Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Eronnut äiti: mitä toivoisit äitipuolelta? Mitä et voisi sietää?
15.08.2019 |
Tästä näkökulmasta en löytänyt keskustelua, kiinnostaisi kovasti kuulla äitien mietteitä. Ei vähiten siksi, että olen tavannut miehen, jolla on 2 lasta. En ole vielä heitä tavannut mutta sen aika tulee jossain vaiheessa. Hirvittää, että minusta tulisi ns. paha äitipuoli ja lasten elämänlaatu huononee vuokseni, sana on siis vapaa! Olen itse lapseton n 35. Minulla on paha endometrioosi jonka vuoksi kohtu ja munasarjat poistettiin nuorena, omia lapsia en siis ole edes voinut saada.
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin että annat minun olla edelleen äiti lapsilleni etkä ryhdy pyörittämään uusperhettä ex-mieheni ja lasteni kanssa. Toivoisin myös että annat miehen olla joskus lasten kanssa keskenään ja mielellään myös että antaisit meidän joskus käydä ex-mieheni ja lasten kanssa jossain päiväreisussa jotta voimme "perheenä" keskustella.
Janottaako vanha suola vai miksi haluat viettää aikaa perheenä exän kanssa?
Kuulostaa koko teksti muutenkin siltä, että sun mielestä joku on viemässä sun paikkaa miehen vierellä ja lasten elämässä.
Outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle on aivan sama, millainen äitipuoli lapsillani on, niin kauan kuin hän kohtelee heitä ystävällisesti ja asiallisesti, eikä päsmäröi isän toimintaa lasten kanssa. Ei tarvitse osallistua elämään.
Vihaan tuota kliseetä olla ”turvallinen” aikuinen. Äitipuolen ei tarvitse leikkiä kliseitä.
Ei osallistu elämään? Kenen? Ai lapsien?
Ollaan vaikka 10v oltu yhdessä ja naimisissakin, mutta edelleen on kuljettava kusi sukassa ja luikittava karkuun omassa kodissa kun ei saa osallistua siellä normaaliin elämään kun lapset tulee? Kuitenkin samalla vaadit olemaan ystävällinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon sitä ettei ota mitään äitipuolen roolia, vaan pysyttelee vain lasten isän vaimona. Neutraali ja mahdollisimman mukava ihminen lasten elämässä. Hoitovastuuta ei minkäänlaista, vaan isä hoitaa ja huolta asiat vuorollaan.
Käytännössä tuo "ei minkäänlaista hoitovastuuta" ei oikein onnistu varsinkaan sitten kun asutaan samassa osoitteessa. Kyllä silloin on pakko jonkin verran osallistua, vaikka päävastuu olisikin isällä.
Esimerkkitilanne: Lapset leikkivät olohuoneessa, uusi vaimo istuu sohvalla ja isä on käymässä vessassa. Yksi lapsista kaatuu ja lyö päänsä niin että otsaan tulee haava.
Pitäisikö uuden vaimon tuossa tilanteessa sinusta jättää lapsi itkemään siiheksi kunnes isä tulee vessasta? Vai olisiko kuitenkin järkevämpää, että se uusi vaimo ottaisi hoitovastuun ja paikkaisi lapsen haavan jne.?
Olen äitipuoli ja samaa mieltä kuin tuo ylläoleva. Isän kuuluu kantaa vastuu omista lapsistaan.
Minun mieheni lapset ovat Nyt alakoululaisia ja meillä 2-4 vrk /kk.
Tuossa esimerkkitilanteessa toimii hätä-laki. Vaikka en pistä tikkua ristiin miehen lasten eteen, niin hädässä toki autan. Näiden neljän vuoden aikana eteen on tullut vain yksi (1) tilanne, jossa olen joutunut auttamaan. Miehen piti lähteä töihin. Silloin ruokin lapset.
Toki tilanne olisi eri, jos lapset olisivat meillä enemmän, mutta minusta on outoa aina vedota siihen, ettei se toimi, jos isä kantaa vastuun. Kuulkaa, se toimii oikein hyvin. Se vain vaatii äitipuolelta tiukan linjan, ettei haksahda hoitamaan niitä lapsia.
Kukaan ei ole väittänyt, ettei isän vastuunkantaminen toimisi. Oli kyse siitä, voiko uusi vaimo olla täysin vailla hoitovastuuta, jos lapset asuvat samassa osoitteessa edes muutaman päivän. Käytännössä ei voi, koska milloin tahansa voi tulla tilanne, että lapselle sattuu jotain eikä isä juuri sillä siunaamalla pääse hätiiin. Yleensäkin vieroksun uusien puolisoiden asennetta, jossa lasten elämään osallistuminen on "pakko" tai "jouduin auttamaan" jne. Jos otat miehen, jolla on lapsia, olet väistämättä osa niiden lasten elämää. Lapsille ei tule kovin hyvää kuvaa, jos uusi vaimo vain lymyilee nurkissa eikä yritäkään olla osa yhteisiä hetkiä ja tekemisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on aivan sama, millainen äitipuoli lapsillani on, niin kauan kuin hän kohtelee heitä ystävällisesti ja asiallisesti, eikä päsmäröi isän toimintaa lasten kanssa. Ei tarvitse osallistua elämään.
Vihaan tuota kliseetä olla ”turvallinen” aikuinen. Äitipuolen ei tarvitse leikkiä kliseitä.
Ei osallistu elämään? Kenen? Ai lapsien?
Ollaan vaikka 10v oltu yhdessä ja naimisissakin, mutta edelleen on kuljettava kusi sukassa ja luikittava karkuun omassa kodissa kun ei saa osallistua siellä normaaliin elämään kun lapset tulee? Kuitenkin samalla vaadit olemaan ystävällinen.
Ei tarvitse osallistua isän ja lasten yhteiseen elämään. Jos haluaa, niin ok. Jos ei halua, niin ok.
Miten se sulkee pois ystävällisyyden, jos äitipuoli ei lähde leikkipuistoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon sitä ettei ota mitään äitipuolen roolia, vaan pysyttelee vain lasten isän vaimona. Neutraali ja mahdollisimman mukava ihminen lasten elämässä. Hoitovastuuta ei minkäänlaista, vaan isä hoitaa ja huolta asiat vuorollaan.
Käytännössä tuo "ei minkäänlaista hoitovastuuta" ei oikein onnistu varsinkaan sitten kun asutaan samassa osoitteessa. Kyllä silloin on pakko jonkin verran osallistua, vaikka päävastuu olisikin isällä.
Esimerkkitilanne: Lapset leikkivät olohuoneessa, uusi vaimo istuu sohvalla ja isä on käymässä vessassa. Yksi lapsista kaatuu ja lyö päänsä niin että otsaan tulee haava.
Pitäisikö uuden vaimon tuossa tilanteessa sinusta jättää lapsi itkemään siiheksi kunnes isä tulee vessasta? Vai olisiko kuitenkin järkevämpää, että se uusi vaimo ottaisi hoitovastuun ja paikkaisi lapsen haavan jne.?
Olen äitipuoli ja samaa mieltä kuin tuo ylläoleva. Isän kuuluu kantaa vastuu omista lapsistaan.
Minun mieheni lapset ovat Nyt alakoululaisia ja meillä 2-4 vrk /kk.
Tuossa esimerkkitilanteessa toimii hätä-laki. Vaikka en pistä tikkua ristiin miehen lasten eteen, niin hädässä toki autan. Näiden neljän vuoden aikana eteen on tullut vain yksi (1) tilanne, jossa olen joutunut auttamaan. Miehen piti lähteä töihin. Silloin ruokin lapset.
Toki tilanne olisi eri, jos lapset olisivat meillä enemmän, mutta minusta on outoa aina vedota siihen, ettei se toimi, jos isä kantaa vastuun. Kuulkaa, se toimii oikein hyvin. Se vain vaatii äitipuolelta tiukan linjan, ettei haksahda hoitamaan niitä lapsia.
Tämä taas kuulostaa minusta tosi kylmältä.
Jää varmasti tosi etäiset välit. Ei tule mielikuva kivasta ja siitä "turvallisesta aikuisesta".
En toki tarkoita, että pitäisi hoitaa, mutta neljään vuoteen kerran joutunut ruokaa antamaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä teidän "ei saa/tarvitse osallistua lasten elämään"-tyyppien mielestä tuo elämään osallistuminen tarkoittaa? Minun on täysin mahdotonta kuvitella tilannetta, jossa mies ja nainen asuvat samassa osoitteessa ja vain mies osallistuu lasten elämään. Lähteekö se nainen siis aina pois, kun lapset tulevat vai lukittautuuko johonkin huoneeseen? Miten ruokailut? Mies ja lapset syövät yhdessä ja nainen sitten yksinään? Kuulostaa kummalliselta ratkaisulta.
Olen itse ollut sillä asenteella alusta asti, että miehen mukana tulevat lapset. Mies on hyvä isä ja huolehtii kyllä asioista lapsiin liittyen mutta pitäisin aika outona, jos en auttaisi lasta läksyissä tai pelaisi lautapeliä tms. lapsen toivoessa. Emme aio muuttaa yhteen, en vietä aikaa kuin osan viikosta miehen ja lasten kanssa lapsiviikoilla. Äidin viikoilla olemme pääsääntöisesti yhdessä, aina ei jaksa.
Jotenkin olen aina ajatellut, että lapset ovat normaali osa elämää. Välillä todella raivostuttava osa, mutta kukapa ei olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on aivan sama, millainen äitipuoli lapsillani on, niin kauan kuin hän kohtelee heitä ystävällisesti ja asiallisesti, eikä päsmäröi isän toimintaa lasten kanssa. Ei tarvitse osallistua elämään.
Vihaan tuota kliseetä olla ”turvallinen” aikuinen. Äitipuolen ei tarvitse leikkiä kliseitä.
Ei osallistu elämään? Kenen? Ai lapsien?
Ollaan vaikka 10v oltu yhdessä ja naimisissakin, mutta edelleen on kuljettava kusi sukassa ja luikittava karkuun omassa kodissa kun ei saa osallistua siellä normaaliin elämään kun lapset tulee? Kuitenkin samalla vaadit olemaan ystävällinen.Ei tarvitse osallistua isän ja lasten yhteiseen elämään. Jos haluaa, niin ok. Jos ei halua, niin ok.
Miten se sulkee pois ystävällisyyden, jos äitipuoli ei lähde leikkipuistoon?
Pieni lapsi voi kokea hyvinkin tylyksi, jos äitipuoli ei lähde mukaan kivaan tekemiseen. Eikä nyt puhuttu leikkipuistoista, vaan ylipäätään elämään osallistumisesta. Kun lapset tulvat isän ja tämän uuden vaimon yhteiseen kotiin, niin äitipuolen on kyllä todella vaikeaa elää normaalia arkea, jos ei mitenkään aio osallistua lasten elämään. Kun se yhdessä ruokapöydän ääressä istuminen ja normaali keskustelukin on osallistumista lasten elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon sitä ettei ota mitään äitipuolen roolia, vaan pysyttelee vain lasten isän vaimona. Neutraali ja mahdollisimman mukava ihminen lasten elämässä. Hoitovastuuta ei minkäänlaista, vaan isä hoitaa ja huolta asiat vuorollaan.
Käytännössä tuo "ei minkäänlaista hoitovastuuta" ei oikein onnistu varsinkaan sitten kun asutaan samassa osoitteessa. Kyllä silloin on pakko jonkin verran osallistua, vaikka päävastuu olisikin isällä.
Esimerkkitilanne: Lapset leikkivät olohuoneessa, uusi vaimo istuu sohvalla ja isä on käymässä vessassa. Yksi lapsista kaatuu ja lyö päänsä niin että otsaan tulee haava.
Pitäisikö uuden vaimon tuossa tilanteessa sinusta jättää lapsi itkemään siiheksi kunnes isä tulee vessasta? Vai olisiko kuitenkin järkevämpää, että se uusi vaimo ottaisi hoitovastuun ja paikkaisi lapsen haavan jne.?
Olen äitipuoli ja samaa mieltä kuin tuo ylläoleva. Isän kuuluu kantaa vastuu omista lapsistaan.
Minun mieheni lapset ovat Nyt alakoululaisia ja meillä 2-4 vrk /kk.
Tuossa esimerkkitilanteessa toimii hätä-laki. Vaikka en pistä tikkua ristiin miehen lasten eteen, niin hädässä toki autan. Näiden neljän vuoden aikana eteen on tullut vain yksi (1) tilanne, jossa olen joutunut auttamaan. Miehen piti lähteä töihin. Silloin ruokin lapset.
Toki tilanne olisi eri, jos lapset olisivat meillä enemmän, mutta minusta on outoa aina vedota siihen, ettei se toimi, jos isä kantaa vastuun. Kuulkaa, se toimii oikein hyvin. Se vain vaatii äitipuolelta tiukan linjan, ettei haksahda hoitamaan niitä lapsia.
Kukaan ei ole väittänyt, ettei isän vastuunkantaminen toimisi. Oli kyse siitä, voiko uusi vaimo olla täysin vailla hoitovastuuta, jos lapset asuvat samassa osoitteessa edes muutaman päivän. Käytännössä ei voi, koska milloin tahansa voi tulla tilanne, että lapselle sattuu jotain eikä isä juuri sillä siunaamalla pääse hätiiin. Yleensäkin vieroksun uusien puolisoiden asennetta, jossa lasten elämään osallistuminen on "pakko" tai "jouduin auttamaan" jne. Jos otat miehen, jolla on lapsia, olet väistämättä osa niiden lasten elämää. Lapsille ei tule kovin hyvää kuvaa, jos uusi vaimo vain lymyilee nurkissa eikä yritäkään olla osa yhteisiä hetkiä ja tekemisiä.
Minähän annoin juuri esimerkin, että minä olen joutunut tasan yhden kerran neljässä vuodessa olemaan osa lasten elämää. Teoriassa keksin tilanteita, että minua tarvittaisiin. Käytännössä niitä tilanteita ei ole tullut vastaan.
Minä olen valinnut parisuhteen, en perhe-elämää. Mies tiesi sen, ja silti kosi minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ollut sillä asenteella alusta asti, että miehen mukana tulevat lapset. Mies on hyvä isä ja huolehtii kyllä asioista lapsiin liittyen mutta pitäisin aika outona, jos en auttaisi lasta läksyissä tai pelaisi lautapeliä tms. lapsen toivoessa. Emme aio muuttaa yhteen, en vietä aikaa kuin osan viikosta miehen ja lasten kanssa lapsiviikoilla. Äidin viikoilla olemme pääsääntöisesti yhdessä, aina ei jaksa.
Jotenkin olen aina ajatellut, että lapset ovat normaali osa elämää. Välillä todella raivostuttava osa, mutta kukapa ei olisi.
Tämä kommentti tiivistää täydellisesti sen, mitä toivon lasteni isän uudelta puolisolta, jos sellainen joskus tulee lasten ja heidän isänsä elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon sitä ettei ota mitään äitipuolen roolia, vaan pysyttelee vain lasten isän vaimona. Neutraali ja mahdollisimman mukava ihminen lasten elämässä. Hoitovastuuta ei minkäänlaista, vaan isä hoitaa ja huolta asiat vuorollaan.
Käytännössä tuo "ei minkäänlaista hoitovastuuta" ei oikein onnistu varsinkaan sitten kun asutaan samassa osoitteessa. Kyllä silloin on pakko jonkin verran osallistua, vaikka päävastuu olisikin isällä.
Esimerkkitilanne: Lapset leikkivät olohuoneessa, uusi vaimo istuu sohvalla ja isä on käymässä vessassa. Yksi lapsista kaatuu ja lyö päänsä niin että otsaan tulee haava.
Pitäisikö uuden vaimon tuossa tilanteessa sinusta jättää lapsi itkemään siiheksi kunnes isä tulee vessasta? Vai olisiko kuitenkin järkevämpää, että se uusi vaimo ottaisi hoitovastuun ja paikkaisi lapsen haavan jne.?
Olen äitipuoli ja samaa mieltä kuin tuo ylläoleva. Isän kuuluu kantaa vastuu omista lapsistaan.
Minun mieheni lapset ovat Nyt alakoululaisia ja meillä 2-4 vrk /kk.
Tuossa esimerkkitilanteessa toimii hätä-laki. Vaikka en pistä tikkua ristiin miehen lasten eteen, niin hädässä toki autan. Näiden neljän vuoden aikana eteen on tullut vain yksi (1) tilanne, jossa olen joutunut auttamaan. Miehen piti lähteä töihin. Silloin ruokin lapset.
Toki tilanne olisi eri, jos lapset olisivat meillä enemmän, mutta minusta on outoa aina vedota siihen, ettei se toimi, jos isä kantaa vastuun. Kuulkaa, se toimii oikein hyvin. Se vain vaatii äitipuolelta tiukan linjan, ettei haksahda hoitamaan niitä lapsia.
Tämä taas kuulostaa minusta tosi kylmältä.
Jää varmasti tosi etäiset välit. Ei tule mielikuva kivasta ja siitä "turvallisesta aikuisesta".
En toki tarkoita, että pitäisi hoitaa, mutta neljään vuoteen kerran joutunut ruokaa antamaan...
Teen kyllä ruokaa koko porukalle, eli kaikki saa ruokaa kun sitä teen, mutta en lapsille erikseen. Eli tuon yhden kerran tein lapsille erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon sitä ettei ota mitään äitipuolen roolia, vaan pysyttelee vain lasten isän vaimona. Neutraali ja mahdollisimman mukava ihminen lasten elämässä. Hoitovastuuta ei minkäänlaista, vaan isä hoitaa ja huolta asiat vuorollaan.
Käytännössä tuo "ei minkäänlaista hoitovastuuta" ei oikein onnistu varsinkaan sitten kun asutaan samassa osoitteessa. Kyllä silloin on pakko jonkin verran osallistua, vaikka päävastuu olisikin isällä.
Esimerkkitilanne: Lapset leikkivät olohuoneessa, uusi vaimo istuu sohvalla ja isä on käymässä vessassa. Yksi lapsista kaatuu ja lyö päänsä niin että otsaan tulee haava.
Pitäisikö uuden vaimon tuossa tilanteessa sinusta jättää lapsi itkemään siiheksi kunnes isä tulee vessasta? Vai olisiko kuitenkin järkevämpää, että se uusi vaimo ottaisi hoitovastuun ja paikkaisi lapsen haavan jne.?
Olen äitipuoli ja samaa mieltä kuin tuo ylläoleva. Isän kuuluu kantaa vastuu omista lapsistaan.
Minun mieheni lapset ovat Nyt alakoululaisia ja meillä 2-4 vrk /kk.
Tuossa esimerkkitilanteessa toimii hätä-laki. Vaikka en pistä tikkua ristiin miehen lasten eteen, niin hädässä toki autan. Näiden neljän vuoden aikana eteen on tullut vain yksi (1) tilanne, jossa olen joutunut auttamaan. Miehen piti lähteä töihin. Silloin ruokin lapset.
Toki tilanne olisi eri, jos lapset olisivat meillä enemmän, mutta minusta on outoa aina vedota siihen, ettei se toimi, jos isä kantaa vastuun. Kuulkaa, se toimii oikein hyvin. Se vain vaatii äitipuolelta tiukan linjan, ettei haksahda hoitamaan niitä lapsia.
Kukaan ei ole väittänyt, ettei isän vastuunkantaminen toimisi. Oli kyse siitä, voiko uusi vaimo olla täysin vailla hoitovastuuta, jos lapset asuvat samassa osoitteessa edes muutaman päivän. Käytännössä ei voi, koska milloin tahansa voi tulla tilanne, että lapselle sattuu jotain eikä isä juuri sillä siunaamalla pääse hätiiin. Yleensäkin vieroksun uusien puolisoiden asennetta, jossa lasten elämään osallistuminen on "pakko" tai "jouduin auttamaan" jne. Jos otat miehen, jolla on lapsia, olet väistämättä osa niiden lasten elämää. Lapsille ei tule kovin hyvää kuvaa, jos uusi vaimo vain lymyilee nurkissa eikä yritäkään olla osa yhteisiä hetkiä ja tekemisiä.
Minähän annoin juuri esimerkin, että minä olen joutunut tasan yhden kerran neljässä vuodessa olemaan osa lasten elämää. Teoriassa keksin tilanteita, että minua tarvittaisiin. Käytännössä niitä tilanteita ei ole tullut vastaan.
Minä olen valinnut parisuhteen, en perhe-elämää. Mies tiesi sen, ja silti kosi minua.
Miten käytännössä toteutat tuon osallistumattomuutesi? Jumitat omassa huoneessasi, et puhu lapsille mitään, et syö heidän kanssaan yhdessä ja muutenkin elät kuin he eivät olisi paikalla, niinkö? Kuulostaa kyllä todella tylyltä niitä lapsia kohtaan. Toivon, että omien lasteni isä ei koskaan valitse noin kylmää ja itsekästä "äitipuolta" lapsilleni.
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän "ei saa/tarvitse osallistua lasten elämään"-tyyppien mielestä tuo elämään osallistuminen tarkoittaa? Minun on täysin mahdotonta kuvitella tilannetta, jossa mies ja nainen asuvat samassa osoitteessa ja vain mies osallistuu lasten elämään. Lähteekö se nainen siis aina pois, kun lapset tulevat vai lukittautuuko johonkin huoneeseen? Miten ruokailut? Mies ja lapset syövät yhdessä ja nainen sitten yksinään? Kuulostaa kummalliselta ratkaisulta.
Käytännössä meidän elämä menee näin:
Kun lapset tulevat illalla, menevät he omaan huoneeseen. Äitinsä luona eivät saa katsoa nettiä eikä netflixiä, niin katsovat koko illan.
Aamulla kun herään, on isä jo lasten kanssa ulkona. Minä teen mitä teen, ja illalla kun tulen kotiin, on lapset taas katso assa netflixiä. Jos olen ollut kotona, voimme syödä yhdessä, tai sitten isä on syöttänyt lapset mäkkärissä.
Sunnuntaina kun herään, on isä lapsineen jossain hoplopissa taas. Ja sieltä hän vie lapset pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun äitipuoleni teki aikoinaan kaikkensa, että välit isään katkesivat (ehkä se oli helpompaakin ennen). Alkaen ihan siitä, ettemme olleet veljeni kanssa tervetulleita heille ja että isä ei saanut ostaa meille mitään, ei edes talvitakkeja. Tapaamiset harvenivat ja sitten niitä ei enää ollut. Äitini vihasi tätä naista sen vuoksi että näki, miten onnettomaksi se meidät lapset teki. Joten jos saisin haaveilla, niin äitipuoleni olisi kohdellut meitä isämme lapsina, ystävällisesti ja mahdollistaen isä-lapsi suhteen. Olimme hirveitä hissukoita veljeni kanssa, lukutoukkia ja yksinäisiä, meistä ei olisi ollut mitään vaivaa. Kun vielä koimme, että isäkin meidät hylkäsi, oli sillä aika kauaskantoiset seuraukset elämäämme.
Toki äitipuoli voi olla kurja ja hankaloittaa asioita. Mut se joka on vastuussa teidän hylkäämisestä on isä. Se on isän vastuulla ja isän teko. Vaikka, varmaan on helpompi syyttää jitakuta, muuta ja säilyttää isästä parempi kuva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon sitä ettei ota mitään äitipuolen roolia, vaan pysyttelee vain lasten isän vaimona. Neutraali ja mahdollisimman mukava ihminen lasten elämässä. Hoitovastuuta ei minkäänlaista, vaan isä hoitaa ja huolta asiat vuorollaan.
Käytännössä tuo "ei minkäänlaista hoitovastuuta" ei oikein onnistu varsinkaan sitten kun asutaan samassa osoitteessa. Kyllä silloin on pakko jonkin verran osallistua, vaikka päävastuu olisikin isällä.
Esimerkkitilanne: Lapset leikkivät olohuoneessa, uusi vaimo istuu sohvalla ja isä on käymässä vessassa. Yksi lapsista kaatuu ja lyö päänsä niin että otsaan tulee haava.
Pitäisikö uuden vaimon tuossa tilanteessa sinusta jättää lapsi itkemään siiheksi kunnes isä tulee vessasta? Vai olisiko kuitenkin järkevämpää, että se uusi vaimo ottaisi hoitovastuun ja paikkaisi lapsen haavan jne.?
Olen äitipuoli ja samaa mieltä kuin tuo ylläoleva. Isän kuuluu kantaa vastuu omista lapsistaan.
Minun mieheni lapset ovat Nyt alakoululaisia ja meillä 2-4 vrk /kk.
Tuossa esimerkkitilanteessa toimii hätä-laki. Vaikka en pistä tikkua ristiin miehen lasten eteen, niin hädässä toki autan. Näiden neljän vuoden aikana eteen on tullut vain yksi (1) tilanne, jossa olen joutunut auttamaan. Miehen piti lähteä töihin. Silloin ruokin lapset.
Toki tilanne olisi eri, jos lapset olisivat meillä enemmän, mutta minusta on outoa aina vedota siihen, ettei se toimi, jos isä kantaa vastuun. Kuulkaa, se toimii oikein hyvin. Se vain vaatii äitipuolelta tiukan linjan, ettei haksahda hoitamaan niitä lapsia.
Tämä taas kuulostaa minusta tosi kylmältä.
Jää varmasti tosi etäiset välit. Ei tule mielikuva kivasta ja siitä "turvallisesta aikuisesta".
En toki tarkoita, että pitäisi hoitaa, mutta neljään vuoteen kerran joutunut ruokaa antamaan...Teen kyllä ruokaa koko porukalle, eli kaikki saa ruokaa kun sitä teen, mutta en lapsille erikseen. Eli tuon yhden kerran tein lapsille erikseen.
Eli osallistut lasten elämään hyvinkin paljon. Ruokailu on merkittävä osa lasten elämää. Aika normaali käytäntö ihan kaikenlaisissa perheissä, että ruoka tehdään koko porukalle eikä vain lapsille erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon sitä ettei ota mitään äitipuolen roolia, vaan pysyttelee vain lasten isän vaimona. Neutraali ja mahdollisimman mukava ihminen lasten elämässä. Hoitovastuuta ei minkäänlaista, vaan isä hoitaa ja huolta asiat vuorollaan.
Käytännössä tuo "ei minkäänlaista hoitovastuuta" ei oikein onnistu varsinkaan sitten kun asutaan samassa osoitteessa. Kyllä silloin on pakko jonkin verran osallistua, vaikka päävastuu olisikin isällä.
Esimerkkitilanne: Lapset leikkivät olohuoneessa, uusi vaimo istuu sohvalla ja isä on käymässä vessassa. Yksi lapsista kaatuu ja lyö päänsä niin että otsaan tulee haava.
Pitäisikö uuden vaimon tuossa tilanteessa sinusta jättää lapsi itkemään siiheksi kunnes isä tulee vessasta? Vai olisiko kuitenkin järkevämpää, että se uusi vaimo ottaisi hoitovastuun ja paikkaisi lapsen haavan jne.?
Olen äitipuoli ja samaa mieltä kuin tuo ylläoleva. Isän kuuluu kantaa vastuu omista lapsistaan.
Minun mieheni lapset ovat Nyt alakoululaisia ja meillä 2-4 vrk /kk.
Tuossa esimerkkitilanteessa toimii hätä-laki. Vaikka en pistä tikkua ristiin miehen lasten eteen, niin hädässä toki autan. Näiden neljän vuoden aikana eteen on tullut vain yksi (1) tilanne, jossa olen joutunut auttamaan. Miehen piti lähteä töihin. Silloin ruokin lapset.
Toki tilanne olisi eri, jos lapset olisivat meillä enemmän, mutta minusta on outoa aina vedota siihen, ettei se toimi, jos isä kantaa vastuun. Kuulkaa, se toimii oikein hyvin. Se vain vaatii äitipuolelta tiukan linjan, ettei haksahda hoitamaan niitä lapsia.
Kukaan ei ole väittänyt, ettei isän vastuunkantaminen toimisi. Oli kyse siitä, voiko uusi vaimo olla täysin vailla hoitovastuuta, jos lapset asuvat samassa osoitteessa edes muutaman päivän. Käytännössä ei voi, koska milloin tahansa voi tulla tilanne, että lapselle sattuu jotain eikä isä juuri sillä siunaamalla pääse hätiiin. Yleensäkin vieroksun uusien puolisoiden asennetta, jossa lasten elämään osallistuminen on "pakko" tai "jouduin auttamaan" jne. Jos otat miehen, jolla on lapsia, olet väistämättä osa niiden lasten elämää. Lapsille ei tule kovin hyvää kuvaa, jos uusi vaimo vain lymyilee nurkissa eikä yritäkään olla osa yhteisiä hetkiä ja tekemisiä.
Minähän annoin juuri esimerkin, että minä olen joutunut tasan yhden kerran neljässä vuodessa olemaan osa lasten elämää. Teoriassa keksin tilanteita, että minua tarvittaisiin. Käytännössä niitä tilanteita ei ole tullut vastaan.
Minä olen valinnut parisuhteen, en perhe-elämää. Mies tiesi sen, ja silti kosi minua.
Miten käytännössä toteutat tuon osallistumattomuutesi? Jumitat omassa huoneessasi, et puhu lapsille mitään, et syö heidän kanssaan yhdessä ja muutenkin elät kuin he eivät olisi paikalla, niinkö? Kuulostaa kyllä todella tylyltä niitä lapsia kohtaan. Toivon, että omien lasteni isä ei koskaan valitse noin kylmää ja itsekästä "äitipuolta" lapsilleni.
Syön heidän kanssaan yhdessä silloin, kun olen tehnyt ruoan. Jos isä on tehnyt ”lastenruokaa”, niin en syö.
Jumitan olohuoneessa miehen kanssa, ja lapset katsovat leffoja huoneessaan.
Puhun heille ruokapöydässä. Muuten en, koska en oikeastaan näe heitä.
Mies on kehunut minua, kun olen niin ystävällinen lapsille
Näiden muutamien äitipuolien kommenttien jälkeen en enää yhtään ihmettele, miksi jotkut lapset eivät yhtään tykkää isän uudesta vaimosta. En minäkään tykkäisi, jos joku pitäisi minua vain rasitteena ja pitäisi jopa ruuan tarjoamista minulle jonkinasteisena rangaistuksena.
Vierailija kirjoitti:
Näiden muutamien äitipuolien kommenttien jälkeen en enää yhtään ihmettele, miksi jotkut lapset eivät yhtään tykkää isän uudesta vaimosta. En minäkään tykkäisi, jos joku pitäisi minua vain rasitteena ja pitäisi jopa ruuan tarjoamista minulle jonkinasteisena rangaistuksena.
Minulle taas osui silmiin harvinaisen monta järkevän ja kivan oloista äitipuolta. Netissä saa yleensä sen kuvan, että täysijärkisiä ei olekaan. Sama juttu anoppi en kohdalla, vaikka heistäkin moni lienee ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Näiden muutamien äitipuolien kommenttien jälkeen en enää yhtään ihmettele, miksi jotkut lapset eivät yhtään tykkää isän uudesta vaimosta. En minäkään tykkäisi, jos joku pitäisi minua vain rasitteena ja pitäisi jopa ruuan tarjoamista minulle jonkinasteisena rangaistuksena.
En minä pidä ruoan tekemistä rangaistuksena. Teen ruokaa joka tapauksessa. Samalla voin tehdä isommallekin porukalle.
Alue: Aihe vapaa
Olen äitipuoli ja samaa mieltä kuin tuo ylläoleva. Isän kuuluu kantaa vastuu omista lapsistaan.
Minun mieheni lapset ovat Nyt alakoululaisia ja meillä 2-4 vrk /kk.
Tuossa esimerkkitilanteessa toimii hätä-laki. Vaikka en pistä tikkua ristiin miehen lasten eteen, niin hädässä toki autan. Näiden neljän vuoden aikana eteen on tullut vain yksi (1) tilanne, jossa olen joutunut auttamaan. Miehen piti lähteä töihin. Silloin ruokin lapset.
Toki tilanne olisi eri, jos lapset olisivat meillä enemmän, mutta minusta on outoa aina vedota siihen, ettei se toimi, jos isä kantaa vastuun. Kuulkaa, se toimii oikein hyvin. Se vain vaatii äitipuolelta tiukan linjan, ettei haksahda hoitamaan niitä lapsia.