Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää olla isä..
15.08.2019 |
Oon 19v ja saatiin muijan kans vauva 1 ja puol viikkoo sit. Oon nukkunu huonosti ja ollu koko ajan ahdistunut ja töissäkin menee päin p:tä. Tätä kai tää arki sitten on. Onneksi porukat on molemmilta tarjoutunu jeesii mutta silti tämä on kyllä aika syvältä, tuntuu että en osaa olla isä.
Tekis vaan mieli pakata reppu ja häipyä jonnekki.. Mitenhän tästä oikeen selviää, voitteko kertoa jotai neuvoja. Kiitti
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Ketjun vastaukset olisivat paljon ystävällisempiä, jos AP olisi tuore äiti.
Sukupuoli vaikuttaa nyt näihin vastauksiin eikä miehelle haluta jostain syystä antaa tukea hyvin inhimillisiin tunteisiin?
Ihan tyypillistä, ei isät yleensä saa mitään tukea. Äideiltä kysytään vointia ja miten mennyt lapsen kanssa. Neuvolassa isät on ilmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on hyvä hetki joko mokata kaikki tai kasvaa mieheksi. Nussia osaa aivovammainenkin, mutta isäksi ja puolisoksi siitä ei ole.
Valvot minkä valvot, nukkua saat sitten haudassa. Helpompi sinulla on kuin sillä tyttöparalla, joka on fyysisestikin ruhjeilla, ja joka huomaa tehneensä vauvan idi ootille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun vastaukset olisivat paljon ystävällisempiä, jos AP olisi tuore äiti.
Sukupuoli vaikuttaa nyt näihin vastauksiin eikä miehelle haluta jostain syystä antaa tukea hyvin inhimillisiin tunteisiin?Ihan tyypillistä, ei isät yleensä saa mitään tukea. Äideiltä kysytään vointia ja miten mennyt lapsen kanssa. Neuvolassa isät on ilmaa.
Eivät ole, jos isä on ISÄ. Mieheni hoiti itse muutaman neuvolakäynnin ja sai ihan saman kohtelun kuin minä. Se on itsestä kiinni, ruikuttaja, oletko oman elämäsi sankari vai lusmuileva statisti.
Mutta harvalla isällä on viikko synnytyksen jälkeen tikit perseessä ja nännit verillä.
Vierailija kirjoitti:
Oliko ap lapsi alunperin yhteisymmärryksessä toivottu vai ns. ylläri? Olet kuvauksesi mukaan melko nuori isäksi. Sinnittele ensimmäiset pari vuotta, sinä aikana näet toimiiko kumppanuus ja vanhemmuus äidin kanssa ja lapsi ehtii kehittyä huimasti tuoden esille omaa valloittavaa persoonaa ja mahdollisesti olet ehtinyt kiintyä taaperoon. Ei ole häpeä ottaa tukiverkostot hyötykäyttöön. Lapsen äiti mahdollisesti myös alta parikymppinen, muistuta tarvittaessa ettei lastenhoito, kotityöt ja yösyötöt voi mennä 50/50 jos olet työssäkäyvä ja hän kotona sekä se että tarvitset myös ohessa omaa aikaa esim.harrastukseen josta saa virtaa arkeen
Ja tästä syystä meillä näemmä syntyvyyskin laskee kuin lehmän häntä. En ainakaan itse alkaisi mistään hinnasta tinkimään 50/50 osuudesta vaikka teenkin töitä kotoa käsin. Tuon tuosta täälläkin valitetaan ettei kotona oleva äippä tee mitään ja mies tuntee olevansa pelkästään maksumiehenä. Sekään ei näemmä olisi hyvä jos toinen sitten tekisin töitä mutta vaatisi puolisoaan tekemään oman osansa :D
No onneksi täällä päässä ei tule mukulan mukulaa sillä mulla ei riittäisi yksinkertaisesti energiat täydelliseen kotihengettärenä oloon sekä työntekoon.
"Uli uli uli uli uli, mä haluun erikoiskohtelua kikkelini takia... mullakin on hittu halki ja jälkisupistuksia ja verta valuu kuin härän kurkusta ja tissejä särkee."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhasta leffasta kopioitua "Tarvitaan m ulkku siittämään lapsi, mutta mies kasvattamaan lapsi". Toisaalta tänä päivänä tämä varmaan tulkittaisiin toksiseksi maskuliinisuudeksi.
Viime kädessä joko lähtee tilanteesta tai vastaa haasteeseen. Uskon suurimman osan vanhemmista kyseenalaisaneen jossain kohtaa lasten saamisen, mutta suurin osa myös pysyy tilanteessa onnistuen vanhemmuudessa vaihtelevasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun vastaukset olisivat paljon ystävällisempiä, jos AP olisi tuore äiti.
Sukupuoli vaikuttaa nyt näihin vastauksiin eikä miehelle haluta jostain syystä antaa tukea hyvin inhimillisiin tunteisiin?Ihan tyypillistä, ei isät yleensä saa mitään tukea. Äideiltä kysytään vointia ja miten mennyt lapsen kanssa. Neuvolassa isät on ilmaa.
Synnytyksen jälkeen äidin vointi kiinnostaa vain sen verran, että äiti jaksaa hoitaa lasta ja miten imetys sujuu, vauvan vointia siellä seurataan. Jatkossa isä voi käyttää lasta neuvolassa määräaikaistarkastuksissa, niin mieskin pääsee käyttämään neuvolan palveluita samalla mitalla mitä lapsen äiti tuossa vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian nuorena rupesit, poika parka... No nyt vaan pitää sinnitellä vajaa nelikymppiseksi, sitten ehtii vielä kääntää uuden vaihteen ja pistää menojalalla koreasti.
Kyllä se siitä! Anna aikaa kaikelle uudelle. Se on SUN OMA LAPSI. Sun vastuulla.
Kaikki menee kyl hyvin. Hakekaa apua jos tuntuu siltä.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko ap lapsi alunperin yhteisymmärryksessä toivottu vai ns. ylläri? Olet kuvauksesi mukaan melko nuori isäksi. Sinnittele ensimmäiset pari vuotta, sinä aikana näet toimiiko kumppanuus ja vanhemmuus äidin kanssa ja lapsi ehtii kehittyä huimasti tuoden esille omaa valloittavaa persoonaa ja mahdollisesti olet ehtinyt kiintyä taaperoon. Ei ole häpeä ottaa tukiverkostot hyötykäyttöön. Lapsen äiti mahdollisesti myös alta parikymppinen, muistuta tarvittaessa ettei lastenhoito, kotityöt ja yösyötöt voi mennä 50/50 jos olet työssäkäyvä ja hän kotona sekä se että tarvitset myös ohessa omaa aikaa esim.harrastukseen josta saa virtaa arkeen
Yösyötöistä samaa mieltä, lähtökohtaisesti kotona oleva hoitaa koska voi nukkua päivällä. Mutta iltaisin ja viikonloppuisin lasta hoidetaan kyllä yhdessä ja vuorotellen, eikä vastasyntyneen äidille voi kyllä missään tapauksessa syltää päävastuusta kotitöistä. Äitihän on vasta toipumassa synnytyksestä. Yleensä tuossa vaiheessa isä on isyyslomalla, tekee kotitöitä ja laittaa ruokaan äidin keskittyessä imetykseen. Harrastusten ja huvitusten aika on sitten kun arki rullaa edes joten kuten. Tai näin siis tuntemissani aikuisissa perheissä joissa vauva on suunniteltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun vastaukset olisivat paljon ystävällisempiä, jos AP olisi tuore äiti.
Sukupuoli vaikuttaa nyt näihin vastauksiin eikä miehelle haluta jostain syystä antaa tukea hyvin inhimillisiin tunteisiin?Ihan tyypillistä, ei isät yleensä saa mitään tukea. Äideiltä kysytään vointia ja miten mennyt lapsen kanssa. Neuvolassa isät on ilmaa.
Eivät ole, jos isä on ISÄ. Mieheni hoiti itse muutaman neuvolakäynnin ja sai ihan saman kohtelun kuin minä. Se on itsestä kiinni, ruikuttaja, oletko oman elämäsi sankari vai lusmuileva statisti.
Mutta harvalla isällä on viikko synnytyksen jälkeen tikit perseessä ja nännit verillä.
Paskapuhetta. Sinäkään et osaa muuta kun aukoo päätäsi. Sulla ei ole mitään oikeutta sanoa minun isyydestäni yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttäviä kommentteja täällä.
Ap, mikä tuntuu pahimmilta tällä hetkellä? Arjen työt, omien menojen vähentäminen, katkonaiset yöt vai joku muu? Vauva on SUURI muutos ja sopeutuminen ottaa aikansa. Älä hätäile. Voisiko olla mahdollista, että kertoisit lapsen äidille fiiliksistä? Ei ehkä ihan suoraan, mutta jotain? Tai omille vanhemmille. Puhuminen voi auttaa.
Vauva on niin suuri muutos elämässä, että se voi laukaista miehessäkin ns. Baby bluesia eli mielialan laskua.
Minä äitinä olen kokenut jotain samaa. Ensimmäisten viikkojen aikana olisin voinut antaa lapseni pois. Se ei tarkoittanut, että olin/olen huono äiti. Tai että en rakastaisi lapsiani. Se vain otti hieman aikaa sopeutua.
Vierailija kirjoitti:
Vanhasta leffasta kopioitua "Tarvitaan m ulkku siittämään lapsi, mutta mies kasvattamaan lapsi". Toisaalta tänä päivänä tämä varmaan tulkittaisiin toksiseksi maskuliinisuudeksi.
Viime kädessä joko lähtee tilanteesta tai vastaa haasteeseen. Uskon suurimman osan vanhemmista kyseenalaisaneen jossain kohtaa lasten saamisen, mutta suurin osa myös pysyy tilanteessa onnistuen vanhemmuudessa vaihtelevasti.
Jas mikä siinä on, että naiset valitseekin just niitä mulkkuja lapsen isäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastedes huolehdit ehkäisystä. Nyt vaan otat vastuun tekosistas ja elät sen vähintään 18v elinkautisen. Sillä sen aikaa olet jälkikasvustasi vastuussa.
Niin muuten. Itse sain esikoiseni 20v ja 1 vk ikäisenä niin että tiedän mitä se on.
Vierailija kirjoitti:
Jännä suhtautuminen kyl ihmisillä. Kateutta ilmas ku ette ite voi saada skidejä? Niinkö? Se selittäis ton aggressiivisen ja päällekäyvän asenteen..
En oo sanonu että en halunnu lasta, tää on vaan ollu perseestä, ette varmaa ite oo koskas ollu tässä tilanteessa nii helppo huudella..
Ap
Kuulepas keskenkasvuinen. Tällä palstalla suurin osa on moninkertaisia isejä ja äitejä ja tasan tarkkaan tiedetään, millaista on elää vauva-, taapero-, pikkulapsi-, koululais- ja teiniarkea.
Nyt on sinun aikasi kasvaa aikuiseksi. Ota pää pois persiistäsi ja keskity olemaan vastuullinen vanhempi lapsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko ap lapsi alunperin yhteisymmärryksessä toivottu vai ns. ylläri? Olet kuvauksesi mukaan melko nuori isäksi. Sinnittele ensimmäiset pari vuotta, sinä aikana näet toimiiko kumppanuus ja vanhemmuus äidin kanssa ja lapsi ehtii kehittyä huimasti tuoden esille omaa valloittavaa persoonaa ja mahdollisesti olet ehtinyt kiintyä taaperoon. Ei ole häpeä ottaa tukiverkostot hyötykäyttöön. Lapsen äiti mahdollisesti myös alta parikymppinen, muistuta tarvittaessa ettei lastenhoito, kotityöt ja yösyötöt voi mennä 50/50 jos olet työssäkäyvä ja hän kotona sekä se että tarvitset myös ohessa omaa aikaa esim.harrastukseen josta saa virtaa arkeen
Ja tästä syystä meillä näemmä syntyvyyskin laskee kuin lehmän häntä. En ainakaan itse alkaisi mistään hinnasta tinkimään 50/50 osuudesta vaikka teenkin töitä kotoa käsin. Tuon tuosta täälläkin valitetaan ettei kotona oleva äippä tee mitään ja mies tuntee olevansa pelkästään maksumiehenä. Sekään ei näemmä olisi hyvä jos toinen sitten tekisin töitä mutta vaatisi puolisoaan tekemään oman osansa :D
No onneksi täällä päässä ei tule mukulan mukulaa sillä mulla ei riittäisi yksinkertaisesti energiat täydelliseen kotihengettärenä oloon sekä työntekoon.
Tämän palstan kitkerät valittajamiehet nyt ovat ihan oma lukunsa. Maailma on onneksi pullollaan hyviä ja osallistuvia isiä ja aviomiehiä. Tai oikeastaan normaalin perheen näkökulmasta ei voi puhua edes osallistumisesta, koska kunnon mies ei todellakaan ole mikään äidin pikku apupoika joka vaihtaa vaipan joskus ja jouluna, vaan tasa-arvoinen vanhempi.
Niin no ne äipätkin nykyään haluaisi vain rauhassa imettää ja ennen kaikkea somettaa ;)
En jaksa lukea koko ketjua, mutta ap: sellaista se on. Tyttöystäväsi on todennäköisesti ainakin tuplasti niin väsynyt kuin sinä. Nämä ensimmäiset viikot ja kuukaudet ovat aika lailla vain hengissä selviämistä, keskittykää siihen. Sinun tehtäväsi on tässä vaiheessa selkeä (kuten muillakin tuoreilla isillä): huolehtia, että tyttöystävälläsi ja vauvalla on hyvä olla. Hoida vauvaa rohkeasti, suhteesi lapseesi kehittyy kun hoivaat häntä. Varmasti tuntuu alkuun siltä, että et osaa, ja silloin on helppoa vetäytyä syrjään, ja ajatella että antaa jonkun "osaavamman" hoitaa homma. Mutta kaikki me olemme joskus hoitaneet vauvaa ensimmäisen kerran. Ei naisilla ole mitään sisäänrakenettua vauvanhoitotaitoa, vaan tekemällä kaikki oppivat. Kyllä se siitä. Alku on rankka, mutta huomaat myöhemmin, että homma on kaiken rankkuuden arvoista.
Miksi te puhutte äideistä ja isistä? Eikö olisi parasta puhua vanhemmista?
Isä=vanhempi
Äiti=vanhempi
Ihmisen sukupuolella ei ole tässä asiassa mitään merkitystä joten käyttäkää ilmaisua vanhempi.
Jos et halua enään olla vanhempi lapselle niin helpointa on ettet enään pidä lapseesi mitään yhteyttä, toki elatusmaksuja joudut lapsen toiselle vamhemmalle.
Voi jeesus mikä pikkupoika. Älä harrasta seksiä jollet osaa ehkäisyä käyttää. Lasten ei kuulu saada lapsia.