Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Suostuin siihen että meillä kävisi perhetyöntekijä ja nyt tämä on yhtä hel""iä. Tästä piti olla apua, saan vain lisästressiä !
15.08.2019 |
Ensinnäkin se että päivällisen pitäisi olla klo 16 ja kaikkien istuttava yhtä aikaa pöytään, kauhea motkotus kun mies on töissä ja 12 v kavereillaan että kyllä kaikkien nyt pitäisi ISTUA TÄSSÄ KESKUSTELEMASSA PÄIVÄN TAPAHTUMISTA. Ja meille on ollut ihan toimiva systeemi se että syö, kun ehtii.
Tämä nainen myös tahtoisi värikoodata kirjahyllymme ja on ihan pakkomielteinen siitä että edes kerran viikossa leivon jotain. Se ei kuulemma riitä, että pari kertaa kuussa tekaisen pannarin tai sämpylöitä.
Tämä ihminen on käynyt meillä nyt kolmen viikon ajan ma , ti ja to klo 12-17 "auttamassa" arjessa. Joo itse suostuin tähän mutta ihan tätä en odottanut! Pelkään että kohta kilahdan ja sitten on lastensuojelu kimpussa.
Minulla on siis masennus ja 2 kolmesta lapsesta erityislapsia, siksi perhetyö.
Kommentit (795)
Meillä kävi kummallinen perhetyäntekijä. Olen totaali yh. Silmänaluset mustana ja räikeä huulitatuointi ja nuokkui ja haukotteli. Tiuski ja äyski ja kehui itseään ja uteli tuttavieni asioita. Onneksi kävi vainmuutaman kuukauden. Jälkeen päin kuulin, että kyseinen perhetyöntekijä teki yövuoroja toiseen paikkaan lisätöinä ja tuli niiden jälkeen nuokkumaan perheisiin päiviksi, että jaksoi taas lähteä kakkostyöhön yöksi töihin. Tein valituksen hänestä, mutta mitään ei vastattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en oo leiponut ikinä. Esikoinen on nyt 17v. Enkä
leivo, en tykkää siitä yhtään. Muuta ruokaa toki teen. Ja jos meillä olisi ruoka pöydässä klo 16, se tarkoittaisi sitä että mä oon työtön ja söisin sen yksin, kun lasten koulut loppuu monena päivänä vasta 16.15 ja kotimatka kestää sen 50min julkisilla. Ja se, joka tulee mitään säätämään MUN kirjahyllyn kanssa, lentää niska-perseotteella ovesta mäelle ihan samantien. Mun kirjat, mun järjestys, kaikki 10.000 nidettä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en oo leiponut ikinä. Esikoinen on nyt 17v. Enkä
leivo, en tykkää siitä yhtään. Muuta ruokaa toki teen. Ja jos meillä olisi ruoka pöydässä klo 16, se tarkoittaisi sitä että mä oon työtön ja söisin sen yksin, kun lasten koulut loppuu monena päivänä vasta 16.15 ja kotimatka kestää sen 50min julkisilla. Ja se, joka tulee mitään säätämään MUN kirjahyllyn kanssa, lentää niska-perseotteella ovesta mäelle ihan samantien. Mun kirjat, mun järjestys, kaikki 10.000 nidettä.
Kannattais leipoo. Lievittää aggressioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oo leiponut ikinä. Esikoinen on nyt 17v. Enkä
leivo, en tykkää siitä yhtään. Muuta ruokaa toki teen. Ja jos meillä olisi ruoka pöydässä klo 16, se tarkoittaisi sitä että mä oon työtön ja söisin sen yksin, kun lasten koulut loppuu monena päivänä vasta 16.15 ja kotimatka kestää sen 50min julkisilla. Ja se, joka tulee mitään säätämään MUN kirjahyllyn kanssa, lentää niska-perseotteella ovesta mäelle ihan samantien. Mun kirjat, mun järjestys, kaikki 10.000 nidettä.Kannattais leipoo. Lievittää aggressioita.
Levittää persettä. Joka muutenkin leviää siitä soffalla kaffittelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oo leiponut ikinä. Esikoinen on nyt 17v. Enkä
leivo, en tykkää siitä yhtään. Muuta ruokaa toki teen. Ja jos meillä olisi ruoka pöydässä klo 16, se tarkoittaisi sitä että mä oon työtön ja söisin sen yksin, kun lasten koulut loppuu monena päivänä vasta 16.15 ja kotimatka kestää sen 50min julkisilla. Ja se, joka tulee mitään säätämään MUN kirjahyllyn kanssa, lentää niska-perseotteella ovesta mäelle ihan samantien. Mun kirjat, mun järjestys, kaikki 10.000 nidettä.Kannattais leipoo. Lievittää aggressioita.
Eikä se leipominen on oleellista. Äiti on masentunut, yritetty ehdottaa jotain mielekästä tekemistä sen sijaan, että pötköttelee kaiket päivät pedissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?Lasussa pystyvät tarjoamaan laajempaa apua, kuin perhetyössä. Ei lasu ole mikään mörkö.
Ai niin kuin MITÄ laajempaa apua? Sanopa mitä se sossujen apu konkreettisesti on? Sohvalla toisten arvosteluko ja pakkolautapelikö jotain apua on? Koomista pelleilyä pikemminkin. Äläkä toista näitä "päivähoitoa, kotipalvelua, toimeentulotukea yms", niihin kun ON JO muut yhteiskunnan instanssit olemassa, eikä siihen väliin tarvita lasua. ÄLÄKÄ puhu mistään mystisistä "tukitoimista", "laajemmasta avusta", kun ei sellaisia oikeasti ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää tietenkin, ap, leipoa sille kyläilevälle ja kahvittelevalle sossulle jotain hyvää!!! Mikset tajunnut, että itselleen se niitä herkkuja mankui?
Perhetyöllä tarkoitetaan perheen hyvinvoinnin tukemista sosiaaliohjauksella tai muulla tavalla. Perhetyön tarkoituksena on tukea ja ohjata perhettä heidän omien voimavarojen vahvistamiseksi ja keskinäisen vuorovaikutuksen parantamiseksi. Perhetyötä annetaan erityistä tukea tarvitsevan lapsen tai nuoren terveyden ja kehityksen turvaamiseksi. Perhetyö voi auttaa muun muassa lasten hoitoon ja kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä, arjen hallinnassa, perheen sisäisissä vuorovaikutuspulmissa sekä äkillisissä perheen kriiseissä ja muutoksissa.
Lapsiperheiden kotipalvelulla tarkoitetaan perheen arjen tukemista. Kotipalvelu on lasten hoitoon ja kasvatukseen, asiointiin sekä arjen askareisiin liittyvää yhdessä tekemistä perheen kanssa tai niissä avustamista. Perhe voi saada tilapäisesti kotipalvelua erilaisista syistä kuten sairauden, vamman, synnytyksen tai erityisen perhe- tai elämäntilanteen vuoksi. Kotipalvelua voidaan myöntää myös vanhemman uupumuksen vuoksi.
https://www.mielenterveystalo.fi/lapset/haeneuvojajaapua/apu_kaytannoss…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?Lasussa pystyvät tarjoamaan laajempaa apua, kuin perhetyössä. Ei lasu ole mikään mörkö.
Ai niin kuin MITÄ laajempaa apua? Sanopa mitä se sossujen apu konkreettisesti on? Sohvalla toisten arvosteluko ja pakkolautapelikö jotain apua on? Koomista pelleilyä pikemminkin. Äläkä toista näitä "päivähoitoa, kotipalvelua, toimeentulotukea yms", niihin kun ON JO muut yhteiskunnan instanssit olemassa, eikä siihen väliin tarvita lasua. ÄLÄKÄ puhu mistään mystisistä "tukitoimista", "laajemmasta avusta", kun ei sellaisia oikeasti ole.
Huostaanotto. Ikävä kyllä. Mutta lasten turvallinen arki pitää turvata. Jos vanhemmat eivät kykene siihen, niin sitten muuten. Lasten etu tulee ensin.
Hei. Mitä tänään tehtäisiin?
-Leivotaan
-Ei
-Siivotaan
-Ei
-Lähdetään ulos
-Ei jaksa
-Viedään lapset uimaan
-Ei oo uimapukua
-Käydään kaupassa
-En mä. Mut tuo sätkäpuruja samalla
-Pestään ikkunat
-Huippaa
-Vaihdetaan huonekalujen järjestystä
-Samu on sähköyliherkkä
-Pilkotko sipulin
-Silmiin sattuu
-Syödäänkö neljältä
-Ei o nälkä
-Jaksaisitko lasten ja mun kanssa vaikka laittaa nuo kirjat takaisin hyllyyn. Ne voi laittaa värikoodin niin Saarakin löytää lempparinsa.
-No vit*tu en. Meen nukkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oo leiponut ikinä. Esikoinen on nyt 17v. Enkä
leivo, en tykkää siitä yhtään. Muuta ruokaa toki teen. Ja jos meillä olisi ruoka pöydässä klo 16, se tarkoittaisi sitä että mä oon työtön ja söisin sen yksin, kun lasten koulut loppuu monena päivänä vasta 16.15 ja kotimatka kestää sen 50min julkisilla. Ja se, joka tulee mitään säätämään MUN kirjahyllyn kanssa, lentää niska-perseotteella ovesta mäelle ihan samantien. Mun kirjat, mun järjestys, kaikki 10.000 nidettä.Kannattais leipoo. Lievittää aggressioita.
Eikä se leipominen on oleellista. Äiti on masentunut, yritetty ehdottaa jotain mielekästä tekemistä sen sijaan, että pötköttelee kaiket päivät pedissä.
Pakkohan se masennus on saada kuriin ja ihminen sieltä sängynpohjalta ylös.. Tyypillisesti vakavasti masentunut tosiaan vain paljolti makaa apaattisena sängyssä.
Se vain ei ole mahdollista silloin, kun hoidettavana on kolme lasta, joissa vielä erityislapsia, sekä mies reissutöissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?Lasussa pystyvät tarjoamaan laajempaa apua, kuin perhetyössä. Ei lasu ole mikään mörkö.
Ai niin kuin MITÄ laajempaa apua? Sanopa mitä se sossujen apu konkreettisesti on? Sohvalla toisten arvosteluko ja pakkolautapelikö jotain apua on? Koomista pelleilyä pikemminkin. Äläkä toista näitä "päivähoitoa, kotipalvelua, toimeentulotukea yms", niihin kun ON JO muut yhteiskunnan instanssit olemassa, eikä siihen väliin tarvita lasua. ÄLÄKÄ puhu mistään mystisistä "tukitoimista", "laajemmasta avusta", kun ei sellaisia oikeasti ole.
Huostaanotto. Ikävä kyllä. Mutta lasten turvallinen arki pitää turvata. Jos vanhemmat eivät kykene siihen, niin sitten muuten. Lasten etu tulee ensin.
Perhetyötä on eri tasoja, toiset hyvinkin intensiivisiä. Perhekuntoutus, jossa perhe keskittyy ongelmiinsa ja pyrkii tuetusti ratkomaan niitä. Sitten on monitasoisia apupalveluja kuten vaikka harrastusten tukeminen, päivähoito, tukiperhetoiminta, tukihenkilötoiminta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On paljon tilanteita, missä äiti on lähtökohtaisesti ihan älykäs, taitava ja kykeneiväinen ihminen. Esim. korkeasti koulutettu, ihan taitava ruoanlaittaja ja siivooja, erittäin perillä terveellisen ruokavalion, ravitsemuksen, unen ja hygienian kulmakivistä. Hyvän uran rakentanut, elämänhallinta erittäin kunnossa.
Mutta mies ehkä tekee pitkää päivää, vauva valvottaa, taapero vaatii huomiota, äidillä yksin hoidettavana koti, imetys, ruoanlaitot ja nämä kaksi pientä lasta, omaa aikaa ei juuri ikinä koska tukiverkot puuttuu (ja mies pitkät päivät töissä).
Siinä uupuu se koulutetuinkin ihminen, taitavin ruoanlaittaja ja taitavin siivooja. Ja tarvitsee apua siihen, että saa joskus nukkua. Ja että saa joskus käydä suihkussa ilman että vauva ja taapero on mukana siinä suihkussa. Että saa joskus käydä lääkärissä yksin. Ehkä lenkillä yksin.
Mutta tällaista apua ei kunnissa ole tarjolla! On vain perhetyötä, ei kotiapua. Ja sitten sitä perhetyötä tungetaan tällaiseen perheeseen. Ja sitten se 23-vuotias lapseton lähihoitaja-perhetyöntekijä alkaa neuvomaan sitä 37-vuotiasta lääkäriäitiä siinä mihin kellonaikaan lounas tulee olla, montako perunaa tulee olla lautasella, miten tiskikone täytetään, kuinka monta kertaa taaperon pitää päästä hiekkalaatikolle. Unenpuutteesta aivan uupunutta äitiä, jolla on 15-vuotta enemmän kokemusta ja taitoa ruoanlaitosta, tiskikoneista ja 7 vuotta enemmän koulutusta esim. terveyttä palvelevasta ravitsemuksesta.
Kyyliä ne on. Aloin laittaa ruokaa aina kun pt oli lähtenyt, vaikka se viivytteli ja kai odotti näkevänsä mun kokkaamista ja perheen syömistä. Eipä kuulu vattujakaan meidän ruokailu ulkopuolisille.
Meillä kävi auttamassa päivärutiineissa neurologista sairautta sairastavan lapsen kanssa, paljon olikin apua kun tämä asiantuntija menetti itse hermonsa! Rähisi pojalleni että eihän tämä tälläinen käy, ymmärrätkö sinä edes puhetta ja siinä vaiheessa oli pakko puuttua että niin sehän tässä ongelma onkin ettei kuuntele eikä tottele. Ja lopulta syytti minua että syötän muka liikaa karkkia pojalle ja annan pelata liikaa pleikalla. Pesi siis kätensä asiasta ja minua äitiä oli helppo syyllistää.
En olisi huolinut ketään ulkopuolista meille huseeraamaan mutta kun kovasti annettiin ymmärtää että käynneistä olisi meille apua.
Vierailija kirjoitti:
On paljon tilanteita, missä äiti on lähtökohtaisesti ihan älykäs, taitava ja kykeneiväinen ihminen. Esim. korkeasti koulutettu, ihan taitava ruoanlaittaja ja siivooja, erittäin perillä terveellisen ruokavalion, ravitsemuksen, unen ja hygienian kulmakivistä. Hyvän uran rakentanut, elämänhallinta erittäin kunnossa.
Mutta mies ehkä tekee pitkää päivää, vauva valvottaa, taapero vaatii huomiota, äidillä yksin hoidettavana koti, imetys, ruoanlaitot ja nämä kaksi pientä lasta, omaa aikaa ei juuri ikinä koska tukiverkot puuttuu (ja mies pitkät päivät töissä).
Siinä uupuu se koulutetuinkin ihminen, taitavin ruoanlaittaja ja taitavin siivooja. Ja tarvitsee apua siihen, että saa joskus nukkua. Ja että saa joskus käydä suihkussa ilman että vauva ja taapero on mukana siinä suihkussa. Että saa joskus käydä lääkärissä yksin. Ehkä lenkillä yksin.
Mutta tällaista apua ei kunnissa ole tarjolla! On vain perhetyötä, ei kotiapua. Ja sitten sitä perhetyötä tungetaan tällaiseen perheeseen. Ja sitten se 23-vuotias lapseton lähihoitaja-perhetyöntekijä alkaa neuvomaan sitä 37-vuotiasta lääkäriäitiä siinä mihin kellonaikaan lounas tulee olla, montako perunaa tulee olla lautasella, miten tiskikone täytetään, kuinka monta kertaa taaperon pitää päästä hiekkalaatikolle. Unenpuutteesta aivan uupunutta äitiä, jolla on 15-vuotta enemmän kokemusta ja taitoa ruoanlaitosta, tiskikoneista ja 7 vuotta enemmän koulutusta esim. terveyttä palvelevasta ravitsemuksesta.
Kotipalvelu on lastenhoitoa varten, on ihan lailla joka kunnassa tarjolla. Myös tukiperhettä voisi ajatella, jolloin äiti saisi vaikka pari viikonloppua kuussa vapaata. Jos nämä eivät riitä, niin vastuuta voidaan vierittää myös isälle. Ei liene hänenkään etunsa, että lapset jäävät hoidotta koska tekee liian pitkää päivää ja äiti ei pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Perhetyöllä tarkoitetaan perheen hyvinvoinnin tukemista sosiaaliohjauksella tai muulla tavalla. Perhetyön tarkoituksena on tukea ja ohjata perhettä heidän omien voimavarojen vahvistamiseksi ja keskinäisen vuorovaikutuksen parantamiseksi. Perhetyötä annetaan erityistä tukea tarvitsevan lapsen tai nuoren terveyden ja kehityksen turvaamiseksi. Perhetyö voi auttaa muun muassa lasten hoitoon ja kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä, arjen hallinnassa, perheen sisäisissä vuorovaikutuspulmissa sekä äkillisissä perheen kriiseissä ja muutoksissa.
Lapsiperheiden kotipalvelulla tarkoitetaan perheen arjen tukemista. Kotipalvelu on lasten hoitoon ja kasvatukseen, asiointiin sekä arjen askareisiin liittyvää yhdessä tekemistä perheen kanssa tai niissä avustamista. Perhe voi saada tilapäisesti kotipalvelua erilaisista syistä kuten sairauden, vamman, synnytyksen tai erityisen perhe- tai elämäntilanteen vuoksi. Kotipalvelua voidaan myöntää myös vanhemman uupumuksen vuoksi.
https://www.mielenterveystalo.fi/lapset/haeneuvojajaapua/apu_kaytannoss…
Niin. Tässä on nyt vaan se ongelma että ei tajuta, mitä tarkoittaa TUKEMINEN. Se ei ole sama asia kuin TUNKEMINEN.
Se että sinne menee lapseton kokematon lähihoitaja omista lähtökohdistaan viisastelemaan ja junttaamaan niitä omia näkemyksiään ei tue yhtään ketään.
Vierailija kirjoitti:
On paljon tilanteita, missä äiti on lähtökohtaisesti ihan älykäs, taitava ja kykeneiväinen ihminen. Esim. korkeasti koulutettu, ihan taitava ruoanlaittaja ja siivooja, erittäin perillä terveellisen ruokavalion, ravitsemuksen, unen ja hygienian kulmakivistä. Hyvän uran rakentanut, elämänhallinta erittäin kunnossa.
Mutta mies ehkä tekee pitkää päivää, vauva valvottaa, taapero vaatii huomiota, äidillä yksin hoidettavana koti, imetys, ruoanlaitot ja nämä kaksi pientä lasta, omaa aikaa ei juuri ikinä koska tukiverkot puuttuu (ja mies pitkät päivät töissä).
Siinä uupuu se koulutetuinkin ihminen, taitavin ruoanlaittaja ja taitavin siivooja. Ja tarvitsee apua siihen, että saa joskus nukkua. Ja että saa joskus käydä suihkussa ilman että vauva ja taapero on mukana siinä suihkussa. Että saa joskus käydä lääkärissä yksin. Ehkä lenkillä yksin.
Mutta tällaista apua ei kunnissa ole tarjolla! On vain perhetyötä, ei kotiapua. Ja sitten sitä perhetyötä tungetaan tällaiseen perheeseen. Ja sitten se 23-vuotias lapseton lähihoitaja-perhetyöntekijä alkaa neuvomaan sitä 37-vuotiasta lääkäriäitiä siinä mihin kellonaikaan lounas tulee olla, montako perunaa tulee olla lautasella, miten tiskikone täytetään, kuinka monta kertaa taaperon pitää päästä hiekkalaatikolle. Unenpuutteesta aivan uupunutta äitiä, jolla on 15-vuotta enemmän kokemusta ja taitoa ruoanlaitosta, tiskikoneista ja 7 vuotta enemmän koulutusta esim. terveyttä palvelevasta ravitsemuksesta.
No tuotakin kannattaa miettiä ennen lapsia että mitä tekee kun ei ole tukiverkkoja ja keskustella miehen kanssa josko löytyisi muuta työtä jotta ehtisi auttamaan. Kyllä mun mieheni ehdottaisi jo itse ratkaisuja jos näkisi että aivan uupunut olen.
Alue: Aihe vapaa
Ei vaan että hän auttaa kuten on sovittu.
Ei että kuormittaa.