Lue keskustelun säännöt.
Miksi auttamispaikoissa eli sotepalveluissa (neuvola, lastensuojelu, koulupsykologi ym ym) vain arvioidaan ja arvioidaan, mutta koskaan ei saa mitään käytännön apua?!
21.08.2019 |
Kaikenlaiset sotepalvelut eli neuvolat, perhetyöntekijät, kouluopiskelijahuollot ja vastaavat vain arvioi ja arvioi asiakkaan/perheen/potilaan tilannetta? Niiden työntekijöiden koko työ on keskittynyt siihen, että he tekevät ihmisestä / perheestä arvion ja arvioita. Monesti arviosta seuraa joku heidän suositus, mutta sekin yleensä on vain lähete jonnekin taholle, joka taas arvioi ja arvioi mutta sieltäkään ei saa mitään käytännön apua. Ja heidänkin arviointi usein johtaa siihen, että tulee lähete kolmanteen auttamispaikkaan, joka taas vaan arvioi ja arvioi mutta mitään käytännön apua ei hekään taaskaan tarjoa.
Esim. äiti puhuu neuvolassa uupumuksestaan. Neuvola arvioi tilannetta, mutta ei tarjoa mitään oikeaa apua uupumukseen. Laittaa äidin arvionsa jälkeen perhetyön asiakkaaksi. Nekin taas juttelee ja arvioi ja arvioi (ja tarkkailee), mutta eivät tarjoa mitään käytännön apua sille äidille. Äidin uupumus pahenee, kun hän ei saa apua vaan vain arviointia, ja perhetyöntekijä laittaa perheen lastensuojelulle. Joka taas arvioi ja arvioi, mutta eivät tarjoa hekään mitään oikeaa apua. Ja lopulta äiti romahtaa, joutuu sairaalaan ja lapset sijoitukseen tms. Tämäkin olisi voitu välttää, jos äiti olisi saanut käytännön apua jo kun sanoi neuvolassa ekan kerran että alkoi uupumaan!
Tai ihminen menee terveyskeskukseen koska on masentunut. Siellä lääkäri arvioi ja sanoo, että on masennus. Mutta terveyskeskus ei anna hoitoa siihen masennukseen, koska siellä ei ole töissä psykoterapeutteja. Jos masennus pahenee, niin hänet lähetetään psykiatrialle, ja taas psykiatri arvioi ja arvioi. Suosittelee psykoterapiaa, mutta taaskaan ei anna sitä, koska sitä ei ole tarjolla ellet mene itse yksityiselle.
Tai lapsella on koulussa vaikeuksia. Oppilashuolto arvioi ja arvioi, mutta nopeaa käytännön apua (esim. pienryhmäopetus) ei koskaan saa vaan arvioidaan vaan kunnes tilanne on ehtinyt edetä jo todella pahaksi!
Miksi nämä kaikki Suomen julkisen puolen auttamispaikat (poislukien ehkä joku kirurginen/syöpätautien erikoissairaala) vain arvioivat kukin vuorollaan peräkkäin ja välillä yhtä aikaakin samaa asiaa, mutta mikään taho ei tarjoa mitään oikeaa käytännön apua!??
Kommentit (701)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.
Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.Missä lasten isä oli?
Ja tarjositko itse apua kaverillesi?
Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.
Ohis
Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?
Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.
Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.
Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.
Ohis
Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.
Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.
En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.
Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?
Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.
Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.
Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.
Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?
MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?
Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.
Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.
Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.
Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.
Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?
Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".
Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?
Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?
Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.
Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.Tämän ketjun aihe on tuo surkea perhetyö.
Voit mennä huoliasi ihmettelemään ihan muualle. Sulle on nyt selitetty rautalangasta. Vaikkei pällistelysi edes ole tän ketjun aihe.
Asiassa voi keskustella myös siitä, että jos joku kauhistelee, että loppuunväsynyttä äitiä ei autettu perhetyöstä oikein, niin miksi itse ei ole auttanut ystäväänsä ja miksi lasten isä ei ole antanut äidin nukkua?
Eli miksi on muodostunut tarve perhetyölle.
Hyvin usein väsymisen takana on yksinäisyys. Se, että on kotona lasten kanssa yksin. Kun omat lapseni olivat pieniä (80-luku), ei ollut vielä subkektiivista päivähoito-oikeutta. Tämä tarkoitti, että kun perheeseen syntyi vauva, myös perheen isommat lapset jäivät kotihoitoon. Ja nehän olisivat hyppineet seinille, jos niillä ei olisi ollut mitään aktiviteetteja. Joten äiti kuin äiti pakkasi vauvan vaunuihin ja lähti pesueensa kanssa pihalle tai leikkipuistoihin. Näissä tapasi muita äitejä, tutustui ja sai äitikavereita. Koska kaikilla oli sama tilanne ja asuttiin lähellä toisiaan, puolin ja toisin autettiin. Isommat lapset saattoi laittaa äitikaverille, kun meni vauvan kanssa neuvolaan. Ja vastaavasti otti äitikaverinsa lapsia hoitoon. Jos lapset olivat sairaina ja vaipat loppu, saattoi soittaa äitikaverille ja kysyä, onko tämä menossa kauppaan ja jos on, voisiko tuoda paketin vaippoja. Lapsista tuli toistensa kavereita ja oli ihan tavallista, että isommat lapset saattoivat olla jonkun kaverinsa luona montakin tuntia ja sillä aikaa ehti hyvin imuroida ja ripustaa pyykit kuivumaan. Leikkipuistossa toinen äiti kanniskeli tai heijasi vaunuissa sun vauvaasi sillä aikaa, kun vaihdoit taaperollesi vaippaa.
Nykyisin ollaan paljon enemmän kotona sisällä -> syntyy sotkua. Leikkipuistot ammottavat tyhjyyttään. Yhteisöllisyys on kadonnut. Äidit eivät oikeastaan edes tunne omalla asuinalueellaan asuvia muita äitejä. Omat ystävät ovat töissä tai asuvat kauempana. Väsyminen ei ole siis vain fyysistä vaan mitä suurimmassa määrin myös psyykkistä.
Siinä on toisaalta saumaa, mitä jokainen voi itsekin tehdä asioiden muuttamiseksi. Eli jos tietää ystävänsä olevan uupunut ja vakavan unenpuutteinen kotona oleva äiti, niin poikkea kylään, kysy mitä kuuluu ja sano olevasi lasten kanssa pari tuntia, jotta ystävä saa edes hetken levättyä.
Itselleni tuo olisi itsestäänselvää, jos tietäisin ystävän olevan tuollaisessa tilanteessa.
Jännä, että äitien yksinäisyyttä ja tukiverkottomuutta suriessa kuitenkin tämä kommentti kerää miinuksia.
Eli onko niin, että itse ei voi olla se läheisensä tukiverkko, vaan tulisi olla Joku Muu?
Kommenttisi saa miinuksia siksi että kun tässä puhutuaan järjestelmästä, ja siinä ilmenevistä ongelmista, ei ratkaisu voi olla silloin yksittäistä henkilöä koskeva "minä ainakin autan itsestäänselvästi ystävää". Joo, ihan hyvä ja kiva, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan väsynyttä ystäväänsä. Ja aivan mahtavaa että ihmisillä on tukiverkkoja. Mutta kun kaikilla ei niitä ystäviä ja tukiverkkoja ole, vaikka sulla onkin. Me maksetaan aika paljon veroja tässä maassa siksi, että yhteiskunta ottaisi kopin niistä, joilla niitä tukiverkkoja ei ole ja jotka ovat heikoimmassa asemassa. Yhteiskunnallisesti hyödyllistä olisi olla olemassa myös matalan kynnyksen apua, jolloin hetkellisesti vaikeassa elämäntilanteessa olevaa autettaisiin nousemaan jaloilleen, ennen kuin ongelmista tulee isoja ja kalliita hoitaa. Se tulisi paljon halvemmaksikin yhteiskunnalle.
Tässä ketjussa useimmat puhuvat siitä, miten palvelujärjestelmään on pesiytynyt kummallinen yliarvioinnin ja ylikirjaamisen kulttuuri, mikä on haudannut alleen sen todellisen sotesektorin tarkoituksen, eli ihmisten auttamisen. Toiset taas kommentoivat että kun mulla on näin ollut, niin tottahan kaikilla muillakin on näin asiat. Kyse on kahdesta eri asiasta. Toinen puhuu oman navan kautta ja toiset laajemmalla tasolla asiasta.
ps. tuo yliarviointi ei ole vain perhetyössä tapahtuvaa, vaan monissa muisssakin tilanteissa. Esim. tilanteissa, joissa erityislapsi tarvitsee tukitoimia koulunkäyntiin, on tie avun saamiseen aivan järkyttävän pitkä. Usein useita vuosia kestävä, mikä on kasvavan lapsen ollessa kyseessä aivan järkyttävää niin inhimillisen kärsimyksen kuin yhteiskunnan rahan tuhlauksenkin kannalta. Sitä ei uskoisi kuinka paljon turhanpäiväisiä moniammatillisia palavereita järjestetään mieluummin vuosien aikana kuin että sitä oikeaa apua ja terapiaa sille lapselle.
Juuri näin! Hyvin kiteytit aloitukseni pointin!
Ja aloitus ei tosiaan liittynyt perhetyöhön sinänsä vaan kaikkiin yhteiskunnan tahoihin, joiden funktio olisi jotenkin auttaa/tukea ihmistä. Juurikin esim. kouluun liittyen oppilaiden vaikeuksiin oppia tai keskittyä. Että miksi meidän järjestelmä, jonka maksamme veroina, on muutettu nykyään sellaiseksi, että se vain arvioi ja arvioi ja arvioi (ja palaveeraa ja kirjaa), mutta mitään konkreettista hyödyllistä ja vaikuttavaa ei tapahdu, ei vaikka vuosia arvioidaan jotain asiaa. Ja se tulee todella kalliiksi, kun ongelmat samalla pääsee pahenemaan.
Ap
Mikä on vaikuttavuutta sitten. Moni arviointijakso on tarkoitettu oikeasti työskentelyksi. Ajatellaan vaikka lastensuojelua. Lastensuojeluilmoitus käynnistää palvelutarpeen arviointijakson. Tämän aikana perhe ei ole lastensuojelun asiakkuudessa. Jakson aikana tilannetta arvioidaan ja mietitään pitääkö perheelle aloittaa lasun asiakkuus vai riittäisikö joku kevyempi palvelu vaikkapa perheneuvola. Tosinaan pelkkä arviointi itsessään on heräte vanhemmille hoitaa vaikkapa alkava päihdeongelma kuntoon. Nämä kaikki ovat konkreettisia tuloksia arvioinnista. Ei se ole pelkkää lätinää, josta juostaan ohi laput silmillä, ei ainakaan saisi olla, mutta toki jotkut perheet ovat niin teflonia, että eivät osaa ottaa palautetta vastaan mitenkään.
Ei.
Joko se lastensuojeluilmoitus on aiheellinen tai aiheeton.
Systeemissä ja laissa on pahasti jotain vikaa, jos aiheettomia ilmoituksia kasaantuu vuosittain yli puolet eli 80 000.
Minusta lastensuojeluilmoitus ei ole aiheeton, jos sen huoli on, että huoltaja riipaisee kännit viisi kertaa viikossa kotona lasten kanssa, mutta suostuu päihdehoitoon, jolloin lastensuojeluasiakkuutta ei tarvitse aloittaa.
Lastensuojeluilmoitus on joko aiheeton tai aiheellinen. Ei ole mitään sellaista vaihtoehtoa että ”se todettiin virallisesti aiheettomaksi mutta oikeasti musta tuntuu että se oli aiheellinen”.
Myös vanhemmilla on sentään vielä jonkinlainen oikeusturva tässä stasivaltiossa.
Ei se noin mene. Lastensuojeluilmoitus aloittaa palvelutarpeen arvioinnin sosiaalihuoltolain mukaisesti. Arvioinnin aikana arvioidaan jatkotoimenpiteiden tarve. Yksi vaihtoehto on aloittaa lastensuojelun asiakkuus. Toinen voi olla sijoittaa lapsi kiireellisesti samantein. Kolmas voi olla ohjaus peruspalveluihin. Tarkista laista, jos et usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.
Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.Missä lasten isä oli?
Ja tarjositko itse apua kaverillesi?
Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.
Ohis
Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?
Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.
Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.
Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.
Ohis
Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.
Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.
En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.
Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?
Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.
Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.
Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.
Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?
MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?
Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.
Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.
Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.
Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.
Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?
Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".
Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?
Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?
Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.
Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.Tämän ketjun aihe on tuo surkea perhetyö.
Voit mennä huoliasi ihmettelemään ihan muualle. Sulle on nyt selitetty rautalangasta. Vaikkei pällistelysi edes ole tän ketjun aihe.
Asiassa voi keskustella myös siitä, että jos joku kauhistelee, että loppuunväsynyttä äitiä ei autettu perhetyöstä oikein, niin miksi itse ei ole auttanut ystäväänsä ja miksi lasten isä ei ole antanut äidin nukkua?
Eli miksi on muodostunut tarve perhetyölle.
Hyvin usein väsymisen takana on yksinäisyys. Se, että on kotona lasten kanssa yksin. Kun omat lapseni olivat pieniä (80-luku), ei ollut vielä subkektiivista päivähoito-oikeutta. Tämä tarkoitti, että kun perheeseen syntyi vauva, myös perheen isommat lapset jäivät kotihoitoon. Ja nehän olisivat hyppineet seinille, jos niillä ei olisi ollut mitään aktiviteetteja. Joten äiti kuin äiti pakkasi vauvan vaunuihin ja lähti pesueensa kanssa pihalle tai leikkipuistoihin. Näissä tapasi muita äitejä, tutustui ja sai äitikavereita. Koska kaikilla oli sama tilanne ja asuttiin lähellä toisiaan, puolin ja toisin autettiin. Isommat lapset saattoi laittaa äitikaverille, kun meni vauvan kanssa neuvolaan. Ja vastaavasti otti äitikaverinsa lapsia hoitoon. Jos lapset olivat sairaina ja vaipat loppu, saattoi soittaa äitikaverille ja kysyä, onko tämä menossa kauppaan ja jos on, voisiko tuoda paketin vaippoja. Lapsista tuli toistensa kavereita ja oli ihan tavallista, että isommat lapset saattoivat olla jonkun kaverinsa luona montakin tuntia ja sillä aikaa ehti hyvin imuroida ja ripustaa pyykit kuivumaan. Leikkipuistossa toinen äiti kanniskeli tai heijasi vaunuissa sun vauvaasi sillä aikaa, kun vaihdoit taaperollesi vaippaa.
Nykyisin ollaan paljon enemmän kotona sisällä -> syntyy sotkua. Leikkipuistot ammottavat tyhjyyttään. Yhteisöllisyys on kadonnut. Äidit eivät oikeastaan edes tunne omalla asuinalueellaan asuvia muita äitejä. Omat ystävät ovat töissä tai asuvat kauempana. Väsyminen ei ole siis vain fyysistä vaan mitä suurimmassa määrin myös psyykkistä.
Siinä on toisaalta saumaa, mitä jokainen voi itsekin tehdä asioiden muuttamiseksi. Eli jos tietää ystävänsä olevan uupunut ja vakavan unenpuutteinen kotona oleva äiti, niin poikkea kylään, kysy mitä kuuluu ja sano olevasi lasten kanssa pari tuntia, jotta ystävä saa edes hetken levättyä.
Itselleni tuo olisi itsestäänselvää, jos tietäisin ystävän olevan tuollaisessa tilanteessa.
Jännä, että äitien yksinäisyyttä ja tukiverkottomuutta suriessa kuitenkin tämä kommentti kerää miinuksia.
Eli onko niin, että itse ei voi olla se läheisensä tukiverkko, vaan tulisi olla Joku Muu?
Kommenttisi saa miinuksia siksi että kun tässä puhutuaan järjestelmästä, ja siinä ilmenevistä ongelmista, ei ratkaisu voi olla silloin yksittäistä henkilöä koskeva "minä ainakin autan itsestäänselvästi ystävää". Joo, ihan hyvä ja kiva, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan väsynyttä ystäväänsä. Ja aivan mahtavaa että ihmisillä on tukiverkkoja. Mutta kun kaikilla ei niitä ystäviä ja tukiverkkoja ole, vaikka sulla onkin. Me maksetaan aika paljon veroja tässä maassa siksi, että yhteiskunta ottaisi kopin niistä, joilla niitä tukiverkkoja ei ole ja jotka ovat heikoimmassa asemassa. Yhteiskunnallisesti hyödyllistä olisi olla olemassa myös matalan kynnyksen apua, jolloin hetkellisesti vaikeassa elämäntilanteessa olevaa autettaisiin nousemaan jaloilleen, ennen kuin ongelmista tulee isoja ja kalliita hoitaa. Se tulisi paljon halvemmaksikin yhteiskunnalle.
Tässä ketjussa useimmat puhuvat siitä, miten palvelujärjestelmään on pesiytynyt kummallinen yliarvioinnin ja ylikirjaamisen kulttuuri, mikä on haudannut alleen sen todellisen sotesektorin tarkoituksen, eli ihmisten auttamisen. Toiset taas kommentoivat että kun mulla on näin ollut, niin tottahan kaikilla muillakin on näin asiat. Kyse on kahdesta eri asiasta. Toinen puhuu oman navan kautta ja toiset laajemmalla tasolla asiasta.
ps. tuo yliarviointi ei ole vain perhetyössä tapahtuvaa, vaan monissa muisssakin tilanteissa. Esim. tilanteissa, joissa erityislapsi tarvitsee tukitoimia koulunkäyntiin, on tie avun saamiseen aivan järkyttävän pitkä. Usein useita vuosia kestävä, mikä on kasvavan lapsen ollessa kyseessä aivan järkyttävää niin inhimillisen kärsimyksen kuin yhteiskunnan rahan tuhlauksenkin kannalta. Sitä ei uskoisi kuinka paljon turhanpäiväisiä moniammatillisia palavereita järjestetään mieluummin vuosien aikana kuin että sitä oikeaa apua ja terapiaa sille lapselle.
Juuri näin! Hyvin kiteytit aloitukseni pointin!
Ja aloitus ei tosiaan liittynyt perhetyöhön sinänsä vaan kaikkiin yhteiskunnan tahoihin, joiden funktio olisi jotenkin auttaa/tukea ihmistä. Juurikin esim. kouluun liittyen oppilaiden vaikeuksiin oppia tai keskittyä. Että miksi meidän järjestelmä, jonka maksamme veroina, on muutettu nykyään sellaiseksi, että se vain arvioi ja arvioi ja arvioi (ja palaveeraa ja kirjaa), mutta mitään konkreettista hyödyllistä ja vaikuttavaa ei tapahdu, ei vaikka vuosia arvioidaan jotain asiaa. Ja se tulee todella kalliiksi, kun ongelmat samalla pääsee pahenemaan.
Ap
Mikä on vaikuttavuutta sitten. Moni arviointijakso on tarkoitettu oikeasti työskentelyksi. Ajatellaan vaikka lastensuojelua. Lastensuojeluilmoitus käynnistää palvelutarpeen arviointijakson. Tämän aikana perhe ei ole lastensuojelun asiakkuudessa. Jakson aikana tilannetta arvioidaan ja mietitään pitääkö perheelle aloittaa lasun asiakkuus vai riittäisikö joku kevyempi palvelu vaikkapa perheneuvola. Tosinaan pelkkä arviointi itsessään on heräte vanhemmille hoitaa vaikkapa alkava päihdeongelma kuntoon. Nämä kaikki ovat konkreettisia tuloksia arvioinnista. Ei se ole pelkkää lätinää, josta juostaan ohi laput silmillä, ei ainakaan saisi olla, mutta toki jotkut perheet ovat niin teflonia, että eivät osaa ottaa palautetta vastaan mitenkään.
Ei.
Joko se lastensuojeluilmoitus on aiheellinen tai aiheeton.
Systeemissä ja laissa on pahasti jotain vikaa, jos aiheettomia ilmoituksia kasaantuu vuosittain yli puolet eli 80 000.
Minusta lastensuojeluilmoitus ei ole aiheeton, jos sen huoli on, että huoltaja riipaisee kännit viisi kertaa viikossa kotona lasten kanssa, mutta suostuu päihdehoitoon, jolloin lastensuojeluasiakkuutta ei tarvitse aloittaa.
Lastensuojeluilmoitus on joko aiheeton tai aiheellinen. Ei ole mitään sellaista vaihtoehtoa että ”se todettiin virallisesti aiheettomaksi mutta oikeasti musta tuntuu että se oli aiheellinen”.
Myös vanhemmilla on sentään vielä jonkinlainen oikeusturva tässä stasivaltiossa.
Ei se noin mene. Lastensuojeluilmoitus aloittaa palvelutarpeen arvioinnin sosiaalihuoltolain mukaisesti. Arvioinnin aikana arvioidaan jatkotoimenpiteiden tarve. Yksi vaihtoehto on aloittaa lastensuojelun asiakkuus. Toinen voi olla sijoittaa lapsi kiireellisesti samantein. Kolmas voi olla ohjaus peruspalveluihin. Tarkista laista, jos et usko.
Tasan noin se menee. Ilmoitus on joko aiheeton tai aiheellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa minulle miksi sellaisten miesten kanssa tehdää lapsia, jotka eivät tule apuun edes silloin kun äiti on sairas eikä kykene hoitamaan lapsia? Ja miksi yhteiskunnan tulisi mahdollistaa tämänkaltaisten miesten mukava elämä?
Semmonen mies on ihan tavallinen työssäkäyvä mies joka haluaa pitää kiinni työpaikastaan jolla perhe elää.
Sellainen isä, joka ei ota hoitovastuuta tilanteessa, jossa äiti on vaikkapa sairaalassa ei ole minkäänlainen mies. Oli töissä tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.
Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.Missä lasten isä oli?
Ja tarjositko itse apua kaverillesi?
Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.
Ohis
Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?
Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.
Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.
Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.
Ohis
Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.
Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.
En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.
Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?
Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.
Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.
Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.
Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?
MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?
Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.
Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.
Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.
Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.
Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?
Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".
Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?
Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?
Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.
Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.Tämän ketjun aihe on tuo surkea perhetyö.
Voit mennä huoliasi ihmettelemään ihan muualle. Sulle on nyt selitetty rautalangasta. Vaikkei pällistelysi edes ole tän ketjun aihe.
Asiassa voi keskustella myös siitä, että jos joku kauhistelee, että loppuunväsynyttä äitiä ei autettu perhetyöstä oikein, niin miksi itse ei ole auttanut ystäväänsä ja miksi lasten isä ei ole antanut äidin nukkua?
Eli miksi on muodostunut tarve perhetyölle.
Hyvin usein väsymisen takana on yksinäisyys. Se, että on kotona lasten kanssa yksin. Kun omat lapseni olivat pieniä (80-luku), ei ollut vielä subkektiivista päivähoito-oikeutta. Tämä tarkoitti, että kun perheeseen syntyi vauva, myös perheen isommat lapset jäivät kotihoitoon. Ja nehän olisivat hyppineet seinille, jos niillä ei olisi ollut mitään aktiviteetteja. Joten äiti kuin äiti pakkasi vauvan vaunuihin ja lähti pesueensa kanssa pihalle tai leikkipuistoihin. Näissä tapasi muita äitejä, tutustui ja sai äitikavereita. Koska kaikilla oli sama tilanne ja asuttiin lähellä toisiaan, puolin ja toisin autettiin. Isommat lapset saattoi laittaa äitikaverille, kun meni vauvan kanssa neuvolaan. Ja vastaavasti otti äitikaverinsa lapsia hoitoon. Jos lapset olivat sairaina ja vaipat loppu, saattoi soittaa äitikaverille ja kysyä, onko tämä menossa kauppaan ja jos on, voisiko tuoda paketin vaippoja. Lapsista tuli toistensa kavereita ja oli ihan tavallista, että isommat lapset saattoivat olla jonkun kaverinsa luona montakin tuntia ja sillä aikaa ehti hyvin imuroida ja ripustaa pyykit kuivumaan. Leikkipuistossa toinen äiti kanniskeli tai heijasi vaunuissa sun vauvaasi sillä aikaa, kun vaihdoit taaperollesi vaippaa.
Nykyisin ollaan paljon enemmän kotona sisällä -> syntyy sotkua. Leikkipuistot ammottavat tyhjyyttään. Yhteisöllisyys on kadonnut. Äidit eivät oikeastaan edes tunne omalla asuinalueellaan asuvia muita äitejä. Omat ystävät ovat töissä tai asuvat kauempana. Väsyminen ei ole siis vain fyysistä vaan mitä suurimmassa määrin myös psyykkistä.
Siinä on toisaalta saumaa, mitä jokainen voi itsekin tehdä asioiden muuttamiseksi. Eli jos tietää ystävänsä olevan uupunut ja vakavan unenpuutteinen kotona oleva äiti, niin poikkea kylään, kysy mitä kuuluu ja sano olevasi lasten kanssa pari tuntia, jotta ystävä saa edes hetken levättyä.
Itselleni tuo olisi itsestäänselvää, jos tietäisin ystävän olevan tuollaisessa tilanteessa.
Jännä, että äitien yksinäisyyttä ja tukiverkottomuutta suriessa kuitenkin tämä kommentti kerää miinuksia.
Eli onko niin, että itse ei voi olla se läheisensä tukiverkko, vaan tulisi olla Joku Muu?
Kommenttisi saa miinuksia siksi että kun tässä puhutuaan järjestelmästä, ja siinä ilmenevistä ongelmista, ei ratkaisu voi olla silloin yksittäistä henkilöä koskeva "minä ainakin autan itsestäänselvästi ystävää". Joo, ihan hyvä ja kiva, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan väsynyttä ystäväänsä. Ja aivan mahtavaa että ihmisillä on tukiverkkoja. Mutta kun kaikilla ei niitä ystäviä ja tukiverkkoja ole, vaikka sulla onkin. Me maksetaan aika paljon veroja tässä maassa siksi, että yhteiskunta ottaisi kopin niistä, joilla niitä tukiverkkoja ei ole ja jotka ovat heikoimmassa asemassa. Yhteiskunnallisesti hyödyllistä olisi olla olemassa myös matalan kynnyksen apua, jolloin hetkellisesti vaikeassa elämäntilanteessa olevaa autettaisiin nousemaan jaloilleen, ennen kuin ongelmista tulee isoja ja kalliita hoitaa. Se tulisi paljon halvemmaksikin yhteiskunnalle.
Tässä ketjussa useimmat puhuvat siitä, miten palvelujärjestelmään on pesiytynyt kummallinen yliarvioinnin ja ylikirjaamisen kulttuuri, mikä on haudannut alleen sen todellisen sotesektorin tarkoituksen, eli ihmisten auttamisen. Toiset taas kommentoivat että kun mulla on näin ollut, niin tottahan kaikilla muillakin on näin asiat. Kyse on kahdesta eri asiasta. Toinen puhuu oman navan kautta ja toiset laajemmalla tasolla asiasta.
ps. tuo yliarviointi ei ole vain perhetyössä tapahtuvaa, vaan monissa muisssakin tilanteissa. Esim. tilanteissa, joissa erityislapsi tarvitsee tukitoimia koulunkäyntiin, on tie avun saamiseen aivan järkyttävän pitkä. Usein useita vuosia kestävä, mikä on kasvavan lapsen ollessa kyseessä aivan järkyttävää niin inhimillisen kärsimyksen kuin yhteiskunnan rahan tuhlauksenkin kannalta. Sitä ei uskoisi kuinka paljon turhanpäiväisiä moniammatillisia palavereita järjestetään mieluummin vuosien aikana kuin että sitä oikeaa apua ja terapiaa sille lapselle.
Juuri näin! Hyvin kiteytit aloitukseni pointin!
Ja aloitus ei tosiaan liittynyt perhetyöhön sinänsä vaan kaikkiin yhteiskunnan tahoihin, joiden funktio olisi jotenkin auttaa/tukea ihmistä. Juurikin esim. kouluun liittyen oppilaiden vaikeuksiin oppia tai keskittyä. Että miksi meidän järjestelmä, jonka maksamme veroina, on muutettu nykyään sellaiseksi, että se vain arvioi ja arvioi ja arvioi (ja palaveeraa ja kirjaa), mutta mitään konkreettista hyödyllistä ja vaikuttavaa ei tapahdu, ei vaikka vuosia arvioidaan jotain asiaa. Ja se tulee todella kalliiksi, kun ongelmat samalla pääsee pahenemaan.
Ap
Mikä on vaikuttavuutta sitten. Moni arviointijakso on tarkoitettu oikeasti työskentelyksi. Ajatellaan vaikka lastensuojelua. Lastensuojeluilmoitus käynnistää palvelutarpeen arviointijakson. Tämän aikana perhe ei ole lastensuojelun asiakkuudessa. Jakson aikana tilannetta arvioidaan ja mietitään pitääkö perheelle aloittaa lasun asiakkuus vai riittäisikö joku kevyempi palvelu vaikkapa perheneuvola. Tosinaan pelkkä arviointi itsessään on heräte vanhemmille hoitaa vaikkapa alkava päihdeongelma kuntoon. Nämä kaikki ovat konkreettisia tuloksia arvioinnista. Ei se ole pelkkää lätinää, josta juostaan ohi laput silmillä, ei ainakaan saisi olla, mutta toki jotkut perheet ovat niin teflonia, että eivät osaa ottaa palautetta vastaan mitenkään.
Ei.
Joko se lastensuojeluilmoitus on aiheellinen tai aiheeton.
Systeemissä ja laissa on pahasti jotain vikaa, jos aiheettomia ilmoituksia kasaantuu vuosittain yli puolet eli 80 000.
Minusta lastensuojeluilmoitus ei ole aiheeton, jos sen huoli on, että huoltaja riipaisee kännit viisi kertaa viikossa kotona lasten kanssa, mutta suostuu päihdehoitoon, jolloin lastensuojeluasiakkuutta ei tarvitse aloittaa.
Lastensuojeluilmoitus on joko aiheeton tai aiheellinen. Ei ole mitään sellaista vaihtoehtoa että ”se todettiin virallisesti aiheettomaksi mutta oikeasti musta tuntuu että se oli aiheellinen”.
Myös vanhemmilla on sentään vielä jonkinlainen oikeusturva tässä stasivaltiossa.
Ei se noin mene. Lastensuojeluilmoitus aloittaa palvelutarpeen arvioinnin sosiaalihuoltolain mukaisesti. Arvioinnin aikana arvioidaan jatkotoimenpiteiden tarve. Yksi vaihtoehto on aloittaa lastensuojelun asiakkuus. Toinen voi olla sijoittaa lapsi kiireellisesti samantein. Kolmas voi olla ohjaus peruspalveluihin. Tarkista laista, jos et usko.
Tasan noin se menee. Ilmoitus on joko aiheeton tai aiheellinen.
Ja ihmisiä on joko fiksuja ja tyhmiä ja sinä olet umpiluupää.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni mukaan he työllistävät toinen toisiaan.
Jos mie saisin muokata maailman mallia, minusta tulisi sellainen omaneuvolantäti. Kävisin joskus kotonakin. Hoitaisin vauvaa että toinen saa rauhassa siivota. Tai laitettaisiin se vauva isälle ja pestäis yhdessä se lattia. Semmoista ihminen ihmiselle -meininkiä. Ei sellaista pitkäveteistä ylhäältä tulevaa apua. Siinä vaan masentuu ennestään että miten hemmetin hienoa elämää niillä muilla sitten on. Voin kertoa ettei sen kummempaa kellään.
Kerran mietitytti päihdetyöntrkijän tyyli mennä ryyppäämään vieraalle paikkakunnalle, ettei vaan törmää asiakkaisiinsa.
.
Voisihan ne neuvolaterkat tosiaan pestä lattioita. Sitten jäisi jonkun toisen perheen rokotteet antamatta, puheseulat tekemättä ja vauva punnitsematta. Ei yhteiskunnalla ole varaa kustantaa ihmisille lattianpesukaveria ja omaa lastenhoitajaa, juuri siksi tavoitteena on tunnistaa millä tuella perhe itse pärjäisi.
Se on kyllä totta että nyt valuu paljon hukkaan tehottomaan arviointiin, mutta vaihtoehto ei ole että annetaan mitä pyydetään. Silloin ihmiset passivoituu ja heittäytyy muiden varaan ja järjestelmä ylikuormittuu. Tämä on nähtävissä esim. siinä miten nykyään ajatellaan että kaikkien koulunkäyntitaitojen ja koulunkäynnin tuen pitäisi tulla koulun puolesta, vanhemmat kohauttelee olkiaan ja vetäytyy vastuusta. Ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa minulle miksi sellaisten miesten kanssa tehdää lapsia, jotka eivät tule apuun edes silloin kun äiti on sairas eikä kykene hoitamaan lapsia? Ja miksi yhteiskunnan tulisi mahdollistaa tämänkaltaisten miesten mukava elämä?
Semmonen mies on ihan tavallinen työssäkäyvä mies joka haluaa pitää kiinni työpaikastaan jolla perhe elää.
Sellainen isä, joka ei ota hoitovastuuta tilanteessa, jossa äiti on vaikkapa sairaalassa ei ole minkäänlainen mies. Oli töissä tai ei.
No esim minä tarvitsin apua yhtäsoittoa 5 viikkoa (ostin sen avun itse). Työnantaja ei suostunut miehen 5 viikon poissaoloon vaan ilmoitti että katsoo työsuhteen purkautuneeksi jos ei ole töissä normaalisti.
Vähän eri asia olla pois töistä 2 päivää kuin toista kuukautta, varsinkin projektibisneksessä missä pyörii isot rahat. Mutta eihän tuo taivastelija tätä ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.
Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.Missä lasten isä oli?
Ja tarjositko itse apua kaverillesi?
Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.
Ohis
Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?
Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.
Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.
Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.
Ohis
Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.
Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.
En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.
Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?
Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.
Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.
Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.
Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?
MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?
Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.
Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.
Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.
Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.
Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?
Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".
Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?
Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?
Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.
Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.Tämän ketjun aihe on tuo surkea perhetyö.
Voit mennä huoliasi ihmettelemään ihan muualle. Sulle on nyt selitetty rautalangasta. Vaikkei pällistelysi edes ole tän ketjun aihe.
Asiassa voi keskustella myös siitä, että jos joku kauhistelee, että loppuunväsynyttä äitiä ei autettu perhetyöstä oikein, niin miksi itse ei ole auttanut ystäväänsä ja miksi lasten isä ei ole antanut äidin nukkua?
Eli miksi on muodostunut tarve perhetyölle.
Hyvin usein väsymisen takana on yksinäisyys. Se, että on kotona lasten kanssa yksin. Kun omat lapseni olivat pieniä (80-luku), ei ollut vielä subkektiivista päivähoito-oikeutta. Tämä tarkoitti, että kun perheeseen syntyi vauva, myös perheen isommat lapset jäivät kotihoitoon. Ja nehän olisivat hyppineet seinille, jos niillä ei olisi ollut mitään aktiviteetteja. Joten äiti kuin äiti pakkasi vauvan vaunuihin ja lähti pesueensa kanssa pihalle tai leikkipuistoihin. Näissä tapasi muita äitejä, tutustui ja sai äitikavereita. Koska kaikilla oli sama tilanne ja asuttiin lähellä toisiaan, puolin ja toisin autettiin. Isommat lapset saattoi laittaa äitikaverille, kun meni vauvan kanssa neuvolaan. Ja vastaavasti otti äitikaverinsa lapsia hoitoon. Jos lapset olivat sairaina ja vaipat loppu, saattoi soittaa äitikaverille ja kysyä, onko tämä menossa kauppaan ja jos on, voisiko tuoda paketin vaippoja. Lapsista tuli toistensa kavereita ja oli ihan tavallista, että isommat lapset saattoivat olla jonkun kaverinsa luona montakin tuntia ja sillä aikaa ehti hyvin imuroida ja ripustaa pyykit kuivumaan. Leikkipuistossa toinen äiti kanniskeli tai heijasi vaunuissa sun vauvaasi sillä aikaa, kun vaihdoit taaperollesi vaippaa.
Nykyisin ollaan paljon enemmän kotona sisällä -> syntyy sotkua. Leikkipuistot ammottavat tyhjyyttään. Yhteisöllisyys on kadonnut. Äidit eivät oikeastaan edes tunne omalla asuinalueellaan asuvia muita äitejä. Omat ystävät ovat töissä tai asuvat kauempana. Väsyminen ei ole siis vain fyysistä vaan mitä suurimmassa määrin myös psyykkistä.
Siinä on toisaalta saumaa, mitä jokainen voi itsekin tehdä asioiden muuttamiseksi. Eli jos tietää ystävänsä olevan uupunut ja vakavan unenpuutteinen kotona oleva äiti, niin poikkea kylään, kysy mitä kuuluu ja sano olevasi lasten kanssa pari tuntia, jotta ystävä saa edes hetken levättyä.
Itselleni tuo olisi itsestäänselvää, jos tietäisin ystävän olevan tuollaisessa tilanteessa.
Jännä, että äitien yksinäisyyttä ja tukiverkottomuutta suriessa kuitenkin tämä kommentti kerää miinuksia.
Eli onko niin, että itse ei voi olla se läheisensä tukiverkko, vaan tulisi olla Joku Muu?
Ei vaan kuten sulle jo taukutettiin miljoonaan kertaan, ei sinne kotiin vain pääse auttamaan, jos ja kun on töissä. Ei isä, ei kaveri.
Isästä puhuessa jankutettiin moneen otteeseen, ettei isä voi auttaa kun on töissä.
Josta jäi edelleen epäselväksi, että eikö se isä ole ikinä kotona, jos ei voi hetkeäkään auttaa.
Mutta ei siitä sen enempää. Puhetta oli myös kaverista, mutta tämä keräsi miinusta yhtä lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni mukaan he työllistävät toinen toisiaan.
Jos mie saisin muokata maailman mallia, minusta tulisi sellainen omaneuvolantäti. Kävisin joskus kotonakin. Hoitaisin vauvaa että toinen saa rauhassa siivota. Tai laitettaisiin se vauva isälle ja pestäis yhdessä se lattia. Semmoista ihminen ihmiselle -meininkiä. Ei sellaista pitkäveteistä ylhäältä tulevaa apua. Siinä vaan masentuu ennestään että miten hemmetin hienoa elämää niillä muilla sitten on. Voin kertoa ettei sen kummempaa kellään.
Kerran mietitytti päihdetyöntrkijän tyyli mennä ryyppäämään vieraalle paikkakunnalle, ettei vaan törmää asiakkaisiinsa.
.Voisihan ne neuvolaterkat tosiaan pestä lattioita. Sitten jäisi jonkun toisen perheen rokotteet antamatta, puheseulat tekemättä ja vauva punnitsematta. Ei yhteiskunnalla ole varaa kustantaa ihmisille lattianpesukaveria ja omaa lastenhoitajaa, juuri siksi tavoitteena on tunnistaa millä tuella perhe itse pärjäisi.
Se on kyllä totta että nyt valuu paljon hukkaan tehottomaan arviointiin, mutta vaihtoehto ei ole että annetaan mitä pyydetään. Silloin ihmiset passivoituu ja heittäytyy muiden varaan ja järjestelmä ylikuormittuu. Tämä on nähtävissä esim. siinä miten nykyään ajatellaan että kaikkien koulunkäyntitaitojen ja koulunkäynnin tuen pitäisi tulla koulun puolesta, vanhemmat kohauttelee olkiaan ja vetäytyy vastuusta. Ei toimi.
Voi hel*etti kun ärsyttää puusilmät. Kerros nyt mulle että MIKÄ ON PASSIVOIVAA JA MUIDEN VARAAN HEITTTYMISTÄ jos ahkeralta perheen äidiltä murtuu jalka ja tarvitsee prin kolmen viikon aikana apua? Suurin osa apua tarvivista on ahkeroa työssäkäyviä tai kotiäitejä. Miten joku luulee että vain sossulokit on avun tarvitsijoita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa minulle miksi sellaisten miesten kanssa tehdää lapsia, jotka eivät tule apuun edes silloin kun äiti on sairas eikä kykene hoitamaan lapsia? Ja miksi yhteiskunnan tulisi mahdollistaa tämänkaltaisten miesten mukava elämä?
Semmonen mies on ihan tavallinen työssäkäyvä mies joka haluaa pitää kiinni työpaikastaan jolla perhe elää.
Sellainen isä, joka ei ota hoitovastuuta tilanteessa, jossa äiti on vaikkapa sairaalassa ei ole minkäänlainen mies. Oli töissä tai ei.
No esim minä tarvitsin apua yhtäsoittoa 5 viikkoa (ostin sen avun itse). Työnantaja ei suostunut miehen 5 viikon poissaoloon vaan ilmoitti että katsoo työsuhteen purkautuneeksi jos ei ole töissä normaalisti.
Vähän eri asia olla pois töistä 2 päivää kuin toista kuukautta, varsinkin projektibisneksessä missä pyörii isot rahat. Mutta eihän tuo taivastelija tätä ymmärrä.
Jos on työssä niin tärkeässä ja korvaamattomassa hommassa, niin luulisi siitä jo maksettavankin sen verran, että mies palkkaa sitten apua kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni mukaan he työllistävät toinen toisiaan.
Jos mie saisin muokata maailman mallia, minusta tulisi sellainen omaneuvolantäti. Kävisin joskus kotonakin. Hoitaisin vauvaa että toinen saa rauhassa siivota. Tai laitettaisiin se vauva isälle ja pestäis yhdessä se lattia. Semmoista ihminen ihmiselle -meininkiä. Ei sellaista pitkäveteistä ylhäältä tulevaa apua. Siinä vaan masentuu ennestään että miten hemmetin hienoa elämää niillä muilla sitten on. Voin kertoa ettei sen kummempaa kellään.
Kerran mietitytti päihdetyöntrkijän tyyli mennä ryyppäämään vieraalle paikkakunnalle, ettei vaan törmää asiakkaisiinsa.
.Voisihan ne neuvolaterkat tosiaan pestä lattioita. Sitten jäisi jonkun toisen perheen rokotteet antamatta, puheseulat tekemättä ja vauva punnitsematta. Ei yhteiskunnalla ole varaa kustantaa ihmisille lattianpesukaveria ja omaa lastenhoitajaa, juuri siksi tavoitteena on tunnistaa millä tuella perhe itse pärjäisi.
Se on kyllä totta että nyt valuu paljon hukkaan tehottomaan arviointiin, mutta vaihtoehto ei ole että annetaan mitä pyydetään. Silloin ihmiset passivoituu ja heittäytyy muiden varaan ja järjestelmä ylikuormittuu. Tämä on nähtävissä esim. siinä miten nykyään ajatellaan että kaikkien koulunkäyntitaitojen ja koulunkäynnin tuen pitäisi tulla koulun puolesta, vanhemmat kohauttelee olkiaan ja vetäytyy vastuusta. Ei toimi.
Voi hel*etti kun ärsyttää puusilmät. Kerros nyt mulle että MIKÄ ON PASSIVOIVAA JA MUIDEN VARAAN HEITTTYMISTÄ jos ahkeralta perheen äidiltä murtuu jalka ja tarvitsee prin kolmen viikon aikana apua? Suurin osa apua tarvivista on ahkeroa työssäkäyviä tai kotiäitejä. Miten joku luulee että vain sossulokit on avun tarvitsijoita?
Katsopa mihin vastasin ennen kuin keuhkoat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa minulle miksi sellaisten miesten kanssa tehdää lapsia, jotka eivät tule apuun edes silloin kun äiti on sairas eikä kykene hoitamaan lapsia? Ja miksi yhteiskunnan tulisi mahdollistaa tämänkaltaisten miesten mukava elämä?
Semmonen mies on ihan tavallinen työssäkäyvä mies joka haluaa pitää kiinni työpaikastaan jolla perhe elää.
Sellainen isä, joka ei ota hoitovastuuta tilanteessa, jossa äiti on vaikkapa sairaalassa ei ole minkäänlainen mies. Oli töissä tai ei.
No esim minä tarvitsin apua yhtäsoittoa 5 viikkoa (ostin sen avun itse). Työnantaja ei suostunut miehen 5 viikon poissaoloon vaan ilmoitti että katsoo työsuhteen purkautuneeksi jos ei ole töissä normaalisti.
Vähän eri asia olla pois töistä 2 päivää kuin toista kuukautta, varsinkin projektibisneksessä missä pyörii isot rahat. Mutta eihän tuo taivastelija tätä ymmärrä.Jos on työssä niin tärkeässä ja korvaamattomassa hommassa, niin luulisi siitä jo maksettavankin sen verran, että mies palkkaa sitten apua kotiin.
No mit vit? Mikä 50-luvun ajatusmalli? Minä naisena palkkasin avun itse, mihin sitä miestä tarvitaan siinä hommassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.
Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.Missä lasten isä oli?
Ja tarjositko itse apua kaverillesi?
Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.
Ohis
Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?
Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.
Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.
Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.
Ohis
Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.
Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.
En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.
Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?
Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.
Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.
Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.
Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?
MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?
Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.
Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.
Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.
Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.
Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?
Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".
Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?
Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?
Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.
Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.Tämän ketjun aihe on tuo surkea perhetyö.
Voit mennä huoliasi ihmettelemään ihan muualle. Sulle on nyt selitetty rautalangasta. Vaikkei pällistelysi edes ole tän ketjun aihe.
Asiassa voi keskustella myös siitä, että jos joku kauhistelee, että loppuunväsynyttä äitiä ei autettu perhetyöstä oikein, niin miksi itse ei ole auttanut ystäväänsä ja miksi lasten isä ei ole antanut äidin nukkua?
Eli miksi on muodostunut tarve perhetyölle.
Hyvin usein väsymisen takana on yksinäisyys. Se, että on kotona lasten kanssa yksin. Kun omat lapseni olivat pieniä (80-luku), ei ollut vielä subkektiivista päivähoito-oikeutta. Tämä tarkoitti, että kun perheeseen syntyi vauva, myös perheen isommat lapset jäivät kotihoitoon. Ja nehän olisivat hyppineet seinille, jos niillä ei olisi ollut mitään aktiviteetteja. Joten äiti kuin äiti pakkasi vauvan vaunuihin ja lähti pesueensa kanssa pihalle tai leikkipuistoihin. Näissä tapasi muita äitejä, tutustui ja sai äitikavereita. Koska kaikilla oli sama tilanne ja asuttiin lähellä toisiaan, puolin ja toisin autettiin. Isommat lapset saattoi laittaa äitikaverille, kun meni vauvan kanssa neuvolaan. Ja vastaavasti otti äitikaverinsa lapsia hoitoon. Jos lapset olivat sairaina ja vaipat loppu, saattoi soittaa äitikaverille ja kysyä, onko tämä menossa kauppaan ja jos on, voisiko tuoda paketin vaippoja. Lapsista tuli toistensa kavereita ja oli ihan tavallista, että isommat lapset saattoivat olla jonkun kaverinsa luona montakin tuntia ja sillä aikaa ehti hyvin imuroida ja ripustaa pyykit kuivumaan. Leikkipuistossa toinen äiti kanniskeli tai heijasi vaunuissa sun vauvaasi sillä aikaa, kun vaihdoit taaperollesi vaippaa.
Nykyisin ollaan paljon enemmän kotona sisällä -> syntyy sotkua. Leikkipuistot ammottavat tyhjyyttään. Yhteisöllisyys on kadonnut. Äidit eivät oikeastaan edes tunne omalla asuinalueellaan asuvia muita äitejä. Omat ystävät ovat töissä tai asuvat kauempana. Väsyminen ei ole siis vain fyysistä vaan mitä suurimmassa määrin myös psyykkistä.
Siinä on toisaalta saumaa, mitä jokainen voi itsekin tehdä asioiden muuttamiseksi. Eli jos tietää ystävänsä olevan uupunut ja vakavan unenpuutteinen kotona oleva äiti, niin poikkea kylään, kysy mitä kuuluu ja sano olevasi lasten kanssa pari tuntia, jotta ystävä saa edes hetken levättyä.
Itselleni tuo olisi itsestäänselvää, jos tietäisin ystävän olevan tuollaisessa tilanteessa.
Jännä, että äitien yksinäisyyttä ja tukiverkottomuutta suriessa kuitenkin tämä kommentti kerää miinuksia.
Eli onko niin, että itse ei voi olla se läheisensä tukiverkko, vaan tulisi olla Joku Muu?
Kommenttisi saa miinuksia siksi että kun tässä puhutuaan järjestelmästä, ja siinä ilmenevistä ongelmista, ei ratkaisu voi olla silloin yksittäistä henkilöä koskeva "minä ainakin autan itsestäänselvästi ystävää". Joo, ihan hyvä ja kiva, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan väsynyttä ystäväänsä. Ja aivan mahtavaa että ihmisillä on tukiverkkoja. Mutta kun kaikilla ei niitä ystäviä ja tukiverkkoja ole, vaikka sulla onkin. Me maksetaan aika paljon veroja tässä maassa siksi, että yhteiskunta ottaisi kopin niistä, joilla niitä tukiverkkoja ei ole ja jotka ovat heikoimmassa asemassa. Yhteiskunnallisesti hyödyllistä olisi olla olemassa myös matalan kynnyksen apua, jolloin hetkellisesti vaikeassa elämäntilanteessa olevaa autettaisiin nousemaan jaloilleen, ennen kuin ongelmista tulee isoja ja kalliita hoitaa. Se tulisi paljon halvemmaksikin yhteiskunnalle.
Tässä ketjussa useimmat puhuvat siitä, miten palvelujärjestelmään on pesiytynyt kummallinen yliarvioinnin ja ylikirjaamisen kulttuuri, mikä on haudannut alleen sen todellisen sotesektorin tarkoituksen, eli ihmisten auttamisen. Toiset taas kommentoivat että kun mulla on näin ollut, niin tottahan kaikilla muillakin on näin asiat. Kyse on kahdesta eri asiasta. Toinen puhuu oman navan kautta ja toiset laajemmalla tasolla asiasta.
ps. tuo yliarviointi ei ole vain perhetyössä tapahtuvaa, vaan monissa muisssakin tilanteissa. Esim. tilanteissa, joissa erityislapsi tarvitsee tukitoimia koulunkäyntiin, on tie avun saamiseen aivan järkyttävän pitkä. Usein useita vuosia kestävä, mikä on kasvavan lapsen ollessa kyseessä aivan järkyttävää niin inhimillisen kärsimyksen kuin yhteiskunnan rahan tuhlauksenkin kannalta. Sitä ei uskoisi kuinka paljon turhanpäiväisiä moniammatillisia palavereita järjestetään mieluummin vuosien aikana kuin että sitä oikeaa apua ja terapiaa sille lapselle.
Juuri näin! Hyvin kiteytit aloitukseni pointin!
Ja aloitus ei tosiaan liittynyt perhetyöhön sinänsä vaan kaikkiin yhteiskunnan tahoihin, joiden funktio olisi jotenkin auttaa/tukea ihmistä. Juurikin esim. kouluun liittyen oppilaiden vaikeuksiin oppia tai keskittyä. Että miksi meidän järjestelmä, jonka maksamme veroina, on muutettu nykyään sellaiseksi, että se vain arvioi ja arvioi ja arvioi (ja palaveeraa ja kirjaa), mutta mitään konkreettista hyödyllistä ja vaikuttavaa ei tapahdu, ei vaikka vuosia arvioidaan jotain asiaa. Ja se tulee todella kalliiksi, kun ongelmat samalla pääsee pahenemaan.
Ap
Mikä on vaikuttavuutta sitten. Moni arviointijakso on tarkoitettu oikeasti työskentelyksi. Ajatellaan vaikka lastensuojelua. Lastensuojeluilmoitus käynnistää palvelutarpeen arviointijakson. Tämän aikana perhe ei ole lastensuojelun asiakkuudessa. Jakson aikana tilannetta arvioidaan ja mietitään pitääkö perheelle aloittaa lasun asiakkuus vai riittäisikö joku kevyempi palvelu vaikkapa perheneuvola. Tosinaan pelkkä arviointi itsessään on heräte vanhemmille hoitaa vaikkapa alkava päihdeongelma kuntoon. Nämä kaikki ovat konkreettisia tuloksia arvioinnista. Ei se ole pelkkää lätinää, josta juostaan ohi laput silmillä, ei ainakaan saisi olla, mutta toki jotkut perheet ovat niin teflonia, että eivät osaa ottaa palautetta vastaan mitenkään.
Vaikuttavuus on sitä, että arvioinnin jälkeen ryhdytään sellaisiin toimenpiteisiin, jotka parantavat arvioidun henkilön tilannetta. Ei ole mitään rakettitiedettä tämäkään asia. Jos lapsella on vaikeuksia koulunkäynnissä, arviointi ei yksin riitä. Eikä vallankaan, että arvioidaan, lähetetään jonnekin taas arvioitavaksi ja taas kolmanteen paikkaan arvioitavaksi, joka taas lähettää ensimmäiseen paikkaan uudelleen arvioitavaksi. Vaikuttavuutta on se, että jos arvioinnissa todetaan lapsen tarvitsevan tukiopetusta, lapselle järjestetään tukiopetusta. Tai jos arvioinnissa todetaan lapsen tarvitsevan pienempää luokkaa, lapsi järjestetään pienemmälle luokalle. Tai jos arvioinnissa todetaan lapsen tarvitsevan henkilökohtaista avustajaa, lapselle järjestetään henkilökohtainen avustaja. Ja sen jälkeen, kun näin on tehty, voidaan myöhemmin arvioida uudelleen, oliko tukiopetuksesta/pienemmästä luokasta/henkilökohtaisesta avustajasta lapselle hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa minulle miksi sellaisten miesten kanssa tehdää lapsia, jotka eivät tule apuun edes silloin kun äiti on sairas eikä kykene hoitamaan lapsia? Ja miksi yhteiskunnan tulisi mahdollistaa tämänkaltaisten miesten mukava elämä?
Sitäpä tässä on ihmetelty. Ja miksi ne isät vapaapäivinäänkään eivät anna uupuneiden äitien nukkua.
Jännästi meillä mies teki täyttä päivää ja ylitöitäkin lapsemme vauva-aikana, vaan oli hänellä silti vapaapäivänsä, jolloin minä sain nukkua rauhassa ja viettää omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma liian korkean koulutuksen ylenpalttinen arvostus. Entiseen aikaan uupunut äiti saattoi saada sektion jälkeen sairaalasta kotiin palatessa avuksi kodinhoitajan, joka oli käynyt koulua vuoden tai kaksi. Nyt neuvolan kautta tulee korkeakoulutettu perhetyöntekijä arvioimaan, analysoimaan ja neuvomaan - mutta mitä apua siitä on, kun leikkaushaava on kipeä, vanhempi lapsi parkuu yöt ja kiukuttelee päivät? Nyt on isillä enemmän mahdollisuuksia osallistua niin kotitöihin kuin lastenhoitoon, mutta ei se silti pitkälle riitä eikä oikeasti aina ole käytännössä mahdollisuutta jäädä pitkälle isyysvapaalle.
Korkeakoulutetun ei sovi tehdä suorittavaa työtä asiakkaan kotona, koska hänen ammatti-identiteettinsä on asiantuntija. Sama ongelma päinvastaisena on vanhustenhoidossa, jossa hoitajien ammatti-identiteetti on hoitaja, ei kuntouttaja ja seurustelija, saati sitten vartija liikkuville potilaille.
Kodinhoitaja joutui entiseen aikaan toisinaan lyömään kätensä p'skaan aivan kirjaimellisti. Kuvitelkaapa nykyistä perhetyöntekijää edes vauvanpyllyä pesemässä tai siivoamassa kissankakkoja lastenhuoneen sängynalta. Kummassakin tapauksessa lasu olisi tehty ajat sitten, mutta se ei suinkaan olisi tuonut mitään oikeaa siivousapua vaan raportintekoa, suunnitelmaa ym. paperityötä.
Aivan oikeasti enemmän auttaisi perhettä se, että yhdessä tehtäisi jotain, siinä samalla 'asiantuntijalle' selviäisi ongelmia joihin voisi etsiä ratkaisua saman tien. Lopuksi voitaisi istua yhdessä kahville miettimään, mitä jatkossa tehdään paremmin.
Mieheni sairastumisen takia isyysloma peruuntui (muuttui sairauslomaksi) ja itse olin sektion jälkeen todella kipeä. Vauvan nostaminen sattui joka kerta todella paljon ja jokainen sängystä/sohvalta/tuolilta/lattialta nouseminen myös. Vauva heräili öisin tunnin välein ekan kuukauden. Sanoin neuvolassa olevani kipeä ja hirveän väsynyt ja että mies ei pysty auttamaan. Neuvola tarjosi minulle aikaa perheneuvolaterapeutille, että pääsen purkamaan sinne sydäntäni vaikean tilanteen vuoksi. Olisin tarvinnut kotiin ihmisen, joka nostaa vauvaa puolestani ja välillä mahdollistaa minulle muutaman tunnin unta!
Niinpä. Oikeasti ei ole tarkoitus auttaa ketåän vaan vain lässyttåä.
Ja täällä jotkut jankkaa että sehän on selvä että itse pitää lapsi hoitaa ja pitää miehenkin auttaa. No tuossa edelläkään ei voinut mutta siitä huolimatta kukaan ei antanut sitä konkreettista apua mitä ihan ehdottamasti tuo perhe tarvi. Perheet ovat uskomattoman yksin. On ihan ihme että naiset eivät tee enempää itsemurhia ja nitistä samalla omat lapsensakin.
AP, olen täysin samaa mieltä kanssasi. Olin jonkin aikaa lapsiperheiden parissa sosiaalityöntekijänä, jossa pian huomasin kuinka asiat vain junnaa ja perheet harvoin saivat mitään konkreettista apua. Sossuna turhautti eniten se, että huolimatta päätöksenteko-oikeudestani ja virkasuhdeasemasta, en saanut tehdä juuri koskaan mitään päätöksiä, jotka olisin nähnyt tarpeelliseksi. Yksinkertaisesti tämä johtui rahan puutteesta, esimiehet eivät antaneet läheskään aina lupaa myöntää palveluita, joista perheet olisivat aidosti hyötyneet. Esimerkiksi kotipalvelua (lastenhoitoa, perus kotitöitä jne) oli todella rajatusti tarjolla ja siitä minä sosiaalityöntekijänä en edes saanut tehdä päätöksiä, vaan ne teki joku erillinen kotipalveluyksikön ohjaaja/koordinaattori (jolla tuskin oli edes sosiaalityöntekijän koulutusta...). Senkin yksinkertaisen palvelun saaminen vaati ensin jäätävät perustelut ja arvioinnit (eli kirjallista turhaa paperityötä). Sen sijaan että siihen arviointiin ja vääntämiseen käytetään hirveästi resursseja, pitäisi sellaisten palveluiden olla saatavissa matalalla kynnyksellä ja asiakkaan oman arvion ja tarpeen perusteella.
Kotipalvelun lisäksi on monia muitakin palveluita ja rahallista tukea, joista olisi oikeasti hyötyä kun se olisi vain oikea-aikasta ja helposti saatavissa. Mm. siivousapu, tukihenkilöt (lapsille ja aikuisille), kuljetusapu (tarvittaessa vaikkapa taksien omavastuuosien korvaaminen). Lisäksi perhetyössä ja nepsy-valmennuksen kaltaisessa työskentelyssä pitäisi olla enemmän joustoa aikataulujen suhteen, usein perheet tarvitsevat eniten tukea juuri niissä aikaisissa aamuissa tai vastaavasti myöhemmin illalla tai viikonloppuisin. Perhetyöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien pitäisi pystyä tekemään joustavammin työtä eri aikoihin ja eri paikoissa (ei pelkästään perheen kotona), toisin sanoen perheen tarpeiden mukaisesti. Mutta nykyinen tilanne on se, että suurin osa kuntien perhetyöntekijöistä tekevät työtä lähinnä virka-aikaan arkisin. Enkä minä heitä syytä siitä, heillehän pitäisi maksaa huomattavasti parempaa palkkaa ja lisiä työvuoroista riippuen. Ja jos kunta kustantaa perhetyön ulkopuolisena ostopalveluna joustavampien työaikojen vuoksi, niin se on aina harkinnanvaraista ja määräaikaista - mikä taas tarkoittaa sitä että ARVIOIDAAN entistä enemmän ja koko ajan, sillä pitäähän kunnanpäättäjille olla mustaa valkoisella perusteluja ylihintaisen palvelun ostosta.
Takapuoli edellä puuhun on menty sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden järjestämisessä. Vilja-Eerika-tapauksen jälkeen oli kova kiire uudistaa systeemiä, mutta homma kääntyikin siten, että edelleenkään perheet eivät saa mitään konkreettista apua, vaan viranomaiset joutuvat käyttämään kaiken ajan siihen arviointiin ja perusteluun, jotta sitten voidaan sanoa äärimmillään vaikkapa oikeudessa, että onpahan arvioitu ja kirjattu ja delegoitu huolet eteenpäin. Samaan aikaan viranomaiset joutuvat myös perustelemaan kunnanpäättäjille ja veronmaksajille, miksi tuhlaavat julkisia varoja (eli miksi juuri tämä ja tämä perhe tarvitsee esim. kotipalvelua, rahallista tukea lasten harrastuksiin tai terveydenhuollon matkakulujen omavastuuosiin). Aika kestämätön tilanne, täytyisi tehdä monta korjausliikettä, joista ensimmäisenä on ehdottomasti se, että ihmisten pitäisi lopettaa rahasta nillittäminen. Jos joku perhe pyytää jotain sosiaalihuoltolain mukaista palvelua tai apua, niin sitä pitäisi myöntää ilman sen kummempia arviointeja ja paperinpyörittelyä. Eri asia jos asiakas vastustaa tai on työntekijän kanssa eri mieltä palvelun tarpeellisuudesta, esim. lastensuojelulliset interventiot päihdeongelmiin tai velkakierteen katkaisuun.
T. sossu, joka kyllästyi oman alan hommiin
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni mukaan he työllistävät toinen toisiaan.
Jos mie saisin muokata maailman mallia, minusta tulisi sellainen omaneuvolantäti. Kävisin joskus kotonakin. Hoitaisin vauvaa että toinen saa rauhassa siivota. Tai laitettaisiin se vauva isälle ja pestäis yhdessä se lattia. Semmoista ihminen ihmiselle -meininkiä. Ei sellaista pitkäveteistä ylhäältä tulevaa apua. Siinä vaan masentuu ennestään että miten hemmetin hienoa elämää niillä muilla sitten on. Voin kertoa ettei sen kummempaa kellään.
Kerran mietitytti päihdetyöntrkijän tyyli mennä ryyppäämään vieraalle paikkakunnalle, ettei vaan törmää asiakkaisiinsa.
.Voisihan ne neuvolaterkat tosiaan pestä lattioita. Sitten jäisi jonkun toisen perheen rokotteet antamatta, puheseulat tekemättä ja vauva punnitsematta. Ei yhteiskunnalla ole varaa kustantaa ihmisille lattianpesukaveria ja omaa lastenhoitajaa, juuri siksi tavoitteena on tunnistaa millä tuella perhe itse pärjäisi.
Se on kyllä totta että nyt valuu paljon hukkaan tehottomaan arviointiin, mutta vaihtoehto ei ole että annetaan mitä pyydetään. Silloin ihmiset passivoituu ja heittäytyy muiden varaan ja järjestelmä ylikuormittuu. Tämä on nähtävissä esim. siinä miten nykyään ajatellaan että kaikkien koulunkäyntitaitojen ja koulunkäynnin tuen pitäisi tulla koulun puolesta, vanhemmat kohauttelee olkiaan ja vetäytyy vastuusta. Ei toimi.
Voi hel*etti kun ärsyttää puusilmät. Kerros nyt mulle että MIKÄ ON PASSIVOIVAA JA MUIDEN VARAAN HEITTTYMISTÄ jos ahkeralta perheen äidiltä murtuu jalka ja tarvitsee prin kolmen viikon aikana apua? Suurin osa apua tarvivista on ahkeroa työssäkäyviä tai kotiäitejä. Miten joku luulee että vain sossulokit on avun tarvitsijoita?
Mutta kun sitä konkreettista puolestatekemisapua ei voida antaa niille kaikille ahkerille työssäkäyville äideille, ei ole resursseja, siksi tavoitteena on tukea ratkomaan tilanne niin että pitkäaikaista puolestatekemistä ei tarvita.
Jalkamurtuma on joku yksittäinen huonosti hoidettu esimerkki josta suotta hikeennyt minulle, vastasin siihen miksi arvioidaan eikä vain tulla hoitamaan niitä lapsia ja pesemään lattioita. Kun se nyt vaan ei ole mahdollista tarjota piikaa kaikille halukkaille tai edes tarvitseville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa minulle miksi sellaisten miesten kanssa tehdää lapsia, jotka eivät tule apuun edes silloin kun äiti on sairas eikä kykene hoitamaan lapsia? Ja miksi yhteiskunnan tulisi mahdollistaa tämänkaltaisten miesten mukava elämä?
Sitäpä tässä on ihmetelty. Ja miksi ne isät vapaapäivinäänkään eivät anna uupuneiden äitien nukkua.
Jännästi meillä mies teki täyttä päivää ja ylitöitäkin lapsemme vauva-aikana, vaan oli hänellä silti vapaapäivänsä, jolloin minä sain nukkua rauhassa ja viettää omaa aikaa.
Kyllä se mies auttaa iltaisin ja viikonloppuisin mutta työpäivien aikana ei voi auttaa. Kokeilepas murtaa selkä, lonkka tms ja pyydä sitten kotiapua - huomaat että et saa, ja sen jälkeen puydä miestäsi ilmoittamaan että hän ei tule nyt viiteen viikkoon töihin. Katsotaanko mitä työnaantaja tykkää asiasta?
Täällä on varmaan kaikkien miehet työttömiä. Jos olisivat töissä niin tajuaisivat että sieltä ei noin vaan olla pois viikkokausia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa minulle miksi sellaisten miesten kanssa tehdää lapsia, jotka eivät tule apuun edes silloin kun äiti on sairas eikä kykene hoitamaan lapsia? Ja miksi yhteiskunnan tulisi mahdollistaa tämänkaltaisten miesten mukava elämä?
Semmonen mies on ihan tavallinen työssäkäyvä mies joka haluaa pitää kiinni työpaikastaan jolla perhe elää.
Sellainen isä, joka ei ota hoitovastuuta tilanteessa, jossa äiti on vaikkapa sairaalassa ei ole minkäänlainen mies. Oli töissä tai ei.
No esim minä tarvitsin apua yhtäsoittoa 5 viikkoa (ostin sen avun itse). Työnantaja ei suostunut miehen 5 viikon poissaoloon vaan ilmoitti että katsoo työsuhteen purkautuneeksi jos ei ole töissä normaalisti.
Vähän eri asia olla pois töistä 2 päivää kuin toista kuukautta, varsinkin projektibisneksessä missä pyörii isot rahat. Mutta eihän tuo taivastelija tätä ymmärrä.Jos on työssä niin tärkeässä ja korvaamattomassa hommassa, niin luulisi siitä jo maksettavankin sen verran, että mies palkkaa sitten apua kotiin.
No mit vit? Mikä 50-luvun ajatusmalli? Minä naisena palkkasin avun itse, mihin sitä miestä tarvitaan siinä hommassa?
Mikäs siinä, jos teillä on iskä ulkoistettu koko perheestä ja vastuusta. Jos mies ei kerta kaikkiaan kerkeisi auttamaan minua, kun olisin uupuneena kotona pienten lastemme kanssa, niin tosiaan odottaisin hänen palkkaavan sen avun.
En todellakaan alkaisi tulomenetysten lisäksi vielä maksamaan vanhempainpäivärahoista yksin lisäapua, jota tarvitaan kun lasten isä ei osallistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa minulle miksi sellaisten miesten kanssa tehdää lapsia, jotka eivät tule apuun edes silloin kun äiti on sairas eikä kykene hoitamaan lapsia? Ja miksi yhteiskunnan tulisi mahdollistaa tämänkaltaisten miesten mukava elämä?
Sitäpä tässä on ihmetelty. Ja miksi ne isät vapaapäivinäänkään eivät anna uupuneiden äitien nukkua.
Jännästi meillä mies teki täyttä päivää ja ylitöitäkin lapsemme vauva-aikana, vaan oli hänellä silti vapaapäivänsä, jolloin minä sain nukkua rauhassa ja viettää omaa aikaa.
Kyllä se mies auttaa iltaisin ja viikonloppuisin mutta työpäivien aikana ei voi auttaa. Kokeilepas murtaa selkä, lonkka tms ja pyydä sitten kotiapua - huomaat että et saa, ja sen jälkeen puydä miestäsi ilmoittamaan että hän ei tule nyt viiteen viikkoon töihin. Katsotaanko mitä työnaantaja tykkää asiasta?
Täällä on varmaan kaikkien miehet työttömiä. Jos olisivat töissä niin tajuaisivat että sieltä ei noin vaan olla pois viikkokausia.
Sairasloma ja mies vanhempainvapaalle.
Ei ruo ole turha mutta nämä on (kaikki pikeasta elämästä):
- meikkaaamton homssuinen äiti neuvolassa
-perheellä ei tukiverkkoa
- äiti ottaa 2 saunakaljaa viikossa (audit testi)
-perheellä on välit poikki toisiin huonoihin isovanhempiin
- äiti käyttää vääränlaisia sanavalintoja neuvolassa
- lasta ei viety hammaslääkäriin
Siinä sulle aiheellisia lasuja