynyt, että mitä on tarjolla, niin he vaan levittelevät käsiään etteivät oikeen tiedä ja antavat uuden ajan. Ajan jolloin taas "keskustellaan" mitä kuuluu ja taas uusi aika jne. Turhauttavaa. Todella vastenmielistä, että sitä konkreettista apua ei saa.

Saatiin kuitenkin muuta kautta perheneuvolasta ajan jossa keskusteltiin ja arvioitiin. Arvio oli se, että tilanteemme on niin vaikea, että se ei taida olla meidän tilanteelle oikea paikka auttaa. Ihan uskomatonta!!!

Olen niin väsynyt, että en tiedä missä on se taho mistä apua saa ja olen jo niin lopussa etten jaksa vaatimalla vaatia. Ikäänkuin oltaisiin jo alistuttu siihen, että apua ei heru ennenkuin tilanne on niin kaoottinen, että on myöhäistä tai erittäin kallista auttaa.

Ja samaan aikaan Suomessa tehdään vuosittain 80 000 aiheetonta ilmoitusta surkean lain takia ja niihin palaa aikaa ja rahaa ja perheet kärsii.

Toivoisin, että tämä keskustelu ja nämä epäkohdat saisivat ison huomion Ilta-Sanomissa tai jossain! Enkä tarkoita noita jankkaajia, vaan oikeiden epäkohtien esiintuomista.

-yksi aikaisempi kirjoittaja jolla koko perhe kärsinyt toisen lapsen tilanteen rakia.

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin, että tämä keskustelu ja nämä epäkohdat saisivat ison huomion Ilta-Sanomissa tai jossain! Enkä tarkoita noita jankkaajia, vaan oikeiden epäkohtien esiintuomista.

-yksi aikaisempi kirjoittaja jolla koko perhe kärsinyt toisen lapsen tilanteen rakia.

Voisitko kirjoittaa toimitukseen?

Kansalaisaloite ja 50000 nimeä adressiin?

Vierailija kirjoitti:

Kansalaisaloite ja 50000 nimeä adressiin?

Mikä sen aloitteen sisältö olisi? 

Ongelma on hyvin sisällä sote-organisaatioiden koko ajattelutavassa ja toimintakulttuurissa, etenkin siis johdon toimintakulttuurissa ja johdon ajattelutavassa. Siinä pitäisi muuttaa koko johdon toiminnan logiikka ja ideologia ja koko johtamiskäsitys sekä käsitys ja ideologia asiakaspalveluiden sisällöstä. Sitä on vaikea määritellä lakialoitteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin, että tämä keskustelu ja nämä epäkohdat saisivat ison huomion Ilta-Sanomissa tai jossain! Enkä tarkoita noita jankkaajia, vaan oikeiden epäkohtien esiintuomista.

-yksi aikaisempi kirjoittaja jolla koko perhe kärsinyt toisen lapsen tilanteen rakia.

Voisitko kirjoittaa toimitukseen?

Hyvä idea, mutta minusta ei oikein ole nyt siihen ☹️

Vierailija kirjoitti:

Kansalaisaloite ja 50000 nimeä adressiin?

En usko, että uusi laki muuttaisi tilannetta, koska kuten tässä keskustelussa on jo todettu, niin esimerkiksi kotiavusta ja koulupsykologeista on olemassa lait, joiden mukaan ihmisten pitää saada niitä palveluita joka kunnassa, mutta osa kunnista ei vain halua noudattaa niitä lakeja. Ei vaikka siitä tulisi joku sakkokin. Mieluummin maksavat sakon ja jatkavat laitonta toimintaa. 

Muutos vaatisi suuren massan aiheuttaman paineen kuntapäättäjille. Ja toki eduskunnan päättäjille. Eräänlainen kansan suurten päättäväisten massojen vipu, joka ei antaisi mahdollisuutta enää jatkaa nykytilaa. 

Tämä aloituksen ilmiö (auttamispalvelut koulussa ja sotessa on muuttuneet pelkäksi arvioimiskaruselliksi ja kartoittamiskaruselliksi ja konkreettinen apu on lakkautettu tyystin) pitäisi nostaa kansan tietoisuuteen. Tavallinen ihminen kyllä huomaa asian kun yrittää itselleen saada apua, mutta hän ei käsitä, että kyse on ilmiöstä, noiden tahojen toimintakulttuurista. Tämä yksittäinen tavallinen ihminen luulee vain, että hänellä oli huono tuuri kun ei saanut palvelua. Hän luulee että hänen kohdalleen osui ikävä yksittäistapaus.

Tämän ketjun valtavan suuri anti on nostaa esille se fakta, että ne ei ole yksittäistapauksia, vaan noiden tahojen toimintamalli nykyään! Ja tämä pitäisi uutisoida isosti, siis tämä havainto ja oivallus. Jotta tavallinen kansa käsittäisi mistä on kyse.