Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eronnut äiti: mitä toivoisit äitipuolelta? Mitä et voisi sietää?
15.08.2019 |
Tästä näkökulmasta en löytänyt keskustelua, kiinnostaisi kovasti kuulla äitien mietteitä. Ei vähiten siksi, että olen tavannut miehen, jolla on 2 lasta. En ole vielä heitä tavannut mutta sen aika tulee jossain vaiheessa. Hirvittää, että minusta tulisi ns. paha äitipuoli ja lasten elämänlaatu huononee vuokseni, sana on siis vapaa! Olen itse lapseton n 35. Minulla on paha endometrioosi jonka vuoksi kohtu ja munasarjat poistettiin nuorena, omia lapsia en siis ole edes voinut saada.
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden muutamien äitipuolien kommenttien jälkeen en enää yhtään ihmettele, miksi jotkut lapset eivät yhtään tykkää isän uudesta vaimosta. En minäkään tykkäisi, jos joku pitäisi minua vain rasitteena ja pitäisi jopa ruuan tarjoamista minulle jonkinasteisena rangaistuksena.
En minä pidä ruoan tekemistä rangaistuksena. Teen ruokaa joka tapauksessa. Samalla voin tehdä isommallekin porukalle.
"joutunut auttamaan" kuulostaa juurikin siltä, että auttaminen on negatiivinen, rangaistukseen verrattava asia. Vertaa esim. "joudun pysyttelemään sisällä koko heinäkuun"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettei puhuta lapselle "äitipuolesta". Se on isän naisystävä/avovaimo/vaimo, ei mikään äitipuoli. Äiti olen minä.
En ole äidiksi ryhtymässä, tätä termiä käytin ihan siksi että kaikki ymmärtävät, että puhutaan isän uudesta kumppanista. :)
ap
Oho, olin liian nopea: hyvä tiedostaa, että tällainen saattaa olla huono termi. Ymmärtääkseni äidin uusi avopuoliso on lapsen isäpuoli vanhempien puheissa, niin ehkä tässä tapauksessa voisi ollakin ok. Mutta hyvä tiedostaa yhtä kaikki.
Ja kuitenkin loppupeleissä te päätätte, mikä on teidän perheessä oikea termi. Ei se äiti. Vaikka on tietysti hyvä häntä kunnioittaa ja ottaa huomioon.
En ole eronnut, mutta jos olisin niin toivoisin, että eksäni uusi nainen ei puhuisi itsestään lasteni äitinä eikä äitipuolena ainakaan jos lapset ovat jo vähänkään isompia. Ehkä kun lapsi vasta aloittelee puhumaan hänelle voitaisiin esitellä uusi aikuinen äitipuolena (tosin uusi suhde olisi silloin aika tuore enkä haluaisi, että edettäisiin nopeasti äitipuoli-tasolle), voisi mieluummin puhua vaikka ihan nimellä tai lempinimellä. Se olisi tietysti eri asia sekin jos tämä nainen olisi lasteni kanssa tekemisissä minua enemmän enkä itse heitä juuri tapaisikaan.
Muuten toivoisin tietysti, että on kiva, luotettava ja turvallinen aikuinen eikä lupaa ja petä tai teeskentele.
Uuden naisen ei tarvitse ottaa enempää vastuuta lapsesta kuin haluaa, ei varsinkaan yrittää olla lapsen toinen äiti vaan isän uusi rakas, läheinen aikuinen korkeintaan.
Ehdottomasti toivon, että ymmärtää miehen olevan isä ja lapsen tarpeet, lapsi menee joskus parisuhteen edelle.
Toivoisin, että tulisi mahdollisimman hyvin toimeen eksäni kanssa, jotta lapsilla olisi hyvä olla heidän luonaan ja saisi kotoa terveen kuvan parisuhteista.
Toivoisin, että pystyisimme sopimaan lasten hoitoon ja kasvatukseen liittyvistä asioista ilman isompia ongelmia. En tarkoita, että alkaisin määräämään miten kotonanne eletään, mutta suurinpiirtein järkevästi ja lasten edun mukaan.
Ja, ettette suunnittelisi muuttoa kauas pois, jotta lasten liikkuminen kahden kodin välillä olisi mahdollisimman kivutonta.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa ap että pohdit asiaa :) Minä toivoisin että lapseni isän uusi puoliso antaisi edes hiukan aikaa lapseni ja isänsä olla kahdelleen. Vuosi on mennyt ilman kahdenkeskistä aikaa (isä tulee jopa hakemaan lasta avovaimonsa kanssa!), toisaalta isänsäkin täytyy pitää huolta asiasta ja siinä on epäonnistunut.
No ehkä tämäkin. Mutta toisaalta en voisi vaatia tuollaista. He ovat perhe siellä päässä eikä toista voi häätää kodistaan.
Itsestäni olisi hienoa jos isä ja uusi puoliso haluaisivat molemmat viettää aikaa lapsen kanssa. Tämä olisi minusta se ideaalitilanne. Itsestä olisi myös hauskaa jos uusi puoliso viettäisi aikaa kahden lapseni kanssa. Ulkoilisi, elokuviin, shoppailemaan, leipoisi yhdessä tai mitä nyt ikinä keksisikään.
Silloin voisi itsekin hyvillä mielin viedä lapset isälleen kun tietäisi että lapsella on siellä hyvä olla ja hän viihtyy siellä.
Itsellä on sen verran hyvä itsetunto ja hyvät välit lapsiini etten kokisi uutta puolisoa uhkana vaan mahdollisuutena.
Tulet varmasti olemaan hyvä äitipuoli kun mietit sitä jo nyt. Herkällä korvalla kannattaa kuulostella tilannetta ja tutustua rauhassa.
Olen eronnut kahden vanhemman lapsen isästä mutta meillä sen verran ikävä tilanne ettei isä halua eikä pysty lapsiaan tapaamaan. Ei ole nähnyt heitä yli kymmeneen vuoteen.
Minulla on uusi mies itsellä, tai uusi ja uusi, ollut kuvioissa yli kymmenen vuotta myös. Hän on ollut alusta asti isä pojilleni jotka olivat hyvin pieniä kun tavattiin. Nyt meillä on myös kaksi yhteistä lasta ja kaikki samalla viivalla.
Riittää kun on lapseni seurassa mukava ja kohtelee häntä arvostavasti. Vanhemman roolia ei tarvitse ottaa, vaikka isä sitä luultavasti olettaa :/ Minä olen ollut iloinen, kun lapsen puheista olen kuullut jostain "Marikasta". Ovat tehneet kaikkea kivaa kesällä. Enempi ei minulle kuulu eikä meidän tarvitse olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain ätipuolen 9-vuotiaana ja vuosien aikana hänestä on tullut mulle hyvin rakas ja läheinen ihminen. Etenkin nyt aikuisena suhde äitipuoleeni on tosi uniikki ja meillä on läheisemmät välit kuin oman isäni kanssa. Oma äitini kuoli lapsuuteni aikana, joten sekin on varmasti vahvistanut äitipuoleni asemaa elämässäni.
Äitipuoleni ei ole koskaan yrittänyt syrjäyttää tai korvata äitiäni. Ei ole ikinä mielistellyt, mutta on aina ollut reilu ja ystävällinen. Hän on säilyttänyt kohteliaan etäisyyden minuun, mutta ollut aina taustalla luotettavana aikuisena. Hän on nähnyt realistisesti vahvuuteni ja heikkouteni ja olen aina voinutkin luottaa hänen mielipiteeseensä. Äitipuoleni on ollut hyvällä tavalla vapaa vanhemmuuden taakasta, joten hänellä ei ole ollut esim. mitään odotuksia minun suhteeni. Se on ollut ihanan vapauttavaa. Hän on kannustanut mua kaikissa elämän valinnoissani, eikä ole ikinä tuominnut mistään. Olen todella iloinen, että minulla on ollut hänen kaltaisensa tuki elämässä. Jos ikinä minusta tulee äitipuoli jollekin, aion toimia samoin :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden muutamien äitipuolien kommenttien jälkeen en enää yhtään ihmettele, miksi jotkut lapset eivät yhtään tykkää isän uudesta vaimosta. En minäkään tykkäisi, jos joku pitäisi minua vain rasitteena ja pitäisi jopa ruuan tarjoamista minulle jonkinasteisena rangaistuksena.
En minä pidä ruoan tekemistä rangaistuksena. Teen ruokaa joka tapauksessa. Samalla voin tehdä isommallekin porukalle.
"joutunut auttamaan" kuulostaa juurikin siltä, että auttaminen on negatiivinen, rangaistukseen verrattava asia. Vertaa esim. "joudun pysyttelemään sisällä koko heinäkuun"
Pointti on se, että en suostu kantamaan vastuuta miehen lapsista. Jouduin kantamaan vastuun kerran.
Olen huomannut, että uusperheet hajoavat usein siihen, kun äitipuoli alkaa kantamaan vastuuta lapsista, ja mies on sellainen otus, että hän sen vastuun luovuttaa, jos joku sen ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden muutamien äitipuolien kommenttien jälkeen en enää yhtään ihmettele, miksi jotkut lapset eivät yhtään tykkää isän uudesta vaimosta. En minäkään tykkäisi, jos joku pitäisi minua vain rasitteena ja pitäisi jopa ruuan tarjoamista minulle jonkinasteisena rangaistuksena.
En minä pidä ruoan tekemistä rangaistuksena. Teen ruokaa joka tapauksessa. Samalla voin tehdä isommallekin porukalle.
"joutunut auttamaan" kuulostaa juurikin siltä, että auttaminen on negatiivinen, rangaistukseen verrattava asia. Vertaa esim. "joudun pysyttelemään sisällä koko heinäkuun"
Pointti on se, että en suostu kantamaan vastuuta miehen lapsista. Jouduin kantamaan vastuun kerran.
Olen huomannut, että uusperheet hajoavat usein siihen, kun äitipuoli alkaa kantamaan vastuuta lapsista, ja mies on sellainen otus, että hän sen vastuun luovuttaa, jos joku sen ottaa.
En usko, jos mies on oikeasti vanhempi eikä vapaamatkustaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden muutamien äitipuolien kommenttien jälkeen en enää yhtään ihmettele, miksi jotkut lapset eivät yhtään tykkää isän uudesta vaimosta. En minäkään tykkäisi, jos joku pitäisi minua vain rasitteena ja pitäisi jopa ruuan tarjoamista minulle jonkinasteisena rangaistuksena.
En minä pidä ruoan tekemistä rangaistuksena. Teen ruokaa joka tapauksessa. Samalla voin tehdä isommallekin porukalle.
"joutunut auttamaan" kuulostaa juurikin siltä, että auttaminen on negatiivinen, rangaistukseen verrattava asia. Vertaa esim. "joudun pysyttelemään sisällä koko heinäkuun"
Pointti on se, että en suostu kantamaan vastuuta miehen lapsista. Jouduin kantamaan vastuun kerran.
Olen huomannut, että uusperheet hajoavat usein siihen, kun äitipuoli alkaa kantamaan vastuuta lapsista, ja mies on sellainen otus, että hän sen vastuun luovuttaa, jos joku sen ottaa.
En usko, jos mies on oikeasti vanhempi eikä vapaamatkustaja.
Totta. Niitä miehiä on vähemmän.... luulen muutenkin (ihan av-ketjuja luettuani), että moni ydinperhe hajoaa miehen vapaamatkustajuuteen. Miehessä ei sinänsä ole mitään vikaa. Ja näitä miehiä on paljon perustamassa uusperheitä. Kuten minun mieheni: oikea timantti, mutta ei mikään isätyyppi. Heille on pakko laittaa reunaehdot, mitä nainen äitipuolena tekee. Jos ei laita, niin lopulta äitipuoli huoma hoitavansa, viihdyttävänsä ja kasvattavansa. Sitten tulee ”sä et oi mun äiti”. Ja uusperhehelvetti on valmis.
Ja niin: meillä ei olemitään uusperheongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä näkökulman vaihto ainaiseen äitipuoliketjuun. Monenlaiset ja paikoin epärealistiset tai hieman kontrollinhaluiset on monen äidin mietteet. Hyvä muistaa, ettei ne ongelmat aina lähde siitä et äitipuolessa olis jotain vikaa. Joskus vika voi olla ihan siinä ettei äiti itse ymmärrä missä hänen perhe päättyy ja se toinen alkaa. Olis hienoa samanlainen ketju äitipuolilta äidille. Että mitä toivoo lapsipuolensa äidiltä. Kun tasavertaisia ihmisiä ollaan niinkin päin. Mulle tämä oli suorastaan vapauttavaa, kuinka vähän monet äidit toivoo, meillä miehen ex lateli alussa aikamoiset oletukset mun tehtävistä. Ja niinkuin joku jo sanoikin, aika harva mies erottaa mitä eroa on hänen äidillään, lastensa äidillä ja uudella kumppanilla, eikä käsitä että vaikka se uus olis kuinka kiva ja hyväntahtoinen, ne miehen lapset tuskin on hänen prioriteettinsa numero yksi. Kaksi tai edes kolme. Ne lapset jatkaa miehen sukua, ei äitipuolen. Hänen elämänsä tarkoitus on muualla. Vaikka perheeseen haluiski panostaa. Mulla ei ollut mitään odotuksia lasteni äitipuolta, kohtaan. On osoittautunut mukavaksi ihmiseksi ja tuo mun lasten elämään asioita joita minä en. Välit ovat kohteliaat ja lämpimimät, sitä en tiedä kuinka läheisiä lopulta ovat lasteni kanssa. Joka tapauksessa, kaikin puolin kaikilla hyvä fiilis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden muutamien äitipuolien kommenttien jälkeen en enää yhtään ihmettele, miksi jotkut lapset eivät yhtään tykkää isän uudesta vaimosta. En minäkään tykkäisi, jos joku pitäisi minua vain rasitteena ja pitäisi jopa ruuan tarjoamista minulle jonkinasteisena rangaistuksena.
En minä pidä ruoan tekemistä rangaistuksena. Teen ruokaa joka tapauksessa. Samalla voin tehdä isommallekin porukalle.
"joutunut auttamaan" kuulostaa juurikin siltä, että auttaminen on negatiivinen, rangaistukseen verrattava asia. Vertaa esim. "joudun pysyttelemään sisällä koko heinäkuun"
Pointti on se, että en suostu kantamaan vastuuta miehen lapsista. Jouduin kantamaan vastuun kerran.
Olen huomannut, että uusperheet hajoavat usein siihen, kun äitipuoli alkaa kantamaan vastuuta lapsista, ja mies on sellainen otus, että hän sen vastuun luovuttaa, jos joku sen ottaa.
En usko, jos mies on oikeasti vanhempi eikä vapaamatkustaja.
Minä uskon. Mun mies rakastaa lapsiaan, kantaa vastuunsa ja jaksaa yrittää vaikka paska ex on yrittänyt vaikka mitä kapuloita tielle heittää. Kuskaa, laittaa ruokaa, haluaa viettää aikaa lastensa kanssa. Mutta koville se hänellä ottaa. Ei suju arjen hommat sinne päinkään kuin esim minulta. Jos ilmoittaisin et voin hoitaa perushommat, mies luovuttaisi ne mulle heti. Ja ymmärrän, kaikki vaate-ruoka-matka-yms hommat on hälle vaikeita ja stressaavia. Mulla on kuitenkin muut intressit elämässä kuin kasvattaa ja huoltaa hänen jälkikasvunsa. Toki osallistun sen mitä vastaan tulee omasssa kodissani. Mut esim kun lapset on meillä, isä kokkaa ja siivoaa, minä teen muuta. Saavat lapsetkin nähdä kuinka mies hoitaa kotitöitä. Winwinwin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä isäpuolet? Täytyykö heidänkin pelata lautapelejä, mennä leikkipuistoon, laittaa ruokaa, paikata haavoja..? Vai onko tämäkin taas sellainen asia, jossa miehiltä ei vaadita mitään?
Vierailija kirjoitti:
Ettei puhuta lapselle "äitipuolesta". Se on isän naisystävä/avovaimo/vaimo, ei mikään äitipuoli. Äiti olen minä.
En minä puhukaan! Seuraa aina tukku kiusallisia tilanteita kun lapsipuoleni puhuttelevat minua äitipuolena ja itse en sitä sanaa haluaisi käytettävän ikinä ja niinpä kiemurtelen änkytellen siinä sitten aina jotain naurettavaa sepustusta että olenkin vain ”isin uusi puoliso jne”. 😞😩
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä isäpuolet? Täytyykö heidänkin pelata lautapelejä, mennä leikkipuistoon, laittaa ruokaa, paikata haavoja..? Vai onko tämäkin taas sellainen asia, jossa miehiltä ei vaadita mitään?
Hyvä kysymys, tähän voisivat uudelleen pariutuneet äidit myös vastata:koskevatko nämä eksäsi uutta puolisoa koskevat odotukset tai "säännöt" myös uutta miestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon sitä ettei ota mitään äitipuolen roolia, vaan pysyttelee vain lasten isän vaimona. Neutraali ja mahdollisimman mukava ihminen lasten elämässä. Hoitovastuuta ei minkäänlaista, vaan isä hoitaa ja huolta asiat vuorollaan.
Käytännössä tuo "ei minkäänlaista hoitovastuuta" ei oikein onnistu varsinkaan sitten kun asutaan samassa osoitteessa. Kyllä silloin on pakko jonkin verran osallistua, vaikka päävastuu olisikin isällä.
Esimerkkitilanne: Lapset leikkivät olohuoneessa, uusi vaimo istuu sohvalla ja isä on käymässä vessassa. Yksi lapsista kaatuu ja lyö päänsä niin että otsaan tulee haava.
Pitäisikö uuden vaimon tuossa tilanteessa sinusta jättää lapsi itkemään siiheksi kunnes isä tulee vessasta? Vai olisiko kuitenkin järkevämpää, että se uusi vaimo ottaisi hoitovastuun ja paikkaisi lapsen haavan jne.?
Olen äitipuoli ja samaa mieltä kuin tuo ylläoleva. Isän kuuluu kantaa vastuu omista lapsistaan.
Minun mieheni lapset ovat Nyt alakoululaisia ja meillä 2-4 vrk /kk.
Tuossa esimerkkitilanteessa toimii hätä-laki. Vaikka en pistä tikkua ristiin miehen lasten eteen, niin hädässä toki autan. Näiden neljän vuoden aikana eteen on tullut vain yksi (1) tilanne, jossa olen joutunut auttamaan. Miehen piti lähteä töihin. Silloin ruokin lapset.
Toki tilanne olisi eri, jos lapset olisivat meillä enemmän, mutta minusta on outoa aina vedota siihen, ettei se toimi, jos isä kantaa vastuun. Kuulkaa, se toimii oikein hyvin. Se vain vaatii äitipuolelta tiukan linjan, ettei haksahda hoitamaan niitä lapsia.
Tämä taas kuulostaa minusta tosi kylmältä.
Jää varmasti tosi etäiset välit. Ei tule mielikuva kivasta ja siitä "turvallisesta aikuisesta".
En toki tarkoita, että pitäisi hoitaa, mutta neljään vuoteen kerran joutunut ruokaa antamaan...
Samaa mieltä. Mä olen ruokkinut ystävänkin lapsia, vaihtanut vaipat, käyttänyt veskissä jne. Outoa olisi käyttäytyä noin etäisesti lapsia kohtaan, jotka olisivat meillä isänsä luona.
Lasteni isä seurustelee hyvin tiiviisti, mutta eivät asu naisystävänsä kanssa saman katon alla - isäviikoilla lapset siis teoriassa ovat kolmisin isän kanssa. Hyvin usein kuitenkin isän naisystävä on jollakin tavalla mukana menoissa, varsinkin viikonloppuisin. Minua tämä ei haittaa millään tavalla - muuten kuin sitä kautta että lapset valittavat minulle, että haluaisivat olla enemmän isän kanssa kolmisin, eikä niin että X on aina mukana. Isälleen eivät tätä kehtaa/uskalla sanoa, enkä minäkään tietenkään ole asiasta huomauttanut. Tässä tapauksessa kyse ei ole siitä että isän naisystävä tunkisi väkisin mukaan, vaan isä nimenomaan haluaa näin ja järjestää asiat niin että naisystävä on lähes aina mukana.
Mutta alkuperäiselle siis minultakin se neuvo, että anna tilaa lasten ja isän keskinäiselle ajalle niin, että et ole aina joka asiassa mukana. Lapset eivät välttämättä kehtaa sanoa tätä toivettaan ääneen, ja isäkään ei sitä välttämättä itse tajua. Toisin sanoen, anna heille sitä keskinäistä aikaa ikään kuin vähän väkisin. Tämä edesauttaa myös sitä, ettet huomaamattasi ajaudu isän ja lasten kodinhoitajaksi, vaan isä tosiaan hoitaa itsenäisesti lastenhoidon ja muut lapsiin liittyvät asiat.
Vierailija kirjoitti:
Lasteni isä seurustelee hyvin tiiviisti, mutta eivät asu naisystävänsä kanssa saman katon alla - isäviikoilla lapset siis teoriassa ovat kolmisin isän kanssa. Hyvin usein kuitenkin isän naisystävä on jollakin tavalla mukana menoissa, varsinkin viikonloppuisin. Minua tämä ei haittaa millään tavalla - muuten kuin sitä kautta että lapset valittavat minulle, että haluaisivat olla enemmän isän kanssa kolmisin, eikä niin että X on aina mukana. Isälleen eivät tätä kehtaa/uskalla sanoa, enkä minäkään tietenkään ole asiasta huomauttanut. Tässä tapauksessa kyse ei ole siitä että isän naisystävä tunkisi väkisin mukaan, vaan isä nimenomaan haluaa näin ja järjestää asiat niin että naisystävä on lähes aina mukana.
Mutta alkuperäiselle siis minultakin se neuvo, että anna tilaa lasten ja isän keskinäiselle ajalle niin, että et ole aina joka asiassa mukana. Lapset eivät välttämättä kehtaa sanoa tätä toivettaan ääneen, ja isäkään ei sitä välttämättä itse tajua. Toisin sanoen, anna heille sitä keskinäistä aikaa ikään kuin vähän väkisin. Tämä edesauttaa myös sitä, ettet huomaamattasi ajaudu isän ja lasten kodinhoitajaksi, vaan isä tosiaan hoitaa itsenäisesti lastenhoidon ja muut lapsiin liittyvät asiat.
Onneksi et ole sanonut, kun ei sulle kuulu. Jos lapset ovat isällään joka toisen viikon, kyllähän siinä arjessa yhteisiä käänteitä riittää. Kuulostaa vähän siltä, että sinä et oikein tykkää siitä et lasten isäln elämässä on uusi nainen ja lämpimiä tunteita. Lapset toivovat usein vanhempien yhteen paluuta ja kokevat uuden uhkaksi tälle. Ja lapset mielellään tarttuvat tähän unelmaan, jos mistään tulee sille vahvistusta. Se ei kuitenkaan ole totta vaan elämä menee eteenpäin. Ja uusia ihmisiä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen että ne uusperheet joissa on miehellä ennestään lapsia, ovat ylipäätään dynamiikaltaan kaikkein huonoimmin toimivia. Kun kuitenkin edelleen se kodin pääasiallinen onganisointi on naisen harteilla useimmiten, halusi tai ei, perheen onnistuminen on silloin pitkälti kiinni siitä kuinka hienosti tai huonosti nuo miehen mukanaan tuomat lapset siihen sopivat. Jos isä on vapaamatkustaja tai biologinen äiti yhteistyökyvytön, uusperhettä on lähes mahdotonta saada toimimaan niiden miehen lasten osalta hyvin. Sen sijaan jos vain äidillä lapsia tai siihen vielä yhteinen päälle, uusperheestä voi tuskin edes puhua, vaan perhe on lähinnä ydinperhe missä siittäjä/apulainen vaan on vaihdettu uuteen. Uusperheet nousevat ja kaatuvat naisen varassa. Jos uusperheen äidin osa on epäkiitollinen tai liian raskas ja epäreilu, uusperhe ei onnistu.
Sanoisin, että uusperhe kaatuu tai kestää vanhemman myötä: jos vanhempi sukupuoleen katsomatta ottaa päävastuun, uusi kumppani jaksaa kuviossa.
Mä toivon lasten seurassa selvinpäin olevaa äitipuolta lapsilleni.Ja naista,joka on lapselle ystävällinen ja kiltti.Ja puhuu hänelle.
Alue: Aihe vapaa
Mut onko se lapsen toive vai sun? Pitkässä juoksussa lapsi hyötyy siitä että he "perheytyvät" ja löytävät heidän perheelle sopivan tavan elää. Usein kontrolloiva lähi voi häiritä tätä perhedynamiikan kehitystä pahastikin, jos ei huomaa missä minkäkin perheen raja menee.