Eronnut äiti: mitä toivoisit äitipuolelta? Mitä et voisi sietää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa olla äitipuoli kun puolison aikuiset lapset eivät kunnioita reviiriä ollenkaan, esim kun tulevat päivälliselle (jonka tekemiseen minäkin olen osallistunut) kiittävät vain isää, jos ovat pidemmän aikaa meillä niin kotimme on kuin hotelli. Ovat muuten kyllä näennäisesti ystävällisiä mutta eivät aidosti pidä minusta. ja tytär haukkuu minua selkäni takana. Mies kertoo että ensin tulevat lapset ja koira ja sen jlk minä että näillä spekseillä mennään..ei ihan kuulosta minun korvissani oikeudenmukaiselta varsinkaan kun en mikään hirveä ihminen tai äitipuoli koe olevani.

Olet koiraakin alemmalla hierarkiassa.... mitä sellaista sinä saat siltä suhteelta, että pysyt siinä?

Tätä olenkin pohtinut ja uskon ettei tämä suhde kauan enää kestä juuri ym. syistä. Mielestäni puoliso on prioriteetti ykkönen tai ainakin samalla viivalla silloin kun lapset ovat jo aikuisia. Tilannehan on eri kun lapset ovat pieniä. Ehkä en ole arvostanut itseäni tarpeeksi tai kuvitellut että miehen mieli muuttuu. Elämä ja parisuhde on arpapeliä ja minulla ei nyt ollut kovin hyvää pottia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat toiveeni: Jos lasten isä alkaa perseillä, esimerkiksi väistelemällä vastuuta omien lastensa suhteen (koskien elatusmaksuja, tapaamisia, osallistumista lasten elämään), niin älä tue sitä ukkoa millään lailla, älä mahdollista pelleilyä vaan tuomitse sen touhut. On niin nähty, että jossakin vaiheessa monen miehen vahvimmiksi intresseiksi nousee oman hyvän maksimointi lasten kustannuksella. Jos näiden velikultien lähipiiri tuomitsisi touhut, tapauksia olisi ehkä vähemmän. Toisin sanoen, jos ukko väittää että lähivanhempi estää tai hankaloittaa lasten tapaamista, tai koettaa nylkeä miesparan rahoistaan, älä aivan purematta niele.

Tuo on aika vaikea pyyntö kahdesta eri syystä:

Jos ukko alkaa väistelemään vastuuta yllämainitusti, niin se on äitipuolen eduksi. Enemmän aikaa ilman lapsia ja enemmän rahaa. Miksi kukaan tinkisi omista eduistaan?

Toiseksi koskaan ei saa tuomita läheisiä. Tuomitseminen ei ole rakkautta. Ja miksi olisit sellaisen kanssa, jota et rakasta.

Höpö höpö. En tosiaankaan katselisi lasten hylkäämistä tai huonosti kohtelua. Eri asia sitten, haluaisiko olla tuollaisen miehen kanssa edes niin kauan, että kertoisin pitäväni häntä selkärangattomana ja halveksittavana.

T. Äitipuoli

Minäkin olen äitipuoli. En hyväksyisi mieheltä lasten huonosti kohtelua, mutta minua ei haittaa yhtään, jos mies peruu tapaamisia. Isäähän lapset tulevat katsomaan, ei minua, eli minulle on ihan sama, jos he eivät tule.

Jos minun mieheni peruu tapaamisia, niin en näe miestä halveksittavana. Mieheni on oikea timantti, mutta aikaa on rajatusti. Miehen eksä tiesi aikoinaan mihin ryhtyi, kun teki lapsia miehen kanssa, jolle työ on prioriteetti yksi.

Tässä olemme hyvin erilaisia. Minä ajattelen sitä, miten pahalta lapsista tuntuu, en sitä että äiti tiesi mihin ryhtyy.

T. Se aiempi äitipuoli

Minä taas ajattelen konkretian kannalta, eli jos mies ja eksä olisivat vielä perheenä, niin mies tekisi silloinkin paljon töitä, eikä näkisi lapsiaan sen enempää. Sama tilanne, ja lapsista tuntuisi ihan yhtä pahalta, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat toiveeni: Jos lasten isä alkaa perseillä, esimerkiksi väistelemällä vastuuta omien lastensa suhteen (koskien elatusmaksuja, tapaamisia, osallistumista lasten elämään), niin älä tue sitä ukkoa millään lailla, älä mahdollista pelleilyä vaan tuomitse sen touhut. On niin nähty, että jossakin vaiheessa monen miehen vahvimmiksi intresseiksi nousee oman hyvän maksimointi lasten kustannuksella. Jos näiden velikultien lähipiiri tuomitsisi touhut, tapauksia olisi ehkä vähemmän. Toisin sanoen, jos ukko väittää että lähivanhempi estää tai hankaloittaa lasten tapaamista, tai koettaa nylkeä miesparan rahoistaan, älä aivan purematta niele.

Tuo on aika vaikea pyyntö kahdesta eri syystä:

Jos ukko alkaa väistelemään vastuuta yllämainitusti, niin se on äitipuolen eduksi. Enemmän aikaa ilman lapsia ja enemmän rahaa. Miksi kukaan tinkisi omista eduistaan?

Toiseksi koskaan ei saa tuomita läheisiä. Tuomitseminen ei ole rakkautta. Ja miksi olisit sellaisen kanssa, jota et rakasta.

Höpö höpö. En tosiaankaan katselisi lasten hylkäämistä tai huonosti kohtelua. Eri asia sitten, haluaisiko olla tuollaisen miehen kanssa edes niin kauan, että kertoisin pitäväni häntä selkärangattomana ja halveksittavana.

T. Äitipuoli

Minäkin olen äitipuoli. En hyväksyisi mieheltä lasten huonosti kohtelua, mutta minua ei haittaa yhtään, jos mies peruu tapaamisia. Isäähän lapset tulevat katsomaan, ei minua, eli minulle on ihan sama, jos he eivät tule.

Jos minun mieheni peruu tapaamisia, niin en näe miestä halveksittavana. Mieheni on oikea timantti, mutta aikaa on rajatusti. Miehen eksä tiesi aikoinaan mihin ryhtyi, kun teki lapsia miehen kanssa, jolle työ on prioriteetti yksi.

Tässä olemme hyvin erilaisia. Minä ajattelen sitä, miten pahalta lapsista tuntuu, en sitä että äiti tiesi mihin ryhtyy.

T. Se aiempi äitipuoli

Minä taas ajattelen konkretian kannalta, eli jos mies ja eksä olisivat vielä perheenä, niin mies tekisi silloinkin paljon töitä, eikä näkisi lapsiaan sen enempää. Sama tilanne, ja lapsista tuntuisi ihan yhtä pahalta, eikö?

En ajattele noin. Äiti ei ole isän kanssa, nyt on nyt ja olen osa kuviota. En hyväksy omien lasten laiminlyöntiä ydinperhetiöanteessakaan, mutta en ole osa ydinperhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat toiveeni: Jos lasten isä alkaa perseillä, esimerkiksi väistelemällä vastuuta omien lastensa suhteen (koskien elatusmaksuja, tapaamisia, osallistumista lasten elämään), niin älä tue sitä ukkoa millään lailla, älä mahdollista pelleilyä vaan tuomitse sen touhut. On niin nähty, että jossakin vaiheessa monen miehen vahvimmiksi intresseiksi nousee oman hyvän maksimointi lasten kustannuksella. Jos näiden velikultien lähipiiri tuomitsisi touhut, tapauksia olisi ehkä vähemmän. Toisin sanoen, jos ukko väittää että lähivanhempi estää tai hankaloittaa lasten tapaamista, tai koettaa nylkeä miesparan rahoistaan, älä aivan purematta niele.

Tuo on aika vaikea pyyntö kahdesta eri syystä:

Jos ukko alkaa väistelemään vastuuta yllämainitusti, niin se on äitipuolen eduksi. Enemmän aikaa ilman lapsia ja enemmän rahaa. Miksi kukaan tinkisi omista eduistaan?

Toiseksi koskaan ei saa tuomita läheisiä. Tuomitseminen ei ole rakkautta. Ja miksi olisit sellaisen kanssa, jota et rakasta.

Höpö höpö. En tosiaankaan katselisi lasten hylkäämistä tai huonosti kohtelua. Eri asia sitten, haluaisiko olla tuollaisen miehen kanssa edes niin kauan, että kertoisin pitäväni häntä selkärangattomana ja halveksittavana.

T. Äitipuoli

Minäkin olen äitipuoli. En hyväksyisi mieheltä lasten huonosti kohtelua, mutta minua ei haittaa yhtään, jos mies peruu tapaamisia. Isäähän lapset tulevat katsomaan, ei minua, eli minulle on ihan sama, jos he eivät tule.

Jos minun mieheni peruu tapaamisia, niin en näe miestä halveksittavana. Mieheni on oikea timantti, mutta aikaa on rajatusti. Miehen eksä tiesi aikoinaan mihin ryhtyi, kun teki lapsia miehen kanssa, jolle työ on prioriteetti yksi.

Tässä olemme hyvin erilaisia. Minä ajattelen sitä, miten pahalta lapsista tuntuu, en sitä että äiti tiesi mihin ryhtyy.

T. Se aiempi äitipuoli

Minä taas ajattelen konkretian kannalta, eli jos mies ja eksä olisivat vielä perheenä, niin mies tekisi silloinkin paljon töitä, eikä näkisi lapsiaan sen enempää. Sama tilanne, ja lapsista tuntuisi ihan yhtä pahalta, eikö?

En ajattele noin. Äiti ei ole isän kanssa, nyt on nyt ja olen osa kuviota. En hyväksy omien lasten laiminlyöntiä ydinperhetiöanteessakaan, mutta en ole osa ydinperhettä.

Luulen ymmärtäväni. Sinä olet myös sitä tyyppiä, joka ottaa eron, jos mies ei vietä tarpeeksi aikaa perheen kanssa, vaan on liikaa töissä tai omissa menoissa?

Minusta taas tuo ei ole mikään eron peruste, vaan ns. Turha ero. Syystä, että ero ei ratkaise mitään; mies tekee omiaan ennen eroa, ja hän tekee omiaan eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat toiveeni: Jos lasten isä alkaa perseillä, esimerkiksi väistelemällä vastuuta omien lastensa suhteen (koskien elatusmaksuja, tapaamisia, osallistumista lasten elämään), niin älä tue sitä ukkoa millään lailla, älä mahdollista pelleilyä vaan tuomitse sen touhut. On niin nähty, että jossakin vaiheessa monen miehen vahvimmiksi intresseiksi nousee oman hyvän maksimointi lasten kustannuksella. Jos näiden velikultien lähipiiri tuomitsisi touhut, tapauksia olisi ehkä vähemmän. Toisin sanoen, jos ukko väittää että lähivanhempi estää tai hankaloittaa lasten tapaamista, tai koettaa nylkeä miesparan rahoistaan, älä aivan purematta niele.

Tuo on aika vaikea pyyntö kahdesta eri syystä:

Jos ukko alkaa väistelemään vastuuta yllämainitusti, niin se on äitipuolen eduksi. Enemmän aikaa ilman lapsia ja enemmän rahaa. Miksi kukaan tinkisi omista eduistaan?

Toiseksi koskaan ei saa tuomita läheisiä. Tuomitseminen ei ole rakkautta. Ja miksi olisit sellaisen kanssa, jota et rakasta.

Höpö höpö. En tosiaankaan katselisi lasten hylkäämistä tai huonosti kohtelua. Eri asia sitten, haluaisiko olla tuollaisen miehen kanssa edes niin kauan, että kertoisin pitäväni häntä selkärangattomana ja halveksittavana.

T. Äitipuoli

Minäkin olen äitipuoli. En hyväksyisi mieheltä lasten huonosti kohtelua, mutta minua ei haittaa yhtään, jos mies peruu tapaamisia. Isäähän lapset tulevat katsomaan, ei minua, eli minulle on ihan sama, jos he eivät tule.

Jos minun mieheni peruu tapaamisia, niin en näe miestä halveksittavana. Mieheni on oikea timantti, mutta aikaa on rajatusti. Miehen eksä tiesi aikoinaan mihin ryhtyi, kun teki lapsia miehen kanssa, jolle työ on prioriteetti yksi.

Tässä olemme hyvin erilaisia. Minä ajattelen sitä, miten pahalta lapsista tuntuu, en sitä että äiti tiesi mihin ryhtyy.

T. Se aiempi äitipuoli

Minä taas ajattelen konkretian kannalta, eli jos mies ja eksä olisivat vielä perheenä, niin mies tekisi silloinkin paljon töitä, eikä näkisi lapsiaan sen enempää. Sama tilanne, ja lapsista tuntuisi ihan yhtä pahalta, eikö?

En ajattele noin. Äiti ei ole isän kanssa, nyt on nyt ja olen osa kuviota. En hyväksy omien lasten laiminlyöntiä ydinperhetiöanteessakaan, mutta en ole osa ydinperhettä.

Luulen ymmärtäväni. Sinä olet myös sitä tyyppiä, joka ottaa eron, jos mies ei vietä tarpeeksi aikaa perheen kanssa, vaan on liikaa töissä tai omissa menoissa?

Minusta taas tuo ei ole mikään eron peruste, vaan ns. Turha ero. Syystä, että ero ei ratkaise mitään; mies tekee omiaan ennen eroa, ja hän tekee omiaan eron jälkeen.

Joo, tosin tämä tarkoittaa uratykkitason työhön keskittymistä, pidän yksinolosta. Omia lapsia en ole edes halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin että annat minun olla edelleen äiti lapsilleni etkä ryhdy pyörittämään uusperhettä ex-mieheni ja lasteni kanssa. Toivoisin myös että annat miehen olla joskus lasten kanssa keskenään ja mielellään myös että antaisit meidän joskus käydä ex-mieheni ja lasten kanssa jossain päiväreisussa jotta voimme "perheenä" keskustella. 

Sinä, ex-puolisosi ja lapsenne ette ole enää perhe. Nykyiset puolisonne ja lapset ovat perheenne, sinun on ihan turhaa ripustautua ex-puolisoosi ja leikkä että kaikki on kuten ennenkin. Ei ole. Ei ole asioita, mitkä eivät kuuluisi myös uusille puolisoille. 

Lapsen silmissä todennäköisesti perhe on aina se alkuperäinen ydinperhe eli isä ja äiti. Ei äiti ja isä lakkaa olemasta sen lapsen perhe vaikka vanhemmat ovat eronneet. Jos lapselta kysytään että ”keitä sinun perheeseesi kuuluu?” niin luuletko että lapsi vastaa ”mun perheeseen kuuluu äiti” jos lapsi asuu äitinsä kanssa? Ei. Hän vastaa että ”mun perheeseen kuuluu äiti ja isä”, vaikka isä asuukin muualla. Asioita pitää ensisijaisesti yrittää tarkastella lapsen näkökulmasta. Se miten aikuiset asiat näkevät on täysin eri asia.

Kirjoittaja kenelle kommentoin, on aikuinen. Samoin sinä ja minä. Ei kai tässä lapsen näkökulmasta puhuttu, sehän on täysin eri keskustelu. Jos lapsi saa päättää, tulee äidin ja isän avioitua uudestaan. 

Hyvä luoja sentään millaisia äitipuolia on olemassa ??

Ihan järkyttävää kokea tuollaista mitä luin. Nyt jokainen äitipuoli tutkislemaan itseään, ettei sorru mielivaltaiseen käytökseen puolison lapsen kanssa.

https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/00724eee-9f17-4dec-9a22-217b…