Miksi auttamispaikoissa eli sotepalveluissa (neuvola, lastensuojelu, koulupsykologi ym ym) vain arvioidaan ja arvioidaan, mutta koskaan ei saa mitään käytännön apua?!

Vierailija kirjoitti:

Rahasta se on kiinni. Työntekijät eivät voi okein muuta tehdä kuin arvioida koska rahaa ei haluta kuluttaa mihinkään. Kunnissa seurataan tarkkaan työntekijöiden toimia ja jos toimet käyvät kalliiksi niin ensin puuttuvat ja lopulta savustavat pihalle jos ei mene tasan sen mukaan mitä kuluiksi on arvioitu. Ja kuitenkin kyseessä on asiakkaiden hyvinvointi ja terveys. Mutta tällainen maa meillä on nykyään. 

Ja työntekijät haluaa säilyttää työpaikkansa joten hilloavat esim niitä turhia lasuja näyttääkseen tarpeellisilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahasta se on kiinni. Työntekijät eivät voi okein muuta tehdä kuin arvioida koska rahaa ei haluta kuluttaa mihinkään. Kunnissa seurataan tarkkaan työntekijöiden toimia ja jos toimet käyvät kalliiksi niin ensin puuttuvat ja lopulta savustavat pihalle jos ei mene tasan sen mukaan mitä kuluiksi on arvioitu. Ja kuitenkin kyseessä on asiakkaiden hyvinvointi ja terveys. Mutta tällainen maa meillä on nykyään. 

Ja työntekijät haluaa säilyttää työpaikkansa joten hilloavat esim niitä turhia lasuja näyttääkseen tarpeellisilta.

Ei vika ole työntekijöiden eikä työntekijä voi valita. Työntekijä saa pomoilta käskyn palaveerata ja kartoittaa ja arvioida ja arvioida. Hänen työnkuva määritellään ylemmän johdon taholta niin. Työntekijän on pakko tehdä mitä pomot käskee. Jos alkaa sooloilemaan ja tekee muuta kuin on käsketty niin saa potkut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en käsitä miksi monet tuntuvat vaan hyväksyvän tämän ”apua ei saa vaikka olisi hätä”. Minkä takia me veroja maksetaan? Olen hyvätuloine ja koulutettu, maksan monta tonnia veroja kuussa, ja sen kerran kun olisin tarvinut sitä apua äitiyslomalla ollessani niin en saanut. Menee vähän motivaatio verojen maksamiseen. Niillä elätetään noita turhia arviointi-pöerinpyörittäjiä ilmeisesti.

Mä vähän luulen, että nuo hyväksyjät toivoisivatkin, ettei tarvitsisi maksaa niin paljoa veroja. 

Onhan tämä yhteiskunta mennyt muutamassa vuosikymmenessä  siihen, että yhteiskunnan vastuulla ei ole enää kansalaisten auttaminen vaan se on kansalaisten omalla vastuulla. Tämän pohjalta on syntynyt paljon erilaisia toimijoita, joilta kansalainen voi apua tarvitessaan ostaa tarvitsemiaan palveluita. Verotuksessa on ollut kotitalousvähennys ja tällä on tuettu palveluiden käyttöä. Tietysti on sellaistakin avuntarvetta, johon kotitalousvähennys ei vaikuta mitään (esimerkiksi terapiat).

Tämä on totta. Mutta harmittaa että sitten on olemassa vale-palveluita ja kaikenlaista mediapelleillyä. Oman kunnan kotisvuilla oikein esitellään miten lapsiystävällinen kunta on, löytyy perhepalvelukeskus ja kotipalvelu ja moniammatilliset palvelut!

No sotä kotiapua ei ollut olemassakaan kun hätä ja tarve olisi ollut (se olikin vain lasun piirissä oleville), se perhekeskus ei auttanutkaan vaan antoi vain keskusteluapua, ja se moniammatillinen palvelukekus olisi voinut tehdä monen eri ammattilaisen ARVION mutta ei tietenkään mitään apua.

Ihan hirveä pelleily systeemi. Tietääkö poliitikot mitä leikkiteatteria tämä nykyään on?? Miten tähän saataisiin muutos?

Vaikea sanoa tietävätkö ja miten asioihin saataisiin muutos. Mä kuitenkin ihan mielenkiinnolla odotan, miten vanhustenhuollon käy tulevaisuudessa. Nimittän juuri eläköityneet suuret ikäluokat ovat ensimmäinen ryhmä, jotka osaavat vaatia rahoilleen vastinetta. Sitä vanhemmat sukupolvet eli ne, jotka nyt pääasiassa vanhustenhuollon palveluita tarvitsevat, on kasvatettu kilteiksi ja nöyriksi. Tyytyvät siihen, mitä saavat, eivätkä valita. 

Kun suuret ikäluokat alkavat saada kunnan järjestämän ateriapalvelun kautta annoksen, jossa on pari kumiperunaa, epämääräinen ruskea ja mauton mössö, muutama ylikypsä baby-porkkana ja lasi rasvatonta maitoa hintaan 10 €/annos, sanovatko hekin "Voi kiitos, ihanaa kun meistä näin huolehditaan" vai sanovatko he "Pthyi saatana, eihän tätä voi syöttää edes koiralle ja mikä tässä oikein maksaa, kun Pizzaonlinesta saa kebabannoksen reilulla salaatilla samalla hinnalla"?  Tai jos heidän käytännöllisesti katsoen koko eläkkeensä (ja kenties jopa varallisuutensa) viedään siihen, että heillä on pikkiriikkinen asunto, jossa joku siivoaa ja jossa saa mautonta laitosruokaa, suostuvatko he siihen? Entä, jos he eivät haluakaan tehdä heille itselleen epäedullista diiliä kuntien kanssa vaan haluavat ostaa siivouspalvelunsa suoraan siivousfirmalta ja ruokansa joltain ravintolalta tai muulta ruokapalvelulta, jolloin heille jää itselleen paljon enemmän rahaa omaan käyttöön ja saavat vielä punaviiniäkin ruokansa kanssa, jos haluavat?  Ja jos palvelu on huonoa, vaihtavat palveluntarjoajaa? Jospa he viittaavat kintaalla kuntien palveluntarpeenarviojille ja toteavat, että "arvioikoot toisiaan ihan keskenään, minä tiedän, mitä minä tarvitsen ja haluan"? 

Mietin siis, tuleeko kuntien osuus vanhustenhuollossa vähenemään tulevaisuudessa, kun suuret ikäluokat eivät olekaan nöyriä ja vähään tyytyväisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahasta se on kiinni. Työntekijät eivät voi okein muuta tehdä kuin arvioida koska rahaa ei haluta kuluttaa mihinkään. Kunnissa seurataan tarkkaan työntekijöiden toimia ja jos toimet käyvät kalliiksi niin ensin puuttuvat ja lopulta savustavat pihalle jos ei mene tasan sen mukaan mitä kuluiksi on arvioitu. Ja kuitenkin kyseessä on asiakkaiden hyvinvointi ja terveys. Mutta tällainen maa meillä on nykyään. 

Ja työntekijät haluaa säilyttää työpaikkansa joten hilloavat esim niitä turhia lasuja näyttääkseen tarpeellisilta.

Ei vika ole työntekijöiden eikä työntekijä voi valita. Työntekijä saa pomoilta käskyn palaveerata ja kartoittaa ja arvioida ja arvioida. Hänen työnkuva määritellään ylemmän johdon taholta niin. Työntekijän on pakko tehdä mitä pomot käskee. Jos alkaa sooloilemaan ja tekee muuta kuin on käsketty niin saa potkut. Ap

Kyllä se tuöntekijö voi tehdä itsensä tarpeelliseksi esim pyörittämällä turhaa ilmoitusta. Sen sijaan että toteaisi vain sen turhaksi.

Esim Pelassa edelleen ihan sama määrä työntekijöitä pyörittää harvalukuisia adoptioita vaikka sekä lapset että hakijat on harvenneet. Nyt vaan sitten pyöritetään ja pyöritetään ja pyöritetään yhtä paperia moneen kertaan. Työhön keksitään uusia ja uusia ja uusia vaiheita ja asiakasta hyppyytetääm turhaan uusilla tavoilla.

Vierailija kirjoitti:

Ja rahaa syydetään ihan älyttömiin terapioihin kun oikeesti perheet tarvis apua kotiin, arkeen. Ei mikään toiminta tai puheterapia helpota juuri kenenkään arkihankaluuksia!

Ps. Yks toimintaterapiakäynti voi maksaa (yhteiskunnalle) 200€/h.

No ei se ihan noin ole. Kyllä esim. meillä on lapselle ollut suurta apua toimintaterapiasta ja musiikkiterapiasta. Ja niitä oli tosi vaikea saada, meni juuri tuon kolme vuotta, ennen kuin saatiin terapiat alkamaan. Että en nyt puhuisi terapioiden syytämisestä, kolme vuotta on aika pitkä aika kasvavan lapsen odottaa apua. Enemmän minusta hukkaan heitettyä yhteiskunnan rahaa oli ne kymmenet palaverit, joissa ei saatu aikaiseksi mitään konkreettista lapsen hyväksi ja joissa tosiaan parhaimmillaan istui kuusi ammattilaista voivottelemassa. + ne päällekkäiset arvioinnit ja tutkimukset. Mutta meillä ne lapsen ongelmat ovat olleet kouluympäristössä selviytyminen, ei niinkään kotona arkihankaluudet. Jotenkin tämän oman kokemuksen jälkeen en olisi ensimmäisenä uskomassa että kukaan saa terapiaa pelkkien "arkihankaluuksien" takia.

Koska uus-darwinismi estää auttamisen. Ei ole muodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahasta se on kiinni. Työntekijät eivät voi okein muuta tehdä kuin arvioida koska rahaa ei haluta kuluttaa mihinkään. Kunnissa seurataan tarkkaan työntekijöiden toimia ja jos toimet käyvät kalliiksi niin ensin puuttuvat ja lopulta savustavat pihalle jos ei mene tasan sen mukaan mitä kuluiksi on arvioitu. Ja kuitenkin kyseessä on asiakkaiden hyvinvointi ja terveys. Mutta tällainen maa meillä on nykyään. 

Ja työntekijät haluaa säilyttää työpaikkansa joten hilloavat esim niitä turhia lasuja näyttääkseen tarpeellisilta.

Ei vika ole työntekijöiden eikä työntekijä voi valita. Työntekijä saa pomoilta käskyn palaveerata ja kartoittaa ja arvioida ja arvioida. Hänen työnkuva määritellään ylemmän johdon taholta niin. Työntekijän on pakko tehdä mitä pomot käskee. Jos alkaa sooloilemaan ja tekee muuta kuin on käsketty niin saa potkut. Ap

Jatkan:

Minun mielestä tähän on tultu siksi, että pomot on alkaneet haluta kytätä ja kytätä pilkuntarkasti jokaisen työntekijän jokaista liikahdusta ja tekemistä. Epäilevät, että työntekijät jotenkin laiskottelee. Ja koska halutaan jokaisesta työntekijästä kaikki tehot irti 180 %:sesti niin täytyy kytätä ja seurata hyvin tarkkaan mitä työntekijä tekee ettei hänellä olisi sekuntiakaan luppoaikaa. Ja jotta voi seurata niin työntekijän on kirjattava kaikki mitä hän tekee. Hyvin tarkkaan sisällöt ja sekunnin tarkkaan määrät. Ja sitten pomot kyttää niitä raportteja ja kirjauksia. Ja vahtii ja vahtii että työntekijä raataa ja raataa niska limassa sellaisia asioita, joita voi SEURATA. Käytännön apua on vaikea seurata ja sitä on vaikea kirjata. Arvointia ja kartoittamista voi kirjata täsmällisemmin ja sitä voi seurata pomojen toimesta helpommin.

Siksi työntekijät käsketään tekemään sitä mitä voi tarkkaan kytätä ja seurata. Koko ilmiö johtuu johdon halusta kytätä työntekijöitään. Asiakas on unohtunut täysin koko koneistosta, koneisto pyörii vain sen ympärillä että miten työntekijästä saa kaikki tehot ja mehut irti ja vielä lisää tehoa irti siihen päälle ja miten pomot voi tätä tehokkuuden lisäämistä seurata.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahasta se on kiinni. Työntekijät eivät voi okein muuta tehdä kuin arvioida koska rahaa ei haluta kuluttaa mihinkään. Kunnissa seurataan tarkkaan työntekijöiden toimia ja jos toimet käyvät kalliiksi niin ensin puuttuvat ja lopulta savustavat pihalle jos ei mene tasan sen mukaan mitä kuluiksi on arvioitu. Ja kuitenkin kyseessä on asiakkaiden hyvinvointi ja terveys. Mutta tällainen maa meillä on nykyään. 

Ja työntekijät haluaa säilyttää työpaikkansa joten hilloavat esim niitä turhia lasuja näyttääkseen tarpeellisilta.

Ei vika ole työntekijöiden eikä työntekijä voi valita. Työntekijä saa pomoilta käskyn palaveerata ja kartoittaa ja arvioida ja arvioida. Hänen työnkuva määritellään ylemmän johdon taholta niin. Työntekijän on pakko tehdä mitä pomot käskee. Jos alkaa sooloilemaan ja tekee muuta kuin on käsketty niin saa potkut. Ap

Jatkan:

Minun mielestä tähän on tultu siksi, että pomot on alkaneet haluta kytätä ja kytätä pilkuntarkasti jokaisen työntekijän jokaista liikahdusta ja tekemistä. Epäilevät, että työntekijät jotenkin laiskottelee. Ja koska halutaan jokaisesta työntekijästä kaikki tehot irti 180 %:sesti niin täytyy kytätä ja seurata hyvin tarkkaan mitä työntekijä tekee ettei hänellä olisi sekuntiakaan luppoaikaa. Ja jotta voi seurata niin työntekijän on kirjattava kaikki mitä hän tekee. Hyvin tarkkaan sisällöt ja sekunnin tarkkaan määrät. Ja sitten pomot kyttää niitä raportteja ja kirjauksia. Ja vahtii ja vahtii että työntekijä raataa ja raataa niska limassa sellaisia asioita, joita voi SEURATA. Käytännön apua on vaikea seurata ja sitä on vaikea kirjata. Arvointia ja kartoittamista voi kirjata täsmällisemmin ja sitä voi seurata pomojen toimesta helpommin.

Siksi työntekijät käsketään tekemään sitä mitä voi tarkkaan kytätä ja seurata. Koko ilmiö johtuu johdon halusta kytätä työntekijöitään. Asiakas on unohtunut täysin koko koneistosta, koneisto pyörii vain sen ympärillä että miten työntekijästä saa kaikki tehot ja mehut irti ja vielä lisää tehoa irti siihen päälle ja miten pomot voi tätä tehokkuuden lisäämistä seurata.

Ap

Kyllä se työntekijäkin haluaa työpaikkansa pitää. Puuhaa ja puuhaa ja esittää työtä tekevää. Ihan hiiiiiiirveästi on asiakkaita ja ihan hiiiiiiiirveä työruuhka ja ihan hiiiiiiirveä asiantuntemus.

Mihin joku pilipalisosionomi työllistyisi jos näitä lunetyöpaikkoja ei olisi? Mitään oikeaa osaamista ei ole. Edes päiväkotiin ei pääse, vanhuksen peffaa ei osaa pestä.

Vierailija kirjoitti:

Monista avun tarpeessa olevista se tuntuu siltä, koska haluttaisiin jotain taikamuutoksia ja että joku pyörittäisi arkea, kun tuen tarkoitus on saada ihmiset itse hoitamaan arki ja elämä niin, että siitä selviytyy.

Tää on kyllä jännä näkötapa :D

Perhe 1. 2 lapsen äiti, ollut kolarissa kn lapset oli pieniä. Toinen lapsista pahoin vammautunut, äiti itse pyörätuolissa, ja perheen isä kuoli siinä kolarissa. Äiti ei kykene töihin, toisesta lapsesta ei tule ikinä veronmaksajaa, ja toinen lapsi oireilee pahasti onnettomuuden jälkeistä aikaa.

Perhe 2. Isä, äiti, kaksi lasta, muuten ihan samat lähtökohdat kuin edellisellä perheellä, mutta ei kolaria. Molemmilla vanhemmilla hyväpalkkainen vakityö, lapset terveitä, kuten vanhemmatkin, ja kaikki sujuu kuin tanssi.

Mitenhän tosiaan saataisiin tämä eka perhe ihan ITSE hoitamaan se arki! No, arvioimalla tietysti!

:D

en jaksa koko ketjua lukea, itselläni on myös oman lapsen kohdalta tällainen kokemus. päiväkodissa ja neuvolassa kun lapsen ujoudesta tehtiin ongelma niin ensin palaveerattiin perheneuvolassa ja sitten päiväkodissa,

en muista montako kertaa. sitten lasten psykiatrialle arviointiin ja sieltä takaisin perheneuvolaan. no lapsi reipastui iän myötä ihan ilman toimenpiteitä. mutta aikamoista rahojen tuhlausta, mitään konkreettisia vinkkejä emme saaneet.

itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että pystyin aikanaan maksamaan itselleni yksityisen psykiatrin käynnit ja psykoterapian. en olisi jaksanut noita hemmetin turhia käyntejä joista ei ole mitään hyötyä.

Tämä ei liity nyt lapsiperheisiin, mutta soteen ja näihin juttuihin kyllä. Pyydän anteeksi kirjoitusvirheitä; näen huonosti ja virheet vasta enteriä painettua, ja joudun näpräämään pelkällä kännykällä. - Jos joku tietää jonkin jonkin tahon Oulusta mistä saisi yksinäinen, resurssiton ja kykenemätön, minimituloinen ja sairas, huonokuntoinen apua byrokratia-asioihinsa (ja soteen), jotta saisi ensi kuun vuokraan haettua edes jostain jotain varoja sairauspäivärahaoikeuden loppuessa NYT, mikä ollut minimitulotasoa, voisitteko joku ystävällinen sielu mitenkään kertoa täällä, *mihin muuhun* kuin Oulun sos toimeen täällä ottaa yhteyttä pikaisesti jotta saisi omassa kunnossaan ja resurssien puutteessaan siihen tarvitsemaansa apua?

Onko vapaaehtoispuolella mitään?

Jos Oulun sosiaalipuolesta riippuu yksin, en saa neverever apua. Olisin tarvinnut sieltä apua ensihätään tähän byrokratiaan mitä en itse hallitse.

Syöpää hoidettiin talvi. On hyvinvointikeskuksen toiminnan vuoksi ollut hoitamaton nivelreuma, johon olisi kyllä ollut selvät polin määräykset, diagnoosit ja korvattavuudet, ja ennen aikojaan vaihtokuntoinen aivan hirveä polvi, nyt rollalla kuljettava ulkona. Senkin sain puolivahingossa. Jalat lääkkeistä ja toisen jalan mittatilaustukisukasta (1 käyttöön sopiva, ei pesuvaraa) huolimatta hirvittävän turvonneet, jalkapöydät pallot, niin ettei normikenkiä saa. Tulee syksy ja liian märkä ja kylmä kulkea muovisilla liukkailla rantasandaaleilla enää.

Näkö liian huono papereihin. En näe mitä tippunut luukusta, en tehdä hakemuksia. Ei ole tietokonetta käytössä. Tabletti hajonnut. Pöytäkoneen keskusyksikkö samoin ajat sitten. Minulla on vain kapea kännykkä.

Kun tietäisi edes jonkin ystävällisen asiallisen tahon, keneltä anoa apua.

Varmasti tuntuu pahalta hädän hetkellä, mutta näillä instansseilla ei ole valmista hätäaputyötä tekeviä ihmisiä reservissä. Ei ne ennustaa osaa.

Vierailija kirjoitti:

en jaksa koko ketjua lukea, itselläni on myös oman lapsen kohdalta tällainen kokemus. päiväkodissa ja neuvolassa kun lapsen ujoudesta tehtiin ongelma niin ensin palaveerattiin perheneuvolassa ja sitten päiväkodissa,

en muista montako kertaa. sitten lasten psykiatrialle arviointiin ja sieltä takaisin perheneuvolaan. no lapsi reipastui iän myötä ihan ilman toimenpiteitä. mutta aikamoista rahojen tuhlausta, mitään konkreettisia vinkkejä emme saaneet.

itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että pystyin aikanaan maksamaan itselleni yksityisen psykiatrin käynnit ja psykoterapian. en olisi jaksanut noita hemmetin turhia käyntejä joista ei ole mitään hyötyä.

Sympatiat sinne. Itselläni on useampi vilkas poika ja ainakin kahden vanhemman kohdalla oli aina neuvolassa tai lastenlääkärillä joku märkäkorva tarjoamassa käytösdiagnoosia tai lastenpsykologin arviointia. Olen itse ollut samanlainen nuorena poikana, joten kerran kysyin yhdeltä nuorelta neuvolalääkäriltä tarkastuksen jälkeen, että miltä pohjalta tällaisen arvion teit niin jupisi jotain epämääräistä ja kieltäytyi sanomasta. Asiaan ei enää palattu eikä pojat menneet mihinkään pa*katerapiaan. Molemmista kasvoi fiksuja ja koulussa hyvin menestyviä nuoria.

En sano ettei terapialle ja psykologeille ole tarvetta, tietyissä tilanteissa niistä on hyötyä, mutta paljon tehdään nykyään diagnooseja ihan turhaan vain tekemisen ilosta, että päästään kokeilemaan käytännössä niitä teorioita joita on vuosia opiskeltu korkeakoulussa.

Kuka nykyään käy kaupassa ja siivoaa noille kotona sairaana oleville vanhuksille, joiden luona käy sairaanhoitaja hoitamassa sitä sairautta?

Kaikki ruokatilaukset, siivoukset ym kodinhoidolliset asiat hoidetaan ostopalveluina. Ruoka voidaan viedä kotiin valmiina tai asiakas lainaa kotiin ruoka-automaatin.

Joskus ennen kodinhoitaja aikaan asiakas sai kaikki palvelut suoraan kotiin, perus- ja lähihoitajat siivosivat, hoitivat lääkkeet, peseytymiset, kaupassakäynnit, lääkitykset jne. Meilläkin oli lapsuudessa kodinhoitaja jos me lapset oltiin sairaina tai äiti kävi ulkomailla lomalla.

Olen itse sairaanhoitaja ja voin sanoa että työnkuva on muuttunut paljon. Ainakin osastotyössä sairaanhoitaja tekee kaiken, vaihtaa vaipat, syöttää, hoitaa lääkitykset, kuljetukset ym ennen lähihoitaja hoiti perushoidon ja sairaanhoitaja hoiti lääkkeet ja muun sairaanhoitajalle kuuluvan asiantuntijatyön. Lääkärit ovat kovasti itse siirtäneet töitään sairaanhoitajille, eikä me niitä hommia todellakaan haluta tehdä muun perustulon lisänä. Tehköön lääkärit omat hommansa. Yleinen väärä olettamus on, että sairaanhoitajat haluavat tehdä lääkärin töitä. Ei, omassa perhetyössä on tarpeeksi!

Minulla on yksi vilkas ja yksi ujo lapsi. Tiukasti molempien kanssa aina sanonut, että luonteelleen ei kukaan mitään voi ja krlpaavat just näin.

Ikinä en ole palaveria aiheesta pitänyt.

Kääk virheitä automaattikirjotuksella. Ei kuljetukset vaan pesut. Ei perustulon vaan perustyön. Ei perhetyössä, vaan taas perustyössä.

Sekavaksi meni koko kirjoitus, plääh.

Olin aivan uupumuksen rajamailla huonosti nukkuvan vauvan kanssa. Kerroin asiasta neuvolassa. Mitään apua ei saa. Pitäisi olla lastensuojelun asiakas. Tähän en halunnut lähteä. Neuvolan täti vaan lohdutteli, että kyllä se siitä kun kevätkin tulossa. Jotenkin vaan selvisin, koska olen niin sinnikäs luonne.

Selvitin tänään yhden Oulun sosiaalitoimen hyvinvointipalvelujen "asiantuntijan" tittelin ja sukunimen kaupungin keskuksesta numeron perusteella. Olen jo varannut ajan ammattilaisapuun, maksuton, tulee luokseni tekemään näitä valituksia. Minusta kyllä tuntuu, että tässä pitäisi jo olla lakiapua, kun syöpään sairatunutkin jätetty kauoungin sos toimen taholta viime syksy jo heiteille Oulussa. Mutta mistäs sen varaton otat?

Minut on nyt noin vuoden jätetty heitteille. Alan minäkin nyt akkaiässä jo tapella enkä vain alistu olemaan hiljaa. Teen vaikka tutkintapyynnön ja heitän vaikka lehtiin miten Oulussa tässä asemassa olevat voipuneet sairaat jätetään heitteille. Enkä välitä enää rehdistä tappelusta. Ei tämä sota ole missään vaiheessa rehtiä nähnyt. Ja täyttä sotaa tämä on, ei siitä sovi erehtyä.

Viime viikolla sosiaalitoimen työntekijöistä yksi nainen sai päähänsä ottaa yhteyttä, ja alkoi tekstitellä tyyliin, mikä ei kertonut positiivisia. Hänen kanssaan alkukuusta oli sovittu tämän ja sosiaaliohjaajan käyntiaika 16.8. ja hän perui tämän ilman pätevää järkevää syytä (esim jomman kumman sairastuminen). Viime viikolla yhteyttä otettuaan txt hän alkoi ilmiselvästi peruskelemaan sitä kyseistä asiakkaalla eli minulla käynnin aikaa. Emme olleet välillä tekemisissä; hän alkoi siellä hepuloida itsekseen jotain ja pointtina oli nähtävästi päästä perjantaisen käynnin pälkähästä. Se oli selvä diili jo ennen kuin se sieltä viimein tuli sen vahvistava vika txt. Lienikö ollut jäämässä lomalle?

Homma on seuraava;

Avuntarpeellani kiire. Useammanlaista sotesysteemistä avun saamisen suhteen ja siinä tukemista, neuvontaa, ohjausta mutta perustavaa laatua oitis alkuun se että perustoimee tulostsni ei nyt ole tietoa ja tarvitsin siihen jo kiireesti apua.

Minulla loppuu sairauspäivärahaoikeus nyt, vaikkakaan sairausloma ei.

Eikä minulla ole mitään tietoa ensi kuun elannosta, millä maksan alkukuusta vuokraa 8pvä tai mitään muutakaan, enkä kykene itse tekemään hakemuksia enkä näe postiani. En tiedä hyppysen pyppystä esim Kelan asioistani kuukausiin. En tiedä mitä liitteitä tms Kela on voinut kuukausien ajan tahtoa mahdollisesti, en tiedä päätöksistä mitään jne.

Iso ongelmavyyhti varmasti ilmeni tälle satunnaiselle työntekijälle alkukuusta puhelussa, sekä alunperin yhden ulkopuolisen henkilön otettua yhteyttä huolensa kanssa ties monettako kertaa. Hänkin luuli viimein että nyt sieltä löytyi joku tomera reipas aikaansaava työntekijä, joka laittaisi tuulemaan. Mitä vielä, karkasi! Tämäkin. Ei eka lajiaan.

Minusta on jo viime talvena tehty huoli-ilmoja Kelaa ja yliopistollisen sairaalan työntekijää myöden sen mukaan mitä itse sanoneet. Sitten muut päälle. Yksi pikkupaikkakunnan poliitikko Lapista aivan kauhuissaan.

Oulun sosiaalitoimea vain ei hetkauta mikään. Tuntuu olevan täysin kuin oma valtionsa, missä ei kyllä olla asiakkaita varten. Mitä lie varten ovat enää?

Meillä lastensuojelun noita-akat saapuivat kodin arviointiin taksikyydillä, kun aamupalaveri (=kahvit) oli venynyt. Asiakkuutta ei tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monista avun tarpeessa olevista se tuntuu siltä, koska haluttaisiin jotain taikamuutoksia ja että joku pyörittäisi arkea, kun tuen tarkoitus on saada ihmiset itse hoitamaan arki ja elämä niin, että siitä selviytyy.

Tää on kyllä jännä näkötapa :D

Perhe 1. 2 lapsen äiti, ollut kolarissa kn lapset oli pieniä. Toinen lapsista pahoin vammautunut, äiti itse pyörätuolissa, ja perheen isä kuoli siinä kolarissa. Äiti ei kykene töihin, toisesta lapsesta ei tule ikinä veronmaksajaa, ja toinen lapsi oireilee pahasti onnettomuuden jälkeistä aikaa.

Perhe 2. Isä, äiti, kaksi lasta, muuten ihan samat lähtökohdat kuin edellisellä perheellä, mutta ei kolaria. Molemmilla vanhemmilla hyväpalkkainen vakityö, lapset terveitä, kuten vanhemmatkin, ja kaikki sujuu kuin tanssi.

Mitenhän tosiaan saataisiin tämä eka perhe ihan ITSE hoitamaan se arki! No, arvioimalla tietysti!

:D

Perhe 1. Äidille haetaan vammaisten sosiaalityöstä vammaispalvelulain nojalla henkilökohtaista apua. Kotiin lisäksi lapsiperheiden kotipalvelua. Lapsi Kelan terapiaan tai perheneuvolaan. Jos lapset itse vaikeasti vammautuneita, niin heille myös vammaispalveluita.