Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää olla isä..
15.08.2019 |
Oon 19v ja saatiin muijan kans vauva 1 ja puol viikkoo sit. Oon nukkunu huonosti ja ollu koko ajan ahdistunut ja töissäkin menee päin p:tä. Tätä kai tää arki sitten on. Onneksi porukat on molemmilta tarjoutunu jeesii mutta silti tämä on kyllä aika syvältä, tuntuu että en osaa olla isä.
Tekis vaan mieli pakata reppu ja häipyä jonnekki.. Mitenhän tästä oikeen selviää, voitteko kertoa jotai neuvoja. Kiitti
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Jännä suhtautuminen kyl ihmisillä. Kateutta ilmas ku ette ite voi saada skidejä? Niinkö? Se selittäis ton aggressiivisen ja päällekäyvän asenteen..
En oo sanonu että en halunnu lasta, tää on vaan ollu perseestä, ette varmaa ite oo koskas ollu tässä tilanteessa nii helppo huudella..
Ap
Minulla on kaksi aikuista lasta, jotka itse työnsin ruumiistani ulos, ja voin vakuuttaa, että tuo murrosikäisen finninen itsesääli, jota nyt käyt ansaitusti läpi, ei ole mitään verrattuna vaimosi tekemään urakkaan. Saati siihen, mitä on seuraavat 18 vuotta.
Tulee ihan vimmattu halu piestä sinusta tuo kakaramaisuus ulos. Isästäsi ei siihen näy olevan, oliko hän lapamato kuten sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälainen vätys täytyy 19-vuotiaan olla jos ei jaksa heräillä muutamaa kertaa yöllä?
Luuletko että intissä odotetaan että saat thl:n suosituksen mukaan unta harjoituksissa?
Ei tuon ikäisellä voi todellakaan olla mikään asia jaksamisesta kiinni, olet fyysisesti elämäsi parhaassa kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä suhtautuminen kyl ihmisillä. Kateutta ilmas ku ette ite voi saada skidejä? Niinkö? Se selittäis ton aggressiivisen ja päällekäyvän asenteen..
En oo sanonu että en halunnu lasta, tää on vaan ollu perseestä, ette varmaa ite oo koskas ollu tässä tilanteessa nii helppo huudella..
ApKuule, eiköhän suurimmalla osalla tähän ketjuun vastanneista ole lapsi tai lapsia. Ja äideillä se univaje on yleensä vielä suurempi kuin isillä.
Kommentista päätellen et oo mikään erityisen hyvä äiti jos et tajua että töissä käyvällä vanhemmalla myös rankkaa. Häpeä! T. Yks toinen äiti
Aloittajan lapsi on puolitoista viikkoa vanha, joten aloittajan pitäisi olla kotona isyysvapaalla huolehtimassa synnytyksestä toipuvasta vaimostaan ja lapsestaan. Miehen pitää käydä kaupassa, tehdä ruokaa, pyykätä ja siivota, että nainen saa imetyksen alkuun. Miehelle riittää vauvan kanssa puuhaa kylvetyksen, vaippojen vaihdon, silittelyn ja kanniskelun kanssa. Isyysvapaalla mieskin ehtii nukkua päiväunia.
Ymmärrän sua ap. Alkuajat vastasyntyneen kanssa oli munkin mielestä tosi raskasta, kun ei saanut nukkua kunnolla, vauva heräili paljon ja vauvalla oli koliikkivaivaa. Ja olin sentään vauvan äiti ja äideillehän vauvaan kiintyminen tapahtuu jo raskauden aikana, isillä kiintymiseen saattaa ilmeisesti mennä vähän aikaa sen jälkeen kun vauva on syntynyt. Kyllä se siitä helpottuu, koita jaksaa. Ja pidä isyyslomaa tai muuta lomaa, jos se on mahdollista, niin ei tarvitse herätä aikaisin aamulla töihin. Ja muista että et ole ainoa, joka kokee tuon vaiheen raskaaksi, on ihan normaalia olla väsynyt tuossa tilanteessa. Pikku hiljaa elämä kuitenkin helpottuu, kun vauva alkaa nukkua paremmin. Tuota vaihetta ei kestä ikuisesti.
T. 10-v. lapsen äiti
Tuo on puppua, että äideillä tapahtuu kiintyminen vauvaan jo raskauden aikana. Minulla meni siihen melko tarkkaan kuukausi. Vauvaa hoitamalla se isänkin kiintymys lapseen tulee, lapseen pitää käyttää aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa huono provo, ei kukaan voi olla noin tyhmä.
Sitä se vanhemmuus on. Lapset edellä.
Itse meinasin räjähtää myös muutaman ensimmäisen kuukauden aikana univajeen takia. Nyt en edes muista niitä aikoja.
Joko kävit armeijan? Siellähän sitä ainkin oppii olemaan nukkumatta, vaikka väsyttää, mutta velvollisuudet pitää hoitaa (sanoo oma mieheni, joka jaksaa niiden muistojen myötä kuulemma olla nukkumatta jos tarvis).
Mites isyysvapaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä suhtautuminen kyl ihmisillä. Kateutta ilmas ku ette ite voi saada skidejä? Niinkö? Se selittäis ton aggressiivisen ja päällekäyvän asenteen..
En oo sanonu että en halunnu lasta, tää on vaan ollu perseestä, ette varmaa ite oo koskas ollu tässä tilanteessa nii helppo huudella..
Ap
Mä oon ihan äiti. Tulin äidiksi kun olin 19 ja siksi sanon, että kasva aikuiseksi ja jatkossa vedä vaan käteen. Reaktioni johtuu ihan tuosta lauseesta, että sun tekis mieli häipyä. Eli luistaa vastuusta ja jättää se lapsen äiti pulaan kuin pahainen kakara heti, kun ei oo kivaa. Että oikeen 1,5 viikkoa oot joutunut vähän epämukavasti valvomaan. Luuletko, että sillä lapsen äidillä on yhtään helpompaa? Paikat paskana synnytyksestä ja vauva ja vielä mieslapsi riesana.
Vierailija kirjoitti:
Olipa huono provo, ei kukaan voi olla noin tyhmä.
19-vuotias voi. Ja vielä tyhmempikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on puppua, että äideillä tapahtuu kiintyminen vauvaan jo raskauden aikana. Minulla meni siihen melko tarkkaan kuukausi. Vauvaa hoitamalla se isänkin kiintymys lapseen tulee, lapseen pitää käyttää aikaa.
Mun vauva on 3kk enkä oo vieläkään oikein kiintynyt. Hoidan ja tykkään siitä, mutta en osaa tunnistaa mikä sillä on hätänä ja mielelläni lykkään sen isänsä syliin, kun se itkee. Isänsä taas on hyvinkin kiintynyt ja ymmärtää ja osaa.
Miten täällä on tänään näin epäempaattisia kommentoijia liikkeellä? Mielestäni ap:n haukkuminen lyttyyn on täysin tarpeetonta eikä se auta häntä (eikä myöskään ap:n vaimoa). Ap:han ei ole lähtenyt minnekään. Hän ihan oikein tiedostaa omat tunteensa ja yrittää saada apua ja vertaistukea omaan tilanteeseensa. Voiko joku, jolla on omia lapsia, rehellisesti sanoa, että alku vastasyntyneen (1. lapsen) kanssa ei olisi ollut rankkaa? Kukaan ei kerro neuvolassa, millaista se on kun lapsi syntyy. Se tuli ainakin itselleni yllätyksenä. Olen lukenut että jossain Aasian maassa vauvan syntymän jälkeen isoäiti hoitaa ja huolehtii äidistä ja vauvasta about ensimmäisen kuukauden ajan, koska alku on niin rankkaa. Sellainen palvelu tekisi hyvää meille suomalaisillekin. Me ihmiset ollaan erilaisia ja ap:lla on ilmeisesti nyt poikkeuksellisen rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksoin lukea vaan kaksi sivua, mutta eikö kukaan tarttunut siihen että tämä on päivänselvä provo?
No mitäs panit, kikkeliskokkelis. Olisit käyttäny kumia tai hankkinu muijan jolla on ehkäisy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa huono provo, ei kukaan voi olla noin tyhmä.
Kyllä voi, helposti. Tiedän pari kolmekymppistä, jotka ykskaks tajus, että lapsen saanti ei olekaan kivaa.
Menkää perheasiainneuvottelukeskukseen juttelemaan (maksutonta ja ei ollenkaan uskonnollista vaikka kirkon toimintaa onkin). Vanhemmaksi kasvaminen saattaa ottaa aikaa ja olette vielä kovin nuoria. Älä luovuta, koska tunnelin päässä on myös niitä ilon hetkiä ❤️
Mee juttelee jonku ammattilaisen kanssa sun tuntemuksista, väsymyksestä. Vauva on vasta pieni ja ei ole aina helppoo vauva arki, mut kyllä se siitä kasvaa. Voi tuntua et aika nyt matelee hitaasti, mut yks hujaus niin sun ipana kirjoittaa ylioppilaaksi. Varmaan haluat olla isä lapsellesi nyt ja tulevaisuudessa. Lapsesi tarvitsee sua. Älä hylkää sitä. Hae apua jos mieli on maassa, kyllähän sitä väsyttää jos vauva valvottaa ja töihinkin pitää mennä. Kyllä elämä paremmaksi muuttuu. kaikkea hyvää.
Kyllä se siitä . Jos sinä käyt töissä, et ole velvollinen heräilemään öisin. Älä välitä ihmisten ilkeydestä . Tsemppiä kovasti !
Jos et jaksa niin et jaksa. On järkevää ajatella omaa jaksamista. Halveksin heitä jotka eivät kuuntele kehoaan vaan suorittavat kunnes eivät jaksa edes sängystä nousta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko ap lapsi alunperin yhteisymmärryksessä toivottu vai ns. ylläri? Olet kuvauksesi mukaan melko nuori isäksi. Sinnittele ensimmäiset pari vuotta, sinä aikana näet toimiiko kumppanuus ja vanhemmuus äidin kanssa ja lapsi ehtii kehittyä huimasti tuoden esille omaa valloittavaa persoonaa ja mahdollisesti olet ehtinyt kiintyä taaperoon. Ei ole häpeä ottaa tukiverkostot hyötykäyttöön. Lapsen äiti mahdollisesti myös alta parikymppinen, muistuta tarvittaessa ettei lastenhoito, kotityöt ja yösyötöt voi mennä 50/50 jos olet työssäkäyvä ja hän kotona sekä se että tarvitset myös ohessa omaa aikaa esim.harrastukseen josta saa virtaa arkeen
Miksei muka yösyötöt voi mennä 50/50 vaikka toinen olisi kotona ja toinen töissä? Kyllähän molemmat tarvitsevat saman verran unta, ei sen kotona olevan unentarve ole yhtään vähäisempi tai vähäpätöisempi kuin töissä käyvän. Ei ihme jos äidit ovat uupuneita ja masentuneita jos tuollainen "äiti hoitaa yöheräilyt" -asenne on kovinkin yleinen.
Täh, yösyötöt puoliksi??
Eihän mieheltä maitoa tule?Kotona oleva voi nukkua pidempään ja nukkua myös päivällä vauvan kanssa, eli tilanne sillä tavalla eri.
Kotona ei myöskään tarvitse olla kovin skarppi, toisin kuin useissa töissä.Tuosta harrastuskohdasta olen kyllä eri mieltä, ei mies yksinään tarvitse harrastusta, ei ole mitään syytä miksi VAIN mies tarvitsisi.
Molemmat voi harrastaa jos haluaa, esim. kerran viikossa pitäisi molempien päästä ihan hyvin johonkin omaan harrastukseen.
Mikään pakko harrastus ei ole, mutta kiva lisä elämään ja nimenomaan molemmille, ei vain toiselle.Oletko koskaan kuullut rintamaitopumpusta ja tuttipullosta? ;D
Olen kuullut, mutta ei niillä ole tarkoitus tehdä elämästä hankalampaa kuten pumpata vain jonkun näennäisen ”tasa-arvon” vuoksi pulloon, jotta isä voi syöttää puolet kerroista yöllä.
Toki jos imetys ei onnistu, on syöttäminen yhtä helppoa molemmille, mutta jos imettää niin helpompaa se on äidillä imettää lapsi rinnalla puolinukuksissa/nukkuen kuin alkaa herättelemään ketään.
Itse en kyllä ole näin äitinäkään herännyt koskaan yöllä imettämään vauvaa. Puoliunessa siirsin rinnalle ja nukuin kun lapsi söi aikansa.
Myöhemmin lapsi mönki itse rinnalle, enkä herännyt tähän ollenkaan.
Turha tehdä asioista sen hankalampia kuin ne on.
Ei ihme jos vauva-arki väsyttää, jos imettämäänkin aina noustaan ja suunnilleen haetaan joku imetystyyny siihen, jotta menee varmasti ”oikein”.Miten joku voi ihan oikeasti olla näin tollo, että luulee että jos itse pystyy nukkumaan imettäessä tai imettämään nukkuessa, niin kaikki muutkin naiset pystyvät? Ja jos ei joku syystä tai toisesta pysty, niin se on tyhmän akan oma syy eikä sen tarttekaan nukkua?
Jotenkin näen aina punaista, kun joku alkaa pätemään tällä "kyllä minäkin" höpötyksellä. Kuule, meillä nukkui lapset 2 kk iästä täydet yöt, mutta en minä täällä lyttää väsyneitä äitejä ja huutele että opetelkaa torvet nukuttamaan ne lapsenne. Vähän voisi miettiä mitä suustaan laukoo.
No on se vähän tyhmää tehdä asioista hankalampia kuin ne ovat.
Niinpä, maailmaa on epäreilu; toiset eivät saa lapsia vuosien yrittämisen jälkeen. Toiset taas eivät pitäisi saada lapsia. Lapsi parka.