Apua lapsen raivareihin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veli ei saanut rangaistusta koska ei ollut tunnekouhussa. Tunnekuohua ei tullut koska veli oli tässä se tuhma osapuoli joka ei kohdannut epäreilua kohtelua.

Siskolle tuli kiukku tuplaepäreilun kohtelun myötä (isä ja veli veivät säätimen mistä syntyi harmi). Itsedäätelytaidot ovat vielä 7v:llä kehittymättä ja hän sai raivokohtauksen sillä tunnekuorma oli liian kova mihin muut käsittelykeinot eivät riittäneet. Tytön säätelytaitojen petettyä häntä vielä rankaistiin karkkipäivän menetyksellä. Todella epäreilu tilanne. Itse olisin rauhoittanut tilanteen ennen mitään karkkipäiväuhkailuja. Tai tässä tapauksessa vahingon jo tapahduttua ja tunnekuohun rauhoitettua joko perusin molempien karkkipäivän tai armahtaisin tyttöä.

En halua perua molempien karkkipäivää koska veli ei tehnyt mitään menettääksen sen. Se olisi minusta äärimmäisen epäreilua. Ja vaikka haluaisin armahtaa tyttöä, hän oppisi ainoastaan sen että meidän uhkauksiin ei tarvitse luottaa. Tätäkään en halua.

On totta että nyt tyttöä rankaistiin tunnekuohusta. Olet oikeassa :/ Tilanne olisi tullut rauhoittaa ensin. Ehkei tilanne ollut kasvatukseen sopiva vaan olisi yksinkertaisesti pitänyt laittaa televisio kiinni ja odottaa tilanteen laantumista. Oma pelkoni on, että tästä tyttö olisi vetänyt vielä extrapultit, mutta ehkei se olisi ollut niin paha kuin karkkipäivän menetys. Tai mistäs sen tietää, tuollaisilla tilanteilla on ollut taipumuksena eskaloitua sillä että tyttö olisi saattanut heittää säätimen. Ehkä olisi vain pitänyt ottaa se säädin kädestä...

No nyt tilanne on taas äärimmäisen epäreilu. Totta kai noin pääsääntöisesti on hyvä olla sillä lailla johdonmukainen kasvatuksessa ettei anna tyhjiä uhkauksia. Kuitenkin tässä tilanteessa olisi myös hyvä vähän joustaa eikä mennä nyt kohtuuttomin rangaistuksin. Asian voi jutella tytön kanssa läpi ja sanoa, että ymmärrätte miksi tyttöä harmitti ja varmasti tilanne tuntui epäreilulta ja todeta että aikuisetkin voivat joskus toimia väärin ja pahoitella sitä. Ei kai sitä tyttöä nyt tarvitse rangaista rankaisemisen vuoksi ja sen takia että haluatte pitää kiinni autoritäärisestä linjasta, jos näin jälkeenpäin ei rankaisulle syytä ollut.

En taas halua antaa lapselle sitä signaalia että on ok olla tottelematta vaikka usean kerran sanotaan :( Ei sekään ole mielestäni oikea ratkaisu. Mies lupasi tehdä tänään lättyjä. Tiedossa on joka tapauksessa kiva päivä, kun on peli-ilta yms yms. Lapsi rauhoittui aika pian raivarin jälkeen ja ongelmia ei enää ollut. Leikki todella kauniisti. Meillä on kerrottu jos joskus on tullut meiltä ylilyöntiä tai on rankaistu selkeästi väärästä asiasta (eli luultu lapsen tehneen jotain mitä ei ollutkaan) ja silloin on tietysti pahoiteltu ja peruttu rangaistus. Tässä meillä taas taisi vain olla liian tiukka kuri, mutta lapsi ei totellut vaikka varoitettiin -> en voi perua rangaistusta. Voi toimia ensi kerran vain paremmin. Koitan illalla selittää lapselle että meidän olisi pitänyt antaa hänelle hiukan enemmän aikaa, että jos sitten oltaisiin saatu tilanne selvitettyä rauhallisesti ja kysyä hänen mielipidettään asiaan.

Juu eli teille on tärkeintä se että säilytätte äärimmäisen auktoriteettiaseman ja näytätte valtanne, ei se että kohtelette lasta reilusti. Asia selvä.

Totta kai on tärkeää että säilytämme auktoriteettiasemamme lasten edessä. Lasten kanssa eläessä ei eletä demokratiassa, lapset saavat vaihtoehdot joista päättää, eivät päättää tasaveroisena aikuisen kanssa. Pikkuhiljaa lasten valtaa päättää omista asioista lisätään. Tämä on mielestäni tärkeää rajojen luomisessa ikätasoisesti.

Asiat ok toki viedä äärimmäisyyksiin. Totta kai vanhempi päättää, mutta inhimillisyys, jousto ja omien virheiden myöntäminen ei kumoa auktoriteettiasemaa. Voi hyvänen aika!

Mutta kun lasta ei rankaistu virheellisesti. Häntä rankaistiin liian kovasti, mutta ei virheellisesti. Inhimillisyys tässä tapauksessa mielestäni on, että lapset saavat lättyjä pian.

Lasta rangaistiin virheellisesti koska esitetty vaatimus oli hänelle siinä tilanteessa liian suuri. Rankaisisitko lasta siitä, että hän ei osaa kuutosluokkalaisen matikan tehtäviä? Etkö? No miksi sitten rankaisette siitä, että hän ei pysty vielä kuutosluokkalaisen tunnesäätelyyn?

Kieltämättä puhut asiaa. Helkkari kun ei lasten mukana tule mitään kunnon manuaalia että toimi tällä ja tällä tavoin. Karkkipäivän menetys perutaan.

Kuulostat mukavalta ihmiseltä ja omistautuvalta äidiltä. Ihanaa, että löysit itsestäsi sitä joustavuutta, jota aiempien sukupolvien kasvattajilta usein valitettavasti puuttui. Ja hei, täältä on helppo antaa mielipiteitä ja perusteluita, kun ei ole itse siinä hankalassa, hektisessä tilanteessa. Sit kun itse räpiköi samassa suossa, niin eipä mene aina niin kuin Strömsössä.

Kiitos <3 Itse jumahtaa niin omiin uriinsa ja sitten ei enää hommassa välttämättä ole päätä eikä häntää, niinkuin tässä oli päässyt käymään. Oli mahtava että oli tyyppejä jotka malttoivat kertoa ja perustella kantansa niin että ymmärsin sen missä tässä oli kompastuttu. Jokainen varmasti haluaa tehdä parhaansa lastensa eteen ja kyseessä on niin valtavan tärkeä asia ja iso kokonaisuus, että aina ei näe mikä olisi oikein.

Hyppään keskusteluun uutena. Hyvä päätös! Vanhemman auktoriteettia ei nakerra se jos sanoo jälkikäteen, että mietittyäni tarkemmin tilannetta huomaan että odotukseni oli liian suuri ja sitä myöten rangaistus kohtuuton, joten perun sen. Se kasvattaa kunnioitusta, ylläpitää yhteyttä ja rakentaa luottamusta vanhemman oikeudenmukaisuuteen. Kyse ei ole siitä että raivaroimalla saisi tahtonsa läpi vaan että aikuinen tekee uuden arvion tilanteesta saatuaan lisätietoa taustoista.

Jos jokin rikkoo lasten ja vanhempien välejä niin autoritääriset rangaistukset ja välinpitämättömyys. Onneksi siihen väliin mahtuu paljon!

Vierailija kirjoitti:

Ekan sivun peukutusten mukaan suurin osa vanhemmista jakaa tuomionsa näkemättä tilannetta ja kysymättä lapsilta mitä tapahtui, se se vasta on reilua. Aloittajan tilanteessa on nähty huutoa ja taistelua kaukosäätimestä, mahdollisesti isompi vääntämässä kaukosäädintä pienemmän kädestä tietämättä mitä sitä ennen on tapahtunut. Tottakai tilanne silloin pysäytetään ja selvitetään!

Ap:n kysymykseen, keskustelu, aika ja avoimuus. Ymmärrät tytön epäreiluuden kokemuksen, ja se kannattaa sanoa ääneen. Kuin myös se että aikuiset haluaa ja yrittää toimia reilusti mutta ensin tarvitsee selvittää ja sittenkin voi olla että joskus joku tuntuu menevän väärin. Ja niistä saa tulla jälkikäteenkin puhumaan. Vaatimukset kannattaa pitää välttämättömissä kun lapsi on takajaloillaan, olisiko tilanteen voinut jutella läpi niin että säädin oli lapsella? Minä en myöskään kieltäisi tyhmäksi haukkumista konfliktitilanteessa, koska ei se lapsi osaa sanoa että "se mitä sanot tuntuu minusta epäreilulta" vaikka sitä hän tarkoittaakin. Siihen voisin vastata vain että sinusta voi tuntua toimin nyt tyhmästi ja se on ihan ok että suututtaa. Teidän lapsen kilari ei kuitenkaan ihan hallitsemattomalta vaikuta, ei lyö, ei heittele tavaroita, tilanne voisi olla paljon huonompikin. Tuon ikäinen voi vielä huutaa aika sydämestä suuttuessaan, en ymmärrä miten kerrostaloasujat pärjää.

Meillä oli ennen paljon samanlaista, isompi veti niin nopeasti sellaiset kierrokset että aikuinen ei ehtinyt kartalle mitä tapahtuu eikä siis voinut esim. ojentaa pienempää kun ei tiennyt mistä. Aika usein isompi päätyi itse käyttäytymään niin (esim. kiljuu suoraan korvaan, lyö, repii kädestä) että siihen piti puuttua ennen kuin pikkusisarukselle saattoi tuomioita jaella. Tuntuuhan se epäreilulta, mutta tottakai omin silmin todistettuun tuuppimiseen puututaan heti, ja kun tilanteen rauhoituttua kuullaan että pikkuveli autoleikillä kaatoi tornin niin vasta sitten voidaan moittia siitä ja ohjata pyytämään anteeksi ja leikkimään kauempana. Tilannetta hallittiin välillä pitämällä lapsia eri puuhissa että isommalla oli rauha omille jutuille ja valvonnassa että pikkusisarusta ehdittiin ohjata ajoissa, mutta toisaalta isompikin hakeutui itse pienemmän seuraan vaikka pienempi keskeneräisyyttään toimi välillä itsekkäästi/ajattelemattomasti.

Nyt esikoinen on 8v ja ne ovat loppuneet kuin taikaiskusta viime keväänä. Toivoa on!

Kuulostaa ihanalle että on vielä toivoa :D Joo, ei ole onneksi hallitsematon raivo. Olet ihan oikeassa, että vaadin liikaa kun lapsi yritti vain kertoa että koki isän käytöksen epäreiluksi eikä osannut sitä sanoittaa.

Säädin piti saada pois siksi että keskittyivät kertomaan mitä tapahtui ja ääni ylipäänsä kuului. Vaihtoehtoisesti olisi vain voinut napsauttaa telkkarin pois päältä siksi hetkeksi. Ohjelmat kuitenkin ovat striimillä, niin ei olisi edes mitään menetetty.

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä kuulosta normaalille 7-vuotiaan käytökselle että alkaa paitaa repimään ja riehumaan tuolla tavalla. Laitosmateriaalia.

Näinkö koet? Lapsi kiristeli hampaitaan, puhkui ja keräsi raivoa sisäänsä lisää. Repi paitaa ja pidätti hengitystä. Potki jaloilla sohvaa. Laitosmateriaalia hän nyt ei kyllä onneksi ole, mutta olisi kiva kuulla millaisia muiden 7v raivarit ovat.

Teette valtavan polemiikin pikkuasiasta. Aivan kuin kaikki asiat ja ajatukset pyörisi lasten ympärillä. Antakaa nyt jo olla. Maalaisjärjellä ja itse 60-luvun lapsena sanon, että veli aloitti koko älyttömän shown, ja sen jälkeiset spekuloinnit ja keskustelut olivat liioiteltuja. Jos karkkipäivä viedään ni se pitää viedä molemmilta. On se kumma kun ennen vanhaan ei tällaisia älyttömyyksiä ollut. Minun lapsuudessani vanhemmat eivät olisi puuttuneet tilanteeseen lainkaan, tyttö olisi ottanut veljeltä kaukosäätimen takaisin ja jatkanut ohjelman katsomista.

Vierailija kirjoitti:

Teette valtavan polemiikin pikkuasiasta. Aivan kuin kaikki asiat ja ajatukset pyörisi lasten ympärillä. Antakaa nyt jo olla. Maalaisjärjellä ja itse 60-luvun lapsena sanon, että veli aloitti koko älyttömän shown, ja sen jälkeiset spekuloinnit ja keskustelut olivat liioiteltuja. Jos karkkipäivä viedään ni se pitää viedä molemmilta. On se kumma kun ennen vanhaan ei tällaisia älyttömyyksiä ollut. Minun lapsuudessani vanhemmat eivät olisi puuttuneet tilanteeseen lainkaan, tyttö olisi ottanut veljeltä kaukosäätimen takaisin ja jatkanut ohjelman katsomista.

Juu mullakin tuli aina välillä riitaa isoveljen kanssa ja hää joko puristi mua käsivarresta niin lujas et näky mustelmat muutaman viikon tai veti hiuksista ja tönäs ulos.

Ei puuttunu munkaan vanhemmat.

Minusta on hienoo nähdä kuinka moni ei edes halua ymmärtää tilannetta. Siis oisko vanhempien pitänyt olla selvinnäkijöitä ja tietää mikä oli homman nimi? Näin ainakin ymmärsin monesta vastauksesta.

Menihän tuo käteen tuo rangaistus lopulta, kun toinen aloitti. Eikö muka hälle tullut siitä mitään? Jos tytön rangaistus oli raivoamisesta.

Ja jos olis saanut raivota ni ois vaan oppinut että sillä saa tahtonsa läpi.

Ja ihanaa palstamammat. Teidän mielestä 7v ei voi säädellä raivoamistaan mut ihan hyvin pitää olla Snäppi ja Insta jossa saavat olla miten haluaa koska kyllä ne osaa. Eivät osaa.

Lasten kinasteluun ei aina tarvitse puuttua, mutta tietenkin aina jos on fyysistä tappelua niin siihen pitää puuttua,

Up