Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua lapsen raivareihin!
17.08.2019 |
Meillä 7v tyttö vetää ihan älyttömiä raivareita. Nytkin vei pikkuveljeltään kaukosäätimen kädestä kun pikkuveli vaihtoi ohjelman -> isänsä pyysi saada kaukosäätimen siksi aikaa kun selvitetään asia. Tyttö vain huusi eikä toistuvista pyynnöistä huolimatta antanut säädintä. Viimein isä varoitti että jos nyt et anna sitä säädintä, karkkipäivä sinun osaltasi perutaan. Tyttö ei luovuttanut säädintä, vaan karkkipäivä jouduttiin perumaan.
No, tästä syystä sitten tyttö veti sellaiset raivarit että oksat pois. Keräsi itseensä lisää raivoa hinkumalla ja repimällä paitaansa, huusi kuin eläin, potki sohvaa maatessaan siinä. Yritin sanoittaa hänen kiukkuaan kertomalla että äiti ymmärtää että harmittaa kamalasti kun karkkipäivä meni. Sanoin ettei tuo kiukun kerääminen auta, mutta tyttö ei rauhoittunut (tietenkään).
Siinä vaiheessa kun huusi isän olevan tyhmä, kielsin sen sanomalla että meillä ei puhuta toisista tuolla lailla, ja tyttö uskoi (lapset eivät meillä kiroile lainkaan).
Tarvitsisin nyt ihan kunnon käytännön neuvoja mitä tehdä kun tyttö vetää nuo raivarit. Eli kaikki mammaneuvot nyt peliin, kiitos!
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Sun mies käy kauppaa pikkulapsen kanssa vaikka tämä ei osaa käyttäytyä? Mun isä ois nostanut kädestä ja kantanut omaan huoneeseen tai antanut mojovan potkun perceelle niin olisin juossut omaan huoneeseen.
Seitsemänvuotias käy jo koulua, ei sielläkään käydä fyysisesti kehenkään kiinni, saati potkita lapsia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna vyöstä kunnes lopettaa.
Minusta olisi melko epäloogista alentua väkivaltaan kun itse olen opettanut että siihen alentuminen tarkoittaa ettei osaa sanallisesti ratkoa ongelmiaan...
Entä se karkkipäivä? Tai kaukosäätimen pois ottaminen? Eivätkö ne muka ole ei-sanallisia keinoja?
Ei-sanalliset keinot eivät opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä. Sen sijaan ne kyllä aiheuttavat niiden kohteeksi joutuvassa lapsessa katkeruutta, joka vain pahentaa lapsen huonoa käytöstä.
Asiat on voitava ratkaista ja pystyy ratkaisemaan tunteiden sanoituksen ja positiivisen kasvatuksen keinoin. Ks. http://www.positiivinenkasvatus.fi/
Kuulostaa lellivauvalta tuo veli. Minkä ikäinen?
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä tyttö ei ole ongelma vaan teidän epäreiluus. Pikkuveli on suosikkinne. Hyi mitä vanhemmuutta.
Pikkuveli ei ole suosikki, pyrimme kohtelemaan kumpaakin tasaveroisesti.
Se mitä tilanteessa halusimme oli kuulla molempien mielipiteet siitä mitä tapahtui, eli kuka katsoi ensin yms. Jonka jälkeen pikkuveljeä olisi toruttu ja varoitettu, siskoa olisi muistutettu rauhallisista käytöstavoista vaikka veli toimi väärin ja sisko olisi saanut jatkaa ohjelmaansa. Mikäli veli olisi vielä yrittänyt häiritä siskon katsomista, veljeä olisi rankaistu.
Emme halunneet olla epäreiluja, emmekä suosia ketään. Mutta kun tilanne meille näyttäytyy päättömänä huutona ja tappeluna, on meidän saatava selville mitä on tapahtunut. Tyttö ei tähän suostunut.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa lellivauvalta tuo veli. Minkä ikäinen?
Veli on 5-vuotias. Ei mielestäni lellitty, aika räsävilli tapaus joka on paljon useammin pulassa kuin siskonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkititte tilannetta lukuisilla pyynnöillä ja sanoituksilla, näin itse edesautitte raivokohtauksen syntymistä. Jos kaukosäädin olisi pyytämiseen jälkeen otettu pois, olisi aikuinen jo siinä vaiheessa katkaissut tilanteen ja ottanut tilanteen haltuunsa.
Ja oikein arvasin, ettei koulussa ole ongelmia - siellä lapsi tietää, että aikuisten kanssa ei voi pelailla, vaan että aikuiset päättävät.
Veli teki tahallansa kiusaa. Nautti tilanteesta. Tiesi että siskoa rangaistaan ja itse pääsee kun koira veräjästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa lellivauvalta tuo veli. Minkä ikäinen?
Veli on 5-vuotias. Ei mielestäni lellitty, aika räsävilli tapaus joka on paljon useammin pulassa kuin siskonsa.
Taitaa olla isän lellikki kun hänen piti noin kovistella tyttöä ja poika sai olla ja nauttia tilanteesta.
Juu ei lapsia minulle. Lapsuus ajan" traumat "kun sisko kiusaa ja saat itse siitä kuraa niskaan. Raivostut ja enemmän saat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna vyöstä kunnes lopettaa.
Minusta olisi melko epäloogista alentua väkivaltaan kun itse olen opettanut että siihen alentuminen tarkoittaa ettei osaa sanallisesti ratkoa ongelmiaan...
Entä se karkkipäivä? Tai kaukosäätimen pois ottaminen? Eivätkö ne muka ole ei-sanallisia keinoja?
Ei-sanalliset keinot eivät opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä. Sen sijaan ne kyllä aiheuttavat niiden kohteeksi joutuvassa lapsessa katkeruutta, joka vain pahentaa lapsen huonoa käytöstä.
Asiat on voitava ratkaista ja pystyy ratkaisemaan tunteiden sanoituksen ja positiivisen kasvatuksen keinoin. Ks. http://www.positiivinenkasvatus.fi/
Tuo kaukosäätimen pois ottaminen oli keino saada hiljaisuutta jotta selviää mitä tapahtui. Ja sitä pyydettiin pois. Tässä siis tapahtuma pääpiirteissään:
Kesken kaiken olohuoneesta alkaa kuulua tappelun ääntä. TV on päällä ja kaukosäätimestä taistellaan ja huudetaan.
Mies (M): Mitä tapahtui?
Lapset (L): tappelua, ei reagoida isän puheeseen, televisio pauhaa
M: Hei! Nyt seis, anna säädin niin laitan ohjelman pauselle
Tyttö (T): huutaa niin ettei saa selvää
M: nyt se säädin tänne kun en kuule mitään. Mitä täällä tapahtui? Mistä te riitelette
Veli (V): x otti säätimen multa kädestä
M: nyt x, se säädin tänne tai sulta menee karkkipäivä
T: huutaa telkun päälle ilman aikomustakaan antaa sitä tai edes itse laittaa pauselle
Meillä ollaan totuttu keskustelemaan, joten en jaksa hetkeäkään uskoa etteikö tyttö tiennyt kuinka homma etenisi. Hän vain oli yksinkertaisesti liian raivoissaan totellakseen. Uskon positiiviseen kasvatukseen, mutta kuinka meidän olisi pitänyt tilanteessa toimia? Vasta jälkikäteen selvisi että veli oli vaihtanut ohjelman kesken tytön katsomisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa lellivauvalta tuo veli. Minkä ikäinen?
Veli on 5-vuotias. Ei mielestäni lellitty, aika räsävilli tapaus joka on paljon useammin pulassa kuin siskonsa.
Taitaa olla isän lellikki kun hänen piti noin kovistella tyttöä ja poika sai olla ja nauttia tilanteesta.
Isin lellikki on itseasiassa sisko. Pitää veljeä tiukemmassa nuorassa, mistä itse en pidä. Itse haluaisin tasaveroista kohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkititte tilannetta lukuisilla pyynnöillä ja sanoituksilla, näin itse edesautitte raivokohtauksen syntymistä. Jos kaukosäädin olisi pyytämiseen jälkeen otettu pois, olisi aikuinen jo siinä vaiheessa katkaissut tilanteen ja ottanut tilanteen haltuunsa.
Ja oikein arvasin, ettei koulussa ole ongelmia - siellä lapsi tietää, että aikuisten kanssa ei voi pelailla, vaan että aikuiset päättävät.
Siis tässähän nimenomaan oli ettei aikuisten kanssa pelailla. Mutta koulussakaan ei lapselta oteta kädestä asiaa ennen kuin hänelle on annettu mahdollisuus antaa se itse pois. Ihan puhtaasti siksi ettei koulussakaan oteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna vyöstä kunnes lopettaa.
Minusta olisi melko epäloogista alentua väkivaltaan kun itse olen opettanut että siihen alentuminen tarkoittaa ettei osaa sanallisesti ratkoa ongelmiaan...
Entä se karkkipäivä? Tai kaukosäätimen pois ottaminen? Eivätkö ne muka ole ei-sanallisia keinoja?
Ei-sanalliset keinot eivät opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä. Sen sijaan ne kyllä aiheuttavat niiden kohteeksi joutuvassa lapsessa katkeruutta, joka vain pahentaa lapsen huonoa käytöstä.
Asiat on voitava ratkaista ja pystyy ratkaisemaan tunteiden sanoituksen ja positiivisen kasvatuksen keinoin. Ks. http://www.positiivinenkasvatus.fi/
Tuo kaukosäätimen pois ottaminen oli keino saada hiljaisuutta jotta selviää mitä tapahtui. Ja sitä pyydettiin pois. Tässä siis tapahtuma pääpiirteissään:
Kesken kaiken olohuoneesta alkaa kuulua tappelun ääntä. TV on päällä ja kaukosäätimestä taistellaan ja huudetaan.
Mies (M): Mitä tapahtui?
Lapset (L): tappelua, ei reagoida isän puheeseen, televisio pauhaa
M: Hei! Nyt seis, anna säädin niin laitan ohjelman pauselle
Tyttö (T): huutaa niin ettei saa selvää
M: nyt se säädin tänne kun en kuule mitään. Mitä täällä tapahtui? Mistä te riitelette
Veli (V): x otti säätimen multa kädestä
M: nyt x, se säädin tänne tai sulta menee karkkipäivä
T: huutaa telkun päälle ilman aikomustakaan antaa sitä tai edes itse laittaa pauselleMeillä ollaan totuttu keskustelemaan, joten en jaksa hetkeäkään uskoa etteikö tyttö tiennyt kuinka homma etenisi. Hän vain oli yksinkertaisesti liian raivoissaan totellakseen. Uskon positiiviseen kasvatukseen, mutta kuinka meidän olisi pitänyt tilanteessa toimia? Vasta jälkikäteen selvisi että veli oli vaihtanut ohjelman kesken tytön katsomisen.
Just, eka veli vie säätimen kädestä ja sit isä. Olipa oikeudenmukaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna vyöstä kunnes lopettaa.
Minusta olisi melko epäloogista alentua väkivaltaan kun itse olen opettanut että siihen alentuminen tarkoittaa ettei osaa sanallisesti ratkoa ongelmiaan...
Entä se karkkipäivä? Tai kaukosäätimen pois ottaminen? Eivätkö ne muka ole ei-sanallisia keinoja?
Ei-sanalliset keinot eivät opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä. Sen sijaan ne kyllä aiheuttavat niiden kohteeksi joutuvassa lapsessa katkeruutta, joka vain pahentaa lapsen huonoa käytöstä.
Asiat on voitava ratkaista ja pystyy ratkaisemaan tunteiden sanoituksen ja positiivisen kasvatuksen keinoin. Ks. http://www.positiivinenkasvatus.fi/
Tuo kaukosäätimen pois ottaminen oli keino saada hiljaisuutta jotta selviää mitä tapahtui. Ja sitä pyydettiin pois. Tässä siis tapahtuma pääpiirteissään:
Kesken kaiken olohuoneesta alkaa kuulua tappelun ääntä. TV on päällä ja kaukosäätimestä taistellaan ja huudetaan.
Mies (M): Mitä tapahtui?
Lapset (L): tappelua, ei reagoida isän puheeseen, televisio pauhaa
M: Hei! Nyt seis, anna säädin niin laitan ohjelman pauselle
Tyttö (T): huutaa niin ettei saa selvää
M: nyt se säädin tänne kun en kuule mitään. Mitä täällä tapahtui? Mistä te riitelette
Veli (V): x otti säätimen multa kädestä
M: nyt x, se säädin tänne tai sulta menee karkkipäivä
T: huutaa telkun päälle ilman aikomustakaan antaa sitä tai edes itse laittaa pauselleMeillä ollaan totuttu keskustelemaan, joten en jaksa hetkeäkään uskoa etteikö tyttö tiennyt kuinka homma etenisi. Hän vain oli yksinkertaisesti liian raivoissaan totellakseen. Uskon positiiviseen kasvatukseen, mutta kuinka meidän olisi pitänyt tilanteessa toimia? Vasta jälkikäteen selvisi että veli oli vaihtanut ohjelman kesken tytön katsomisen.
Just, eka veli vie säätimen kädestä ja sit isä. Olipa oikeudenmukaista.
No siis kuinka te muut olisitte edellämainitussa tapauksessa toimineet? Lapsi ei varmastikaan luullut hetkeäkään että säädin jäisi isälleen, vaan hänellä oli tiedossa lukuisten vastaavien tapahtumien perusteella että tappelunaihe otetaan pois siksi aikaa että kumpikin saa kertoa kantansa ja tilanne ratkaistaan mahdollisimman oikeudenmukaisesti, eli tyttö olisi saanut jatkaa ohjelmaansa.
Ainoa hyvin perusteltu neuvo tähän mennessä on ollut se, että usealla pyynnöllä tyttö sai kerättyä lisää raivoa joten siksi olisi pitänyt ottaa säädin pois. En ole varma olisiko se ollut oikeammin toimittu, mutta ainakin se oli perusteltu hyvin.
En halua toimia epäreilusti, vaan haluan ihan oikeita kunnon neuvoja ja ohjeita siihen kuinka toimia, en heittoja siitä että olemme epäreiluja, koska se ei auta meitä muuttamaan lähestymistapaa kun emme tiedä mihin!
Tässäkin tarinassa mies ja poika ovat sika-alistajia, ja nainen ja tyttö viattomia uhriparkoja. -100/5
Raivarilapset on autisteja, tai heillä on autistisia piirteitä. Näiden selvittämiseen meneekin koko loppulapsuus, ts. mitään konkreettista ei itse asiassa voi tehdä, vaikka ammattiapuakin olisi.
nimim. 'Prosessissa edelleen'.
Nytkin on tullut jo ohjeita kahteen eri suuntaan, tuo positiivinen kasvatus jota itse pyrin toteuttamaan (jonka mukaan kädestä ei viety säädintä vaan lapsi kohdattiin rauhassa ja tilanne sanoitettiin) ja se että säädin olisi tullut viedä kädestä koska lapsi kerää muuten lisää raivoa.
Ymmärrän LUONNOLLISESTI sen että tytöstä tuntui todella epäreilulle että ensin veli vaihtaa ohjelman ja sitten isä vaatii säätimen itselleen hetkeksi kun hänen mielestään tilanne oli korjattu (vaikka huutoa ja tappelua olikin). Me emme vain siinä vaiheessa vielä tienneet että MITÄ oli tapahtunut ja halusimme selvittää sen, eikä rankaista umpimähkään ketään.
Näen että tilanne olisi todennäköisesti katkennut nopeammin, jos säädin olisi otettu lapsen kädestä tai ohjelma laitettu TV:stä kiinni. Mutta yritimme tässä opettaa sitä että lapsi itse oppii selvittämään asioita, eli olisi antanut säätimen isälleen hetkeksi ja kertonut oman kantansa.
Esimerkkikeskustelu sen jälkeen kun mies olisi saanut ohjelman pauselle:
M: x (tyttö) kerro mitä sun mielestäsi tapahtui?
T: olin katsomassa ohjelmaa ja y yhtäkkiä vaihtoi sen toiseen
M: y, tapahtuiko näin?
P: halusin katsoa toista ohjelmaa
M: y, ei ollut kauhean kivasti tehty että keskeytit toisen ohjelman. Olisitko voinut sopia siskon kanssa että sinä saat päättää seuraavan ohjelman?
P: joo
M: no niin, pyydä anteeksi siskoltasi kun keskeytit sen ohjelman, ja ensi kerran koitetaan sopia asiasta eikä vain vaihdella kesken kaiken
-> kaukosäädin olisi palautunut tytölle
Jos veli olisi jatkanut touhujaan tai muuta, olisi vielä kerran sanallisesti varoitettu että jos vielä yrität keskeyttää siskon katselun, sinulta menee karkkipäivä
Kohtelemmeko lapsia tämän perusteella oikeasti teidän mielestänne eriarvoisina?
En nyt enempää kommentoi välienselvittelyänne, kun niin moni on sitä jo kommentoinut. Sain sen käsityksen, että tyttö raivoaa useinkin. Onko hän aloittanut nyt ekaluokan? Onko nyt koulun aloitettuaan raivonnut enemmän. Minulla on 9v tyttö, ja kiukuttelee selvästi tavallista enemmän joka vuosi, kun koulu alkaa ja erityisesti silloin, kun ekaluokka alkoi. Väsyttää ja jännittää, niin tunteet purkautuu sitten kotona.
Vierailija kirjoitti:
Nytkin on tullut jo ohjeita kahteen eri suuntaan, tuo positiivinen kasvatus jota itse pyrin toteuttamaan (jonka mukaan kädestä ei viety säädintä vaan lapsi kohdattiin rauhassa ja tilanne sanoitettiin) ja se että säädin olisi tullut viedä kädestä koska lapsi kerää muuten lisää raivoa.
Ymmärrän LUONNOLLISESTI sen että tytöstä tuntui todella epäreilulle että ensin veli vaihtaa ohjelman ja sitten isä vaatii säätimen itselleen hetkeksi kun hänen mielestään tilanne oli korjattu (vaikka huutoa ja tappelua olikin). Me emme vain siinä vaiheessa vielä tienneet että MITÄ oli tapahtunut ja halusimme selvittää sen, eikä rankaista umpimähkään ketään.
Näen että tilanne olisi todennäköisesti katkennut nopeammin, jos säädin olisi otettu lapsen kädestä tai ohjelma laitettu TV:stä kiinni. Mutta yritimme tässä opettaa sitä että lapsi itse oppii selvittämään asioita, eli olisi antanut säätimen isälleen hetkeksi ja kertonut oman kantansa.Esimerkkikeskustelu sen jälkeen kun mies olisi saanut ohjelman pauselle:
M: x (tyttö) kerro mitä sun mielestäsi tapahtui?
T: olin katsomassa ohjelmaa ja y yhtäkkiä vaihtoi sen toiseen
M: y, tapahtuiko näin?
P: halusin katsoa toista ohjelmaa
M: y, ei ollut kauhean kivasti tehty että keskeytit toisen ohjelman. Olisitko voinut sopia siskon kanssa että sinä saat päättää seuraavan ohjelman?
P: joo
M: no niin, pyydä anteeksi siskoltasi kun keskeytit sen ohjelman, ja ensi kerran koitetaan sopia asiasta eikä vain vaihdella kesken kaiken
-> kaukosäädin olisi palautunut tytölleJos veli olisi jatkanut touhujaan tai muuta, olisi vielä kerran sanallisesti varoitettu että jos vielä yrität keskeyttää siskon katselun, sinulta menee karkkipäivä
Kohtelemmeko lapsia tämän perusteella oikeasti teidän mielestänne eriarvoisina?
Oikeastikko luulet että 7v osaisi sekunnissa rauhoittua tappelusta sen verran että pystyy tuollaiseen keskusteluun?
Alue: Aihe vapaa
Ei tietenkään peruttu, koska ei olisi siskoltakaan peruttu mikäli olisi totellut siinä vaiheessa kun varoitus annettiin. Pikkuveli rauhottui heti ja kuunteli ohjeita, siskonsa ei. En voi vaatia lapsilta että he ymmärtävät tuon ikäisenä syy- ja seuraussuhteita kovin pitkälle, vaan ne täytyy tehdä selkeästi selväksi. En voi perua karkkipäivää varoittamatta siitä ensin. Pikkuveli toimi heti niinkuin aikuiset pyysivät ja isosisko ei edes varoituksen jälkeen. Tässä oli se syy jonka takia karkkipäivä vietiin.
En usko hetkeäkään että tyttö epäili etteikö saisi jatkaa ohjelmaansa kunhan meille selviää mitä tapahtui.