Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En selviä kotitöistä vauvan kanssa :( mistä lisää jaksamista???
20.08.2019 |
No niin. En ole varma kannattaako mun tehdä tästä aloitusta AV:lle, koska kaipaisin tukea ja kannustusta ja vinkkejä tilanteeseeni, ja tiedän että täältä saattaa tulla päinvastaistakin. Tuntuu että en selviä kotitöistä, ja tämä tilanne alkaa heijastua parisuhteeseenkin. Tarttisin jotain neuvoja, miten saisin rytmitettyä kotityöt päivän lomaan. Ja mistä repäisen ENERGIAN tähän, kun tuntuu että en vaan jaksa :(
Olen esikoisvauvan (10 kk) kanssa kotona ja mieheni käy töissä. Päivät ovat ihan kaaosta, enkä saa mitään kotitöitä tehtyä. Saan vauvalle ja itselleni ruoat pöytään ja isoimmat tiskit tiskikoneeseen ja siinä se. Muu aika menee vaipanvaihtoihin, vauvan kanssa leikkimiseen ja vahtimiseen, että liikkumaan opetteleva vauva ei telo itseään tai riko kaikkea. Vauvan päikkärien alkaessa olen niin uupunut ja hikinen, että koomaan sohvalla, vaikka tiedän, että tämä olisi juuri se aika kun ne kotityöt olisi pakko tehdä. En vaan jaksa. Vauva on ihana ja meillä on kaikki periaatteessa ihan hyvin. En ymmärrä, mikä mussa on vikana. Jos vaan olisin jotenkin pirteämpi ja vaan tekisin kaiken, ei olisi mitään ongelmaa.
Kun mieheni tulee töistä, hän ensi töikseen kerää lelut lattialta ja sitten menee siivoamaan keittiötä. Mä vaan toivoisin, että hän ottaisi vauvan hetkeksi niin, että saisin olla hetken rauhassa. Ja hän ei ymmärrettävästikään halua tätä tehdä, koska häntä ärsyttää, että on sotkuista ja että hän ei saa hetken lepoa työpäivän päätteeksi. Musta tuntuu, että tämä vaikuttaa jo negatiivisesti mun ja miehen väleihin ja se surettaa tosi paljon.
Kun mies on siivonnut (ja äskeisten lisäksi vienyt myös roskat), hän on vauvan kanssa ja minä rupean laittamaan ruokaa. Syömme yhdessä ja tämän jälkeen taas tiskit ja keittiön putsaus. Tämän jälkeen pitääkin siivoilla muualla kämpässä (mitä nyt milloinkin on siivottavaa). Nämä siivoilut hoidamme yleensä jotenkin yhdessä tai vuorotellen. Sitten onkin jo vauvan iltapuuro ja nukutus.
Miten te muut selviätte ja jaksatte?
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa muuta kuin että ei vauvaa tarvitse viihdyttää kokoajan. Minulla nyt vuoden ikäinen vilkas lapsi joka alkoi kävelemään kuukausi sitten; ehdin talvella vauvan ollessa vielä vain muutaman kuukauden ikäinen ihmetellä sohvalla itsekseni kuinka onkin tylsää...
Ei mitään ongelmaa ehtiä tehdä kaikkea, olen suursiivonnutkin keväällä suuren omakotitalon jne. Kesällä tein päikkäreiden ajan ja iltaisin piharemppaa jne. En vain ymmärrä ongelmaa, sisällä varsinkin sehän vaan touhuilee siellä mukana sivussa kun teen jotain, yleensä nykyään pyörii kuin väkkärä jaloissa muttei ole esteenä esim pyykinlaitolle. Tiskikoneen tyhjennys on vähän haastava kun yrittää kovin innokkaasti tukkia samalla itse koneeseen sisälle ja repii kaikki astiat ulos 😄
Tai anna sitten olla likaista, ei siihenkään kuole.
Mulla ihan sama tilanne ja ongelma kuin aloittajalla, lapsi vain vähän vanhempi 1v3kk. Jos en koko ajan vahdi kiellä ja ohjaa muihin toimiin, kiipeilee ja repii jopa hyllyistä tavarat lattialle, kaikista mihin ylettyy niin tavarat lentelee. Kissojen vesikulhossa on uittanut kaiken mahdollisen ja yrittää hyppiä siellä itse, loiskuttaa vettä ympäriinsä, hakee kissojen ruoat keittiöstä ja kaataa lattialle, pöyhii kissojen hiekkaa, syö sitä ja viskoo lattialle. Vie lelut kissojen hiekkalaatikkoon, yleensä märkinä kun ne on ensin uitettu vesikulhossa. Lelukorinsa kaataa ylösalaisin, jos löytää vaikka maustepurkin, kupin tai mitä tahansa se on jossakin kylpyhuoneen nurkassa seuraavaksi. Hän myös "silittää" kissoja mielellään ja usein, kissat eivät oikein tästä välittäisi. Muutaman kerran raapaisseet, ei oppinut yhtään mitään. Silitys jatkuu samalla innolla. Pyykkiä on ja sitä pestään joka päivä, kyllä mulla välillä tuntuu etten jaksaisi niitä samoja sotkuja siivota sadatta kertaa. Lisäksi vaikka ylläpitosiivous jotenkuten onnistuisi, ylimääräiset hommat on vaikea saada tehtyä kun tuntuu ettei niihin ole koskaan aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on energinen lapsi. Ulos aamu- ja iltapäivällä, rymyämään siihen hiekkalaatikolle. Väsyttää siinä itsensä, kyllä ruoka ja uni maittaa sitten.
Päiväkodeissa ulkoilevat ennen ruokaa ja toisen kerran päiväunien ja välipalan jälkeen.
Kun lapsesi nukkuu kokkaat tuhdisti ruokaa, samaa voi syödä kahdesti päivässä.
Ja vähän nakkelet leluja jaloista pois.
Ei oikeen voi pitää paikkoja tiptop kun on perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä jo 1v tyhjentää astianpesukonetta. Ottaa mukit ja kupit ja tuo mulle yks kerrallaan ja mä laitan kaappiin. Toki terävät veitset ja haarukat ja painavat kattilat laitan ensin itse. Tää on hänestä hauskaa ja itse pääsen vähemmällä. Toki vie enemmän aikaa kuin vain itse tekis, mut on yksi ohjelmanumero meen päivässä ja tulee tehdyksi.
Samoin sukkia ripustellaan kuivumaan yhdessä jne.
Sama, sunnuntaina 0630 tempaisi koneen auki ja totesi huhhuh ja rupesi antamaan mulle astioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihme kotitöitä teillä on noin paljon?
Siivous?: perusteellinen siivous kerran viikossa yhdessä tai vuorotellen, jolloin toinen on vauvan kanssa vaikka ulkona.
Muina aikoina ei anna sotkua tulla, vaan korjaa/siistii siinä samalla.
Pyykit koneeseen kun on tarve, kukin lajittelee omat pyykkinsä, tähän ei kauaa mene. Pyykkien ripustaminen kyllä hoituu vauva jaloissa, antaa vauvan auttaa.
Ruoanlaitto illalla teiltä sujuukin, lounasta voi valmistella jo etukäteen.
Ne roskatkin voi viedä samalla kun lähtee vauvan kanssa ulos.
Jotenkin nyt tuntuu, että enemmänkin on kyse organisointitaidoistasi. Tai sitten olet muuten syystä tai toisesta ihan liian uupunut. Vauvan kanssa toki pitää olla, vahtia ja leikkiä, mutta paljon kaikkea pientä pystyy tekemään siinä samalla, anna vauvan olla touhuissa mukana. Lepää ihan hyvällä omalla tunnolla päikkärien ajan, ota kahvia ja lue lehteä tai nuku, mitä tarvitsenkin.
Varmaan organisointikykyni on jotenkin vajaa. En ole ollut mikään kodinhengetär aiemminkaan, mutta ennen vauvaa selvisin edes jotenkin. Mä en siis osaa siivota sitä mukaa kun teen asioita, vaan tavarat kerääntyvät kasoiksi tasoille ja pöydille ja esim. ruoanlaiton jälkeen keittiö näyttää hirveältä. Ulos lähtiessä en muista sitä roskapussia. Pyykit ovat ties missä.
Ap
Mun lapset on jo isoja ja eniten harmittaa se et kun olivat pieniä, en vaan nauttinut siitä, vaan oli tunne et koko ajan pitää tehdä jotain. Ei tarvi. Leluja ei tarvi kerätä lattialta eikä keittiötä koko aikaa siivota. Jos olisin sinä, nauttisin kaikesta ihanasta vauvan kanssa, lepäisin niin paljon kuin voin ja tekisin vain vältämättömän. Oikeesti pähkähullua stressata ja siivota. Miehes syyllistää sua. Ei ole itse paikalla, ei ehkä tajua kuinka paljon elämä on muuttunut ja mikä on tärkeää. Se on hänen ongelmansa. Nauti sä vauvasta ja ainutlaatuisesta, todella lyhyen aikaa kestävästä elämänvaiheesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilla on erilaisia temperamentteja, se vaikuttaa tosi paljon. Minulla on kolme lasta, joista ensimmäinen oli niin villi, etten voinut jättää yhtään ”viihtymään yksikseen”. Hänen kanssaan en saanut siivottua enkä mitään. Nyt hän on kympin tyttö mutta erittäin energinen vieläkin, joten koulun lisäksi on arjessa vielä liikunta ja taideharrastuksia. Kaksi seuravaa lasta ovat erilaisia, ja heidän kanssaan kodinhoito, ruoanlaitto yms onnistuu yhdessä hyvin. Minun vinkkini sinulle: hyväksy, että lapsi on energinen. Se on myöhemmin hyvä asia. Menkää ulos joka päivä säällä kuin säällä. Energinen lapsi tarvitsee hurjan määrän liikuntaa. Järjestele kotisi mahdollisimman vaarattomaksi. Se mahdollistaa hieman helpomman elämän. Multapurkit yms pois. Tehkää luvallisia sotkujuttuja, menkää maalaamaan mustikkasoseella kylppäriin taidetta tms. Energinen lapsi tykkää tehdä luovia juttuja. Taiteilun jälkeen suihkutat kylppärin ja vedät lipalla kuivaksi ja se on siinä, muut paikat pysyvät siistinä. Käykää kirjastossa, metsäkävelyillä, mene vaikka ostarissa käymään, vauhdikas lapsi tykkää katsoa ihmisiä . Jos ja kun väsyttää, niin otat päikkäriaikaan lepoa. Sun on pakko, jotta jaksat paremmin.
Nykyajan naisista ei ole edes äideiksi :D Kotona maataan ja oletetaan että mies käy töissä ja sitten hoitaa vauvaa että väsynyt äiti pääsee lepäämään vaikka ei edes tee kotitöitä vaan laiskottelee vauva foorumilla. Säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa muuta kuin että ei vauvaa tarvitse viihdyttää kokoajan. Minulla nyt vuoden ikäinen vilkas lapsi joka alkoi kävelemään kuukausi sitten; ehdin talvella vauvan ollessa vielä vain muutaman kuukauden ikäinen ihmetellä sohvalla itsekseni kuinka onkin tylsää...
Ei mitään ongelmaa ehtiä tehdä kaikkea, olen suursiivonnutkin keväällä suuren omakotitalon jne. Kesällä tein päikkäreiden ajan ja iltaisin piharemppaa jne. En vain ymmärrä ongelmaa, sisällä varsinkin sehän vaan touhuilee siellä mukana sivussa kun teen jotain, yleensä nykyään pyörii kuin väkkärä jaloissa muttei ole esteenä esim pyykinlaitolle. Tiskikoneen tyhjennys on vähän haastava kun yrittää kovin innokkaasti tukkia samalla itse koneeseen sisälle ja repii kaikki astiat ulos 😄
Tai anna sitten olla likaista, ei siihenkään kuole.
Mulla ihan sama tilanne ja ongelma kuin aloittajalla, lapsi vain vähän vanhempi 1v3kk. Jos en koko ajan vahdi kiellä ja ohjaa muihin toimiin, kiipeilee ja repii jopa hyllyistä tavarat lattialle, kaikista mihin ylettyy niin tavarat lentelee. Kissojen vesikulhossa on uittanut kaiken mahdollisen ja yrittää hyppiä siellä itse, loiskuttaa vettä ympäriinsä, hakee kissojen ruoat keittiöstä ja kaataa lattialle, pöyhii kissojen hiekkaa, syö sitä ja viskoo lattialle. Vie lelut kissojen hiekkalaatikkoon, yleensä märkinä kun ne on ensin uitettu vesikulhossa. Lelukorinsa kaataa ylösalaisin, jos löytää vaikka maustepurkin, kupin tai mitä tahansa se on jossakin kylpyhuoneen nurkassa seuraavaksi. Hän myös "silittää" kissoja mielellään ja usein, kissat eivät oikein tästä välittäisi. Muutaman kerran raapaisseet, ei oppinut yhtään mitään. Silitys jatkuu samalla innolla. Pyykkiä on ja sitä pestään joka päivä, kyllä mulla välillä tuntuu etten jaksaisi niitä samoja sotkuja siivota sadatta kertaa. Lisäksi vaikka ylläpitosiivous jotenkuten onnistuisi, ylimääräiset hommat on vaikea saada tehtyä kun tuntuu ettei niihin ole koskaan aikaa.
Alapeukut koska..? Antakaa toki vinkkejä tän arkikaaoksen selättämiseen!
Sun mies on aivan täysin väärässä ja on vielä henkisesti väkivaltainen sua kohtaan! Ei monen vauvan kanssa ehdi mitään, miehen pitäisi joko ottaa vauva kunnolla illalla hoitoonsa, jotta ehtisit siivota tms tai sitten hänen itse pitäisi hoitaa ne siivoukset mukisematta. Ei näköjään heru siltä suunnalta ymmärrystä. Pistä nyt kova kovaa vastaan! Jos ei auta niin terapiaan ja jos sekään ei auta niin sitten ero. Ainakin on henkisesti helpompaa sen jälkeen. (Ihme alapeukuttelijatrolleja täällä liikenteessä tänään.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuon ikäiselle sellainen hyppykeinu keittiön ovenkarmiin kiinnitettynä, ja vauva pomppi siinä katsellen kun tyhjensin tiskikonetta ja laitoin ruokaa.
Hyppykiikkua ei nykyisin enää suositella ja siinä saa olla max 5 min/pvä.
Jos on pidempään, niin tuleeko lasu?
Minä olin alusta asti vauvan kanssa yksin, sillä isää ei kiinnostanut. Ja lapsen ollessa 1.5v jäinkin sitten ihan oikeasti kaksin hänen kanssaan.
Ensinnäkin, ole itsellesi armollinen. Meillä ei ollut tiskikonetta, mutta mä tiskasin joka ruokailun jälkeen astiat. Uunissa tein paljon ja padassa. Sinne viskoin kanasuikaleita ja kermaa. Tein vain helppoja ruokia, turha edes yrittää mitään vaikeaa tuossa vaiheessa.
Pyykkäsin pieniä määriä. Joo, ei varmaan ole hyväksi luonnolle. Mut jos sulla on 3 koneellista laskostettavana niin siihen ne jää seuraaviksi viikoiksi. Kun pesee vain puolikoneellista ja laskostaa ne HETI, kun ovat kuivat.
Roskat vein joka päivä. Leluja oli vain lapsen huoneessa, jossa oli myös sohva. Makasin siinä koomassa samalla, kun lapsi leikki lattialla.
Lapseni valitettavasti ystävystyi iPadin kanssa melko varhain. Tämä oli ainut keino päästä suihkuun, tiskata tai laittaa ruokaa. Tietysti tunsin siitä huonoa omaatuntoa, mutta kuka äiti ei syyttäisi itseään jostain.
Hankin rikkaimurin. Sillä sai pahimmat hiekat eteisestä. Ostin myös Clasulta sellaisen mopin mihin saa pesuainepullon kiinni. Suihkaus ja moppaus, suihkaus ja moppaus.
Tein myös selväksi itselleni, että
1. käyn joka päivä suihkussa, pesen hampaat ja harjaan tukan
2. laitan BB-voidetta ja ripsaria
3. puen ylle puhtaat ja kivat vaatteet
4. teen elämän helpoimman kautta, kuitenkin sen ollessa hyvää ja mukavaa
Muista siis huolehtia myös itsestäsi! Liian moni mutsi-kaveri valittaa, kun ei hiuksiaan ehdi pestä. Jos ottaa lapsen kylpyyn samalla, kun itse pesee 5min. tukkansa niin sekin homma on tehty. Tuntuu paljon paremmalta itsestäkin, kun on miellyttävän tuoksuinen.
Tsemppiä sulle! Osta ipad
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli varmaan miehellä samaa kuin aloittajalla kun lapset oli vauvoja. Hänen mielestään piti siivota mieluummin kuin olla vauvan kanssa, siivota aina mieluummin kuin että minä saisin joskus levätä (meillä molemmat vauvana valvottaneet paljon öisin) tai että meillä olisi yhteistä aikaa . Vasta kun nuorimmainen oli hieman vanhempi päästiin yhteisymmärrykseen siitä mikä on tärkeää: se vanhempien jaksaminen eli lepo, ja yhdessäolo. Sitten siivotaan kun aikaa on. Nyt ei mies enää pakonomaisesti kerää kaikkia leluja koko ajan lattialta ja pese sitä lattiaa joka päivä. Silloin siivotaan enemmän kun energiaa on enemmän ja taapero ei aiheuta kaaosta.
Sekin teki tehtävänsä kun minä sairastuin ja mies joutui hoitamaan kotia ja lapsia melkein kokonaan yksin n.puoli vuotta. Oppi laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen.
Aloittajalle sanoisin että puhu miehelle, on tärkeää että äitikin saa levätä jos ei nuku tarpeeksi. Puhukaa siitä mikä on tärkeää, onko se tärkeää että siivotaan hulluna joka päivä? vai kenties se että äiti ei pala loppuun? Se että molemmat saa lepoa ja jaksaa olla läsnä vauvalle ja kumppanille?
Sinulle jolla vilkas 1v 3kk: Ota rennosti, jos nyt ette ihan liassa kahlaa niin homma hyvä. Sitä ylimääräistä ehtii tehdä sitten kun lapsi vähän tuosta kasvaa. Nyt teet sen minkä jaksat, mutta muista sinäkin välillä ottaa vaikka päikkärit tai muuten rentoutua esim.kun lapsi nukkuu päikkärit. Arkea ei tarvitse suorittaa, on ihan ymmärrettävää ettei voi tehdä kaikkea kun vahtii lasta joka on kääntänyt kaiken ylösalaisin kun sekunniksi selän kääntää. Teet varmasti tarpeeksi nyt.
Tsemppiä molemmille! Hyvä siitä tulee kun höllää vähän ja antaa armoa itselle. Ja muistakaa puhua isien/äitien/puolisoiden kanssa omasta jaksamisesta! (ja kaikesta muustakin, puhuminen tekee hyvää parisuhteelle :))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miksi ette kommunikoi miehen kanssa? Olettamuksia, suuttumuksia ja pelkoja riittää, mutta selvästi asioista ei saa puhuttua. Kokeeko mies, että et vaan viitsi, jolloin hän ottaa itseensä kohdistuvana loukkauksena sen, että töistä tullessa on kaaos vastassa? Miksi et sano, että ota nyt lapsi, vaan oletat, että tottakai mies haluaa siivota. Puhutteko te toisillenne lainkaan?
Tämä voi olla epäsuosittu mielipide tai toimintatapa, mutta minä en koko ajan jaksanut katsoa, että loukkaako lapsi itseään. Hän alkoi kiivetä ylöspäin 8kk ikäisenä, kävellä 9kk ja juosta 10kk. Hän oli 10kk, kun olk tullut aamulla pois pinnasängystä ja löytyi keittiön pöydältä istunasta. Hän sai kiivetä pöydälle, sohvapöydälle, keinutuoliin, keinua keimuhevosella, mennä minne nyt halusikin. Hän sai työntää sormensa ja horjahtaa ja kulkea ilman mitään kypäriä ja hattuja. Tietysti selvät vaaranpaikat (puukkolaatikot, avattavat ikkunat) oli varmistettu lukuisin lapsilukoin ja käytetty järkeä esimerkiksi kukkamultien sijoituspaikkojen suhteen, mutta en minä kulkenut koko ajan kädet ojossa varmistamassa, ettei lapsi kaadu. Hän ei koskaan loukannut itseään, ei koskaan pudonnut pöydiltä, sohvan selkänojilta tai ikkunalaudalta. Tapani herätti kyllä vähän paheksuntaa esimerkiksi leikkipuistossa, kun en ollut kädet ojossa varmistamassa tai ottamassa vastaan, mutta ei tytär sitä tarvinnut.
En ole sanomassa, että lakkaa varomasta ja toimi kuin minä. Jokainen toimii niin kuin parhaaksi näkee enkä itse ainakaan ole mikään mallivanhempi. Kerroin tämän vain vähän huojentaakseni ja ehkä rohkaistakseni. Ja laita nyt hyvä ihminen ne kasvit ja arvokkaat kirjat pois, niin ei tarvitse sellaisista huolehtia.
Jotkut laittavat vauvasi ikäisen juurikin esim. jaksamissyistä päiväkotiin, olisiko se vaihtoehto?
Kiitos 133! Olen se jolla 1v3kk. Emme tosiaan liassa elä ja roskatkin viedään lähes päivittäin. Lapsi vaan kantaa koko hereilläoloaikansa tavaraa ympäri asuntoa, kengät voi löytyä yksi keityiöstä ja yksi pyykkikorista. Tuntuu että koko ajan olisi tehtävä enemmän. :( Ettei saa levätä kun vaikka tasoilla tavaraa. Asunto ei ole hirveän iso joten sotku heti näkyy. Kun mies tulee saan vain haukkumista kun vaikka keittiön tasoilla tavaraa ja lelut pitkin poikin. No niin on ja tykkäisin siististä itsekin mutta parempaa siivousta ehdin ja jaksan lähinnä viikonloppuna jos silloinkaan. Nyt olen taas töissä ja hoidossakin lapsi kuulemma mm rullailee mattoja ja raahaa tuoleja huoneesta toiseen. Häntä ei voi vahtimatta jättää esim suihkun ajaksi koska kiipeää mm. tuoleille pöydille ja kissojen kiipeilypuuhun. Hoidossa kyllä kehuttu miten liikkuu ikäisekseen hienosti ja jaksaa hyvin kävellä -> phuh...
Mitä jos vaihdatte ap rooleja miehenne kanssa ja hän jatkaa hoitovapaalla sinun mennessä töihin?
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi ette kommunikoi miehen kanssa? Olettamuksia, suuttumuksia ja pelkoja riittää, mutta selvästi asioista ei saa puhuttua. Kokeeko mies, että et vaan viitsi, jolloin hän ottaa itseensä kohdistuvana loukkauksena sen, että töistä tullessa on kaaos vastassa? Miksi et sano, että ota nyt lapsi, vaan oletat, että tottakai mies haluaa siivota. Puhutteko te toisillenne lainkaan?
Tämä voi olla epäsuosittu mielipide tai toimintatapa, mutta minä en koko ajan jaksanut katsoa, että loukkaako lapsi itseään. Hän alkoi kiivetä ylöspäin 8kk ikäisenä, kävellä 9kk ja juosta 10kk. Hän oli 10kk, kun olk tullut aamulla pois pinnasängystä ja löytyi keittiön pöydältä istunasta. Hän sai kiivetä pöydälle, sohvapöydälle, keinutuoliin, keinua keimuhevosella, mennä minne nyt halusikin. Hän sai työntää sormensa ja horjahtaa ja kulkea ilman mitään kypäriä ja hattuja. Tietysti selvät vaaranpaikat (puukkolaatikot, avattavat ikkunat) oli varmistettu lukuisin lapsilukoin ja käytetty järkeä esimerkiksi kukkamultien sijoituspaikkojen suhteen, mutta en minä kulkenut koko ajan kädet ojossa varmistamassa, ettei lapsi kaadu. Hän ei koskaan loukannut itseään, ei koskaan pudonnut pöydiltä, sohvan selkänojilta tai ikkunalaudalta. Tapani herätti kyllä vähän paheksuntaa esimerkiksi leikkipuistossa, kun en ollut kädet ojossa varmistamassa tai ottamassa vastaan, mutta ei tytär sitä tarvinnut.
En ole sanomassa, että lakkaa varomasta ja toimi kuin minä. Jokainen toimii niin kuin parhaaksi näkee enkä itse ainakaan ole mikään mallivanhempi. Kerroin tämän vain vähän huojentaakseni ja ehkä rohkaistakseni. Ja laita nyt hyvä ihminen ne kasvit ja arvokkaat kirjat pois, niin ei tarvitse sellaisista huolehtia.
Meillä on kyllä tiputtu joka paikasta mihin on kiivetty. :( en luottaisi tuohon! Tosin putoamisista sekvästi ottanut opiksi mutta esim vessassa oli kiivennyt pöntölle, jotenkin oudosti liukastui ja tuli selälleen alas. Jne. Nuorempana tanssi sohvapöydällä, siitäkin pudottu. Samoin sohvalta useamman kerran. Koko ajan kuitenkaan ei voi vahtia mutta esim suihkun ajaksi en uskaltaisi jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa muuta kuin että ei vauvaa tarvitse viihdyttää kokoajan. Minulla nyt vuoden ikäinen vilkas lapsi joka alkoi kävelemään kuukausi sitten; ehdin talvella vauvan ollessa vielä vain muutaman kuukauden ikäinen ihmetellä sohvalla itsekseni kuinka onkin tylsää...
Ei mitään ongelmaa ehtiä tehdä kaikkea, olen suursiivonnutkin keväällä suuren omakotitalon jne. Kesällä tein päikkäreiden ajan ja iltaisin piharemppaa jne. En vain ymmärrä ongelmaa, sisällä varsinkin sehän vaan touhuilee siellä mukana sivussa kun teen jotain, yleensä nykyään pyörii kuin väkkärä jaloissa muttei ole esteenä esim pyykinlaitolle. Tiskikoneen tyhjennys on vähän haastava kun yrittää kovin innokkaasti tukkia samalla itse koneeseen sisälle ja repii kaikki astiat ulos 😄
Tai anna sitten olla likaista, ei siihenkään kuole.
Mulla ihan sama tilanne ja ongelma kuin aloittajalla, lapsi vain vähän vanhempi 1v3kk. Jos en koko ajan vahdi kiellä ja ohjaa muihin toimiin, kiipeilee ja repii jopa hyllyistä tavarat lattialle, kaikista mihin ylettyy niin tavarat lentelee. Kissojen vesikulhossa on uittanut kaiken mahdollisen ja yrittää hyppiä siellä itse, loiskuttaa vettä ympäriinsä, hakee kissojen ruoat keittiöstä ja kaataa lattialle, pöyhii kissojen hiekkaa, syö sitä ja viskoo lattialle. Vie lelut kissojen hiekkalaatikkoon, yleensä märkinä kun ne on ensin uitettu vesikulhossa. Lelukorinsa kaataa ylösalaisin, jos löytää vaikka maustepurkin, kupin tai mitä tahansa se on jossakin kylpyhuoneen nurkassa seuraavaksi. Hän myös "silittää" kissoja mielellään ja usein, kissat eivät oikein tästä välittäisi. Muutaman kerran raapaisseet, ei oppinut yhtään mitään. Silitys jatkuu samalla innolla. Pyykkiä on ja sitä pestään joka päivä, kyllä mulla välillä tuntuu etten jaksaisi niitä samoja sotkuja siivota sadatta kertaa. Lisäksi vaikka ylläpitosiivous jotenkuten onnistuisi, ylimääräiset hommat on vaikea saada tehtyä kun tuntuu ettei niihin ole koskaan aikaa.
Tottakai se lapsi leikkii niillä kissan jutuilla. Ei oikein selviä onko sinulle tärkeämpi lapsi vai katti. Et itsekkään ymmärtänyt tun ikäisenä miks ei saa leikkiä niil jutuilla,kun ovat aivan tyrkyllä. Et näy tajuavan juttuja vieläkään.
Alue: Aihe vapaa
Lepäät kun vauva nukkuu, otat pikku tirsat.
Kun sun on aika kokata niin vauva jonkun viltin päälle mahalleen, tavaroita ympärille, vahvistaa selkäänsä ja niskaa kun yrittää niitä ottaa käteensä. Hyppykeinu? Babysitter?
Teet heti kertaheitolla sitä ruokaa niin että riittää toisenkin kerran teille kun miehesi tulee töistä. Mikrossa voi hyvinkin lämmittää.
Kyllä sä pärjäät, älä ota turhaa stressiä.