Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua lapsen raivareihin!
17.08.2019 |
Meillä 7v tyttö vetää ihan älyttömiä raivareita. Nytkin vei pikkuveljeltään kaukosäätimen kädestä kun pikkuveli vaihtoi ohjelman -> isänsä pyysi saada kaukosäätimen siksi aikaa kun selvitetään asia. Tyttö vain huusi eikä toistuvista pyynnöistä huolimatta antanut säädintä. Viimein isä varoitti että jos nyt et anna sitä säädintä, karkkipäivä sinun osaltasi perutaan. Tyttö ei luovuttanut säädintä, vaan karkkipäivä jouduttiin perumaan.
No, tästä syystä sitten tyttö veti sellaiset raivarit että oksat pois. Keräsi itseensä lisää raivoa hinkumalla ja repimällä paitaansa, huusi kuin eläin, potki sohvaa maatessaan siinä. Yritin sanoittaa hänen kiukkuaan kertomalla että äiti ymmärtää että harmittaa kamalasti kun karkkipäivä meni. Sanoin ettei tuo kiukun kerääminen auta, mutta tyttö ei rauhoittunut (tietenkään).
Siinä vaiheessa kun huusi isän olevan tyhmä, kielsin sen sanomalla että meillä ei puhuta toisista tuolla lailla, ja tyttö uskoi (lapset eivät meillä kiroile lainkaan).
Tarvitsisin nyt ihan kunnon käytännön neuvoja mitä tehdä kun tyttö vetää nuo raivarit. Eli kaikki mammaneuvot nyt peliin, kiitos!
Kommentit (107)
Tyttöä rankaistiin siitä että varoituksesta huolimatta ei antanut säädintä isälleen, eli ei totellut aikuista. Meillä on sen suhteen tiukka kuri että aikuista täytyy totella, ketään ei saa satuttaa ja kellekään ei puhuta rumasti. Rakkautta ja aikaa meillä lapset saa mielestäni ihan mukavasti, olen päivät kotona.
Kaipaan nimenomaan konkreettisia neuvoja enkä pelkkää huutelua. Jos olet sitä mieltä että toimimme epäreilusti, niin hienoa! Kerro vain kuinka mielestäsi meidän olisi pitänyt tilanne hoitaa! Kaikki mitä haluamme on opettaa lapset pärjäämään onnellisina aikuisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nytkin on tullut jo ohjeita kahteen eri suuntaan, tuo positiivinen kasvatus jota itse pyrin toteuttamaan (jonka mukaan kädestä ei viety säädintä vaan lapsi kohdattiin rauhassa ja tilanne sanoitettiin) ja se että säädin olisi tullut viedä kädestä koska lapsi kerää muuten lisää raivoa.
Ymmärrän LUONNOLLISESTI sen että tytöstä tuntui todella epäreilulle että ensin veli vaihtaa ohjelman ja sitten isä vaatii säätimen itselleen hetkeksi kun hänen mielestään tilanne oli korjattu (vaikka huutoa ja tappelua olikin). Me emme vain siinä vaiheessa vielä tienneet että MITÄ oli tapahtunut ja halusimme selvittää sen, eikä rankaista umpimähkään ketään.
Näen että tilanne olisi todennäköisesti katkennut nopeammin, jos säädin olisi otettu lapsen kädestä tai ohjelma laitettu TV:stä kiinni. Mutta yritimme tässä opettaa sitä että lapsi itse oppii selvittämään asioita, eli olisi antanut säätimen isälleen hetkeksi ja kertonut oman kantansa.Esimerkkikeskustelu sen jälkeen kun mies olisi saanut ohjelman pauselle:
M: x (tyttö) kerro mitä sun mielestäsi tapahtui?
T: olin katsomassa ohjelmaa ja y yhtäkkiä vaihtoi sen toiseen
M: y, tapahtuiko näin?
P: halusin katsoa toista ohjelmaa
M: y, ei ollut kauhean kivasti tehty että keskeytit toisen ohjelman. Olisitko voinut sopia siskon kanssa että sinä saat päättää seuraavan ohjelman?
P: joo
M: no niin, pyydä anteeksi siskoltasi kun keskeytit sen ohjelman, ja ensi kerran koitetaan sopia asiasta eikä vain vaihdella kesken kaiken
-> kaukosäädin olisi palautunut tytölleJos veli olisi jatkanut touhujaan tai muuta, olisi vielä kerran sanallisesti varoitettu että jos vielä yrität keskeyttää siskon katselun, sinulta menee karkkipäivä
Kohtelemmeko lapsia tämän perusteella oikeasti teidän mielestänne eriarvoisina?
Oikeastikko luulet että 7v osaisi sekunnissa rauhoittua tappelusta sen verran että pystyy tuollaiseen keskusteluun?
Normaalisti osaa rauhoittua sen verran että saa ojennettua sen säätimen/tappelunaiheen. Mutta voi olla että odotimme häneltä liikaa. Olisiko mielestäsi pitänyt antaa hiukan enemmän aikaa vaiko ottaa säädin pois?
Täältä löytyi vihdoin ihan konkreettisia juttuja jota tehdä! Ihanaa! https://positiivinenkasvatus.fi/kuinka-puuttua-lapsen-ei-toivottuun-kay…
Mielelläni otan lisää konkreettisia neuvoja vastaan. Jos olemme epäreiluja vanhempia, haluan oppia semmoisesta pois.
Veli ei saanut rangaistusta koska ei ollut tunnekouhussa. Tunnekuohua ei tullut koska veli oli tässä se tuhma osapuoli joka ei kohdannut epäreilua kohtelua.
Siskolle tuli kiukku tuplaepäreilun kohtelun myötä (isä ja veli veivät säätimen mistä syntyi harmi). Itsedäätelytaidot ovat vielä 7v:llä kehittymättä ja hän sai raivokohtauksen sillä tunnekuorma oli liian kova mihin muut käsittelykeinot eivät riittäneet. Tytön säätelytaitojen petettyä häntä vielä rankaistiin karkkipäivän menetyksellä. Todella epäreilu tilanne. Itse olisin rauhoittanut tilanteen ennen mitään karkkipäiväuhkailuja. Tai tässä tapauksessa vahingon jo tapahduttua ja tunnekuohun rauhoitettua joko perusin molempien karkkipäivän tai armahtaisin tyttöä.
Päästitte tilanteen menemään liian pitkälle ja mies ei antanut tytölle aikaa vetää henkeä, kun meni jo perumaan karkkipäivän. 7 vuotias, vaikka koululainen onkin on vielä pieni ja ei tunteiden hallinta ole tietenkään vielä täysin hallinnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veli ei saanut rangaistusta koska ei ollut tunnekouhussa. Tunnekuohua ei tullut koska veli oli tässä se tuhma osapuoli joka ei kohdannut epäreilua kohtelua.
Siskolle tuli kiukku tuplaepäreilun kohtelun myötä (isä ja veli veivät säätimen mistä syntyi harmi). Itsedäätelytaidot ovat vielä 7v:llä kehittymättä ja hän sai raivokohtauksen sillä tunnekuorma oli liian kova mihin muut käsittelykeinot eivät riittäneet. Tytön säätelytaitojen petettyä häntä vielä rankaistiin karkkipäivän menetyksellä. Todella epäreilu tilanne. Itse olisin rauhoittanut tilanteen ennen mitään karkkipäiväuhkailuja. Tai tässä tapauksessa vahingon jo tapahduttua ja tunnekuohun rauhoitettua joko perusin molempien karkkipäivän tai armahtaisin tyttöä.
En halua perua molempien karkkipäivää koska veli ei tehnyt mitään menettääksen sen. Se olisi minusta äärimmäisen epäreilua. Ja vaikka haluaisin armahtaa tyttöä, hän oppisi ainoastaan sen että meidän uhkauksiin ei tarvitse luottaa. Tätäkään en halua.
On totta että nyt tyttöä rankaistiin tunnekuohusta. Olet oikeassa :/ Tilanne olisi tullut rauhoittaa ensin. Ehkei tilanne ollut kasvatukseen sopiva vaan olisi yksinkertaisesti pitänyt laittaa televisio kiinni ja odottaa tilanteen laantumista. Oma pelkoni on, että tästä tyttö olisi vetänyt vielä extrapultit, mutta ehkei se olisi ollut niin paha kuin karkkipäivän menetys. Tai mistäs sen tietää, tuollaisilla tilanteilla on ollut taipumuksena eskaloitua sillä että tyttö olisi saattanut heittää säätimen. Ehkä olisi vain pitänyt ottaa se säädin kädestä...
Vierailija kirjoitti:
Päästitte tilanteen menemään liian pitkälle ja mies ei antanut tytölle aikaa vetää henkeä, kun meni jo perumaan karkkipäivän. 7 vuotias, vaikka koululainen onkin on vielä pieni ja ei tunteiden hallinta ole tietenkään vielä täysin hallinnassa.
Tämä on juuri mitä tapahtui :(
Raskasta nähdä että tekee virheitä, mutta itse uskon että ne on kohdattava. Eli ilmeisesti olisi pitänyt ottaa se kaukosäädin pois vaikka kyseessä on jo koululainen, koska lapsi on vielä pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olisin tuossa tilanteessa pyytänyt sanomaan selvemmin jos huudosta ei saa selvää, ilman mitään kaukosäätimen vaatimista tai uhkailuja. Se että veli jolta kaukosäädin muka vietiin rauhoittui kun isä käski mutta toinen ei kertoo jo paljon siitä kumpi alunperin teki väärin.
Vierailija kirjoitti:
Tyttöä rankaistiin siitä että varoituksesta huolimatta ei antanut säädintä isälleen, eli ei totellut aikuista. Meillä on sen suhteen tiukka kuri että aikuista täytyy totella, ketään ei saa satuttaa ja kellekään ei puhuta rumasti. Rakkautta ja aikaa meillä lapset saa mielestäni ihan mukavasti, olen päivät kotona.
Kaipaan nimenomaan konkreettisia neuvoja enkä pelkkää huutelua. Jos olet sitä mieltä että toimimme epäreilusti, niin hienoa! Kerro vain kuinka mielestäsi meidän olisi pitänyt tilanne hoitaa! Kaikki mitä haluamme on opettaa lapset pärjäämään onnellisina aikuisina.
Niin että aikuista täytyy totella vaikka aikuinen olisi väärässä. Ei kai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päästitte tilanteen menemään liian pitkälle ja mies ei antanut tytölle aikaa vetää henkeä, kun meni jo perumaan karkkipäivän. 7 vuotias, vaikka koululainen onkin on vielä pieni ja ei tunteiden hallinta ole tietenkään vielä täysin hallinnassa.
Tämä on juuri mitä tapahtui :(
Raskasta nähdä että tekee virheitä, mutta itse uskon että ne on kohdattava. Eli ilmeisesti olisi pitänyt ottaa se kaukosäädin pois vaikka kyseessä on jo koululainen, koska lapsi on vielä pieni.
Ei, vaan veli pihalle huoneesta niin tyttö olisi saanut katsoa ohjelmansa loppuun.
Ei helvetti mitä lässytystä ap:n kirjoitukset. Mitä ihmettä tämä nykyään paljon käytetty "sanoittaminen" tarkoittaa? Puhetta? Miksi sitten ette kirjoita, että puhutte lapsen kanssa, eikä mitään "sanoitin lapselle". Miten idioottimaista touhua.
Minä olisin tuossa tilanteessa kääntänyt kanavan takaisin siihen, mitä oli ensiksi katsottu ja vienyt pojan pois tilanteesta tekemään muuta, niin olisi saanut tyttö katsella ohjelman rauhassa loppuun. Ei kovin vaikeaa, vai mitä ap? Vai pitääkö kaikkia asiat tehdä monimutkaisesti?
Rauha maassa, kaikki hyvin ja päivä olisi jatkunut kaikkien osalta mukavasti, eikä kenenkään karkkipäivää olisi tarvinnut perua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöä rankaistiin siitä että varoituksesta huolimatta ei antanut säädintä isälleen, eli ei totellut aikuista. Meillä on sen suhteen tiukka kuri että aikuista täytyy totella, ketään ei saa satuttaa ja kellekään ei puhuta rumasti. Rakkautta ja aikaa meillä lapset saa mielestäni ihan mukavasti, olen päivät kotona.
Kaipaan nimenomaan konkreettisia neuvoja enkä pelkkää huutelua. Jos olet sitä mieltä että toimimme epäreilusti, niin hienoa! Kerro vain kuinka mielestäsi meidän olisi pitänyt tilanne hoitaa! Kaikki mitä haluamme on opettaa lapset pärjäämään onnellisina aikuisina.Niin että aikuista täytyy totella vaikka aikuinen olisi väärässä. Ei kai.
Millä lailla aikuinen oli väärässä? Kaukosäädin pyydettiin jotta isä saisi ohjelman pauselle että saisi lasten huomion ja hiljaisuutta että kuulisivat toisiaan. Kun olisi selvinnyt mitä tapahtui, kaukosäädin olisi palautettu tytölle.
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti mitä lässytystä ap:n kirjoitukset. Mitä ihmettä tämä nykyään paljon käytetty "sanoittaminen" tarkoittaa? Puhetta? Miksi sitten ette kirjoita, että puhutte lapsen kanssa, eikä mitään "sanoitin lapselle". Miten idioottimaista touhua.
Minä olisin tuossa tilanteessa kääntänyt kanavan takaisin siihen, mitä oli ensiksi katsottu ja vienyt pojan pois tilanteesta tekemään muuta, niin olisi saanut tyttö katsella ohjelman rauhassa loppuun. Ei kovin vaikeaa, vai mitä ap? Vai pitääkö kaikkia asiat tehdä monimutkaisesti?
Rauha maassa, kaikki hyvin ja päivä olisi jatkunut kaikkien osalta mukavasti, eikä kenenkään karkkipäivää olisi tarvinnut perua.
Sanoittaminen tarkoittaa että kerrotaan lapselle miksi hänellä on paha mieli. Ei puhumista lapsen kanssa. Vaan että tiedän että sinua kiukuttaa kun olet väsynyt/nälkäinen yms.
Me emme tienneet mitä oli tapahtunut jotta olisimme voineet kääntää kanavan takaisin. Siksi tilanne piti saada hetkeksi rauhalliseksi että meille selviää mitä tapahtui. Nyt emme tienneet että veli on kääntänyt kanavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti mitä lässytystä ap:n kirjoitukset. Mitä ihmettä tämä nykyään paljon käytetty "sanoittaminen" tarkoittaa? Puhetta? Miksi sitten ette kirjoita, että puhutte lapsen kanssa, eikä mitään "sanoitin lapselle". Miten idioottimaista touhua.
Minä olisin tuossa tilanteessa kääntänyt kanavan takaisin siihen, mitä oli ensiksi katsottu ja vienyt pojan pois tilanteesta tekemään muuta, niin olisi saanut tyttö katsella ohjelman rauhassa loppuun. Ei kovin vaikeaa, vai mitä ap? Vai pitääkö kaikkia asiat tehdä monimutkaisesti?
Rauha maassa, kaikki hyvin ja päivä olisi jatkunut kaikkien osalta mukavasti, eikä kenenkään karkkipäivää olisi tarvinnut perua.
Sanoittaminen tarkoittaa että kerrotaan lapselle miksi hänellä on paha mieli. Ei puhumista lapsen kanssa. Vaan että tiedän että sinua kiukuttaa kun olet väsynyt/nälkäinen yms.
Me emme tienneet mitä oli tapahtunut jotta olisimme voineet kääntää kanavan takaisin. Siksi tilanne piti saada hetkeksi rauhalliseksi että meille selviää mitä tapahtui. Nyt emme tienneet että veli on kääntänyt kanavaa.
Jep jep... Jopa minä 44v. saisin raivarin sinun ja miehesi seurassa. Varmaan "sanoitatte" kaikki puheenne, on sitten kysymyksessä lapsenne tai aikuiset tuttavanne. Olette todella ärsyttävän kuuloisia ihmisiä. Ja kyllä se on nimenomaan puhumista, eikä mitään muuta höpöhöpö-keksittyä termistöä, kun kerrot lapselle, että hänellä on varmaan paha mieli.
Jokatapauksessa, te teitte väärin tyttöä kohtaan. Karkkipäivä takaisin ja lakkaatte jatkossa lässyttämästä turhanpäiväisiä asioita ja alatte PUHUMAAN lapsille normaalisti ja selkeästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti mitä lässytystä ap:n kirjoitukset. Mitä ihmettä tämä nykyään paljon käytetty "sanoittaminen" tarkoittaa? Puhetta? Miksi sitten ette kirjoita, että puhutte lapsen kanssa, eikä mitään "sanoitin lapselle". Miten idioottimaista touhua.
Minä olisin tuossa tilanteessa kääntänyt kanavan takaisin siihen, mitä oli ensiksi katsottu ja vienyt pojan pois tilanteesta tekemään muuta, niin olisi saanut tyttö katsella ohjelman rauhassa loppuun. Ei kovin vaikeaa, vai mitä ap? Vai pitääkö kaikkia asiat tehdä monimutkaisesti?
Rauha maassa, kaikki hyvin ja päivä olisi jatkunut kaikkien osalta mukavasti, eikä kenenkään karkkipäivää olisi tarvinnut perua.
Sanoittaminen tarkoittaa että kerrotaan lapselle miksi hänellä on paha mieli. Ei puhumista lapsen kanssa. Vaan että tiedän että sinua kiukuttaa kun olet väsynyt/nälkäinen yms.
Me emme tienneet mitä oli tapahtunut jotta olisimme voineet kääntää kanavan takaisin. Siksi tilanne piti saada hetkeksi rauhalliseksi että meille selviää mitä tapahtui. Nyt emme tienneet että veli on kääntänyt kanavaa.Jep jep... Jopa minä 44v. saisin raivarin sinun ja miehesi seurassa. Varmaan "sanoitatte" kaikki puheenne, on sitten kysymyksessä lapsenne tai aikuiset tuttavanne. Olette todella ärsyttävän kuuloisia ihmisiä. Ja kyllä se on nimenomaan puhumista, eikä mitään muuta höpöhöpö-keksittyä termistöä, kun kerrot lapselle, että hänellä on varmaan paha mieli.
Jokatapauksessa, te teitte väärin tyttöä kohtaan. Karkkipäivä takaisin ja lakkaatte jatkossa lässyttämästä turhanpäiväisiä asioita ja alatte PUHUMAAN lapsille normaalisti ja selkeästi.
Ei, en sanoita miehen tunteita. Sanoittaminen on edelleen aivan eri asia kuin puhuminen. Sanoitettaessa lapselle selitetään miksi hän tuntee niin kuin tuntee. Annetaan tunteen perustalle sanat. Sanoittaminen on puhumista, mutta puhuminen ei sanoittamista.
Lässyttäminen on myös sana jota meidän lapsemme eivät saa käyttää, koska se aggressiivista. Karkkipäivää ei tule takaisin koska meillä ei todellakaan uhkailla turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin tuossa tilanteessa pyytänyt sanomaan selvemmin jos huudosta ei saa selvää, ilman mitään kaukosäätimen vaatimista tai uhkailuja. Se että veli jolta kaukosäädin muka vietiin rauhoittui kun isä käski mutta toinen ei kertoo jo paljon siitä kumpi alunperin teki väärin.
Meillä ei ainakaan saa lasten huomiota sillä että tuollaisessa tilanteessa antaa ohjelman pyöriä taustalla. Kyllä ne silmät ovat liimautuneina siihen ohjelmaan vaikka yritettäisiinkin puhua/huutaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veli ei saanut rangaistusta koska ei ollut tunnekouhussa. Tunnekuohua ei tullut koska veli oli tässä se tuhma osapuoli joka ei kohdannut epäreilua kohtelua.
Siskolle tuli kiukku tuplaepäreilun kohtelun myötä (isä ja veli veivät säätimen mistä syntyi harmi). Itsedäätelytaidot ovat vielä 7v:llä kehittymättä ja hän sai raivokohtauksen sillä tunnekuorma oli liian kova mihin muut käsittelykeinot eivät riittäneet. Tytön säätelytaitojen petettyä häntä vielä rankaistiin karkkipäivän menetyksellä. Todella epäreilu tilanne. Itse olisin rauhoittanut tilanteen ennen mitään karkkipäiväuhkailuja. Tai tässä tapauksessa vahingon jo tapahduttua ja tunnekuohun rauhoitettua joko perusin molempien karkkipäivän tai armahtaisin tyttöä.
En halua perua molempien karkkipäivää koska veli ei tehnyt mitään menettääksen sen. Se olisi minusta äärimmäisen epäreilua. Ja vaikka haluaisin armahtaa tyttöä, hän oppisi ainoastaan sen että meidän uhkauksiin ei tarvitse luottaa. Tätäkään en halua.
On totta että nyt tyttöä rankaistiin tunnekuohusta. Olet oikeassa :/ Tilanne olisi tullut rauhoittaa ensin. Ehkei tilanne ollut kasvatukseen sopiva vaan olisi yksinkertaisesti pitänyt laittaa televisio kiinni ja odottaa tilanteen laantumista. Oma pelkoni on, että tästä tyttö olisi vetänyt vielä extrapultit, mutta ehkei se olisi ollut niin paha kuin karkkipäivän menetys. Tai mistäs sen tietää, tuollaisilla tilanteilla on ollut taipumuksena eskaloitua sillä että tyttö olisi saattanut heittää säätimen. Ehkä olisi vain pitänyt ottaa se säädin kädestä...
No nyt tilanne on taas äärimmäisen epäreilu. Totta kai noin pääsääntöisesti on hyvä olla sillä lailla johdonmukainen kasvatuksessa ettei anna tyhjiä uhkauksia. Kuitenkin tässä tilanteessa olisi myös hyvä vähän joustaa eikä mennä nyt kohtuuttomin rangaistuksin. Asian voi jutella tytön kanssa läpi ja sanoa, että ymmärrätte miksi tyttöä harmitti ja varmasti tilanne tuntui epäreilulta ja todeta että aikuisetkin voivat joskus toimia väärin ja pahoitella sitä. Ei kai sitä tyttöä nyt tarvitse rangaista rankaisemisen vuoksi ja sen takia että haluatte pitää kiinni autoritäärisestä linjasta, jos näin jälkeenpäin ei rankaisulle syytä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veli ei saanut rangaistusta koska ei ollut tunnekouhussa. Tunnekuohua ei tullut koska veli oli tässä se tuhma osapuoli joka ei kohdannut epäreilua kohtelua.
Siskolle tuli kiukku tuplaepäreilun kohtelun myötä (isä ja veli veivät säätimen mistä syntyi harmi). Itsedäätelytaidot ovat vielä 7v:llä kehittymättä ja hän sai raivokohtauksen sillä tunnekuorma oli liian kova mihin muut käsittelykeinot eivät riittäneet. Tytön säätelytaitojen petettyä häntä vielä rankaistiin karkkipäivän menetyksellä. Todella epäreilu tilanne. Itse olisin rauhoittanut tilanteen ennen mitään karkkipäiväuhkailuja. Tai tässä tapauksessa vahingon jo tapahduttua ja tunnekuohun rauhoitettua joko perusin molempien karkkipäivän tai armahtaisin tyttöä.
En halua perua molempien karkkipäivää koska veli ei tehnyt mitään menettääksen sen. Se olisi minusta äärimmäisen epäreilua. Ja vaikka haluaisin armahtaa tyttöä, hän oppisi ainoastaan sen että meidän uhkauksiin ei tarvitse luottaa. Tätäkään en halua.
On totta että nyt tyttöä rankaistiin tunnekuohusta. Olet oikeassa :/ Tilanne olisi tullut rauhoittaa ensin. Ehkei tilanne ollut kasvatukseen sopiva vaan olisi yksinkertaisesti pitänyt laittaa televisio kiinni ja odottaa tilanteen laantumista. Oma pelkoni on, että tästä tyttö olisi vetänyt vielä extrapultit, mutta ehkei se olisi ollut niin paha kuin karkkipäivän menetys. Tai mistäs sen tietää, tuollaisilla tilanteilla on ollut taipumuksena eskaloitua sillä että tyttö olisi saattanut heittää säätimen. Ehkä olisi vain pitänyt ottaa se säädin kädestä...No nyt tilanne on taas äärimmäisen epäreilu. Totta kai noin pääsääntöisesti on hyvä olla sillä lailla johdonmukainen kasvatuksessa ettei anna tyhjiä uhkauksia. Kuitenkin tässä tilanteessa olisi myös hyvä vähän joustaa eikä mennä nyt kohtuuttomin rangaistuksin. Asian voi jutella tytön kanssa läpi ja sanoa, että ymmärrätte miksi tyttöä harmitti ja varmasti tilanne tuntui epäreilulta ja todeta että aikuisetkin voivat joskus toimia väärin ja pahoitella sitä. Ei kai sitä tyttöä nyt tarvitse rangaista rankaisemisen vuoksi ja sen takia että haluatte pitää kiinni autoritäärisestä linjasta, jos näin jälkeenpäin ei rankaisulle syytä ollut.
En taas halua antaa lapselle sitä signaalia että on ok olla tottelematta vaikka usean kerran sanotaan :( Ei sekään ole mielestäni oikea ratkaisu. Mies lupasi tehdä tänään lättyjä. Tiedossa on joka tapauksessa kiva päivä, kun on peli-ilta yms yms. Lapsi rauhoittui aika pian raivarin jälkeen ja ongelmia ei enää ollut. Leikki todella kauniisti. Meillä on kerrottu jos joskus on tullut meiltä ylilyöntiä tai on rankaistu selkeästi väärästä asiasta (eli luultu lapsen tehneen jotain mitä ei ollutkaan) ja silloin on tietysti pahoiteltu ja peruttu rangaistus. Tässä meillä taas taisi vain olla liian tiukka kuri, mutta lapsi ei totellut vaikka varoitettiin -> en voi perua rangaistusta. Voi toimia ensi kerran vain paremmin. Koitan illalla selittää lapselle että meidän olisi pitänyt antaa hänelle hiukan enemmän aikaa, että jos sitten oltaisiin saatu tilanne selvitettyä rauhallisesti ja kysyä hänen mielipidettään asiaan.
Lapsi koki tulleensa epäreilusti kohdelluksi. Ensin pikkuveli vei kädestä konkreettisesti ja sitten isä halusi viedä uudestaan. Kun ei suostunut omasta näkökulmasta mielivaltaiseen pyyntöön, sai rangaistuksen. Joka ei edes liittynyt tilanteeseen. Kun ilmaisi harmia, annoit lapsen näkökulmasta täysin turhan neuvon (kiukun kerääminen ei auta), koska hänen näkökulmastaan kaikki oli jo pilalla. Kun ilmaisi lisää harmia (isä on tyhmä), sai vain lisää kieltoa, ei tukea tunteen käsittelyyn.
Ainoa positiivinen asia jonka löysin, oli se, että edes yrittää sanoittaa (tosin sekin omasta näkökulmastasi: "ymmärrän, että sinua harmittaa").
Miten meni näin niin kuin omasta mielestä?
Alue: Aihe vapaa
Tämä lapsi kehittyikin yksilöksi joka oppi sitten "kestämään" kiusaamista suoranaista henkistä pahoinpitelyä sillä tavalla että kyllä ne patoutumat sitten läikky ns. Normikiusaamis tilanteissa ulkopuolisten toimesta.
Jotta sanoisin et tarinan poika oli röyhkeä ja liikaa lähdetty sitten selvittelemään ja tytöllä varmaan melko paskat fiilikset koko keissistä. Eli lisää on tulossa. Älkää olko huolissaan. Opettelette sitten.