Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää olla isä..
15.08.2019 |
Oon 19v ja saatiin muijan kans vauva 1 ja puol viikkoo sit. Oon nukkunu huonosti ja ollu koko ajan ahdistunut ja töissäkin menee päin p:tä. Tätä kai tää arki sitten on. Onneksi porukat on molemmilta tarjoutunu jeesii mutta silti tämä on kyllä aika syvältä, tuntuu että en osaa olla isä.
Tekis vaan mieli pakata reppu ja häipyä jonnekki.. Mitenhän tästä oikeen selviää, voitteko kertoa jotai neuvoja. Kiitti
Kommentit (167)
Pakkaa reppusi ja pakene. Älä tuhlaa elämästäsi 20v.
t. mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kuvottaa tämä inhottava suhtautuminen miehiin. Isät tarvisevat tukea yhtälailla kuin äiditkin! Ja sillä juuri tuetaan sitä koko perheen jaksamista, ettei isää jätetä ongelmiensa kanssa yksin, haukuta, kun kehtaa sanoa olevansa väsynyt, jne.!
Ap:lle propsit, että uskalsit ajatuksistasi kirjoittaa. Olen pahoillani, että sait täällä ikäviä kommentteja - toivottavasti olet nuo asialliset saanut tuolta poimittua ja loppujen antanut mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En tiedä, luetko ketjua enää, mutta haluan painottaa, että myös sinun jaksamisestasi huolehtiminen on tässä vaiheessa erittäin tärkeää ja sinullakin on oikeus tunteisiisi!
Koita tosiaan huolehtia siitä, että saat työpäiviä edeltävinä öinä nukutuksi. Keskustelkaa asiasta puolisosi kanssa. Sinä voit sitten viikonloppuisin/vapaapäivinä hoitaa yösyöttöjä, jos kumppanisi tahtoo levätä. Kannattaa myös suunnitella ne isyysvapaat. Hyödyntäkää myös saatavilla oleva vauvanhoitoapu, jotta saatte kumpikin levätä. Muistakaa myös, että kummallakin on oikeus päästä välillä kotoa vähän tuulettumaan, näkemään kavereita yms. Huolehtikaa yhdessä toisistanne ja pikkuisestanne!
Vierailija kirjoitti:
Pakkaa reppusi ja pakene. Älä tuhlaa elämästäsi 20v.
t. mies
Aika munaton "mies", joka tuollaista kirjoittelee. Sori vaan.
Mun ukko jos päättäisi lähteä niin sanoisin, että otat sitten vauvan mukaasi. :D
Vierailija kirjoitti:
1 ja puol viikkoa sitten?? Mikä aika tuo nyt on tehdä yhtään mitään päätelmiä isyydestä?
Vain teini voi ajatella noin.
Ap on juuri yhä teini. Liian nuori isäksi.
5/5, Rajalan reppu -viittauksesta papukaijamerkki.
En ihan käsittänyt miksi imitoit 19-vuotiasta, Rajalahan oli jo kolmekymppinen hylätessään lapsensa ja jättäessään raskaana olevan puolisonsa yksin.
Toisaalta Rajala käyttäytyi kuin kakara, aikuinen, iso, t.yhmä kakara.
Harva 19-vuotiaskaan on ihan niin t.yhmä kuin Rajala, "mies parhaassa iässä". Ja niillä surkeimmilla teineilläkin on huomattavasti enemmän toivoa kuin jo itseään esiintuoneella ääliöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jumankauta että on tyhmiä ihmisiä. Eikö sitä voi kasvaa aikuiseksi ja tutkiskella itseään ennen kun panna paukuttelee jonkun paksuksi. Ja onko se tyttökin kouluja ja työtä pakoileva niin että elättää itsensä yhteiskunnan tuilla lapsen avulla saaden enemmän tukia.
Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. 19v ei ole sellaista koulutusta tai harvoin on jolla elättää perheensä tai makselee elatusmaksuja 18 vuotta. Meneekö veronmaksajien piikkiin ja yleensä menee.
Ei ollut minullakaan isää ja kosti äidilleni kun jätti alkoholistin joka joi kaikki perheen rahat tai jos ei olisi jättänyt niin lapsille ei olisi ollut ruokaa ja meidät oltaisiin huostaanotettu. Kaksi ihmistä joilla kotiolot olivat aivan kamalat niin menivät yhteen, niin tietysti. Perustivat liian nuorina heti perheen jolla ei onnistumisen prosenttia paljoakaan ollut.
Jos tekee lapsia tai ottaa eläimiä niin pitää olla hoiva viettiä niin että laittaa ne omien tarpeidensa edelle.
Jos ei jaksa olla isä, niin ainahan sitä voi vaihtaa sukupuolta ja alkaa äidiksi. Nykyään kaikki on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua kuvottaa tämä inhottava suhtautuminen miehiin. Isät tarvisevat tukea yhtälailla kuin äiditkin! Ja sillä juuri tuetaan sitä koko perheen jaksamista, ettei isää jätetä ongelmiensa kanssa yksin, haukuta, kun kehtaa sanoa olevansa väsynyt, jne.!
Ap:lle propsit, että uskalsit ajatuksistasi kirjoittaa. Olen pahoillani, että sait täällä ikäviä kommentteja - toivottavasti olet nuo asialliset saanut tuolta poimittua ja loppujen antanut mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En tiedä, luetko ketjua enää, mutta haluan painottaa, että myös sinun jaksamisestasi huolehtiminen on tässä vaiheessa erittäin tärkeää ja sinullakin on oikeus tunteisiisi!
Koita tosiaan huolehtia siitä, että saat työpäiviä edeltävinä öinä nukutuksi. Keskustelkaa asiasta puolisosi kanssa. Sinä voit sitten viikonloppuisin/vapaapäivinä hoitaa yösyöttöjä, jos kumppanisi tahtoo levätä. Kannattaa myös suunnitella ne isyysvapaat. Hyödyntäkää myös saatavilla oleva vauvanhoitoapu, jotta saatte kumpikin levätä. Muistakaa myös, että kummallakin on oikeus päästä välillä kotoa vähän tuulettumaan, näkemään kavereita yms. Huolehtikaa yhdessä toisistanne ja pikkuisestanne!
Ne isyysvapaat olisi pitänyt suunnitella aikoja sitten ja sopia työnantajan kanssa, että vapaalle jäädään heti, kun vaimo ja vauva pääsevät sairaalasta kotiin. Jos ei edes tuon vertaa ole saanut aikaiseksi, niin mitähän sitten?
Moni kommenteista selittyy sillä, että ketjun otsikossa lukee "en jaksa enää olla isä" ja vauva on huikeat puolitoista viikkoa vanha. Puolikas viikko meni vauvalla sairaalassa ja nyt hän on ollut viikon kotona. Mies on uupunut jo tuossa ajassa niin, että suunnittelee lähtöä. Nythän hänen pitäisi olla isyyslomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua kuvottaa tämä inhottava suhtautuminen miehiin. Isät tarvisevat tukea yhtälailla kuin äiditkin! Ja sillä juuri tuetaan sitä koko perheen jaksamista, ettei isää jätetä ongelmiensa kanssa yksin, haukuta, kun kehtaa sanoa olevansa väsynyt, jne.!
Ap:lle propsit, että uskalsit ajatuksistasi kirjoittaa. Olen pahoillani, että sait täällä ikäviä kommentteja - toivottavasti olet nuo asialliset saanut tuolta poimittua ja loppujen antanut mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En tiedä, luetko ketjua enää, mutta haluan painottaa, että myös sinun jaksamisestasi huolehtiminen on tässä vaiheessa erittäin tärkeää ja sinullakin on oikeus tunteisiisi!
Koita tosiaan huolehtia siitä, että saat työpäiviä edeltävinä öinä nukutuksi. Keskustelkaa asiasta puolisosi kanssa. Sinä voit sitten viikonloppuisin/vapaapäivinä hoitaa yösyöttöjä, jos kumppanisi tahtoo levätä. Kannattaa myös suunnitella ne isyysvapaat. Hyödyntäkää myös saatavilla oleva vauvanhoitoapu, jotta saatte kumpikin levätä. Muistakaa myös, että kummallakin on oikeus päästä välillä kotoa vähän tuulettumaan, näkemään kavereita yms. Huolehtikaa yhdessä toisistanne ja pikkuisestanne!
En oo AP, mut haluan vaan sanoa sulle, että....KIITOS! Kiitos tästä viestistä. Tää on yks parhaita, mitä oon koskaan tältä palstalta lukenu. Nyt aion jättää tän palstan lopullisesti, mut muistaa kuitenkin tän sun positiivisen viestis täältä, kaikkien negatiivisten räpätysten seasta. Kaikkea hyvää elämääsi, oot sydämellinen henkilö ja se on äärettömän harvinaista nykymaailmassa ja erityisesti tällä palstalla ja netissä ylipäätään :)
Saakutin palliton pelle!!! Ole MIES ja kanna vastuusi isänä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko ap lapsi alunperin yhteisymmärryksessä toivottu vai ns. ylläri? Olet kuvauksesi mukaan melko nuori isäksi. Sinnittele ensimmäiset pari vuotta, sinä aikana näet toimiiko kumppanuus ja vanhemmuus äidin kanssa ja lapsi ehtii kehittyä huimasti tuoden esille omaa valloittavaa persoonaa ja mahdollisesti olet ehtinyt kiintyä taaperoon. Ei ole häpeä ottaa tukiverkostot hyötykäyttöön. Lapsen äiti mahdollisesti myös alta parikymppinen, muistuta tarvittaessa ettei lastenhoito, kotityöt ja yösyötöt voi mennä 50/50 jos olet työssäkäyvä ja hän kotona sekä se että tarvitset myös ohessa omaa aikaa esim.harrastukseen josta saa virtaa arkeen
Miksei muka yösyötöt voi mennä 50/50 vaikka toinen olisi kotona ja toinen töissä? Kyllähän molemmat tarvitsevat saman verran unta, ei sen kotona olevan unentarve ole yhtään vähäisempi tai vähäpätöisempi kuin töissä käyvän. Ei ihme jos äidit ovat uupuneita ja masentuneita jos tuollainen "äiti hoitaa yöheräilyt" -asenne on kovinkin yleinen.
Täh, yösyötöt puoliksi??
Eihän mieheltä maitoa tule?Kotona oleva voi nukkua pidempään ja nukkua myös päivällä vauvan kanssa, eli tilanne sillä tavalla eri.
Kotona ei myöskään tarvitse olla kovin skarppi, toisin kuin useissa töissä.Tuosta harrastuskohdasta olen kyllä eri mieltä, ei mies yksinään tarvitse harrastusta, ei ole mitään syytä miksi VAIN mies tarvitsisi.
Molemmat voi harrastaa jos haluaa, esim. kerran viikossa pitäisi molempien päästä ihan hyvin johonkin omaan harrastukseen.
Mikään pakko harrastus ei ole, mutta kiva lisä elämään ja nimenomaan molemmille, ei vain toiselle.Oletko koskaan kuullut rintamaitopumpusta ja tuttipullosta? ;D
Olen kuullut, mutta ei niillä ole tarkoitus tehdä elämästä hankalampaa kuten pumpata vain jonkun näennäisen ”tasa-arvon” vuoksi pulloon, jotta isä voi syöttää puolet kerroista yöllä.
Toki jos imetys ei onnistu, on syöttäminen yhtä helppoa molemmille, mutta jos imettää niin helpompaa se on äidillä imettää lapsi rinnalla puolinukuksissa/nukkuen kuin alkaa herättelemään ketään.
Itse en kyllä ole näin äitinäkään herännyt koskaan yöllä imettämään vauvaa. Puoliunessa siirsin rinnalle ja nukuin kun lapsi söi aikansa.
Myöhemmin lapsi mönki itse rinnalle, enkä herännyt tähän ollenkaan.
Turha tehdä asioista sen hankalampia kuin ne on.
Ei ihme jos vauva-arki väsyttää, jos imettämäänkin aina noustaan ja suunnilleen haetaan joku imetystyyny siihen, jotta menee varmasti ”oikein”.
Vierailija kirjoitti:
Minä mies sain ensimmäisen lapsen 37-v ja olin heti valmis isäksi ja hoidin häntä innolla. 19-v jos olisin lapsen saanut, niin voi taivas varjele. Kyllä se niin vain on, että isäksi on parempi tulla lähempänä 40-v niin on ehtinyt nuoruuden sekoilut jäädä joo taakse ja isyys on aivan mahtavaa. Lapselle on ehdottomasti hyväksi, että isä on vanha, koska hän on siihen valmis ja antaa kaiken aikansa lapselle, niin kuin itsekin.
Eli naiset, jos haluatte perhettä, niin hopeakettuja vain etsimään!
Siinä on vain se ikävä fakta että naisen lapsensaanti on heikompaa 40v kuin miehen. Ja suurin osa taitaa haluta kumppaniksi saman ikäluokan ihminen.
Kannataa myös ajatella missä iässänolet kun lapsesi on teiniangsti. Onko se helpompi handlata reiluna nelikymppisenä vai kun on +60?
APhän nyt vaikuttaa 5/5 trollialoitukselta, mutta se ei tarkoita ettei aiheesta voi keskustella.
Pitäisi kaikkien sisäistää että elämä muuttuu aina kun tulee vauva. Ei se ole vain sitä lapsen kanssa leppoisaa jokeltelua kuten vaippamainoksissa.
Ei kai kukaan tiedä onko sopeva vanhemmaksi ennenkuin lapsi tulee. Osalla saattaa kestää vähän pitempäänkin.
Serkkupoiks muuten tuli isäksi kun oli 19. Toinen reilu vuos myöhemmin ja samassa naimisiin. Seuraavana vuonna mamma ilmoitti muuttavansa toisen luo (ei kestänyt lapsiperhearkea) ja serkku jäi kahden pienen kanssa kotiin ihmettelemään. Hoitanut homman TODELLA mallikkaasti. Toki hänen onni ollut, että omat vanhemmat tukena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun olis nyt hyvä näyttää kaikille kuinka hyvä isä sinä olet ja ylpeä pienestä tulokkaasta. Ole paljon vauvan kanssa niin tutustutte pikkuhiljaa. Sinun aikasi tulee vähän myöhemmin kun lapsi kasvaa ja alkaa tuntea sinua.
Vierailija kirjoitti:
Saakutin palliton pelle!!! Ole MIES ja kanna vastuusi isänä!
Eiköhän ap ole trolli, vaikea kuvitella että 19v isyydenalku purkaisi tuntoja hetimiten vauvapalstalle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko ap lapsi alunperin yhteisymmärryksessä toivottu vai ns. ylläri? Olet kuvauksesi mukaan melko nuori isäksi. Sinnittele ensimmäiset pari vuotta, sinä aikana näet toimiiko kumppanuus ja vanhemmuus äidin kanssa ja lapsi ehtii kehittyä huimasti tuoden esille omaa valloittavaa persoonaa ja mahdollisesti olet ehtinyt kiintyä taaperoon. Ei ole häpeä ottaa tukiverkostot hyötykäyttöön. Lapsen äiti mahdollisesti myös alta parikymppinen, muistuta tarvittaessa ettei lastenhoito, kotityöt ja yösyötöt voi mennä 50/50 jos olet työssäkäyvä ja hän kotona sekä se että tarvitset myös ohessa omaa aikaa esim.harrastukseen josta saa virtaa arkeen
Miksei muka yösyötöt voi mennä 50/50 vaikka toinen olisi kotona ja toinen töissä? Kyllähän molemmat tarvitsevat saman verran unta, ei sen kotona olevan unentarve ole yhtään vähäisempi tai vähäpätöisempi kuin töissä käyvän. Ei ihme jos äidit ovat uupuneita ja masentuneita jos tuollainen "äiti hoitaa yöheräilyt" -asenne on kovinkin yleinen.
Täh, yösyötöt puoliksi??
Eihän mieheltä maitoa tule?Kotona oleva voi nukkua pidempään ja nukkua myös päivällä vauvan kanssa, eli tilanne sillä tavalla eri.
Kotona ei myöskään tarvitse olla kovin skarppi, toisin kuin useissa töissä.Tuosta harrastuskohdasta olen kyllä eri mieltä, ei mies yksinään tarvitse harrastusta, ei ole mitään syytä miksi VAIN mies tarvitsisi.
Molemmat voi harrastaa jos haluaa, esim. kerran viikossa pitäisi molempien päästä ihan hyvin johonkin omaan harrastukseen.
Mikään pakko harrastus ei ole, mutta kiva lisä elämään ja nimenomaan molemmille, ei vain toiselle.Oletko koskaan kuullut rintamaitopumpusta ja tuttipullosta? ;D
Olen kuullut, mutta ei niillä ole tarkoitus tehdä elämästä hankalampaa kuten pumpata vain jonkun näennäisen ”tasa-arvon” vuoksi pulloon, jotta isä voi syöttää puolet kerroista yöllä.
Toki jos imetys ei onnistu, on syöttäminen yhtä helppoa molemmille, mutta jos imettää niin helpompaa se on äidillä imettää lapsi rinnalla puolinukuksissa/nukkuen kuin alkaa herättelemään ketään.
Itse en kyllä ole näin äitinäkään herännyt koskaan yöllä imettämään vauvaa. Puoliunessa siirsin rinnalle ja nukuin kun lapsi söi aikansa.
Myöhemmin lapsi mönki itse rinnalle, enkä herännyt tähän ollenkaan.
Turha tehdä asioista sen hankalampia kuin ne on.
Ei ihme jos vauva-arki väsyttää, jos imettämäänkin aina noustaan ja suunnilleen haetaan joku imetystyyny siihen, jotta menee varmasti ”oikein”.
Siinä oiski kiva herätä yks aamu ja huomata et onkin unissaan kierähtänyt vauvan päälle.
Siis, jaksoitko olla peräti jonkun päivän isi. Heikosti sinulla on asiat, häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko ap lapsi alunperin yhteisymmärryksessä toivottu vai ns. ylläri? Olet kuvauksesi mukaan melko nuori isäksi. Sinnittele ensimmäiset pari vuotta, sinä aikana näet toimiiko kumppanuus ja vanhemmuus äidin kanssa ja lapsi ehtii kehittyä huimasti tuoden esille omaa valloittavaa persoonaa ja mahdollisesti olet ehtinyt kiintyä taaperoon. Ei ole häpeä ottaa tukiverkostot hyötykäyttöön. Lapsen äiti mahdollisesti myös alta parikymppinen, muistuta tarvittaessa ettei lastenhoito, kotityöt ja yösyötöt voi mennä 50/50 jos olet työssäkäyvä ja hän kotona sekä se että tarvitset myös ohessa omaa aikaa esim.harrastukseen josta saa virtaa arkeen
Miksei muka yösyötöt voi mennä 50/50 vaikka toinen olisi kotona ja toinen töissä? Kyllähän molemmat tarvitsevat saman verran unta, ei sen kotona olevan unentarve ole yhtään vähäisempi tai vähäpätöisempi kuin töissä käyvän. Ei ihme jos äidit ovat uupuneita ja masentuneita jos tuollainen "äiti hoitaa yöheräilyt" -asenne on kovinkin yleinen.
Täh, yösyötöt puoliksi??
Eihän mieheltä maitoa tule?Kotona oleva voi nukkua pidempään ja nukkua myös päivällä vauvan kanssa, eli tilanne sillä tavalla eri.
Kotona ei myöskään tarvitse olla kovin skarppi, toisin kuin useissa töissä.Tuosta harrastuskohdasta olen kyllä eri mieltä, ei mies yksinään tarvitse harrastusta, ei ole mitään syytä miksi VAIN mies tarvitsisi.
Molemmat voi harrastaa jos haluaa, esim. kerran viikossa pitäisi molempien päästä ihan hyvin johonkin omaan harrastukseen.
Mikään pakko harrastus ei ole, mutta kiva lisä elämään ja nimenomaan molemmille, ei vain toiselle.Oletko koskaan kuullut rintamaitopumpusta ja tuttipullosta? ;D
Olen kuullut, mutta ei niillä ole tarkoitus tehdä elämästä hankalampaa kuten pumpata vain jonkun näennäisen ”tasa-arvon” vuoksi pulloon, jotta isä voi syöttää puolet kerroista yöllä.
Toki jos imetys ei onnistu, on syöttäminen yhtä helppoa molemmille, mutta jos imettää niin helpompaa se on äidillä imettää lapsi rinnalla puolinukuksissa/nukkuen kuin alkaa herättelemään ketään.
Itse en kyllä ole näin äitinäkään herännyt koskaan yöllä imettämään vauvaa. Puoliunessa siirsin rinnalle ja nukuin kun lapsi söi aikansa.
Myöhemmin lapsi mönki itse rinnalle, enkä herännyt tähän ollenkaan.
Turha tehdä asioista sen hankalampia kuin ne on.
Ei ihme jos vauva-arki väsyttää, jos imettämäänkin aina noustaan ja suunnilleen haetaan joku imetystyyny siihen, jotta menee varmasti ”oikein”.
Miten joku voi ihan oikeasti olla näin tollo, että luulee että jos itse pystyy nukkumaan imettäessä tai imettämään nukkuessa, niin kaikki muutkin naiset pystyvät? Ja jos ei joku syystä tai toisesta pysty, niin se on tyhmän akan oma syy eikä sen tarttekaan nukkua?
Jotenkin näen aina punaista, kun joku alkaa pätemään tällä "kyllä minäkin" höpötyksellä. Kuule, meillä nukkui lapset 2 kk iästä täydet yöt, mutta en minä täällä lyttää väsyneitä äitejä ja huutele että opetelkaa torvet nukuttamaan ne lapsenne. Vähän voisi miettiä mitä suustaan laukoo.
Uskomattoman ilkeitä kommentteja 😮 Sinä ap olet uudessa tilanteessa ja ollut siinä vasta vähän aikaa. Tarvitsette tukea ja neuvoja, ottakaa ne vastaan. Ei ole häpeä kokea tietämättömyyttä ja tunteita. Kestää enemmän tai vähemmän aikaa kun alatte tottua ja siihen asti opettelette, kärsivällisyyttä. Siitä pidä huoli ettet itse ja kumpikaan ala mitenkään hurjastella ja paeta rasittavuutta huonoon elämään saati sivusuhteisiin. Töissä puhu reilusti, jos eivät tiedä mitä on meneillään. Järjestäkää aikaa ollaksenne kahdestaan, kolmestaan ja erikseen kavereidenne kanssa ja kunnioittakaa toisianne. Hermot saattaa mennä välillä ja sekin on luonnollista, kunhan ei liian rajusti. Rakkautta.
Väittöisin että lähes kaikilla tuoreilla vanhemmilla on samanlaisia ajatuksia.
Muistan että ekan 4 kk ajan kaduin joka päivä lapsen saamista, seuraavat 3 kk joka toinen päivä, vuoden päästä enää kerran viikossa jne. Nyt lapsi on koululainen ja hönnon tärkein asia elämässäni ja olen ikionnellinen, että hän tuli elämääni.
Elämä muuttuu radikaalisti lapsen myötä. Aluksi on myös kauhea univaje. Se on tärkeintä, että saatte nukuttua. Nukkukaa vuoronperään, jotta saatte unta niin, että pysytte tolkuissanne. Minulka ja monella on rajana 5 h vuorokaudessa, että kokee pysyvänsä hengissä, vaikkei olekaan normaaleissa voimissa. Ottakaa vuoronperään päiväunia.
Muut jutut kannattaa laittaa hetkeksi ns hyllylle elämässä ja ottaa rauhallisemmin. Jo vuoden päästä on ihan parempi tilanne. Ja se ns Oma elämä alkaa pikkuhiljaa tulla takaisin ajan myötä, vaikka nyt aluksi tuntuu siltä kuin se olisi kadonnut ikuisesti.
Ja pyytäkää arkeen apua vanhemmiltanne ja sukulaisilta ja kavereilta. Ei pidä luulla, että on pärjättävä yksin. Pyytäkää rohkeasti esim lastenhoitoapua jotta saatte nukuttua. Ja opettele hoitamaan vauvaa, kun tulet lähriseksi hänen kanssaan, koet siten hienon palkinnon kaikesta raskaasta osuudesta. Aluksi äideilläkään ei ole tunnesidettä vauvaan. Se on vain vieras tyyppi, joka on muuttanut kotiin ja laittanut elämön seksisin. Se tunneside syntyy vain vauvaa hoitamalla.