Lue keskustelun säännöt.
Kaverini ilkeä käytös tekee minut hulluksi - mielipiteitä tilanteesta, mitä teen?
19.08.2019 |
Taustaa: Tutustuimme 4 vuotta sitten yliopistossa, olen 23 v ja kaveri 26 v. Kaksi ensimmäistä vuotta menivät hyvin ja meistä tuli todella läheisiä. Tilanne alkoi mennä pari vuotta sitten huonommaksi ja on huonontunut koko ajan. Viittaan kaveriin tässä tekstissä nimellä Jenni.
Jenni on ollut koko ystävyytemme ajan melko suorapuheinen ja sosiaalinen ihminen, mutta alussa edes jonkinlainen suodatin oli olemassa. Itse olen aika hiljainen ja herkkä, enkä halua koskaan loukata ketään tarkoituksella. Jenni on kuitenkin monesti loukannut minua sanoillaan. Aluksi en ottanut tilannetta vakavissani, koska ajattelin, että ne olivat vain tyhmiä vitsejä, joita hän ei varmaankaan oikeasti tarkoittanut. Ilkeitä kommentteja alkoi tulla kuitenkin enemmän ja enemmän, jolloin yhtäkkiä havahduin siihen, että ehkä tämä on tahallista dissausta. Ainakin siitä olin varma, että minulle tuli näistä sanoista erittäin paha olo ja mietin niitä vielä pitkään kommenttien jälkeen.
Esimerkkejä kommenteista:
- ”Mäkin olin joskus tollainen kuin sä, kunnes mulle tuli nää muodot.” (viitaten hoikkuuteeni, jota en ole koskaan kokenut ongelmaksi, enkä ole valittanut asiasta tms., tuli ihan puskista)
- ”Mä en ikinä pukisi samanväristä ylä- ja alaosaa.” (itselläni oli päällä täysin samaa sävyä oleva takki ja housut)
- ”Onpas sulla huonokuntoiset hiukset.”
- ”Miks sun hiukset on harmaat!! Mitä sä oot tehnyt niille!!?!?!?!!” (sen jälkeen kun olin värjännyt blondista tummanvaaleaksi)
- ”Onpas teillä pieni vessa”, ”Teillä on liian pieni sohva, tarviitte isomman sohvan”, ”LATTIALLA??!?! Miks teillä on biojäteastia lattialla???” (näissä täytyy ottaa huomioon tietty kauhisteleva äänensävy, kommentit tulee miltei kiljuen :D ja itse yhäkin tiedostan minkälainen asuntomme on ja se on meille aivan hyvä, en ole siitäkään itse valittanut)
JATKUU
Kommentit (85)
Voi tsiisös. Nyt kun vielä keksisi, miksi vietät aikaasi hänen kanssaan. Enemmän tämä ihmetyttää kuin se, että ilkeitä ihmisiä on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harjoittele ennakkoon, mitä haluat sanoa seuraavan kerran vastaavassa tilanteessa, kirjoita vaikka valmiiksi erilaisia repliikkejä, vaikka olipa ikävä kommentti, tuntuu kurjalta kun sanot noin tms. Niin et seuraavan kerran mene lukkoon itse tilanteessa, vaan sinulla on siihen valmis käsikirjoitus. Paljon parempi puuttua tilanteeseen heti ja kasvokkain kuin lähettää avautumisia viesteissä, vaikka se on helpompaa sinulle. Sellaiset kuitenkaan harvoin ratkaisevat tilannetta mihinkään suuntaan ja ovat helpompia ohittaa.
Voi olla, että kaverisi on juuri niin pahantahtoinen kuin suurin osa kommentoijista olettaa, mutta et voi olettaa hänen tietävän, mitä haluat hänen käytöksestään muuttaa, jos et kerro sitä hänelle. Yksi pitkä avautuminen ei ole reilu ja rehellinen dialogi, joka antaisi hänelle mahdollisuuden halutessaan muuttaa käytöstään.
Tulet saamaan ilkeilyä myös kaasona toimimisesta. Loukkaukset jäävät kaivelemaan, jos toista ei heti vaadi tilille tai anna vähintään samalla mitalla takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No selvästi sinulla ei ole oikeita ongelmia ja aika pentuja olette molemmat.
Tai odotas!
Otan kommenttini takaisin. Sinulla ON oikeita ongelmia, ja et ole niitä käsitellyt. Luulet että se mutkaton kaverisisi on ongelmasi, mutta huono itsetuntosi on se ongelma ja sinun pitää sen alkujuuret käsitellä terapiassa.
Vaikka itsetunto olisi kuinka hyvä, miksi pitäisi kestää ilkeyttä ystäviltä? En ymmärrä. Mielestäni ystävien kuuluu nostaa ylöspäin eikä lytätä alas. -Ap
En jaksa lukea koko ketjua, mutta tartun nyt tähän: minä tunnen tuontyylisen ihmisen, ja olen tavannut hänet, kuten joku täällä ehdotti, "psykiatrisella osastolla" (tai tarkemmin sanottuna mielenterveyskuntoutujille suunnatussa koulutuksessa). Hän sanoo tuollaisia asioita, tarkoittamattaan. Minä olen saanut korjattua itsetuntoani siinä määrin, että pystyn olemaan tämän henkilön tuttava, koska osaan sanoa heti siinä tilanteessa asiallisesti, et nyt meni vähän pitkälle, ja kaveri voi pahoitella ja sitten siirrytään mukaviin tekemisiin. Kumpikaan ei loukkaannu, kumpikaan ei kanna kaunaa.
Kenenkään ei pitäisi joutua sietämään ikäviä kommentteja ystävältä. Kenenkään ei myöskään pitäisi sietää, että ystävä ei sano, jos vahingossa tekee jotain väärää, paitsi vasta monta viikkoa jälkikäteen. Siksi on aika tuhoisaa, että kaksi ihmistä, joista toinen ei osaa pitää suutaan kiinni ja toinen ei saa sitä auki, ovat ystäviä. Hienoa, että kaverisi tässä tilanteessa yrittää tulla sinua vastaan, mutta reilua olisi, että sinä yrittäisit hieman tsempata sen suhteen, että osaisit tilanteessa asialliseen, tai ehkä humoristiseen sävyyn huomauttaa, et tuollainen kommentti on taas sellainen, mitä et arvosta saada.
Tuo jälkikäteen sanominen voi monessa tapauksessa johtua siitä, että ensin ajatellaankin sen olevan vain joku pikku moka, johon on turha tarttua, mutta sitten ajan kuluessa tuleekin esille tietty käytöskuvio.
Varmasti on ihmisiä, jotka eivät oikeasti tajua, mitä puhuvat. Sitten on myös sellaisia, jotka haluavat loukata toista. Voi olla, että toisella on niin hyvä itsetunto, että loukkaukset eivät tehoa ja tämä ihminen ajatteleenkin, että jo loukkaamisen yrittäminen on eettisesti väärin ja kieltäytyy maalitauluna olemisesta.
Siinä on kyllä valtava ero sanooko toiselle, että oikeasti tuo huulipunasi on nyt ihan hirveen värinen, vai "muka" asiallisesti ihmetellen: "ai tollastakin huulipunaa voi käyttää tollasen paidan kanssa".
Näiden "mitään pahaa en sanonu ja ei millään pahalla" tyyppien jälkeen on aina epämääräinen paha olo.
He on niitä "sosiaalisesti taitavia", jotka osaavat kauniisti ja taiteillen sanoa toiselle että olet maan mato.
Minä olen taas sosiaalisesti taitamaton ja sanon aina suoraan, että et voi mennä tuon näköisenä ulos tai nyt sinä teet tuon jutun päin peppua.
Sellaistenkin ihmisten kanssa väsyy ja uupuu joiden kanssa pitää kaikkea sanomistaan varoa.
Molemmat yhtä uuvuttavia tyyppejä, kaiken loukkauksena ottavat ja ne jotka piilopiikittelevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Potkaise tuo "jenni" hel.v.ettiin elämästäsi. Heti. Problem solved.
Rupea ihmeessä kaasoksi. Olet sellainen nätisti ja hyvää tarkoittaen kritiikkiä antava.
Voit kertoa esim. kuinka onnekas hän on kun sai sellaisen ja sellaisen puvun, kun hänellä on sellainen ja sellainen vartalo, ja että kuinka kateellinen olet hänelle kun hän on löytänyt miehen joka välittää hänestä siitäkin huolimatta vaikka hän on sellainen ja tällainen.
Ylistät ja hihkut koko ajan kuinka ei mitään haittaa vaikka se ja tämä on "vain" sitä ja "vain" tätä, että onhan se "sekin" jo ihan melko hienoa ja tarvitseeko sen aina olla niin viimesen päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rupea ihmeessä kaasoksi. Olet sellainen nätisti ja hyvää tarkoittaen kritiikkiä antava.
Voit kertoa esim. kuinka onnekas hän on kun sai sellaisen ja sellaisen puvun, kun hänellä on sellainen ja sellainen vartalo, ja että kuinka kateellinen olet hänelle kun hän on löytänyt miehen joka välittää hänestä siitäkin huolimatta vaikka hän on sellainen ja tällainen.
Ylistät ja hihkut koko ajan kuinka ei mitään haittaa vaikka se ja tämä on "vain" sitä ja "vain" tätä, että onhan se "sekin" jo ihan melko hienoa ja tarvitseeko sen aina olla niin viimesen päälle.
Ja vertaa aina johonkin häntä pikkuisen parempaan tyyppiin häntä ja hänen valintojaan, mutta sillein hienovaraisesti.
En jaksa lukea ketjua, mutta minulla on tapana tokaista takaisin. Jos esimerkiksi minulle sanotaan, että onpas pölyä tuossa nurkassa, niin vastaan, että "sieltä saa ottaa imurin, ketä ne pölyt häiritsee, ole hyvä ja siivoa pois". Minulle ei piruilla. Ota ajoissa välimatkaa, ettet joudu kaasoksi. Sano vaikka varanneesi matkan juuri tuolloin, jos et muutoin ehdi pois kuviosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen jo vähän vanhempi ja aikuisempi, mutta jos nykyään joku tulisi ihmettelemään huulipunani ja paitani yhteensopivuutta, todennäköinen vastaukseni olisi lakoninen: " Joo tiedän että olen mauton ja hirveän näköinen möntti, mutta olen ylpeä siitä, ettei minun tarvitse piikitellä toisia ja lytistää heitä heidän ulkonäkönsä takia."
Rikkooko lause: "Naisten välinen ystävyys on upeaa" palstan sääntöjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rupea ihmeessä kaasoksi. Olet sellainen nätisti ja hyvää tarkoittaen kritiikkiä antava.
Voit kertoa esim. kuinka onnekas hän on kun sai sellaisen ja sellaisen puvun, kun hänellä on sellainen ja sellainen vartalo, ja että kuinka kateellinen olet hänelle kun hän on löytänyt miehen joka välittää hänestä siitäkin huolimatta vaikka hän on sellainen ja tällainen.
Ylistät ja hihkut koko ajan kuinka ei mitään haittaa vaikka se ja tämä on "vain" sitä ja "vain" tätä, että onhan se "sekin" jo ihan melko hienoa ja tarvitseeko sen aina olla niin viimesen päälle.
Mikähän olisi sellainen ihana ja kannustava sutkautus jonka voisi kuiskata juuri ennen alttarille käpöttelyä?
Palstamammat varmasti keksivät joukoittain erilaisia ihania ja viattomia kannustuksia.
Irrottaudu siitä kaasona toimimisesta ehdottomasti.
Jenni on kateellinen, lapsellinen ja töksö luonteeltaan, hänen pitää saada olla aina ykkönen. Isosiskoni oli juuri tällainen emmekö enää ole yhteyksissä. Minulla kesti tajuta se, ettei lyttäävää ihmissuhdetta pidä jatkaa. Itsekin tulin ihan vauhkoksi jo ja aina odotin, että mikä minulla nyt on pielessä ja josta saan kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No selvästi sinulla ei ole oikeita ongelmia ja aika pentuja olette molemmat.
Tai odotas!
Otan kommenttini takaisin. Sinulla ON oikeita ongelmia, ja et ole niitä käsitellyt. Luulet että se mutkaton kaverisisi on ongelmasi, mutta huono itsetuntosi on se ongelma ja sinun pitää sen alkujuuret käsitellä terapiassa.
Vaikka itsetunto olisi kuinka hyvä, miksi pitäisi kestää ilkeyttä ystäviltä? En ymmärrä. Mielestäni ystävien kuuluu nostaa ylöspäin eikä lytätä alas. -Ap
En jaksa lukea koko ketjua, mutta tartun nyt tähän: minä tunnen tuontyylisen ihmisen, ja olen tavannut hänet, kuten joku täällä ehdotti, "psykiatrisella osastolla" (tai tarkemmin sanottuna mielenterveyskuntoutujille suunnatussa koulutuksessa). Hän sanoo tuollaisia asioita, tarkoittamattaan. Minä olen saanut korjattua itsetuntoani siinä määrin, että pystyn olemaan tämän henkilön tuttava, koska osaan sanoa heti siinä tilanteessa asiallisesti, et nyt meni vähän pitkälle, ja kaveri voi pahoitella ja sitten siirrytään mukaviin tekemisiin. Kumpikaan ei loukkaannu, kumpikaan ei kanna kaunaa.
Kenenkään ei pitäisi joutua sietämään ikäviä kommentteja ystävältä. Kenenkään ei myöskään pitäisi sietää, että ystävä ei sano, jos vahingossa tekee jotain väärää, paitsi vasta monta viikkoa jälkikäteen. Siksi on aika tuhoisaa, että kaksi ihmistä, joista toinen ei osaa pitää suutaan kiinni ja toinen ei saa sitä auki, ovat ystäviä. Hienoa, että kaverisi tässä tilanteessa yrittää tulla sinua vastaan, mutta reilua olisi, että sinä yrittäisit hieman tsempata sen suhteen, että osaisit tilanteessa asialliseen, tai ehkä humoristiseen sävyyn huomauttaa, et tuollainen kommentti on taas sellainen, mitä et arvosta saada.
Tuo jälkikäteen sanominen voi monessa tapauksessa johtua siitä, että ensin ajatellaankin sen olevan vain joku pikku moka, johon on turha tarttua, mutta sitten ajan kuluessa tuleekin esille tietty käytöskuvio.
Varmasti on ihmisiä, jotka eivät oikeasti tajua, mitä puhuvat. Sitten on myös sellaisia, jotka haluavat loukata toista. Voi olla, että toisella on niin hyvä itsetunto, että loukkaukset eivät tehoa ja tämä ihminen ajatteleenkin, että jo loukkaamisen yrittäminen on eettisesti väärin ja kieltäytyy maalitauluna olemisesta.
Siitähän se jälkikäteen sanominen yleensä johtuukin. Ei kukaan tarkoita sillä mitään pahaa. Samoin myös ainakin minun tielleni sattuneet sammakkoja möläyttelevät ihmiset eivät tarkoita sillä mitään pahaa. Heille se vain on huumoria, ja he kuvittelevat muiden nauravan heidän mukanaan.
Minun kokemukseni mukaan on parempi jättää pois ajatukset siitä, että onko tuo ihminen hyvän- vai pahantahtoinen toimiessaan kuten toimii. Yleensä sinä et sitä hyvän- tai pahantahtoisuuttasi arvioidessasi arvioi kuin omaa mielikuvaasi ko. ihmisestä. Jos näet tämän ihmisen pahana, kuvittelet hänen pahantahtoisesti loukkaavan tai pahantahtoisesti ryhtyvän marttyyriksi hiljaisuudellaan. Jos hyvänä, hän vain teki virheen. Siitä tuo "niin hyvä itsetunto" minusta kertoo -- ihmisestä, joka on päättänyt, että kaikki möläyttelijät ovat aina pahantahtoisia.
Tärkeää on se, pystyttekö ystävinä toimimaan (tai muuttamaan toimintaanne) niin, että kenellekään ei jää mitään pitkäkestoisia kaunoja tai satutettuja tunteita. Ystävyydestä ei tule mitään, jos ystävä A näkee ystävän B kiusaajana, ja ystävä B näkee ystävän A passiivis-aggressiivisena marttyyrina. Jos ystävyydestä on enemmän haittaa kuin hyötyä, se on syytä lopettaa -- SAMA SE, tekeekö kukaan mitään pahantahtoisesti, vaiko vahingossa. Kun taas jos haluat työskennellä sen ystävyyden eteen, niin sekin on ihan sallittua, mutta paremman tuloksen saa silloin, jos myöntää myös omat virheensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rupea ihmeessä kaasoksi. Olet sellainen nätisti ja hyvää tarkoittaen kritiikkiä antava.
Voit kertoa esim. kuinka onnekas hän on kun sai sellaisen ja sellaisen puvun, kun hänellä on sellainen ja sellainen vartalo, ja että kuinka kateellinen olet hänelle kun hän on löytänyt miehen joka välittää hänestä siitäkin huolimatta vaikka hän on sellainen ja tällainen.
Ylistät ja hihkut koko ajan kuinka ei mitään haittaa vaikka se ja tämä on "vain" sitä ja "vain" tätä, että onhan se "sekin" jo ihan melko hienoa ja tarvitseeko sen aina olla niin viimesen päälle.
Mikähän olisi sellainen ihana ja kannustava sutkautus jonka voisi kuiskata juuri ennen alttarille käpöttelyä?
Palstamammat varmasti keksivät joukoittain erilaisia ihania ja viattomia kannustuksia.
Jos sulhasen exällä on ollut vaikka suuret rinnat tai pitkä kaula, niin voi sanoa:" Eemil ei varmasti enää muista koko Minnan olevan olemassakaan kun näkee tuon kaulakorusi."
Voi kun kuulostat ihanalta ystävältä <3 Ja siis tarkoitan tätä ihan aidosti!
... sinuna ottaisin Jenniin etäisyyttä mahdollisimman pian!
Nelikymppisen näkökulmasta: olen tuollaisia ilkeitä tölväisijöitä feidannut aika moniakin- yhtään ei ole ollut ikävä. Tilanteet oli kiusallisia kun halusin heistä eroon, mutta kaikilla ystäviä nuorena tulee ja menee.
Yksittäisen sammakon voi päästää kuka vaan, mutta jatkuva toisen nälviminen ei ole ystävyyttä. Sinä pukeudut, sisustat, elelet niin kuin itse valitset ja toinen kunnioittaa sitä.
hankkiudu eroon tuollaisista.
kyllähän mekin menemme kylpylään -vaikka koulumajotuksessa saa 3 yötä - muttemme sentään mihinkään virolaiseen...
Suosittelen kirjaa Psykopaatit verkossa. Luen sitä parhaillaan. Kirjaa lukiessa tajuaa, miten psykopaatti voi latistaa tervepäisenkin ihmisen. En väitä, että kaverisi on psykopaatti, mutta kirjan lukeminen auttaa tajuamaan kaverisi käytöstä ja suojelemaan itseä.
Älä ole sellaisessa tilanteessa, joka tekee sinut hulluksi. ( Eri asia, jos joskus vaikka työn takia väliaikaisesti pitää olla) Mielenterveytesi on arvokas, älä uhraa sitä toisen mielenterveyden takia. Ja jos häät ovat vasta ensi kesänä, ihan hyvin voit irtisanoutua siitäkin tehtävästä, nyt tuolla sosiaalisella tyypillä on vielä hyvin aikaa valita uusi pompotettava. Häihin on vielä vuosi.
Ja jos hän on menossa naimisiin, eikö hänen silloin pitäisi olla onnensa kukkuloilla rakastunut, eikä niin pahoinvoiva, että olisi syytä purkaa sitä toisiin ihmisiin?