Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suostuin siihen että meillä kävisi perhetyöntekijä ja nyt tämä on yhtä hel""iä. Tästä piti olla apua, saan vain lisästressiä !
15.08.2019 |
Ensinnäkin se että päivällisen pitäisi olla klo 16 ja kaikkien istuttava yhtä aikaa pöytään, kauhea motkotus kun mies on töissä ja 12 v kavereillaan että kyllä kaikkien nyt pitäisi ISTUA TÄSSÄ KESKUSTELEMASSA PÄIVÄN TAPAHTUMISTA. Ja meille on ollut ihan toimiva systeemi se että syö, kun ehtii.
Tämä nainen myös tahtoisi värikoodata kirjahyllymme ja on ihan pakkomielteinen siitä että edes kerran viikossa leivon jotain. Se ei kuulemma riitä, että pari kertaa kuussa tekaisen pannarin tai sämpylöitä.
Tämä ihminen on käynyt meillä nyt kolmen viikon ajan ma , ti ja to klo 12-17 "auttamassa" arjessa. Joo itse suostuin tähän mutta ihan tätä en odottanut! Pelkään että kohta kilahdan ja sitten on lastensuojelu kimpussa.
Minulla on siis masennus ja 2 kolmesta lapsesta erityislapsia, siksi perhetyö.
Kommentit (795)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi se perhetyöntekijä teille alunperinkään on tullut?
Sehän käy avauksesta ilmi!
Aloittaja, suosittelen, että otat yhteyttä nyt siihen perhetyön esimieheen, ja kysyt häneltä, mikä perhetyön tavoite sinun perheesi kohdalla on. Kun hän on sen kertonut, kerro se, mitä perhetyöntekijä kotonasi tekee, miltä se sinusta tuntuu, ja mitä sinä itse toivoisit perhetyöntekijän tekevän ja miksi. Kannattaa miettiä nämä asiat valmiiksi ennen puhelua.
Kyllä lähtökohtaisesti pitäisi mennä niin, että asiakas itse määrittelee oman tarpeensa ja mihin tarvitsee apua. Eikä niin, että joku muualla kertoo, että nyt sun tarvii leipoa ja järjestellä kirjat värijärjestykseen. Ap ei ole pyytänyt apua tuollaiseen. Toisaalta tietääkö ap itsekään, mitä hän kokee haluavansa tästä perhetyöntekijästä. Ja onhan se niinkin, että kemiat ei aina kohtaa ihmisillä, vaikka haluaisikin.
Lastensuojelu ei toimi noin. Se tarkkailee ja määrää. Ja sitten vanhempi ”on yhteistyöhaluinen” ja tottelee.
Ikinä ei kannata siksi ottaa sitä perhetyöntekijää kotiinsa.[/
Näin se menee ja täällä monet pellet suosittelee sitä apua.
Monelle apu on sitä että ihan autetaan kotitöissä ja lastenhoidossa.
On helppo sanoa että ota apua mutta nää pellet ei kyllä omaan kotiin päästäisi.Valitin tutulle ja heti tuli tää hae apua. Lopetin hänelle asioistani puhumisen ja nuorin meillä 15 vuotta. Vanhin kohta 18 vuotta.
Oppisin ettei edes lähimmäisille kannata avautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Ap, yritä ottaa rennosti. Kuinka pitkään tuo sopimus vielä kestää?
Koita kestää ja kun sopimus loppuu sano ettei enää ole tarvetta avulle.
Tuo on valitettavaa mutta tuollaisiin ammatteihin monesti hakeutuu ihmisiä joiden ei pitäisi auttaa ja neuvoa muita missään, vaan ovat silkan fanaattisia sekopäitä! Kaikkea hyvää teille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On paljon tilanteita, missä äiti on lähtökohtaisesti ihan älykäs, taitava ja kykeneiväinen ihminen. Esim. korkeasti koulutettu, ihan taitava ruoanlaittaja ja siivooja, erittäin perillä terveellisen ruokavalion, ravitsemuksen, unen ja hygienian kulmakivistä. Hyvän uran rakentanut, elämänhallinta erittäin kunnossa.
Mutta mies ehkä tekee pitkää päivää, vauva valvottaa, taapero vaatii huomiota, äidillä yksin hoidettavana koti, imetys, ruoanlaitot ja nämä kaksi pientä lasta, omaa aikaa ei juuri ikinä koska tukiverkot puuttuu (ja mies pitkät päivät töissä).
Siinä uupuu se koulutetuinkin ihminen, taitavin ruoanlaittaja ja taitavin siivooja. Ja tarvitsee apua siihen, että saa joskus nukkua. Ja että saa joskus käydä suihkussa ilman että vauva ja taapero on mukana siinä suihkussa. Että saa joskus käydä lääkärissä yksin. Ehkä lenkillä yksin.
Mutta tällaista apua ei kunnissa ole tarjolla! On vain perhetyötä, ei kotiapua. Ja sitten sitä perhetyötä tungetaan tällaiseen perheeseen. Ja sitten se 23-vuotias lapseton lähihoitaja-perhetyöntekijä alkaa neuvomaan sitä 37-vuotiasta lääkäriäitiä siinä mihin kellonaikaan lounas tulee olla, montako perunaa tulee olla lautasella, miten tiskikone täytetään, kuinka monta kertaa taaperon pitää päästä hiekkalaatikolle. Unenpuutteesta aivan uupunutta äitiä, jolla on 15-vuotta enemmän kokemusta ja taitoa ruoanlaitosta, tiskikoneista ja 7 vuotta enemmän koulutusta esim. terveyttä palvelevasta ravitsemuksesta.
No tuotakin kannattaa miettiä ennen lapsia että mitä tekee kun ei ole tukiverkkoja ja keskustella miehen kanssa josko löytyisi muuta työtä jotta ehtisi auttamaan. Kyllä mun mieheni ehdottaisi jo itse ratkaisuja jos näkisi että aivan uupunut olen.
Sinä se harvinainen pönttö olet kyllä. Et sitten tullut ajatelleeksi, että ne tukiverkot usein katoaa kun lapsia tulee. Osa kuolee. Osa ei autakaan vaikka lupasi. Osa muuttaa muualle.
Ja oletko oikeasti sitä mieltä, että lapsia saa tehdä vain, jos on esim. lähellä asuvat ja elossa olevat isovanhemmat, jotka varmasti sitten auttaa kun lapsia tulee?
Ja nykypäivänä työtä ei vaihdeta niin vain. Saa olla onnellinen, jos on työtä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oo leiponut ikinä. Esikoinen on nyt 17v. Enkä
leivo, en tykkää siitä yhtään. Muuta ruokaa toki teen. Ja jos meillä olisi ruoka pöydässä klo 16, se tarkoittaisi sitä että mä oon työtön ja söisin sen yksin, kun lasten koulut loppuu monena päivänä vasta 16.15 ja kotimatka kestää sen 50min julkisilla. Ja se, joka tulee mitään säätämään MUN kirjahyllyn kanssa, lentää niska-perseotteella ovesta mäelle ihan samantien. Mun kirjat, mun järjestys, kaikki 10.000 nidettä.Kannattais leipoo. Lievittää aggressioita.
Mulla olisi vaikutus päinvastainen. Mulla lukeminen rauhoittaa mieltä. Siksi kirjahyllyn järjestys on aika tärkeä.
Kuulostaa samanlaiselta auttamiselta kuin mitä anoppini harrastaa. Kulkee pitkin kotia ja selostaa mikä kaikki on hänen mielestään rempallaan. Mitään apuahan ei tuosta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On paljon tilanteita, missä äiti on lähtökohtaisesti ihan älykäs, taitava ja kykeneiväinen ihminen. Esim. korkeasti koulutettu, ihan taitava ruoanlaittaja ja siivooja, erittäin perillä terveellisen ruokavalion, ravitsemuksen, unen ja hygienian kulmakivistä. Hyvän uran rakentanut, elämänhallinta erittäin kunnossa.
Mutta mies ehkä tekee pitkää päivää, vauva valvottaa, taapero vaatii huomiota, äidillä yksin hoidettavana koti, imetys, ruoanlaitot ja nämä kaksi pientä lasta, omaa aikaa ei juuri ikinä koska tukiverkot puuttuu (ja mies pitkät päivät töissä).
Siinä uupuu se koulutetuinkin ihminen, taitavin ruoanlaittaja ja taitavin siivooja. Ja tarvitsee apua siihen, että saa joskus nukkua. Ja että saa joskus käydä suihkussa ilman että vauva ja taapero on mukana siinä suihkussa. Että saa joskus käydä lääkärissä yksin. Ehkä lenkillä yksin.
Mutta tällaista apua ei kunnissa ole tarjolla! On vain perhetyötä, ei kotiapua. Ja sitten sitä perhetyötä tungetaan tällaiseen perheeseen. Ja sitten se 23-vuotias lapseton lähihoitaja-perhetyöntekijä alkaa neuvomaan sitä 37-vuotiasta lääkäriäitiä siinä mihin kellonaikaan lounas tulee olla, montako perunaa tulee olla lautasella, miten tiskikone täytetään, kuinka monta kertaa taaperon pitää päästä hiekkalaatikolle. Unenpuutteesta aivan uupunutta äitiä, jolla on 15-vuotta enemmän kokemusta ja taitoa ruoanlaitosta, tiskikoneista ja 7 vuotta enemmän koulutusta esim. terveyttä palvelevasta ravitsemuksesta.
No tuotakin kannattaa miettiä ennen lapsia että mitä tekee kun ei ole tukiverkkoja ja keskustella miehen kanssa josko löytyisi muuta työtä jotta ehtisi auttamaan. Kyllä mun mieheni ehdottaisi jo itse ratkaisuja jos näkisi että aivan uupunut olen.
Sinä se harvinainen pönttö olet kyllä. Et sitten tullut ajatelleeksi, että ne tukiverkot usein katoaa kun lapsia tulee. Osa kuolee. Osa ei autakaan vaikka lupasi. Osa muuttaa muualle.
Ja oletko oikeasti sitä mieltä, että lapsia saa tehdä vain, jos on esim. lähellä asuvat ja elossa olevat isovanhemmat, jotka varmasti sitten auttaa kun lapsia tulee?
Ja nykypäivänä työtä ei vaihdeta niin vain. Saa olla onnellinen, jos on työtä!
No tämänpä takia kannattaakin miettiä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On paljon tilanteita, missä äiti on lähtökohtaisesti ihan älykäs, taitava ja kykeneiväinen ihminen. Esim. korkeasti koulutettu, ihan taitava ruoanlaittaja ja siivooja, erittäin perillä terveellisen ruokavalion, ravitsemuksen, unen ja hygienian kulmakivistä. Hyvän uran rakentanut, elämänhallinta erittäin kunnossa.
Mutta mies ehkä tekee pitkää päivää, vauva valvottaa, taapero vaatii huomiota, äidillä yksin hoidettavana koti, imetys, ruoanlaitot ja nämä kaksi pientä lasta, omaa aikaa ei juuri ikinä koska tukiverkot puuttuu (ja mies pitkät päivät töissä).
Siinä uupuu se koulutetuinkin ihminen, taitavin ruoanlaittaja ja taitavin siivooja. Ja tarvitsee apua siihen, että saa joskus nukkua. Ja että saa joskus käydä suihkussa ilman että vauva ja taapero on mukana siinä suihkussa. Että saa joskus käydä lääkärissä yksin. Ehkä lenkillä yksin.
Mutta tällaista apua ei kunnissa ole tarjolla! On vain perhetyötä, ei kotiapua. Ja sitten sitä perhetyötä tungetaan tällaiseen perheeseen. Ja sitten se 23-vuotias lapseton lähihoitaja-perhetyöntekijä alkaa neuvomaan sitä 37-vuotiasta lääkäriäitiä siinä mihin kellonaikaan lounas tulee olla, montako perunaa tulee olla lautasella, miten tiskikone täytetään, kuinka monta kertaa taaperon pitää päästä hiekkalaatikolle. Unenpuutteesta aivan uupunutta äitiä, jolla on 15-vuotta enemmän kokemusta ja taitoa ruoanlaitosta, tiskikoneista ja 7 vuotta enemmän koulutusta esim. terveyttä palvelevasta ravitsemuksesta.
No tuotakin kannattaa miettiä ennen lapsia että mitä tekee kun ei ole tukiverkkoja ja keskustella miehen kanssa josko löytyisi muuta työtä jotta ehtisi auttamaan. Kyllä mun mieheni ehdottaisi jo itse ratkaisuja jos näkisi että aivan uupunut olen.
Sinä se harvinainen pönttö olet kyllä. Et sitten tullut ajatelleeksi, että ne tukiverkot usein katoaa kun lapsia tulee. Osa kuolee. Osa ei autakaan vaikka lupasi. Osa muuttaa muualle.
Ja oletko oikeasti sitä mieltä, että lapsia saa tehdä vain, jos on esim. lähellä asuvat ja elossa olevat isovanhemmat, jotka varmasti sitten auttaa kun lapsia tulee?
Ja nykypäivänä työtä ei vaihdeta niin vain. Saa olla onnellinen, jos on työtä!
No tämänpä takia kannattaakin miettiä asioita.
Ja se liittyy tähän miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne ei tee mitään niin ovat pelkkä kuorma arjessa.
Ihan paras apu on palkata vaikka siivooja tai laittaa lapsi päiväkotiin.
Ostaa valmista ruokaa.
Helpottaa omaa elämää joillain muulla kun sohvalla istuvalla perhetyöntekijällä.
Onneksi mulla on kaksi yleiskonetta niin saa perhetyöntekijä toisen käyttöön ja minä toisen.
Silloin kun lapset pieniä niin on muutakin tekemistä kuin leipoa.
No mitä teidän mielestä sitten pitäisi tehdä tuossa tapauksessa? Se konkreettinen siivoaminen, ruoanlaitto ja lastenhoito kun tässä on suljettu pois, koska tuo ei ole kotiapua. Voisi olla, että se olisi tarpeellista, mutta sitten pitää hakea sitä.
Eli mitä itse tekisitte tuossa tilanteessa auttaaksenne perhettä saamaan arjen hallintaan? Perheen äiti on VAKAVASTI MASENTUNUT – miettikää nyt vähän, miten vaikea tilanne se on. Ja hänen pitää kyetä selviytymään arjesta vaativien erityislasten kanssa, miehen ollessa paljolti poissa työn takia.
Voi olla, että perhetyö on tässä se väärä ratkaisu alun perin ja kotiapu olisi tärkeämpää.
Mutta jos olisitte vaikka kyseisen perheen ystävä, niin mitä tekisitte auttaaksenne arjen hallintaan saamisessa? Tai miten itse haluaisitte teitä autettavan, eli miettikää nyt mikä oikeasti voisi auttaa pitkällä tähtäimellä. Se konkreettinen apu siivoukseen, ruoanlaittoon yms. on kuitenkin vain tilapäinen apu eikä ratkaise vaativaa tilannetta pidemmällä tähtäimellä.
Ap:lle tsemppiä, vaikuttaa vaativalta tilanteelta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä tarvitsisit lepoa ja omaa aikaa, että miten tämä nyt tukee sinun vointiasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittääkö hän siis saada teidän päivään jotain selkeää rytmiä vai miksi pitäisi olla ruoka tiettyyn kellonaikaan?
Siitähän tuossa kyse on. Siellä on erityislapsia, isä reissutöissä ja äiti masentunut. Perhetyöntekijä pyrkii auttamaan saamaan perheeseen jonkun päivärytmin. Yhdessäsyöminen on erinomainen tapa rytmittää päivää ja samalla lisätä yhteenkuuluvaisuutta. Tuollainen jokainen syö silloin kun lystää, johtaa tuolla erityislapsi/masennus kombolla kaaokseen. Kyse ei ole siitä koska se ruoka on, kunhan se on säännöllisesti johonkin aikaa ja kaikki sinne osallistuvat pääsääntöisesti. Kirjahyllyjuttu kielii siitä, että todennäköisesti kämppä on kaaoksessa ja perhetyöntekijä on ottanut yhden palasen sieltä, jonka kautta yrittää opettaa äidille systemaattisuutta ja järjestystä ihan jo äidin oman jaksamisen parantamiseksi.
Jos koko kämppä on kaaoksessa niin kirjahylly on kyllä kaikista viimeisin asia jota pitää saada järjestykseen. Normaalilla älyllä toimiva aikuinen kyllä tajuaa, ilm. perhetyöntekijälle ei normaali äly ole vaatimus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei. Mitä tänään tehtäisiin?
-Leivotaan
-Ei
-Siivotaan
-Ei
-Lähdetään ulos
-Ei jaksa
-Viedään lapset uimaan
-Ei oo uimapukua
-Käydään kaupassa
-En mä. Mut tuo sätkäpuruja samalla
-Pestään ikkunat
-Huippaa
-Vaihdetaan huonekalujen järjestystä
-Samu on sähköyliherkkä
-Pilkotko sipulin
-Silmiin sattuu
-Syödäänkö neljältä
-Ei o nälkä
-Jaksaisitko lasten ja mun kanssa vaikka laittaa nuo kirjat takaisin hyllyyn. Ne voi laittaa värikoodin niin Saarakin löytää lempparinsa.
-No vit*tu en. Meen nukkuu.
Mulle ei tullut ihan tuollainen tarina mieleen tästä, mutta vähän sinnepäin. Ajattelin sellaista kuviota, jossa tavarat ovat pitkin ja poikin ja perhetyöntekijä ehdottaa niiden järjestämistä. Jos tulee vastaukseksi, että ei jaksa kun ei edes tiedä miten ne järjestäisi, niin sitten olisi ehdotettu tuota kirjahyllyn värikoodaamista. Ja ap olisi sen tulkinnut jotenkin älyttömän kirjaimellisesti, että perhetyöntekijän mielestä kirjat pitää laittaa värijärjestykseen.
Toinen vaihtoehto olisi sitten se, että ap:lla on kirjat siististi hyllyssä aihepiirin mukaan, ja perhetyöntekijä olisi täysin tyhjästä ilmoittanut, että aihepiirijärjestys on väärin ja värijärjestys oikein. Mutta tällainen olisi niin absurdi skenaario, että ei kai edes suomalainen julkisen sektorin työntekijä pysty sellaiseen? Pakko siihen kirjahyllyyn ja sen järjestykseen on ollut joku ongelma liittyä, ei sitä muuten olisi otettu esille. Eihän?
Vierailija kirjoitti:
Luulen että myös aapeellä on häikkää älyssä. Ja miehellään aivan varmasti. Normaalit eivät aja rekkaa vaan ne, jotka eivät opi lukemaan ja kirjoittamaan. Ja sehän on väärin muita tienkäyttäjiä kohtaan.
Taikasauvallahan sinä taiot tavaroita teidän kauppojen hyllyihin. Täällä muualla tavarakuljetukset tapahtuvat rekalla, sori vaan mutta hyvinkin tärkeä työ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ei ikinä mitään perhetyötä, ellei sitten ole aivan pakko eli tyyliin se tilanne, että mies ja kaikki läheiset kuolleet tai muutoin estyneitä, kolme alle kouluikäistä lasta ja vauva sekä itsellä jalka ja käsi poikki.
En ylipäätään halua neuvoja itseäni tyhmemmiltä, ja noi tuon alan työntekijät on pääsääntöisesti juuri sellaisia keskinkertaisia eli hieman yksinkertaisia höösääjiä, joiden elämä on tyydyttävää silloin, kun se on lähinnä rutiininomaista suorittamista, tarkkoja aikatauluja ja sääntöjä - eivätkä puutteellisen ajattelukyvyn vuoksi kykene ymmärtämään toisenlaisia tapoja elää.
Täällä on ainakin yksi perhetyöntekijä puolustamassa ammattiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?Lasussa pystyvät tarjoamaan laajempaa apua, kuin perhetyössä. Ei lasu ole mikään mörkö.
Ai niin kuin MITÄ laajempaa apua? Sanopa mitä se sossujen apu konkreettisesti on? Sohvalla toisten arvosteluko ja pakkolautapelikö jotain apua on? Koomista pelleilyä pikemminkin. Äläkä toista näitä "päivähoitoa, kotipalvelua, toimeentulotukea yms", niihin kun ON JO muut yhteiskunnan instanssit olemassa, eikä siihen väliin tarvita lasua. ÄLÄKÄ puhu mistään mystisistä "tukitoimista", "laajemmasta avusta", kun ei sellaisia oikeasti ole.
Ai, mitäs ihmettä esimerkiksi se konkreettinen kotiapu, tukihenkilöt/tukiperheet ym. mitä lasun kautta saa sitten on jos ei laajempaa apua ja tukitoimia kuin se ohjeita ja neuvoja tarjoava perhetyö?
Jos perhetyö ei riitä, sitten tulee vahvemmat keinot käyttöön. Vai pitäisikö heti ottaa kunnon keinot käyttöön ja huostata lapset kun vanhemmilla on vaikka jaksamisongelmaa?
Ihan samoinhan se menee terveydenhuollon puolellakin. Eka näet saikkaria, saat neuvoja ja ohjeita omahoitoon. Jos ei auta, tapaat lääkäriä. Jos tämäkään ei auta, sitten mennään erikoissairaanhoidon puolelle. Harva tästä jaksaa natista että miksi ei heti voida tajuta että kun mä tarviin just sen ja sen spesialistin antamaa sitä ja tätä hoitoa. Ihan samalla tavalla pykälittäin se avun ja tuen saaminen menee sosiaalihuollon puolella.
Onneksi itsellä on kaikki kunnossa eikä tarvitse moista työntekijää kotiin kutsua😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On paljon tilanteita, missä äiti on lähtökohtaisesti ihan älykäs, taitava ja kykeneiväinen ihminen. Esim. korkeasti koulutettu, ihan taitava ruoanlaittaja ja siivooja, erittäin perillä terveellisen ruokavalion, ravitsemuksen, unen ja hygienian kulmakivistä. Hyvän uran rakentanut, elämänhallinta erittäin kunnossa.
Mutta mies ehkä tekee pitkää päivää, vauva valvottaa, taapero vaatii huomiota, äidillä yksin hoidettavana koti, imetys, ruoanlaitot ja nämä kaksi pientä lasta, omaa aikaa ei juuri ikinä koska tukiverkot puuttuu (ja mies pitkät päivät töissä).
Siinä uupuu se koulutetuinkin ihminen, taitavin ruoanlaittaja ja taitavin siivooja. Ja tarvitsee apua siihen, että saa joskus nukkua. Ja että saa joskus käydä suihkussa ilman että vauva ja taapero on mukana siinä suihkussa. Että saa joskus käydä lääkärissä yksin. Ehkä lenkillä yksin.
Mutta tällaista apua ei kunnissa ole tarjolla! On vain perhetyötä, ei kotiapua. Ja sitten sitä perhetyötä tungetaan tällaiseen perheeseen. Ja sitten se 23-vuotias lapseton lähihoitaja-perhetyöntekijä alkaa neuvomaan sitä 37-vuotiasta lääkäriäitiä siinä mihin kellonaikaan lounas tulee olla, montako perunaa tulee olla lautasella, miten tiskikone täytetään, kuinka monta kertaa taaperon pitää päästä hiekkalaatikolle. Unenpuutteesta aivan uupunutta äitiä, jolla on 15-vuotta enemmän kokemusta ja taitoa ruoanlaitosta, tiskikoneista ja 7 vuotta enemmän koulutusta esim. terveyttä palvelevasta ravitsemuksesta.
No tuotakin kannattaa miettiä ennen lapsia että mitä tekee kun ei ole tukiverkkoja ja keskustella miehen kanssa josko löytyisi muuta työtä jotta ehtisi auttamaan. Kyllä mun mieheni ehdottaisi jo itse ratkaisuja jos näkisi että aivan uupunut olen.
Sinä se harvinainen pönttö olet kyllä. Et sitten tullut ajatelleeksi, että ne tukiverkot usein katoaa kun lapsia tulee. Osa kuolee. Osa ei autakaan vaikka lupasi. Osa muuttaa muualle.
Ja oletko oikeasti sitä mieltä, että lapsia saa tehdä vain, jos on esim. lähellä asuvat ja elossa olevat isovanhemmat, jotka varmasti sitten auttaa kun lapsia tulee?
Ja nykypäivänä työtä ei vaihdeta niin vain. Saa olla onnellinen, jos on työtä!
Se on ihan valintakysymys kumpaa haluaa painottaa. Hyvää työtä ja palkkaa, vaatien pitkiä työpäiviä, jolloin ei voi osallistua perheen arkeen ja sen töihin vai sitä, että omat lapset voivat asua kotona ja tulevat hyvin hoidetuksi. Tällaisia asioita pitää perheessä sitten miettiä. Kenen ajattelit noin lähtökohtaisesti vastaavan siitä, että lapset voivat asua kotona ja he tulevat hyvin hoidetuiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän nyt juuri kukaan syö päivällistä klo 16. Sinne 17-18 aikaan se menee väkisinkin, että ehditään töistä kotiin.
Mutta kun sen työntekijän työaika loppuu klo 17.
Perhetyössä tehdään myös iltoja ja viikonloppuja. Ei ole virastoaikainen työ.
Jos osaisit lukea, niin näkisit että ap:lla se työntekijä on kello 12-17.
Niin. Perhetyön aloituspalaverissa käydään läpi perheen tilannetta, perhetyön tavoitteita ja sitä milloin perhetyöntekijä on perheessä. Läsnä on asiakasperhe, perhetyöntekijä ja sosiaalityöntekijä. Olisi kannattanut ap:n avata suunsa tässä vaiheessa. Toki aikataulua voi muuttaa myöhemminkin, jos homma ei pelitä päiväsaikaan, niin kuin ei tunnu pelittävän t: sossu
Älä viitsi. Ne kun ei tee mitään fyysistä. Aivan sama mitä sovitaan.
Alue: Aihe vapaa
Tuo on tuollaista abstraktia diibadaabaa, jargonia vailla konkreettista sisältöä.
Jos luet tuon tekstin ajatuksella, niin huomaat että siinä ei millään tavalla kerrota eikä määritellä että mitä se tukeminen ja ohjaaminen käytännössä ja konkreettisesti on (tai mitä se ei ole).
Arjen tukeminen terminä voi tarkoittaa oikeastaan mitä vain maan ja taivaan väliltä.