En selviä kotitöistä vauvan kanssa :( mistä lisää jaksamista???
No niin. En ole varma kannattaako mun tehdä tästä aloitusta AV:lle, koska kaipaisin tukea ja kannustusta ja vinkkejä tilanteeseeni, ja tiedän että täältä saattaa tulla päinvastaistakin. Tuntuu että en selviä kotitöistä, ja tämä tilanne alkaa heijastua parisuhteeseenkin. Tarttisin jotain neuvoja, miten saisin rytmitettyä kotityöt päivän lomaan. Ja mistä repäisen ENERGIAN tähän, kun tuntuu että en vaan jaksa :(
Olen esikoisvauvan (10 kk) kanssa kotona ja mieheni käy töissä. Päivät ovat ihan kaaosta, enkä saa mitään kotitöitä tehtyä. Saan vauvalle ja itselleni ruoat pöytään ja isoimmat tiskit tiskikoneeseen ja siinä se. Muu aika menee vaipanvaihtoihin, vauvan kanssa leikkimiseen ja vahtimiseen, että liikkumaan opetteleva vauva ei telo itseään tai riko kaikkea. Vauvan päikkärien alkaessa olen niin uupunut ja hikinen, että koomaan sohvalla, vaikka tiedän, että tämä olisi juuri se aika kun ne kotityöt olisi pakko tehdä. En vaan jaksa. Vauva on ihana ja meillä on kaikki periaatteessa ihan hyvin. En ymmärrä, mikä mussa on vikana. Jos vaan olisin jotenkin pirteämpi ja vaan tekisin kaiken, ei olisi mitään ongelmaa.
Kun mieheni tulee töistä, hän ensi töikseen kerää lelut lattialta ja sitten menee siivoamaan keittiötä. Mä vaan toivoisin, että hän ottaisi vauvan hetkeksi niin, että saisin olla hetken rauhassa. Ja hän ei ymmärrettävästikään halua tätä tehdä, koska häntä ärsyttää, että on sotkuista ja että hän ei saa hetken lepoa työpäivän päätteeksi. Musta tuntuu, että tämä vaikuttaa jo negatiivisesti mun ja miehen väleihin ja se surettaa tosi paljon.
Kun mies on siivonnut (ja äskeisten lisäksi vienyt myös roskat), hän on vauvan kanssa ja minä rupean laittamaan ruokaa. Syömme yhdessä ja tämän jälkeen taas tiskit ja keittiön putsaus. Tämän jälkeen pitääkin siivoilla muualla kämpässä (mitä nyt milloinkin on siivottavaa). Nämä siivoilut hoidamme yleensä jotenkin yhdessä tai vuorotellen. Sitten onkin jo vauvan iltapuuro ja nukutus.
Miten te muut selviätte ja jaksatte?
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Laita mies tekemään oma osuutensa. Ei voi olla niin että toinen väsyneenä hoitaa lasta päivin ja öin ja tekee kotihommat siinä samalla kun toinen nukkuu yönsä hyvin ja keskittyy uraansa.
Se toinen mahdollistaa sen, että toisella on varaa öllötellä lapsen kanssa kotona. Ap:lla on YKSI lapsi, joka on vielä vauva. Ymmärtäisin tämän uhriutumisen jotenkin, jos lapsia olisi vaikka neljä, ja koti olisi suuri maatila. Normaalin suomalaisen kodin ja yhden pienen vauvan hoito ei ole ylivoimainen urakka, eikä tässä tapauksessa miehen velvollisuus ole paiskia töitä ja sen lisäksi hoitaa lasta ja kotia, jos kerran nainen oleilee kotona.
Jos homma ei onnistu, niin lapsi kannattaa luovuttaa adoptoitavaksi ja omat vehkeet disabloida jotta lisää ei tule. Uskomatonta ulinaa.
Saattaa olla Porvoon juttuja, mutta toivottavasti mies ymmärtää häipyä tuollaisesta suhteesta ja toivottavasti jokainen potentiaalinen tuleva isä käy lukemassa näitä valitusvirsiä, jotta tajuaa olla pilaamatta elämänsä lisääntymällä suomalaisen naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla Porvoon juttuja, mutta toivottavasti mies ymmärtää häipyä tuollaisesta suhteesta ja toivottavasti jokainen potentiaalinen tuleva isä käy lukemassa näitä valitusvirsiä, jotta tajuaa olla pilaamatta elämänsä lisääntymällä suomalaisen naisen kanssa.
Ja höpsis. Minulla on 10kk vauva, asun ulkomailla ja neuvolan äitiryhmässä meitä on montaa eri kansalaisuutta. Tämän ikäisen vauvan kanssa oleminen on raskasta ihan minkämaalaiselle naiselle tahansa, ehkä suomalainen uskaltaa myöntää sen ja pyytää apua, ja hyvä niin! :)
Taas hyvä esimerkki päättäjille, kuinka monet käyttävät perhevapaat väärin ja oman mukavuutensa ja vapaa-aikansa lisäämiseksi, eikä lapsen hoivaan, turvaan ja varhaiskasvatukseen. Et mainitse mitään esim. lapsen ulkoilusta, joka suosituksen mukaan on 2-4h/pv eli lähes kolmannes toisen vanhemman työajasta. Joka tässä tapaukssessa on lapselta pois. Ja sinä murehdit kotitöistä.
Uusi laki on enemmän kuin tervetullut.
Ei todella ole hyväksyttävää, että päivällä teet kotitöitä, siivoat tai laitat ruokaa. Ei. vaan se vapaa on tarkoitettu parantamaan lapsen hoivaa, turvaa ja hyvinvointia varten. Juuri siksi yhteiskunta ja työnantajat mahdollistavat vapaat ja maksavat siitä kalliin hinnan.
Eikä myöskään lisäämään vanhempien vapaa-aikaa ja siksi kotityöt voi tehdä silloin, kun molemmat vanhemmat ovat kotona tai lapsi nukkuu.
Vierailija kirjoitti:
Taas hyvä esimerkki päättäjille, kuinka monet käyttävät perhevapaat väärin ja oman mukavuutensa ja vapaa-aikansa lisäämiseksi, eikä lapsen hoivaan, turvaan ja varhaiskasvatukseen. Et mainitse mitään esim. lapsen ulkoilusta, joka suosituksen mukaan on 2-4h/pv eli lähes kolmannes toisen vanhemman työajasta. Joka tässä tapaukssessa on lapselta pois. Ja sinä murehdit kotitöistä.
Uusi laki on enemmän kuin tervetullut.Ei todella ole hyväksyttävää, että päivällä teet kotitöitä, siivoat tai laitat ruokaa. Ei. vaan se vapaa on tarkoitettu parantamaan lapsen hoivaa, turvaa ja hyvinvointia varten. Juuri siksi yhteiskunta ja työnantajat mahdollistavat vapaat ja maksavat siitä kalliin hinnan.
Eikä myöskään lisäämään vanhempien vapaa-aikaa ja siksi kotityöt voi tehdä silloin, kun molemmat vanhemmat ovat kotona tai lapsi nukkuu.
LOL
Vierailija kirjoitti:
Taas hyvä esimerkki päättäjille, kuinka monet käyttävät perhevapaat väärin ja oman mukavuutensa ja vapaa-aikansa lisäämiseksi, eikä lapsen hoivaan, turvaan ja varhaiskasvatukseen. Et mainitse mitään esim. lapsen ulkoilusta, joka suosituksen mukaan on 2-4h/pv eli lähes kolmannes toisen vanhemman työajasta. Joka tässä tapaukssessa on lapselta pois. Ja sinä murehdit kotitöistä.
Uusi laki on enemmän kuin tervetullut.Ei todella ole hyväksyttävää, että päivällä teet kotitöitä, siivoat tai laitat ruokaa. Ei. vaan se vapaa on tarkoitettu parantamaan lapsen hoivaa, turvaa ja hyvinvointia varten. Juuri siksi yhteiskunta ja työnantajat mahdollistavat vapaat ja maksavat siitä kalliin hinnan.
Eikä myöskään lisäämään vanhempien vapaa-aikaa ja siksi kotityöt voi tehdä silloin, kun molemmat vanhemmat ovat kotona tai lapsi nukkuu.
Kotityöt pitää nimenomaan tehdä lapsen kanssa. Se on osa sitä varhaiskasvatusta, että lapsi oppii ettei mikään asia maailmassa toimi itsekseen. Tuon ikäisen lapsen voi jo ottaa keräämään niitä leluja lattialta. Mitä nuorempana lapsi oppii että omat jäljet on aina siivottava, sitä parempi. Ei tule tällaisia ap:n kaltaisia huithapeleita sitten.
Mutta ap:n pitäisi mennä kiireesti lääkäriin. Ei ole yksinkertaisesti normaalia olla noin väsynyt jos hoidettavana on yksi lapsi ja pikkuisen kotitöitä. Tuo kyvyttömyys siivota jälkiään sitä mukaa kun tekee asioita viittaa itse asiassa tarkkaavaisuushäiriöön. Hyvä selvittää nyt, tuollainen on usein periytyvää.
Muuten, lapsen kiukkuitkuun ei pidä KOSKAAN reagoida. Siinä se vaan oppii että kiukuttelemalla ja rääkymällä saa mitä tahtoo. Lapsi on tuossa iässä kuin koira, klassinen ehdollistaminen toimii hyvin. Ei-toivottu käytös kuten nyt vaikka kiukkuitku sammutetaan ignoroimalla, toivotusta palkitaan. Esim. kun se kiukkuhuuto taukoaa edes hetkeksi, sitten saa huomiota. Siinä lapsi oppii tunnesäätelyä samalla. Nykyään näkee aivan liian usein aivan liian isoja lapsia joille ei ole opetettu minkäänlaista tunnesäätelyä. Aikuisia myös.
Mun vauva oli kiinni koko ajan minussa. Nukutukset kesti joskus tunteja. Aina oli siistiä (jotenkuten) ja ruoka tehtynä.
Miten:
Usein yhdellä kädellä :D perunankuoriminen ei onnistu mutta moni muu asia onnistuu. Samalla kasvaa haba.
Pitää myös uskaltaa antaa lapsen olla ominpäin. Näin lapsi kehittyy. Joskus voi sattua ja tulla kuhmu. Tee tilasta siis turvallinen. Pahimmat kulmat piiloon, vaaralliset esineet pois. Tilan voi myös aidata.
10kk on jo pätevä kaveri. Voit siivota lapsen kanssa lelut. Kyllä! Ja lapsi vieläpä tykkää. Keittiössä voit antaa porkkanan kaluttavaksi ja kattiloita ja kippoja tutkittavaksi.
Teet siis arjesta hankalan kun pidät vauvan vauvana.
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla Porvoon juttuja, mutta toivottavasti mies ymmärtää häipyä tuollaisesta suhteesta ja toivottavasti jokainen potentiaalinen tuleva isä käy lukemassa näitä valitusvirsiä, jotta tajuaa olla pilaamatta elämänsä lisääntymällä suomalaisen naisen kanssa.
Hehheh.. ja eron jälkeen mies itkee mammapalstalla, kun joutuu maksamaan elarit ja saa vaan joka toinen viikonloppu tavata lasta, eikä saa lähivanhemmuutta, kun ei ole vauva-aikana mies luonut minkäänlaista kiintymyssuhdetta lapseen. Ja eikä enää töiden jälkeen jaksa noutaa lasta päiväkodista ja tehdä ruokaa, toisin kuin naiset, vaan mies töiden jälkeen tarvitsee päikkärit ja illat sohvalla makaamista, kun on niin heikkoa aineista.
Ja ollaan valmiit ottamaan miehen hyvinvointiin ja vapaa-aikaan, pois lapsen hoivasta ja perustarpeista esim. lapsen ulkoilusta, leikistä, virikkeistä jne. Ja vauvan tarpeet muuttuvatkin miesvauvan tarpeiksi.
Jos on hirveästi sotkua jatkuvasti, niin veikkaan, että teillä on liikaa tavaraa. Jos löydät energiaa jostain, niin karsi niitä vähän kerrallaan vähemmäksi. Ruoanlaitossa syntyvää sotkua ei tule, kun heittää tyhjät pakkaukset samantien roskiin ja pyyhkii tahrat heti pois. Teillä on kumminkin tiskikone, jonne voi suoraan laittaa likaiset astiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun kannattaa muistaa se, että vauvaa ei tarvitse "leikittää" ja viihdyttää koko hänen valveillaoloaikaansa. Tietenkin vauvan kanssa pitää seurustella, mutta sen ei tarvitse tapahtua joka hetki. Jos vauva vain ei itke, se voi hyvin olla esimerkiksi pinnasängyssä, matkasängyssä tai sitterissä katselemassa lelujaan sekä kotitöitä tekevää äitiä. Samalla vauvalle voi jutella ja vaikka laulella. Näin vauvan uniaika jää omaa lepoa varten.
T: Useamman lapsen äitiTämä on muuten hyvä neuvo, mutta vauva on siis koko ajan jossain kukkaruukussa syömässä multaa tai levittelemässä kirjahyllyn sisältöä lattialle tms. jos en ole estämässä. Sängyssä tai sitterissä hän ei enää viihdy.
Ap
Jätä sinne kirjahyllylle puuhastelemaan, siinähän se aika menee ja sinä saat tehtyä kotitöitä muualle. Tai keittiötä siivotessa muksulle kattilat ja kihvelit eteen. Meillä lelulaatikko on kova sana, se jaksetaan penkoa aina uudestaan ja uudestaan. Lapsesi kertomasi mukaan puuhastelee jotakin koko ajan ja koska omani on samanlainen mullansyöjä, sanoisin, ettet nyt vain oikein osaa ottaa itseäsi niskasta kiinni ja tehdä silloin, kun pystyisi. Sellaisia kausia tulee varmasti useimmille toisinaan ja sekin on vain hyväksyttävä, että kaikkeen eivät kaikki pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän sama tilanne, ymmärrän sua hyvin. Lapsi ryömii ja konttaa, kiipeilee ihan joka paikkaan ja kyllä sitä vaan on pakko vahtia ihan jatkuvasti, muuten on sormet jossain välissä tai vauva nurin tai suussa jotain sinne kuulumatonta. Ei viihdy pinniksessä tai kehässä kuin hetken, yleensä ehdin just ne pyykit laittaa kuivumaan. Syöttötuolissa nousee seisomaan saman tien. Imuroin lähes päivittäin ja sen aikaa vauva viihtyy katsellen ja auttaen. Silti tuntuu että on likaista.
Pissalla ehdin nopeasti käydä, isommalla hädällä vauva otettava mukaan. Suihkussa käyn illalla tai kun mies on tullut kotiin.
Vauva sormiruokailee ja sotkua tulee hirveästi, tiskit ei löydä koneeseen ja tavarat on ihan levällään, itseä häiritsee ihan älyttömästi ja tuntuu että kontrolli on mennyt koko touhuun.
Oon ihan vetämätön, ja sama huono tapa, että suurin osa päikkäriajasta menee netissä roikkuen, kun on silti pakko saada sitä "omaakin aikaa" 🙄 En pysty itse nukkumaan päivällä. Miten sitä saisi itseään niskasta kiinni?!Miksi sinä imuroit päivittäin, onko teillä koira tai pölyallergia , vai mistä niitä kuka niitä roskia sinne lattialle kylvää.
Muuta vanhaan taloon hiekkatien viereen, josta naapurit ajavat jatkyvasti pöllyten ohi. Kyllä, hiekka ja roska puskevat raoista, ovista ja ikkunoista. Meilläkin on vain pakko imuroida päivittäin.
Äidilläni oli 10 lasta, jotka hän hoiti yksin. Isä auttoi illalla pienempiä nukahtamaan kävelemällä ympäri huushollia ja laulamalla.
Äiti ei koskaan sanonut olevansa väsynyt. Kahvin voimalla pysyi käynnissä.
Minulla on ollut vain yksi lapsi, jota hoidin yksin. En koskaan kokenut olevani väsynyt.
Onko tämä joku muotoutuu, tämä äitien väsymys?
Vierailija kirjoitti:
Sun kannattaa muistaa se, että vauvaa ei tarvitse "leikittää" ja viihdyttää koko hänen valveillaoloaikaansa. Tietenkin vauvan kanssa pitää seurustella, mutta sen ei tarvitse tapahtua joka hetki. Jos vauva vain ei itke, se voi hyvin olla esimerkiksi pinnasängyssä, matkasängyssä tai sitterissä katselemassa lelujaan sekä kotitöitä tekevää äitiä. Samalla vauvalle voi jutella ja vaikka laulella. Näin vauvan uniaika jää omaa lepoa varten.
T: Useamman lapsen äiti
Tuon ikäinen vauva ei enää sitterissä viihdy. Nimimerkillä kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuon ikäiselle sellainen hyppykeinu keittiön ovenkarmiin kiinnitettynä, ja vauva pomppi siinä katsellen kun tyhjensin tiskikonetta ja laitoin ruokaa.
Hyppykiikkua ei nykyisin enää suositella ja siinä saa olla max 5 min/pvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita mies tekemään oma osuutensa. Ei voi olla niin että toinen väsyneenä hoitaa lasta päivin ja öin ja tekee kotihommat siinä samalla kun toinen nukkuu yönsä hyvin ja keskittyy uraansa.
Se toinen mahdollistaa sen, että toisella on varaa öllötellä lapsen kanssa kotona. Ap:lla on YKSI lapsi, joka on vielä vauva. Ymmärtäisin tämän uhriutumisen jotenkin, jos lapsia olisi vaikka neljä, ja koti olisi suuri maatila. Normaalin suomalaisen kodin ja yhden pienen vauvan hoito ei ole ylivoimainen urakka, eikä tässä tapauksessa miehen velvollisuus ole paiskia töitä ja sen lisäksi hoitaa lasta ja kotia, jos kerran nainen oleilee kotona.
Jos homma ei onnistu, niin lapsi kannattaa luovuttaa adoptoitavaksi ja omat vehkeet disabloida jotta lisää ei tule. Uskomatonta ulinaa.
Meillä on maatila ja 3 pientä lasta (nyt isompia jo vähän) ja sain hirmuisen monta alapeukkua kun ihmettelin ap:n touhuja. Minä en ole reipas enkä suorittaja, en ylivirkeä vaan vähän laiskuuteen taipuvainen enkä silti osannut samaistua ollenkaan. Sain varmaan eniten elämässäni aikaan kun lapset oli pieniä.
Vastasin ketjuun aiemmin vähän hätäisesti, nyt toisella lukemalla tuli selväksi ettei ongelma ole lapsi vaan ylipäätään puutteelliset kodinhoitotaidot.
Toivottavasti ap saa nyt levättyä väsymystään pois jonka jälkeen jaksaisi laittaa kodin kuntoon ja sen jälkeen ylläpitää siisteyttä niin ei tulisi enää tuota tilannetta. Vaikka se juuri nyt tuntuu kaukaiselta asialta niin jos vaan on voimia laittaa asiat kuntoon niin sitten helpottaa. Toivottavasti ap kuten muutkin muistaa että siinä samalla lapsi oppii elämänhallintaa ja hoitamaan ne ikävätkin pakolliset asiat, ei sitten hänen tarvitse aikuisena painia samojen ongelmien vuoksi.
Kukkaruukut pariksi kuukaudeksi toiseen tilaan, kirjahyllyn kirjat vaikka vaatekaappiin. Keittiön kaappeihin sellaset vauvalukot paitsi jätät yhen laatikon auki ja sinne muovikippoja ja pari kauhaa. Nämä itse tekisin alkajaisiksi, mutta eihän se helppoa eikä kivaa ole kökkiä kotona saamatta mitään aikaan. Mulla oli tapana lähteä aamulla kasilta kävelemään tunnin vaunulenkki, siitä avoimeen päiväkotiin leikkimään ja syömään lounas. Ite sai seuraa mukavasti ja vauvakin oli tyytyväisempi. Sit kävely kotiin eli vauvan päiväunet ni ei ollukaan enää ku 4h odotettavana et mies tulee kotiin..
Lisäks tekisin kerralla ison annoksen ruokaa, mitä sit voi lämmittää aina kun on ruoka-aika. Ei mee keittiö niin sotkuun ku ei koko ajan tee uutta ruokaa.
Kuvittele että sinulla on kolme eri-ikäistä lasta. Silloin sinä et millään ehtisi vaipattaa ja viihdyttää vauvaikäistä kaiken aikaan vaan ehtisit paljon muutakin kun olisi pakko.
Laita elämässä asioita tärkeysjärjestykseen. 10 kk:n ikäinen kävelemään lähtevä vauva on kyllä todella mahdoton vahdittava. Kai siinä talossa on muutama ovi, jotka voit sulkea. Muutenkin talo kannattaa laittaa sellaiseen järjestykseen, että vauva ei saa katastrofia aikaan, vaikka silmänräpäykseksi kääntäisit selkäsi.
Miten maailmassa niitä leluja on lattialla miehen tullessa kotiin, jos koko päivä on sinulla mennyt lapsen kanssa leikkiessä? Kai siinä jossakin välissä leikitään lelujen kasausta ja piilottamista. Sitten lähdetäänkin keittiöön valmistamaan ateriaa yhdessä.
Opettele keittiötöihin uudenlainen järjestys: ota ENSIN esille kaikki, mitä tarvitset ruuanlaitossa ja leipomisessa. Laita ne siihen järjestykseen, jossa niitä käytät. Siis kattila levylle, siihen valmiiksi vesi, sitten perunat kuorittaviksi tiskialtaaseen, keittojuurekset ja makkara työpäydälle, samoin mausteet. Levy päälle sillä aikaa kun kuorit perunat, mätät ainekset kattilaan ja SEN JÄLKEEN SIIVOAT ROSKAT JA TISKIT POIS. Sinulla on vain makkarakeitto kypsymässä kattilassa, roskat roskiksessa ja käyttämäsi astiat tai tässä tapauksessa vain veitset tiskikoneessa ja keittiö siisti.
Voin vakuuttaa sinulle, että tämä neuvo ei tule miltään kotihengettäreltä, jonka huusholli on siisti itsestään. Päin vastoin, minä olen täysin epätoivoinen järjestyksenpitäjä ja siivoaja. Allekirjoitan täysin väitteen, että maailmanlopun lähestyessä kaaos lisääntyy. Meidän huushollista päätellen se on jo aika lähellä.
Väittävät, että kyllä pieni lapsi seuraa äitiä kuin vasa emoa. Siksi ei pitäisi olla huolta siitä, että vauva menee omin päin tekemään pahojaan. Ei pitäisi, mutta kyllä ne eräät vaan menevät. Siksi pidä lapsi mukana touhuissa, niin perunankuorimisessa kuin pyykkien laittamisessa. Ja mikä tärkeintä, pidä lelujen keräämistä osana leikkiä. Toiseksi voisit opetella leikkimään lapsesi kanssa vähemmillä leluilla. Yhdellä pallolla voi leikkiä jo hyvin monenlaista leikkiä, samoin yhdessä laatikossa olevilla palikoilla, jotka kerätään aina leikin jälkeen laatikkoon.
Vierailija kirjoitti:
Meillä jo 1v tyhjentää astianpesukonetta. Ottaa mukit ja kupit ja tuo mulle yks kerrallaan ja mä laitan kaappiin. Toki terävät veitset ja haarukat ja painavat kattilat laitan ensin itse. Tää on hänestä hauskaa ja itse pääsen vähemmällä. Toki vie enemmän aikaa kuin vain itse tekis, mut on yksi ohjelmanumero meen päivässä ja tulee tehdyksi.
Samoin sukkia ripustellaan kuivumaan yhdessä jne.
Minulla vasta lähemmäs kaksivuotias on alkanut auttamaan tiskien kanssa, mutta hyvin mieluisaa puuhaa se hänelle nyt on.
Mulla on elävästi mielellä tuo aika. Lapsi alkoi kävellä 9kk iässä ja juosta 10 kk ikäisenä. Hän kaatuili täysin holtittomasti ja olisi todennäköisesti kiivennyt katolle tai syönyt ruukullisen multaa, jos olisin ”jättänyt viihdyttämättä” pariksi minuutiksi Pää kolisi jatkuvasti. Lapsi ei pelännyt mitään :D Hän myös nukkui todella levottomasti, koska tämä kaikki tuli varmaan uniin. Vaihe oli äärimmäisen raskas, mutta näin 3 vuotta myöhemmin enää pelkkä hauska muisto. Tuolloin ei naurattanut.
En osaa neuvoa. Koita nukkua, kun hän nukkuu ja siivoile syksymmällä 😅 Vaihe menee ohi ja positiivista on, että ainakin meidän lapsi on edelleen ennakkoluuloton liikkumaan. Nykyään se on vain positiivista.
Sen siitä saa, kun ennen Suomessa (ja ulkomailla nykyisinkin) täysin normaalit asiat on demonisoitu.