Lue keskustelun säännöt.
En selviä kotitöistä vauvan kanssa :( mistä lisää jaksamista???
20.08.2019 |
No niin. En ole varma kannattaako mun tehdä tästä aloitusta AV:lle, koska kaipaisin tukea ja kannustusta ja vinkkejä tilanteeseeni, ja tiedän että täältä saattaa tulla päinvastaistakin. Tuntuu että en selviä kotitöistä, ja tämä tilanne alkaa heijastua parisuhteeseenkin. Tarttisin jotain neuvoja, miten saisin rytmitettyä kotityöt päivän lomaan. Ja mistä repäisen ENERGIAN tähän, kun tuntuu että en vaan jaksa :(
Olen esikoisvauvan (10 kk) kanssa kotona ja mieheni käy töissä. Päivät ovat ihan kaaosta, enkä saa mitään kotitöitä tehtyä. Saan vauvalle ja itselleni ruoat pöytään ja isoimmat tiskit tiskikoneeseen ja siinä se. Muu aika menee vaipanvaihtoihin, vauvan kanssa leikkimiseen ja vahtimiseen, että liikkumaan opetteleva vauva ei telo itseään tai riko kaikkea. Vauvan päikkärien alkaessa olen niin uupunut ja hikinen, että koomaan sohvalla, vaikka tiedän, että tämä olisi juuri se aika kun ne kotityöt olisi pakko tehdä. En vaan jaksa. Vauva on ihana ja meillä on kaikki periaatteessa ihan hyvin. En ymmärrä, mikä mussa on vikana. Jos vaan olisin jotenkin pirteämpi ja vaan tekisin kaiken, ei olisi mitään ongelmaa.
Kun mieheni tulee töistä, hän ensi töikseen kerää lelut lattialta ja sitten menee siivoamaan keittiötä. Mä vaan toivoisin, että hän ottaisi vauvan hetkeksi niin, että saisin olla hetken rauhassa. Ja hän ei ymmärrettävästikään halua tätä tehdä, koska häntä ärsyttää, että on sotkuista ja että hän ei saa hetken lepoa työpäivän päätteeksi. Musta tuntuu, että tämä vaikuttaa jo negatiivisesti mun ja miehen väleihin ja se surettaa tosi paljon.
Kun mies on siivonnut (ja äskeisten lisäksi vienyt myös roskat), hän on vauvan kanssa ja minä rupean laittamaan ruokaa. Syömme yhdessä ja tämän jälkeen taas tiskit ja keittiön putsaus. Tämän jälkeen pitääkin siivoilla muualla kämpässä (mitä nyt milloinkin on siivottavaa). Nämä siivoilut hoidamme yleensä jotenkin yhdessä tai vuorotellen. Sitten onkin jo vauvan iltapuuro ja nukutus.
Miten te muut selviätte ja jaksatte?
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
"Osallista lapsi kotitöihin ikätasonsa mukaisesti. "
Alusta lähtien. Tällä hetkellä se tarkoittaisi sitä, että lapsi katselee sitteristä tmv kun sinä siivoat :) Voit selittää lapselle samalla, mitä teet, hyräillä tai vaikka keksiä pieniä arkiaiheisia loruja.
Kyllä se siitä!
Ajattelit että 10kk liikkumaan opetteleva vauva viihtyy sitterissä? 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan minun noin vuoden ikäinen ei pysy hetkeäkään keittiössä lattialla lelujen tai kattiloiden kanssa paikallaan leikkimässä vaan heti kun hänet laittaa lattialle niin hän alkaa viilettämään johonkin toiseen huoneeseen (meillä on avokeittiö eikä itse asiassa asunnossa ovia kuin makkareissa ja vessassa eli en pysty laittamaan ovea kiinni jotta pysyisi kanssani olohuoneessa tai keittiössä). Ja viilettää tekemään jotain mitä ei saisi tehdä eli työntämään sormiaan johonkin rakoihin, joita en ole itse ennen kotona edes huomannut olevan olemassa jne. Häntä on pakko vahtia koko ajan, ei voi tehdä niin että täyttäisi tiskikoneen ja lapsi leikkisi kattilalla vieressä. Hän on sekunnissa kadonnut jo jonnekin (pohjaratkaisu tässä asunnossa on sellainen, että edes porttia ei saa oviaukkoon kun oviaukkoja ei varsinaisesti ole /ne on kaksi metriä leveitä).
Syöttötuolissa seisoo heti eli siinäkään ei pysy. Ei ole kiinnostunut telkkarista joten ei voi edes istuttaa tv:n ääreen. Rattaissa pysyy jos on tiukasti vöissä, muuten ei. Joten turhia voi olla nuo neuvot, että tee ruokaa kun lapsi leikkii lattialla vieressä. Ei ne kaikki leiki siinä.
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan minun noin vuoden ikäinen ei pysy hetkeäkään keittiössä lattialla lelujen tai kattiloiden kanssa paikallaan leikkimässä vaan heti kun hänet laittaa lattialle niin hän alkaa viilettämään johonkin toiseen huoneeseen (meillä on avokeittiö eikä itse asiassa asunnossa ovia kuin makkareissa ja vessassa eli en pysty laittamaan ovea kiinni jotta pysyisi kanssani olohuoneessa tai keittiössä). Ja viilettää tekemään jotain mitä ei saisi tehdä eli työntämään sormiaan johonkin rakoihin, joita en ole itse ennen kotona edes huomannut olevan olemassa jne. Häntä on pakko vahtia koko ajan, ei voi tehdä niin että täyttäisi tiskikoneen ja lapsi leikkisi kattilalla vieressä. Hän on sekunnissa kadonnut jo jonnekin (pohjaratkaisu tässä asunnossa on sellainen, että edes porttia ei saa oviaukkoon kun oviaukkoja ei varsinaisesti ole /ne on kaksi metriä leveitä).
Syöttötuolissa seisoo heti eli siinäkään ei pysy. Ei ole kiinnostunut telkkarista joten ei voi edes istuttaa tv:n ääreen. Rattaissa pysyy jos on tiukasti vöissä, muuten ei. Joten turhia voi olla nuo neuvot, että tee ruokaa kun lapsi leikkii lattialla vieressä. Ei ne kaikki leiki siinä.
Valjaat käyttöön, niin lapsi ei pääse syöttötuolissa seisomaan. Valjaita voi myös hyödyntää monissa muissa tilanteissa jos haluaa estää lasta pääsemästä vaaran paikkoihin.
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa muuta kuin että ei vauvaa tarvitse viihdyttää kokoajan. Minulla nyt vuoden ikäinen vilkas lapsi joka alkoi kävelemään kuukausi sitten; ehdin talvella vauvan ollessa vielä vain muutaman kuukauden ikäinen ihmetellä sohvalla itsekseni kuinka onkin tylsää...
Ei mitään ongelmaa ehtiä tehdä kaikkea, olen suursiivonnutkin keväällä suuren omakotitalon jne. Kesällä tein päikkäreiden ajan ja iltaisin piharemppaa jne. En vain ymmärrä ongelmaa, sisällä varsinkin sehän vaan touhuilee siellä mukana sivussa kun teen jotain, yleensä nykyään pyörii kuin väkkärä jaloissa muttei ole esteenä esim pyykinlaitolle. Tiskikoneen tyhjennys on vähän haastava kun yrittää kovin innokkaasti tukkia samalla itse koneeseen sisälle ja repii kaikki astiat ulos 😄
Tai anna sitten olla likaista, ei siihenkään kuole.
Et ymmärrä ongelmaa? Ap sanoo ihan selvästi, että on puhki, poikki eikä jaksa. Sinä jaksat. Siinä se ero.
Toki kaikki lapset on erilaisia kuten me aikuisetkin mutta kyllä mä vähän ihmettelen miksi olet noin kiinni vauvassa. Minusta taas tuntui ettei ole muuta kuin aikaa kun olin esikoisen kanssa kotona, kerhoiltiin, kierrettiin kirppiksiä, kyläteltiin, koti oli aina kunnossa, leivoin paljon ja tein paljon hyvää ruokaa ja osallistuin maatilan hommiin, aikaa oli ihan hirveästi. Tein remonttiakin ja opettelin neulomaan, aloitin juoksuharrastuksen ja laihduin ihan hirveästi kun oli aikaa tehdä hyvää ruokaa. Mies ei kerennyt kotona olla apuna, aloiteltiin uutta tuotantosuuntaa juuri tuolloin joka sitoi miehen töihin 7 päivänä viikossa aamusta iltaan.
Eikä esikoinen ollut edes helppo, sai monta diagnoosia jo 4 vuotiaana. Enkä minäkään ollut kunnossa synnytyksen jälkeen, hg oli alle 80 ja minulle puhkesi kipeä ja hyvin väsyttävä ai-tauti.
Jokin teillä on mennyt vikaan nyt vauvan kanssa, toki vahtia pitää mutta jos et selkääsi uskalla kääntää niin ei silloin oikeasti mitään aikaan saa.
Nyt kokeilemaan rohkeasti erilaisia tapoja miten vauva viihtyisi ilman sinua, tekee pääkopallekkin hyvää kun saa puuhastelua tasaisesti eikä hommat kaadu päälle. Sopikaa myös miehen kanssa mitkä asiat se voisi ottaa vastuulleen. Toivottavasti saatte asiat kuntoon että molemmilla on kotona kiva olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa vaan opetella rutiininomaisesti toimimaan niin, ettei sotkua tule. Se mieskään tuskin edes huomaisi, onko jossain vähän pölyä, jos kuitenkin tiskit, pyykit ja tavarat ovat paikoillaan. Kun toimii sotkematta, se pikainen viikkosiivous riittää useimmiten.
Rutiininomaisesti likaiset tiskit suoraan koneeseen ja puhtaat koneesta heti kaappiin. Vaatteet menevät aina joko pyykkiin tai kaappiin. Ruoanlaiton jälkeen kattilat ja paistinpannut pestään heti, eikä jätetä lojumaan. Jos aamupalalta jää leivänmuruja tai puurotahra pöytään, ne pyyhitään heti. Vauvan tarvikkeille ja leluille jokin selkeä paikka, kuten vaikka jokin lipasto tai kaappi laatikkoineen. Siellä pidetään tavarat aina, kun eivät ole sillä hetkellä käytössä.
Kun aina esimerkiksi automaattisesti pesee sen paistinpannun heti ja pyyhkii leivänmurut saman tien, niin lopulta asiasta ei tulisi mieleenkään luistaa. Se pikainen pesu vie vain pari minuuttia verrattuna koko keittiön siivoamiseen joka päivä päivän päätteeksi.
Mutta liikaa stressiä ei kannata ottaa, koska vauva-aika on lyhyt ja ohimenevä ajanjakso. Jos hirveästi koko ajan väsyttää, yritä saada levättyä pari kokonaista yötä ja päivää. Jos se ei helpota, kannattaa ehkä tarkistaa veriarvot varmuuden vuoksi.
Meillä jo 1v tyhjentää astianpesukonetta. Ottaa mukit ja kupit ja tuo mulle yks kerrallaan ja mä laitan kaappiin. Toki terävät veitset ja haarukat ja painavat kattilat laitan ensin itse. Tää on hänestä hauskaa ja itse pääsen vähemmällä. Toki vie enemmän aikaa kuin vain itse tekis, mut on yksi ohjelmanumero meen päivässä ja tulee tehdyksi.
Samoin sukkia ripustellaan kuivumaan yhdessä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun kannattaa muistaa se, että vauvaa ei tarvitse "leikittää" ja viihdyttää koko hänen valveillaoloaikaansa. Tietenkin vauvan kanssa pitää seurustella, mutta sen ei tarvitse tapahtua joka hetki. Jos vauva vain ei itke, se voi hyvin olla esimerkiksi pinnasängyssä, matkasängyssä tai sitterissä katselemassa lelujaan sekä kotitöitä tekevää äitiä. Samalla vauvalle voi jutella ja vaikka laulella. Näin vauvan uniaika jää omaa lepoa varten.
T: Useamman lapsen äitiTämä on muuten hyvä neuvo, mutta vauva on siis koko ajan jossain kukkaruukussa syömässä multaa tai levittelemässä kirjahyllyn sisältöä lattialle tms. jos en ole estämässä. Sängyssä tai sitterissä hän ei enää viihdy.
Ap
No kukkaruukut ja muu arka tavara nyt ylemmäksi! Vauva voi tutkia ympäristöä, kun kaikki "vaara"tavarat on poissa. Kirjahyllyynkin vauvan korkeudelle vain lasten kirjoja.
Ihmisten ilmoilla käyminen oikeesti auttaa jaksamaan myös niitä kotihommia koska näkee vähän muutakin kun ne kyllästyttävät kotinurkat. Mä usein lahjon itseäni että nyt kun raivaan tän tiskivuoren niin mennään johonkin kivaan paikkaan -kaverin tapaaminen on parasta piristystä!
Siivoattekohan liikaa. Joskus ei haittaa vaikka lelut tai tiskitkin lojuvat yön yli. Itse panostaisin myös- niinkuin teetkin- vauvan kanssa seurusteluun ja liikkumiseen. Kotia ehtii kyllä puunata myöhemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, teillä on nyt lasku arkeen alun ihmeellisyyden jälkeen. Opettelette perhe-elämää ja siinähän kestää tovi jos toinenkin!
Sinä olet huithapeli mitä kodinhoitoon tulee, ja se on ihan ok! Miehestäsi on isyydessä kuoriutunut pedantimpi, mikä saattaa johtua siitä että häntä vähän kalvaa se, että on töissä kun sinä hoidat vauvaa. Jos ja kun miehesi on tavallinen isä, hän on hyvinkin tietoinen siitä että äitiys on vauvavaiheessa kuormittavampaa kuin isyys. Niinpä hän sitten on ottanut asiakseen pitää kodin tip top, tajuamatta kuinka paljon se tuottaa henkistä kuormitusta sinulle.
Sinun pitäisi uskaltaa nyt sanoa selvästi miehellesi, että et jaksa pitää kodin siisteyttä samalla tapaa yllä kuin hän. Ilmoitat vaan, että siivous keskitetään viikonloppuihin, jotta kestät arjen. Ja sitten siivoatte niin että mies on lapsen kanssa ulkona kun sinä siivoat oman osuutesi, ja sitten saat nukkua päikkärit lapsen kanssa kun miehesi hoitaa oman osionsa. Olisi myös tärkeää että kumpikin aikuisista saisi olla välillä yksin kotona, jotta muistaisitte että se on myös teidän kotinne, eikä vain vauvan.
Oman kokemukseni ja monen ystävän kanssa keskusteltuani, on aika yleistä että noin vuoden kohdalla äideille iskee uupumus. Imetys, jatkuvat yöheräämiset, koliikki, ruokailuun opettelu ja muut alkuvaiheen kuormittavat vaiheet on monella jo takana päin. Sitten iskee se joka paikkaan ehtivän lapsen perässä juokseminen. Ja pahimmillaan vauva kärttyilee tai takertuu joka viides minuutti. Äiti on väsynyt, mutta kykenemätön ottamaan omaa aikaa, ja syyllisyydentuntoinen koska pitäisi olla jo palautunut alkuvaiheen väsymyksestä. Sinun on nyt annettava itsellesi lupa etsiä uudelleen identiteettiäsi naisena, joka on myös äiti. Se kuitenkin vaatii sen että pääset äitiydestä hetkeksi lomalle - harrastukseen, leffaan, ystävien luo.
10kk kohdalla on myös jo ihan ok laittaa vauva yhdeksi yöksi hoitoon jos mahdollista, ja nauttia hetki miehen kanssa *kotona* kahdestaan. Ei mitään hotelliöitä tai odotuksilla ladattuja ja pettymyksentäyteisiä treffejä, vaan rehellistä sohvalla röhnöttämistä ja noutoruokaa. Näin kodin olemus rauhoittavana turvapaikkana, yhteisenä pesänä ja myös seksin mahdollistavana tilana palautuu, ja ne likaiset jugurttikupit ja mehulasit tiskipöydällä ei niin kiukuta seuraavalla viikolla.
Mene ulos! Silloin lapsi väsyy ja nukkuu kunnolla ja koti ei mene niin sotkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10kk ikäinen vauva on jo sen ikäinen että voisi olla päiväkodissakin ja jakaa huomion 3 muun samanikäisen kanssa.
Taitaa olla nyt joku muu syy elämänhallinnan ongelmiin kuin 10kk ikäinen vauva. Enkä sano pahalla, mulla ei ole vauvan vauvaa, mutta silti on elämänhallinnassa ongelmia enkä meinaa saada asioita tehtyä.
Täysi-ikäisiksi ehtineiden lasten vanhempana ihmettelen, mitä tarkoittaa että lapsi ei viihdy sitterissä, pinnasängyssä, leikkikehässä tai syöttötuolissa. Ei 10 kk ikäiseltä lapselta kysellä, missä se viihtyy tai ei viihdy, eihän se osaa edes puhua. Voi siitä tulla vähän kiukkuitkua, mutta ei se lapsi siitä rikki mene eikä elinikäisiä traumoja saa, jos se laitetaan sivuun siksi aikaa, kun vanhempi käy suihkussa / käy vessassa / tyhjentää tiskikoneen / imuroi jne.
Ymmärrän hyvin että jokainen vanhempi haluaa olla täydellinen äiti/isä ja ettei lapsen tarvitse elämässään koskaan tuntea hetkenkään pettymystä tai harmia, mutta se nyt vaan on niin epärealistinen ajatus, että se kannattaa heti heittää romukoppaan. Järjenkäyttö on lastenkin kanssa sallittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon saman, mitä mulle toinen äiti sanoi. Se on kotihoidontukea, ei kodinhoitotukea, mitä kelasta annetaan. Eli keskity ensisijaisesti lapseen. 10kk voi jo osallistuttaa leikin kanssa kotitöihin, antaa rättiä käteen tai paistolasta, kun tekee jotain. Tekee mitä jaksaa ja ehtii, kaikkea ei tarvitse kerralla järjestää. Mä tein niin, että aina likaiset astiat koneeseen ja illalla päälle, vaikka oli vajaa kone. Sai sitten aamulla herätessä tyhjentää heti koneen, ennenku aloitti aamupalan. Yksi iso helpotus päivään. Tilanne on kuitenkin väliaikainen, se helpottuu lapsen kasvaessa.
Ja vaikka isä käy töissä, niin luulisi, että oman lapsen kanssa oleminen on virkistävämpää, kuin siivoaminen. Tai antaa sinun levätä, kun tulee kotiin ja sen jälkeen hoidatte yhdessä paikat kuntoon. Lepo on tärkeää, silloin jaksaa ajatellakkin paremmin.
Siistiä että jotkut äidit jaksaa siivota ja puunata vaikka pää kainalossa. Mä en jaksa. Oon oppinut että voidaan koko perhe parhaiten silleen että mielummin höpösötellään tomuisella matolla likapyykin keskellä ja mennään siivoa karkuun yhdessä vaikka kirjastoon, jos tuntuu et ei vaan jaksa tai halua siivota.
Kummasti sitten seuraavana päivänä onkin energiaa hoitaa koti kuntoon kun ei miehenkään kanssa vaan kettuilla ja äristä toisillemme et mitä on kukakin jättänyt tekemättä. Meillä käy vieraitakin paljon useammin ku vaikka mun siskolla joka pitää kodin putsplank, koska en jaksa välittää että onko eteinen täynnä kenkiä ja kuravaatteita vai ei kun kaverit tulee käymään. Moni sit sanookin et ihanaa kun teillä on niin viihtyisää. Ja ei, meillä ei seilaa kakkavaipat lattialla ja viikon vanhat spagetit sohvalla.
Vierailija kirjoitti:
Täysi-ikäisiksi ehtineiden lasten vanhempana ihmettelen, mitä tarkoittaa että lapsi ei viihdy sitterissä, pinnasängyssä, leikkikehässä tai syöttötuolissa. Ei 10 kk ikäiseltä lapselta kysellä, missä se viihtyy tai ei viihdy, eihän se osaa edes puhua. Voi siitä tulla vähän kiukkuitkua, mutta ei se lapsi siitä rikki mene eikä elinikäisiä traumoja saa, jos se laitetaan sivuun siksi aikaa, kun vanhempi käy suihkussa / käy vessassa / tyhjentää tiskikoneen / imuroi jne.
Ymmärrän hyvin että jokainen vanhempi haluaa olla täydellinen äiti/isä ja ettei lapsen tarvitse elämässään koskaan tuntea hetkenkään pettymystä tai harmia, mutta se nyt vaan on niin epärealistinen ajatus, että se kannattaa heti heittää romukoppaan. Järjenkäyttö on lastenkin kanssa sallittua.
No minäpä kerron sinulle. Se tarkoittaa sitä, että vauva/lapsi huutaa niissä pää punaisena lohdutonta kovaa huutoa. Tokihan lapsen voi niihin silti laittaa ja antaa huutaa, mutta sen pääpunaisenahuudon kuunteleminen kun samalla yrittää tehdä itse jotain muuta on niin sietämättömän hirveää, että sitä ei vain oma pää kestä. Tiskaaminen siinä huudossa on kidutusta, samaten suihkussa oleminen. Että jos ei lapsen vuoksi ota sitä lasta pois huutamasta sitteristä niin oman stressin ja oman pään kasassa pysymisen vuoksi se lapsi on pakko ottaa siitä heti pois. (Voihan se olla että joku äiti kestää kuunnella sitä lohdutonta pää punaisena huutoa ja itkua mutta minä en kestä, tulen aivan hulluksi siitä).
t. 1,5-vuotiaan äiti
Vauva lattialle yksinään. Kaikki tuhottava romut pois ulottuvilta. Jos kaatuilee ja loukkaa itseään niin kypärä päähän. Samalla onnistuu siivous. Lelut leikkikehään jos niiden levittely pitkin taloa ärsyttää.
Tehkää ruokaa pariksi päivää kerrallaan, keittiökin säilyy siistimpänä kun ei koko ajan kokkaa. Kerran päivässä ainakin ulos/johonkin kerhoon..hyvä jos tapausit muitakin äitejä niin näkisit ettet ole yksin. Mulla on tommoinen 1-vee taskuraketti(mun 6:s lapsi) täällä ja hän sinkoaa esim.keittiön pöydälle hetkessä jos selän kääntää..siksi kun hän nukkuu tarviin sen kahvikupin/jalat kattoon😊Mutta silti teen kotityöt hänen kanssaan, yleensä hän purkaa jostain päästä taloa ja minä siivoan toisesta päästä. Pyykeissä on kova apuri kun kiskoo tavaraa koneesta, mutta ei elämä oo niin vakavaa..siivoan minkä ehdin ja oon asettanu itselleni tietyt kriteerit siisteydelle, esim. vessat pitää olla puhtaat, hyvin saa vessan pestyä kun antaa tytön olla hamsterina ja sipeltää vessapaperi rullaa lattialle😂
Laskekaa vaatimustasoa ja jakakaa kotityöt.
Esim minä pystyin vauvan kanssa lähinnä pesemään pyykkiä, ja muut työt (myös minulle seuraavan päivän ruoka!) tehtiin illalla yhdessä (toinen hoitaa vauvaa, toinen tekee kotitöitä).
Vauvamme viihty ainoastaan kantoliinassa, ja yöt olivat myös yhtä kaaosta. Nukuin päivällä, jos vauva suostui nukahtamaan sänkyyn, tai sitten kannoin sitä liinassa myös päiväuniajan.
Ei vauvaperheissä nyt vaan ole aikuisilla mitään omaa rentoutumisaikaa, jos ei kotitöissä laske vaatimustasoa!
Käykää miehesi kanssa keskustelu siitä mikä on vähimmäistaso esim siisteydessä ja miten sen hoidatte.
Ei mene montaa kuukautta, kun tilanne jo helpottaa kun vauva kasvaa! Tsemppiä.
Besserwisser vauhdissa...