En jaksa enää olla isä..

Älä nyt vielä väsy, sulla on noin 10 päivää takana ja ainakin 6560 edessä. Lajissa tarvitaan kestävyyttä; hauskaa se harvemmin on, mutta sentään helpottuu välillä. - Aikuisen äiti

Käytä niitä tukiverkkoja ja vietä vaimon kanssa yhteistä aikaa niin usein kuin pystytte. Se auttaa jaksamaan arjen pyöritystä.

Tuo pikkulapsiaika on raskasta ja siksi kannattaa yrittää löytää mahdollisimman paljon hyviä asioita elämäänsä ja yrittää vaan selviytyä siitä arjesta. Se menee kuitenkin lopulta nopeasti ohi vaikka nyt tuntuisi loputtomalta. Ei sitä monta kestä.

Tsempit teidän perheelle AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko ap lapsi alunperin yhteisymmärryksessä toivottu vai ns. ylläri? Olet kuvauksesi mukaan melko nuori isäksi. Sinnittele ensimmäiset pari vuotta, sinä aikana näet toimiiko kumppanuus ja vanhemmuus äidin kanssa ja lapsi ehtii kehittyä huimasti tuoden esille omaa valloittavaa persoonaa ja mahdollisesti olet ehtinyt kiintyä taaperoon. Ei ole häpeä ottaa tukiverkostot hyötykäyttöön. Lapsen äiti mahdollisesti myös alta parikymppinen, muistuta tarvittaessa ettei lastenhoito, kotityöt ja yösyötöt voi mennä 50/50 jos olet työssäkäyvä ja hän kotona sekä se että tarvitset myös ohessa omaa aikaa esim.harrastukseen josta saa virtaa arkeen

Miksei muka yösyötöt voi mennä 50/50 vaikka toinen olisi kotona ja toinen töissä? Kyllähän molemmat tarvitsevat saman verran unta, ei sen kotona olevan unentarve ole yhtään vähäisempi tai vähäpätöisempi kuin töissä käyvän. Ei ihme jos äidit ovat uupuneita ja masentuneita jos tuollainen "äiti hoitaa yöheräilyt" -asenne on kovinkin yleinen.

Täh, yösyötöt puoliksi??

Eihän mieheltä maitoa tule?

Kotona oleva voi nukkua pidempään ja nukkua myös päivällä vauvan kanssa, eli tilanne sillä tavalla eri.

Kotona ei myöskään tarvitse olla kovin skarppi, toisin kuin useissa töissä.

Tuosta harrastuskohdasta olen kyllä eri mieltä, ei mies yksinään tarvitse harrastusta, ei ole mitään syytä miksi VAIN mies tarvitsisi.

Molemmat voi harrastaa jos haluaa, esim. kerran viikossa pitäisi molempien päästä ihan hyvin johonkin omaan harrastukseen.

Mikään pakko harrastus ei ole, mutta kiva lisä elämään ja nimenomaan molemmille, ei vain toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun vastaukset olisivat paljon ystävällisempiä, jos AP olisi tuore äiti.

Sukupuoli vaikuttaa nyt näihin vastauksiin eikä miehelle haluta jostain syystä antaa tukea hyvin inhimillisiin tunteisiin?

Ihan tyypillistä, ei isät yleensä saa mitään tukea. Äideiltä kysytään vointia ja miten mennyt lapsen kanssa. Neuvolassa isät on ilmaa.

Eivät ole, jos isä on ISÄ. Mieheni hoiti itse muutaman neuvolakäynnin ja sai ihan saman kohtelun kuin minä. Se on itsestä kiinni, ruikuttaja, oletko oman elämäsi sankari vai lusmuileva statisti.

Mutta harvalla isällä on viikko synnytyksen jälkeen tikit perseessä ja nännit verillä.

Kaikenlaiset ajatukset ja pakokauhu on aivan normaaleja, inhimillisiä tunteita - myös ISÄLLE.

En ymmärrä, miksi olette niin ilkeitä AP:ta kohtaan?

Ketju auttaa myös ymmärtämään miksi moni parisuhde on epäterve ja joutuu tuhoon, jos ja kun naisilla on tuollaista asennetta ettei isää tarvitse ymmärtää, isän pitää vain tyynenä tukea eikä isä saa puhua vaikeista tunteista tai muuten hän on luuseri, josta ei ole mihinkään toisin kuin äidistä joka sentään synnytti ja jolla on varmasti vielä rankempaa kuin isällä ja tämä on syy mitätöidä isän tuntemukset.

T: ÄITI (jolla on ollut aina fyysisesti helppoa eikä tarvitse kruunua suurista suoritteistaan, mutta kaikenlaiset _ajatukset_ lapsen ensivuosilta on tuttuja)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun vastaukset olisivat paljon ystävällisempiä, jos AP olisi tuore äiti.

Sukupuoli vaikuttaa nyt näihin vastauksiin eikä miehelle haluta jostain syystä antaa tukea hyvin inhimillisiin tunteisiin?

Ihan tyypillistä, ei isät yleensä saa mitään tukea. Äideiltä kysytään vointia ja miten mennyt lapsen kanssa. Neuvolassa isät on ilmaa.

Eivät ole, jos isä on ISÄ. Mieheni hoiti itse muutaman neuvolakäynnin ja sai ihan saman kohtelun kuin minä. Se on itsestä kiinni, ruikuttaja, oletko oman elämäsi sankari vai lusmuileva statisti.

Mutta harvalla isällä on viikko synnytyksen jälkeen tikit perseessä ja nännit verillä.

Meilläkin isä hoiti osan neuvolakäynneistä ja oli muutenkin tasaveroinen vanhempi kanssani.

Silti niillä neuvolakäynneillä oli puhuttu miehelle "kerro sitten äidille" ja siihen perään ihan ne normaalit neuvolajutut. Ihan kuin mies olisi vain joku apulainen tai juoksupoika.

Minusta se oli outoa ja miehen mielestä loukkaavaa. Asutaan alueella, jolla isät yleensä ovat aktiivisia vanhempia ja pitävät paljon perhevapaita. Luulisi, että neuvolassa oltaisiin jo totuttu siihen, että isätkin hoitavat lapsia.

Koitahan poika miehistyä nyt vähän!

Vierailija kirjoitti:

"kasvata pallit"-neuvot. Eikö tässä just ne olemassaolevat pallit ole aiheuttaneet itse ongelman, ei kai niitä palleja enää enempää tarvita?

Vai oliko tuo taas joku viittaus siihen, että mies ei voisi toimia typerästi ja vastuuttomasti vaan on heti nainen, jos niin tekee?

Eiköhän tuolla tarkoiteta pojasta mieheksi kasvamista.

Huh huh, kyllä täytyy sanoa, että äärimmäisen fiksu ajatus laittaa tämä foorumi 23 kiinni. Sen verran on idioottimaista kommentointi. Kiinnostaisi tietää, noinko suhtautusivat/ovat suhtautuneet omien lasten nuorena lapsen tekemiseen. 

Täällä suurin osa on todellakin ihan aikuisia lapsen saaneita ja sitten alkavat tuolla haukkumaan nuorta isää. Ei voi olla 19-vuotiaalla nelikymppisen kokemus. 

Toisaalta ei se ikä aina auta. Työkaverini, 39 vuotias mies, sai juuri kolme viikkoa sitten oman esikoisensa. Heillä oli ihan  jo huone laitettuna valmiiksi isän nukkua, että jaksaa töissä. Vauva on helppo ja kaikki tuntuu menevän hyvin, äitikin toipuu hyvin. Nukkumahuoneesta tosin ei ole tälle isälle mitään apua, sillä eilen hän tunnusti heräävänsä lähes joka yö paniikkiin. Kuulemma ensimmäinen ajatus on: nyt se on täällä ja se ei lähde pois, että täällä se nyt on aina. Sitten alkaa kelaaminen, mikä voi mennä pieleen. Minusta oli hienoa, että hän kykeni ja halusi jutella asiasta. Lohdutin häntä, että tuo juuri kertoo, että hän on hyvä isä = ymmärtää, että nyt kaikki todellakin muuttui.

AP, kyllä sinä selviät. Keskitytte nyt vain vauvaan ja otatte rohkeasti apua omilta vanhemmilta, olkaa kiitollisia, että sitä on tarjolla. Vanhempanne ymmärtävät tilanteenne, he ovat siinä olleet itsekin. Älkää sortuko siihen, että koska olette nuoria, teidän täytyy todistaa pärjäävänne. Ei tarvitse. Te olette vielä sen ikäisiä, että vanhemmat mielellään ottavat vastuuta, auttavat,. Heille te olette niitä omia lapsia, joiden onnesta haluaa huolehtia!

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ja tärkeä aihe, joka on suurimmaksi osaksi tabu. Itse rakastan kahta pientä lastani, mutta nyt on jo jonkin aikaa tuntunut, että en jaksa olla isä. Mua ärsyttää kun töistä pitää kiirehtiä lasten päiväkotiin. Mua ärsyttää kun aina ne aloittaa tappelemisen väsyneenä kotona. Mua ärsyttää ja väsyttää laittaa sitä ruokaa niille ja mua ärsyttää ne pikkukakkosen lässytykset telkkarista.

Mua ärsyttää kun viikonloppuisin ei ole muuta ohjelmaa, kuin käydä katsomassa jotain kaneja falkullassa tai talvisin hoploppailla. Mä haluaisin tavata kavereita, nauttia pari lasia viiniä ja syödä hyvää ruokaa. Mä haluaisin lähteä viikonloppumatkalle Pariisiin vaimon kanssa ja treenata lauantai-aamupäivät midnightrunia varten. Mä tahtoisin kuunnella uusia levyjä iltaisin, rakastella ja katsoa sen päälle jonkun elokuvan. Mua ärsyttää siivota jatkuvasti lasten iltapuuroja pöydiltä ja komentaa niitä käymään iltapissalla sata kertaa illan aikana.

Nämä on asioita mistä ei saisi puhua, tiedetään. Mutta mikään näistä ei vähennä sitä, miten paljon rakastan lapsiani. Mä vain haluaisin erilaisen elämän.

Aika moni äiti (ja isä) ajattelee samalla tavalla (minäkin), mutta kantaa silti vastuunsa ja hoitaa velvollisuutensa ja oman osuutensa perhearjen pyörittämisessä.

Kantava voima pikkulapsiajan hankaliin hetkiin on se, että muistaa, ettei se kestä ikuisesti. Se on vain vaihe elämässä.

Ahdistus uudessa elämäntilanteessa on normaalia ja yleensä väistyy pikkuhiljaa. Tukeudu vanhempiisi. Itselläni oli todella voimakas ahdistus 2 viikkoa kun lapsi syntyi. Pelkäsin että en osaa hoitaa ja ruokkia vauvaa. Toistin sen miehelle varmaan kymmenen kertaa päivässä. Sitten ahdistus jäi pois kun vauva kasvoi. Osasin sittenkin pitää sen pienen nahkapötkylän elossa.

Täältä saat myös pskaa, mutta kirjoita tänne tuntemuksia. Saat myös fiksuja vastauksia joista voi olla apua. Et ole yksin :)

Minä mies sain ensimmäisen lapsen 37-v ja olin heti valmis isäksi ja hoidin häntä innolla. 19-v jos olisin lapsen saanut, niin voi taivas varjele. Kyllä se niin vain on, että isäksi on parempi tulla lähempänä 40-v niin on ehtinyt nuoruuden sekoilut jäädä joo taakse ja isyys on aivan mahtavaa. Lapselle on ehdottomasti hyväksi, että isä on vanha, koska hän on siihen valmis ja antaa kaiken aikansa lapselle, niin kuin itsekin.  

Eli naiset, jos haluatte perhettä, niin hopeakettuja vain etsimään!

Lasten ei pitäisi ryhtyä petipuuhiin! Vasta sitten voi ryhtyä niihin, kun ollaan valmiit kantamaan vastuu.

Vierailija kirjoitti:

Minä mies sain ensimmäisen lapsen 37-v ja olin heti valmis isäksi ja hoidin häntä innolla. 19-v jos olisin lapsen saanut, niin voi taivas varjele. Kyllä se niin vain on, että isäksi on parempi tulla lähempänä 40-v niin on ehtinyt nuoruuden sekoilut jäädä joo taakse ja isyys on aivan mahtavaa. Lapselle on ehdottomasti hyväksi, että isä on vanha, koska hän on siihen valmis ja antaa kaiken aikansa lapselle, niin kuin itsekin.  

Eli naiset, jos haluatte perhettä, niin hopeakettuja vain etsimään!

Vaikka olet omallesi ollut varmasti upea isä, toisen lasta et näemmä osaa tukea ja auttaa tai tuntee empatiaa.

Aplla on nyt lapsi. Nämä huutelut, että ei olisi kannattanut, ovat paitsi turhia, myös syvästi ilkeämielisiä. 

Toisekseen KUKAAN täällä ei voi tietää, miten ap pärjää. Hänen lapsellaan on vielä kaikki mahdollisuudet tulla täsmälleen yhtä hyvin hoidetuksi ja onnelliseksi kuin teidän pätijöiden, kauhistelijoiden ja vttuilijoiden. 

Siihen ap tarvitsee nyt vain tukea. Henkistä tsemppaamista. Sitä hän täältä hakee ja onneksi jossakin avautuu.

Jokainen teistä, joka siellä mölisee typeriä "olisit ajatellut, kasvata pallit, no sitten on vaan nössön lähdettävä" tekee hyvää nyt ajatella, että te puhutte oikean lapsen oikeasta AINOASTA isästä. Näinkö te tuon lapsen isälle todella tahdotte sanoa?

Vierailija kirjoitti:

Jännä suhtautuminen kyl ihmisillä. Kateutta ilmas ku ette ite voi saada skidejä? Niinkö? Se selittäis ton aggressiivisen ja päällekäyvän asenteen..

En oo sanonu että en halunnu lasta, tää on vaan ollu perseestä, ette varmaa ite oo koskas ollu tässä tilanteessa nii helppo huudella..

Ap

Juu, minulla on kolme ihanaa lasta. Kyllä normi mies vastuunsa kantaa, eikä vauvapalstalla ulise.

Vierailija kirjoitti:

Kasvata pallit. Kun olet kerran ilman kumia pannu, niin nyt on aika kasvaa aikuiseksi ja kantaa vastuuta.

Ei mulla muuta.

N49 v.

Hassua, miten aina oletetaan että raskaaksi tuleminen on yksinään miehen aiheuttamaa. On niitäkin naisia jotka eivät halua kumia käytettävän ja valehtelevat käyttävänsä pillereitä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ja tärkeä aihe, joka on suurimmaksi osaksi tabu. Itse rakastan kahta pientä lastani, mutta nyt on jo jonkin aikaa tuntunut, että en jaksa olla isä. Mua ärsyttää kun töistä pitää kiirehtiä lasten päiväkotiin. Mua ärsyttää kun aina ne aloittaa tappelemisen väsyneenä kotona. Mua ärsyttää ja väsyttää laittaa sitä ruokaa niille ja mua ärsyttää ne pikkukakkosen lässytykset telkkarista.

Mua ärsyttää kun viikonloppuisin ei ole muuta ohjelmaa, kuin käydä katsomassa jotain kaneja falkullassa tai talvisin hoploppailla. Mä haluaisin tavata kavereita, nauttia pari lasia viiniä ja syödä hyvää ruokaa. Mä haluaisin lähteä viikonloppumatkalle Pariisiin vaimon kanssa ja treenata lauantai-aamupäivät midnightrunia varten. Mä tahtoisin kuunnella uusia levyjä iltaisin, rakastella ja katsoa sen päälle jonkun elokuvan. Mua ärsyttää siivota jatkuvasti lasten iltapuuroja pöydiltä ja komentaa niitä käymään iltapissalla sata kertaa illan aikana.

Nämä on asioita mistä ei saisi puhua, tiedetään. Mutta mikään näistä ei vähennä sitä, miten paljon rakastan lapsiani. Mä vain haluaisin erilaisen elämän.

Mikä estää pitämästä välillä vapaailtaa ja käymästä kavereiden kanssa viihteellä? Ja sama tietty puolisollekin, käytte vuorotellen. Tai laittamasta lapsia hoitoon ja lähtemästä viikonlopuksi vaikka sinne Pariisiin tai viettämästä laatuaikaa rauhassa kotisohvalla kahdestaan tai yksinään?

Järjestelykysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko ap lapsi alunperin yhteisymmärryksessä toivottu vai ns. ylläri? Olet kuvauksesi mukaan melko nuori isäksi. Sinnittele ensimmäiset pari vuotta, sinä aikana näet toimiiko kumppanuus ja vanhemmuus äidin kanssa ja lapsi ehtii kehittyä huimasti tuoden esille omaa valloittavaa persoonaa ja mahdollisesti olet ehtinyt kiintyä taaperoon. Ei ole häpeä ottaa tukiverkostot hyötykäyttöön. Lapsen äiti mahdollisesti myös alta parikymppinen, muistuta tarvittaessa ettei lastenhoito, kotityöt ja yösyötöt voi mennä 50/50 jos olet työssäkäyvä ja hän kotona sekä se että tarvitset myös ohessa omaa aikaa esim.harrastukseen josta saa virtaa arkeen

Miksei muka yösyötöt voi mennä 50/50 vaikka toinen olisi kotona ja toinen töissä? Kyllähän molemmat tarvitsevat saman verran unta, ei sen kotona olevan unentarve ole yhtään vähäisempi tai vähäpätöisempi kuin töissä käyvän. Ei ihme jos äidit ovat uupuneita ja masentuneita jos tuollainen "äiti hoitaa yöheräilyt" -asenne on kovinkin yleinen.

No mä ainakin aion arkena hoitaa ne, kunnes lapsi on 5kk ja isänsä jää vuorostaan isyyslomalle ja minä palaan töihin. Nukun sitten yöni hyvällä omallatunnolla olkkarissa, jos tarvis ja isukki saa heräillä sinne yösyötöille.

Olen sillä asenteella, että se, kumpi on kotona, hoitaa pääsääntöisesti ja leivän pöytään tuova saa arkena leponsa. Viikonloppuna voi sitten työssä käyvä hoitaa niitä niin saa kotona oleva nukuttua.

Ja kummasti tässä raskauden aikana öisin vessassa rampatessa on tottunut jo nyt nukkumaan pätkissä, että eiköhän sitä saa niin nukuttua sittenkin. Vähän zombi saatan olla, mutta se kuuluu siihen vanhemmuuteen ne alkukuukaudet, kunnes helpottaa.

Toki VÄLILLÄ voi se työssä käyväkin vanhempi osallistua tuohonkin, mutta kotona oleva voi nukkua päikkäreitä päivällä vauvan kanssa, kun hänen pitää jaksaa painaa töissä, jonne herätys kukonlaulun aikaan niin joku 50/50 -malli aika ilkeää sitä työssä käyvää kohtaan... Vai olisitko itse valmis käymään duunissa ja hoitamaan 50% yösyötöistä? Minä en ainakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko ap lapsi alunperin yhteisymmärryksessä toivottu vai ns. ylläri? Olet kuvauksesi mukaan melko nuori isäksi. Sinnittele ensimmäiset pari vuotta, sinä aikana näet toimiiko kumppanuus ja vanhemmuus äidin kanssa ja lapsi ehtii kehittyä huimasti tuoden esille omaa valloittavaa persoonaa ja mahdollisesti olet ehtinyt kiintyä taaperoon. Ei ole häpeä ottaa tukiverkostot hyötykäyttöön. Lapsen äiti mahdollisesti myös alta parikymppinen, muistuta tarvittaessa ettei lastenhoito, kotityöt ja yösyötöt voi mennä 50/50 jos olet työssäkäyvä ja hän kotona sekä se että tarvitset myös ohessa omaa aikaa esim.harrastukseen josta saa virtaa arkeen

Miksei muka yösyötöt voi mennä 50/50 vaikka toinen olisi kotona ja toinen töissä? Kyllähän molemmat tarvitsevat saman verran unta, ei sen kotona olevan unentarve ole yhtään vähäisempi tai vähäpätöisempi kuin töissä käyvän. Ei ihme jos äidit ovat uupuneita ja masentuneita jos tuollainen "äiti hoitaa yöheräilyt" -asenne on kovinkin yleinen.

Täh, yösyötöt puoliksi??

Eihän mieheltä maitoa tule?

Kotona oleva voi nukkua pidempään ja nukkua myös päivällä vauvan kanssa, eli tilanne sillä tavalla eri.

Kotona ei myöskään tarvitse olla kovin skarppi, toisin kuin useissa töissä.

Tuosta harrastuskohdasta olen kyllä eri mieltä, ei mies yksinään tarvitse harrastusta, ei ole mitään syytä miksi VAIN mies tarvitsisi.

Molemmat voi harrastaa jos haluaa, esim. kerran viikossa pitäisi molempien päästä ihan hyvin johonkin omaan harrastukseen.

Mikään pakko harrastus ei ole, mutta kiva lisä elämään ja nimenomaan molemmille, ei vain toiselle.

Oletko koskaan kuullut rintamaitopumpusta ja tuttipullosta? ;D

Jos sun vauva on 10pv ikäinen, eikö sun pitäisi olla isyyslomalla=saatte tutustua vauvaan ja nukkua vaikka päivällä. Jos tuntuu ettette halua nähdä vieraita, sanotte että parin viikon päästä voi tulla kylään.

Noin pienellä vauvalla ei ole rytmiä tai mitään ajantajua, voi hyvin valvoa yöt ja nukkua päivät

Tsemppiä Ap 💙. Sinä pystyt. Sinä opit. Uskon, että jonkin ajan kuluttua kun tutustut vauvaan, nautit siitä pallerosta. Muista, että sinä ja tyttöystäväsi olette samalla puolella. Tukekaa molemmat toisianne.