En jaksa enää olla isä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko ap lapsi alunperin yhteisymmärryksessä toivottu vai ns. ylläri? Olet kuvauksesi mukaan melko nuori isäksi. Sinnittele ensimmäiset pari vuotta, sinä aikana näet toimiiko kumppanuus ja vanhemmuus äidin kanssa ja lapsi ehtii kehittyä huimasti tuoden esille omaa valloittavaa persoonaa ja mahdollisesti olet ehtinyt kiintyä taaperoon. Ei ole häpeä ottaa tukiverkostot hyötykäyttöön. Lapsen äiti mahdollisesti myös alta parikymppinen, muistuta tarvittaessa ettei lastenhoito, kotityöt ja yösyötöt voi mennä 50/50 jos olet työssäkäyvä ja hän kotona sekä se että tarvitset myös ohessa omaa aikaa esim.harrastukseen josta saa virtaa arkeen

Miksei muka yösyötöt voi mennä 50/50 vaikka toinen olisi kotona ja toinen töissä? Kyllähän molemmat tarvitsevat saman verran unta, ei sen kotona olevan unentarve ole yhtään vähäisempi tai vähäpätöisempi kuin töissä käyvän. Ei ihme jos äidit ovat uupuneita ja masentuneita jos tuollainen "äiti hoitaa yöheräilyt" -asenne on kovinkin yleinen.

Täh, yösyötöt puoliksi??

Eihän mieheltä maitoa tule?

Kotona oleva voi nukkua pidempään ja nukkua myös päivällä vauvan kanssa, eli tilanne sillä tavalla eri.

Kotona ei myöskään tarvitse olla kovin skarppi, toisin kuin useissa töissä.

Tuosta harrastuskohdasta olen kyllä eri mieltä, ei mies yksinään tarvitse harrastusta, ei ole mitään syytä miksi VAIN mies tarvitsisi.

Molemmat voi harrastaa jos haluaa, esim. kerran viikossa pitäisi molempien päästä ihan hyvin johonkin omaan harrastukseen.

Mikään pakko harrastus ei ole, mutta kiva lisä elämään ja nimenomaan molemmille, ei vain toiselle.

Oletko koskaan kuullut rintamaitopumpusta ja tuttipullosta? ;D

Olen kuullut, mutta ei niillä ole tarkoitus tehdä elämästä hankalampaa kuten pumpata vain jonkun näennäisen ”tasa-arvon” vuoksi pulloon, jotta isä voi syöttää puolet kerroista yöllä.

Toki jos imetys ei onnistu, on syöttäminen yhtä helppoa molemmille, mutta jos imettää niin helpompaa se on äidillä imettää lapsi rinnalla puolinukuksissa/nukkuen kuin alkaa herättelemään ketään.

Itse en kyllä ole näin äitinäkään herännyt koskaan yöllä imettämään vauvaa. Puoliunessa siirsin rinnalle ja nukuin kun lapsi söi aikansa.

Myöhemmin lapsi mönki itse rinnalle, enkä herännyt tähän ollenkaan.

Turha tehdä asioista sen hankalampia kuin ne on.

Ei ihme jos vauva-arki väsyttää, jos imettämäänkin aina noustaan ja suunnilleen haetaan joku imetystyyny siihen, jotta menee varmasti ”oikein”.

Siinä oiski kiva herätä yks aamu ja huomata et onkin unissaan kierähtänyt vauvan päälle.

Tämä. Itse havahduin kerran siihen, kun olin unissani laskemassa käsivarren vauvan naamalle. Siihen loppui meidän perhepetikokeilut.

Niin, sinä havahduit eli vaistot kunnossa eli ei ongelmaa.

Ymmärrän toki, ettei yhdessä nukkuminen sovi, jos äiti (tai isä) nukkuu lääkkeiden voimalla ja luontaiset vaistot ei toimi, tai ne eivät jostain muusta syystä toimi.

Mutta selväpäisen äidin pitäisi nimenomaan havahtua unen läpi siihen, jos meinaa tehdä jotain tuollaista.

onko ap perheen ainut lapsi? menit sit nuorena lisääntymään? jäikö nuoruus kesken? asenne on ihmisellä niin erilainen? kaupunkilainen..lie

Vierailija kirjoitti:

Äidit saa jo vähän sopeutua vanhemmuuteen raskausaikana, pikkuhiljaa. Isälle leväytetään koko paketti kerralla. Lapsi haisee, äiti=tyttöystävä myös tuoksuu erilaiselle, maidon eritys ja jälkivuoto. Yllätys... Tsemppiä

Jep jep, koska miehet on kykenemättömiä hakemaan tietoa tai sisäistämään sitä? Anteeksi vaan mutta ei se tieto jälkivuodosta ja maidon tuoksusta raskaana olevan naisen päähän itsekseen tule, kyllä se vanhemmuuteen valmistautuminen vaatii työtä siltä tulevalta äidiltäkin. Mies voi ihan yhtä lailla valmistautua ja ottaa selvää asioista halutessaan, aloittaa vanhemmuuteen kasvamisen, hänellä on siihen se sama 9kk aikaa kun äidilläkin. Jostain syystä jotkut miehet ei vaan sitä viitsi tehdä vaan kuvittelevat että kyllä se vaimo/tyttöystävä hoitaa kaiken ja sitten ollaankin ihmeissään kun elämä ei jatkukaan samanlaisena kuin ennen.

Jus. kirjoitti:

Olin itse sun ikäinen kun tulin isäksi. Olihan se aika järkytys kun vauvalla oli golikki itki koko ajan 3kuukautta.Siitä se pikkuhiljaa elämä sitten tasoittui.Mutta 4vuotta meni ennenkuin suunniteltiin seuraavaa vauvaa kun opeteltiin vanhemmiksi tulemista. Kas kummaa heittäjän tuli sit viellä 5..Nyt olen 58v. En päivääkään kadu että oon saanut olla isä 6lapselleni ja nyt 4lasten lasta. Ryhdistäydy nuorimies ja ota itseä niskasta kii. Älä luovuta...

hyvä! miehen kokemus asiasta toiselle miehelle on kultaa !

hahhah

Päivitystä tilanteeseen. Lähin menemään ja jätin mun muijan. Tiiän että ajattelen nyt omaa napaani mutta ajattelen myös lapseni parasta.  En osaa olla isä ja mun muija löytää kyllä paremman kumppanin lapsen isäksi.

Kiitti kaikille neuvoista ja ymmärryksestä, mutta näin on vaan parempi. Autan kyllä lastani elatusmaksuissa jne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jännä suhtautuminen kyl ihmisillä. Kateutta ilmas ku ette ite voi saada skidejä? Niinkö? Se selittäis ton aggressiivisen ja päällekäyvän asenteen..

En oo sanonu että en halunnu lasta, tää on vaan ollu perseestä, ette varmaa ite oo koskas ollu tässä tilanteessa nii helppo huudella..

Ap

Kateutta? Kuule, suurimmalle osalla ihmisistä lapsen alulle laittamiseen menee lyhimmillään 30 sekuntia, ei mitään rakettitiedettä. 

Varmasti on haasteellinen elämänmuutos tuossa iässä ja saa ketuttaa, mutta et sinä voi lakata olemasta isä (voi mikä sanavalinta). Lapsi on nyt siinä, ei voi mitään. Hän tarvitsee sinua. Kaikki muutkin tuossa tilassa nukkuvat huonosti. Siihen nähden ihan oikeutettuja neuvoja. Hae keskusteluapua ahdistukseesi, juttele vaimon kanssa, sopikaa nukkumisvuorot.

Tarviiko sitä nyt olla valmis isä 1,5 viikon jälkeen? Eivät muutkaan ole. Kyllä sitä oppii ja kukaan ei ole täydellinen. Tsemppiä.