Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Eronnut äiti: mitä toivoisit äitipuolelta? Mitä et voisi sietää?
15.08.2019 |
Tästä näkökulmasta en löytänyt keskustelua, kiinnostaisi kovasti kuulla äitien mietteitä. Ei vähiten siksi, että olen tavannut miehen, jolla on 2 lasta. En ole vielä heitä tavannut mutta sen aika tulee jossain vaiheessa. Hirvittää, että minusta tulisi ns. paha äitipuoli ja lasten elämänlaatu huononee vuokseni, sana on siis vapaa! Olen itse lapseton n 35. Minulla on paha endometrioosi jonka vuoksi kohtu ja munasarjat poistettiin nuorena, omia lapsia en siis ole edes voinut saada.
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen että ne uusperheet joissa on miehellä ennestään lapsia, ovat ylipäätään dynamiikaltaan kaikkein huonoimmin toimivia. Kun kuitenkin edelleen se kodin pääasiallinen onganisointi on naisen harteilla useimmiten, halusi tai ei, perheen onnistuminen on silloin pitkälti kiinni siitä kuinka hienosti tai huonosti nuo miehen mukanaan tuomat lapset siihen sopivat. Jos isä on vapaamatkustaja tai biologinen äiti yhteistyökyvytön, uusperhettä on lähes mahdotonta saada toimimaan niiden miehen lasten osalta hyvin. Sen sijaan jos vain äidillä lapsia tai siihen vielä yhteinen päälle, uusperheestä voi tuskin edes puhua, vaan perhe on lähinnä ydinperhe missä siittäjä/apulainen vaan on vaihdettu uuteen. Uusperheet nousevat ja kaatuvat naisen varassa. Jos uusperheen äidin osa on epäkiitollinen tai liian raskas ja epäreilu, uusperhe ei onnistu.
Erittäin hyvin kirjoitettu. Minulla on erittäin toimiva uusperhe. Minun kouluikäiset lapseni ja uusi mies joka tulee heidän kanssa hyvin toimeen. Minun ei tarvitse olla äitipuoli miehen aikuisille lapsille mutta välit on hyvät. Lasteni isän uusperheessä on jatkuvaa ongelmaa ja isän naisystävä käyttäytyy huonosti ja toivoo lasteni lopettavan vierailut. Ex mies pakenee vastuuta enkä itsekään ollut alkuun kovin yhteistyöhaluinen kun ero tuli ihan puskista. Minun mieheni ostaa lapsipuolilleen tavaraa satojen eurojen arvosta vaikka en pyydä mitään. Ns äitipuoli isän kodissa ei oikein halua edes ostaa karkkipussia heille ja haastaa riitaa pikkurahasta ja ties mistä.
Osaatko sanoa miks sillä nyxällä noin paha olo? Joku asiahan on siellä ihan pielessä?
On vaan mustasukkainen eikä kestä miehen entisen perheen olemassaoloa. Aika tavallista sekin.
Siinäkö kaikki? Äitipuolessa vika? Uusperhe on kuitenkin melkoinen ydistelmä erilaisten ihmisten asioita ja suhteita. Ja ihan kaikki vaikuttaa kaikkeen. Se kuinka ero on hoidettu, kuinka hyvä kumppani ja ongelmatratkaisija mies on, kuinka lasten biologinen äiti suhtautuu ja toimii suhteessa uusperheeseen, miten mies pärjää isänä, millaisia lapset ovat, miten mies osaa ottaa uuden aikuisen osaksi hänen ja lasten jo olemassaolevaa kuviota, kuinka mies ylipäätään kantaa vastuun jnejnejne. Molempien historia vaikuttaa. Jos äitipuoli voi pahoin, luulen,että aika harvoin kyse on vain mustasukkaisuudesta lapsipuolia kohtaan. Jota toki sitäkin esiintyy, mut sen takana taas todennäköisesti on huonosti toimiva parisuhde. Tai jotain muuta aikuisten välistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä ettei saa osallistua lasten hoitoon.. tuntuu todella teennäiseltä. Jos mies ei ole kotona ja minä olen tietenkin kysyn lapsilta onko nälkä jos otan itse välipalaa. Annan juomista kun pyytävät, autan tehtävissä tms normaalisti. Mieheni pienemmällä lapsella on nukahtamisvaikeuksia. Mies menee sänkyyn ja kuorsaa minuutin päästä. Joskus herätän hänet kun kuulen ettei lapsi nuku ja touhuaa omiaan mutta nykyisin minä olen se joka käy siellä huolehtimassa että 5v ei rakentele legoilla kahden aikaan yöllä. Meiltä tämä tulee luonnollisesti ja toivoisin että lasten äiti voisi tällaista toimintaa arvostaa ja luulen että kai arvostaakin..
Tuo äitipuoli on sanana myös sellainen että monet lapset alkaa vuosien saatossa käyttää sitä isänsä kumppanista. Ei heti mutta vanhempana kun liitto kestänyt vuosia. Riippuu toki ihmisestä. Miehen kanssa kun saadaan lapsia toivoisin että lapset puhuisivat vain sisaruksista eikä mistään puolisiskoista yms mutta senkin saa lapset itse päättää.
T. Yksi uusi avopuoliso, tuleva äitipuoli?
Olethan tietoinen, että jos rupeat tuolle linjalle, että mies nukkuu ja sinä kannat vastuun lapsesta, niin tulet jossain vaiheessa uupumaan, ellet ole läpeensä emotyyppi.
Olen kyllä miettinyt tätä! Olen paljon poissa kotoa työn vuoksi joten mies viettää aikaa yksin lasten kanssa paljon myös. Mutta sellainen ilmiö on havaittavissa, että kun minä tulen kotiin jos olen ollut esimerkiksi päivän tai kaksi poissa. hän vähän kuin vetäytyy omiin oloihinsa ja en minä osaa olla olematta läsnä lapsille ja olen sitten kun mies selkeästi vetäytyy pois (kuuntelemaan musiikkia työhuoneeseen tms). Ei se minua haittaa mutta välillä tuntuu että ehkä lapsille kuitenkin se oman vanhemman läsnäolo olisi tärkeämpää kuin minun. Mutta lapset rupattelevat minullekin ja pelataan tai touhutaan jotain. Joskus kyllä tuntuu että jos tulen 2päivän työreissulta, että mustakin ois ihan kiva vaan sit olla omissa oloissani. Mutta itse näen tän eniten vaan valmentavan mua tulevaan omaan vanhemmuuteen kun se on kuitenkin toiveissa ja suunnitelmissa.
En ole eronnut, mutta muutama ystäväni on ja näin sivusta seuraajana vastaan:
- pidä omalta osaltasi huolta, että lapsen ja isän tapaamiset järjestyvät sovitusti. Vaikka teille tulisi kutsu johonkin illanviettoon tai serkkusi lapsen rippijuhliin, älä vaadi perumaan jo sovittua viikonloppua, varsinkaan lyhyellä varoitusajalla.
- älä puutu vanhempien sopimuksiin raha-asioista tai kasvatuksesta. Toki jos isällä maksatetaan ihan älyttömiä asioita, voi asiasta vihjaista, mutta jos vanhemmat ovat jo sopineet, kuka maksaa mitäkin, mikä on kotiintuloaika tms., älä mene sotkemaan siihen väliin omine mielipiteinesi
- jos muutatte yhteen ja tulee tarpeen tehdä perheen ja kodin pelisääntöjä, muista että sinun pelisääntösi eivät ole ainoat oikeat. Tämä tulee vastaan ehkä enemmän tilanteissa, joissa äitipuolellakin on lapsia ja hän laatii säännöt ja vaatii kaikkia lapsia noudattamaan niitä ilman mitään kompromisseja tai neuvotteluita.
- ole ystävällinen kaikille, niin niille lapsille, kuin miehen ystäville, sukulaisille jne. Vaikka joku pitäisi yhteyttä myös exän kanssa, se ei tarkoita että hän olisi uhka sinulle tai inhoaisi sinua. Puhu lapsesta ja exästä ystävällisesti muille.
En ymmärrä näitä äitien valituksia siitä kun äitipuoli yrittää "leikkiä kotia". Ihanko oikeasti se on huono asia jos äitipuoli luo tunnesidettä lapseen ja ottaa tämän osaksi perhettään? Millähän motivaatiolla hän huolehtisi lapsesta jos lasta tulee kohdella kuin vierasta? Ja sitten seuraava valitus on että äitipuoli laiminlyö lasta ja kohtelee omiansa eri tavalla. Eikö mikään kelpaa? Onko oikeasti niin kauhea uhka jos äitipuoli yrittää rakastaa lasta parhaansa mukaan? Tuntuu että tässä ei ajatella hetkeäkään lapsen parasta vaan omia loukattuja tunteita.
Puhun nyt vain yli 10-vuotiaan äitinä.
Toiveet on miehen uudelle kumppanille samat kuin omalle uudelle kumppanille.
Ettei anna lapselle kuvaa, että tämä olisi jotenkin huono tai ei-toivottu tai tiellä.
Että antaa vanhemman ja lapsen viettää aikaa ihan kahden, myös välillä viikonloppu tai lomareissu. Että vielä välillä ollaan vain vanhemman ja lapsen kesken.
Ettei mies joudu koville siitä rahasta jota käyttää lapseen.
Äitinä toivon että uusi puoliso on ystävällinen ja kohtelias lapselle ja minulle, eikä ole meille mustasukkainen.
Välillä täytyy olla lapsen jutuissa vain vanhempien kesken, esim lääkäri, kevätjuhla, joku lapselle tärkeä kilpareissu.
Muutoin kyllä rippijuhlat ja muut on pystytty viettämään samoissa juhlissa, ja lainata astioita ja siivota kuppeja jälkeen päin porukalla. Ystäviä ei tarvitse olla, mutta normaalia kohteliasta.
Arvostan jos voi välillä olla paikalla vain, jotta lapsen ei tarvitse tulla tyhjään kotiin, jos isä on myöhään töissä.
Arvostan, jos lapsella olisi oma huone, joka olisi hänen kanssa nätisti sisustettu.
Arvostan, jos lapsi saisi apua ollessaan isällään, esim että pääsee kouluun, löytyy kirjat ja vaatteet, kun isät ei aina huomaa.
Arvostan, jos lapsi pääsisi vaikka edes kerran vuodessa isänsä kanssa tai myös isän puolison kanssa jonnekin reissuun.
Arvostan, jos lapsi saa välillä jotain ekstraa, eikä ajatella että minun täytyy hoitaa ihan kaikki, koska elatusmaksu.
Erityisesti arvostan, että jos isä on joskus kaljaan menevä, että olisi hänen lisäksi selvin päin oleva aikuinen, joka huolehtii lapsesta ja vie pois juhlista kun alkaa olla kosteaa. Tämä on ollut suurin huoleni (ja tietysti eron syykin meillä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan lasten isän kanssa samoilla linjoilla siitä, että uutta kumppania ei todellakaan kutsuta isä -tai äitipuoleksi, vaan kulkevat ihan etunimellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä ettei saa osallistua lasten hoitoon.. tuntuu todella teennäiseltä. Jos mies ei ole kotona ja minä olen tietenkin kysyn lapsilta onko nälkä jos otan itse välipalaa. Annan juomista kun pyytävät, autan tehtävissä tms normaalisti. Mieheni pienemmällä lapsella on nukahtamisvaikeuksia. Mies menee sänkyyn ja kuorsaa minuutin päästä. Joskus herätän hänet kun kuulen ettei lapsi nuku ja touhuaa omiaan mutta nykyisin minä olen se joka käy siellä huolehtimassa että 5v ei rakentele legoilla kahden aikaan yöllä. Meiltä tämä tulee luonnollisesti ja toivoisin että lasten äiti voisi tällaista toimintaa arvostaa ja luulen että kai arvostaakin..
Tuo äitipuoli on sanana myös sellainen että monet lapset alkaa vuosien saatossa käyttää sitä isänsä kumppanista. Ei heti mutta vanhempana kun liitto kestänyt vuosia. Riippuu toki ihmisestä. Miehen kanssa kun saadaan lapsia toivoisin että lapset puhuisivat vain sisaruksista eikä mistään puolisiskoista yms mutta senkin saa lapset itse päättää.
T. Yksi uusi avopuoliso, tuleva äitipuoli?
Olethan tietoinen, että jos rupeat tuolle linjalle, että mies nukkuu ja sinä kannat vastuun lapsesta, niin tulet jossain vaiheessa uupumaan, ellet ole läpeensä emotyyppi.
Olen kyllä miettinyt tätä! Olen paljon poissa kotoa työn vuoksi joten mies viettää aikaa yksin lasten kanssa paljon myös. Mutta sellainen ilmiö on havaittavissa, että kun minä tulen kotiin jos olen ollut esimerkiksi päivän tai kaksi poissa. hän vähän kuin vetäytyy omiin oloihinsa ja en minä osaa olla olematta läsnä lapsille ja olen sitten kun mies selkeästi vetäytyy pois (kuuntelemaan musiikkia työhuoneeseen tms). Ei se minua haittaa mutta välillä tuntuu että ehkä lapsille kuitenkin se oman vanhemman läsnäolo olisi tärkeämpää kuin minun. Mutta lapset rupattelevat minullekin ja pelataan tai touhutaan jotain. Joskus kyllä tuntuu että jos tulen 2päivän työreissulta, että mustakin ois ihan kiva vaan sit olla omissa oloissani. Mutta itse näen tän eniten vaan valmentavan mua tulevaan omaan vanhemmuuteen kun se on kuitenkin toiveissa ja suunnitelmissa.
Varoituksen sana, tuo todellakin enteilee sitä, että kun sinulla olisi omat lapset hänen kanssa, et saisi senkään edestä apuja.
Tuo ei ole kohtuullista millään lailla, että mies näkee oikeudekseen ulkoistaa omat lapsensa jopa ei-vanhemmalle.
Paha red flag. Älä sitten sano ettei sinua varoitettu tekemästä lapsia tuon miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhun nyt vain yli 10-vuotiaan äitinä.
Toiveet on miehen uudelle kumppanille samat kuin omalle uudelle kumppanille.Ettei anna lapselle kuvaa, että tämä olisi jotenkin huono tai ei-toivottu tai tiellä.
Että antaa vanhemman ja lapsen viettää aikaa ihan kahden, myös välillä viikonloppu tai lomareissu. Että vielä välillä ollaan vain vanhemman ja lapsen kesken.
Ettei mies joudu koville siitä rahasta jota käyttää lapseen.
Äitinä toivon että uusi puoliso on ystävällinen ja kohtelias lapselle ja minulle, eikä ole meille mustasukkainen.
Välillä täytyy olla lapsen jutuissa vain vanhempien kesken, esim lääkäri, kevätjuhla, joku lapselle tärkeä kilpareissu.
Muutoin kyllä rippijuhlat ja muut on pystytty viettämään samoissa juhlissa, ja lainata astioita ja siivota kuppeja jälkeen päin porukalla. Ystäviä ei tarvitse olla, mutta normaalia kohteliasta.
Arvostan jos voi välillä olla paikalla vain, jotta lapsen ei tarvitse tulla tyhjään kotiin, jos isä on myöhään töissä.
Arvostan, jos lapsella olisi oma huone, joka olisi hänen kanssa nätisti sisustettu.
Arvostan, jos lapsi saisi apua ollessaan isällään, esim että pääsee kouluun, löytyy kirjat ja vaatteet, kun isät ei aina huomaa.
Arvostan, jos lapsi pääsisi vaikka edes kerran vuodessa isänsä kanssa tai myös isän puolison kanssa jonnekin reissuun.
Arvostan, jos lapsi saa välillä jotain ekstraa, eikä ajatella että minun täytyy hoitaa ihan kaikki, koska elatusmaksu.Erityisesti arvostan, että jos isä on joskus kaljaan menevä, että olisi hänen lisäksi selvin päin oleva aikuinen, joka huolehtii lapsesta ja vie pois juhlista kun alkaa olla kosteaa. Tämä on ollut suurin huoleni (ja tietysti eron syykin meillä)
Aika kova lista. Toki nämä olivat toiveita, joita kysyttiin. Mutta ihan valtavasti toiveita jollekin vieraalle ihmiselle, jolla varmasti on oma elämä ja pyrkimykset, sieltä sun maailmastasi. Miten kukaan edes ajattelee noin paljon sitä exän perhettä? Ymmärrän et lapselle toivoo hyvää. Mut ajatuksen/toiveen tasolla nakitat uuden aikuisen elämään sun elämääsi ja paikkailemaan exän törttöilyjä. Kotenkin järkyttävää tuollainen. Tuollaisen listan kanssa voi vain pettyä. Kun sillä uudella ihmisellä tosiaan on oma elämä. Hän ei ole syntynyt täyttämään sun toiveita vaikka kuinka arvostaisit. Ihmettelen siksikin, että minunkin lapsellani on äitipuoli. Mukava ihminen. Lapset viihtyvät hänen luonaan ja kanssaan, sen mitä siellä ovat. Jos olisi jokin ongelma, puuttuisin kyllä. Ei ole mun korviin kantautunut. Varmasti olisi ollut roppakaupalla, jos mulla olis vaatimukset sille miten siellä isän perseessä olis toivottavaa elää. Ainuttakaan toivetta ei ole ikinä päässäni virinnyt sille, millainen tämän äitipuolen pitäisi olla. On semmoinen kuin on, rikkaus se on lapsille saada kohdata erilaisia ihmisiä. Ja mulla on oma elämä elettävänä. Pitäiskö ottaa sunkin pää pois sieltä unipussista ja katsella miltä maailma ihan oikeesti näyttää??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhun nyt vain yli 10-vuotiaan äitinä.
Toiveet on miehen uudelle kumppanille samat kuin omalle uudelle kumppanille.Ettei anna lapselle kuvaa, että tämä olisi jotenkin huono tai ei-toivottu tai tiellä.
Että antaa vanhemman ja lapsen viettää aikaa ihan kahden, myös välillä viikonloppu tai lomareissu. Että vielä välillä ollaan vain vanhemman ja lapsen kesken.
Ettei mies joudu koville siitä rahasta jota käyttää lapseen.
Äitinä toivon että uusi puoliso on ystävällinen ja kohtelias lapselle ja minulle, eikä ole meille mustasukkainen.
Välillä täytyy olla lapsen jutuissa vain vanhempien kesken, esim lääkäri, kevätjuhla, joku lapselle tärkeä kilpareissu.
Muutoin kyllä rippijuhlat ja muut on pystytty viettämään samoissa juhlissa, ja lainata astioita ja siivota kuppeja jälkeen päin porukalla. Ystäviä ei tarvitse olla, mutta normaalia kohteliasta.
Arvostan jos voi välillä olla paikalla vain, jotta lapsen ei tarvitse tulla tyhjään kotiin, jos isä on myöhään töissä.
Arvostan, jos lapsella olisi oma huone, joka olisi hänen kanssa nätisti sisustettu.
Arvostan, jos lapsi saisi apua ollessaan isällään, esim että pääsee kouluun, löytyy kirjat ja vaatteet, kun isät ei aina huomaa.
Arvostan, jos lapsi pääsisi vaikka edes kerran vuodessa isänsä kanssa tai myös isän puolison kanssa jonnekin reissuun.
Arvostan, jos lapsi saa välillä jotain ekstraa, eikä ajatella että minun täytyy hoitaa ihan kaikki, koska elatusmaksu.Erityisesti arvostan, että jos isä on joskus kaljaan menevä, että olisi hänen lisäksi selvin päin oleva aikuinen, joka huolehtii lapsesta ja vie pois juhlista kun alkaa olla kosteaa. Tämä on ollut suurin huoleni (ja tietysti eron syykin meillä)
Aika kova lista. Toki nämä olivat toiveita, joita kysyttiin. Mutta ihan valtavasti toiveita jollekin vieraalle ihmiselle, jolla varmasti on oma elämä ja pyrkimykset, sieltä sun maailmastasi. Miten kukaan edes ajattelee noin paljon sitä exän perhettä? Ymmärrän et lapselle toivoo hyvää. Mut ajatuksen/toiveen tasolla nakitat uuden aikuisen elämään sun elämääsi ja paikkailemaan exän törttöilyjä. Kotenkin järkyttävää tuollainen. Tuollaisen listan kanssa voi vain pettyä. Kun sillä uudella ihmisellä tosiaan on oma elämä. Hän ei ole syntynyt täyttämään sun toiveita vaikka kuinka arvostaisit. Ihmettelen siksikin, että minunkin lapsellani on äitipuoli. Mukava ihminen. Lapset viihtyvät hänen luonaan ja kanssaan, sen mitä siellä ovat. Jos olisi jokin ongelma, puuttuisin kyllä. Ei ole mun korviin kantautunut. Varmasti olisi ollut roppakaupalla, jos mulla olis vaatimukset sille miten siellä isän perseessä olis toivottavaa elää. Ainuttakaan toivetta ei ole ikinä päässäni virinnyt sille, millainen tämän äitipuolen pitäisi olla. On semmoinen kuin on, rikkaus se on lapsille saada kohdata erilaisia ihmisiä. Ja mulla on oma elämä elettävänä. Pitäiskö ottaa sunkin pää pois sieltä unipussista ja katsella miltä maailma ihan oikeesti näyttää??
Oho, tulipa aika hassuja kirjoitusvirheitä😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä äitien valituksia siitä kun äitipuoli yrittää "leikkiä kotia". Ihanko oikeasti se on huono asia jos äitipuoli luo tunnesidettä lapseen ja ottaa tämän osaksi perhettään? Millähän motivaatiolla hän huolehtisi lapsesta jos lasta tulee kohdella kuin vierasta? Ja sitten seuraava valitus on että äitipuoli laiminlyö lasta ja kohtelee omiansa eri tavalla. Eikö mikään kelpaa? Onko oikeasti niin kauhea uhka jos äitipuoli yrittää rakastaa lasta parhaansa mukaan? Tuntuu että tässä ei ajatella hetkeäkään lapsen parasta vaan omia loukattuja tunteita.
Minä puhuin tuossa yllä kodin leikkimisestä. Se on LAPSEN käyttämä sana. LAPSI kokee sen tunkeilevana jotenkin, en ihan tiedä mitä tapahtuu, koska en ole siellä.
On paljon tarinoita, kuinka äitipuoli on ihana ja kaikkea, mutta luulen, että silloin kyse on myös pitkälti henkilökemiasta.
Kaverillani on tytär, jonka isällä oli uusperhe. Kaverini oli tosi iloinen, kun äitipuoli kustansi tytärtä (silloin 12-16) balettiin ja teatteriin, kun hänellä itsellään ei ollut siihen varaa. Nyt jo aikuinen tytär on paljastanut, ettei tykännyt siitä yhtään, kun äitipuoli yritti tehdä keinotekoista äiti-tytär-suhdetta. Ehkä äitipuoli ei sitä yrittänyt, mutta lapsen kokemus voi olla mitä vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen että ne uusperheet joissa on miehellä ennestään lapsia, ovat ylipäätään dynamiikaltaan kaikkein huonoimmin toimivia. Kun kuitenkin edelleen se kodin pääasiallinen onganisointi on naisen harteilla useimmiten, halusi tai ei, perheen onnistuminen on silloin pitkälti kiinni siitä kuinka hienosti tai huonosti nuo miehen mukanaan tuomat lapset siihen sopivat. Jos isä on vapaamatkustaja tai biologinen äiti yhteistyökyvytön, uusperhettä on lähes mahdotonta saada toimimaan niiden miehen lasten osalta hyvin. Sen sijaan jos vain äidillä lapsia tai siihen vielä yhteinen päälle, uusperheestä voi tuskin edes puhua, vaan perhe on lähinnä ydinperhe missä siittäjä/apulainen vaan on vaihdettu uuteen. Uusperheet nousevat ja kaatuvat naisen varassa. Jos uusperheen äidin osa on epäkiitollinen tai liian raskas ja epäreilu, uusperhe ei onnistu.
Erittäin hyvin kirjoitettu. Minulla on erittäin toimiva uusperhe. Minun kouluikäiset lapseni ja uusi mies joka tulee heidän kanssa hyvin toimeen. Minun ei tarvitse olla äitipuoli miehen aikuisille lapsille mutta välit on hyvät. Lasteni isän uusperheessä on jatkuvaa ongelmaa ja isän naisystävä käyttäytyy huonosti ja toivoo lasteni lopettavan vierailut. Ex mies pakenee vastuuta enkä itsekään ollut alkuun kovin yhteistyöhaluinen kun ero tuli ihan puskista. Minun mieheni ostaa lapsipuolilleen tavaraa satojen eurojen arvosta vaikka en pyydä mitään. Ns äitipuoli isän kodissa ei oikein halua edes ostaa karkkipussia heille ja haastaa riitaa pikkurahasta ja ties mistä.
MItä luulet, kuinka sinulla sujuisi uusperheessä, jos siellä olis mukana myös esim. miehen 3 pientä lasta? Ja mitä luulet, miksi äitipuoli ei voi hyvin? Voisko johtua vaikka siitä vastuuta pakenevasta miehestä? Ei ole helppoa ottaa elämäänsä toisen lapsia. Jotta siinä olisi edes mitään mieltä, suhteen pitäisi olla hyvä, ja molempien kasvaneita aikuiseksi. Jos exäsi ei osaa hoitaa asioitaan ja ihmissuhteitaan, voipi olla että se suhde on niin huono, ettei se kestä lasten tuomaa lisärasitetta. Viisas nainen toki lähtee silloin muihin maisemiin eikä jää siihen elämäänsä pilaamaan. Mutta siis aika usein mies ei ole ihan kartalla parisuhteen hoidossa, eikä niiden lastenkaan. (No, ei kaikkinaisetkaan tietenkään) Niin uuden kumppanin on aika vaikeaa mitään hyvää perhe-elämää rakentaa silloin. Aika moni mies on hankkinut lapsia vaikkei ole itse kasvanut aikuiseksi. Semmoinen tilanne on uudelle naiselle kauhea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroisän näkökulmasta: ex eli äiti ei voinut sietää sitä, kun miehen uusi aviovaimo leikki ja peuhasi lasten kanssa. Täälläkin vastauksista on joillain tullut samanlainen mustasukkainen oman reviirin vartiointi esiin. Joillekin äideille pahin kohtalo tuntuu olevan se, että lapsi/lapset pitäisi(vät) isän uudesta puolisosta.
Oma exä viljeli aina termiä "lasten etu". Onkohan sekin lasten etu, että heidät opetetaan vihaamaan isän uutta kumppania?
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan lasten isän kanssa samoilla linjoilla siitä, että uutta kumppania ei todellakaan kutsuta isä -tai äitipuoleksi, vaan kulkevat ihan etunimellään.
Eikös tuon asian päätä lapsi ja se uusi aikuinen? Heidän välinen suhteensahan se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroisän näkökulmasta: ex eli äiti ei voinut sietää sitä, kun miehen uusi aviovaimo leikki ja peuhasi lasten kanssa. Täälläkin vastauksista on joillain tullut samanlainen mustasukkainen oman reviirin vartiointi esiin. Joillekin äideille pahin kohtalo tuntuu olevan se, että lapsi/lapset pitäisi(vät) isän uudesta puolisosta.
Oma exä viljeli aina termiä "lasten etu". Onkohan sekin lasten etu, että heidät opetetaan vihaamaan isän uutta kumppania?
Niinpä. Typeryyttä- varsinkin kun vaihtoehtona on sekin, että lapsi joutuu elämään ihmisen kanssa joka ei pidä hänestä tai ole kiinnostunut ollenkaan. Ei ole äidinvaisto ja se "lapsen etu" ihan kohdillaan silloin. Onneksi nykyään aika usein tuolla ammattipuolellakin tiedetään että "lapsen etu" on usein vain yksi vallankäytön muoto, jota lähiäidit käyttävät. Koska mitään absoluuttista lapsen etua edes harvoin on. "Etu" riippuu katsojasta, hänen motiiveistaan, kypsyystasostaan jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä äitien valituksia siitä kun äitipuoli yrittää "leikkiä kotia". Ihanko oikeasti se on huono asia jos äitipuoli luo tunnesidettä lapseen ja ottaa tämän osaksi perhettään? Millähän motivaatiolla hän huolehtisi lapsesta jos lasta tulee kohdella kuin vierasta? Ja sitten seuraava valitus on että äitipuoli laiminlyö lasta ja kohtelee omiansa eri tavalla. Eikö mikään kelpaa? Onko oikeasti niin kauhea uhka jos äitipuoli yrittää rakastaa lasta parhaansa mukaan? Tuntuu että tässä ei ajatella hetkeäkään lapsen parasta vaan omia loukattuja tunteita.
Minä puhuin tuossa yllä kodin leikkimisestä. Se on LAPSEN käyttämä sana. LAPSI kokee sen tunkeilevana jotenkin, en ihan tiedä mitä tapahtuu, koska en ole siellä.
On paljon tarinoita, kuinka äitipuoli on ihana ja kaikkea, mutta luulen, että silloin kyse on myös pitkälti henkilökemiasta.
Kaverillani on tytär, jonka isällä oli uusperhe. Kaverini oli tosi iloinen, kun äitipuoli kustansi tytärtä (silloin 12-16) balettiin ja teatteriin, kun hänellä itsellään ei ollut siihen varaa. Nyt jo aikuinen tytär on paljastanut, ettei tykännyt siitä yhtään, kun äitipuoli yritti tehdä keinotekoista äiti-tytär-suhdetta. Ehkä äitipuoli ei sitä yrittänyt, mutta lapsen kokemus voi olla mitä vain.
No, miten suhtaudut lapsesi puheisiin? Kerrotko aikuisena ihmisenä, että äitipuoli ehkä toivoo jotain hyvää? Tai tuet muuten lasta pääsemään haastavien tunteiden kanssa eteenpäin? Vai saatko kiksit siitä että äitipuolella mahdollisesti on hankalaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä äitien valituksia siitä kun äitipuoli yrittää "leikkiä kotia". Ihanko oikeasti se on huono asia jos äitipuoli luo tunnesidettä lapseen ja ottaa tämän osaksi perhettään? Millähän motivaatiolla hän huolehtisi lapsesta jos lasta tulee kohdella kuin vierasta? Ja sitten seuraava valitus on että äitipuoli laiminlyö lasta ja kohtelee omiansa eri tavalla. Eikö mikään kelpaa? Onko oikeasti niin kauhea uhka jos äitipuoli yrittää rakastaa lasta parhaansa mukaan? Tuntuu että tässä ei ajatella hetkeäkään lapsen parasta vaan omia loukattuja tunteita.
Minä puhuin tuossa yllä kodin leikkimisestä. Se on LAPSEN käyttämä sana. LAPSI kokee sen tunkeilevana jotenkin, en ihan tiedä mitä tapahtuu, koska en ole siellä.
On paljon tarinoita, kuinka äitipuoli on ihana ja kaikkea, mutta luulen, että silloin kyse on myös pitkälti henkilökemiasta.
Kaverillani on tytär, jonka isällä oli uusperhe. Kaverini oli tosi iloinen, kun äitipuoli kustansi tytärtä (silloin 12-16) balettiin ja teatteriin, kun hänellä itsellään ei ollut siihen varaa. Nyt jo aikuinen tytär on paljastanut, ettei tykännyt siitä yhtään, kun äitipuoli yritti tehdä keinotekoista äiti-tytär-suhdetta. Ehkä äitipuoli ei sitä yrittänyt, mutta lapsen kokemus voi olla mitä vain.
No, miten suhtaudut lapsesi puheisiin? Kerrotko aikuisena ihmisenä, että äitipuoli ehkä toivoo jotain hyvää? Tai tuet muuten lasta pääsemään haastavien tunteiden kanssa eteenpäin? Vai saatko kiksit siitä että äitipuolella mahdollisesti on hankalaa?
Suhtaudun välinpitämättömästi. En koskaan ala tulkitsemaan toisen ihmisen motiiveja, joista en tiedä. Kuuntelen siis lasta ja sanon, että keskustele isäsi kanssa, että haluaisit enemmän kahdenkeskistä aikaa hänen kanssaan.
toivoisin ymmärrystä ja pitkää pinnaa lapsia kohtaan, se ei aina ole helppoa, kun kyseessä on vielä itselle vieraat lapset. Ja sekä äitipuolelle että itselleni toivoisin kunnioitusta ja ymmärrystä toisiamme kohtaan, koska varmasti emme kumpikaan ole täydellisiä ja todennäköisesti ainakin joskus tapahtuisi jotain sellaista, että jompikumpi ärtyy toiseen jossain asiassa.
Vierailija kirjoitti:
toivoisin ymmärrystä ja pitkää pinnaa lapsia kohtaan, se ei aina ole helppoa, kun kyseessä on vielä itselle vieraat lapset. Ja sekä äitipuolelle että itselleni toivoisin kunnioitusta ja ymmärrystä toisiamme kohtaan, koska varmasti emme kumpikaan ole täydellisiä ja todennäköisesti ainakin joskus tapahtuisi jotain sellaista, että jompikumpi ärtyy toiseen jossain asiassa.
Hmmm... minun lapsillani on ollut äitipuoli kahdeksan vuotta. En minä ole koskaan häneen ärtynyt. Minua ärsyttäisi vain se, että hän ylittäisi rajat ja astuisi varpailleni. Eikä hän ole sitä tehnyt.
Olen tuo, jonka lapsi valittaa, että äitipuoli leikkii kotia.
Alue: Aihe vapaa
Hyviä sanavalintoja. Minä en "käytä" miestäni tai "laita" häntä huolehtimaan. Eli mies on joku passiivinen olento jota sinä käytät? MIten käytät? Kaverisuhde on ihan ok, munkin miehelläni on lasteni kanssa sellainen. Johtuen siitä että lapset ovat jo isompia, eivät kaivannet uutta vanhempaa. Mut tulee hieman vaikutelma että sinä vartavasten kontrolloit miehen ja lapsen suhdetta, jolloin he eivät voi oikeasti tutustua ja ehkä lähentyä ja nauttia toistensa seurasta. Miksi? Suhdehan voisi olla molemmille myös rikkaus. eikä mikään käyttösuhde.