Lue keskustelun säännöt.
En selviä kotitöistä vauvan kanssa :( mistä lisää jaksamista???
20.08.2019 |
No niin. En ole varma kannattaako mun tehdä tästä aloitusta AV:lle, koska kaipaisin tukea ja kannustusta ja vinkkejä tilanteeseeni, ja tiedän että täältä saattaa tulla päinvastaistakin. Tuntuu että en selviä kotitöistä, ja tämä tilanne alkaa heijastua parisuhteeseenkin. Tarttisin jotain neuvoja, miten saisin rytmitettyä kotityöt päivän lomaan. Ja mistä repäisen ENERGIAN tähän, kun tuntuu että en vaan jaksa :(
Olen esikoisvauvan (10 kk) kanssa kotona ja mieheni käy töissä. Päivät ovat ihan kaaosta, enkä saa mitään kotitöitä tehtyä. Saan vauvalle ja itselleni ruoat pöytään ja isoimmat tiskit tiskikoneeseen ja siinä se. Muu aika menee vaipanvaihtoihin, vauvan kanssa leikkimiseen ja vahtimiseen, että liikkumaan opetteleva vauva ei telo itseään tai riko kaikkea. Vauvan päikkärien alkaessa olen niin uupunut ja hikinen, että koomaan sohvalla, vaikka tiedän, että tämä olisi juuri se aika kun ne kotityöt olisi pakko tehdä. En vaan jaksa. Vauva on ihana ja meillä on kaikki periaatteessa ihan hyvin. En ymmärrä, mikä mussa on vikana. Jos vaan olisin jotenkin pirteämpi ja vaan tekisin kaiken, ei olisi mitään ongelmaa.
Kun mieheni tulee töistä, hän ensi töikseen kerää lelut lattialta ja sitten menee siivoamaan keittiötä. Mä vaan toivoisin, että hän ottaisi vauvan hetkeksi niin, että saisin olla hetken rauhassa. Ja hän ei ymmärrettävästikään halua tätä tehdä, koska häntä ärsyttää, että on sotkuista ja että hän ei saa hetken lepoa työpäivän päätteeksi. Musta tuntuu, että tämä vaikuttaa jo negatiivisesti mun ja miehen väleihin ja se surettaa tosi paljon.
Kun mies on siivonnut (ja äskeisten lisäksi vienyt myös roskat), hän on vauvan kanssa ja minä rupean laittamaan ruokaa. Syömme yhdessä ja tämän jälkeen taas tiskit ja keittiön putsaus. Tämän jälkeen pitääkin siivoilla muualla kämpässä (mitä nyt milloinkin on siivottavaa). Nämä siivoilut hoidamme yleensä jotenkin yhdessä tai vuorotellen. Sitten onkin jo vauvan iltapuuro ja nukutus.
Miten te muut selviätte ja jaksatte?
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysi-ikäisiksi ehtineiden lasten vanhempana ihmettelen, mitä tarkoittaa että lapsi ei viihdy sitterissä, pinnasängyssä, leikkikehässä tai syöttötuolissa. Ei 10 kk ikäiseltä lapselta kysellä, missä se viihtyy tai ei viihdy, eihän se osaa edes puhua. Voi siitä tulla vähän kiukkuitkua, mutta ei se lapsi siitä rikki mene eikä elinikäisiä traumoja saa, jos se laitetaan sivuun siksi aikaa, kun vanhempi käy suihkussa / käy vessassa / tyhjentää tiskikoneen / imuroi jne.
Ymmärrän hyvin että jokainen vanhempi haluaa olla täydellinen äiti/isä ja ettei lapsen tarvitse elämässään koskaan tuntea hetkenkään pettymystä tai harmia, mutta se nyt vaan on niin epärealistinen ajatus, että se kannattaa heti heittää romukoppaan. Järjenkäyttö on lastenkin kanssa sallittua.
No minäpä kerron sinulle. Se tarkoittaa sitä, että vauva/lapsi huutaa niissä pää punaisena lohdutonta kovaa huutoa. Tokihan lapsen voi niihin silti laittaa ja antaa huutaa, mutta sen pääpunaisenahuudon kuunteleminen kun samalla yrittää tehdä itse jotain muuta on niin sietämättömän hirveää, että sitä ei vain oma pää kestä. Tiskaaminen siinä huudossa on kidutusta, samaten suihkussa oleminen. Että jos ei lapsen vuoksi ota sitä lasta pois huutamasta sitteristä niin oman stressin ja oman pään kasassa pysymisen vuoksi se lapsi on pakko ottaa siitä heti pois. (Voihan se olla että joku äiti kestää kuunnella sitä lohdutonta pää punaisena huutoa ja itkua mutta minä en kestä, tulen aivan hulluksi siitä).
t. 1,5-vuotiaan äiti
Tiedän, lapsen huudon kuunteleminen on hirveää. Siksi käytän korvatulppia ja/tai kuulosuojaimia, niin saa samalla tiskata rauhassa ja laulella lapselle mutta huuto vaimenee hetkessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan, että höllätään meininkiä, ei tarvitse olla koko ajan koti tiptop. Kun meillä oli lapsi 10kk ja piti vaan saada imuroitua, niin otin usein kantoliinaan tai reppuun siksi aikaa. Lapsi tykkäsi olla lähellä ja nukkui siinä usein päikkäritkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysi-ikäisiksi ehtineiden lasten vanhempana ihmettelen, mitä tarkoittaa että lapsi ei viihdy sitterissä, pinnasängyssä, leikkikehässä tai syöttötuolissa. Ei 10 kk ikäiseltä lapselta kysellä, missä se viihtyy tai ei viihdy, eihän se osaa edes puhua. Voi siitä tulla vähän kiukkuitkua, mutta ei se lapsi siitä rikki mene eikä elinikäisiä traumoja saa, jos se laitetaan sivuun siksi aikaa, kun vanhempi käy suihkussa / käy vessassa / tyhjentää tiskikoneen / imuroi jne.
Ymmärrän hyvin että jokainen vanhempi haluaa olla täydellinen äiti/isä ja ettei lapsen tarvitse elämässään koskaan tuntea hetkenkään pettymystä tai harmia, mutta se nyt vaan on niin epärealistinen ajatus, että se kannattaa heti heittää romukoppaan. Järjenkäyttö on lastenkin kanssa sallittua.
No minäpä kerron sinulle. Se tarkoittaa sitä, että vauva/lapsi huutaa niissä pää punaisena lohdutonta kovaa huutoa. Tokihan lapsen voi niihin silti laittaa ja antaa huutaa, mutta sen pääpunaisenahuudon kuunteleminen kun samalla yrittää tehdä itse jotain muuta on niin sietämättömän hirveää, että sitä ei vain oma pää kestä. Tiskaaminen siinä huudossa on kidutusta, samaten suihkussa oleminen. Että jos ei lapsen vuoksi ota sitä lasta pois huutamasta sitteristä niin oman stressin ja oman pään kasassa pysymisen vuoksi se lapsi on pakko ottaa siitä heti pois. (Voihan se olla että joku äiti kestää kuunnella sitä lohdutonta pää punaisena huutoa ja itkua mutta minä en kestä, tulen aivan hulluksi siitä).
t. 1,5-vuotiaan äiti
Tiedän, lapsen huudon kuunteleminen on hirveää. Siksi käytän korvatulppia ja/tai kuulosuojaimia, niin saa samalla tiskata rauhassa ja laulella lapselle mutta huuto vaimenee hetkessä.
No jos joku haluaa olla noin julma niin siitä vain. Mutta itse en aio olla tuollainen julma, lapsen itkusta piittaamaton paskaäiti.
Tsemppiä ap! Pystyn hyvin samaistumaan tilanteeseesi. Täällä joillain tuntuu olevan elämä harvinaisen täydellistä....hyvä niille, mutta ei kaikilla ole eri syistä yhtä helppoa.
Nukkuuko vauva yöt hyvin? Eli saatko itse riittävästi unta että jaksat?
Miehen kanssa kannattaa ottaa napakka keskustelu (vaikka perheneuvolassa) sotkun sietämisestä ja siitä, että kaipaisit hetken hengähdystauon, kun miehesi tulee kotiin.
Hyvä vinkki on tosiaan lähteä vauvan kanssa ulos tai kaupungille. Koti pysyy siistinä ja vauva väsyy herkemmin, jolloin mahdollisesti nukkuisi pitkät päiväunet.
Älä stressaa ruoasta. Kokkailemaan ehtii toistekin. Toi 10kk ikä on todella raskasta, joten keskity vauvaan, mutta salli itsellesi kunnon lepotaukoja. Eli kun vauva nukkuu päikkäreitä, niin sohvalle makoilemaan ja juomaan hyvää kahvia :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysi-ikäisiksi ehtineiden lasten vanhempana ihmettelen, mitä tarkoittaa että lapsi ei viihdy sitterissä, pinnasängyssä, leikkikehässä tai syöttötuolissa. Ei 10 kk ikäiseltä lapselta kysellä, missä se viihtyy tai ei viihdy, eihän se osaa edes puhua. Voi siitä tulla vähän kiukkuitkua, mutta ei se lapsi siitä rikki mene eikä elinikäisiä traumoja saa, jos se laitetaan sivuun siksi aikaa, kun vanhempi käy suihkussa / käy vessassa / tyhjentää tiskikoneen / imuroi jne.
Ymmärrän hyvin että jokainen vanhempi haluaa olla täydellinen äiti/isä ja ettei lapsen tarvitse elämässään koskaan tuntea hetkenkään pettymystä tai harmia, mutta se nyt vaan on niin epärealistinen ajatus, että se kannattaa heti heittää romukoppaan. Järjenkäyttö on lastenkin kanssa sallittua.
No minäpä kerron sinulle. Se tarkoittaa sitä, että vauva/lapsi huutaa niissä pää punaisena lohdutonta kovaa huutoa. Tokihan lapsen voi niihin silti laittaa ja antaa huutaa, mutta sen pääpunaisenahuudon kuunteleminen kun samalla yrittää tehdä itse jotain muuta on niin sietämättömän hirveää, että sitä ei vain oma pää kestä. Tiskaaminen siinä huudossa on kidutusta, samaten suihkussa oleminen. Että jos ei lapsen vuoksi ota sitä lasta pois huutamasta sitteristä niin oman stressin ja oman pään kasassa pysymisen vuoksi se lapsi on pakko ottaa siitä heti pois. (Voihan se olla että joku äiti kestää kuunnella sitä lohdutonta pää punaisena huutoa ja itkua mutta minä en kestä, tulen aivan hulluksi siitä).
t. 1,5-vuotiaan äiti
Tiedän, lapsen huudon kuunteleminen on hirveää. Siksi käytän korvatulppia ja/tai kuulosuojaimia, niin saa samalla tiskata rauhassa ja laulella lapselle mutta huuto vaimenee hetkessä.
No jos joku haluaa olla noin julma niin siitä vain. Mutta itse en aio olla tuollainen julma, lapsen itkusta piittaamaton paskaäiti.
Ihan vaan tiedoksi, jos vauva ei ole kipeä, vaippa on kuiva, ei ole nälkä eikä jano niin vauvalla ei ole mitään hätää. Itkuhuuto on toistaiseksi vauvan tapa viestiä, että on tylsää jne. Kannattaa totutella lasta sietämään elämän pikku harmituksia. Ei lapsi traumatisoidu, jos tiskaat vieressä ja lapsi huutaa kurkku suorana. Välillä voi käydä juttelemassa/silitelemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teepä viiden päivän keitot/pannarit/laatikkoruuat yhdessä päivässä miehen kanssa ja syötte sitä päivällä. Leivätkin voit tehdä valmiiksi jääkaappiin etukäteen. Ainoa sotku, jota tällä systeemillä saat päivällä keittiössä tehtyä, on siis keittolautanen, muki ja lusikka plus lapsen astiat.
Lapsen lelut taas ... mihin lapsi tarvitsee niin monta lelula, että niitä pitää keräillä lattialta työpäivän päätteeksi niin pitkään, että avioliittokin on kohta vaarassa.
Toi on kans hyvä neuvo, että kokkaa vaan joka toinen tai kolmas päivä. Isompi satsi kerralla menee siinä, missä pienempikin. Lapselle voi myös tehdä jo muuten ihan samaa ruokaa, kuin muille, jättää vain suolan pois. Jos siis teet edelleen soseita, niin ei ole oikeasti pakko. Jotkut tekee kerran viikossa koko satsin ruokaa ja ottavat sit pakkasesta päivittäin sulamaan. Tosin kaikki ei kamalasti välitä pakastetusta ruuasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juurikin noin, tuossapa loistava ja siisti,ohje. Koti ja mielikin on tuon jälkeen siisti ja ei väsytä. Ne tekemättömät työthän ne väsyttää ,eikä pikku askareet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ota stressiä sotkuista, siivoilet sen minkä jaksat ja ehdit. Kohta se vauva on kasvanut sen verran, että pärjää jo itsekseen kotitöiden ajan. Jos mies ei ymmärrä, miten kuluttava kokonainen päivä on liikkumaan opettelevan, kitisevän täystuhon kanssa, jätä vauva joskus päiväksi isän kanssa kahden. Tuokin on vain yksi vaihe lapsen kehityksessä, menee kyllä ohi.[/Akka
Kestäisin itse sotkua, mutta mies ei. Häntä ärsyttää sotku tosi paljon, ja hän jotenkin myös onnistuu pitämään kodin siistimpänä silloin, kun on vauvan kanssa kahdestaan. En haluaisi pilata välejämme ja siksi toivon että tähän tilanteeseen löytyisi jotain ratkaisuja.
ApMitään muuta ratkaisua ei ole,kuin että itse lakkaat sotkemasta ja olet laitat aina heti tavarat paikalleen kotitöitä tehdessäsi ,etkä jätä kuin kakka pyllystään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuon ikäiselle sellainen hyppykeinu keittiön ovenkarmiin kiinnitettynä, ja vauva pomppi siinä katsellen kun tyhjensin tiskikonetta ja laitoin ruokaa.
Onko sun pakko laittaa se kukkaruukku just siihen tyrkylle ,että saa syödä ja etkö ole kuullut ovipidikkeistä kirjahyllyn kaapeihin tai jos avohyllyt houkuttaa, onko pakko laittaa siihen hänen korkeudelle ne tavarat. Jotain järkeä sun organisointiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun kannattaa muistaa se, että vauvaa ei tarvitse "leikittää" ja viihdyttää koko hänen valveillaoloaikaansa. Tietenkin vauvan kanssa pitää seurustella, mutta sen ei tarvitse tapahtua joka hetki. Jos vauva vain ei itke, se voi hyvin olla esimerkiksi pinnasängyssä, matkasängyssä tai sitterissä katselemassa lelujaan sekä kotitöitä tekevää äitiä. Samalla vauvalle voi jutella ja vaikka laulella. Näin vauvan uniaika jää omaa lepoa varten.
T: Useamman lapsen äitiTämä on muuten hyvä neuvo, mutta vauva on siis koko ajan jossain kukkaruukussa syömässä multaa tai levittelemässä kirjahyllyn sisältöä lattialle tms. jos en ole estämässä. Sängyssä tai sitterissä hän ei enää viihdy.
Ap
Jos joku homma on pakko tehdä, vauvan on se hetki viihdyttävä just siellä, missä turvallista on. Elämä on kovaa, mutta niin se vaan menee. 10kk vauvan rytmit pitäisi kuitenkin olla jo suht säännölliset, eli aikaa esim ulkoiluun pitäisi jo päivässä olla. Muista että monet laittavat lapsensa päiväkotiin 10kk ikäisenä, eli vauva sopeutuu jo sellaisiinkin aikatauluihin tarvittaessa. Mutta enemmän ihmetyttää tuo sun väsymys. Eikö vauva nuku öitään? Jos ei, onko syy selvitetty? Koska tuon ikäisen pitäisi jo nukkua se 7-8h/yö vähintään, joka kyllä pitäisi riittää terveelle aikuiselle. Milloin olet käynyt viimeeksi lääkärissä? Mikä sun hb tai verenpaineet jne ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihme kotitöitä teillä on noin paljon?
Siivous?: perusteellinen siivous kerran viikossa yhdessä tai vuorotellen, jolloin toinen on vauvan kanssa vaikka ulkona.
Muina aikoina ei anna sotkua tulla, vaan korjaa/siistii siinä samalla.
Pyykit koneeseen kun on tarve, kukin lajittelee omat pyykkinsä, tähän ei kauaa mene. Pyykkien ripustaminen kyllä hoituu vauva jaloissa, antaa vauvan auttaa.
Ruoanlaitto illalla teiltä sujuukin, lounasta voi valmistella jo etukäteen.
Ne roskatkin voi viedä samalla kun lähtee vauvan kanssa ulos.
Jotenkin nyt tuntuu, että enemmänkin on kyse organisointitaidoistasi. Tai sitten olet muuten syystä tai toisesta ihan liian uupunut. Vauvan kanssa toki pitää olla, vahtia ja leikkiä, mutta paljon kaikkea pientä pystyy tekemään siinä samalla, anna vauvan olla touhuissa mukana. Lepää ihan hyvällä omalla tunnolla päikkärien ajan, ota kahvia ja lue lehteä tai nuku, mitä tarvitsenkin.
Varmaan organisointikykyni on jotenkin vajaa. En ole ollut mikään kodinhengetär aiemminkaan, mutta ennen vauvaa selvisin edes jotenkin. Mä en siis osaa siivota sitä mukaa kun teen asioita, vaan tavarat kerääntyvät kasoiksi tasoille ja pöydille ja esim. ruoanlaiton jälkeen keittiö näyttää hirveältä. Ulos lähtiessä en muista sitä roskapussia. Pyykit ovat ties missä.
Ap
Itseppä kerroit, olet siis vajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun kannattaa muistaa se, että vauvaa ei tarvitse "leikittää" ja viihdyttää koko hänen valveillaoloaikaansa. Tietenkin vauvan kanssa pitää seurustella, mutta sen ei tarvitse tapahtua joka hetki. Jos vauva vain ei itke, se voi hyvin olla esimerkiksi pinnasängyssä, matkasängyssä tai sitterissä katselemassa lelujaan sekä kotitöitä tekevää äitiä. Samalla vauvalle voi jutella ja vaikka laulella. Näin vauvan uniaika jää omaa lepoa varten.
T: Useamman lapsen äitiTämä on muuten hyvä neuvo, mutta vauva on siis koko ajan jossain kukkaruukussa syömässä multaa tai levittelemässä kirjahyllyn sisältöä lattialle tms. jos en ole estämässä. Sängyssä tai sitterissä hän ei enää viihdy.
Ap
Laita ne kukkaruukut sellaiseen paikkaan, ettei sinne pääse, ja kirjahyllyn alaosaan vain sellaista tavaraa, minkä sörkkiminen ei aiheuta vauvalle vahinkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitit, että miehesi ollessa lapsen kanssa kaksin hän saa pidettyä kodin siistempänä. Kysy siis häneltä vinkkejä. Ota puheeksi se, että yrität parhaasi, muttet keksi keinoja. Jos teillä on välit kunnossa niin aikuiset ihmiset voivat keskustella tällaisista. Kerro myös miehellesi, että toivoisit hiukan omaa aikaa erossa lapsesta. Toivottavasti helpottaa ajan kanssa ja keksit keinoja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun kannattaa muistaa se, että vauvaa ei tarvitse "leikittää" ja viihdyttää koko hänen valveillaoloaikaansa. Tietenkin vauvan kanssa pitää seurustella, mutta sen ei tarvitse tapahtua joka hetki. Jos vauva vain ei itke, se voi hyvin olla esimerkiksi pinnasängyssä, matkasängyssä tai sitterissä katselemassa lelujaan sekä kotitöitä tekevää äitiä. Samalla vauvalle voi jutella ja vaikka laulella. Näin vauvan uniaika jää omaa lepoa varten.
T: Useamman lapsen äitiTämä on muuten hyvä neuvo, mutta vauva on siis koko ajan jossain kukkaruukussa syömässä multaa tai levittelemässä kirjahyllyn sisältöä lattialle tms. jos en ole estämässä. Sängyssä tai sitterissä hän ei enää viihdy.
Ap
Koti pitää järjestää niin, ettei koko ajan tarvitse vahtia vauvaa, ja että koti on turvallinen vauvalle. Ei mitään multaruukkuja vauvan ulottuville...
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan minun noin vuoden ikäinen ei pysy hetkeäkään keittiössä lattialla lelujen tai kattiloiden kanssa paikallaan leikkimässä vaan heti kun hänet laittaa lattialle niin hän alkaa viilettämään johonkin toiseen huoneeseen (meillä on avokeittiö eikä itse asiassa asunnossa ovia kuin makkareissa ja vessassa eli en pysty laittamaan ovea kiinni jotta pysyisi kanssani olohuoneessa tai keittiössä). Ja viilettää tekemään jotain mitä ei saisi tehdä eli työntämään sormiaan johonkin rakoihin, joita en ole itse ennen kotona edes huomannut olevan olemassa jne. Häntä on pakko vahtia koko ajan, ei voi tehdä niin että täyttäisi tiskikoneen ja lapsi leikkisi kattilalla vieressä. Hän on sekunnissa kadonnut jo jonnekin (pohjaratkaisu tässä asunnossa on sellainen, että edes porttia ei saa oviaukkoon kun oviaukkoja ei varsinaisesti ole /ne on kaksi metriä leveitä).
Syöttötuolissa seisoo heti eli siinäkään ei pysy. Ei ole kiinnostunut telkkarista joten ei voi edes istuttaa tv:n ääreen. Rattaissa pysyy jos on tiukasti vöissä, muuten ei. Joten turhia voi olla nuo neuvot, että tee ruokaa kun lapsi leikkii lattialla vieressä. Ei ne kaikki leiki siinä.
Osta vanha kunnon leikkikehä? Lapsi sinne ja kasa leluja perään, jos viihtyis sielä sen aikaa että saat kotihommia tehtyä. Ota syrjään/osta jotain uusia mielenkiintosia leluja joita annat tutkia vaan leikkikehässä, niin lapsi kokee sen jee-jee juttuna eikä ala protestoimaan.
youtubesta joku värikäs video pyörimään ja vauva siihen eteen istumaan, pysyy hiljaa.
Ruoka: Me tehdään yhdessä joka sunnuntai tai maanantai iso laatikkoruoka, josta riittää koko viikonloppuun saakka. Esim. ihan makaronilaatikko, jossa runsaasti kasviksia lisänä. Lisäksi mies tekee koko viikon lounasruokansa töihin ja minä myös valmistelen tavalla tai toisella omat lounaani. Tällä tavoin viikolla ei tarvitse ajatella ruoanlaittoa, sehän on tosi aikaavievää jos joka päivä pitää sitä miettiä. Tällä menetelmällä säästyy jo pari tuntia päivästä. Mielestäni ei ole mitään järkeä laittaa ruokaa joka päivä.
Siivous: Kuten moni muukin on ehdottanut, siisteyttä kannattaa jatkuvasti ylläpitää pienin teoin. Minulla on tapana pitää 5 - 15 minuutin siivoushetkiä, jotka ajastan. Pyyhin esimerkiksi pölyjä viiden minuutin ajan, imuroin hetken sen mitä ehdin, pesaisen nopeasti wc:n lavuaarin, tyhjennän astianpesukonetta (tämäkin saa jäädä kesken) jne. Tällä tavoin siivoukseen ei tarvitse varata erityisesti aikaa. Olen käyttänyt samaa menetelmää ennen lasta kun työskentelin kotona – siivous oli siis eräänlaista taukojumppaa. Tällä tavoin en ikinä joudu pitämään mitään siivouspäivää. Jos on jotain isompaa (kuten jääkaapin pesu), niin mies saa tehdä sen.
Mies kotiin ja mene itse töihin. Sen jälkeen mies arvostaa sua taas. Muuten ei ehkä enää ikinä.
Voisin muistuttaa että lapset ovat erilaisia. Noin minäkin olisin saattanut kirjoittaa jos minulla olisi vain tuo esikoinen. Ei, kaikki vauvat eivät viihdy, eikä niitä voi hysteerisenä huudattaa. Huutaa pää punaisena 10 min, oksentaa, ja jatkaa huutamista. Ei mielestäni ole oikein silloin vauvaa sitterissä, pinnasängyssä, leikkikehässä tai syöttötuolissa pitää.
Vanhempi tuntee lapsensa tarpeet parhaiten.