Suostuin siihen että meillä kävisi perhetyöntekijä ja nyt tämä on yhtä hel""iä. Tästä piti olla apua, saan vain lisästressiä !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuollaisen avun tarkoitus olisi auttaa ihan perussiivouksessa (vessan pesu, imurointi, pölyjen pyyhintä, pyykinpesu) ruuanlaitossa, lastenhoidossa, lasten leikittämisessä... Eikä mikään kirjahyllyjen järjestely. Tai ainakin tuollaisesta olisi enemmän konkreettista hyötyä. Eikö tuosta voisi jollekin puhua, että millaista apua juuri TE tarvitsette ja että tuo nykyinen ei hyödytä teitä mitenkään? 

Ei lastensuojelu ei tarjoa siivousta. Kotipalvelusta saa konkreettista apua, kuten esim. lastenhoitoa. Voivat ehkä jotain pientä kotona auttaa, mutta tarkoitus on auttaa siten, että palvelun loputtua perhe pärjää omillaan. Perhetyö on enemmän ihmissuhdetyötä. Siinä voidaan pureutua esim. vanhemman jaksamattomuuden ongelmiin auttamalla esim. järjestämään päivää, niin, että se menee sujuvammin. Jos perheessä on ristiriitoja tai konflikteja, näitä pyritään käymään läpi, sopia yhteisiä toimintatapoja jne. Vastuuttaa vaikka kaikkia perheenjäseniä enemmän kodinhoidosta, että kaikki ei kaadu äidille jne. 

Onko "erityislapsilla"päivähoitopaikkaa tai iltapäiväkerhoa? Pienemmälle se käsittääkseni kuuluisi ihanerityshuoltolain perusteella. Saisit aikaa levätä ja touhuta 12-vuotiaan kanssa joskus jotain yhteistä.

päivärutiinit voisivat auttaa adhd:n kanssa. Onko lapsilla miten eri terapioita?

Enemmän käytännön avusta tuosta varmaan olisi apua, keskimmäisen läksyapu, kotityöt, lasten kanssa ulkoilu ym.

Vierailija kirjoitti:

Mites jos annatte vaan tehdä sen lasun? Ehkä sitten saisitte sellaista apua kuin oikeasti tarvitsette. Eihän tuosta ole mitään hyötyä. Kerro niille että tuo "apu" ajaa sut itsemurhan partaalle, ja tarvitsette ihan toisenlaista apua. 

Eieieieiei!!! Vakava huolenaihe - lapset huostaan. Ei näiden kanssa mikään normaalijärki auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän nyt juuri kukaan syö päivällistä klo 16. Sinne 17-18 aikaan se menee väkisinkin, että ehditään töistä kotiin. 

Mutta kun sen työntekijän työaika loppuu klo 17.

Pakkoko noiden on syödä päivällinen sen työntekijän läsnäollessa? Eikö ne voi syödä päivällistä klo 18, jos silloin vasta mies on kotona ja heillä muutenkin vasta silloin nälkä. 

Syököön välipalan klo 14 sen työntekijän tuijottaessa jos hänelle on niin tärkeää katsoa kun syövät jotain.

Mutta jos työntekijän pitää tarkkailla ruoka-annoksen oikeellisuutta ja perheen vuorovaikutusta, niin hänen on tehtävä se työajallaan. Ja iltatöinä ei tehdä perusjuttuja. Meilläkin kaikki lasun tapaamiset (2 erit.lasta) piti järjesteää omana työaikanani; lapset joutuivat olemaan pois koulusta, päiväkodista ja harrastuksistaan... tärkeintä on perhe/lasu-työntekijän aikataulut toki.

Sinäpä sen sanoit. Jos tarkoitus on tarkkailla niin se pitää tietenkin tehdä työajalla. Jos taas tarkoitus olisi tarjota apua niin...

Vierailija kirjoitti:

Miksei noita turhanpäiväisiä perhetyöntekijöitä korvata ihan kunnon siivoojilla ja lastenhoitajilla? Jos jollakulla on todella vaikeaa lapsiperheen arjen pyörittäminen, niin eikö tuollainen konkreettinen apu kotitöissä auttaisi kaikkein eniten? Kun joku siivoaisi, pesisi pyykkiä ja tiskaisi... vanhemmilla jäisi aikaa ja energiaa hoitaa lasten terveysasioita, tehdä ruokaa ja puuhata lasten kanssa. 

Joku leipominen on sitä paitsi aivan turhaa, miksi ihmeessä pitäisi leipoa jos ei meinaa perusasioitakaan jaksaa!?

Entä, jos se perheen ongelma on niiden omissa tekemisissä ja suhteissa. On vaikka pikkulapsiperhe, jossa äiti on aivan nääntynyt ja jaksamaton eikä saa lapsia hoidetuksi tai kotitöitä tehdyksi kunnolla, koska hommaa on liikaa. Ja isä ei osallistu ollenkaan. Onko se yhteiskunnan maksettava siivoojaa vai kannattaisiko tehdä perhetyötä ja yrittää saada perhettä ymmärtämään, että isänkin pitää osallistua ja äidin antaa tilaa isänkin pestä lattioita välillä tai vaihdella vaippoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei noita turhanpäiväisiä perhetyöntekijöitä korvata ihan kunnon siivoojilla ja lastenhoitajilla? Jos jollakulla on todella vaikeaa lapsiperheen arjen pyörittäminen, niin eikö tuollainen konkreettinen apu kotitöissä auttaisi kaikkein eniten? Kun joku siivoaisi, pesisi pyykkiä ja tiskaisi... vanhemmilla jäisi aikaa ja energiaa hoitaa lasten terveysasioita, tehdä ruokaa ja puuhata lasten kanssa. 

Joku leipominen on sitä paitsi aivan turhaa, miksi ihmeessä pitäisi leipoa jos ei meinaa perusasioitakaan jaksaa!?

Entä, jos se perheen ongelma on niiden omissa tekemisissä ja suhteissa. On vaikka pikkulapsiperhe, jossa äiti on aivan nääntynyt ja jaksamaton eikä saa lapsia hoidetuksi tai kotitöitä tehdyksi kunnolla, koska hommaa on liikaa. Ja isä ei osallistu ollenkaan. Onko se yhteiskunnan maksettava siivoojaa vai kannattaisiko tehdä perhetyötä ja yrittää saada perhettä ymmärtämään, että isänkin pitää osallistua ja äidin antaa tilaa isänkin pestä lattioita välillä tai vaihdella vaippoja. 

Ja tähän muka auttaa kirjojen värikoodaaminen ja tiukka naurettava aikataulurytmi? Eikö se saa nimenomaan vain pingottamaan aina vain lisää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuollaisen avun tarkoitus olisi auttaa ihan perussiivouksessa (vessan pesu, imurointi, pölyjen pyyhintä, pyykinpesu) ruuanlaitossa, lastenhoidossa, lasten leikittämisessä... Eikä mikään kirjahyllyjen järjestely. Tai ainakin tuollaisesta olisi enemmän konkreettista hyötyä. Eikö tuosta voisi jollekin puhua, että millaista apua juuri TE tarvitsette ja että tuo nykyinen ei hyödytä teitä mitenkään? 

Ei lastensuojelu ei tarjoa siivousta. Kotipalvelusta saa konkreettista apua, kuten esim. lastenhoitoa. Voivat ehkä jotain pientä kotona auttaa, mutta tarkoitus on auttaa siten, että palvelun loputtua perhe pärjää omillaan. Perhetyö on enemmän ihmissuhdetyötä. Siinä voidaan pureutua esim. vanhemman jaksamattomuuden ongelmiin auttamalla esim. järjestämään päivää, niin, että se menee sujuvammin. Jos perheessä on ristiriitoja tai konflikteja, näitä pyritään käymään läpi, sopia yhteisiä toimintatapoja jne. Vastuuttaa vaikka kaikkia perheenjäseniä enemmän kodinhoidosta, että kaikki ei kaadu äidille jne. 

Onko "erityislapsilla"päivähoitopaikkaa tai iltapäiväkerhoa? Pienemmälle se käsittääkseni kuuluisi ihanerityshuoltolain perusteella. Saisit aikaa levätä ja touhuta 12-vuotiaan kanssa joskus jotain yhteistä.

päivärutiinit voisivat auttaa adhd:n kanssa. Onko lapsilla miten eri terapioita?

Enemmän käytännön avusta tuosta varmaan olisi apua, keskimmäisen läksyapu, kotityöt, lasten kanssa ulkoilu ym.

Älä viitsi. Suomessa kaikilla lapsilla on oikeus päivähoitoon. Ei siihen mitään lastensuojelua tarvita.

Ja se että 12-vuotiaalla on kavereita on upea juttu. Antaa olla kaverien kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei noita turhanpäiväisiä perhetyöntekijöitä korvata ihan kunnon siivoojilla ja lastenhoitajilla? Jos jollakulla on todella vaikeaa lapsiperheen arjen pyörittäminen, niin eikö tuollainen konkreettinen apu kotitöissä auttaisi kaikkein eniten? Kun joku siivoaisi, pesisi pyykkiä ja tiskaisi... vanhemmilla jäisi aikaa ja energiaa hoitaa lasten terveysasioita, tehdä ruokaa ja puuhata lasten kanssa. 

Joku leipominen on sitä paitsi aivan turhaa, miksi ihmeessä pitäisi leipoa jos ei meinaa perusasioitakaan jaksaa!?

Entä, jos se perheen ongelma on niiden omissa tekemisissä ja suhteissa. On vaikka pikkulapsiperhe, jossa äiti on aivan nääntynyt ja jaksamaton eikä saa lapsia hoidetuksi tai kotitöitä tehdyksi kunnolla, koska hommaa on liikaa. Ja isä ei osallistu ollenkaan. Onko se yhteiskunnan maksettava siivoojaa vai kannattaisiko tehdä perhetyötä ja yrittää saada perhettä ymmärtämään, että isänkin pitää osallistua ja äidin antaa tilaa isänkin pestä lattioita välillä tai vaihdella vaippoja. 

Ja tähän muka auttaa kirjojen värikoodaaminen ja tiukka naurettava aikataulurytmi? Eikö se saa nimenomaan vain pingottamaan aina vain lisää?

Perhetyön tarkoitus on nimenomaan ohjata arjen rutiineissa ja tukea. Tuo kirjahylly juttu nyt taisi olla vähän väritettyä juttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei noita turhanpäiväisiä perhetyöntekijöitä korvata ihan kunnon siivoojilla ja lastenhoitajilla? Jos jollakulla on todella vaikeaa lapsiperheen arjen pyörittäminen, niin eikö tuollainen konkreettinen apu kotitöissä auttaisi kaikkein eniten? Kun joku siivoaisi, pesisi pyykkiä ja tiskaisi... vanhemmilla jäisi aikaa ja energiaa hoitaa lasten terveysasioita, tehdä ruokaa ja puuhata lasten kanssa. 

Joku leipominen on sitä paitsi aivan turhaa, miksi ihmeessä pitäisi leipoa jos ei meinaa perusasioitakaan jaksaa!?

Entä, jos se perheen ongelma on niiden omissa tekemisissä ja suhteissa. On vaikka pikkulapsiperhe, jossa äiti on aivan nääntynyt ja jaksamaton eikä saa lapsia hoidetuksi tai kotitöitä tehdyksi kunnolla, koska hommaa on liikaa. Ja isä ei osallistu ollenkaan. Onko se yhteiskunnan maksettava siivoojaa vai kannattaisiko tehdä perhetyötä ja yrittää saada perhettä ymmärtämään, että isänkin pitää osallistua ja äidin antaa tilaa isänkin pestä lattioita välillä tai vaihdella vaippoja. 

Ja tähän muka auttaa kirjojen värikoodaaminen ja tiukka naurettava aikataulurytmi? Eikö se saa nimenomaan vain pingottamaan aina vain lisää?

Perhetyön tarkoitus on nimenomaan ohjata arjen rutiineissa ja tukea. Tuo kirjahylly juttu nyt taisi olla vähän väritettyä juttua.

Jos sulla on ylisuorittava väsynyt äiti niin miten häntä auttaa jos ohjataan aina vaan tiukempaan ja suorittavampaan suorittamiseen jota vielä valvotaan hysteerisesti? Silläkö hän relaa ja alkaa luottaa itseensä?

Enkä usko pätkääkään että olisi väritetty vaan täyttä totta. Juuri tuollaista päättömyyttä se on. Siellä on joku kaksikymppinen pätijä käynyt määräilemässä.

Vierailija kirjoitti:

Perhetyö on siellä koko perhettä varten ja jos on sovittu, että klo.16 keskustellaan asioista niin olisi se suotavaa, että sitten ollaan myös paikalla. Hänen työpäivänsä päättyy klo.17 niin se on sitten vähän myöhäinen aika pitää palaveria. Kyllä hän tuosta teidän asenteesta nyt jo raportoi.

Leipominen nyt on varmaan vain esimerkki, että tekisit _jotain_ konkreettista. Kerran kuussa pannukakku kyllä kuulostaa aika masentuneelta touhulta, kerran viikossa ei pitäisi liikaa rasittaa. Jos se ei onnistu niin onhan siinä aihetta huoleen. 

Aivan sairas teksti. Siis aivan s a i r a s. Koita saada hoitoa itsellesi.

On kokemusta perhetyöstä. Välttelen sitä kuin ruttoa. Aina olisi pitänyt olla ylipirteänä ottamassa vastaan perhetyöntekijä. Sitten oli ohjelmassa väkinäistä pelien pelaamista ja tenttausta joka asiasta. Ei enää ikinä meille.

https://kaksplus.fi/threads/huomenna-tulee-taas-perhetyoentekijae.20156…

Ei mitään uutta auringon alla...

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei noita turhanpäiväisiä perhetyöntekijöitä korvata ihan kunnon siivoojilla ja lastenhoitajilla? Jos jollakulla on todella vaikeaa lapsiperheen arjen pyörittäminen, niin eikö tuollainen konkreettinen apu kotitöissä auttaisi kaikkein eniten? Kun joku siivoaisi, pesisi pyykkiä ja tiskaisi... vanhemmilla jäisi aikaa ja energiaa hoitaa lasten terveysasioita, tehdä ruokaa ja puuhata lasten kanssa. 

Joku leipominen on sitä paitsi aivan turhaa, miksi ihmeessä pitäisi leipoa jos ei meinaa perusasioitakaan jaksaa!?

Entä, jos se perheen ongelma on niiden omissa tekemisissä ja suhteissa. On vaikka pikkulapsiperhe, jossa äiti on aivan nääntynyt ja jaksamaton eikä saa lapsia hoidetuksi tai kotitöitä tehdyksi kunnolla, koska hommaa on liikaa. Ja isä ei osallistu ollenkaan. Onko se yhteiskunnan maksettava siivoojaa vai kannattaisiko tehdä perhetyötä ja yrittää saada perhettä ymmärtämään, että isänkin pitää osallistua ja äidin antaa tilaa isänkin pestä lattioita välillä tai vaihdella vaippoja. 

Ja tähän muka auttaa kirjojen värikoodaaminen ja tiukka naurettava aikataulurytmi? Eikö se saa nimenomaan vain pingottamaan aina vain lisää?

Perhetyön tarkoitus on nimenomaan ohjata arjen rutiineissa ja tukea. Tuo kirjahylly juttu nyt taisi olla vähän väritettyä juttua.

Jos sulla on ylisuorittava väsynyt äiti niin miten häntä auttaa jos ohjataan aina vaan tiukempaan ja suorittavampaan suorittamiseen jota vielä valvotaan hysteerisesti? Silläkö hän relaa ja alkaa luottaa itseensä?

Enkä usko pätkääkään että olisi väritetty vaan täyttä totta. Juuri tuollaista päättömyyttä se on. Siellä on joku kaksikymppinen pätijä käynyt määräilemässä.

No avatkoon suunsa ja kertoo mitä apua tarvitsee eikä vain myötäile ja tule tänne sitten marisemaan että akat käy kyyläämässä ja käskyttämässä :D tuskinpa ylisuorittavalle äidille ehdotetaan kirjahyllyn uudelleen järjestelyä vaan keskitytään johonkin muuhun.

Minkälaista apua olisit kaivannut?

Vierailija kirjoitti:

Miksei noita turhanpäiväisiä perhetyöntekijöitä korvata ihan kunnon siivoojilla ja lastenhoitajilla? Jos jollakulla on todella vaikeaa lapsiperheen arjen pyörittäminen, niin eikö tuollainen konkreettinen apu kotitöissä auttaisi kaikkein eniten? Kun joku siivoaisi, pesisi pyykkiä ja tiskaisi... vanhemmilla jäisi aikaa ja energiaa hoitaa lasten terveysasioita, tehdä ruokaa ja puuhata lasten kanssa. 

Joku leipominen on sitä paitsi aivan turhaa, miksi ihmeessä pitäisi leipoa jos ei meinaa perusasioitakaan jaksaa!?

Olet niitä harvoja joiden järki on vielä tallella tässä mätä yhteiskunnassa. Suurin osa varsinkin viranomaisista on jonkun loisen kaappaamia tsombiaivoja. Ne sätkyttää menemään eikä niillä ole aavistustakaan miten väärässä ovat. Se on kaikkein hirveintä. Tulee pakokauhu itselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei noita turhanpäiväisiä perhetyöntekijöitä korvata ihan kunnon siivoojilla ja lastenhoitajilla? Jos jollakulla on todella vaikeaa lapsiperheen arjen pyörittäminen, niin eikö tuollainen konkreettinen apu kotitöissä auttaisi kaikkein eniten? Kun joku siivoaisi, pesisi pyykkiä ja tiskaisi... vanhemmilla jäisi aikaa ja energiaa hoitaa lasten terveysasioita, tehdä ruokaa ja puuhata lasten kanssa. 

Joku leipominen on sitä paitsi aivan turhaa, miksi ihmeessä pitäisi leipoa jos ei meinaa perusasioitakaan jaksaa!?

Entä, jos se perheen ongelma on niiden omissa tekemisissä ja suhteissa. On vaikka pikkulapsiperhe, jossa äiti on aivan nääntynyt ja jaksamaton eikä saa lapsia hoidetuksi tai kotitöitä tehdyksi kunnolla, koska hommaa on liikaa. Ja isä ei osallistu ollenkaan. Onko se yhteiskunnan maksettava siivoojaa vai kannattaisiko tehdä perhetyötä ja yrittää saada perhettä ymmärtämään, että isänkin pitää osallistua ja äidin antaa tilaa isänkin pestä lattioita välillä tai vaihdella vaippoja. 

Ja tähän muka auttaa kirjojen värikoodaaminen ja tiukka naurettava aikataulurytmi? Eikö se saa nimenomaan vain pingottamaan aina vain lisää?

Perhetyön tarkoitus on nimenomaan ohjata arjen rutiineissa ja tukea. Tuo kirjahylly juttu nyt taisi olla vähän väritettyä juttua.

Jos sulla on ylisuorittava väsynyt äiti niin miten häntä auttaa jos ohjataan aina vaan tiukempaan ja suorittavampaan suorittamiseen jota vielä valvotaan hysteerisesti? Silläkö hän relaa ja alkaa luottaa itseensä?

Enkä usko pätkääkään että olisi väritetty vaan täyttä totta. Juuri tuollaista päättömyyttä se on. Siellä on joku kaksikymppinen pätijä käynyt määräilemässä.

No avatkoon suunsa ja kertoo mitä apua tarvitsee eikä vain myötäile ja tule tänne sitten marisemaan että akat käy kyyläämässä ja käskyttämässä :D tuskinpa ylisuorittavalle äidille ehdotetaan kirjahyllyn uudelleen järjestelyä vaan keskitytään johonkin muuhun.

Ei normaali ihminen kykene hahmottamaan että jos sovitaan kokouksessa että työntekijä ”tulee auttamaan arjessa”, että käytännössä se on sitten tuota käsittämätöntä ohjeistamista. Ja että se ns arjen helpottaja ei tee mitään järkevää, vaan nimenomaan kuormittaa.

Vaikuttaa siltä, että perhetyöntekijä tekee täysin oikeita asioita. Varsinkin kun perheen äiti on vakavasti masentunut, niin nimenomaan rytmi arkeen on todella tärkeää. Samoin pitää saada perheen perusarki toimimaan myös pidemmän päälle, ei sinne voi yhteiskunta maksaa siivoojia, kokkaajia ja lastenhoitajia vuosikausiksi. Ainoat vaihtoehdot on saada perhe itse pärjäämään arjessa tai sitten tehdä lasun kautta laajempia aputoimenpiteitä.

Kyllähän sen nyt ymmärtää, että jos toinen vanhemmista ei itsekään selviä arjesta, on erityislapsia ja toinen vanhempi matkatöissä, niin eihän tuo yksinkertaisesti ole mahdollista ilman nimenomaan sitä, että siitä arjesta oppii selviämään. Eli tässä yritetään opettaa ihmisiä auttamaan itse itseään.

Masennukseen myös kuuluu aloitekyvyttömyys, ruokailun laiminlyöminen ja siivottomuus, joten on ymmärrettävää, että näihin yritetään saada toimivuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei noita turhanpäiväisiä perhetyöntekijöitä korvata ihan kunnon siivoojilla ja lastenhoitajilla? Jos jollakulla on todella vaikeaa lapsiperheen arjen pyörittäminen, niin eikö tuollainen konkreettinen apu kotitöissä auttaisi kaikkein eniten? Kun joku siivoaisi, pesisi pyykkiä ja tiskaisi... vanhemmilla jäisi aikaa ja energiaa hoitaa lasten terveysasioita, tehdä ruokaa ja puuhata lasten kanssa. 

Joku leipominen on sitä paitsi aivan turhaa, miksi ihmeessä pitäisi leipoa jos ei meinaa perusasioitakaan jaksaa!?

Entä, jos se perheen ongelma on niiden omissa tekemisissä ja suhteissa. On vaikka pikkulapsiperhe, jossa äiti on aivan nääntynyt ja jaksamaton eikä saa lapsia hoidetuksi tai kotitöitä tehdyksi kunnolla, koska hommaa on liikaa. Ja isä ei osallistu ollenkaan. Onko se yhteiskunnan maksettava siivoojaa vai kannattaisiko tehdä perhetyötä ja yrittää saada perhettä ymmärtämään, että isänkin pitää osallistua ja äidin antaa tilaa isänkin pestä lattioita välillä tai vaihdella vaippoja. 

Ja tähän muka auttaa kirjojen värikoodaaminen ja tiukka naurettava aikataulurytmi? Eikö se saa nimenomaan vain pingottamaan aina vain lisää?

Perhetyön tarkoitus on nimenomaan ohjata arjen rutiineissa ja tukea. Tuo kirjahylly juttu nyt taisi olla vähän väritettyä juttua.

Jos sulla on ylisuorittava väsynyt äiti niin miten häntä auttaa jos ohjataan aina vaan tiukempaan ja suorittavampaan suorittamiseen jota vielä valvotaan hysteerisesti? Silläkö hän relaa ja alkaa luottaa itseensä?

Enkä usko pätkääkään että olisi väritetty vaan täyttä totta. Juuri tuollaista päättömyyttä se on. Siellä on joku kaksikymppinen pätijä käynyt määräilemässä.

No avatkoon suunsa ja kertoo mitä apua tarvitsee eikä vain myötäile ja tule tänne sitten marisemaan että akat käy kyyläämässä ja käskyttämässä :D tuskinpa ylisuorittavalle äidille ehdotetaan kirjahyllyn uudelleen järjestelyä vaan keskitytään johonkin muuhun.

Ei normaali ihminen kykene hahmottamaan että jos sovitaan kokouksessa että työntekijä ”tulee auttamaan arjessa”, että käytännössä se on sitten tuota käsittämätöntä ohjeistamista. Ja että se ns arjen helpottaja ei tee mitään järkevää, vaan nimenomaan kuormittaa.

Ei kai kukaan oikeasti voi kuvitella, että sinne kotiin tullaan hoitamaan se arki omasta puolesta? Varsinkin silloin kun ne varsinaiset ongelmat ovat muualla ja paljon vakavampia, eli tässä tapauksessa vaikea masennus ja erityislapset. Ei tuo tilanne sillä ratkea, että yhteiskunta maksaa siivoojan, lastenhoitajan ja kokin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuollaisen avun tarkoitus olisi auttaa ihan perussiivouksessa (vessan pesu, imurointi, pölyjen pyyhintä, pyykinpesu) ruuanlaitossa, lastenhoidossa, lasten leikittämisessä... Eikä mikään kirjahyllyjen järjestely. Tai ainakin tuollaisesta olisi enemmän konkreettista hyötyä. Eikö tuosta voisi jollekin puhua, että millaista apua juuri TE tarvitsette ja että tuo nykyinen ei hyödytä teitä mitenkään? 

Ei. THL:n sivuilta:

Perhetyön avulla:

tuetaan vanhemmuutta

_ohjataan_ lasten hoidossa ja kasvatuksessa

_ohjataan_ kodin arjen ja arkirutiinien hallintaan

vahvistetaan perheen toimintakykyä

tuetaan perheen vuorovaikutustaitoja

tuetaan perheen sosiaalisen verkoston laajentamista

ehkäistään syrjäytymistä.

Mikä tällaisen perhetyöntekijän koulutus on? Varmaan on erilaisia taustoja, mutta nettihaulla löysin esim. Laihian kunnan perhetyöntekijän koulutusvaatimuksen ja se oli lähihoitaja. 

Tämän perusteella en yhtään ihmettele kokemuksia,  joita olette tähän keskusteuun kirjoittaneet. Lähihoitajan koulutuksella tuksin kovin vankasti pystyy analýsoimaan perheiden ongelmia ja johtaa juuri siihen, että perhetyöntekijän oma persoona ja elämänkokemus ratkaisevat sen, mitä osaa ja kuinka hyvin osaa perheessä toimia.