Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suostuin siihen että meillä kävisi perhetyöntekijä ja nyt tämä on yhtä hel""iä. Tästä piti olla apua, saan vain lisästressiä !
15.08.2019 |
Ensinnäkin se että päivällisen pitäisi olla klo 16 ja kaikkien istuttava yhtä aikaa pöytään, kauhea motkotus kun mies on töissä ja 12 v kavereillaan että kyllä kaikkien nyt pitäisi ISTUA TÄSSÄ KESKUSTELEMASSA PÄIVÄN TAPAHTUMISTA. Ja meille on ollut ihan toimiva systeemi se että syö, kun ehtii.
Tämä nainen myös tahtoisi värikoodata kirjahyllymme ja on ihan pakkomielteinen siitä että edes kerran viikossa leivon jotain. Se ei kuulemma riitä, että pari kertaa kuussa tekaisen pannarin tai sämpylöitä.
Tämä ihminen on käynyt meillä nyt kolmen viikon ajan ma , ti ja to klo 12-17 "auttamassa" arjessa. Joo itse suostuin tähän mutta ihan tätä en odottanut! Pelkään että kohta kilahdan ja sitten on lastensuojelu kimpussa.
Minulla on siis masennus ja 2 kolmesta lapsesta erityislapsia, siksi perhetyö.
Kommentit (795)
Vierailija kirjoitti:
Siis kun lapset oli pieniä niin mies oli aina töissä klo 18 asti niin ei tuo yhdessä syöminen + keskustelut olisi onnistunut millään klo 16. Kai nyt perheen aikataulut pitää ottaa huomioon.
Leivon pari kertaa vuodessa ja kukaan ei kyllä pakota minua leipomaan kerran viikossa. Mutta koska en ole masentunut enkä tarvitse apua niin saan maata vaikka soffalla 24/7 jos haluan eikä tarvitse edes järjestää kirjahyllyä. Tuollainen "apu" ei auta ketään!
No enpä mä kyllä oikein uskokkaan sitä että ap on kertonut miehen olevan töissä vielä siihen aikaan kun ruoka on valmis ja silti perhetyöntekijä vaatii ukkoa pöydän ääreen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?Eikös perhetyöntekijän tehtävä juuri ole ohjata ja opastaa perhettä ulospääsyyn vaikeasta tilanteestaan ! Miksi hänen pitäisi perheenäidin puolesta tehdä kotitöitä! Ei, vaan hän kannustaa äitiä itseään kykenemään hoitamaan kotityönsä ja perheensä, eikä passivoimaan tekemällä äidin puolesta! Näinhän kuntouttava perhetyä aina menee.
Perhetyöntekijä ei ole äidin pikku apulainen eikä palvelija, vaan hän tukee kannustaa passiivista äitiä kuntoutumaan ja selviytymään itsenäisesti kotitöistään ja lastenhoidosta. Kuten aloittaja kertoikin, perhetyöstä kieltäytymisen vaihtoehto olisi ollut lasu! Ja näin käy ellei edistystä tapahdu kodin-ja lastenhoidossa!
Jut kuten sanoit: perhetyöstä kieltäytyminen olisi lastensuojelun asiakkuus.
Ihan käsi sydämellä, miten ajattelet kirjahyllyn värikoodauksen ja päivällisen klo 16 olevan ulospääsy jostain tilanteesta? Miten joku kirjahyllyn siivous auttaisi äitiä?
AP:n tilanne kuulostaa perhetytötä enemmän perhekuntoutukselta ja se on ihan viimeinen steppi ennen huostaanottoa. Kysyin opintoihini liittyvällä kurssilla, että miten tehdään jos vanhemmat ovat töissä ja "määrätään" perhekuntoutus. Vanhemman työn pitää kuulemma joustaa perhekuntoutuksen alla, esim. työmatkoja ei saa tehdä ellei ole painavaa syytä, eli työnantajalle pitää kertoa lastensuojelun asiakkuus. Tämä kuulosti niin pöyristyttävältä, että asiasta syntyi pitkä keskustelu. Esim. vanhemman työ väistyy siltä, että perhetyöntekijä opettaa tekemään makaronilaatikkoa ja vanhemman työpaikan voi laittaa alttiille YT-neuvotteluissa. Sama sossu mietti ääneen, että hän oli perhekuntoutuksessa talossa jossa ei ollut vessapaperia ja mietti tosissaan, että voiko lapsi elää taloudessa jossa ei ole vessapaperia vai pitäisikö lapsi sijoittaa kiireellisenä.
Jos tilanne on niin vakava, että tarvitaan perhekuntoutuksen kaltaista toimenpidettä, pitää olla jo prioriteetit selvillä. Perhekuntoutus on voimakas työskentely perheen vuorovaikutuksen ja mahdollisten muiden ongelmien ympärillä. Monesti kuntoutuksessa on perheitä, joilla on monialaisia ongelmia. Voi olla väkivaltaa, päihteitä ja mielenterveyden ongelmia ja kaikkia yhtä aikaa. Perhekuntoutuksen kohdalla seuraava steppi jo on huostaanotto, joten on aika absurdia, että tällaista työtä pitäisi yrittää tehdä viikonloppuisin ja lomilla ettei huoltajan työpaikalla tarvitsisi sanoa mihin on menossa ja miksi pitää olla vapaalla. Jos se työpaikka on niin varjeltava, että tämänkaltaista poissaoloa ei voida siellä kertoa, niin millä tällainen huoltaja on työstään pois silloinkaan kun lapsi sairastaa? Ja kumpi loppuviimeksi on tärkeämpää, se, että lapsi voi kuntoutuksen kautta asua kotona vanhempiensa kanssa vai se, että vanhemman työpaikalla ei saada asiasta tietää?
Riippuu varmasti kunnasta. Kuvaamassasi tilanteessa on varmasti kuntoutus paikallaan.
Omassa koikaupungissani tämä on todella nopeasti eteen tuleva juttu, voisin kuvitella ap:n olevan täältä. Että just "kuntoutetaan" tuolleen kotona seuraamalla.
Kyllä ajattelisin, että vanhempien työpaikka on ihan äärimmäisen tärkeä perheen hyvinvoinnille ja arjen säilymiselle. Huostaanotostakaan ei mene tietoa työpaikalle, miksi lievemmässä kuntoutuksessa vanhemman pitäisi menettää työpaikka? Väkivalta sinänsä on rikosasia ja juttu erikseen. Koulunkin suuntaan on aika tarkkoja rajoituksia miten lapsen lastensuojeluasiakkuudesta saa kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?Eikös perhetyöntekijän tehtävä juuri ole ohjata ja opastaa perhettä ulospääsyyn vaikeasta tilanteestaan ! Miksi hänen pitäisi perheenäidin puolesta tehdä kotitöitä! Ei, vaan hän kannustaa äitiä itseään kykenemään hoitamaan kotityönsä ja perheensä, eikä passivoimaan tekemällä äidin puolesta! Näinhän kuntouttava perhetyä aina menee.
Perhetyöntekijä ei ole äidin pikku apulainen eikä palvelija, vaan hän tukee kannustaa passiivista äitiä kuntoutumaan ja selviytymään itsenäisesti kotitöistään ja lastenhoidosta. Kuten aloittaja kertoikin, perhetyöstä kieltäytymisen vaihtoehto olisi ollut lasu! Ja näin käy ellei edistystä tapahdu kodin-ja lastenhoidossa!
Jut kuten sanoit: perhetyöstä kieltäytyminen olisi lastensuojelun asiakkuus.
Ihan käsi sydämellä, miten ajattelet kirjahyllyn värikoodauksen ja päivällisen klo 16 olevan ulospääsy jostain tilanteesta? Miten joku kirjahyllyn siivous auttaisi äitiä?
AP:n tilanne kuulostaa perhetytötä enemmän perhekuntoutukselta ja se on ihan viimeinen steppi ennen huostaanottoa. Kysyin opintoihini liittyvällä kurssilla, että miten tehdään jos vanhemmat ovat töissä ja "määrätään" perhekuntoutus. Vanhemman työn pitää kuulemma joustaa perhekuntoutuksen alla, esim. työmatkoja ei saa tehdä ellei ole painavaa syytä, eli työnantajalle pitää kertoa lastensuojelun asiakkuus. Tämä kuulosti niin pöyristyttävältä, että asiasta syntyi pitkä keskustelu. Esim. vanhemman työ väistyy siltä, että perhetyöntekijä opettaa tekemään makaronilaatikkoa ja vanhemman työpaikan voi laittaa alttiille YT-neuvotteluissa. Sama sossu mietti ääneen, että hän oli perhekuntoutuksessa talossa jossa ei ollut vessapaperia ja mietti tosissaan, että voiko lapsi elää taloudessa jossa ei ole vessapaperia vai pitäisikö lapsi sijoittaa kiireellisenä.
Jos tilanne on niin vakava, että tarvitaan perhekuntoutuksen kaltaista toimenpidettä, pitää olla jo prioriteetit selvillä. Perhekuntoutus on voimakas työskentely perheen vuorovaikutuksen ja mahdollisten muiden ongelmien ympärillä. Monesti kuntoutuksessa on perheitä, joilla on monialaisia ongelmia. Voi olla väkivaltaa, päihteitä ja mielenterveyden ongelmia ja kaikkia yhtä aikaa. Perhekuntoutuksen kohdalla seuraava steppi jo on huostaanotto, joten on aika absurdia, että tällaista työtä pitäisi yrittää tehdä viikonloppuisin ja lomilla ettei huoltajan työpaikalla tarvitsisi sanoa mihin on menossa ja miksi pitää olla vapaalla. Jos se työpaikka on niin varjeltava, että tämänkaltaista poissaoloa ei voida siellä kertoa, niin millä tällainen huoltaja on työstään pois silloinkaan kun lapsi sairastaa? Ja kumpi loppuviimeksi on tärkeämpää, se, että lapsi voi kuntoutuksen kautta asua kotona vanhempiensa kanssa vai se, että vanhemman työpaikalla ei saada asiasta tietää?
Riippuu varmasti kunnasta. Kuvaamassasi tilanteessa on varmasti kuntoutus paikallaan.
Omassa koikaupungissani tämä on todella nopeasti eteen tuleva juttu, voisin kuvitella ap:n olevan täältä. Että just "kuntoutetaan" tuolleen kotona seuraamalla.
Kyllä ajattelisin, että vanhempien työpaikka on ihan äärimmäisen tärkeä perheen hyvinvoinnille ja arjen säilymiselle. Huostaanotostakaan ei mene tietoa työpaikalle, miksi lievemmässä kuntoutuksessa vanhemman pitäisi menettää työpaikka? Väkivalta sinänsä on rikosasia ja juttu erikseen. Koulunkin suuntaan on aika tarkkoja rajoituksia miten lapsen lastensuojeluasiakkuudesta saa kertoa.
Perhekuntoutukseen on omalla paikkakunnallani hankala päästä. Kun pääsee, saa vanhempi runoilla työpaikallaan ihan mitä haluaa, lastensuojelu ei sinne ole yhteydessä. Mutta siltikään perhekuntoutusta ei ole mahdollista järjestää kun se vanhemmille sopisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap asut varmaan pohjanmaalla? Mulla oli siellä erittäin huono kokemus aikanaan.
Nimenomaan. Etelä-Pohjanmaalla ainakin perhetyöntekijät niiiin turhia.
Ajan- ja yhteiskunnan varojen suurta tuhlausta.
En ole ap.
Pohjanmaalla legendan mukaan omanarvontuntoinen ja itsevarma meininki. Avun tarvetta siis vaikea myöntää. Anteeksi että yleistän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?Eikös perhetyöntekijän tehtävä juuri ole ohjata ja opastaa perhettä ulospääsyyn vaikeasta tilanteestaan ! Miksi hänen pitäisi perheenäidin puolesta tehdä kotitöitä! Ei, vaan hän kannustaa äitiä itseään kykenemään hoitamaan kotityönsä ja perheensä, eikä passivoimaan tekemällä äidin puolesta! Näinhän kuntouttava perhetyä aina menee.
Perhetyöntekijä ei ole äidin pikku apulainen eikä palvelija, vaan hän tukee kannustaa passiivista äitiä kuntoutumaan ja selviytymään itsenäisesti kotitöistään ja lastenhoidosta. Kuten aloittaja kertoikin, perhetyöstä kieltäytymisen vaihtoehto olisi ollut lasu! Ja näin käy ellei edistystä tapahdu kodin-ja lastenhoidossa!
Ei masentunut ole passiivinen vaan sairas. Ja mitä ihmettä kukaan ihminen tekee kotonaan ylimääräisellä päällysmiehellä? Ja miksi yhteiskunnan pitää maksaa moisesta moskasta?
Siksi koska lasten turvallinen elämä on vaarantunut tässä tapauksessa vaikean tilanteen ja äidin vakavan masennuksen takia. Lapsia ei yksinkertaisesti voi jättää heitteille sairauden takia vaan joku ratkaisu on keksittävä.
Ja se ratkaisu on kirjojen värikoodaus ja ruokailupakko?
Eikö lasten hyvinvointia auttaisi paremminkin se että äitiä ei kuormitettaisiin buuhaalla vaan hän saisi antaa lapsilleen sitä läsnäoloa voimiensa mukaan jonkun muun tekiessä kotitöitä?
Edelleen: Millä ihmeellä kustannat täysipäiväisen työntekijän 7 päivää viikossa ympäri vuoden vaikkapa seuraavat 15 vuotta tuonne kotiin? Ja kun se pitäisi sitten tehdä kaikille perheille, joissa on haasteita. Eli yhteiskunta maksaa kaikille täysipäiväiset palvelijat lasten syntymästä täysi-ikäisyyteen asti?
No aika häviävän pieni osa tarvitsee yhtään minkäänlaisia tukitoimia. Ja aivan todella harvoin tarvitaan 15 vuotta tukea 7 päivää viikossa. Jos näin on, niin todennäköisesti ei puhuta enää perhetyöstä vaan todella raskaan sarjan tuesta ja on jo jotain kehitysvammaa tms.
Miksi kustannetaan se kolme kertaa viikossa liibalaabaa sohvalla hösöttävä sosionomi sinne kotiin, eikä nyt alkuun samaa aikaa vaikka apua kodinhoitoon? Jos siitä sössöttävästä sosionomista ei ole yhtään mitään hyötyä, mutta vaikka lasta ulkoiluttavasta lähihoitajasta olisi tosi iso hyöty?
Miksi mielestäsi ihan urpouteen voidaan syytää rahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?Eikös perhetyöntekijän tehtävä juuri ole ohjata ja opastaa perhettä ulospääsyyn vaikeasta tilanteestaan ! Miksi hänen pitäisi perheenäidin puolesta tehdä kotitöitä! Ei, vaan hän kannustaa äitiä itseään kykenemään hoitamaan kotityönsä ja perheensä, eikä passivoimaan tekemällä äidin puolesta! Näinhän kuntouttava perhetyä aina menee.
Perhetyöntekijä ei ole äidin pikku apulainen eikä palvelija, vaan hän tukee kannustaa passiivista äitiä kuntoutumaan ja selviytymään itsenäisesti kotitöistään ja lastenhoidosta. Kuten aloittaja kertoikin, perhetyöstä kieltäytymisen vaihtoehto olisi ollut lasu! Ja näin käy ellei edistystä tapahdu kodin-ja lastenhoidossa!
Ei masentunut ole passiivinen vaan sairas. Ja mitä ihmettä kukaan ihminen tekee kotonaan ylimääräisellä päällysmiehellä? Ja miksi yhteiskunnan pitää maksaa moisesta moskasta?
Siksi koska lasten turvallinen elämä on vaarantunut tässä tapauksessa vaikean tilanteen ja äidin vakavan masennuksen takia. Lapsia ei yksinkertaisesti voi jättää heitteille sairauden takia vaan joku ratkaisu on keksittävä.
Ja se ratkaisu on kirjojen värikoodaus ja ruokailupakko?
Eikö lasten hyvinvointia auttaisi paremminkin se että äitiä ei kuormitettaisiin buuhaalla vaan hän saisi antaa lapsilleen sitä läsnäoloa voimiensa mukaan jonkun muun tekiessä kotitöitä?
Edelleen: Millä ihmeellä kustannat täysipäiväisen työntekijän 7 päivää viikossa ympäri vuoden vaikkapa seuraavat 15 vuotta tuonne kotiin? Ja kun se pitäisi sitten tehdä kaikille perheille, joissa on haasteita. Eli yhteiskunta maksaa kaikille täysipäiväiset palvelijat lasten syntymästä täysi-ikäisyyteen asti?
No aika häviävän pieni osa tarvitsee yhtään minkäänlaisia tukitoimia. Ja aivan todella harvoin tarvitaan 15 vuotta tukea 7 päivää viikossa. Jos näin on, niin todennäköisesti ei puhuta enää perhetyöstä vaan todella raskaan sarjan tuesta ja on jo jotain kehitysvammaa tms.
Miksi kustannetaan se kolme kertaa viikossa liibalaabaa sohvalla hösöttävä sosionomi sinne kotiin, eikä nyt alkuun samaa aikaa vaikka apua kodinhoitoon? Jos siitä sössöttävästä sosionomista ei ole yhtään mitään hyötyä, mutta vaikka lasta ulkoiluttavasta lähihoitajasta olisi tosi iso hyöty?
Miksi mielestäsi ihan urpouteen voidaan syytää rahaa?
Mikset osta lastenhoitoa tai kotiapua? Niin me muutkin teemme niin tarvitessamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?Eikös perhetyöntekijän tehtävä juuri ole ohjata ja opastaa perhettä ulospääsyyn vaikeasta tilanteestaan ! Miksi hänen pitäisi perheenäidin puolesta tehdä kotitöitä! Ei, vaan hän kannustaa äitiä itseään kykenemään hoitamaan kotityönsä ja perheensä, eikä passivoimaan tekemällä äidin puolesta! Näinhän kuntouttava perhetyä aina menee.
Perhetyöntekijä ei ole äidin pikku apulainen eikä palvelija, vaan hän tukee kannustaa passiivista äitiä kuntoutumaan ja selviytymään itsenäisesti kotitöistään ja lastenhoidosta. Kuten aloittaja kertoikin, perhetyöstä kieltäytymisen vaihtoehto olisi ollut lasu! Ja näin käy ellei edistystä tapahdu kodin-ja lastenhoidossa!
Ei masentunut ole passiivinen vaan sairas. Ja mitä ihmettä kukaan ihminen tekee kotonaan ylimääräisellä päällysmiehellä? Ja miksi yhteiskunnan pitää maksaa moisesta moskasta?
Siksi koska lasten turvallinen elämä on vaarantunut tässä tapauksessa vaikean tilanteen ja äidin vakavan masennuksen takia. Lapsia ei yksinkertaisesti voi jättää heitteille sairauden takia vaan joku ratkaisu on keksittävä.
Ja se ratkaisu on kirjojen värikoodaus ja ruokailupakko?
Eikö lasten hyvinvointia auttaisi paremminkin se että äitiä ei kuormitettaisiin buuhaalla vaan hän saisi antaa lapsilleen sitä läsnäoloa voimiensa mukaan jonkun muun tekiessä kotitöitä?
Edelleen: Millä ihmeellä kustannat täysipäiväisen työntekijän 7 päivää viikossa ympäri vuoden vaikkapa seuraavat 15 vuotta tuonne kotiin? Ja kun se pitäisi sitten tehdä kaikille perheille, joissa on haasteita. Eli yhteiskunta maksaa kaikille täysipäiväiset palvelijat lasten syntymästä täysi-ikäisyyteen asti?
No aika häviävän pieni osa tarvitsee yhtään minkäänlaisia tukitoimia. Ja aivan todella harvoin tarvitaan 15 vuotta tukea 7 päivää viikossa. Jos näin on, niin todennäköisesti ei puhuta enää perhetyöstä vaan todella raskaan sarjan tuesta ja on jo jotain kehitysvammaa tms.
Miksi kustannetaan se kolme kertaa viikossa liibalaabaa sohvalla hösöttävä sosionomi sinne kotiin, eikä nyt alkuun samaa aikaa vaikka apua kodinhoitoon? Jos siitä sössöttävästä sosionomista ei ole yhtään mitään hyötyä, mutta vaikka lasta ulkoiluttavasta lähihoitajasta olisi tosi iso hyöty?
Miksi mielestäsi ihan urpouteen voidaan syytää rahaa?
Mikset osta lastenhoitoa tai kotiapua? Niin me muutkin teemme niin tarvitessamme.
Miksi meidän pitää maksaa sinulle tuollainen naurettava suojatyöpaikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?Eikös perhetyöntekijän tehtävä juuri ole ohjata ja opastaa perhettä ulospääsyyn vaikeasta tilanteestaan ! Miksi hänen pitäisi perheenäidin puolesta tehdä kotitöitä! Ei, vaan hän kannustaa äitiä itseään kykenemään hoitamaan kotityönsä ja perheensä, eikä passivoimaan tekemällä äidin puolesta! Näinhän kuntouttava perhetyä aina menee.
Perhetyöntekijä ei ole äidin pikku apulainen eikä palvelija, vaan hän tukee kannustaa passiivista äitiä kuntoutumaan ja selviytymään itsenäisesti kotitöistään ja lastenhoidosta. Kuten aloittaja kertoikin, perhetyöstä kieltäytymisen vaihtoehto olisi ollut lasu! Ja näin käy ellei edistystä tapahdu kodin-ja lastenhoidossa!
Jut kuten sanoit: perhetyöstä kieltäytyminen olisi lastensuojelun asiakkuus.
Ihan käsi sydämellä, miten ajattelet kirjahyllyn värikoodauksen ja päivällisen klo 16 olevan ulospääsy jostain tilanteesta? Miten joku kirjahyllyn siivous auttaisi äitiä?
AP:n tilanne kuulostaa perhetytötä enemmän perhekuntoutukselta ja se on ihan viimeinen steppi ennen huostaanottoa. Kysyin opintoihini liittyvällä kurssilla, että miten tehdään jos vanhemmat ovat töissä ja "määrätään" perhekuntoutus. Vanhemman työn pitää kuulemma joustaa perhekuntoutuksen alla, esim. työmatkoja ei saa tehdä ellei ole painavaa syytä, eli työnantajalle pitää kertoa lastensuojelun asiakkuus. Tämä kuulosti niin pöyristyttävältä, että asiasta syntyi pitkä keskustelu. Esim. vanhemman työ väistyy siltä, että perhetyöntekijä opettaa tekemään makaronilaatikkoa ja vanhemman työpaikan voi laittaa alttiille YT-neuvotteluissa. Sama sossu mietti ääneen, että hän oli perhekuntoutuksessa talossa jossa ei ollut vessapaperia ja mietti tosissaan, että voiko lapsi elää taloudessa jossa ei ole vessapaperia vai pitäisikö lapsi sijoittaa kiireellisenä.
Jos tilanne on niin vakava, että tarvitaan perhekuntoutuksen kaltaista toimenpidettä, pitää olla jo prioriteetit selvillä. Perhekuntoutus on voimakas työskentely perheen vuorovaikutuksen ja mahdollisten muiden ongelmien ympärillä. Monesti kuntoutuksessa on perheitä, joilla on monialaisia ongelmia. Voi olla väkivaltaa, päihteitä ja mielenterveyden ongelmia ja kaikkia yhtä aikaa. Perhekuntoutuksen kohdalla seuraava steppi jo on huostaanotto, joten on aika absurdia, että tällaista työtä pitäisi yrittää tehdä viikonloppuisin ja lomilla ettei huoltajan työpaikalla tarvitsisi sanoa mihin on menossa ja miksi pitää olla vapaalla. Jos se työpaikka on niin varjeltava, että tämänkaltaista poissaoloa ei voida siellä kertoa, niin millä tällainen huoltaja on työstään pois silloinkaan kun lapsi sairastaa? Ja kumpi loppuviimeksi on tärkeämpää, se, että lapsi voi kuntoutuksen kautta asua kotona vanhempiensa kanssa vai se, että vanhemman työpaikalla ei saada asiasta tietää?
Riippuu varmasti kunnasta. Kuvaamassasi tilanteessa on varmasti kuntoutus paikallaan.
Omassa koikaupungissani tämä on todella nopeasti eteen tuleva juttu, voisin kuvitella ap:n olevan täältä. Että just "kuntoutetaan" tuolleen kotona seuraamalla.
Kyllä ajattelisin, että vanhempien työpaikka on ihan äärimmäisen tärkeä perheen hyvinvoinnille ja arjen säilymiselle. Huostaanotostakaan ei mene tietoa työpaikalle, miksi lievemmässä kuntoutuksessa vanhemman pitäisi menettää työpaikka? Väkivalta sinänsä on rikosasia ja juttu erikseen. Koulunkin suuntaan on aika tarkkoja rajoituksia miten lapsen lastensuojeluasiakkuudesta saa kertoa.
Työpaikka on tosiaan tärkeä juttu ja kuuluu normaaliin tavallisten ihmisten elämään, että lapsiperheessäkin vähintään toinen vanhemmista käy töissä. Normaaliin työelämään taas kuuluu se, että sieltä ei ihan noin vain voi olla jatkuvasti poissa. Ei ihme että lapsenhankintaikäisten voi olla vaikea työllistyä, jos yhteiskunta olettaa, että lasten vanhemmat ovat koska tahansa töistä pois jos on joku lapseen liittyvä asia päivällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?Eikös perhetyöntekijän tehtävä juuri ole ohjata ja opastaa perhettä ulospääsyyn vaikeasta tilanteestaan ! Miksi hänen pitäisi perheenäidin puolesta tehdä kotitöitä! Ei, vaan hän kannustaa äitiä itseään kykenemään hoitamaan kotityönsä ja perheensä, eikä passivoimaan tekemällä äidin puolesta! Näinhän kuntouttava perhetyä aina menee.
Perhetyöntekijä ei ole äidin pikku apulainen eikä palvelija, vaan hän tukee kannustaa passiivista äitiä kuntoutumaan ja selviytymään itsenäisesti kotitöistään ja lastenhoidosta. Kuten aloittaja kertoikin, perhetyöstä kieltäytymisen vaihtoehto olisi ollut lasu! Ja näin käy ellei edistystä tapahdu kodin-ja lastenhoidossa!
Jut kuten sanoit: perhetyöstä kieltäytyminen olisi lastensuojelun asiakkuus.
Ihan käsi sydämellä, miten ajattelet kirjahyllyn värikoodauksen ja päivällisen klo 16 olevan ulospääsy jostain tilanteesta? Miten joku kirjahyllyn siivous auttaisi äitiä?
AP:n tilanne kuulostaa perhetytötä enemmän perhekuntoutukselta ja se on ihan viimeinen steppi ennen huostaanottoa. Kysyin opintoihini liittyvällä kurssilla, että miten tehdään jos vanhemmat ovat töissä ja "määrätään" perhekuntoutus. Vanhemman työn pitää kuulemma joustaa perhekuntoutuksen alla, esim. työmatkoja ei saa tehdä ellei ole painavaa syytä, eli työnantajalle pitää kertoa lastensuojelun asiakkuus. Tämä kuulosti niin pöyristyttävältä, että asiasta syntyi pitkä keskustelu. Esim. vanhemman työ väistyy siltä, että perhetyöntekijä opettaa tekemään makaronilaatikkoa ja vanhemman työpaikan voi laittaa alttiille YT-neuvotteluissa. Sama sossu mietti ääneen, että hän oli perhekuntoutuksessa talossa jossa ei ollut vessapaperia ja mietti tosissaan, että voiko lapsi elää taloudessa jossa ei ole vessapaperia vai pitäisikö lapsi sijoittaa kiireellisenä.
Jos tilanne on niin vakava, että tarvitaan perhekuntoutuksen kaltaista toimenpidettä, pitää olla jo prioriteetit selvillä. Perhekuntoutus on voimakas työskentely perheen vuorovaikutuksen ja mahdollisten muiden ongelmien ympärillä. Monesti kuntoutuksessa on perheitä, joilla on monialaisia ongelmia. Voi olla väkivaltaa, päihteitä ja mielenterveyden ongelmia ja kaikkia yhtä aikaa. Perhekuntoutuksen kohdalla seuraava steppi jo on huostaanotto, joten on aika absurdia, että tällaista työtä pitäisi yrittää tehdä viikonloppuisin ja lomilla ettei huoltajan työpaikalla tarvitsisi sanoa mihin on menossa ja miksi pitää olla vapaalla. Jos se työpaikka on niin varjeltava, että tämänkaltaista poissaoloa ei voida siellä kertoa, niin millä tällainen huoltaja on työstään pois silloinkaan kun lapsi sairastaa? Ja kumpi loppuviimeksi on tärkeämpää, se, että lapsi voi kuntoutuksen kautta asua kotona vanhempiensa kanssa vai se, että vanhemman työpaikalla ei saada asiasta tietää?
Riippuu varmasti kunnasta. Kuvaamassasi tilanteessa on varmasti kuntoutus paikallaan.
Omassa koikaupungissani tämä on todella nopeasti eteen tuleva juttu, voisin kuvitella ap:n olevan täältä. Että just "kuntoutetaan" tuolleen kotona seuraamalla.
Kyllä ajattelisin, että vanhempien työpaikka on ihan äärimmäisen tärkeä perheen hyvinvoinnille ja arjen säilymiselle. Huostaanotostakaan ei mene tietoa työpaikalle, miksi lievemmässä kuntoutuksessa vanhemman pitäisi menettää työpaikka? Väkivalta sinänsä on rikosasia ja juttu erikseen. Koulunkin suuntaan on aika tarkkoja rajoituksia miten lapsen lastensuojeluasiakkuudesta saa kertoa.
Perhekuntoutukseen on omalla paikkakunnallani hankala päästä. Kun pääsee, saa vanhempi runoilla työpaikallaan ihan mitä haluaa, lastensuojelu ei sinne ole yhteydessä. Mutta siltikään perhekuntoutusta ei ole mahdollista järjestää kun se vanhemmille sopisi.
Ihanko tosissasi sanot, että perheelle olisi jollain tavalla eduksi, että vanhempi menettää työpaikkansa, koska "kuntoutetaan"??? Tämähän on ihan vastoin kaikkia mahdollisia periaatteita enkä voi kyllä edes kuvitella ammattilaista, jolla olisi prioriteettilistalla ensin joku oman päiväaikataulun puitteissa tapahtuva neuvonta, joka estäisi vanhempie työnteo. Kuntoutuksen rooli kun on sopeuttaa perheen arki ja kommunikointi perheen olemassaoleviin puitteisiin, eli esim. vanhempien työntekoon. Esim. jos vanhemman vuorotyön vuoksi on haasteita, niin mietitään miten saataisiin muun perheen arki rullaamaan sen vuorotyöläisen jutuista huolimatta. Ei niin, että vuorotyötä tekevä lopettaa työt ja alkaa kuntoutummaan perheen kanssa olemalla kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just tätähän se on näiden "ammattivälittäjien" kanssa. Sossu yrittää välttää teettämästä perhetyöntekijällä kalliita iltatunteja ja kellonajat kirjattu tarkasti päätökseen. Työntekijä haluaa saada jotain konkreettista aikaan ja yhteinen ruokailu on se helpoin vaihtoehto. Äitejähän nämäkin mieluummin ohjaavat, kun silloin paremmat mahdollisuudet onnistua kuin saada isään hyvä kontakti. Perhettä pitäisi kuitenkin kuunnella. Vaadi että sopimukseen tulee mieluummin iltatunteja vaikka klo 19 saakka, saattaa työntekijäkin onnekkaasti vaihtua samalla, kun entinen ei halua iltatöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?Eikös perhetyöntekijän tehtävä juuri ole ohjata ja opastaa perhettä ulospääsyyn vaikeasta tilanteestaan ! Miksi hänen pitäisi perheenäidin puolesta tehdä kotitöitä! Ei, vaan hän kannustaa äitiä itseään kykenemään hoitamaan kotityönsä ja perheensä, eikä passivoimaan tekemällä äidin puolesta! Näinhän kuntouttava perhetyä aina menee.
Perhetyöntekijä ei ole äidin pikku apulainen eikä palvelija, vaan hän tukee kannustaa passiivista äitiä kuntoutumaan ja selviytymään itsenäisesti kotitöistään ja lastenhoidosta. Kuten aloittaja kertoikin, perhetyöstä kieltäytymisen vaihtoehto olisi ollut lasu! Ja näin käy ellei edistystä tapahdu kodin-ja lastenhoidossa!
Jut kuten sanoit: perhetyöstä kieltäytyminen olisi lastensuojelun asiakkuus.
Ihan käsi sydämellä, miten ajattelet kirjahyllyn värikoodauksen ja päivällisen klo 16 olevan ulospääsy jostain tilanteesta? Miten joku kirjahyllyn siivous auttaisi äitiä?
AP:n tilanne kuulostaa perhetytötä enemmän perhekuntoutukselta ja se on ihan viimeinen steppi ennen huostaanottoa. Kysyin opintoihini liittyvällä kurssilla, että miten tehdään jos vanhemmat ovat töissä ja "määrätään" perhekuntoutus. Vanhemman työn pitää kuulemma joustaa perhekuntoutuksen alla, esim. työmatkoja ei saa tehdä ellei ole painavaa syytä, eli työnantajalle pitää kertoa lastensuojelun asiakkuus. Tämä kuulosti niin pöyristyttävältä, että asiasta syntyi pitkä keskustelu. Esim. vanhemman työ väistyy siltä, että perhetyöntekijä opettaa tekemään makaronilaatikkoa ja vanhemman työpaikan voi laittaa alttiille YT-neuvotteluissa. Sama sossu mietti ääneen, että hän oli perhekuntoutuksessa talossa jossa ei ollut vessapaperia ja mietti tosissaan, että voiko lapsi elää taloudessa jossa ei ole vessapaperia vai pitäisikö lapsi sijoittaa kiireellisenä.
Jos tilanne on niin vakava, että tarvitaan perhekuntoutuksen kaltaista toimenpidettä, pitää olla jo prioriteetit selvillä. Perhekuntoutus on voimakas työskentely perheen vuorovaikutuksen ja mahdollisten muiden ongelmien ympärillä. Monesti kuntoutuksessa on perheitä, joilla on monialaisia ongelmia. Voi olla väkivaltaa, päihteitä ja mielenterveyden ongelmia ja kaikkia yhtä aikaa. Perhekuntoutuksen kohdalla seuraava steppi jo on huostaanotto, joten on aika absurdia, että tällaista työtä pitäisi yrittää tehdä viikonloppuisin ja lomilla ettei huoltajan työpaikalla tarvitsisi sanoa mihin on menossa ja miksi pitää olla vapaalla. Jos se työpaikka on niin varjeltava, että tämänkaltaista poissaoloa ei voida siellä kertoa, niin millä tällainen huoltaja on työstään pois silloinkaan kun lapsi sairastaa? Ja kumpi loppuviimeksi on tärkeämpää, se, että lapsi voi kuntoutuksen kautta asua kotona vanhempiensa kanssa vai se, että vanhemman työpaikalla ei saada asiasta tietää?
Riippuu varmasti kunnasta. Kuvaamassasi tilanteessa on varmasti kuntoutus paikallaan.
Omassa koikaupungissani tämä on todella nopeasti eteen tuleva juttu, voisin kuvitella ap:n olevan täältä. Että just "kuntoutetaan" tuolleen kotona seuraamalla.
Kyllä ajattelisin, että vanhempien työpaikka on ihan äärimmäisen tärkeä perheen hyvinvoinnille ja arjen säilymiselle. Huostaanotostakaan ei mene tietoa työpaikalle, miksi lievemmässä kuntoutuksessa vanhemman pitäisi menettää työpaikka? Väkivalta sinänsä on rikosasia ja juttu erikseen. Koulunkin suuntaan on aika tarkkoja rajoituksia miten lapsen lastensuojeluasiakkuudesta saa kertoa.
Perhekuntoutukseen on omalla paikkakunnallani hankala päästä. Kun pääsee, saa vanhempi runoilla työpaikallaan ihan mitä haluaa, lastensuojelu ei sinne ole yhteydessä. Mutta siltikään perhekuntoutusta ei ole mahdollista järjestää kun se vanhemmille sopisi.
Ihanko tosissasi sanot, että perheelle olisi jollain tavalla eduksi, että vanhempi menettää työpaikkansa, koska "kuntoutetaan"??? Tämähän on ihan vastoin kaikkia mahdollisia periaatteita enkä voi kyllä edes kuvitella ammattilaista, jolla olisi prioriteettilistalla ensin joku oman päiväaikataulun puitteissa tapahtuva neuvonta, joka estäisi vanhempie työnteo. Kuntoutuksen rooli kun on sopeuttaa perheen arki ja kommunikointi perheen olemassaoleviin puitteisiin, eli esim. vanhempien työntekoon. Esim. jos vanhemman vuorotyön vuoksi on haasteita, niin mietitään miten saataisiin muun perheen arki rullaamaan sen vuorotyöläisen jutuista huolimatta. Ei niin, että vuorotyötä tekevä lopettaa työt ja alkaa kuntoutummaan perheen kanssa olemalla kotona.
Perhekuntoutus ei ole neuvontaa vaan vaativaa kuntoustusta. Perheen kanssa työskentelevät vastaava ohjaaja, ohjaajat, toimintaterapeutti, sairaanhoitaja sekä ruokapalveluvastaava. Perhe pääsääntöisesti asuu kuntoutuslaitoksessa kuntoutuksen ajan. Perhekuntoutuksen syitä voivat olla vaikea päihdeongelma, perheväkivalta, vaativat ristiriidat perheen dynamiikassa jne. Eivät nämä perheet ole vain "väsyneitä" vaan haastavasti moniongelmaisia. Moni on kamankäyttäjä, joko lapsi, vanhempi tai kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?Eikös perhetyöntekijän tehtävä juuri ole ohjata ja opastaa perhettä ulospääsyyn vaikeasta tilanteestaan ! Miksi hänen pitäisi perheenäidin puolesta tehdä kotitöitä! Ei, vaan hän kannustaa äitiä itseään kykenemään hoitamaan kotityönsä ja perheensä, eikä passivoimaan tekemällä äidin puolesta! Näinhän kuntouttava perhetyä aina menee.
Perhetyöntekijä ei ole äidin pikku apulainen eikä palvelija, vaan hän tukee kannustaa passiivista äitiä kuntoutumaan ja selviytymään itsenäisesti kotitöistään ja lastenhoidosta. Kuten aloittaja kertoikin, perhetyöstä kieltäytymisen vaihtoehto olisi ollut lasu! Ja näin käy ellei edistystä tapahdu kodin-ja lastenhoidossa!
Ei masentunut ole passiivinen vaan sairas. Ja mitä ihmettä kukaan ihminen tekee kotonaan ylimääräisellä päällysmiehellä? Ja miksi yhteiskunnan pitää maksaa moisesta moskasta?
Siksi koska lasten turvallinen elämä on vaarantunut tässä tapauksessa vaikean tilanteen ja äidin vakavan masennuksen takia. Lapsia ei yksinkertaisesti voi jättää heitteille sairauden takia vaan joku ratkaisu on keksittävä.
Ja se ratkaisu on kirjojen värikoodaus ja ruokailupakko?
Eikö lasten hyvinvointia auttaisi paremminkin se että äitiä ei kuormitettaisiin buuhaalla vaan hän saisi antaa lapsilleen sitä läsnäoloa voimiensa mukaan jonkun muun tekiessä kotitöitä?
Edelleen: Millä ihmeellä kustannat täysipäiväisen työntekijän 7 päivää viikossa ympäri vuoden vaikkapa seuraavat 15 vuotta tuonne kotiin? Ja kun se pitäisi sitten tehdä kaikille perheille, joissa on haasteita. Eli yhteiskunta maksaa kaikille täysipäiväiset palvelijat lasten syntymästä täysi-ikäisyyteen asti?
No aika häviävän pieni osa tarvitsee yhtään minkäänlaisia tukitoimia. Ja aivan todella harvoin tarvitaan 15 vuotta tukea 7 päivää viikossa. Jos näin on, niin todennäköisesti ei puhuta enää perhetyöstä vaan todella raskaan sarjan tuesta ja on jo jotain kehitysvammaa tms.
Miksi kustannetaan se kolme kertaa viikossa liibalaabaa sohvalla hösöttävä sosionomi sinne kotiin, eikä nyt alkuun samaa aikaa vaikka apua kodinhoitoon? Jos siitä sössöttävästä sosionomista ei ole yhtään mitään hyötyä, mutta vaikka lasta ulkoiluttavasta lähihoitajasta olisi tosi iso hyöty?
Miksi mielestäsi ihan urpouteen voidaan syytää rahaa?
Mikset osta lastenhoitoa tai kotiapua? Niin me muutkin teemme niin tarvitessamme.
Nuorinkin lapseni on jo 17-vuotias. Olen ostanut paljonkin lastenhoitoapua, mm. au-pairin pariksi vuodeksi kun emme asuneet Suomessa.
Ajattelen nyt heikommassa asemassa olevia, jotka lastensuojelu pakottaa ottamaan jonkun perhetyöntekijän hölöttämään kotiinsa joutavia, kun samalla rahalla saisi ihan oikeaa apua, ei hölöttämistä.
Vierailija kirjoitti:
Perhetyö on siellä koko perhettä varten ja jos on sovittu, että klo.16 keskustellaan asioista niin olisi se suotavaa, että sitten ollaan myös paikalla. Hänen työpäivänsä päättyy klo.17 niin se on sitten vähän myöhäinen aika pitää palaveria. Kyllä hän tuosta teidän asenteesta nyt jo raportoi.
Leipominen nyt on varmaan vain esimerkki, että tekisit _jotain_ konkreettista. Kerran kuussa pannukakku kyllä kuulostaa aika masentuneelta touhulta, kerran viikossa ei pitäisi liikaa rasittaa. Jos se ei onnistu niin onhan siinä aihetta huoleen.
Minä en leivo juuri koskaan. Vain syntymäpäiväkakut ja joulupiparit. Tekeekö joku nyt lasun? Kuorin mieluummin porkkanoita lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?Eikös perhetyöntekijän tehtävä juuri ole ohjata ja opastaa perhettä ulospääsyyn vaikeasta tilanteestaan ! Miksi hänen pitäisi perheenäidin puolesta tehdä kotitöitä! Ei, vaan hän kannustaa äitiä itseään kykenemään hoitamaan kotityönsä ja perheensä, eikä passivoimaan tekemällä äidin puolesta! Näinhän kuntouttava perhetyä aina menee.
Perhetyöntekijä ei ole äidin pikku apulainen eikä palvelija, vaan hän tukee kannustaa passiivista äitiä kuntoutumaan ja selviytymään itsenäisesti kotitöistään ja lastenhoidosta. Kuten aloittaja kertoikin, perhetyöstä kieltäytymisen vaihtoehto olisi ollut lasu! Ja näin käy ellei edistystä tapahdu kodin-ja lastenhoidossa!
Jut kuten sanoit: perhetyöstä kieltäytyminen olisi lastensuojelun asiakkuus.
Ihan käsi sydämellä, miten ajattelet kirjahyllyn värikoodauksen ja päivällisen klo 16 olevan ulospääsy jostain tilanteesta? Miten joku kirjahyllyn siivous auttaisi äitiä?
AP:n tilanne kuulostaa perhetytötä enemmän perhekuntoutukselta ja se on ihan viimeinen steppi ennen huostaanottoa. Kysyin opintoihini liittyvällä kurssilla, että miten tehdään jos vanhemmat ovat töissä ja "määrätään" perhekuntoutus. Vanhemman työn pitää kuulemma joustaa perhekuntoutuksen alla, esim. työmatkoja ei saa tehdä ellei ole painavaa syytä, eli työnantajalle pitää kertoa lastensuojelun asiakkuus. Tämä kuulosti niin pöyristyttävältä, että asiasta syntyi pitkä keskustelu. Esim. vanhemman työ väistyy siltä, että perhetyöntekijä opettaa tekemään makaronilaatikkoa ja vanhemman työpaikan voi laittaa alttiille YT-neuvotteluissa. Sama sossu mietti ääneen, että hän oli perhekuntoutuksessa talossa jossa ei ollut vessapaperia ja mietti tosissaan, että voiko lapsi elää taloudessa jossa ei ole vessapaperia vai pitäisikö lapsi sijoittaa kiireellisenä.
Jos tilanne on niin vakava, että tarvitaan perhekuntoutuksen kaltaista toimenpidettä, pitää olla jo prioriteetit selvillä. Perhekuntoutus on voimakas työskentely perheen vuorovaikutuksen ja mahdollisten muiden ongelmien ympärillä. Monesti kuntoutuksessa on perheitä, joilla on monialaisia ongelmia. Voi olla väkivaltaa, päihteitä ja mielenterveyden ongelmia ja kaikkia yhtä aikaa. Perhekuntoutuksen kohdalla seuraava steppi jo on huostaanotto, joten on aika absurdia, että tällaista työtä pitäisi yrittää tehdä viikonloppuisin ja lomilla ettei huoltajan työpaikalla tarvitsisi sanoa mihin on menossa ja miksi pitää olla vapaalla. Jos se työpaikka on niin varjeltava, että tämänkaltaista poissaoloa ei voida siellä kertoa, niin millä tällainen huoltaja on työstään pois silloinkaan kun lapsi sairastaa? Ja kumpi loppuviimeksi on tärkeämpää, se, että lapsi voi kuntoutuksen kautta asua kotona vanhempiensa kanssa vai se, että vanhemman työpaikalla ei saada asiasta tietää?
Riippuu varmasti kunnasta. Kuvaamassasi tilanteessa on varmasti kuntoutus paikallaan.
Omassa koikaupungissani tämä on todella nopeasti eteen tuleva juttu, voisin kuvitella ap:n olevan täältä. Että just "kuntoutetaan" tuolleen kotona seuraamalla.
Kyllä ajattelisin, että vanhempien työpaikka on ihan äärimmäisen tärkeä perheen hyvinvoinnille ja arjen säilymiselle. Huostaanotostakaan ei mene tietoa työpaikalle, miksi lievemmässä kuntoutuksessa vanhemman pitäisi menettää työpaikka? Väkivalta sinänsä on rikosasia ja juttu erikseen. Koulunkin suuntaan on aika tarkkoja rajoituksia miten lapsen lastensuojeluasiakkuudesta saa kertoa.
Perhekuntoutukseen on omalla paikkakunnallani hankala päästä. Kun pääsee, saa vanhempi runoilla työpaikallaan ihan mitä haluaa, lastensuojelu ei sinne ole yhteydessä. Mutta siltikään perhekuntoutusta ei ole mahdollista järjestää kun se vanhemmille sopisi.
Ihanko tosissasi sanot, että perheelle olisi jollain tavalla eduksi, että vanhempi menettää työpaikkansa, koska "kuntoutetaan"??? Tämähän on ihan vastoin kaikkia mahdollisia periaatteita enkä voi kyllä edes kuvitella ammattilaista, jolla olisi prioriteettilistalla ensin joku oman päiväaikataulun puitteissa tapahtuva neuvonta, joka estäisi vanhempie työnteo. Kuntoutuksen rooli kun on sopeuttaa perheen arki ja kommunikointi perheen olemassaoleviin puitteisiin, eli esim. vanhempien työntekoon. Esim. jos vanhemman vuorotyön vuoksi on haasteita, niin mietitään miten saataisiin muun perheen arki rullaamaan sen vuorotyöläisen jutuista huolimatta. Ei niin, että vuorotyötä tekevä lopettaa työt ja alkaa kuntoutummaan perheen kanssa olemalla kotona.
Perhekuntoutus ei ole neuvontaa vaan vaativaa kuntoustusta. Perheen kanssa työskentelevät vastaava ohjaaja, ohjaajat, toimintaterapeutti, sairaanhoitaja sekä ruokapalveluvastaava. Perhe pääsääntöisesti asuu kuntoutuslaitoksessa kuntoutuksen ajan. Perhekuntoutuksen syitä voivat olla vaikea päihdeongelma, perheväkivalta, vaativat ristiriidat perheen dynamiikassa jne. Eivät nämä perheet ole vain "väsyneitä" vaan haastavasti moniongelmaisia. Moni on kamankäyttäjä, joko lapsi, vanhempi tai kaikki.
Edelleen, vaihtelee paikkakunnittain - mikä on valitettava ongelma lastensuojelussa ja monessa muussakin. Että taso vaihtelee. Ei todellakaan ole meillä mukana mitään ruokapalvelua saati siraanhoitoa tai toimintaterapiaa.
Perhekuntoutusta tehdään myös perheen kodissa, jossa arjen pitäisi mennä normaalin arjen mukaan ja vie kyllä koko perheen raiteiltaan, jos vanhempien pitää luopua työstään kuntoutuksen vuoksi, kuten vaikka että jostain täysin mielivaltaisesta syystä perhetyöntekijä päättää, että perheen pitää syödä klo 16. AP:n perheelle tarjotun "tuen" määrän perusteella meillä kyse olisi perhekuntoutuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?Eikös perhetyöntekijän tehtävä juuri ole ohjata ja opastaa perhettä ulospääsyyn vaikeasta tilanteestaan ! Miksi hänen pitäisi perheenäidin puolesta tehdä kotitöitä! Ei, vaan hän kannustaa äitiä itseään kykenemään hoitamaan kotityönsä ja perheensä, eikä passivoimaan tekemällä äidin puolesta! Näinhän kuntouttava perhetyä aina menee.
Perhetyöntekijä ei ole äidin pikku apulainen eikä palvelija, vaan hän tukee kannustaa passiivista äitiä kuntoutumaan ja selviytymään itsenäisesti kotitöistään ja lastenhoidosta. Kuten aloittaja kertoikin, perhetyöstä kieltäytymisen vaihtoehto olisi ollut lasu! Ja näin käy ellei edistystä tapahdu kodin-ja lastenhoidossa!
Jut kuten sanoit: perhetyöstä kieltäytyminen olisi lastensuojelun asiakkuus.
Ihan käsi sydämellä, miten ajattelet kirjahyllyn värikoodauksen ja päivällisen klo 16 olevan ulospääsy jostain tilanteesta? Miten joku kirjahyllyn siivous auttaisi äitiä?
AP:n tilanne kuulostaa perhetytötä enemmän perhekuntoutukselta ja se on ihan viimeinen steppi ennen huostaanottoa. Kysyin opintoihini liittyvällä kurssilla, että miten tehdään jos vanhemmat ovat töissä ja "määrätään" perhekuntoutus. Vanhemman työn pitää kuulemma joustaa perhekuntoutuksen alla, esim. työmatkoja ei saa tehdä ellei ole painavaa syytä, eli työnantajalle pitää kertoa lastensuojelun asiakkuus. Tämä kuulosti niin pöyristyttävältä, että asiasta syntyi pitkä keskustelu. Esim. vanhemman työ väistyy siltä, että perhetyöntekijä opettaa tekemään makaronilaatikkoa ja vanhemman työpaikan voi laittaa alttiille YT-neuvotteluissa. Sama sossu mietti ääneen, että hän oli perhekuntoutuksessa talossa jossa ei ollut vessapaperia ja mietti tosissaan, että voiko lapsi elää taloudessa jossa ei ole vessapaperia vai pitäisikö lapsi sijoittaa kiireellisenä.
Jos tilanne on niin vakava, että tarvitaan perhekuntoutuksen kaltaista toimenpidettä, pitää olla jo prioriteetit selvillä. Perhekuntoutus on voimakas työskentely perheen vuorovaikutuksen ja mahdollisten muiden ongelmien ympärillä. Monesti kuntoutuksessa on perheitä, joilla on monialaisia ongelmia. Voi olla väkivaltaa, päihteitä ja mielenterveyden ongelmia ja kaikkia yhtä aikaa. Perhekuntoutuksen kohdalla seuraava steppi jo on huostaanotto, joten on aika absurdia, että tällaista työtä pitäisi yrittää tehdä viikonloppuisin ja lomilla ettei huoltajan työpaikalla tarvitsisi sanoa mihin on menossa ja miksi pitää olla vapaalla. Jos se työpaikka on niin varjeltava, että tämänkaltaista poissaoloa ei voida siellä kertoa, niin millä tällainen huoltaja on työstään pois silloinkaan kun lapsi sairastaa? Ja kumpi loppuviimeksi on tärkeämpää, se, että lapsi voi kuntoutuksen kautta asua kotona vanhempiensa kanssa vai se, että vanhemman työpaikalla ei saada asiasta tietää?
Riippuu varmasti kunnasta. Kuvaamassasi tilanteessa on varmasti kuntoutus paikallaan.
Omassa koikaupungissani tämä on todella nopeasti eteen tuleva juttu, voisin kuvitella ap:n olevan täältä. Että just "kuntoutetaan" tuolleen kotona seuraamalla.
Kyllä ajattelisin, että vanhempien työpaikka on ihan äärimmäisen tärkeä perheen hyvinvoinnille ja arjen säilymiselle. Huostaanotostakaan ei mene tietoa työpaikalle, miksi lievemmässä kuntoutuksessa vanhemman pitäisi menettää työpaikka? Väkivalta sinänsä on rikosasia ja juttu erikseen. Koulunkin suuntaan on aika tarkkoja rajoituksia miten lapsen lastensuojeluasiakkuudesta saa kertoa.
Perhekuntoutukseen on omalla paikkakunnallani hankala päästä. Kun pääsee, saa vanhempi runoilla työpaikallaan ihan mitä haluaa, lastensuojelu ei sinne ole yhteydessä. Mutta siltikään perhekuntoutusta ei ole mahdollista järjestää kun se vanhemmille sopisi.
Ihanko tosissasi sanot, että perheelle olisi jollain tavalla eduksi, että vanhempi menettää työpaikkansa, koska "kuntoutetaan"??? Tämähän on ihan vastoin kaikkia mahdollisia periaatteita enkä voi kyllä edes kuvitella ammattilaista, jolla olisi prioriteettilistalla ensin joku oman päiväaikataulun puitteissa tapahtuva neuvonta, joka estäisi vanhempie työnteo. Kuntoutuksen rooli kun on sopeuttaa perheen arki ja kommunikointi perheen olemassaoleviin puitteisiin, eli esim. vanhempien työntekoon. Esim. jos vanhemman vuorotyön vuoksi on haasteita, niin mietitään miten saataisiin muun perheen arki rullaamaan sen vuorotyöläisen jutuista huolimatta. Ei niin, että vuorotyötä tekevä lopettaa työt ja alkaa kuntoutummaan perheen kanssa olemalla kotona.
Perhekuntoutus ei ole neuvontaa vaan vaativaa kuntoustusta. Perheen kanssa työskentelevät vastaava ohjaaja, ohjaajat, toimintaterapeutti, sairaanhoitaja sekä ruokapalveluvastaava. Perhe pääsääntöisesti asuu kuntoutuslaitoksessa kuntoutuksen ajan. Perhekuntoutuksen syitä voivat olla vaikea päihdeongelma, perheväkivalta, vaativat ristiriidat perheen dynamiikassa jne. Eivät nämä perheet ole vain "väsyneitä" vaan haastavasti moniongelmaisia. Moni on kamankäyttäjä, joko lapsi, vanhempi tai kaikki.
Edelleen, vaihtelee paikkakunnittain - mikä on valitettava ongelma lastensuojelussa ja monessa muussakin. Että taso vaihtelee. Ei todellakaan ole meillä mukana mitään ruokapalvelua saati siraanhoitoa tai toimintaterapiaa.
Perhekuntoutusta tehdään myös perheen kodissa, jossa arjen pitäisi mennä normaalin arjen mukaan ja vie kyllä koko perheen raiteiltaan, jos vanhempien pitää luopua työstään kuntoutuksen vuoksi, kuten vaikka että jostain täysin mielivaltaisesta syystä perhetyöntekijä päättää, että perheen pitää syödä klo 16. AP:n perheelle tarjotun "tuen" määrän perusteella meillä kyse olisi perhekuntoutuksesta.
No minä työskentelen isossa kaupungissa ja meillä ap:n kertoma perhetyö on shl:n mukaista perhetyötä, joka ei vaadi lastensuojelun asiakkuutta ja jonka voi aloittaa esim. neuvola. Perhekuntoutuksessa asutaan n. 2kk, joten todellakin on selviteltävät työpaikalla jotain jos on enää sen kuntoinen, että on työelämässä. Yleensä nämä perheet eivät ole.
Vierailija kirjoitti:
Ai ap:n pitäs leipoa. Ja kokata. Ja mieheltä ei vaadita samaa. Onko hullumpaa kuultu!
Se on just tuota, joku istuu sohvalla arvostelemassa teidän perheen tapoja, tekemättä mitään konkreettista.
Johtuukohan siitä, että ap makaa kotona masentuneena, kun taas mies huitelee pitkin maata/maakuntaa rekkansa kanssa epäsäännöllisiä työaikoja.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää leipoa säännöllisesti? Tai no leivon minäkin säännöllisesti, kerran vuodessa eli jouluksi.
Sama täällä😄
Jos teillä vaittajilla kaikki on niin hienosti, niin miksi ylipäänsä tulee joku perhetyöntekijä?
Sitten tavalliseen tilanteeseen (pari, kolme lasta) vingutaan yhteiskunnalta tyyppiä, joka siivoaisi, tekisi ruuan ja siinä sivussa olisi terapeutti?
Perhetyöntekijän on tarkoitus vain tarkkailla ja kartoittaa avun tarve. Ei muuta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.Varsinkin kun hyödytön liibalaaba sosionomi on kalliimpi kuin oikeasti arvokasta ja auttavaa työtä tekevä kodinhoitaja.
Miksi siis lasu?Eikös perhetyöntekijän tehtävä juuri ole ohjata ja opastaa perhettä ulospääsyyn vaikeasta tilanteestaan ! Miksi hänen pitäisi perheenäidin puolesta tehdä kotitöitä! Ei, vaan hän kannustaa äitiä itseään kykenemään hoitamaan kotityönsä ja perheensä, eikä passivoimaan tekemällä äidin puolesta! Näinhän kuntouttava perhetyä aina menee.
Perhetyöntekijä ei ole äidin pikku apulainen eikä palvelija, vaan hän tukee kannustaa passiivista äitiä kuntoutumaan ja selviytymään itsenäisesti kotitöistään ja lastenhoidosta. Kuten aloittaja kertoikin, perhetyöstä kieltäytymisen vaihtoehto olisi ollut lasu! Ja näin käy ellei edistystä tapahdu kodin-ja lastenhoidossa!
Ei masentunut ole passiivinen vaan sairas. Ja mitä ihmettä kukaan ihminen tekee kotonaan ylimääräisellä päällysmiehellä? Ja miksi yhteiskunnan pitää maksaa moisesta moskasta?
Siksi koska lasten turvallinen elämä on vaarantunut tässä tapauksessa vaikean tilanteen ja äidin vakavan masennuksen takia. Lapsia ei yksinkertaisesti voi jättää heitteille sairauden takia vaan joku ratkaisu on keksittävä.
Ja se ratkaisu on kirjojen värikoodaus ja ruokailupakko?
Eikö lasten hyvinvointia auttaisi paremminkin se että äitiä ei kuormitettaisiin buuhaalla vaan hän saisi antaa lapsilleen sitä läsnäoloa voimiensa mukaan jonkun muun tekiessä kotitöitä?
Edelleen: Millä ihmeellä kustannat täysipäiväisen työntekijän 7 päivää viikossa ympäri vuoden vaikkapa seuraavat 15 vuotta tuonne kotiin? Ja kun se pitäisi sitten tehdä kaikille perheille, joissa on haasteita. Eli yhteiskunta maksaa kaikille täysipäiväiset palvelijat lasten syntymästä täysi-ikäisyyteen asti?
No aika häviävän pieni osa tarvitsee yhtään minkäänlaisia tukitoimia. Ja aivan todella harvoin tarvitaan 15 vuotta tukea 7 päivää viikossa. Jos näin on, niin todennäköisesti ei puhuta enää perhetyöstä vaan todella raskaan sarjan tuesta ja on jo jotain kehitysvammaa tms.
Miksi kustannetaan se kolme kertaa viikossa liibalaabaa sohvalla hösöttävä sosionomi sinne kotiin, eikä nyt alkuun samaa aikaa vaikka apua kodinhoitoon? Jos siitä sössöttävästä sosionomista ei ole yhtään mitään hyötyä, mutta vaikka lasta ulkoiluttavasta lähihoitajasta olisi tosi iso hyöty?
Miksi mielestäsi ihan urpouteen voidaan syytää rahaa?
Alue: Aihe vapaa
Mun kokemus monista sosiaalityöntekijöistä on se että ne on aivan täysiä ihmisvihaajia. Ne on ottanut oikein elämäntehtäväkseen muiden kiusaamisen ja alistamisen ja kaikinpuolisen elämän vaikeuttamisen.
Eli ei kannata olla sellaisen kanssa missään tekemisissä. En sitten tiedä riippuuko se arpaonnesta vai tiesmiestä että saako itselle perhetyöntekijäksi hyvän ihmisen vai hirviön, mutta jos tilanne ei parane sillä että otat yhteyttä työntekijän esimieheen niin lopeta tuon "palvelun" käyttäminen heti.
Mitä huonommassa asemassa ihminen yhteiskunnassamme on, sitä suurempi riski että hänen saamansa "palvelu" itseasiassa onkin päinvastaisesti silkkaa lannistamista ja elämänhuonontamista. En tiedä onko aina ollut näin, mutta nyt on selvästi jo vuosien ajan ollut kun palveluissa on ollut säästökuuri.