Lue keskustelun säännöt.
Kaverini ilkeä käytös tekee minut hulluksi - mielipiteitä tilanteesta, mitä teen?
19.08.2019 |
Taustaa: Tutustuimme 4 vuotta sitten yliopistossa, olen 23 v ja kaveri 26 v. Kaksi ensimmäistä vuotta menivät hyvin ja meistä tuli todella läheisiä. Tilanne alkoi mennä pari vuotta sitten huonommaksi ja on huonontunut koko ajan. Viittaan kaveriin tässä tekstissä nimellä Jenni.
Jenni on ollut koko ystävyytemme ajan melko suorapuheinen ja sosiaalinen ihminen, mutta alussa edes jonkinlainen suodatin oli olemassa. Itse olen aika hiljainen ja herkkä, enkä halua koskaan loukata ketään tarkoituksella. Jenni on kuitenkin monesti loukannut minua sanoillaan. Aluksi en ottanut tilannetta vakavissani, koska ajattelin, että ne olivat vain tyhmiä vitsejä, joita hän ei varmaankaan oikeasti tarkoittanut. Ilkeitä kommentteja alkoi tulla kuitenkin enemmän ja enemmän, jolloin yhtäkkiä havahduin siihen, että ehkä tämä on tahallista dissausta. Ainakin siitä olin varma, että minulle tuli näistä sanoista erittäin paha olo ja mietin niitä vielä pitkään kommenttien jälkeen.
Esimerkkejä kommenteista:
- ”Mäkin olin joskus tollainen kuin sä, kunnes mulle tuli nää muodot.” (viitaten hoikkuuteeni, jota en ole koskaan kokenut ongelmaksi, enkä ole valittanut asiasta tms., tuli ihan puskista)
- ”Mä en ikinä pukisi samanväristä ylä- ja alaosaa.” (itselläni oli päällä täysin samaa sävyä oleva takki ja housut)
- ”Onpas sulla huonokuntoiset hiukset.”
- ”Miks sun hiukset on harmaat!! Mitä sä oot tehnyt niille!!?!?!?!!” (sen jälkeen kun olin värjännyt blondista tummanvaaleaksi)
- ”Onpas teillä pieni vessa”, ”Teillä on liian pieni sohva, tarviitte isomman sohvan”, ”LATTIALLA??!?! Miks teillä on biojäteastia lattialla???” (näissä täytyy ottaa huomioon tietty kauhisteleva äänensävy, kommentit tulee miltei kiljuen :D ja itse yhäkin tiedostan minkälainen asuntomme on ja se on meille aivan hyvä, en ole siitäkään itse valittanut)
JATKUU
Kommentit (85)
Hänellä on ainakin ollut masennusta, en tiedä onko juuri tällä hetkellä. Ja perhesuhteet vaikeita. Tämän takia tuntuisi paskamaiselta jättää hänet, kun ei sitä tukea muutenkaan juuri ole. Ja kyllä jokin osa musta toivoo, että tilanne paranisi vielä samanlaiseksi kuin silloin joskus. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli tuommoinen kaveri, kun oltiin 15 - 20 v. Mä en asiaa edes tajunnut silloin. Elämä meidät erotti parikymppisenä, että kumpikin siis muutettiin opiskelujen takia toisaalle kotipaikkakunnalta ja todella vähän tavattiin.
Sitten tuli miehet mukaan elämään ja nähtiin vielä harvemmin.
Sain kutsun hänen kotiinsa ja lähdin pitkästä aikaa tapaamaan, siistii kivaa!
Koko viikonlopun sitten sain kuulla: "ai tuon väristä huulipunaa voi käyttää, ton värisen paidan kanssa", "mitä ihmettä olen tehnyt hiuksilleni", miksi mä käytän nykyään tuommoisia vaatteita... jnejne.
Mä tulin himaan tuolta aivan henkisesti rikki. Mies ihmetteli, että miten mä olinkin niin lytättynä ja "voin pahoin". Meni melkein pari viikkoa, kun aloin itseni tuntemaan taas omaksi reippaaksi itsekseni. Uskoin enemmän taas omiin juttuihin ja aloin elämään taas omaa elämääni.
Mä en ole ollut hiirunen hiirukka koskaan, mutta nyt tajusin tuon nuoruusvaiheenikin paremmin. Mulla oli koko ajan hirveen ristiriitainen ja epävarma olo itsestäni. Sehän alkoi helpottamaan, kun lähdin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Silloin ajattelin, että se varmuus oli osa mun itsenäistymisriittiä, mutta pah! Se olikin kaikki tuon yhden lyttäämisen syytä.
Kerran vielä tavattiin, kun meidän esikoinen oli syntynyt. Heillä oli kaksi muksua siinä vaiheessa. Ihan sama mitä muksujen kanssa tein siinä, niin sitä oli ällisteltävä ääneen ja ihmettelyähän riitti. Perheinä tavattiin. Se virhe tehtiin, että oltiin yökylässä samassa paikassa.
Mieheni silmät avautui ja tuumas, että hän ei enää toiste tuon naisen kanssa aikaansa vietä. Joo, en mäkään. Sillä tää "ystävyys" oli nyt tässä.
Mä myös tälle "ystävälle" kerroin mikä mättää, kun en hirveesti enää suostunut puhelimessakaan jutella, katsoin kuitenkin asiakseni selittää. Olihan meillä hyviäkin hetkiä paljon. Hän järkytty ja oli aivan kauhuissaan, kun en ole aiemmin tajunnut kuinka mä tarviin jonkun joka kertoo miten asiat tehdään!
Öö, on muilla mieskin ja sisaruksia ja muita kavereita, jotka ei ole koskaan ottaneet asiakseen ohjailla ja kommennella mua. Joten tämä on nyt todellakin tässä.
Ei olla nyt kymmeneen vuoteen tavattu ja hyvä niin. Ollaan facebook kavereita. Kerran se vetos, että meidän pitäs taas tavata... hänellä oli huono hetki elämässä, kun avioeroa, uutta kotia jne. Tarvis mun tukea. Olin niin kamala ihminen, enkä suostunut. Se vielä yritti, että meinaanko oikeasti olla noin kamala, että pidän vanhoja muistoja mielessä, enkä pyri tekemään uusia hänen kanssaan. Juu. Ei kiitos, tämä on todellakin nähty.
Elämä on kivempaa ilman tuollaista ankeuttajaa. En tiedä, mikä ap sulle sopis paremmin. Mieti itsekkäästi mitä sä haluat ja tarviit elämääsi. Jos jollain ihmisellä on noin iso negatiivinen vaikutus, niin ehkä häntä ei tarvita kovinkaan usein.
Voimia sulle!
Vierailija kirjoitti:
Ilmoita hänelle, ettet toimi kaasona. Nyt. Pian. Et kadu.
Kaason homma on muutenkin ihan prseestä ja jos tuollaista tiuskimista on jo nyt, niin mitenhän keväällä.
Et ole perusteluja velkaa.
Tee se.
Näin! Tässä sinulle, ap, ihan ensimmäinen etappi! Todellakin, jos nyt on noin, niin miten pahaksi äityy häitä kohden? Ja ihan varmaahan on se, että jokainen vähänkin pieleen mennyt yksityiskohta/asia häissä on ap:n vika. Siitä saat kuulla loppuelämäsi! Mitä tuo "ystäväsi" sinulle sellaista antaa, että ikään kuin pakolla joudut hänen sanomisistaan kärsimään, ja shokkitilassa olemaan? Olet hänelle vain sylkykuppi.
Ilkeä manipuloiva kontrolli friikki on löytänyt kaverikseen kiltin tytön ja nyt nauttii siitä ettei kiltti tyttö uskalla sanoa vastaan.
Ymmärrän sua olen itsekin luonteeltani kiltti. Voimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No selvästi sinulla ei ole oikeita ongelmia ja aika pentuja olette molemmat.
Tai odotas!
Otan kommenttini takaisin. Sinulla ON oikeita ongelmia, ja et ole niitä käsitellyt. Luulet että se mutkaton kaverisisi on ongelmasi, mutta huono itsetuntosi on se ongelma ja sinun pitää sen alkujuuret käsitellä terapiassa.
Vaikka itsetunto olisi kuinka hyvä, miksi pitäisi kestää ilkeyttä ystäviltä? En ymmärrä. Mielestäni ystävien kuuluu nostaa ylöspäin eikä lytätä alas. -Ap
Ei kun tuo varmaan tarkoitti, että huono itsetunto saa ajautumaan tuollaisiin ystävyyssuhteisiin, joissa toinen dissaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on ainakin ollut masennusta, en tiedä onko juuri tällä hetkellä. Ja perhesuhteet vaikeita. Tämän takia tuntuisi paskamaiselta jättää hänet, kun ei sitä tukea muutenkaan juuri ole. Ja kyllä jokin osa musta toivoo, että tilanne paranisi vielä samanlaiseksi kuin silloin joskus. -Ap
Ehkä se on perheestään oppinu tuon puhetavan ja ilkeyden. Mutta hänen elämä ei oo sun vastuulla. Se on sosiaalinen tyyppi, eikö? Joten kyllä se pärjää. Ja oppii ehkä jotain vasta jos jätät sen todella. Nyt pitää vaan keksiä hyvä tapa irtaantua. Siitä kaasoudesta kannattaa perääntyä.
Musta tuntuu et on aika yleistä että jos kaveruus on liian tiivistä se voi mennä tuolle tasolle että kiusataan toista, määräillään, ollaan riippuvaisia tms. Pitää varoa. Sen ekat pari v olitte varmaan vieraskoreita ja vähän etäisempiä, se taso on ehkä kaveruudessa toimiva ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No selvästi sinulla ei ole oikeita ongelmia ja aika pentuja olette molemmat.
Tai odotas!
Otan kommenttini takaisin. Sinulla ON oikeita ongelmia, ja et ole niitä käsitellyt. Luulet että se mutkaton kaverisisi on ongelmasi, mutta huono itsetuntosi on se ongelma ja sinun pitää sen alkujuuret käsitellä terapiassa.
Vaikka itsetunto olisi kuinka hyvä, miksi pitäisi kestää ilkeyttä ystäviltä? En ymmärrä. Mielestäni ystävien kuuluu nostaa ylöspäin eikä lytätä alas. -Ap
Ei kun tuo varmaan tarkoitti, että huono itsetunto saa ajautumaan tuollaisiin ystävyyssuhteisiin, joissa toinen dissaa.
Aa. No mutta, silloin aluksi oli oikein kiva ja kehuikin mun vaatteita ja kaikkea, sai mut hyvälle tuulelle. Tämä ilkeys on siis pikkuhiljaa paljastunut. Jos olisi heti ollut tuollainen niin en tosiaan olisi päästänyt lähelle. Vuosi-pari meni hyvin. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on ainakin ollut masennusta, en tiedä onko juuri tällä hetkellä. Ja perhesuhteet vaikeita. Tämän takia tuntuisi paskamaiselta jättää hänet, kun ei sitä tukea muutenkaan juuri ole. Ja kyllä jokin osa musta toivoo, että tilanne paranisi vielä samanlaiseksi kuin silloin joskus. -Ap
Sä et ole hänen terapeutti. Sä et ole velvollinen olemaan hänen tukenaan, kun hän on ilkeä sua kohtaan. Sinä kärsit. Jos hän olisi mukava sua kohtaan silloin olis ihan normaalia et olisit ystävänä hänen tukenaan , mut nyt hän kohtelee sua kuin p'sk'a.
Älä ole liian kiltti.
Loppuja loorailee teidän ystävyys, näen tuon kokemuksesta kilometrin päähän,
Entinen ihana hyvä ystäväni alkoi pikkuhiljaa samanlaiseksi. näpäytteli kaikenlaista, tuhahteli ja piti mua ihan aasina.
Nyt kun tarkemmin muistelen niin hän oli pihi ja orastava vanhapiika jo silloin. Nyt on. Mulla menee tosi hyvin enkä kaipaile mua tollona pitävää prinsessaa yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska otit jo aiemmin puheeksi ongelman nyt on helppo jatkaa siitä. Voit laittaa vaikka viestin että pakko ottaa puheeksi mutta olen huomannut että sun käytös ei oo yhtään muuttunut tässä vaikka kerroin aiemmin että sun kommentit saa mulle pahan olon. Joten on parempi että nähdään vähän vähemmän tässä ja on parasta jos mä jätän ne kaason tehtävätkin.
Tolleen lyhyt ja ytimekäs sun omin sanoin.
Ja sitkun se alkaa raivota ja kinuta yms, sun ei tarvi edes vastata.
Älä ala kaasoksi. Sano ettet pysty etkä jaksa. Tee se. Tuo ihminen tulee pompottamaan sinua loputtomiin eikä ole mihinkään, mitä teet tyytyväinen. Usko pois. Olet aivan riekaleina jos ryhdyt siihen.
Sinun tehtäväsi ei ole kannatella häntä. Kannattelusi ja kiltteytesi antaa hänelle mahdollisuuden olla inhottava, purkaa itseään siten, ja hän voi jättää omat ongelmansa käsittelemättä. Älä mahdollista sitä.
Minulle tulee suorastaan paha olo puolestasi. Ota etäisyyttä tai tuo tyyppi vähitellen nujertaa sinut. Älä anna sen tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit myös lisätä jonkun kaikkea hyvää toivotuksen tohon loppuun jos haluut pehmentää, mut älä sen enempää pehmentele ja mieti sen tunteita. Mieti itseäsi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No selvästi sinulla ei ole oikeita ongelmia ja aika pentuja olette molemmat.
Tai odotas!
Otan kommenttini takaisin. Sinulla ON oikeita ongelmia, ja et ole niitä käsitellyt. Luulet että se mutkaton kaverisisi on ongelmasi, mutta huono itsetuntosi on se ongelma ja sinun pitää sen alkujuuret käsitellä terapiassa.
Vaikka itsetunto olisi kuinka hyvä, miksi pitäisi kestää ilkeyttä ystäviltä? En ymmärrä. Mielestäni ystävien kuuluu nostaa ylöspäin eikä lytätä alas. -Ap
En jaksa lukea koko ketjua, mutta tartun nyt tähän: minä tunnen tuontyylisen ihmisen, ja olen tavannut hänet, kuten joku täällä ehdotti, "psykiatrisella osastolla" (tai tarkemmin sanottuna mielenterveyskuntoutujille suunnatussa koulutuksessa). Hän sanoo tuollaisia asioita, tarkoittamattaan. Minä olen saanut korjattua itsetuntoani siinä määrin, että pystyn olemaan tämän henkilön tuttava, koska osaan sanoa heti siinä tilanteessa asiallisesti, et nyt meni vähän pitkälle, ja kaveri voi pahoitella ja sitten siirrytään mukaviin tekemisiin. Kumpikaan ei loukkaannu, kumpikaan ei kanna kaunaa.
Kenenkään ei pitäisi joutua sietämään ikäviä kommentteja ystävältä. Kenenkään ei myöskään pitäisi sietää, että ystävä ei sano, jos vahingossa tekee jotain väärää, paitsi vasta monta viikkoa jälkikäteen. Siksi on aika tuhoisaa, että kaksi ihmistä, joista toinen ei osaa pitää suutaan kiinni ja toinen ei saa sitä auki, ovat ystäviä. Hienoa, että kaverisi tässä tilanteessa yrittää tulla sinua vastaan, mutta reilua olisi, että sinä yrittäisit hieman tsempata sen suhteen, että osaisit tilanteessa asialliseen, tai ehkä humoristiseen sävyyn huomauttaa, et tuollainen kommentti on taas sellainen, mitä et arvosta saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tahallista dissausta. Se on hyvin harvinaista, että ihminen puhuu tarkoitushakuisesti. Se vaatii oikeastaan ajatuksien kirjoittamista ylös etukäteen. Tuo on vain hänen lapsuudessa opittu tapansa kommunikoida ja sinä jäit hänen koukkuunsa, koska et kritisoi häntä. Hänellä on varmasti muitakin sinun kaltaisiasi kavereita ollut. Minäkin olin tuollaisessa kaverisuhteessa, kunnes kehitin itsetuntemustani ja sitten kaveri ei enää tykännyt minusta.
Paras tapa tunnistaa se, että kenellä on valtaa sinuun on miettiä, että ketä et uskalla kritisoida. Tietenkään se ei välttämättä jokaisen mielestä ole huono asia, että on alisteisessa asemassa kaveriinsa nähden.
Vierailija kirjoitti:
Koska otit jo aiemmin puheeksi ongelman nyt on helppo jatkaa siitä. Voit laittaa vaikka viestin että pakko ottaa puheeksi mutta olen huomannut että sun käytös ei oo yhtään muuttunut tässä vaikka kerroin aiemmin että sun kommentit saa mulle pahan olon. Joten on parempi että nähdään vähän vähemmän tässä ja on parasta jos mä jätän ne kaason tehtävätkin.
Tolleen lyhyt ja ytimekäs sun omin sanoin.
Ja sitkun se alkaa raivota ja kinuta yms, sun ei tarvi edes vastata.
Tässä on oikein selkeä ja hyvä toimintatapa ehdotettu!!
Ja ehkä toi kaikkea hyvääki on turha, sun kuuluis olla suuttunut ja turhautunut koko kaverii niinkun ootkin joten näytä se
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään muuta selitystä kuin: Jenni on aivan helvetin kateellinen sinulle, oli aihetta tai ei.
Minulla on aivan sama kokemus sisarestani ja tiedän mistä puhun. En koskaan arvostele mitään hänessä enkä hänen kodissaan, olen päättänyt pitää suuni kiinni.
Nykyisin välttelen kanssakäymistä hänen kanssaan, siitäkään ei juuri apua, aina kun tavataan, sama arvostelu alkaa.
Kummallista, että kelpaan perheelleni ja ystävilleni, ilman tuollaista maahanpainamista ja arvostelua.
Sama täällä! Isosiskoni on aivan poskettoman ilkeä. Hän on tosin taitava manipuloija ja turhien säälipisteiden kerääjä, joten minulla valitettavasti kesti liian kauan tajuta asiaa. Lopulta kuitenkin terapian, vertaistuen, ystävien ja joidenkin sukulaisten tukemana sain katkaistua välit. Silloin tuli uli, että "Perhe on tärkeä!" Niinpä, sano muuta, miksi hän käyttäytyy niin huonosti, vaikka olen miljoonat kerrat vuosien saatossa yrittänyt hänelle sanoa, että tällainen käytös ei ole hyväksyttävä.
Ei ole tahallista dissausta. Se on hyvin harvinaista, että ihminen puhuu tarkoitushakuisesti. Se vaatii oikeastaan ajatuksien kirjoittamista ylös etukäteen. Tuo on vain hänen lapsuudessa opittu tapansa kommunikoida ja sinä jäit hänen koukkuunsa, koska et kritisoi häntä. Hänellä on varmasti muitakin sinun kaltaisiasi kavereita ollut. Minäkin olin tuollaisessa kaverisuhteessa, kunnes kehitin itsetuntemustani ja sitten kaveri ei enää tykännyt minusta.
Paras tapa tunnistaa se, että kenellä on valtaa sinuun on miettiä, että ketä et uskalla kritisoida. Tietenkään se ei välttämättä jokaisen mielestä ole huono asia, että on alisteisessa asemassa kaveriinsa nähden.
Feidaa hissukseen koko tyyppi. Ilmoita nyt heti, että et pysty ottamaan kaason tehtäviä vastaan.
Täsmennän vielä että vaikka se ois masentunut tai kateellinen se ei oikeuta tuohon eli älä sääli sitä, älä yritä ymmärtää enää. Kun oot jo ottanut puheeksi ja se käytös ei vaan lopu. Voisit alkaa etääntyä, tai sanoa että kiireiden takia et nyt ehdi hoitamaan kaason hommia tarpeeksi hyvin.