Miksi nainen saa päättää kaikesta parisuhteessa?

Siksi kun niin moni mies on henkisesti yhä pikkupoika, ei halua ottaa vastuuta mistään. Mussuttaa kyllä jälkikäteen, mutta ei ajoissa saa suutaan auki.

Tietenkin se sitten ajan mittaan johtaa siihen, että nainen päättää avioerosta.

Mieheni päättää aivan kaikesta. Koen olevani eläväkuollut.

Vierailija kirjoitti:

Nainen päättää mihin mies käyttää rahansa.

Ei naisen siitä pidä päättää, kunhan mies maksaa puolet kuluista tai miten muuten on sovittu.

Nainen päättää koska harrastetaan seksiä.

-

Nainen päättää kaikesta lapsiin liityvästä.

Jos/kun nainen on hyvin paljon miestään enemmän lasten kanssa, hän toivottavasti tietää, mitä lapset tarvitsevat.

Nainen päättää sisustuksesta.

Miten mies voi asua kodissa, jonka sisustukseen hän ei halutessaan ole voinut vaikuttaa???

Tässä on aika lailla kompromissin paikka.

Mun mies on kultablingistelijä ja minä askeettinen mustavalkoinen.

Onneksi viherkasvit yhdistävät.

Nainen päättää matkakohteen.

-

Nainen päättää saako mies jäädä koti-isäksi.

-

Nainen päättää erosta.

Päättää erosta?

Miksei, koska hän on ollut niiden lasten kanssa vuosikaudet kotona, työssäkin käynyt ja silti hoitanut, ja kun mies tulee v-neena joka päivä kotiin tai ei tulekaan...

Mitäpäs siinä muuta kuin nielemään kiukkunsa legendaarisesta lasten takia tai eroamaan???

Mies päättää erosta naamioiden sen vaimon päätökseksi. PISTE.

Käyppä ottamassa aamulääkkeet, tainneet jäädä väliin....

Tämä on minusta ihan hyvä kysymys, en nyt ala aloituksen kohtia perkaamaan kohta kohdalta, mutta kerron omakohtaisen kokemuksen. Koen, että meidän parisuhteessa minä olen haalinut itselleni monissa asioissa enemmän päätösvaltaa.

Oma ajatukseni on, että tähän on ajauduttu koska mies ei perustele eikä tiedota. Minä mielelläni huomioin muidenkin tarpeet ja halut ja näkemykset, mutta jos haluaa esittää mielipiteen niin sitä olisi suotavaa myös perustella. Nyt esim. olemme käymässä pitkää keskustelua koskien erästä lapsille hankittavaa asiaa. Miehen argumentit ovat tasoa "en mä nyt oikeen tiedä" tai "kun en mä oikeastaan haluis". Minä sen sijaan olen ottanut selvää asiasta ja voin perustella oman näkemykseni varsin kattavasti. Jos miehellä on joku todellinen syy, kuulisin sen tosi mielelläni, mutta minusta tuntuu vaikealta heittää hanskat tiskiin vain siksi että "no kun emmä nyt tiiä onko se fiksua". Kun minulla taas on vahva näkemys että on fiksua. Olen valmis muuttamaan siitä jos toinen osapuoli avartaa näkökulmaani kertomalla perustelunsa. Mulla ei ole vaikeuksia myöntää että olen väärässä tai että en ole huomannut ajatella jotain asiaa. Näitäkin tilanteita meillä riittää!

Ja mitä tulee johonkin matkakohteeseen, jos ei saa muodostettua mielipidettä saati ryhdyttyä toimintaan silloin kun matkaa pitäisi varata, niin jonkunhan se on tehtävä. Yleensä se menee niin että mies ei eväänsä väräytä asian eteen, minä teen kaiken selvitys- ja valmistelutyön, esittelen miehelle vaihtoehdot X, Y ja W, joista hän esittää näkemyksensä, ja jälkikäteen saattaa selvitä että hän oikeastaan olisi halunnut Ö, mutta ei koskaan sanonut sitä. Miksei? Miten mielelläni joskus antaisinkin hänen ottaa vastuun. Esim. yksi kesä meidän piti varata yhdeksi yöksi hotelli miehen sukujuhlien vuoksi, ja pyysin että josko hän tällä kertaa hoitaisi asian. Viikkoa ennen juhlia varsin kysytyssä lomakohteessa kaikki kohtuuhintaiset hotellit täynnä, ja mies tuskailee että kun ei hän tiedä mikä näistä nyt sitten olisi hyvä, ja kysyy minulta.

Voi olla, että olen kastroinut miehen ja saanut hänet menettämään kaiken neuvottelu- ja päätöksentekokykynsä jollain aiemmalla käytökselläni, mutta jos näin on, saako tämän jotenkin peruttua? Vinkkejä otetaan vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap on se uli, jolla ei ole koskaan ollutkaan naista.

PS. Unohdit tuikkukipot.

Ja menkkarätit.

Minun suhteissani mies on joka kerta ajanut suhteen päätökseen omalla käytöksellään ja jättänyt eroamisen minun tehtäväkseni. Yhtään miestä en ole jättänyt hänen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi vaan paskatemppujen tai huonon asenteen.

Me päätettiin näin kirjoitti:

No kjen ne uhkaa erolla, kiristää seksillä tai aloittavat mykkäkoulun jos ei saa tahtoaan läpi.

"Uhkaa ja kiristää"- jos ihmissuhde on tuollainen, niin ehkä kannattaisi lähteä pois.Tietysti, jos kerta mieluummin jäät tuommoiset suhteeseen sen takia, että saat seksiä säännöllisesti kuin olet ilman, niin sitten ei voi sanoa kuin voi voi, oma on valintasi....

Itse asiassa mies päättää kaikesta. Nainen vain reagoi miehen päätöksiin vaikka sitten pihtaamalla tai erolla. Mies voi päättää seksin harrastamisesta ja lämmittelee naisen siihen. Mies voi päättää olla eroamatta eli pitää itsensä hyvänä kumppanina. Mies säästää tarpeeksi rahaa, jotta nainen ei voi kommentoida miehen ostoksia yms. Nainen on suht tiedostamaton reaktiivinen eläin, jota mies muovailee hienovaraisesti haluamaansa suuntaan.

Mitä matkoihin tulee, niin oma puolisoni on sanonut, että hänelle sopii "tekevän diktatuuri". Minä olen meistä innokkaampi matkailemaan, joten minä olen myös se, joka kysyy lähdetäänkö paikkaan X. Jos miestä ei kiinnosta kohde, lähden yksin (huom. omilla rahoillani, meillä on erilliset rahat); jos kohde on ok mutta hän ei halua sillä hetkellä laittaa rahaa matkaan, lähden yksin tai maksan hänenkin matkansa; jos kiinnostaa niin paljon, että on valmis siihen itsekin investoimaan, molemmat maksavat oman matkansa mutta mies antaa minulle vapaat kädet suunnitteluun.

Kuvaamasi tilanne voi johtua siitä, että mies on tohveli

Vierailija kirjoitti:

Siis kenen kodissa mies on päättänyt sisustuksen? En usko ellette muuttaneet johonkin miehen kotiin jonka sisusti hänen ex

No meillä ainakin mies osallistuu päätöksen tekoon. Yhdessä mietitään, että tarvitaan esim sohva tai hylly. Sitten mietitään millainen sen pitäisi olla ja mitä se saa maksaa. Sen jälkeen kartoitan tarjolla olevat tuotteet ja valitsen muutaman mielestäni hyvän. Sen jälkeen mies tulee mukaan kauppaan, esittelen hinta-laatusuhteelta parhaat ja mies valkkaa niistä. Kumpikin meistä arvostaa toiminnallisuutta ja laatua eikä niinkään ulkonäköä. Tosin on joskus tehty myös niin, että minä totean , että nyt tarvitaan tähän sohva tai matto ja mies on käynyt työmatkallaan valkkaamassa ja hakemassa. Mutta mieheni ei olekkaan mikään idiootti vaan täysipäinen ja puhekykyinen

Minä olin naimissa miehen kanssa, joka halusi päättää. 20 vuoden jälkeen havahduin siihen, että minä en tee ainuttakaan päätöstä enää. Suunnittelin kyllä tekemisiä ja lomamatkoja, mutta mies oli se, joka päätti tehdäänkö niin kuin suunnittelin.

Erotessa mies valitti, että olen perässä raahattava. Niin... miksiköhän...?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on minusta ihan hyvä kysymys, en nyt ala aloituksen kohtia perkaamaan kohta kohdalta, mutta kerron omakohtaisen kokemuksen. Koen, että meidän parisuhteessa minä olen haalinut itselleni monissa asioissa enemmän päätösvaltaa.

Oma ajatukseni on, että tähän on ajauduttu koska mies ei perustele eikä tiedota. Minä mielelläni huomioin muidenkin tarpeet ja halut ja näkemykset, mutta jos haluaa esittää mielipiteen niin sitä olisi suotavaa myös perustella. Nyt esim. olemme käymässä pitkää keskustelua koskien erästä lapsille hankittavaa asiaa. Miehen argumentit ovat tasoa "en mä nyt oikeen tiedä" tai "kun en mä oikeastaan haluis". Minä sen sijaan olen ottanut selvää asiasta ja voin perustella oman näkemykseni varsin kattavasti. Jos miehellä on joku todellinen syy, kuulisin sen tosi mielelläni, mutta minusta tuntuu vaikealta heittää hanskat tiskiin vain siksi että "no kun emmä nyt tiiä onko se fiksua". Kun minulla taas on vahva näkemys että on fiksua. Olen valmis muuttamaan siitä jos toinen osapuoli avartaa näkökulmaani kertomalla perustelunsa. Mulla ei ole vaikeuksia myöntää että olen väärässä tai että en ole huomannut ajatella jotain asiaa. Näitäkin tilanteita meillä riittää!

Ja mitä tulee johonkin matkakohteeseen, jos ei saa muodostettua mielipidettä saati ryhdyttyä toimintaan silloin kun matkaa pitäisi varata, niin jonkunhan se on tehtävä. Yleensä se menee niin että mies ei eväänsä väräytä asian eteen, minä teen kaiken selvitys- ja valmistelutyön, esittelen miehelle vaihtoehdot X, Y ja W, joista hän esittää näkemyksensä, ja jälkikäteen saattaa selvitä että hän oikeastaan olisi halunnut Ö, mutta ei koskaan sanonut sitä. Miksei? Miten mielelläni joskus antaisinkin hänen ottaa vastuun. Esim. yksi kesä meidän piti varata yhdeksi yöksi hotelli miehen sukujuhlien vuoksi, ja pyysin että josko hän tällä kertaa hoitaisi asian. Viikkoa ennen juhlia varsin kysytyssä lomakohteessa kaikki kohtuuhintaiset hotellit täynnä, ja mies tuskailee että kun ei hän tiedä mikä näistä nyt sitten olisi hyvä, ja kysyy minulta.

Voi olla, että olen kastroinut miehen ja saanut hänet menettämään kaiken neuvottelu- ja päätöksentekokykynsä jollain aiemmalla käytökselläni, mutta jos näin on, saako tämän jotenkin peruttua? Vinkkejä otetaan vastaan.

Hah, sulla on mun exä! Ei tuohon auta muu kun ero.

Meillä mies päätti ihan itsenäisesti harrastuksistaan, mies päätti myös ihan itsenäisesti mihin rahansa käyttää, hän myös ihan itsenäisesti päätti voida elää kuin sinkku ja jättää lapsiperhearjen minun vastuulleni. Hän myös ihan itsenäisesti päätti aloittaa sivusuhteen. Asia, minkä minä päätin ihan itsenäisesti oli ero. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen päättää mihin mies käyttää rahansa.

- Jos päättäisi, ei meillä olisi ehkä kuutta kitaraa tai tuliterää televisiota

Nainen päättää koska harrastetaan seksiä.

- Uutisena ap:lle: miehiäkään ei haluta aina, seksistä saa kieltäytyä kumpi tahansa jos siltä tuntuu

Nainen päättää kaikesta lapsiin liityvästä.

- Varmaan, jos miehelle kaikki on "ihan sama", kotona käydään näyttäytymässä lähinnä lasten hereilläoloaikojen ulkopuolella ja muutenkin osallistuminen on mitä sattuu

Nainen päättää sisustuksesta.

- Suun avaamalla voi sanoa oman mielipiteensä, varsinkin jos koti on yhteinen

Nainen päättää matkakohteen.

- Osta liput yllätyksenä tai ilmoita että "tänä päivänä lähdetään, olen järjestänyt kaiken", tuskin kieltäytyy

Nainen päättää saako mies jäädä koti-isäksi.

- Saa vaikka molemmat jäädä kotiin, kunhan rahaa tulee jostain

Nainen päättää erosta.

- Parisuhteessa käsittääkseni molemmat ovat vapaita lähtemään, jos se ottaa enemmän kuin antaa (tai jos vaan ei vaikka huvita enää)

On sulla rankkaa.

Ja tässä joku luulee, että naiset tekevät kompromisseja.

Kannattaa koittaa parisuhdetta naisen kanssa. Se saattaa avartaa näkemystä...

Naiset usein tekevät kompromisseja ja tulevat puolitiehen vastaan, valitaan välimallin vaihtoehto. Miehet vaan harvemmin kokee tätä vastaan tulemiseksi, kun ei taivuta just siihen mitä hän haluaa. Vissi ero!

Vierailija kirjoitti:

Mies päättää meillä, ja se johtuu siitä, että hänellä on enemmän rahaa ja raha on valtaa.

Olisinpa saanut päättää edes sisustuksesta, nyt asutaan sekametelisopassa.

Mies kyllä kysyy mielipidettäni, mutta lopulta tekee päätöksen itse:

”Syödäänkö kanan kanssa riisiä vai perunoita?”

”Riisiä.”

”Eikö sittenkin perunoita?”

Kun oma pää lyö tyhjää ja kysyn mieheltä, mitä tänään haluaisit syödä, saan lähes aina vastaukseksi "jos vaikka perunaa tai riisiä ja sitten jotain kastiketta". Jep, hienosti ehdotettu, tuohan on vain toteuttamista vaille valmis.

Naiset nyt ovat tuollaisia avio/avoliittoshoppailjoita. Hakevat jonkun näennäisen syyn erota ja pomppaavat uuteen suhteeseen. Tuo itsepäisyys on vain valmistelua uuteen suhteeseen

Nainen päättää mihin mies käyttää rahansa.

?Jokainen päättää itse mihin käyttää rahansa, tai pariskunta sopii yhdessä molempia miellyttävän politiikan.

Nainen päättää koska harrastetaan seksiä.

Kumpikin päättää itse milloin on valmis seksiin. Seksiä harrastetaan tottakai vain molempien halusta.

Nainen päättää kaikesta lapsiin liityvästä.

Ei kokemusta lapsista. Hoitaako nainen lapset lähinnä yksin?

Nainen päättää sisustuksesta.

Tämäkin päätetään yhdessä, molemmat tekevät tarvittaessa kompromisseja. Oliko miehellä edes mielipiteitä, entä maksoiko nainen yksin sisustuksen?

Nainen päättää matkakohteen.

Matkalle mennään molempia miellyttävään kohteeseen.

Nainen päättää saako mies jäädä koti-isäksi.

Tällaiset asiat sovitaan yhdessä. Jos molemmat haluaa olla kotona niin 50/50?

Nainen päättää erosta.

Kumpi vain voi päättää erosta jos niin haluaa.

Yleensä suhteessa aina jompikumpi päättää enemmän, poikkeuksena ne harvinaisen tasapainoiset suhteet.

Hyvä olisi itse kunkin tiedostaa roolinsa ja tehdä asialle jotain jos häiritsee. Liikaa päättävä voisi olla ottamatta liikaa vastuuta ja vähän rentoutua, antaa toisen hoitaa tonttinsa, luottaa kumppaniinsa. Liian vähän päättävä voisi miettiä onko kertonut mielipiteitä, ottanut arjen vastuuta, ollut aloitteellinen.. sitten ottaa sitä vastuuta ja laittaa vähän rajoja.

Nainen päättää mihin mies käyttää rahansa. Mies ei hallitse rahan käyttöä vaan antaa naisen tehdä sen puolestaan?. Vai miksi mies ei päättä mihin käyttää rahansa?

Nainen päättää koska harrastetaan seksiä. Ai kuulostaa saamattomalle miehelle jos nainen on se joka ehdottaa seksiä.

Nainen päättää kaikesta lapsiin liityvästä. Todennäköisesti mies ei vain niistä halua päättää. Meillä onneksi haluaa.

Nainen päättää sisustuksesta. Miestä ei vaan kauheasti kiinnosta, joten jättää päätökset minulle.

Nainen päättää matkakohteen. Jos kysyyehdotuksia "en mä tiedä, kesksi joku kiva, kyllä mä tulen mukaan sitten kun kaikki on valmiina." Toistaiseksi en ole vielä keksinyt syytä miksi päättäminen miehelle on tuokin suhteen lähes ylivoimaista.

Nainen päättää saako mies jäädä koti-isäksi. Tuohon en osaa vastata koska meillä päätettiin vain siitä kuinka koti vanhemmuus jaetaan.

Nainen päättää erosta. Jos miehellä ei ole koskaan mitään sanottavaa mihinkään niin varmasti tuo tapahtuu ennen pitkää.

Meillä mies päättää kaikesta. En saa päättää paljon mistään!!!!