Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Apua lapsen raivareihin!
17.08.2019 |
Meillä 7v tyttö vetää ihan älyttömiä raivareita. Nytkin vei pikkuveljeltään kaukosäätimen kädestä kun pikkuveli vaihtoi ohjelman -> isänsä pyysi saada kaukosäätimen siksi aikaa kun selvitetään asia. Tyttö vain huusi eikä toistuvista pyynnöistä huolimatta antanut säädintä. Viimein isä varoitti että jos nyt et anna sitä säädintä, karkkipäivä sinun osaltasi perutaan. Tyttö ei luovuttanut säädintä, vaan karkkipäivä jouduttiin perumaan.
No, tästä syystä sitten tyttö veti sellaiset raivarit että oksat pois. Keräsi itseensä lisää raivoa hinkumalla ja repimällä paitaansa, huusi kuin eläin, potki sohvaa maatessaan siinä. Yritin sanoittaa hänen kiukkuaan kertomalla että äiti ymmärtää että harmittaa kamalasti kun karkkipäivä meni. Sanoin ettei tuo kiukun kerääminen auta, mutta tyttö ei rauhoittunut (tietenkään).
Siinä vaiheessa kun huusi isän olevan tyhmä, kielsin sen sanomalla että meillä ei puhuta toisista tuolla lailla, ja tyttö uskoi (lapset eivät meillä kiroile lainkaan).
Tarvitsisin nyt ihan kunnon käytännön neuvoja mitä tehdä kun tyttö vetää nuo raivarit. Eli kaikki mammaneuvot nyt peliin, kiitos!
Kommentit (107)
Kyllä nyt onnistuitte tekemään kärpäsestä härkäsen. Kuitenkin kun selvisi, että veli vei siskolta kaukosäätimen, niin sen jälkeen olisi pitänyt sanoa siskolle että kun selviso asia niin veli teki nyt väärin ja karkkipäivää ei peruta. Täysin epäloogista perua. Kyseessä kuitenki pienet lapset niin ei senikäiset ains ymmärrä syy-seuraussuhteita ja liian aikuismaista puhetta. Lapselle tulee puhua lapsen ikätason mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veli ei saanut rangaistusta koska ei ollut tunnekouhussa. Tunnekuohua ei tullut koska veli oli tässä se tuhma osapuoli joka ei kohdannut epäreilua kohtelua.
Siskolle tuli kiukku tuplaepäreilun kohtelun myötä (isä ja veli veivät säätimen mistä syntyi harmi). Itsedäätelytaidot ovat vielä 7v:llä kehittymättä ja hän sai raivokohtauksen sillä tunnekuorma oli liian kova mihin muut käsittelykeinot eivät riittäneet. Tytön säätelytaitojen petettyä häntä vielä rankaistiin karkkipäivän menetyksellä. Todella epäreilu tilanne. Itse olisin rauhoittanut tilanteen ennen mitään karkkipäiväuhkailuja. Tai tässä tapauksessa vahingon jo tapahduttua ja tunnekuohun rauhoitettua joko perusin molempien karkkipäivän tai armahtaisin tyttöä.
En halua perua molempien karkkipäivää koska veli ei tehnyt mitään menettääksen sen. Se olisi minusta äärimmäisen epäreilua. Ja vaikka haluaisin armahtaa tyttöä, hän oppisi ainoastaan sen että meidän uhkauksiin ei tarvitse luottaa. Tätäkään en halua.
On totta että nyt tyttöä rankaistiin tunnekuohusta. Olet oikeassa :/ Tilanne olisi tullut rauhoittaa ensin. Ehkei tilanne ollut kasvatukseen sopiva vaan olisi yksinkertaisesti pitänyt laittaa televisio kiinni ja odottaa tilanteen laantumista. Oma pelkoni on, että tästä tyttö olisi vetänyt vielä extrapultit, mutta ehkei se olisi ollut niin paha kuin karkkipäivän menetys. Tai mistäs sen tietää, tuollaisilla tilanteilla on ollut taipumuksena eskaloitua sillä että tyttö olisi saattanut heittää säätimen. Ehkä olisi vain pitänyt ottaa se säädin kädestä...No nyt tilanne on taas äärimmäisen epäreilu. Totta kai noin pääsääntöisesti on hyvä olla sillä lailla johdonmukainen kasvatuksessa ettei anna tyhjiä uhkauksia. Kuitenkin tässä tilanteessa olisi myös hyvä vähän joustaa eikä mennä nyt kohtuuttomin rangaistuksin. Asian voi jutella tytön kanssa läpi ja sanoa, että ymmärrätte miksi tyttöä harmitti ja varmasti tilanne tuntui epäreilulta ja todeta että aikuisetkin voivat joskus toimia väärin ja pahoitella sitä. Ei kai sitä tyttöä nyt tarvitse rangaista rankaisemisen vuoksi ja sen takia että haluatte pitää kiinni autoritäärisestä linjasta, jos näin jälkeenpäin ei rankaisulle syytä ollut.
En taas halua antaa lapselle sitä signaalia että on ok olla tottelematta vaikka usean kerran sanotaan :( Ei sekään ole mielestäni oikea ratkaisu. Mies lupasi tehdä tänään lättyjä. Tiedossa on joka tapauksessa kiva päivä, kun on peli-ilta yms yms. Lapsi rauhoittui aika pian raivarin jälkeen ja ongelmia ei enää ollut. Leikki todella kauniisti. Meillä on kerrottu jos joskus on tullut meiltä ylilyöntiä tai on rankaistu selkeästi väärästä asiasta (eli luultu lapsen tehneen jotain mitä ei ollutkaan) ja silloin on tietysti pahoiteltu ja peruttu rangaistus. Tässä meillä taas taisi vain olla liian tiukka kuri, mutta lapsi ei totellut vaikka varoitettiin -> en voi perua rangaistusta. Voi toimia ensi kerran vain paremmin. Koitan illalla selittää lapselle että meidän olisi pitänyt antaa hänelle hiukan enemmän aikaa, että jos sitten oltaisiin saatu tilanne selvitettyä rauhallisesti ja kysyä hänen mielipidettään asiaan.
Pyyntö oli lapsen näkökulmasta mielivaltainen --> tunnekuohu --> lapselle rangaistus tunnekuohusta.
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?
Itse palauttaisi ehdottomasti karkkipäivän. Kertoisin, että ymmärrän, ettei lapsi pystynyt rauhoittumaan ja tottelemaan, koska koki isän pyynnön/määräyksen epäreiluna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veli ei saanut rangaistusta koska ei ollut tunnekouhussa. Tunnekuohua ei tullut koska veli oli tässä se tuhma osapuoli joka ei kohdannut epäreilua kohtelua.
Siskolle tuli kiukku tuplaepäreilun kohtelun myötä (isä ja veli veivät säätimen mistä syntyi harmi). Itsedäätelytaidot ovat vielä 7v:llä kehittymättä ja hän sai raivokohtauksen sillä tunnekuorma oli liian kova mihin muut käsittelykeinot eivät riittäneet. Tytön säätelytaitojen petettyä häntä vielä rankaistiin karkkipäivän menetyksellä. Todella epäreilu tilanne. Itse olisin rauhoittanut tilanteen ennen mitään karkkipäiväuhkailuja. Tai tässä tapauksessa vahingon jo tapahduttua ja tunnekuohun rauhoitettua joko perusin molempien karkkipäivän tai armahtaisin tyttöä.
En halua perua molempien karkkipäivää koska veli ei tehnyt mitään menettääksen sen. Se olisi minusta äärimmäisen epäreilua. Ja vaikka haluaisin armahtaa tyttöä, hän oppisi ainoastaan sen että meidän uhkauksiin ei tarvitse luottaa. Tätäkään en halua.
On totta että nyt tyttöä rankaistiin tunnekuohusta. Olet oikeassa :/ Tilanne olisi tullut rauhoittaa ensin. Ehkei tilanne ollut kasvatukseen sopiva vaan olisi yksinkertaisesti pitänyt laittaa televisio kiinni ja odottaa tilanteen laantumista. Oma pelkoni on, että tästä tyttö olisi vetänyt vielä extrapultit, mutta ehkei se olisi ollut niin paha kuin karkkipäivän menetys. Tai mistäs sen tietää, tuollaisilla tilanteilla on ollut taipumuksena eskaloitua sillä että tyttö olisi saattanut heittää säätimen. Ehkä olisi vain pitänyt ottaa se säädin kädestä...No nyt tilanne on taas äärimmäisen epäreilu. Totta kai noin pääsääntöisesti on hyvä olla sillä lailla johdonmukainen kasvatuksessa ettei anna tyhjiä uhkauksia. Kuitenkin tässä tilanteessa olisi myös hyvä vähän joustaa eikä mennä nyt kohtuuttomin rangaistuksin. Asian voi jutella tytön kanssa läpi ja sanoa, että ymmärrätte miksi tyttöä harmitti ja varmasti tilanne tuntui epäreilulta ja todeta että aikuisetkin voivat joskus toimia väärin ja pahoitella sitä. Ei kai sitä tyttöä nyt tarvitse rangaista rankaisemisen vuoksi ja sen takia että haluatte pitää kiinni autoritäärisestä linjasta, jos näin jälkeenpäin ei rankaisulle syytä ollut.
En taas halua antaa lapselle sitä signaalia että on ok olla tottelematta vaikka usean kerran sanotaan :( Ei sekään ole mielestäni oikea ratkaisu. Mies lupasi tehdä tänään lättyjä. Tiedossa on joka tapauksessa kiva päivä, kun on peli-ilta yms yms. Lapsi rauhoittui aika pian raivarin jälkeen ja ongelmia ei enää ollut. Leikki todella kauniisti. Meillä on kerrottu jos joskus on tullut meiltä ylilyöntiä tai on rankaistu selkeästi väärästä asiasta (eli luultu lapsen tehneen jotain mitä ei ollutkaan) ja silloin on tietysti pahoiteltu ja peruttu rangaistus. Tässä meillä taas taisi vain olla liian tiukka kuri, mutta lapsi ei totellut vaikka varoitettiin -> en voi perua rangaistusta. Voi toimia ensi kerran vain paremmin. Koitan illalla selittää lapselle että meidän olisi pitänyt antaa hänelle hiukan enemmän aikaa, että jos sitten oltaisiin saatu tilanne selvitettyä rauhallisesti ja kysyä hänen mielipidettään asiaan.
Juu eli teille on tärkeintä se että säilytätte äärimmäisen auktoriteettiaseman ja näytätte valtanne, ei se että kohtelette lasta reilusti. Asia selvä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt onnistuitte tekemään kärpäsestä härkäsen. Kuitenkin kun selvisi, että veli vei siskolta kaukosäätimen, niin sen jälkeen olisi pitänyt sanoa siskolle että kun selviso asia niin veli teki nyt väärin ja karkkipäivää ei peruta. Täysin epäloogista perua. Kyseessä kuitenki pienet lapset niin ei senikäiset ains ymmärrä syy-seuraussuhteita ja liian aikuismaista puhetta. Lapselle tulee puhua lapsen ikätason mukaan.
Karkkipäivä peruttiin siksi että kieltäytyi antamasta isälleen kaukosäädintä (hetkeksi!), vaikka asiasta varoitettiin. Ei mistään muusta syystä. Tämä syy ei kumoudu vaikka kuka olisi tehnyt aiemmin mitä. Juuri sitä logiikkaa yritän tällä itse ylläpitää. Se että joku on tehnyt sinua kohtaan väärin, ei oikeuta sinua tekemään muita kohtaan väärin, ei edes sitä väärintekijää. Tässä pikkuveli kohteli siskoa väärin ja sisko isää, pikkuveli lopetti kaiken riitelyn ja sisko ei antanut sitä säädintä siksi aikaa että tilanteesta olisi saanut selkoa.
Ja olet aivan 100% oikeassa siitä että onnistuttiin todellakin tekemään kärpäsestä härkänen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veli ei saanut rangaistusta koska ei ollut tunnekouhussa. Tunnekuohua ei tullut koska veli oli tässä se tuhma osapuoli joka ei kohdannut epäreilua kohtelua.
Siskolle tuli kiukku tuplaepäreilun kohtelun myötä (isä ja veli veivät säätimen mistä syntyi harmi). Itsedäätelytaidot ovat vielä 7v:llä kehittymättä ja hän sai raivokohtauksen sillä tunnekuorma oli liian kova mihin muut käsittelykeinot eivät riittäneet. Tytön säätelytaitojen petettyä häntä vielä rankaistiin karkkipäivän menetyksellä. Todella epäreilu tilanne. Itse olisin rauhoittanut tilanteen ennen mitään karkkipäiväuhkailuja. Tai tässä tapauksessa vahingon jo tapahduttua ja tunnekuohun rauhoitettua joko perusin molempien karkkipäivän tai armahtaisin tyttöä.
En halua perua molempien karkkipäivää koska veli ei tehnyt mitään menettääksen sen. Se olisi minusta äärimmäisen epäreilua. Ja vaikka haluaisin armahtaa tyttöä, hän oppisi ainoastaan sen että meidän uhkauksiin ei tarvitse luottaa. Tätäkään en halua.
On totta että nyt tyttöä rankaistiin tunnekuohusta. Olet oikeassa :/ Tilanne olisi tullut rauhoittaa ensin. Ehkei tilanne ollut kasvatukseen sopiva vaan olisi yksinkertaisesti pitänyt laittaa televisio kiinni ja odottaa tilanteen laantumista. Oma pelkoni on, että tästä tyttö olisi vetänyt vielä extrapultit, mutta ehkei se olisi ollut niin paha kuin karkkipäivän menetys. Tai mistäs sen tietää, tuollaisilla tilanteilla on ollut taipumuksena eskaloitua sillä että tyttö olisi saattanut heittää säätimen. Ehkä olisi vain pitänyt ottaa se säädin kädestä...No nyt tilanne on taas äärimmäisen epäreilu. Totta kai noin pääsääntöisesti on hyvä olla sillä lailla johdonmukainen kasvatuksessa ettei anna tyhjiä uhkauksia. Kuitenkin tässä tilanteessa olisi myös hyvä vähän joustaa eikä mennä nyt kohtuuttomin rangaistuksin. Asian voi jutella tytön kanssa läpi ja sanoa, että ymmärrätte miksi tyttöä harmitti ja varmasti tilanne tuntui epäreilulta ja todeta että aikuisetkin voivat joskus toimia väärin ja pahoitella sitä. Ei kai sitä tyttöä nyt tarvitse rangaista rankaisemisen vuoksi ja sen takia että haluatte pitää kiinni autoritäärisestä linjasta, jos näin jälkeenpäin ei rankaisulle syytä ollut.
En taas halua antaa lapselle sitä signaalia että on ok olla tottelematta vaikka usean kerran sanotaan :( Ei sekään ole mielestäni oikea ratkaisu. Mies lupasi tehdä tänään lättyjä. Tiedossa on joka tapauksessa kiva päivä, kun on peli-ilta yms yms. Lapsi rauhoittui aika pian raivarin jälkeen ja ongelmia ei enää ollut. Leikki todella kauniisti. Meillä on kerrottu jos joskus on tullut meiltä ylilyöntiä tai on rankaistu selkeästi väärästä asiasta (eli luultu lapsen tehneen jotain mitä ei ollutkaan) ja silloin on tietysti pahoiteltu ja peruttu rangaistus. Tässä meillä taas taisi vain olla liian tiukka kuri, mutta lapsi ei totellut vaikka varoitettiin -> en voi perua rangaistusta. Voi toimia ensi kerran vain paremmin. Koitan illalla selittää lapselle että meidän olisi pitänyt antaa hänelle hiukan enemmän aikaa, että jos sitten oltaisiin saatu tilanne selvitettyä rauhallisesti ja kysyä hänen mielipidettään asiaan.
Juu eli teille on tärkeintä se että säilytätte äärimmäisen auktoriteettiaseman ja näytätte valtanne, ei se että kohtelette lasta reilusti. Asia selvä.
Totta kai on tärkeää että säilytämme auktoriteettiasemamme lasten edessä. Lasten kanssa eläessä ei eletä demokratiassa, lapset saavat vaihtoehdot joista päättää, eivät päättää tasaveroisena aikuisen kanssa. Pikkuhiljaa lasten valtaa päättää omista asioista lisätään. Tämä on mielestäni tärkeää rajojen luomisessa ikätasoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin tuohon kohtaan jossa isä sanoi,että anna kaukosäädin tai menee karkkipäivä.Vaihtanut anna kaukosäädin tai minä otan sen,lasken viiteen.Ja olisin laskenut hitaasti viiteen jolloin tyttö kenties olisi jo rauhoittunut sen verran,että olisi pystynyt toimimaan annetun ohjeen mukaisesti.Jos ei olisin ottanut kaukosäätimen ja jatkanut siitä sitten selvittelyä mitä tapahtui.Ja kun selvisi että pikku-veli teki kiusaa.Kertonut tytölle että varmasti sinua harmitti kun veli käänsi kanavaa,olisit voinut huutaa isin tai äitin apuun jne...Ja pikku-veljelle olisi kyllä meillä tullut joku kohtuullinen sanktio.
Tuo karkkipäivän menetys tuossa tilanteessa tuntuu kohtuuttomalta.
Kuulostat kireältä ihmiseltä ja olet epävarma kasvattaja. Pelkäät kauheasti tekeväsi väärin.
Minkä ikäinen olet ja oletko vanhana saanut lapset?
Löysää hihnoja ja käytä maalaisjärkeä sekä soveltaen näitä hienoja lukemiasi kasvatusasioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin tuohon kohtaan jossa isä sanoi,että anna kaukosäädin tai menee karkkipäivä.Vaihtanut anna kaukosäädin tai minä otan sen,lasken viiteen.Ja olisin laskenut hitaasti viiteen jolloin tyttö kenties olisi jo rauhoittunut sen verran,että olisi pystynyt toimimaan annetun ohjeen mukaisesti.Jos ei olisin ottanut kaukosäätimen ja jatkanut siitä sitten selvittelyä mitä tapahtui.Ja kun selvisi että pikku-veli teki kiusaa.Kertonut tytölle että varmasti sinua harmitti kun veli käänsi kanavaa,olisit voinut huutaa isin tai äitin apuun jne...Ja pikku-veljelle olisi kyllä meillä tullut joku kohtuullinen sanktio.
Tuo karkkipäivän menetys tuossa tilanteessa tuntuu kohtuuttomalta.
Tämä! Kiitos! Tämä tuntuu 100% järkevältä ja juuri näin olisi tullut toimia. Kiitos!! Juuri tälläistä kaipasin, nähdä vähän oman tilanteen ulkopuolelta ja neuvo joka ei syö kasvatuspohjaamme vaan parantaa sitä. Näin toimimme vastaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veli ei saanut rangaistusta koska ei ollut tunnekouhussa. Tunnekuohua ei tullut koska veli oli tässä se tuhma osapuoli joka ei kohdannut epäreilua kohtelua.
Siskolle tuli kiukku tuplaepäreilun kohtelun myötä (isä ja veli veivät säätimen mistä syntyi harmi). Itsedäätelytaidot ovat vielä 7v:llä kehittymättä ja hän sai raivokohtauksen sillä tunnekuorma oli liian kova mihin muut käsittelykeinot eivät riittäneet. Tytön säätelytaitojen petettyä häntä vielä rankaistiin karkkipäivän menetyksellä. Todella epäreilu tilanne. Itse olisin rauhoittanut tilanteen ennen mitään karkkipäiväuhkailuja. Tai tässä tapauksessa vahingon jo tapahduttua ja tunnekuohun rauhoitettua joko perusin molempien karkkipäivän tai armahtaisin tyttöä.
En halua perua molempien karkkipäivää koska veli ei tehnyt mitään menettääksen sen. Se olisi minusta äärimmäisen epäreilua. Ja vaikka haluaisin armahtaa tyttöä, hän oppisi ainoastaan sen että meidän uhkauksiin ei tarvitse luottaa. Tätäkään en halua.
On totta että nyt tyttöä rankaistiin tunnekuohusta. Olet oikeassa :/ Tilanne olisi tullut rauhoittaa ensin. Ehkei tilanne ollut kasvatukseen sopiva vaan olisi yksinkertaisesti pitänyt laittaa televisio kiinni ja odottaa tilanteen laantumista. Oma pelkoni on, että tästä tyttö olisi vetänyt vielä extrapultit, mutta ehkei se olisi ollut niin paha kuin karkkipäivän menetys. Tai mistäs sen tietää, tuollaisilla tilanteilla on ollut taipumuksena eskaloitua sillä että tyttö olisi saattanut heittää säätimen. Ehkä olisi vain pitänyt ottaa se säädin kädestä...No nyt tilanne on taas äärimmäisen epäreilu. Totta kai noin pääsääntöisesti on hyvä olla sillä lailla johdonmukainen kasvatuksessa ettei anna tyhjiä uhkauksia. Kuitenkin tässä tilanteessa olisi myös hyvä vähän joustaa eikä mennä nyt kohtuuttomin rangaistuksin. Asian voi jutella tytön kanssa läpi ja sanoa, että ymmärrätte miksi tyttöä harmitti ja varmasti tilanne tuntui epäreilulta ja todeta että aikuisetkin voivat joskus toimia väärin ja pahoitella sitä. Ei kai sitä tyttöä nyt tarvitse rangaista rankaisemisen vuoksi ja sen takia että haluatte pitää kiinni autoritäärisestä linjasta, jos näin jälkeenpäin ei rankaisulle syytä ollut.
En taas halua antaa lapselle sitä signaalia että on ok olla tottelematta vaikka usean kerran sanotaan :( Ei sekään ole mielestäni oikea ratkaisu. Mies lupasi tehdä tänään lättyjä. Tiedossa on joka tapauksessa kiva päivä, kun on peli-ilta yms yms. Lapsi rauhoittui aika pian raivarin jälkeen ja ongelmia ei enää ollut. Leikki todella kauniisti. Meillä on kerrottu jos joskus on tullut meiltä ylilyöntiä tai on rankaistu selkeästi väärästä asiasta (eli luultu lapsen tehneen jotain mitä ei ollutkaan) ja silloin on tietysti pahoiteltu ja peruttu rangaistus. Tässä meillä taas taisi vain olla liian tiukka kuri, mutta lapsi ei totellut vaikka varoitettiin -> en voi perua rangaistusta. Voi toimia ensi kerran vain paremmin. Koitan illalla selittää lapselle että meidän olisi pitänyt antaa hänelle hiukan enemmän aikaa, että jos sitten oltaisiin saatu tilanne selvitettyä rauhallisesti ja kysyä hänen mielipidettään asiaan.
Juu eli teille on tärkeintä se että säilytätte äärimmäisen auktoriteettiaseman ja näytätte valtanne, ei se että kohtelette lasta reilusti. Asia selvä.
Totta kai on tärkeää että säilytämme auktoriteettiasemamme lasten edessä. Lasten kanssa eläessä ei eletä demokratiassa, lapset saavat vaihtoehdot joista päättää, eivät päättää tasaveroisena aikuisen kanssa. Pikkuhiljaa lasten valtaa päättää omista asioista lisätään. Tämä on mielestäni tärkeää rajojen luomisessa ikätasoisesti.
Asiat ok toki viedä äärimmäisyyksiin. Totta kai vanhempi päättää, mutta inhimillisyys, jousto ja omien virheiden myöntäminen ei kumoa auktoriteettiasemaa. Voi hyvänen aika!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotatte aivan liian aikuismaista käytöstä tytöltä. Tyttö ei antanut kaukosäädintä lapsenkiukussaan koska koki tilanteen epäreiluksi. Liian monimutkaisia syy-seuraussuhteita lapselle. Vaaditte liian aikuismaista ymmärrystä lapselta, jonka ikätasoon on aivan normaalia uhma. Jomman kumman vanhemmista tulisi sanoa tytölle että koska veli otti ensin kaukosäätimen niin tälla kertaa ei karkkipäivää peruta. Voitte sanoa että olisi peruttu mikäli tyttö olisi ottanut veljeltä kaukosäätimen.
miksi niihin raivareihin tarvisi apua? Eivätkö ne ole vielä tarpeeksi rasittavia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kireältä ihmiseltä ja olet epävarma kasvattaja. Pelkäät kauheasti tekeväsi väärin.
Minkä ikäinen olet ja oletko vanhana saanut lapset?
Löysää hihnoja ja käytä maalaisjärkeä sekä soveltaen näitä hienoja lukemiasi kasvatusasioita.
Niin pelkään. Pelkään hirvittävästi mokaavani elämäni tärkeimmän asian. Olen koulutukseltani vieläpä psykologi :D Mutta ei suutarin lapsilla (tai suutarilla itsellään) ole kenkiä. Olen 35 ja sain esikoiseni 28-vuotiaana. Epävarmuutta lisää lasten isän eri kulttuuri ja vaikka ollaan molemmat länsimaista, on kasvatusperiaatteet aika erilaiset ja ollaan saatu ihan kunnolla ottaa yhteen että ollaan päästy edes jonkinlaiseen kompromissiin.
Haloo!
ONGELMA: Tytön ohjelma keskeytyi.
Te keskeytätte sitä lisää kaikella turhalla sössötyksellä ja teette lisää ongelmia.
Todella raivostuttavaa. Ratkaiskaa se ongelma ja siirtykää eteenpäin. Kaukosäädin takas tytölle ja kaikki jatkaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veli ei saanut rangaistusta koska ei ollut tunnekouhussa. Tunnekuohua ei tullut koska veli oli tässä se tuhma osapuoli joka ei kohdannut epäreilua kohtelua.
Siskolle tuli kiukku tuplaepäreilun kohtelun myötä (isä ja veli veivät säätimen mistä syntyi harmi). Itsedäätelytaidot ovat vielä 7v:llä kehittymättä ja hän sai raivokohtauksen sillä tunnekuorma oli liian kova mihin muut käsittelykeinot eivät riittäneet. Tytön säätelytaitojen petettyä häntä vielä rankaistiin karkkipäivän menetyksellä. Todella epäreilu tilanne. Itse olisin rauhoittanut tilanteen ennen mitään karkkipäiväuhkailuja. Tai tässä tapauksessa vahingon jo tapahduttua ja tunnekuohun rauhoitettua joko perusin molempien karkkipäivän tai armahtaisin tyttöä.
En halua perua molempien karkkipäivää koska veli ei tehnyt mitään menettääksen sen. Se olisi minusta äärimmäisen epäreilua. Ja vaikka haluaisin armahtaa tyttöä, hän oppisi ainoastaan sen että meidän uhkauksiin ei tarvitse luottaa. Tätäkään en halua.
On totta että nyt tyttöä rankaistiin tunnekuohusta. Olet oikeassa :/ Tilanne olisi tullut rauhoittaa ensin. Ehkei tilanne ollut kasvatukseen sopiva vaan olisi yksinkertaisesti pitänyt laittaa televisio kiinni ja odottaa tilanteen laantumista. Oma pelkoni on, että tästä tyttö olisi vetänyt vielä extrapultit, mutta ehkei se olisi ollut niin paha kuin karkkipäivän menetys. Tai mistäs sen tietää, tuollaisilla tilanteilla on ollut taipumuksena eskaloitua sillä että tyttö olisi saattanut heittää säätimen. Ehkä olisi vain pitänyt ottaa se säädin kädestä...No nyt tilanne on taas äärimmäisen epäreilu. Totta kai noin pääsääntöisesti on hyvä olla sillä lailla johdonmukainen kasvatuksessa ettei anna tyhjiä uhkauksia. Kuitenkin tässä tilanteessa olisi myös hyvä vähän joustaa eikä mennä nyt kohtuuttomin rangaistuksin. Asian voi jutella tytön kanssa läpi ja sanoa, että ymmärrätte miksi tyttöä harmitti ja varmasti tilanne tuntui epäreilulta ja todeta että aikuisetkin voivat joskus toimia väärin ja pahoitella sitä. Ei kai sitä tyttöä nyt tarvitse rangaista rankaisemisen vuoksi ja sen takia että haluatte pitää kiinni autoritäärisestä linjasta, jos näin jälkeenpäin ei rankaisulle syytä ollut.
En taas halua antaa lapselle sitä signaalia että on ok olla tottelematta vaikka usean kerran sanotaan :( Ei sekään ole mielestäni oikea ratkaisu. Mies lupasi tehdä tänään lättyjä. Tiedossa on joka tapauksessa kiva päivä, kun on peli-ilta yms yms. Lapsi rauhoittui aika pian raivarin jälkeen ja ongelmia ei enää ollut. Leikki todella kauniisti. Meillä on kerrottu jos joskus on tullut meiltä ylilyöntiä tai on rankaistu selkeästi väärästä asiasta (eli luultu lapsen tehneen jotain mitä ei ollutkaan) ja silloin on tietysti pahoiteltu ja peruttu rangaistus. Tässä meillä taas taisi vain olla liian tiukka kuri, mutta lapsi ei totellut vaikka varoitettiin -> en voi perua rangaistusta. Voi toimia ensi kerran vain paremmin. Koitan illalla selittää lapselle että meidän olisi pitänyt antaa hänelle hiukan enemmän aikaa, että jos sitten oltaisiin saatu tilanne selvitettyä rauhallisesti ja kysyä hänen mielipidettään asiaan.
Juu eli teille on tärkeintä se että säilytätte äärimmäisen auktoriteettiaseman ja näytätte valtanne, ei se että kohtelette lasta reilusti. Asia selvä.
Totta kai on tärkeää että säilytämme auktoriteettiasemamme lasten edessä. Lasten kanssa eläessä ei eletä demokratiassa, lapset saavat vaihtoehdot joista päättää, eivät päättää tasaveroisena aikuisen kanssa. Pikkuhiljaa lasten valtaa päättää omista asioista lisätään. Tämä on mielestäni tärkeää rajojen luomisessa ikätasoisesti.
Asiat ok toki viedä äärimmäisyyksiin. Totta kai vanhempi päättää, mutta inhimillisyys, jousto ja omien virheiden myöntäminen ei kumoa auktoriteettiasemaa. Voi hyvänen aika!
Mutta kun lasta ei rankaistu virheellisesti. Häntä rankaistiin liian kovasti, mutta ei virheellisesti. Inhimillisyys tässä tapauksessa mielestäni on, että lapset saavat lättyjä pian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi koki tulleensa epäreilusti kohdelluksi. Ensin pikkuveli vei kädestä konkreettisesti ja sitten isä halusi viedä uudestaan. Kun ei suostunut omasta näkökulmasta mielivaltaiseen pyyntöön, sai rangaistuksen. Joka ei edes liittynyt tilanteeseen. Kun ilmaisi harmia, annoit lapsen näkökulmasta täysin turhan neuvon (kiukun kerääminen ei auta), koska hänen näkökulmastaan kaikki oli jo pilalla. Kun ilmaisi lisää harmia (isä on tyhmä), sai vain lisää kieltoa, ei tukea tunteen käsittelyyn.
Ainoa positiivinen asia jonka löysin, oli se, että edes yrittää sanoittaa (tosin sekin omasta näkökulmastasi: "ymmärrän, että sinua harmittaa").
Miten meni näin niin kuin omasta mielestä?
No niitä neuvojahan minä tässä pyysin. Ei mennyt omasta mielestäni kamalan vahvasti. Tukea siihen tunteiden käsittelyyn nimenomaan kaipaan, halua osata tukea lasta siinä kiukussa, en antaa signaalia etteikö hänen kiukkunsa olisi oikeutettua.
No, itse ajattelen että virheitä tulee tehtyä, ja niitä voi käsitellä jälkikäteen. Omassa lapsuudessa oli pahinta se, että huutamiset ja rangaistukset vaiettiin kuoliaaksi, niitä ei millään tavalla käsitelty jälkikäteen. Eli tosi hyvä että olet ajatellut puhua vielä vaikka illalla lapsen kanssa!
Mutta olen sitä mieltä, että jos karkkipäivä peruminen jää voimaan, lapselle jää päällimmäiseksi mieleen vanhempien epäreiluus ja autoritaarisuus. Annatte viestin, että totteleminen on tärkeämpää kuin se, että vanhemmat tukevat lasta vaikeissa tunteissa. Ajattelisin, että tässä tilanteessa rangaistus pikemminkin vie luottamusta kuin lisää sitä.
Huomaa, että lapsi on jo niin iso, että ymmärtää rangaistuksen oikeudenmukaisuuden / epäreiluuden. Kerroit ettet halua antaa signaalia, ettei vanhempia tarvitse totella. Todennäköisesti lapsi haluaa mieluummin totella reiluja vanhempia kuin epäreiluja.
Yritä ajatella lasta aktiivisena toimijana. Hän oppii pikkuhiljaa säätelemään tunteitaan, mutta tarvitsee vielä apua. Hän tietää jo pääsääntöisesti oikean ja väärän eron. Nyt määrätty rangaistus ei auta häntä siinä ja hän itse sekä myös te vanhemmat tiedätte sen. Sellaisissa tilanteissa, joissa hän on oikeasti tehnyt väärin (tunnekuohu ei ole väärin, teot voivat olla vääriä), voitte asettaa tekoon nähden loogisia seurauksia. Ja hän tietää itsekin eron tämänpäiväiseen tilanteeseen. Plus oppii että vanhemmat ovat reiluja ja luottamuksen arvoisia.
Voimia ja iloa perheeseenne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin tuohon kohtaan jossa isä sanoi,että anna kaukosäädin tai menee karkkipäivä.Vaihtanut anna kaukosäädin tai minä otan sen,lasken viiteen.Ja olisin laskenut hitaasti viiteen jolloin tyttö kenties olisi jo rauhoittunut sen verran,että olisi pystynyt toimimaan annetun ohjeen mukaisesti.Jos ei olisin ottanut kaukosäätimen ja jatkanut siitä sitten selvittelyä mitä tapahtui.Ja kun selvisi että pikku-veli teki kiusaa.Kertonut tytölle että varmasti sinua harmitti kun veli käänsi kanavaa,olisit voinut huutaa isin tai äitin apuun jne...Ja pikku-veljelle olisi kyllä meillä tullut joku kohtuullinen sanktio.
Tuo karkkipäivän menetys tuossa tilanteessa tuntuu kohtuuttomalta.Tämä! Kiitos! Tämä tuntuu 100% järkevältä ja juuri näin olisi tullut toimia. Kiitos!! Juuri tälläistä kaipasin, nähdä vähän oman tilanteen ulkopuolelta ja neuvo joka ei syö kasvatuspohjaamme vaan parantaa sitä. Näin toimimme vastaisuudessa.
Hyvä jos oli apua ja tuntui teille sopivalta ohjeelta.
Itse käytän tuossa myös joskus sitä,että nelosen jälkeen tulee neljä puoli.Monesti se neljä puoli rupeaa lasta huvittamaan ja tulee järki mukaan.
Se että tyttö ei antanut kaukosäädintä heti ja sen takia karkkipäivä perutaan on liian aikuismaisen käytöksen odottamista tytöltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veli ei saanut rangaistusta koska ei ollut tunnekouhussa. Tunnekuohua ei tullut koska veli oli tässä se tuhma osapuoli joka ei kohdannut epäreilua kohtelua.
Siskolle tuli kiukku tuplaepäreilun kohtelun myötä (isä ja veli veivät säätimen mistä syntyi harmi). Itsedäätelytaidot ovat vielä 7v:llä kehittymättä ja hän sai raivokohtauksen sillä tunnekuorma oli liian kova mihin muut käsittelykeinot eivät riittäneet. Tytön säätelytaitojen petettyä häntä vielä rankaistiin karkkipäivän menetyksellä. Todella epäreilu tilanne. Itse olisin rauhoittanut tilanteen ennen mitään karkkipäiväuhkailuja. Tai tässä tapauksessa vahingon jo tapahduttua ja tunnekuohun rauhoitettua joko perusin molempien karkkipäivän tai armahtaisin tyttöä.
En halua perua molempien karkkipäivää koska veli ei tehnyt mitään menettääksen sen. Se olisi minusta äärimmäisen epäreilua. Ja vaikka haluaisin armahtaa tyttöä, hän oppisi ainoastaan sen että meidän uhkauksiin ei tarvitse luottaa. Tätäkään en halua.
On totta että nyt tyttöä rankaistiin tunnekuohusta. Olet oikeassa :/ Tilanne olisi tullut rauhoittaa ensin. Ehkei tilanne ollut kasvatukseen sopiva vaan olisi yksinkertaisesti pitänyt laittaa televisio kiinni ja odottaa tilanteen laantumista. Oma pelkoni on, että tästä tyttö olisi vetänyt vielä extrapultit, mutta ehkei se olisi ollut niin paha kuin karkkipäivän menetys. Tai mistäs sen tietää, tuollaisilla tilanteilla on ollut taipumuksena eskaloitua sillä että tyttö olisi saattanut heittää säätimen. Ehkä olisi vain pitänyt ottaa se säädin kädestä...No nyt tilanne on taas äärimmäisen epäreilu. Totta kai noin pääsääntöisesti on hyvä olla sillä lailla johdonmukainen kasvatuksessa ettei anna tyhjiä uhkauksia. Kuitenkin tässä tilanteessa olisi myös hyvä vähän joustaa eikä mennä nyt kohtuuttomin rangaistuksin. Asian voi jutella tytön kanssa läpi ja sanoa, että ymmärrätte miksi tyttöä harmitti ja varmasti tilanne tuntui epäreilulta ja todeta että aikuisetkin voivat joskus toimia väärin ja pahoitella sitä. Ei kai sitä tyttöä nyt tarvitse rangaista rankaisemisen vuoksi ja sen takia että haluatte pitää kiinni autoritäärisestä linjasta, jos näin jälkeenpäin ei rankaisulle syytä ollut.
En taas halua antaa lapselle sitä signaalia että on ok olla tottelematta vaikka usean kerran sanotaan :( Ei sekään ole mielestäni oikea ratkaisu. Mies lupasi tehdä tänään lättyjä. Tiedossa on joka tapauksessa kiva päivä, kun on peli-ilta yms yms. Lapsi rauhoittui aika pian raivarin jälkeen ja ongelmia ei enää ollut. Leikki todella kauniisti. Meillä on kerrottu jos joskus on tullut meiltä ylilyöntiä tai on rankaistu selkeästi väärästä asiasta (eli luultu lapsen tehneen jotain mitä ei ollutkaan) ja silloin on tietysti pahoiteltu ja peruttu rangaistus. Tässä meillä taas taisi vain olla liian tiukka kuri, mutta lapsi ei totellut vaikka varoitettiin -> en voi perua rangaistusta. Voi toimia ensi kerran vain paremmin. Koitan illalla selittää lapselle että meidän olisi pitänyt antaa hänelle hiukan enemmän aikaa, että jos sitten oltaisiin saatu tilanne selvitettyä rauhallisesti ja kysyä hänen mielipidettään asiaan.
Juu eli teille on tärkeintä se että säilytätte äärimmäisen auktoriteettiaseman ja näytätte valtanne, ei se että kohtelette lasta reilusti. Asia selvä.
Totta kai on tärkeää että säilytämme auktoriteettiasemamme lasten edessä. Lasten kanssa eläessä ei eletä demokratiassa, lapset saavat vaihtoehdot joista päättää, eivät päättää tasaveroisena aikuisen kanssa. Pikkuhiljaa lasten valtaa päättää omista asioista lisätään. Tämä on mielestäni tärkeää rajojen luomisessa ikätasoisesti.
Asiat ok toki viedä äärimmäisyyksiin. Totta kai vanhempi päättää, mutta inhimillisyys, jousto ja omien virheiden myöntäminen ei kumoa auktoriteettiasemaa. Voi hyvänen aika!
Mutta kun lasta ei rankaistu virheellisesti. Häntä rankaistiin liian kovasti, mutta ei virheellisesti. Inhimillisyys tässä tapauksessa mielestäni on, että lapset saavat lättyjä pian.
Lasta rangaistiin virheellisesti koska esitetty vaatimus oli hänelle siinä tilanteessa liian suuri. Rankaisisitko lasta siitä, että hän ei osaa kuutosluokkalaisen matikan tehtäviä? Etkö? No miksi sitten rankaisette siitä, että hän ei pysty vielä kuutosluokkalaisen tunnesäätelyyn?
Alue: Aihe vapaa
No niitä neuvojahan minä tässä pyysin. Ei mennyt omasta mielestäni kamalan vahvasti. Tukea siihen tunteiden käsittelyyn nimenomaan kaipaan, halua osata tukea lasta siinä kiukussa, en antaa signaalia etteikö hänen kiukkunsa olisi oikeutettua.