Suostuin siihen että meillä kävisi perhetyöntekijä ja nyt tämä on yhtä hel""iä. Tästä piti olla apua, saan vain lisästressiä !

Vierailija kirjoitti:

Seuraavaksi joku kokee huolta tai kirjailee ylös, miten jossain ei silitetä, tai silitetään väärin tai huonosti, ei käytetä pyykkipoikia narulla,ei käytetä kuivausrumpua tai kehdataan tiskata astiat käsin tai ei lajitella roskia, keitetään vääränlaisella hellalla.

Hullutko tuolle alalle yksin lähtevät?

Meillä oli kuulemma liian usein perunaruokia  aikoinaan. Kerran olin kipeä ja oli kirjattu papereihin että VÄITIN olevani flunssassa. Tottakai minä nyt valehtelen sellaisen asian koska hyöytyisin siitä miten? Olin myös ylihuolehtivainen kun en antanut 3 vuotiaan ulkoilla yksinään lähiömme pihalla.

Nää jutut on kyllä ihan epätodellisia. Ja tää on siis yhteiskunnan kustantamaa työntekoa. Kytätä kaksin kappalein jonkun kotona kuinka usein siellä syödään perunaa ja että tiskataanko samalla tavalla kuin se virkamies?

Mitä pitäisi leipoa ja miksi? Leipä on halpaa kaupasta ostettuna, mitään muita leipomuksia ei meillä syödä. Olisipa niin turhaa alkaa vääntämään jotain torttuja vain koska yhteiskunta velvoittaa.

Tollasia ap ne kotipalvelun tätit on....

Tosielämää /onkohan tämäkin joku perhetyöntekijä ollut, vai onko tämä muiden kyttääminen ja arvostrlu tällä tavalla jo jokin nykyajan nuortenkin naisten muoti, vaiko mikä!

Meillä kävi joku ventovieras fb:stä tarjoamani bongannut nuori nainen noutamassa tavaraa, jota olin antamassa pois. Haluaja oli luvannut vielä siitä omasta aloitteesta vitosen itse. Tuli meille, jutteli jotain, näytin sitä tavaraa. Kesken kaiken tämä halusi roskiin jonkin roskan, oliko tuo nyt käytetty nenäliina. Minä osoitin tiski- ja roskakaapille päin. Tämä kaksi-kolmikymppinen nuori nainen avasi ensin väärän niistä alakaapin ovista, sitten toisen. Sai roskan roskiin mutta sen jälkeen alkoi mäkättää minulle pesuainevalikoimastani. Sieltä alkoi tulla oikein "luentoa" mitä minä hänen makuunsa teen väärin mitä saisi olla ja mitä ei ym.

Minä silmät selälläni, anteeksi mitä!

Äkkiä kysymään niin otatko sinä sen jutskan?jotta saan tuollaisen ulos meiltä. Se oli sitten vaihtunutkin välissä niin, ettei ollut mukana vaiko varaakaan sitä itse tarjoamaansa 5€ varaa käyttämättömästä, vielä läpinäkyvässä avaamattomassa paketissaan olleesta tavarasta. Oli niin törkeä tyttö, minä sanoin, jaahas, no, enpä minä sitten annakaan!

Toden totta kaikenlaisia.

Anteeks nyt mut, mikä ihmeen juttu tosta leipomisesta tehdään?! Liittyykö todella niin paljon lapsen tasapainoiseen kehitykseen, kasvuun ja hyvinvointiin leipooko äiti? Itse en leivo "ikinä" ja en suostu uskomaan et mun lapsestani kasvaisi sen vuoksi jotenkin huonompi ihminen. Ja kirjahylly, kuinka ihmeessä se lapsen hyvinvointiin littyy?!? Ei ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Anteeks nyt mut, mikä ihmeen juttu tosta leipomisesta tehdään?! Liittyykö todella niin paljon lapsen tasapainoiseen kehitykseen, kasvuun ja hyvinvointiin leipooko äiti? Itse en leivo "ikinä" ja en suostu uskomaan et mun lapsestani kasvaisi sen vuoksi jotenkin huonompi ihminen. Ja kirjahylly, kuinka ihmeessä se lapsen hyvinvointiin littyy?!? Ei ymmärrä.

Näistä jutuista vaan kun ei tiedä, onko leipomattomuutta kauhisteltu, vai onko vaan sivumennen kysäisty, että leivotko itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on sairaus.

Se ei ole laiskuutta josta pirtsakka kanssaihminen vain riuhtaisee sairastuneen leipomaan.

Aivan järkkyä ettei terveydenhuollon ammattilainen tajua tätä.

Masennuksessa nimenomaan masentunutta pitää kannustaa elämänrytmiin, arjen hallintaan, pieniin puuhiin. Pahinta masentuneelle on antaa toisen vain maata sängyssä.

Sinulla on vääristynyt kuvitelma masennuksesta.

Masentunut ei useinkaan ole passiivinen ja makoille sängyssä. Yhtä yleistä on paniikin omainen huolestunut ylisuorittaminen, ylivirittynyt olo, unettomuus, jatkuva stressin tunne, laihtuminen, ahdistuneisuus yms.

Moni masentunut nimenomaan hoitaa ja suorittaa kaiken ja aina. Ilman kykyä nukkua, rentoutua, nauttia tai iloita mistään.

Masentuneelle pitää antaa lupa levätä. Sanoa, että lapsille voi antaa myös einrstä, jos ruuanlaitto ei juuri silloin onnistu. Lapset eivät hajoa, jos eivät pääse puistoon 2krt päivässä. Siivouksestakin voi tinkiä, joka päivä ei ole pakko imurouda. Masentunut tarvitsee myötätuntoa ja että hänelle ihan sanomalla annetaan lupa olla liikasuorittamatta, koska masennukseen liittyy niin paljon häpeää ja syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteita.

Tietenkin kannattaa kannustaa liikkeelle, mutta "itsensä niskasta kiinni ottaminen" ei masentunutta auta. Joskus masennus voi olla ihan burt outtiakin, joka ei lääkkeillä parane vaan siihen auttaa ainoastaan lepo ja arjen höllääminen.

Sitten tulee masentuneen kotiin joku ylipirteä vi. ttumainen perhetyöntekijä, joka komentaa ylös, ulos ja lenkille! Ota itseä niskasta kiinni jne. Eipä paljon masentunutta auta.

Jos meinaa lapsien kanssa arjesta selvitä niin jonkun täytyy tämä tehdä.

Et sitten lukenut edellistä kommenttia ollenkaan. Myötätuntoa, lepoa ja arjen hölläämistä,lupa levätä.

Eihän se perhetyön tarkoitus ole hoitaa sitä äitiä. Se masennuksen hoito tulee terveydenhuollosta. Perhetyön tarkoitus on varmistaa lasten oikeudet.

Nyt sitä ollaan jo juristia

Kyllä perhetyöntekijä tuntee, ja täytyykin tuntea, lastensuojelulain ja toimii sen puitteissa, ja se laki ohjaa työtä kuten sosiaalityöntekijöilläkin. Ei siinä juristi tarvitse olla.

Lastensuojelulaissa lapsen etu menee vanhemman edun edelle. Syyttäkää tästä lakiemme laatijoita eikä sosiaalipuolen työntekijöitä, jos ei miellytä ajatus että joku ajattelee lapsesi hyvinvointia.

Perhetyöntekijä ei ole lasu-työntekijä. Ilmoitusvelvollisuus on kuten muillakin viroissa olevilla perhetyö ei ole lastensuojelutyötä.

Tehostettu perhetyö sitten taas on lasutyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on sairaus.

Se ei ole laiskuutta josta pirtsakka kanssaihminen vain riuhtaisee sairastuneen leipomaan.

Aivan järkkyä ettei terveydenhuollon ammattilainen tajua tätä.

Masennuksessa nimenomaan masentunutta pitää kannustaa elämänrytmiin, arjen hallintaan, pieniin puuhiin. Pahinta masentuneelle on antaa toisen vain maata sängyssä.

Sinulla on vääristynyt kuvitelma masennuksesta.

Masentunut ei useinkaan ole passiivinen ja makoille sängyssä. Yhtä yleistä on paniikin omainen huolestunut ylisuorittaminen, ylivirittynyt olo, unettomuus, jatkuva stressin tunne, laihtuminen, ahdistuneisuus yms.

Moni masentunut nimenomaan hoitaa ja suorittaa kaiken ja aina. Ilman kykyä nukkua, rentoutua, nauttia tai iloita mistään.

Masentuneelle pitää antaa lupa levätä. Sanoa, että lapsille voi antaa myös einrstä, jos ruuanlaitto ei juuri silloin onnistu. Lapset eivät hajoa, jos eivät pääse puistoon 2krt päivässä. Siivouksestakin voi tinkiä, joka päivä ei ole pakko imurouda. Masentunut tarvitsee myötätuntoa ja että hänelle ihan sanomalla annetaan lupa olla liikasuorittamatta, koska masennukseen liittyy niin paljon häpeää ja syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteita.

Tietenkin kannattaa kannustaa liikkeelle, mutta "itsensä niskasta kiinni ottaminen" ei masentunutta auta. Joskus masennus voi olla ihan burt outtiakin, joka ei lääkkeillä parane vaan siihen auttaa ainoastaan lepo ja arjen höllääminen.

Sitten tulee masentuneen kotiin joku ylipirteä vi. ttumainen perhetyöntekijä, joka komentaa ylös, ulos ja lenkille! Ota itseä niskasta kiinni jne. Eipä paljon masentunutta auta.

Jos meinaa lapsien kanssa arjesta selvitä niin jonkun täytyy tämä tehdä.

Et sitten lukenut edellistä kommenttia ollenkaan. Myötätuntoa, lepoa ja arjen hölläämistä,lupa levätä.

Eihän se perhetyön tarkoitus ole hoitaa sitä äitiä. Se masennuksen hoito tulee terveydenhuollosta. Perhetyön tarkoitus on varmistaa lasten oikeudet.

Nyt sitä ollaan jo juristia

Kyllä perhetyöntekijä tuntee, ja täytyykin tuntea, lastensuojelulain ja toimii sen puitteissa, ja se laki ohjaa työtä kuten sosiaalityöntekijöilläkin. Ei siinä juristi tarvitse olla.

Lastensuojelulaissa lapsen etu menee vanhemman edun edelle. Syyttäkää tästä lakiemme laatijoita eikä sosiaalipuolen työntekijöitä, jos ei miellytä ajatus että joku ajattelee lapsesi hyvinvointia.

Perhetyöntekijä ei ole lasu-työntekijä. Ilmoitusvelvollisuus on kuten muillakin viroissa olevilla perhetyö ei ole lastensuojelutyötä.

Tehostettu perhetyö sitten taas on lasutyötä.

Jaaha, ajatuskatkos. Eli: ilmoitusvelvollisuus on kuten muillakin viroissa olevilla, mutta perhetyö ei ole lastensuojelutyötä.

Vierailija kirjoitti:

Hihihi kirjoitti:

Jollei ole ollut lapsia, niin mistä ihmeestä joku keskiverto voisi tietää, tulee erityislapsi ja itse nääntyy ja masentuu?

Oletpa sinä ihmeellinen kaiken etukäteen tietävä henkilö. Niitä mielestään itse kovin erinomaisia?

No näin voi esim. varautua etukäteen. Ensimmäinen lapsi suunnitellaan, mietitään mitä jos se on vammainen, erityinen, koliikki tms. vanhemmat väsyy.  Mitä tehdään ja mistä saadaan apua että saa itse nukkua ja levätä. Esim. Mll hoitaja, siivooja, vuorotellaan nukkumisia, mummo yökylään jne. Apu pitää minun mielestäni hommata ns. omakustanteisesti eikä niin että yhteiskunta joutuu maksamaan avun jos vanhemmat ovatkin väsyneitä. Jos ei ole varaa palkata apua tai tunnistaa tilannetta kun on aika hommata sitä apua niin ne lapset voi hyvin jättää hankkimatta ja ottaa vaikka kissan. 

Kun ensimmäinen lapsi on vaikka pari vuotias voidaan miettiä miltä tuo pari vuotta on tuntunut. Sainko nukuttua riittävästi, oliko tarpeeksi omaa aikaa, voiko lapsi hyvin, miten parisuhde voi; onko kahdenkeskistä aikaa riittävästi. Miten äidin työelämään mahdollinen paluu/uran laita.  Jos kaikki on hyvin ja paukkuja/aikaa/rahaa riittää niin voi alkaa suunnitella toista lasta. 

Kun kolmatta lasta suunnitellaan pitäisi jo ensimmäisestä lapsesta näkyä se onko hän erityislapsi vaiko ei. Jos molemmat lapset ovat reippaita, kehitys ok ja luulee selviävänsä kolmen lapsen harrastusmaksuista tulevaisuudessa. (Omasta mielestäni ei ole länsimaiseen yhteiskuntaa järkevää tehdä lapsia mitkä ei saa harrastaa mitään mikä maksaa, koska elämä pyörii muutenkin markkinatalouden ympärillä). Ja miten tukiverkko kolmelle lapselle? Harva mummo haluaa kolmea lasta kerralla hoitoon, varsinkin jos on kyse erityislapsista.

Toivottavasti ihmiset panostaisivat perhesuunnitteluun ja näkisivät omat heikkoutensa. En itse haluaisi olla lapsi sellaisessa kodissa missä äiti on niin väsynyt ettei jaksa tehdä mitään. Rahaa pitäisi olla sen verran että vanhemmat saavat levätä välillä, käydä omissa harrastuksissaan ja viettää myös kahdenkeskistä aikaa ja hoitaa parisuhdettaan. 

Nykyään on paljon toimivia ehkäisykeinoja, niihin kannattaa tutustua eikä suinpäin tehdä liutaa lapsia. Myöhemmin voi katua kun on ihan loppu niin henkisesti kuin fyysisesti.  

Kiva suunnitelma, harmi vain ettei elämä mene käsikirjoittamalla. En olisi uskonut että terveenä syntynyt vauvani todetaan kehitysvammaiseksi vuoden iässä kun pikkusisar jo potkii vatsassa saati sitä, että miehelläni ja äidilläni todetaan syöpä yhtä aikaa. Äiti selvisi, mieheni ei. Minusta tuli leski ja kahden lapsen, joista toinen erityislapsi,  yh 26-vuotiaana.

Ongelma lienee että ap on luullut saavansa KONKEREETTISTA APUA. Ei päällepäsmäriä joka käskee värikoodaamaan kirjahyllyn.  

Hyvin samankaltaisia kokemuksia kuin ap:lla. Meillä kävi  viisikymppinen viiksimuija joka koetti estää 14v poikaa lähtemästä kavereidensa luo, olisi pitänyt istua keittiön pöydän ääreen juttelemaan ! Lässytti pojalle kuin vajaa-älyiselle johon poika tuumasi että "Vit tu" ja paineli ulos ovesta.

Nyppi myös hysteerisenä kissankarvoja mm. sohvan selkänojasta ja valitti että pitäisi siivota useammin, mitä se auttaa vaikka kolmesti päivässä imuroi jos talossa 2 pitkäkarvaista kissaa? Niin ja harmitteli kovaan ääneen kun olimme muuttaneet omakotitalosta kerrostaloon, että  lapsillekin olisi ok-talo ollut parempi ! Ja kerroin kyllä, että tämä ok-talo missä olimme vuokralla vuoden paljastui umpihomeiseksi...

Että huh huh. 3 kk kävi tämä "apu " meillä ja viimeisen käyntikerran jälkeen teki mieli suunilleen tehdä aaltoja.

Stressiä se on ja jos et ole täydellinen niin huostaanottoa alkavat valmistella.

Kyllä ihmettelen miten te jaksatte aina tuohon touhuun lähteä?!

Sanoohan sen jo järki ettei lasten hankinta nykyään tuo muuta kuin harmia. Sitten on uupu-masis ja sossut ramppaa v i ttuilemassa ja entistä pahempi uupu-masis.

Sen jälkeen ne lapset ta pp aa toisensa ja on ikuinen suru puserossa.

VelaN43

Meillä kävi perhetyöntekijä. Olin ostanut uuden sohvan ja vanha sohva odotti vielä poisviemistä olohuoneessa. Sitä sitten piti ihmetellä ja kysellä, että viedäänkö se pois ja milloin. Lapsetkin olivat jo teinejä tuolloin, ettei siitä sohvasta mitään haittaa ollut. 

En olisi halunnut perhetyötä, koska siitä ei ollut mitään hyötyä, mutta oli pikku pakko ottaa, kun olin masentunut. Maksoihan se lysti yhteiskunnalle taas jokusen tonnin.