Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eronnut äiti: mitä toivoisit äitipuolelta? Mitä et voisi sietää?
15.08.2019 |
Tästä näkökulmasta en löytänyt keskustelua, kiinnostaisi kovasti kuulla äitien mietteitä. Ei vähiten siksi, että olen tavannut miehen, jolla on 2 lasta. En ole vielä heitä tavannut mutta sen aika tulee jossain vaiheessa. Hirvittää, että minusta tulisi ns. paha äitipuoli ja lasten elämänlaatu huononee vuokseni, sana on siis vapaa! Olen itse lapseton n 35. Minulla on paha endometrioosi jonka vuoksi kohtu ja munasarjat poistettiin nuorena, omia lapsia en siis ole edes voinut saada.
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen että ne uusperheet joissa on miehellä ennestään lapsia, ovat ylipäätään dynamiikaltaan kaikkein huonoimmin toimivia. Kun kuitenkin edelleen se kodin pääasiallinen onganisointi on naisen harteilla useimmiten, halusi tai ei, perheen onnistuminen on silloin pitkälti kiinni siitä kuinka hienosti tai huonosti nuo miehen mukanaan tuomat lapset siihen sopivat. Jos isä on vapaamatkustaja tai biologinen äiti yhteistyökyvytön, uusperhettä on lähes mahdotonta saada toimimaan niiden miehen lasten osalta hyvin. Sen sijaan jos vain äidillä lapsia tai siihen vielä yhteinen päälle, uusperheestä voi tuskin edes puhua, vaan perhe on lähinnä ydinperhe missä siittäjä/apulainen vaan on vaihdettu uuteen. Uusperheet nousevat ja kaatuvat naisen varassa. Jos uusperheen äidin osa on epäkiitollinen tai liian raskas ja epäreilu, uusperhe ei onnistu.
Sanoisin, että uusperhe kaatuu tai kestää vanhemman myötä: jos vanhempi sukupuoleen katsomatta ottaa päävastuun, uusi kumppani jaksaa kuviossa.
No varmaan vaikuttaa isosti. Mut meillä esim minun lasten asiat on sujuneet alusta saakka hyvin, ja vaikka mies kuinka on vastuuta kantanut omistaan, silti koko ajan on ongelmia. Ehkä mies ei sitten osaa riittävästi ottaa vastuuta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasteni isä seurustelee hyvin tiiviisti, mutta eivät asu naisystävänsä kanssa saman katon alla - isäviikoilla lapset siis teoriassa ovat kolmisin isän kanssa. Hyvin usein kuitenkin isän naisystävä on jollakin tavalla mukana menoissa, varsinkin viikonloppuisin. Minua tämä ei haittaa millään tavalla - muuten kuin sitä kautta että lapset valittavat minulle, että haluaisivat olla enemmän isän kanssa kolmisin, eikä niin että X on aina mukana. Isälleen eivät tätä kehtaa/uskalla sanoa, enkä minäkään tietenkään ole asiasta huomauttanut. Tässä tapauksessa kyse ei ole siitä että isän naisystävä tunkisi väkisin mukaan, vaan isä nimenomaan haluaa näin ja järjestää asiat niin että naisystävä on lähes aina mukana.
Mutta alkuperäiselle siis minultakin se neuvo, että anna tilaa lasten ja isän keskinäiselle ajalle niin, että et ole aina joka asiassa mukana. Lapset eivät välttämättä kehtaa sanoa tätä toivettaan ääneen, ja isäkään ei sitä välttämättä itse tajua. Toisin sanoen, anna heille sitä keskinäistä aikaa ikään kuin vähän väkisin. Tämä edesauttaa myös sitä, ettet huomaamattasi ajaudu isän ja lasten kodinhoitajaksi, vaan isä tosiaan hoitaa itsenäisesti lastenhoidon ja muut lapsiin liittyvät asiat.
Onneksi et ole sanonut, kun ei sulle kuulu. Jos lapset ovat isällään joka toisen viikon, kyllähän siinä arjessa yhteisiä käänteitä riittää. Kuulostaa vähän siltä, että sinä et oikein tykkää siitä et lasten isäln elämässä on uusi nainen ja lämpimiä tunteita. Lapset toivovat usein vanhempien yhteen paluuta ja kokevat uuden uhkaksi tälle. Ja lapset mielellään tarttuvat tähän unelmaan, jos mistään tulee sille vahvistusta. Se ei kuitenkaan ole totta vaan elämä menee eteenpäin. Ja uusia ihmisiä tulee.
No, nimenomaan tuota tarkoitin, että asia ei mulle kuulu, kun sanoin että en tietenkään ole lasten toiveesta sanonut. Itsellänikin on uusi miesystävä, eikä minulla ole mitään isän uutta naisystävää vastaan, hyvä vain että asiansa ovat kunnossa. Kerroin vain mitä lapset minulle puhuvat, kun alkuperäinen haki vinkkejä tilanteeseensa. Älä sinä yritä lukea vastauksestani rivien välistä sellaista mitä siellä ei ole.
No oletpa ärtyisä. Eihän kaikki naiset edes ole kiinnostuneita omistamaan elämäänsä miehen lasten kanssa vietetylle ajalle. Ja toisaalta, jos on tarkoitus perustaa perhe, kyllä ne lasten asiat siinä arjessa myllääntyy milloin kenellekin. Jos ei äitipuoli niistä erikseen kieltäydy. Lapset myös nopeammin tottuvat ja kiintyvät uuteen aikuiseen kun uusi aikuinen osallistuu. Vaikka olen sitä mieltä että isän täytyy vastata ihan itse omista lapsistaan, mutta perheytymisen kannalta on myös tärkeää että perheen toinen aikuinen löytää luontevan ja hyvän paikan siinä perheen keskellä, eikä missään arjen sivukehällä. Jos uudella naisella on lapsia, perheen keskiö on usein aika pitkälti se, ja miehen lapset siitä paikkansa löytävät tai eivät. Uusperhe on siksi tosi vaativa yhtälö kun siinä on niin monenlaista voimakenttää. Toimiakseen uuden perheen on rakennettava omansa ja jätettävä exien toiveet omaan arvoonsa. Ei ole helppoa laittaa erilaisia perhemalleja yhteen pöytään. Ja siinä se uusperheen todellinen haaste on.
Uusperheliiton mukaan yksi suurimpia riskejä uusperheen tuholle on ajautuminen poteroihin biologisten linjojen mukaan eli siihen et perheessä on erikseen mies ja hänen lapset ja nainen lapsineen tai ilman. Silloin ei synny perhettä. Tällaisen potero-ajattelun vaaliminen on suuri virhe myös siltä lähi-äidiltä. Lapselle ei tee hyvää elää huonosti toimivassa uusperheessä kun ydinperheessä on ristiriitoja, kumpikin vanhempi yleensä suojelee lapsiaan. Uusperheessä kumppanin lapset voivat olla ristiriidassa parisuhteen edun tai vanhempipuolen edun kanssa. Eikä biologinen vaisto ole silloin suojaamassa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen että ne uusperheet joissa on miehellä ennestään lapsia, ovat ylipäätään dynamiikaltaan kaikkein huonoimmin toimivia. Kun kuitenkin edelleen se kodin pääasiallinen onganisointi on naisen harteilla useimmiten, halusi tai ei, perheen onnistuminen on silloin pitkälti kiinni siitä kuinka hienosti tai huonosti nuo miehen mukanaan tuomat lapset siihen sopivat. Jos isä on vapaamatkustaja tai biologinen äiti yhteistyökyvytön, uusperhettä on lähes mahdotonta saada toimimaan niiden miehen lasten osalta hyvin. Sen sijaan jos vain äidillä lapsia tai siihen vielä yhteinen päälle, uusperheestä voi tuskin edes puhua, vaan perhe on lähinnä ydinperhe missä siittäjä/apulainen vaan on vaihdettu uuteen. Uusperheet nousevat ja kaatuvat naisen varassa. Jos uusperheen äidin osa on epäkiitollinen tai liian raskas ja epäreilu, uusperhe ei onnistu.
Erittäin hyvin kirjoitettu. Minulla on erittäin toimiva uusperhe. Minun kouluikäiset lapseni ja uusi mies joka tulee heidän kanssa hyvin toimeen. Minun ei tarvitse olla äitipuoli miehen aikuisille lapsille mutta välit on hyvät. Lasteni isän uusperheessä on jatkuvaa ongelmaa ja isän naisystävä käyttäytyy huonosti ja toivoo lasteni lopettavan vierailut. Ex mies pakenee vastuuta enkä itsekään ollut alkuun kovin yhteistyöhaluinen kun ero tuli ihan puskista. Minun mieheni ostaa lapsipuolilleen tavaraa satojen eurojen arvosta vaikka en pyydä mitään. Ns äitipuoli isän kodissa ei oikein halua edes ostaa karkkipussia heille ja haastaa riitaa pikkurahasta ja ties mistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen että ne uusperheet joissa on miehellä ennestään lapsia, ovat ylipäätään dynamiikaltaan kaikkein huonoimmin toimivia. Kun kuitenkin edelleen se kodin pääasiallinen onganisointi on naisen harteilla useimmiten, halusi tai ei, perheen onnistuminen on silloin pitkälti kiinni siitä kuinka hienosti tai huonosti nuo miehen mukanaan tuomat lapset siihen sopivat. Jos isä on vapaamatkustaja tai biologinen äiti yhteistyökyvytön, uusperhettä on lähes mahdotonta saada toimimaan niiden miehen lasten osalta hyvin. Sen sijaan jos vain äidillä lapsia tai siihen vielä yhteinen päälle, uusperheestä voi tuskin edes puhua, vaan perhe on lähinnä ydinperhe missä siittäjä/apulainen vaan on vaihdettu uuteen. Uusperheet nousevat ja kaatuvat naisen varassa. Jos uusperheen äidin osa on epäkiitollinen tai liian raskas ja epäreilu, uusperhe ei onnistu.
Erittäin hyvin kirjoitettu. Minulla on erittäin toimiva uusperhe. Minun kouluikäiset lapseni ja uusi mies joka tulee heidän kanssa hyvin toimeen. Minun ei tarvitse olla äitipuoli miehen aikuisille lapsille mutta välit on hyvät. Lasteni isän uusperheessä on jatkuvaa ongelmaa ja isän naisystävä käyttäytyy huonosti ja toivoo lasteni lopettavan vierailut. Ex mies pakenee vastuuta enkä itsekään ollut alkuun kovin yhteistyöhaluinen kun ero tuli ihan puskista. Minun mieheni ostaa lapsipuolilleen tavaraa satojen eurojen arvosta vaikka en pyydä mitään. Ns äitipuoli isän kodissa ei oikein halua edes ostaa karkkipussia heille ja haastaa riitaa pikkurahasta ja ties mistä.
Osaatko sanoa miks sillä nyxällä noin paha olo? Joku asiahan on siellä ihan pielessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen että ne uusperheet joissa on miehellä ennestään lapsia, ovat ylipäätään dynamiikaltaan kaikkein huonoimmin toimivia. Kun kuitenkin edelleen se kodin pääasiallinen onganisointi on naisen harteilla useimmiten, halusi tai ei, perheen onnistuminen on silloin pitkälti kiinni siitä kuinka hienosti tai huonosti nuo miehen mukanaan tuomat lapset siihen sopivat. Jos isä on vapaamatkustaja tai biologinen äiti yhteistyökyvytön, uusperhettä on lähes mahdotonta saada toimimaan niiden miehen lasten osalta hyvin. Sen sijaan jos vain äidillä lapsia tai siihen vielä yhteinen päälle, uusperheestä voi tuskin edes puhua, vaan perhe on lähinnä ydinperhe missä siittäjä/apulainen vaan on vaihdettu uuteen. Uusperheet nousevat ja kaatuvat naisen varassa. Jos uusperheen äidin osa on epäkiitollinen tai liian raskas ja epäreilu, uusperhe ei onnistu.
Erittäin hyvin kirjoitettu. Minulla on erittäin toimiva uusperhe. Minun kouluikäiset lapseni ja uusi mies joka tulee heidän kanssa hyvin toimeen. Minun ei tarvitse olla äitipuoli miehen aikuisille lapsille mutta välit on hyvät. Lasteni isän uusperheessä on jatkuvaa ongelmaa ja isän naisystävä käyttäytyy huonosti ja toivoo lasteni lopettavan vierailut. Ex mies pakenee vastuuta enkä itsekään ollut alkuun kovin yhteistyöhaluinen kun ero tuli ihan puskista. Minun mieheni ostaa lapsipuolilleen tavaraa satojen eurojen arvosta vaikka en pyydä mitään. Ns äitipuoli isän kodissa ei oikein halua edes ostaa karkkipussia heille ja haastaa riitaa pikkurahasta ja ties mistä.
Osaatko sanoa miks sillä nyxällä noin paha olo? Joku asiahan on siellä ihan pielessä?
On vaan mustasukkainen eikä kestä miehen entisen perheen olemassaoloa. Aika tavallista sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon sitä ettei ota mitään äitipuolen roolia, vaan pysyttelee vain lasten isän vaimona. Neutraali ja mahdollisimman mukava ihminen lasten elämässä. Hoitovastuuta ei minkäänlaista, vaan isä hoitaa ja huolta asiat vuorollaan.
Käytännössä tuo "ei minkäänlaista hoitovastuuta" ei oikein onnistu varsinkaan sitten kun asutaan samassa osoitteessa. Kyllä silloin on pakko jonkin verran osallistua, vaikka päävastuu olisikin isällä.
Esimerkkitilanne: Lapset leikkivät olohuoneessa, uusi vaimo istuu sohvalla ja isä on käymässä vessassa. Yksi lapsista kaatuu ja lyö päänsä niin että otsaan tulee haava.
Pitäisikö uuden vaimon tuossa tilanteessa sinusta jättää lapsi itkemään siiheksi kunnes isä tulee vessasta? Vai olisiko kuitenkin järkevämpää, että se uusi vaimo ottaisi hoitovastuun ja paikkaisi lapsen haavan jne.?
Olen äitipuoli ja samaa mieltä kuin tuo ylläoleva. Isän kuuluu kantaa vastuu omista lapsistaan.
Minun mieheni lapset ovat Nyt alakoululaisia ja meillä 2-4 vrk /kk.
Tuossa esimerkkitilanteessa toimii hätä-laki. Vaikka en pistä tikkua ristiin miehen lasten eteen, niin hädässä toki autan. Näiden neljän vuoden aikana eteen on tullut vain yksi (1) tilanne, jossa olen joutunut auttamaan. Miehen piti lähteä töihin. Silloin ruokin lapset.
Toki tilanne olisi eri, jos lapset olisivat meillä enemmän, mutta minusta on outoa aina vedota siihen, ettei se toimi, jos isä kantaa vastuun. Kuulkaa, se toimii oikein hyvin. Se vain vaatii äitipuolelta tiukan linjan, ettei haksahda hoitamaan niitä lapsia.
Tämä taas kuulostaa minusta tosi kylmältä.
Jää varmasti tosi etäiset välit. Ei tule mielikuva kivasta ja siitä "turvallisesta aikuisesta".
En toki tarkoita, että pitäisi hoitaa, mutta neljään vuoteen kerran joutunut ruokaa antamaan...Samaa mieltä. Mä olen ruokkinut ystävänkin lapsia, vaihtanut vaipat, käyttänyt veskissä jne. Outoa olisi käyttäytyä noin etäisesti lapsia kohtaan, jotka olisivat meillä isänsä luona.
Niin minäkin olen ystävien lapsien vaippoja vaihtanut ja käyttänyt veskissä jne. Koska olen hoitanut ystävän lapsia.
Miehen lapsia en ”hoida” (eivät nyt tarvitse enää hoitamista tosin). Jos mies ei voi heitä hoitaa, niin hänen pitää sanoa eksälleen, ettei lapsia ota.
Miehen lapset ovat miehen oma asia. Jos mies haluaa lapsiaan nähdä, niin toki saa, mutta ihan itse saa oman suhteensa luoda.
Ei viikonloppuisän perhe ole mikään ”perhe”. Lasten pitäisi olla paikalla 24/7, jotta perheytymistä edes voisi tapahtua. Emmekä edes yritä tehdä tästä ”perhettä”.
Vierailija kirjoitti:
Entä isäpuolet? Täytyykö heidänkin pelata lautapelejä, mennä leikkipuistoon, laittaa ruokaa, paikata haavoja..? Vai onko tämäkin taas sellainen asia, jossa miehiltä ei vaadita mitään?
Meillä molemmilla on omia lapsia, yhteisiä ei ole. Samat säännöt molemmille. Ei kukaan jaksa pelata lautapelejä koko päivää. Siksi ne pelataan omien lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin että annat minun olla edelleen äiti lapsilleni etkä ryhdy pyörittämään uusperhettä ex-mieheni ja lasteni kanssa. Toivoisin myös että annat miehen olla joskus lasten kanssa keskenään ja mielellään myös että antaisit meidän joskus käydä ex-mieheni ja lasten kanssa jossain päiväreisussa jotta voimme "perheenä" keskustella.
Sinä, ex-puolisosi ja lapsenne ette ole enää perhe. Nykyiset puolisonne ja lapset ovat perheenne, sinun on ihan turhaa ripustautua ex-puolisoosi ja leikkä että kaikki on kuten ennenkin. Ei ole. Ei ole asioita, mitkä eivät kuuluisi myös uusille puolisoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen että ne uusperheet joissa on miehellä ennestään lapsia, ovat ylipäätään dynamiikaltaan kaikkein huonoimmin toimivia. Kun kuitenkin edelleen se kodin pääasiallinen onganisointi on naisen harteilla useimmiten, halusi tai ei, perheen onnistuminen on silloin pitkälti kiinni siitä kuinka hienosti tai huonosti nuo miehen mukanaan tuomat lapset siihen sopivat. Jos isä on vapaamatkustaja tai biologinen äiti yhteistyökyvytön, uusperhettä on lähes mahdotonta saada toimimaan niiden miehen lasten osalta hyvin. Sen sijaan jos vain äidillä lapsia tai siihen vielä yhteinen päälle, uusperheestä voi tuskin edes puhua, vaan perhe on lähinnä ydinperhe missä siittäjä/apulainen vaan on vaihdettu uuteen. Uusperheet nousevat ja kaatuvat naisen varassa. Jos uusperheen äidin osa on epäkiitollinen tai liian raskas ja epäreilu, uusperhe ei onnistu.
Erittäin hyvin kirjoitettu. Minulla on erittäin toimiva uusperhe. Minun kouluikäiset lapseni ja uusi mies joka tulee heidän kanssa hyvin toimeen. Minun ei tarvitse olla äitipuoli miehen aikuisille lapsille mutta välit on hyvät. Lasteni isän uusperheessä on jatkuvaa ongelmaa ja isän naisystävä käyttäytyy huonosti ja toivoo lasteni lopettavan vierailut. Ex mies pakenee vastuuta enkä itsekään ollut alkuun kovin yhteistyöhaluinen kun ero tuli ihan puskista. Minun mieheni ostaa lapsipuolilleen tavaraa satojen eurojen arvosta vaikka en pyydä mitään. Ns äitipuoli isän kodissa ei oikein halua edes ostaa karkkipussia heille ja haastaa riitaa pikkurahasta ja ties mistä.
Minusta taas kuulostaa että te olette vähän löperöjä rahankäyttäjiä kun taas exän kodissa ollaan järkeviä eikä tuhlailla. Tuo karkkiasiakin voi olla vain lapsen mankumista kun ei osteta karkkia kun sitä pyydetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän "ei saa/tarvitse osallistua lasten elämään"-tyyppien mielestä tuo elämään osallistuminen tarkoittaa? Minun on täysin mahdotonta kuvitella tilannetta, jossa mies ja nainen asuvat samassa osoitteessa ja vain mies osallistuu lasten elämään. Lähteekö se nainen siis aina pois, kun lapset tulevat vai lukittautuuko johonkin huoneeseen? Miten ruokailut? Mies ja lapset syövät yhdessä ja nainen sitten yksinään? Kuulostaa kummalliselta ratkaisulta.
Meillä se menee luontevasti niin,että minä tapaan silloin ystäviäni ja käydään vaikka syömässä. Mies syö lapsensa kanssa,missä syö. Illalla mies viettää aikaa lapsensa kanssa ja minä teen omiani eli katon tv:ta, luen tms. Näen asian niin,että kun lapsi on niin vähän täällä,niin en halua viedä heiltä yhteistä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä isäpuolet? Täytyykö heidänkin pelata lautapelejä, mennä leikkipuistoon, laittaa ruokaa, paikata haavoja..? Vai onko tämäkin taas sellainen asia, jossa miehiltä ei vaadita mitään?
Hyvä kysymys, tähän voisivat uudelleen pariutuneet äidit myös vastata:koskevatko nämä eksäsi uutta puolisoa koskevat odotukset tai "säännöt" myös uutta miestäsi?
Olen ketjussa kannattanut ajatusta, että äitipuoli ei ole vanhemman asemassa vaan isän puoliso. Ja hyvä käytös riittää.
Elän uudessa (tosin jo vuosia kestäneessä) suhteessa ja mieheni on lapselleni lähinnä kaveri. Sovimme ennen yhteenmuuttoa, että minä huolehdin kaikki pakolliset lapseen liittyvät asiat, mutta koska sentään asumme yhdessä, niin hänellä tulee olla jonkinlainen "oma" suhde lapseeni. He käyvät joskus pyörälenkillä tai pelaavat jotain. Tulevat hyvin juttuun.
Minä en kuitenkaan käytä miestäni lapsenvahtina vaikka harrastukseni ajan. Tai en laita häntä huolehtimaan lapsen läksyjen tarkastamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapsillani on äitipuoli. En yhtään ymmärrä, miksi hän haluaa änkeytyä miehen ja lapsen väliin. Lapsi sanoo, että hän on ihan ok, mutta ei kaipaa tämän kotileikkimistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin että annat minun olla edelleen äiti lapsilleni etkä ryhdy pyörittämään uusperhettä ex-mieheni ja lasteni kanssa. Toivoisin myös että annat miehen olla joskus lasten kanssa keskenään ja mielellään myös että antaisit meidän joskus käydä ex-mieheni ja lasten kanssa jossain päiväreisussa jotta voimme "perheenä" keskustella.
Sinä, ex-puolisosi ja lapsenne ette ole enää perhe. Nykyiset puolisonne ja lapset ovat perheenne, sinun on ihan turhaa ripustautua ex-puolisoosi ja leikkä että kaikki on kuten ennenkin. Ei ole. Ei ole asioita, mitkä eivät kuuluisi myös uusille puolisoille.
Näin on. Vallankäyttöä lähtökohtaisesti. MIksi kysyt uudelta puolisolta lupaa olla lastesi äiti? Ei se hänen asiansa ole. Ei antaa lupaa tai ottaa pois. Miten hän sen edes otaisi? Nyt kattattaisi isosti katsoa peiliin, millaista manipulointia sinä itse harratsat muiden ihmisten suhteen, kun asetat tuollaisia määräysvaltoja toisille. Sinä et myöskään voi kieltää muita ihmisiä perustamasta perhettä, et edes sitä lastes isää. Sulla ei ole tässä hommassa oikein puhtaita jauhoja pussissa. Nyt pitäis ottaa vastuu omasta elämästä, laittaa rajat omalle touhulle ja keskittyä siihen mikä sulle kuuluu. Ja jättää uusperhe rauhaan rakentamaan omaa elämää, sellasta kuin he haluavat. Tekstisi sävy on asiallinen, mutta pinnan alla on paljon hämärää.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsillani on äitipuoli. En yhtään ymmärrä, miksi hän haluaa änkeytyä miehen ja lapsen väliin. Lapsi sanoo, että hän on ihan ok, mutta ei kaipaa tämän kotileikkimistä.
MIstä tiedät miten hän änkeytyy? Aika halventavaa myös puhua toisen perhe-elämästä ja uusperheen rakentamisyrityksestä (Joka ei ole helppoa, kun mukana jonkun toisen lapsi!!) kotileikkinä. Mun miehen lapsi, ihan koululainen jo, kertoi kerran, että hänen äitinsä vaihtaa alusvaatteet kahden viikon välein. Jätin omaan arvoonsa. Lasten puheet ja tunteet pitää osata kohdata aikuisena eikä heti provosoitua näkemään jotain ilkeää tai huonoa. Ja se äitipuoli tosiaan varmaan yrittää rakentaa miehensä ja lapsipuolen kanssa yhteistä elämää. Sinä voisit tukea lasta hyväksymään sen, että hänen isänsä asuu eri osoitteessa ja rakastaa uutta ihmistä. se on kuitenkin todellisuutta joka lapsen pitää ajan kanssa hyväksyä. Sinä voit tukea siinä tai häiritä. Ihan jo asenne riittää tässä, lapsi pongaa sen. Että sun pitäis hyväksyä tilanne myös. Muuten aiheutat lapsellesi kohtuuttomasti ristiriitoja.
En ymmärrä tätä ettei saa osallistua lasten hoitoon.. tuntuu todella teennäiseltä. Jos mies ei ole kotona ja minä olen tietenkin kysyn lapsilta onko nälkä jos otan itse välipalaa. Annan juomista kun pyytävät, autan tehtävissä tms normaalisti. Mieheni pienemmällä lapsella on nukahtamisvaikeuksia. Mies menee sänkyyn ja kuorsaa minuutin päästä. Joskus herätän hänet kun kuulen ettei lapsi nuku ja touhuaa omiaan mutta nykyisin minä olen se joka käy siellä huolehtimassa että 5v ei rakentele legoilla kahden aikaan yöllä. Meiltä tämä tulee luonnollisesti ja toivoisin että lasten äiti voisi tällaista toimintaa arvostaa ja luulen että kai arvostaakin..
Tuo äitipuoli on sanana myös sellainen että monet lapset alkaa vuosien saatossa käyttää sitä isänsä kumppanista. Ei heti mutta vanhempana kun liitto kestänyt vuosia. Riippuu toki ihmisestä. Miehen kanssa kun saadaan lapsia toivoisin että lapset puhuisivat vain sisaruksista eikä mistään puolisiskoista yms mutta senkin saa lapset itse päättää.
T. Yksi uusi avopuoliso, tuleva äitipuoli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsillani on äitipuoli. En yhtään ymmärrä, miksi hän haluaa änkeytyä miehen ja lapsen väliin. Lapsi sanoo, että hän on ihan ok, mutta ei kaipaa tämän kotileikkimistä.
MIstä tiedät miten hän änkeytyy? Aika halventavaa myös puhua toisen perhe-elämästä ja uusperheen rakentamisyrityksestä (Joka ei ole helppoa, kun mukana jonkun toisen lapsi!!) kotileikkinä. Mun miehen lapsi, ihan koululainen jo, kertoi kerran, että hänen äitinsä vaihtaa alusvaatteet kahden viikon välein. Jätin omaan arvoonsa. Lasten puheet ja tunteet pitää osata kohdata aikuisena eikä heti provosoitua näkemään jotain ilkeää tai huonoa. Ja se äitipuoli tosiaan varmaan yrittää rakentaa miehensä ja lapsipuolen kanssa yhteistä elämää. Sinä voisit tukea lasta hyväksymään sen, että hänen isänsä asuu eri osoitteessa ja rakastaa uutta ihmistä. se on kuitenkin todellisuutta joka lapsen pitää ajan kanssa hyväksyä. Sinä voit tukea siinä tai häiritä. Ihan jo asenne riittää tässä, lapsi pongaa sen. Että sun pitäis hyväksyä tilanne myös. Muuten aiheutat lapsellesi kohtuuttomasti ristiriitoja.
Änkeytyminen on lapseni oma sana. Lapsi haluaa asua minun luonani juuri siitä syystä, että minun aviomieheni jättää lapsen (hänen omin sanoin) rauhaan eikä yritä leikkiä kotia.
En minä puutu lapsen käynteihin isänsä luona. Jos isä haluaa tuhota suhteen omaan lapseen, on se hänen asiansa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä ettei saa osallistua lasten hoitoon.. tuntuu todella teennäiseltä. Jos mies ei ole kotona ja minä olen tietenkin kysyn lapsilta onko nälkä jos otan itse välipalaa. Annan juomista kun pyytävät, autan tehtävissä tms normaalisti. Mieheni pienemmällä lapsella on nukahtamisvaikeuksia. Mies menee sänkyyn ja kuorsaa minuutin päästä. Joskus herätän hänet kun kuulen ettei lapsi nuku ja touhuaa omiaan mutta nykyisin minä olen se joka käy siellä huolehtimassa että 5v ei rakentele legoilla kahden aikaan yöllä. Meiltä tämä tulee luonnollisesti ja toivoisin että lasten äiti voisi tällaista toimintaa arvostaa ja luulen että kai arvostaakin..
Tuo äitipuoli on sanana myös sellainen että monet lapset alkaa vuosien saatossa käyttää sitä isänsä kumppanista. Ei heti mutta vanhempana kun liitto kestänyt vuosia. Riippuu toki ihmisestä. Miehen kanssa kun saadaan lapsia toivoisin että lapset puhuisivat vain sisaruksista eikä mistään puolisiskoista yms mutta senkin saa lapset itse päättää.
T. Yksi uusi avopuoliso, tuleva äitipuoli?
Olethan tietoinen, että jos rupeat tuolle linjalle, että mies nukkuu ja sinä kannat vastuun lapsesta, niin tulet jossain vaiheessa uupumaan, ellet ole läpeensä emotyyppi.
Alue: Aihe vapaa
No, nimenomaan tuota tarkoitin, että asia ei mulle kuulu, kun sanoin että en tietenkään ole lasten toiveesta sanonut. Itsellänikin on uusi miesystävä, eikä minulla ole mitään isän uutta naisystävää vastaan, hyvä vain että asiansa ovat kunnossa. Kerroin vain mitä lapset minulle puhuvat, kun alkuperäinen haki vinkkejä tilanteeseensa. Älä sinä yritä lukea vastauksestani rivien välistä sellaista mitä siellä ei ole.