Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suostuin siihen että meillä kävisi perhetyöntekijä ja nyt tämä on yhtä hel""iä. Tästä piti olla apua, saan vain lisästressiä !
15.08.2019 |
Ensinnäkin se että päivällisen pitäisi olla klo 16 ja kaikkien istuttava yhtä aikaa pöytään, kauhea motkotus kun mies on töissä ja 12 v kavereillaan että kyllä kaikkien nyt pitäisi ISTUA TÄSSÄ KESKUSTELEMASSA PÄIVÄN TAPAHTUMISTA. Ja meille on ollut ihan toimiva systeemi se että syö, kun ehtii.
Tämä nainen myös tahtoisi värikoodata kirjahyllymme ja on ihan pakkomielteinen siitä että edes kerran viikossa leivon jotain. Se ei kuulemma riitä, että pari kertaa kuussa tekaisen pannarin tai sämpylöitä.
Tämä ihminen on käynyt meillä nyt kolmen viikon ajan ma , ti ja to klo 12-17 "auttamassa" arjessa. Joo itse suostuin tähän mutta ihan tätä en odottanut! Pelkään että kohta kilahdan ja sitten on lastensuojelu kimpussa.
Minulla on siis masennus ja 2 kolmesta lapsesta erityislapsia, siksi perhetyö.
Kommentit (795)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on sairaus.
Se ei ole laiskuutta josta pirtsakka kanssaihminen vain riuhtaisee sairastuneen leipomaan.
Aivan järkkyä ettei terveydenhuollon ammattilainen tajua tätä.
Masennuksessa nimenomaan masentunutta pitää kannustaa elämänrytmiin, arjen hallintaan, pieniin puuhiin. Pahinta masentuneelle on antaa toisen vain maata sängyssä.
Paino sanalla kannustaa.
Ei tunkea järjettömiä mututoimia sinne toisen kotiin tyyliin ”syökää järjettömään aikaan ja minä tarkkailen tai että värikoodaa kirjasi”.
Tämä on ap:n sekä sinun tulkintaa tilanteesta. Todellisuus voi olla hyvin toisenlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?Eikös perhetyöntekijän tehtävä juuri ole ohjata ja opastaa perhettä ulospääsyyn vaikeasta tilanteestaan ! Miksi hänen pitäisi perheenäidin puolesta tehdä kotitöitä! Ei, vaan hän kannustaa äitiä itseään kykenemään hoitamaan kotityönsä ja perheensä, eikä passivoimaan tekemällä äidin puolesta! Näinhän kuntouttava perhetyä aina menee.
Perhetyöntekijä ei ole äidin pikku apulainen eikä palvelija, vaan hän tukee kannustaa passiivista äitiä kuntoutumaan ja selviytymään itsenäisesti kotitöistään ja lastenhoidosta. Kuten aloittaja kertoikin, perhetyöstä kieltäytymisen vaihtoehto olisi ollut lasu! Ja näin käy ellei edistystä tapahdu kodin-ja lastenhoidossa!
Ei masentunut ole passiivinen vaan sairas. Ja mitä ihmettä kukaan ihminen tekee kotonaan ylimääräisellä päällysmiehellä? Ja miksi yhteiskunnan pitää maksaa moisesta moskasta?
Siksi koska lasten turvallinen elämä on vaarantunut tässä tapauksessa vaikean tilanteen ja äidin vakavan masennuksen takia. Lapsia ei yksinkertaisesti voi jättää heitteille sairauden takia vaan joku ratkaisu on keksittävä.
Ja se ratkaisu on kirjojen värikoodaus ja ruokailupakko?
Eikö lasten hyvinvointia auttaisi paremminkin se että äitiä ei kuormitettaisiin buuhaalla vaan hän saisi antaa lapsilleen sitä läsnäoloa voimiensa mukaan jonkun muun tekiessä kotitöitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?Eikös perhetyöntekijän tehtävä juuri ole ohjata ja opastaa perhettä ulospääsyyn vaikeasta tilanteestaan ! Miksi hänen pitäisi perheenäidin puolesta tehdä kotitöitä! Ei, vaan hän kannustaa äitiä itseään kykenemään hoitamaan kotityönsä ja perheensä, eikä passivoimaan tekemällä äidin puolesta! Näinhän kuntouttava perhetyä aina menee.
Perhetyöntekijä ei ole äidin pikku apulainen eikä palvelija, vaan hän tukee kannustaa passiivista äitiä kuntoutumaan ja selviytymään itsenäisesti kotitöistään ja lastenhoidosta. Kuten aloittaja kertoikin, perhetyöstä kieltäytymisen vaihtoehto olisi ollut lasu! Ja näin käy ellei edistystä tapahdu kodin-ja lastenhoidossa!
Ei masentunut ole passiivinen vaan sairas. Ja mitä ihmettä kukaan ihminen tekee kotonaan ylimääräisellä päällysmiehellä? Ja miksi yhteiskunnan pitää maksaa moisesta moskasta?
Siksi koska lasten turvallinen elämä on vaarantunut tässä tapauksessa vaikean tilanteen ja äidin vakavan masennuksen takia. Lapsia ei yksinkertaisesti voi jättää heitteille sairauden takia vaan joku ratkaisu on keksittävä.
Jos vanhempi on liian sairas huolehtiakseen lapsesta, lapsille pitää järkätä muu hoitopaikka. Tämä koskee niin masennusta kuin vaikkapa sitä, että vanhempi on syöpäsairaana kuukausia sairaalassa. Ei se lapsi kotona ilman hoitoa pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on sairaus.
Se ei ole laiskuutta josta pirtsakka kanssaihminen vain riuhtaisee sairastuneen leipomaan.
Aivan järkkyä ettei terveydenhuollon ammattilainen tajua tätä.
Masennuksessa nimenomaan masentunutta pitää kannustaa elämänrytmiin, arjen hallintaan, pieniin puuhiin. Pahinta masentuneelle on antaa toisen vain maata sängyssä.
Paino sanalla kannustaa.
Ei tunkea järjettömiä mututoimia sinne toisen kotiin tyyliin ”syökää järjettömään aikaan ja minä tarkkailen tai että värikoodaa kirjasi”.
Tämä on ap:n sekä sinun tulkintaa tilanteesta. Todellisuus voi olla hyvin toisenlainen.
Ihan kuule täyttä mutua on kaikki tuo sinun potaskasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?Eikös perhetyöntekijän tehtävä juuri ole ohjata ja opastaa perhettä ulospääsyyn vaikeasta tilanteestaan ! Miksi hänen pitäisi perheenäidin puolesta tehdä kotitöitä! Ei, vaan hän kannustaa äitiä itseään kykenemään hoitamaan kotityönsä ja perheensä, eikä passivoimaan tekemällä äidin puolesta! Näinhän kuntouttava perhetyä aina menee.
Perhetyöntekijä ei ole äidin pikku apulainen eikä palvelija, vaan hän tukee kannustaa passiivista äitiä kuntoutumaan ja selviytymään itsenäisesti kotitöistään ja lastenhoidosta. Kuten aloittaja kertoikin, perhetyöstä kieltäytymisen vaihtoehto olisi ollut lasu! Ja näin käy ellei edistystä tapahdu kodin-ja lastenhoidossa!
Ei masentunut ole passiivinen vaan sairas. Ja mitä ihmettä kukaan ihminen tekee kotonaan ylimääräisellä päällysmiehellä? Ja miksi yhteiskunnan pitää maksaa moisesta moskasta?[/quote
Ja kyseinen sairaus passivoi. Eli tulos on sama. Vakavan masennuksen määritelmä on huomattavasti alentunut toimintakyky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?Eikös perhetyöntekijän tehtävä juuri ole ohjata ja opastaa perhettä ulospääsyyn vaikeasta tilanteestaan ! Miksi hänen pitäisi perheenäidin puolesta tehdä kotitöitä! Ei, vaan hän kannustaa äitiä itseään kykenemään hoitamaan kotityönsä ja perheensä, eikä passivoimaan tekemällä äidin puolesta! Näinhän kuntouttava perhetyä aina menee.
Perhetyöntekijä ei ole äidin pikku apulainen eikä palvelija, vaan hän tukee kannustaa passiivista äitiä kuntoutumaan ja selviytymään itsenäisesti kotitöistään ja lastenhoidosta. Kuten aloittaja kertoikin, perhetyöstä kieltäytymisen vaihtoehto olisi ollut lasu! Ja näin käy ellei edistystä tapahdu kodin-ja lastenhoidossa!
Ei masentunut ole passiivinen vaan sairas. Ja mitä ihmettä kukaan ihminen tekee kotonaan ylimääräisellä päällysmiehellä? Ja miksi yhteiskunnan pitää maksaa moisesta moskasta?
Siksi koska lasten turvallinen elämä on vaarantunut tässä tapauksessa vaikean tilanteen ja äidin vakavan masennuksen takia. Lapsia ei yksinkertaisesti voi jättää heitteille sairauden takia vaan joku ratkaisu on keksittävä.
Ja se ratkaisu on kirjojen värikoodaus ja ruokailupakko?
Eikö lasten hyvinvointia auttaisi paremminkin se että äitiä ei kuormitettaisiin buuhaalla vaan hän saisi antaa lapsilleen sitä läsnäoloa voimiensa mukaan jonkun muun tekiessä kotitöitä?
Jotkut on koko elämänsä masentuneita. Yhteiskunnan piikojako heille pitäisi kustantaa? Kodinhoitajia ja lapsenhoitajia voi palkata ihan itsekin. Yhteiskunta ei maksa kuin tilapäisesti ja silloinkin hyvin rajoitetussa määrin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?Eikös perhetyöntekijän tehtävä juuri ole ohjata ja opastaa perhettä ulospääsyyn vaikeasta tilanteestaan ! Miksi hänen pitäisi perheenäidin puolesta tehdä kotitöitä! Ei, vaan hän kannustaa äitiä itseään kykenemään hoitamaan kotityönsä ja perheensä, eikä passivoimaan tekemällä äidin puolesta! Näinhän kuntouttava perhetyä aina menee.
Perhetyöntekijä ei ole äidin pikku apulainen eikä palvelija, vaan hän tukee kannustaa passiivista äitiä kuntoutumaan ja selviytymään itsenäisesti kotitöistään ja lastenhoidosta. Kuten aloittaja kertoikin, perhetyöstä kieltäytymisen vaihtoehto olisi ollut lasu! Ja näin käy ellei edistystä tapahdu kodin-ja lastenhoidossa!
Masennus on sairaus, ei äiti tässä mikään passiivinen ole vaan uupunut. Siitä ei kuntoudu lisäämällä stressiä ja uupumusta vaan lepäämällä, kääntymällä itseensä ja pohtimalla, järjestämällä aikaa että voi miettiä asioitaan ja miten järjestää elämänsä. Opetella tunnistamaan mitkä ne omat voimat on ja missä tarvitsee apua. Sossun turhakkeelle rätti käteen ja siivoamaan, leipomaan pullaa, sossun laiskamadot liikkeelle ja hikeä pintaan.
Masennus ei ole sama kuin uupumus. Eikä siitä todellakaan toivu lepäämällä ja mietiskelemällä. Tai jos tällaista haluaa tehdä, niin sitten lapset pitää antaa sijaisperheeseen, sillä lapsilla on oikeus huolenpitoon ja turvalliseen arkeen. Ei niitä lapsia voi jättää heitteille kaikiksi niiksi vuosiksi kun äiti vain lepää ja mietiskelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?Eikös perhetyöntekijän tehtävä juuri ole ohjata ja opastaa perhettä ulospääsyyn vaikeasta tilanteestaan ! Miksi hänen pitäisi perheenäidin puolesta tehdä kotitöitä! Ei, vaan hän kannustaa äitiä itseään kykenemään hoitamaan kotityönsä ja perheensä, eikä passivoimaan tekemällä äidin puolesta! Näinhän kuntouttava perhetyä aina menee.
Perhetyöntekijä ei ole äidin pikku apulainen eikä palvelija, vaan hän tukee kannustaa passiivista äitiä kuntoutumaan ja selviytymään itsenäisesti kotitöistään ja lastenhoidosta. Kuten aloittaja kertoikin, perhetyöstä kieltäytymisen vaihtoehto olisi ollut lasu! Ja näin käy ellei edistystä tapahdu kodin-ja lastenhoidossa!
Ei masentunut ole passiivinen vaan sairas. Ja mitä ihmettä kukaan ihminen tekee kotonaan ylimääräisellä päällysmiehellä? Ja miksi yhteiskunnan pitää maksaa moisesta moskasta?
Siksi koska lasten turvallinen elämä on vaarantunut tässä tapauksessa vaikean tilanteen ja äidin vakavan masennuksen takia. Lapsia ei yksinkertaisesti voi jättää heitteille sairauden takia vaan joku ratkaisu on keksittävä.
Ja se ratkaisu on kirjojen värikoodaus ja ruokailupakko?
Eikö lasten hyvinvointia auttaisi paremminkin se että äitiä ei kuormitettaisiin buuhaalla vaan hän saisi antaa lapsilleen sitä läsnäoloa voimiensa mukaan jonkun muun tekiessä kotitöitä?
Jotkut on koko elämänsä masentuneita. Yhteiskunnan piikojako heille pitäisi kustantaa? Kodinhoitajia ja lapsenhoitajia voi palkata ihan itsekin. Yhteiskunta ei maksa kuin tilapäisesti ja silloinkin hyvin rajoitetussa määrin.
Ja jotkut kuormittaa yhteiskuntaa koko työuransa kaffittelemalla turhakkeena siellä toisten riesana.
Vierailija kirjoitti:
Perhetyössä pätee aivan sama kuin kehitysmaihin annettavassa avussa; ei auta että avustustyöntekijät tekevät työt kehitysmaalaisten puolesta, he vain passivoituvat. Ei, vaan kehitysmaan avustava työntekijä OPETTAA ja OHJAA asukkaat tekemään itse työtä ja hankkimaan elantonsa!
Täsmälleen. Älä vain anna nälkäiselle ihmiselle kalaa, vaan opeta hänet kalastamaan. Koska vain sen kalan antaminen auttaa kerran nopeaan tilanteeseen, mutta oppiminen pärjäämään itse kantaa läpi elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille. Meille oikeastaan annettiin vaihtoehdoksi suostua tähän tai sitten tulee lasu...
Mies ajaa rekkaa, lapset ovat iältään 12 v 8 v ja 4 v. Keskimmäisellä paha adhd ja kehitysviivästymä, pienimmällä downin syndrooma ns "yllätysdown". Minulla diagnosoitu vaikea masennus.
Ap
Kannattaisiko sitten kokeilla lastensuojelua? Josko siellä ottaisivat esille tärkeämpiä asioita. Kuka siis antoi nämä vaihtoehdot?
Vierailija kirjoitti:
Perhetyö on siellä koko perhettä varten ja jos on sovittu, että klo.16 keskustellaan asioista niin olisi se suotavaa, että sitten ollaan myös paikalla. Hänen työpäivänsä päättyy klo.17 niin se on sitten vähän myöhäinen aika pitää palaveria. Kyllä hän tuosta teidän asenteesta nyt jo raportoi.
Leipominen nyt on varmaan vain esimerkki, että tekisit _jotain_ konkreettista. Kerran kuussa pannukakku kyllä kuulostaa aika masentuneelta touhulta, kerran viikossa ei pitäisi liikaa rasittaa. Jos se ei onnistu niin onhan siinä aihetta huoleen.
Miksi ihmisen pitäisi leipoa yhtään useammin kuin vaikka kerran kuussa pannukakkua? Onko jossain määritelty joku kiintiö, että olet hyvä ihminen, kun leivot x kertaa viikossa? Koskee myös miehiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyössä pätee aivan sama kuin kehitysmaihin annettavassa avussa; ei auta että avustustyöntekijät tekevät työt kehitysmaalaisten puolesta, he vain passivoituvat. Ei, vaan kehitysmaan avustava työntekijä OPETTAA ja OHJAA asukkaat tekemään itse työtä ja hankkimaan elantonsa!
Täsmälleen. Älä vain anna nälkäiselle ihmiselle kalaa, vaan opeta hänet kalastamaan. Koska vain sen kalan antaminen auttaa kerran nopeaan tilanteeseen, mutta oppiminen pärjäämään itse kantaa läpi elämän.
Jos kalastajalla on käsi katki, ei häntä tarvitse teoreettisesti opastaa enää kalastamaan, vaan ruokkia sen aikaa kuin se käsi paranee.
Siis kun lapset oli pieniä niin mies oli aina töissä klo 18 asti niin ei tuo yhdessä syöminen + keskustelut olisi onnistunut millään klo 16. Kai nyt perheen aikataulut pitää ottaa huomioon.
Leivon pari kertaa vuodessa ja kukaan ei kyllä pakota minua leipomaan kerran viikossa. Mutta koska en ole masentunut enkä tarvitse apua niin saan maata vaikka soffalla 24/7 jos haluan eikä tarvitse edes järjestää kirjahyllyä. Tuollainen "apu" ei auta ketään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on sairaus.
Se ei ole laiskuutta josta pirtsakka kanssaihminen vain riuhtaisee sairastuneen leipomaan.
Aivan järkkyä ettei terveydenhuollon ammattilainen tajua tätä.
Niin on. Masennus ja uupumus, oli ne sitten mistä tahansa syystä, voivat olla myös fyysesestä sairaudesta tai puutostiloista, niin pahinta on tuollainen toiminta. Ihan kaikkein pahinta. Mutta yhteiskunta on aivan käsittämättömän sadistinen. Se mikä auttaisi, sitä ei tietenkään tarjota missään nimessä. Ennemmin viedään lapset. Kuvitellaanko todellakin että se kotoa ottaminen auttaisi niitä lapsia, miten tämä voi olla edes mahdollista että niin voidaan ajatella?
Jos äiti ei jaksa hoitaa lapsiaan vaan pötköttelee pedissä kaiket päivät, niin kenen ne lapset tulisi hoitaa? Vai ajattelitko, että on ihan ok, että ne lapset pyörivät siellä kotona oman onnensa nojassa likaisinä, nälkäisinä ja hoitamattomina? Kunhan äiti saa potea rauhassa.
No mikä sinusta olisi ratkaisu? Huostaanotto on äärimmäisen ylisukupolvinen ilmiö, asiasta ei todellakaan puhuta tarpeeksi. Huostaanotto on äärimmäinen ratkaisu ja hyvin, hyvin harva huostaanotettu lapsi selviytyy syrjäytymättä aikuiseksi. On huolestuttavaa, kuinka paljon lapsena huostaanotettujen omia lapsia huostaanotetaan. Tästä on niin paljon näyttöä etten viitsi edes linkittää. Kun aloitin sosiaalityön opinnot, ihan ekana jäi mieleen luennoitsijan avausdia: "tarkoitetaan hyvää, mutta tehdään hirmuisen paljon enemmän pahaa".
Huostaanotto on niin äärimmäinen juttu, että yhteiskunnalle olisi pidemmällä tähtäimellä paljon kannattavampaa tarjota sille potevalle äidille kaikki tuki, vaikka se olisi sitten sanotaan kahden kuukauden päivät ihan täysi kodinhoito ja se äiti vaan makaisi. Jos se äiti vaikka sitten siitä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta toipuu ja pystyy ottamaan vastuun niistä lapsista. Tätä edesauttaa siinä kriisissä saatu konkreettinen apu, ei se, että joku 20 v. sosionomi lässyttää voimavaroista ja lapsilähtöisyydestä sohvalla. Kahden kuukauden uhraus yhteiskunnalta "äidin potemisesta" vs. monta sukupolvea syrjäytyneenä, jos lähdetään taaperoiden huostaanottoon. Tutkimustenkin mukaan sijoituksia ja huostaanottoja puretaan äärimmäisen harvoin, vaikka olosuhteet olisivat hyvät.
Kertoisitko oman näkemyksesi MIKSI virkakoneisto toimii näin järjenvastaisesti. Tätä nykysysteemiä kaikessa laajuudessaan ei oikein voi enää käsittää. Tuntuu vähän siltä, että tässä ei enää edes lähtökohdista tarkoiteta mitään hyvää. Että onko se raha se ainoa asia, mikä saa näin lyhytnäköisen toiminnan aikaan.
En pysyisi olla osallinen noin raakaan toimintaan jos olisin alalla.
Minä en oikeasti tiedä. Olen sosiaalialla, mutta en (onneksi) lastensuojelussa. Kun avohuolto on tätä täysin pimeää perhetyötä ja laitoshuolto tuntuu olevan aina hyvä vaihtoehto. "Huoli herää"ja lainsäädännön mukaan on pakko tehdä ilmoitus jos on hiukankaan huoli, vaikka ei olisi mitään totuuspohjaa.
Kuvaavaa ehkä on se, että meistä tehtiin lastensuojeluilmoitus. Teini oli käynyt avautumassa, koska halusi oman asunnon ja me emme suostuneet allekirjoittamaaan vuokrasopimusta alaikäiselle. Ihan suoranaisia valheita oli joukossa. Ja kuinkas kävikään: lasuilmoitus lähti ja mulle luettiin puhelimessa suoraan sanasta sanaan mitä teini oli siellä kertonut. Ihan nyt oikeasti. En pääse Kannasta katsomaan alaikäisen tietoja, mutta mulle voidaan puhelimessa kertoa, että lapseni väittää mun arvostelleen hänen painoaan ja vartaloaan, jotka hän on uskonut kertoneensa luottamuksellisesti terveydenhoitajalle.
Jouduttiin sitten menemään ihan paikan päälle ja todistelutaakka oli teitty meillä vanhemmilla, että mitään tuollaista ei ole tapahtunut, vaan kaverit olivat kehottaneet keksimään juttuja jotta saa asunnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?Eikös perhetyöntekijän tehtävä juuri ole ohjata ja opastaa perhettä ulospääsyyn vaikeasta tilanteestaan ! Miksi hänen pitäisi perheenäidin puolesta tehdä kotitöitä! Ei, vaan hän kannustaa äitiä itseään kykenemään hoitamaan kotityönsä ja perheensä, eikä passivoimaan tekemällä äidin puolesta! Näinhän kuntouttava perhetyä aina menee.
Perhetyöntekijä ei ole äidin pikku apulainen eikä palvelija, vaan hän tukee kannustaa passiivista äitiä kuntoutumaan ja selviytymään itsenäisesti kotitöistään ja lastenhoidosta. Kuten aloittaja kertoikin, perhetyöstä kieltäytymisen vaihtoehto olisi ollut lasu! Ja näin käy ellei edistystä tapahdu kodin-ja lastenhoidossa!
Ei masentunut ole passiivinen vaan sairas. Ja mitä ihmettä kukaan ihminen tekee kotonaan ylimääräisellä päällysmiehellä? Ja miksi yhteiskunnan pitää maksaa moisesta moskasta?
Siksi koska lasten turvallinen elämä on vaarantunut tässä tapauksessa vaikean tilanteen ja äidin vakavan masennuksen takia. Lapsia ei yksinkertaisesti voi jättää heitteille sairauden takia vaan joku ratkaisu on keksittävä.
Ja se ratkaisu on kirjojen värikoodaus ja ruokailupakko?
Eikö lasten hyvinvointia auttaisi paremminkin se että äitiä ei kuormitettaisiin buuhaalla vaan hän saisi antaa lapsilleen sitä läsnäoloa voimiensa mukaan jonkun muun tekiessä kotitöitä?
Edelleen: Millä ihmeellä kustannat täysipäiväisen työntekijän 7 päivää viikossa ympäri vuoden vaikkapa seuraavat 15 vuotta tuonne kotiin? Ja kun se pitäisi sitten tehdä kaikille perheille, joissa on haasteita. Eli yhteiskunta maksaa kaikille täysipäiväiset palvelijat lasten syntymästä täysi-ikäisyyteen asti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?Eikös perhetyöntekijän tehtävä juuri ole ohjata ja opastaa perhettä ulospääsyyn vaikeasta tilanteestaan ! Miksi hänen pitäisi perheenäidin puolesta tehdä kotitöitä! Ei, vaan hän kannustaa äitiä itseään kykenemään hoitamaan kotityönsä ja perheensä, eikä passivoimaan tekemällä äidin puolesta! Näinhän kuntouttava perhetyä aina menee.
Perhetyöntekijä ei ole äidin pikku apulainen eikä palvelija, vaan hän tukee kannustaa passiivista äitiä kuntoutumaan ja selviytymään itsenäisesti kotitöistään ja lastenhoidosta. Kuten aloittaja kertoikin, perhetyöstä kieltäytymisen vaihtoehto olisi ollut lasu! Ja näin käy ellei edistystä tapahdu kodin-ja lastenhoidossa!
Ei masentunut ole passiivinen vaan sairas. Ja mitä ihmettä kukaan ihminen tekee kotonaan ylimääräisellä päällysmiehellä? Ja miksi yhteiskunnan pitää maksaa moisesta moskasta?
Siksi koska lasten turvallinen elämä on vaarantunut tässä tapauksessa vaikean tilanteen ja äidin vakavan masennuksen takia. Lapsia ei yksinkertaisesti voi jättää heitteille sairauden takia vaan joku ratkaisu on keksittävä.
Ja se ratkaisu on kirjojen värikoodaus ja ruokailupakko?
Eikö lasten hyvinvointia auttaisi paremminkin se että äitiä ei kuormitettaisiin buuhaalla vaan hän saisi antaa lapsilleen sitä läsnäoloa voimiensa mukaan jonkun muun tekiessä kotitöitä?
Edelleen: Millä ihmeellä kustannat täysipäiväisen työntekijän 7 päivää viikossa ympäri vuoden vaikkapa seuraavat 15 vuotta tuonne kotiin? Ja kun se pitäisi sitten tehdä kaikille perheille, joissa on haasteita. Eli yhteiskunta maksaa kaikille täysipäiväiset palvelijat lasten syntymästä täysi-ikäisyyteen asti?
Se äiti voi myös parantua.
Ja jos lapset on koulussa ja päivähoidossa ja isä kuvioissa, se 15 tuntia viikossa kunnollista apua riittää aivan hyvin.
Miksi ihmeessä yhteiskunnan pitää maksaa tuollaisesta ”työnteosta”? Että menet toisen kotiin käskytteleitsemään päättömyyksiä ja parkkaat sohvalle viideksi tunniksi? Aivan järjetöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?Eikös perhetyöntekijän tehtävä juuri ole ohjata ja opastaa perhettä ulospääsyyn vaikeasta tilanteestaan ! Miksi hänen pitäisi perheenäidin puolesta tehdä kotitöitä! Ei, vaan hän kannustaa äitiä itseään kykenemään hoitamaan kotityönsä ja perheensä, eikä passivoimaan tekemällä äidin puolesta! Näinhän kuntouttava perhetyä aina menee.
Perhetyöntekijä ei ole äidin pikku apulainen eikä palvelija, vaan hän tukee kannustaa passiivista äitiä kuntoutumaan ja selviytymään itsenäisesti kotitöistään ja lastenhoidosta. Kuten aloittaja kertoikin, perhetyöstä kieltäytymisen vaihtoehto olisi ollut lasu! Ja näin käy ellei edistystä tapahdu kodin-ja lastenhoidossa!
Ei masentunut ole passiivinen vaan sairas. Ja mitä ihmettä kukaan ihminen tekee kotonaan ylimääräisellä päällysmiehellä? Ja miksi yhteiskunnan pitää maksaa moisesta moskasta?
Siksi koska lasten turvallinen elämä on vaarantunut tässä tapauksessa vaikean tilanteen ja äidin vakavan masennuksen takia. Lapsia ei yksinkertaisesti voi jättää heitteille sairauden takia vaan joku ratkaisu on keksittävä.
Ja se ratkaisu on kirjojen värikoodaus ja ruokailupakko?
Eikö lasten hyvinvointia auttaisi paremminkin se että äitiä ei kuormitettaisiin buuhaalla vaan hän saisi antaa lapsilleen sitä läsnäoloa voimiensa mukaan jonkun muun tekiessä kotitöitä?
Edelleen: Millä ihmeellä kustannat täysipäiväisen työntekijän 7 päivää viikossa ympäri vuoden vaikkapa seuraavat 15 vuotta tuonne kotiin? Ja kun se pitäisi sitten tehdä kaikille perheille, joissa on haasteita. Eli yhteiskunta maksaa kaikille täysipäiväiset palvelijat lasten syntymästä täysi-ikäisyyteen asti?
Jaksamattomuus on ylivoimaisesti yleisin lastensuojeluilmoituksen tekemisen syy. Pääsääntöisesti kyse on masentuneista äideistä. Kymmeniä tuhansia yhteiskunnan piikoja piikomaan perheisiin, joissa kukaan ei käy töissä maksamassa verorahoja. Huomaatteko ongelman?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille. Meille oikeastaan annettiin vaihtoehdoksi suostua tähän tai sitten tulee lasu...
Mies ajaa rekkaa, lapset ovat iältään 12 v 8 v ja 4 v. Keskimmäisellä paha adhd ja kehitysviivästymä, pienimmällä downin syndrooma ns "yllätysdown". Minulla diagnosoitu vaikea masennus.
Ap
Sääliksi käy tuo 12 v! Nyt voi tuntua, että hän ei tarvitse mitään (verrattuna muihin lapsiin), mutta hänen lapsuudesta johtuvat ongelmansa tulevat esiin sitten myöhemmällä iällä.
Meille tarjottiin kanssa perhetyöntekijää neuvolasta mutta kieltäydyin kun stressiä vaan käynneistä olisi tullut vauvantahtisessa arjessamme. Stressaan aina kyläilijöistä ja kissanristiäisiä introverttinä. Meillä yksi erityislapsi ja kaksoset. Onneksi kieltäydyin, arki lähtenyt rullaamaan ihan hyvin ilmankin ja tukiverkostot suvun puolelta
Alue: Aihe vapaa
Jos tilanne on niin vakava, että tarvitaan perhekuntoutuksen kaltaista toimenpidettä, pitää olla jo prioriteetit selvillä. Perhekuntoutus on voimakas työskentely perheen vuorovaikutuksen ja mahdollisten muiden ongelmien ympärillä. Monesti kuntoutuksessa on perheitä, joilla on monialaisia ongelmia. Voi olla väkivaltaa, päihteitä ja mielenterveyden ongelmia ja kaikkia yhtä aikaa. Perhekuntoutuksen kohdalla seuraava steppi jo on huostaanotto, joten on aika absurdia, että tällaista työtä pitäisi yrittää tehdä viikonloppuisin ja lomilla ettei huoltajan työpaikalla tarvitsisi sanoa mihin on menossa ja miksi pitää olla vapaalla. Jos se työpaikka on niin varjeltava, että tämänkaltaista poissaoloa ei voida siellä kertoa, niin millä tällainen huoltaja on työstään pois silloinkaan kun lapsi sairastaa? Ja kumpi loppuviimeksi on tärkeämpää, se, että lapsi voi kuntoutuksen kautta asua kotona vanhempiensa kanssa vai se, että vanhemman työpaikalla ei saada asiasta tietää?