En jaksa enää olla isä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko ap lapsi alunperin yhteisymmärryksessä toivottu vai ns. ylläri? Olet kuvauksesi mukaan melko nuori isäksi. Sinnittele ensimmäiset pari vuotta, sinä aikana näet toimiiko kumppanuus ja vanhemmuus äidin kanssa ja lapsi ehtii kehittyä huimasti tuoden esille omaa valloittavaa persoonaa ja mahdollisesti olet ehtinyt kiintyä taaperoon. Ei ole häpeä ottaa tukiverkostot hyötykäyttöön. Lapsen äiti mahdollisesti myös alta parikymppinen, muistuta tarvittaessa ettei lastenhoito, kotityöt ja yösyötöt voi mennä 50/50 jos olet työssäkäyvä ja hän kotona sekä se että tarvitset myös ohessa omaa aikaa esim.harrastukseen josta saa virtaa arkeen

Miksei muka yösyötöt voi mennä 50/50 vaikka toinen olisi kotona ja toinen töissä? Kyllähän molemmat tarvitsevat saman verran unta, ei sen kotona olevan unentarve ole yhtään vähäisempi tai vähäpätöisempi kuin töissä käyvän. Ei ihme jos äidit ovat uupuneita ja masentuneita jos tuollainen "äiti hoitaa yöheräilyt" -asenne on kovinkin yleinen.

Täh, yösyötöt puoliksi??

Eihän mieheltä maitoa tule?

Kotona oleva voi nukkua pidempään ja nukkua myös päivällä vauvan kanssa, eli tilanne sillä tavalla eri.

Kotona ei myöskään tarvitse olla kovin skarppi, toisin kuin useissa töissä.

Tuosta harrastuskohdasta olen kyllä eri mieltä, ei mies yksinään tarvitse harrastusta, ei ole mitään syytä miksi VAIN mies tarvitsisi.

Molemmat voi harrastaa jos haluaa, esim. kerran viikossa pitäisi molempien päästä ihan hyvin johonkin omaan harrastukseen.

Mikään pakko harrastus ei ole, mutta kiva lisä elämään ja nimenomaan molemmille, ei vain toiselle.

Oletko koskaan kuullut rintamaitopumpusta ja tuttipullosta? ;D

Olen kuullut, mutta ei niillä ole tarkoitus tehdä elämästä hankalampaa kuten pumpata vain jonkun näennäisen ”tasa-arvon” vuoksi pulloon, jotta isä voi syöttää puolet kerroista yöllä.

Toki jos imetys ei onnistu, on syöttäminen yhtä helppoa molemmille, mutta jos imettää niin helpompaa se on äidillä imettää lapsi rinnalla puolinukuksissa/nukkuen kuin alkaa herättelemään ketään.

Itse en kyllä ole näin äitinäkään herännyt koskaan yöllä imettämään vauvaa. Puoliunessa siirsin rinnalle ja nukuin kun lapsi söi aikansa.

Myöhemmin lapsi mönki itse rinnalle, enkä herännyt tähän ollenkaan.

Turha tehdä asioista sen hankalampia kuin ne on.

Ei ihme jos vauva-arki väsyttää, jos imettämäänkin aina noustaan ja suunnilleen haetaan joku imetystyyny siihen, jotta menee varmasti ”oikein”.

Siinä oiski kiva herätä yks aamu ja huomata et onkin unissaan kierähtänyt vauvan päälle.

Tämä. Itse havahduin kerran siihen, kun olin unissani laskemassa käsivarren vauvan naamalle. Siihen loppui meidän perhepetikokeilut.

Hei poika! Näyttää että minusta ei tässä elämässä tule isää. Sinulle se onni on suotu. Ymmärrän hyvin että se on kova rasti vastuineen päivineen. Voidaan tehdä niinkin, että tule sinä elämään minun huithapelin elämää ja minä otan sinun kumppanisi ja huolehdin lapsestasi. Tai siis sitten lapsestani. M40

Eli tosiaan sun pitää saada nukkua kun käyt töissä. Tietysti äidinkin pitää saada nukkua, mutta oman jaksamisen kanssa uni on tärkeää.

Vauvan syntyminen on iso juttu ja rauhoittaisin tilanteen ja antaisin itselleni aikaa sopeutua. Hätiköityjä päätöksiä ei kannata tehdä. Ota tilanteesi puheeksi esim neuvolassa tai työterveydessä.

Olen itse tullut äidiksi sinua vanhempana ja silti kesti kuukausia kiintyä vauvaan. Tuo pikkuvauvakausi ei mene heittämällä! Voimia ja tsemppiä. Ja pyytäkää apua!

Minna

19v on ihan lapsi vielä itsekkin. Tai nykyään ne ovat lapsellisimpia pidempään kun ennen tarvitsi ottaa vastuuta aikaisemmin. Pojat kehittyvät vielä enemmän jälkijunassa. Naimiseen lähdetään nykyään aikaisemmin mutta se henkinen kehitys tulee jälkijunassa. Alapää toimii mutta yläpää ei. 

Töistä sen verran, että siellä on varmaan äitejä ja isiä, joten heille tilanne on tuttu. Joten jos siellä mokailee niin olettaisin, että ymmärtävät!

Hei nuori isä. Itse saimme esikoisen kun oltiin 21 v. Vauvalla oli koliikki joka kesti n. 3 kk ja itse äitinä aattelin ett mennään vaan päivä kerrallaan kyllä se jossain vaiheessa helpottaa ja niinhän siinä kävi kun lapsi alkoi saada kiinteetä ruokaa niin mahavaivat loppu siihen ja sieltä tuli esiin ihana nauravainen ja melkein aina hyväntuulinen pikkutyttö.

Suosittelen äitiä myös kokeilemaan että lopettaa itse maidon juonnin kokonaan jos maidossa karrageenia. Voi aiheuttaa vauvalle refluksioireita. Tämän olen itse todennut ja mulla myös laktoosi-intoleranssi joten jos näin myös teillä niin kantsii aineski kokeilla.

Muutoin toivon teille kaikkea hyvää ja kyllä se helpottaa ehkä jo piankin. Mikäli jatkuu kannattaa käydä lääkärillä näyttämässä jos jotain mikä pitäis tarkistaa.

Vierailija kirjoitti:

Täälläpäs on kypsiä kommentteja. Jotenkin mammojen empatia häviää kun kyseessä on mies. Mammat vajoavat lapsen tasolle kiusaamisessaan.

Jos naisten kommentteja niin ihmettelen älykkyysosamäärää ja henkistä kypsyyttä mutta totuus on se, että tällä palstalla on vähintään yhtä paljon miehiä kuin naisiakin. Luulen että törkykommentit tulee kyllä pääosin miehiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä suhtautuminen kyl ihmisillä. Kateutta ilmas ku ette ite voi saada skidejä? Niinkö? Se selittäis ton aggressiivisen ja päällekäyvän asenteen..

En oo sanonu että en halunnu lasta, tää on vaan ollu perseestä, ette varmaa ite oo koskas ollu tässä tilanteessa nii helppo huudella..

Ap

Kuule, eiköhän suurimmalla osalla tähän ketjuun vastanneista ole lapsi tai lapsia.  Ja äideillä se univaje on yleensä vielä suurempi kuin isillä. 

Kommentista päätellen et oo mikään erityisen hyvä äiti jos et tajua että töissä käyvällä vanhemmalla myös rankkaa. Häpeä! T. Yks toinen äiti

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus mikä pikkupoika. Älä harrasta seksiä jollet osaa ehkäisyä käyttää. Lasten ei kuulu saada lapsia.

Ja voi jeesus kuinka tyhmä kommentti. Haloo onks ketään kotona?

Sitä se tekee kun lapset tekee lapsia.Ei olla valmiita kun arki koittaa.Sitä saa mitä tilaa 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun vastaukset olisivat paljon ystävällisempiä, jos AP olisi tuore äiti.

Sukupuoli vaikuttaa nyt näihin vastauksiin eikä miehelle haluta jostain syystä antaa tukea hyvin inhimillisiin tunteisiin?

Ihan tyypillistä, ei isät yleensä saa mitään tukea. Äideiltä kysytään vointia ja miten mennyt lapsen kanssa. Neuvolassa isät on ilmaa.

Eivät ole, jos isä on ISÄ. Mieheni hoiti itse muutaman neuvolakäynnin ja sai ihan saman kohtelun kuin minä. Se on itsestä kiinni, ruikuttaja, oletko oman elämäsi sankari vai lusmuileva statisti.

Mutta harvalla isällä on viikko synnytyksen jälkeen tikit perseessä ja nännit verillä.

Paskapuhetta. Sinäkään et osaa muuta kun aukoo päätäsi. Sulla ei ole mitään oikeutta sanoa minun isyydestäni yhtään mitään.

Näin naisena hävettää ihan sikana minkälaisia naisia täällä kirjoittaa silkkaa törkyä. Toivottavasti ette ole itse äitejä jos olette otan osaa lastenne puolesta minkälaisen hirviön ovat äidiksensä saaneet. Kammottavia viestejä. Se on ihan takuulla isälle yhtä rankkaa valvoa sen pikkuisen kanssa. Jos tämäkin isä nukkuisi kuin tukki ja vain äiti hoitaisi niin ei varmaan tänne kirjoittelisi eikä olis mitään ongelmaa käydä töissä.

Tsemppiä AP:lle kyllä se vielä helpottaa ehkä jo muutaman viikon sisällä kunhan unirytmi tasaantuu.

Kaikkeen kestää tottua, suuriin elämänmuutoksiin varsinkin. Ei susta tule hetkessä isää, ensin harjoittelet sitä yrityksen ja erehdyksen kautta. 40v isäksi tulleet joutuvat tekemään ihan saman, heillä on iham samat mietteet ja epäilykset kuin sinullakin. Väsymys lisää epäilyksiä ja saa ihmisen luovuttamaan helposti silloinkin, kun on asia on tärkeä.

Muista ettei mikään ole pysyvää. Vauvavaihe menee ohi. Työhuolet menee ohi. Harjoitteluvaihe menee ohi. Parisuhteen kiireellinen aika menee ohi.

Tulet huomaamaan, että elämäs ei mikään ole pysyvää sekä hyvässä että pahassa. Pahatkin vaiheet menevät ohi, toisaalta elämä yllättää välillä monin tavoin.

Vaikka lähtisit karkuun jokaista tilannetta, on edessäsi pian uusi haaste. Se on usein suurempi kuin edellinen, joskus pienempi.

Esimerkkinä kivut. Nuorena mulla oli kovia vatsakipuja, sekä menkkakipuja että esimerkiksi laktoosista tai ummetuksesta johtuvia kipuja. Myöhemmin sain välilevynpullistuman ja koin miltä tuntuu, kun ei pysty edes ponnistamaan omilla jaloillaan. En pystynyt laskeutumaan enkä nousemaan vessanpöntöltä itse. Se meni ohi, mutta kesti kuukausia ennen kuin pystyin nostamaan mitään. Sen jälkeen olen ollut mm tutkimuksissa, jotka ovat aiheuttaneet sellaista kipua, etten ole pystynyt käymään niitä läpi. Näin olen 10 vuoden aikana käsitykseni kovista kivuista on muuttunut.

Toinen esimerkki: ihmissuhteet. On mielenkiintoista huomata kuinka perheenperustamiset ja opiskelut vaikuttavat ystävyyssuhteisiin. Vaikka ei itse perustaisi perhettä ja ajattelisi ettei elämä muutu, muut kuitenkin perustavat perheen ja sinunkin elämäsi muuttuu. Jos ei vaikka itse haluaisi olla lasten kanssa tekemisissä, tulevat lapset kuitenkin mukaan omaan elämään sisarusten ja ystävien lasten kautta. Siinä mukana tulee lastenvahtimista, lapsille juttelua, melua ja jopa sitä kakkavaippaa. :D Ja oma mieli saattaa jopa muuttua siinä samalla.

Täs pari esimerkkiä. Elämä ja ihmiset ympärilläsi muuttuvat, halusit sitä tai et. Terveytesi ja kehosi muuttuvat. Jopa lähikauppasi ja lempituotteesi häviävät.

Elämä on muutosta. Sun tehtävänä on sopeutua siihen, sitä et valitettavasti voi aina valita, mihin sopeudut. Sun on vain otettava koppi vastaan ja tehtävä tilanteesta paras mahdollinen. Älä mieti mitä osaat, äläkä luule että muutos on pysyvää. Elämä on pohjimmiltaan kasvamista.

Olette molemmat kyllä vastuuttomia vanhempia, kun noin nuorena lapsia hankitte. Nykyajan 19-vuotias on 50-luvun 15-vuotias. Lapsen pitää olla toivottu ja rakastettu ja hänellä pitää olla turvallinen kasvuympäristö. Raha ei ratkaise, vaan rakkaus ja vastuunotto.

Voisiko lapsi asua isovanhemmilla..? Kysy neuvolasta apua

Jaksa. Isättömän lapsen elämä on surkeaa. kiität itseäsi  vielä myöhemmin kun olet se isä. 

Rohkea aloitus, se kertoo jo siitä että olet jo hyvä isä.  (tyhmempi ei edes kirjoittaisi) 

Vierailija kirjoitti:

Jännä suhtautuminen kyl ihmisillä. Kateutta ilmas ku ette ite voi saada skidejä? Niinkö? Se selittäis ton aggressiivisen ja päällekäyvän asenteen..

En oo sanonu että en halunnu lasta, tää on vaan ollu perseestä, ette varmaa ite oo koskas ollu tässä tilanteessa nii helppo huudella..

Ap

Lapsen äiti on tehnyt valtavan työn ja kokenut valtavaa kipua ja kärsimystä ja kokee yhä ja sinä vapaamatkustaja et jaksa edes hoitaa omaa lastasi.

Mitä jos oma äitisi olisi jäänyt tuossa tilanteessa yksin vastasynnyttäneenä toipilaana kun tarvitsee suojaa ja turvaa enemmän kuin koskaan?

Ap olet todella törkeä. Et minkään arvoinen.

Olet kuitenkin lapsen isä, vaikka et nyt jaksakaan. Mutta oikeasti sinä jaksat, olet nuori ja vahva. Hyvin se menee, usko pois. Alku on totuttelua. Tsemppiä!

Päätä olla hyvä isä lapsellesi ja hyvä mies naisellesi.

M

Kuka 19-vuotias muka kirjoittaa noin?=D

Vierailija kirjoitti:

"kasvata pallit"-neuvot. Eikö tässä just ne olemassaolevat pallit ole aiheuttaneet itse ongelman, ei kai niitä palleja enää enempää tarvita?

Tästä eteenpäin ne ovat vaan tiellä ja haitaksi.