Lue keskustelun säännöt.
Suostuin siihen että meillä kävisi perhetyöntekijä ja nyt tämä on yhtä hel""iä. Tästä piti olla apua, saan vain lisästressiä !
15.08.2019 |
Ensinnäkin se että päivällisen pitäisi olla klo 16 ja kaikkien istuttava yhtä aikaa pöytään, kauhea motkotus kun mies on töissä ja 12 v kavereillaan että kyllä kaikkien nyt pitäisi ISTUA TÄSSÄ KESKUSTELEMASSA PÄIVÄN TAPAHTUMISTA. Ja meille on ollut ihan toimiva systeemi se että syö, kun ehtii.
Tämä nainen myös tahtoisi värikoodata kirjahyllymme ja on ihan pakkomielteinen siitä että edes kerran viikossa leivon jotain. Se ei kuulemma riitä, että pari kertaa kuussa tekaisen pannarin tai sämpylöitä.
Tämä ihminen on käynyt meillä nyt kolmen viikon ajan ma , ti ja to klo 12-17 "auttamassa" arjessa. Joo itse suostuin tähän mutta ihan tätä en odottanut! Pelkään että kohta kilahdan ja sitten on lastensuojelu kimpussa.
Minulla on siis masennus ja 2 kolmesta lapsesta erityislapsia, siksi perhetyö.
Kommentit (795)
On mahdollista, että teidän kunnassa on lasutyypeillä paljon enemmän järkeä kuin noilla muun perhetyön. Mulla on vähän vastaava kokemus, kokeilin perhetyötä kun sitä tyrkytettiin, vaikka epäilin ettei se olisi sitä, mitä tarvisin. Sitten kun se oli ihan turhaa ja sanoin, ettei tarvi tulla enää, tehtiin lasuilmoitus. Perusteluna että kun perhetyön apu ei ollut avuksi niin lastensuojelusta voisi saada jotain parempaa apua. Oli helvetin stressaavaa kun kesti ennen kuin saatiin selkoa, mitä siitä seuraa ja kun oli muutenkin raskas elämäntilanne. Saatiin lopulta joku palaveri kokoon missä lasuilmoituksen tehneet tahot saivat kertoa huolenaiheistaan ja me saatoimme todeta, että emme kaipaa apua lastensuojelulta. Lastensuojelun ihminen oli tosi fiksu ja totesi, ettei se ole peruste lastensuojelun asiakkuudelle, ettei muualta pystytä tarjoamaan jotain palvelua, jos ei ole huolta lapsen hyvinvoinnista. Tuntui kyllä silloin vähän huijatulta, että ensin tyrkytetään jotain apua, että jos siitä vaikka olisi apua, että ei vaadi lastensuojelun asiakkuutta ja ihan vapaaehtoista, mutta sitten jos sen kokee ihan turhaksi rasitteeksi vain, eipä se ollutkaan niin vapaaehtoista, kun pitää vastoin meidän tahtoa vetää lasu mukaan. Muutamaa vuotta myöhemmin ihan muuta kautta meistä tehtiin lasuilmoitus ja sillä kertaa ei valitettavasti ollut yhtä fiksuja ne lasupuolen ihmiset :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku perhetyöntekijä käy alapeukuttaa massa kaikki järkevät viestit. Yksi alanuoli kaikissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei noita turhanpäiväisiä perhetyöntekijöitä korvata ihan kunnon siivoojilla ja lastenhoitajilla? Jos jollakulla on todella vaikeaa lapsiperheen arjen pyörittäminen, niin eikö tuollainen konkreettinen apu kotitöissä auttaisi kaikkein eniten? Kun joku siivoaisi, pesisi pyykkiä ja tiskaisi... vanhemmilla jäisi aikaa ja energiaa hoitaa lasten terveysasioita, tehdä ruokaa ja puuhata lasten kanssa.
Joku leipominen on sitä paitsi aivan turhaa, miksi ihmeessä pitäisi leipoa jos ei meinaa perusasioitakaan jaksaa!?
Entä, jos se perheen ongelma on niiden omissa tekemisissä ja suhteissa. On vaikka pikkulapsiperhe, jossa äiti on aivan nääntynyt ja jaksamaton eikä saa lapsia hoidetuksi tai kotitöitä tehdyksi kunnolla, koska hommaa on liikaa. Ja isä ei osallistu ollenkaan. Onko se yhteiskunnan maksettava siivoojaa vai kannattaisiko tehdä perhetyötä ja yrittää saada perhettä ymmärtämään, että isänkin pitää osallistua ja äidin antaa tilaa isänkin pestä lattioita välillä tai vaihdella vaippoja.
Ja tähän muka auttaa kirjojen värikoodaaminen ja tiukka naurettava aikataulurytmi? Eikö se saa nimenomaan vain pingottamaan aina vain lisää?
Perhetyön tarkoitus on nimenomaan ohjata arjen rutiineissa ja tukea. Tuo kirjahylly juttu nyt taisi olla vähän väritettyä juttua.
Jos sulla on ylisuorittava väsynyt äiti niin miten häntä auttaa jos ohjataan aina vaan tiukempaan ja suorittavampaan suorittamiseen jota vielä valvotaan hysteerisesti? Silläkö hän relaa ja alkaa luottaa itseensä?
Enkä usko pätkääkään että olisi väritetty vaan täyttä totta. Juuri tuollaista päättömyyttä se on. Siellä on joku kaksikymppinen pätijä käynyt määräilemässä.
No avatkoon suunsa ja kertoo mitä apua tarvitsee eikä vain myötäile ja tule tänne sitten marisemaan että akat käy kyyläämässä ja käskyttämässä :D tuskinpa ylisuorittavalle äidille ehdotetaan kirjahyllyn uudelleen järjestelyä vaan keskitytään johonkin muuhun.
Ei normaali ihminen kykene hahmottamaan että jos sovitaan kokouksessa että työntekijä ”tulee auttamaan arjessa”, että käytännössä se on sitten tuota käsittämätöntä ohjeistamista. Ja että se ns arjen helpottaja ei tee mitään järkevää, vaan nimenomaan kuormittaa.
Ei kai kukaan oikeasti voi kuvitella, että sinne kotiin tullaan hoitamaan se arki omasta puolesta? Varsinkin silloin kun ne varsinaiset ongelmat ovat muualla ja paljon vakavampia, eli tässä tapauksessa vaikea masennus ja erityislapset. Ei tuo tilanne sillä ratkea, että yhteiskunta maksaa siivoojan, lastenhoitajan ja kokin kotiin.
Mutta vissiin sen ratkaisee kirjahyllyn värikoodaaminen? :D
Itse varmaan vajoaisin syvään masennukseen jo siitä , että kotiini tulee niin tyhmä ja sivistymätön ihminen, että pitää kirjojen värikoodausta hyvänä juttuna eikä ole tietoinen siitä, että pääosa ihmisistä lähtee töistä vasta klo 16 tai sen jälkeen.
Perhetyö vähät välittää isän osuudesta. Suorastaan pakoillaan sitä, että myös isä on kasvattaja. Äitiä kyllä painostetaan ja hiillostetaan parempiin suorituksiin.
Kylläpä kuullostaa oudolta. Itse asutaan Espoossa ja ollaan saatu kaksi jaksoa perhetyön kautta apua. Kun lapsemme oli vauva perhetyöntekijä kävi meillä hoitamassa häntä, jotta sain nukkua, siivota tai laittaa ruokaa. Lapsella oli allergioita ja nukkui siksi huonosti öisin. Ihan neuvolan lähetteellä hänet saimme. Huippu tyyppi oli ja tärkeä apu jaksamiseen. Toisen kerran perhetyöntekijä kävi viime talvena, kun oli väsynyt silloinkin. Sain arkeen hengähdyshetkiä, kun hän hoito poikaamme. Ainakin Espoossa homma toimii ja apua saa ennaltaehkäisevästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuollaisen avun tarkoitus olisi auttaa ihan perussiivouksessa (vessan pesu, imurointi, pölyjen pyyhintä, pyykinpesu) ruuanlaitossa, lastenhoidossa, lasten leikittämisessä... Eikä mikään kirjahyllyjen järjestely. Tai ainakin tuollaisesta olisi enemmän konkreettista hyötyä. Eikö tuosta voisi jollekin puhua, että millaista apua juuri TE tarvitsette ja että tuo nykyinen ei hyödytä teitä mitenkään?
Ei lastensuojelu ei tarjoa siivousta. Kotipalvelusta saa konkreettista apua, kuten esim. lastenhoitoa. Voivat ehkä jotain pientä kotona auttaa, mutta tarkoitus on auttaa siten, että palvelun loputtua perhe pärjää omillaan. Perhetyö on enemmän ihmissuhdetyötä. Siinä voidaan pureutua esim. vanhemman jaksamattomuuden ongelmiin auttamalla esim. järjestämään päivää, niin, että se menee sujuvammin. Jos perheessä on ristiriitoja tai konflikteja, näitä pyritään käymään läpi, sopia yhteisiä toimintatapoja jne. Vastuuttaa vaikka kaikkia perheenjäseniä enemmän kodinhoidosta, että kaikki ei kaadu äidille jne.
Voiko joku lasyensuojelun työntekijä kertoa, miten tämä vastuuttaminen tapahtuu, kun käytte kotona silloin, kun mies on töissä? Teidän työnhän pitäisi olla aina iltatyötä, jos oikeasti seuraisitte koki perheen kommunikaatiota ettekä vaan kyttäisi sitä kotona olevaa vanhempaa.
Perhetyön ideana on tehdä sitä kun perhe on kotona, myös isä, ja käydä keskustelua siitä miten isä voi osallistua myös perheen arjen pyörittämiseen. Ettei se riitä, että käy töissä, jos kotona on masentunut äiti, joka ei pärjää lasten kanssa,
Ilmeisesti AP:n tapauksessa tämä ei toteudu. Eikä varmaan suurimman osan suomalaisten, jos käytte kotona arkena päiväsaikaan.
Vierailija kirjoitti:
Perhetyö vähät välittää isän osuudesta. Suorastaan pakoillaan sitä, että myös isä on kasvattaja. Äitiä kyllä painostetaan ja hiillostetaan parempiin suorituksiin.
Minäkin veikkaan, että osa varmaan välttää tarkoituksellaan isän kohtaamista ja yrittää lähinnä vastuuttaa äitiä vastuuttamaan miestä. Siihen ainakin nuo perhetyöntekijöiden työajat viittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuollaisen avun tarkoitus olisi auttaa ihan perussiivouksessa (vessan pesu, imurointi, pölyjen pyyhintä, pyykinpesu) ruuanlaitossa, lastenhoidossa, lasten leikittämisessä... Eikä mikään kirjahyllyjen järjestely. Tai ainakin tuollaisesta olisi enemmän konkreettista hyötyä. Eikö tuosta voisi jollekin puhua, että millaista apua juuri TE tarvitsette ja että tuo nykyinen ei hyödytä teitä mitenkään?
Ei lastensuojelu ei tarjoa siivousta. Kotipalvelusta saa konkreettista apua, kuten esim. lastenhoitoa. Voivat ehkä jotain pientä kotona auttaa, mutta tarkoitus on auttaa siten, että palvelun loputtua perhe pärjää omillaan. Perhetyö on enemmän ihmissuhdetyötä. Siinä voidaan pureutua esim. vanhemman jaksamattomuuden ongelmiin auttamalla esim. järjestämään päivää, niin, että se menee sujuvammin. Jos perheessä on ristiriitoja tai konflikteja, näitä pyritään käymään läpi, sopia yhteisiä toimintatapoja jne. Vastuuttaa vaikka kaikkia perheenjäseniä enemmän kodinhoidosta, että kaikki ei kaadu äidille jne.
Voiko joku lasyensuojelun työntekijä kertoa, miten tämä vastuuttaminen tapahtuu, kun käytte kotona silloin, kun mies on töissä? Teidän työnhän pitäisi olla aina iltatyötä, jos oikeasti seuraisitte koki perheen kommunikaatiota ettekä vaan kyttäisi sitä kotona olevaa vanhempaa.
Perhetyön ideana on tehdä sitä kun perhe on kotona, myös isä, ja käydä keskustelua siitä miten isä voi osallistua myös perheen arjen pyörittämiseen. Ettei se riitä, että käy töissä, jos kotona on masentunut äiti, joka ei pärjää lasten kanssa,
Isät on töissä ja pysyy. Jostain se raha saatava, Tehkööt töitä sitten iltaisin kun se isä on kotona.
Ihan naurettavaa perhetyötä.
Vierailija kirjoitti:
No tuohon päivällisaikaan ainakin voit iskeä nyrkkiä pöytään, miehen on noudatettava työaikojaan ja päivällinen voidaan sovittaa niihin. Yhdessä syöminen ja rutiinit ovat kyllä hyväksi, mutta sillä ei ole minkäänlaista merkitystä, onko se päivällinen 16.00 vai 17.15, kunhan se sopii teidän perheen rytmiin.
Leipominen on kyllä kivaa, sitähän voisi tehdä lasten kanssakin.
Teidän kirjahylly on teidän - mä saisin kilarit myös värikoodaamisesta. Voisiko sitä kirjahyllyä järjestää muuten yhdessä? Mä ainakin haluan pitää tiettyjen aiheiden tietokirjat yhdessä, kaunokirjallisuuden omilla hyllyillään ja lasten kirjat omillaan. Jos miettisit teille toimivan järjestyksen, pyyhkisitte kirjoista pölyt ja järjestäisitte ne fiksusti? Värikoodaus on kirjojen kanssa kyllä idioottimaisin idea ikinä, jos niitä kirjoja oikeasti luetaan. Olikos se villatakin ohje punaisessa vai sinisessä kirjassa? Minkä värisissä kansissa olikaan Seitsemän veljestä? Raamattu ja Agatha Christien dekkarit on mustia molemmat, vierekkäin vaan!
Meillä on kirjat aakkosissa tekijän mukaan ja tieto ja kauno erikseen. Pyydäpä työntekijää järjestämään näin - siinä puuhaa riittää vähäksi aikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä kuullostaa oudolta. Itse asutaan Espoossa ja ollaan saatu kaksi jaksoa perhetyön kautta apua. Kun lapsemme oli vauva perhetyöntekijä kävi meillä hoitamassa häntä, jotta sain nukkua, siivota tai laittaa ruokaa. Lapsella oli allergioita ja nukkui siksi huonosti öisin. Ihan neuvolan lähetteellä hänet saimme. Huippu tyyppi oli ja tärkeä apu jaksamiseen. Toisen kerran perhetyöntekijä kävi viime talvena, kun oli väsynyt silloinkin. Sain arkeen hengähdyshetkiä, kun hän hoito poikaamme. Ainakin Espoossa homma toimii ja apua saa ennaltaehkäisevästi.
Tämä on lapsiperheiden kotipalvelua eikä perhetyötä ainakin täällä päin. Tuollaista puolestatekemisapua kuuluukin saada jos tilanne on väliaikainen (koliikkivauva, äidin murtunut nilkka tms.).
Vierailija kirjoitti:
Kodinhoitaja tekee oikeaa työtäkin toisin kuin liibalaaba sosionomi ja halvemmalla. Miksi sellaista ei sitten kustanneta?
Niitä oli ennen, ei enää. Äitini teki sitä työtä ja hän on nyt 82v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä teidän mielestä sitten pitäisi tehdä tuossa tapauksessa? Se konkreettinen siivoaminen, ruoanlaitto ja lastenhoito kun tässä on suljettu pois, koska tuo ei ole kotiapua. Voisi olla, että se olisi tarpeellista, mutta sitten pitää hakea sitä.
Eli mitä itse tekisitte tuossa tilanteessa auttaaksenne perhettä saamaan arjen hallintaan? Perheen äiti on VAKAVASTI MASENTUNUT – miettikää nyt vähän, miten vaikea tilanne se on. Ja hänen pitää kyetä selviytymään arjesta vaativien erityislasten kanssa, miehen ollessa paljolti poissa työn takia.
Voi olla, että perhetyö on tässä se väärä ratkaisu alun perin ja kotiapu olisi tärkeämpää.
Mutta jos olisitte vaikka kyseisen perheen ystävä, niin mitä tekisitte auttaaksenne arjen hallintaan saamisessa? Tai miten itse haluaisitte teitä autettavan, eli miettikää nyt mikä oikeasti voisi auttaa pitkällä tähtäimellä. Se konkreettinen apu siivoukseen, ruoanlaittoon yms. on kuitenkin vain tilapäinen apu eikä ratkaise vaativaa tilannetta pidemmällä tähtäimellä.
Ap:lle tsemppiä, vaikuttaa vaativalta tilanteelta!
Perhetyöntekijä voisi vaikka aluksi auttaa AP:ta hakemaan apua oikeista paikoista: kertoa mistä erilaisia apumuotoja saa ja auttaa täyttämään hakemuslomakkeet. Jos AP on vaikeasti masentunut elämäntilanteensa takia, hän tarvitsisi oikeasti terapiaa.
Mun äiti sai kodinhoitajan kolmeksi viikoksi sappileikkauksen takia. Nuorin lapsi 11. Isä teki kotitoimistossa töitä.
Multa murtui onnettomuudessa selkä, kaksi alle kouluikäistä lasta, mies matkatöissä. Ei saatu mitään apua edes pariksi päiväksi...
Että semmonen hyvinvointivaltio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä teidän mielestä sitten pitäisi tehdä tuossa tapauksessa? Se konkreettinen siivoaminen, ruoanlaitto ja lastenhoito kun tässä on suljettu pois, koska tuo ei ole kotiapua. Voisi olla, että se olisi tarpeellista, mutta sitten pitää hakea sitä.
Eli mitä itse tekisitte tuossa tilanteessa auttaaksenne perhettä saamaan arjen hallintaan? Perheen äiti on VAKAVASTI MASENTUNUT – miettikää nyt vähän, miten vaikea tilanne se on. Ja hänen pitää kyetä selviytymään arjesta vaativien erityislasten kanssa, miehen ollessa paljolti poissa työn takia.
Voi olla, että perhetyö on tässä se väärä ratkaisu alun perin ja kotiapu olisi tärkeämpää.
Mutta jos olisitte vaikka kyseisen perheen ystävä, niin mitä tekisitte auttaaksenne arjen hallintaan saamisessa? Tai miten itse haluaisitte teitä autettavan, eli miettikää nyt mikä oikeasti voisi auttaa pitkällä tähtäimellä. Se konkreettinen apu siivoukseen, ruoanlaittoon yms. on kuitenkin vain tilapäinen apu eikä ratkaise vaativaa tilannetta pidemmällä tähtäimellä.
Ap:lle tsemppiä, vaikuttaa vaativalta tilanteelta!
Perhetyöntekijä voisi vaikka aluksi auttaa AP:ta hakemaan apua oikeista paikoista: kertoa mistä erilaisia apumuotoja saa ja auttaa täyttämään hakemuslomakkeet. Jos AP on vaikeasti masentunut elämäntilanteensa takia, hän tarvitsisi oikeasti terapiaa.
Ei tuohon tarvita perhetyöntekijää 15 tuntia viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä teidän mielestä sitten pitäisi tehdä tuossa tapauksessa? Se konkreettinen siivoaminen, ruoanlaitto ja lastenhoito kun tässä on suljettu pois, koska tuo ei ole kotiapua. Voisi olla, että se olisi tarpeellista, mutta sitten pitää hakea sitä.
Eli mitä itse tekisitte tuossa tilanteessa auttaaksenne perhettä saamaan arjen hallintaan? Perheen äiti on VAKAVASTI MASENTUNUT – miettikää nyt vähän, miten vaikea tilanne se on. Ja hänen pitää kyetä selviytymään arjesta vaativien erityislasten kanssa, miehen ollessa paljolti poissa työn takia.
Voi olla, että perhetyö on tässä se väärä ratkaisu alun perin ja kotiapu olisi tärkeämpää.
Mutta jos olisitte vaikka kyseisen perheen ystävä, niin mitä tekisitte auttaaksenne arjen hallintaan saamisessa? Tai miten itse haluaisitte teitä autettavan, eli miettikää nyt mikä oikeasti voisi auttaa pitkällä tähtäimellä. Se konkreettinen apu siivoukseen, ruoanlaittoon yms. on kuitenkin vain tilapäinen apu eikä ratkaise vaativaa tilannetta pidemmällä tähtäimellä.
Ap:lle tsemppiä, vaikuttaa vaativalta tilanteelta!
Perhetyöntekijä voisi vaikka aluksi auttaa AP:ta hakemaan apua oikeista paikoista: kertoa mistä erilaisia apumuotoja saa ja auttaa täyttämään hakemuslomakkeet. Jos AP on vaikeasti masentunut elämäntilanteensa takia, hän tarvitsisi oikeasti terapiaa.
Ei tuohon tarvita perhetyöntekijää 15 tuntia viikossa.
Ei niin mutta tässähän on kyse siitä, että perhetyöntekijä ei voi tarjota sellaista apua, mitä AP tarvitsee. Hänen tulisi siis ohjata AP oikeiden palvelujen piiriin, katsoa, että AP saa apua ja vähentää tuota tuntimäärää tai lopettaa asiakassuhde kokonaan AP:n ja esimiehen kanssa asiasta sopien.
Näim ajattelisin, jos tuon instanssin tarkoitus on auttaa AP:n perhettä. Muuta tarkkailua ja organisointia voidaan miettiä myöhemmin, kun AP on tpimintakykyinen, jos sille enää sitten on tarvetta. Ei masennusts paranna se, että joku käskee leipomaan ja järjestelemään kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä teidän mielestä sitten pitäisi tehdä tuossa tapauksessa? Se konkreettinen siivoaminen, ruoanlaitto ja lastenhoito kun tässä on suljettu pois, koska tuo ei ole kotiapua. Voisi olla, että se olisi tarpeellista, mutta sitten pitää hakea sitä.
Eli mitä itse tekisitte tuossa tilanteessa auttaaksenne perhettä saamaan arjen hallintaan? Perheen äiti on VAKAVASTI MASENTUNUT – miettikää nyt vähän, miten vaikea tilanne se on. Ja hänen pitää kyetä selviytymään arjesta vaativien erityislasten kanssa, miehen ollessa paljolti poissa työn takia.
Voi olla, että perhetyö on tässä se väärä ratkaisu alun perin ja kotiapu olisi tärkeämpää.
Mutta jos olisitte vaikka kyseisen perheen ystävä, niin mitä tekisitte auttaaksenne arjen hallintaan saamisessa? Tai miten itse haluaisitte teitä autettavan, eli miettikää nyt mikä oikeasti voisi auttaa pitkällä tähtäimellä. Se konkreettinen apu siivoukseen, ruoanlaittoon yms. on kuitenkin vain tilapäinen apu eikä ratkaise vaativaa tilannetta pidemmällä tähtäimellä.
Ap:lle tsemppiä, vaikuttaa vaativalta tilanteelta!
Perhetyöntekijä voisi vaikka aluksi auttaa AP:ta hakemaan apua oikeista paikoista: kertoa mistä erilaisia apumuotoja saa ja auttaa täyttämään hakemuslomakkeet. Jos AP on vaikeasti masentunut elämäntilanteensa takia, hän tarvitsisi oikeasti terapiaa.
Ei tuohon tarvita perhetyöntekijää 15 tuntia viikossa.
Ei niin mutta tässähän on kyse siitä, että perhetyöntekijä ei voi tarjota sellaista apua, mitä AP tarvitsee. Hänen tulisi siis ohjata AP oikeiden palvelujen piiriin, katsoa, että AP saa apua ja vähentää tuota tuntimäärää tai lopettaa asiakassuhde kokonaan AP:n ja esimiehen kanssa asiasta sopien.
Näim ajattelisin, jos tuon instanssin tarkoitus on auttaa AP:n perhettä. Muuta tarkkailua ja organisointia voidaan miettiä myöhemmin, kun AP on tpimintakykyinen, jos sille enää sitten on tarvetta. Ei masennusts paranna se, että joku käskee leipomaan ja järjestelemään kirjoja.
Koko perhetyötä ei olisi pitänyt tarjota vaan auttaa oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Seuraavan kerran kun tulee ovesta sisään, avaat keskustelun ”kiva kun tulit! Tänään tarvitsen apua [syötä tähän: vessan siivouksen, lasten kylvetyksen, kokkauksen, lasten ulkoilun] kanssa.
Ainakin läheiseni perheessä just ne asiat, joihin ois tarvinneet apua, niitä ei haluttu tehdä vaan just jotain semmoista, mistä perhe koki että on vain lisävaivaa. Monikkoperhe, masennuksesta kärsinyt tuore äiti, joten jo raskaana ollessa ehkäistään noilla toimilla, vaikka ei olisi mitään syytä mihinkään lasuun.
Lastensuojelusta näyttää tulleen jonkinlainen kaatopaikka. Sinne kipataan kaikki mahdolliset lapsiperheet ihan mistä syystä vain.
Ja parannuskeinona on sitten nämä jututtamiset ja voimaannuttamiset ja vastuuttamiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä teidän mielestä sitten pitäisi tehdä tuossa tapauksessa? Se konkreettinen siivoaminen, ruoanlaitto ja lastenhoito kun tässä on suljettu pois, koska tuo ei ole kotiapua. Voisi olla, että se olisi tarpeellista, mutta sitten pitää hakea sitä.
Eli mitä itse tekisitte tuossa tilanteessa auttaaksenne perhettä saamaan arjen hallintaan? Perheen äiti on VAKAVASTI MASENTUNUT – miettikää nyt vähän, miten vaikea tilanne se on. Ja hänen pitää kyetä selviytymään arjesta vaativien erityislasten kanssa, miehen ollessa paljolti poissa työn takia.
Voi olla, että perhetyö on tässä se väärä ratkaisu alun perin ja kotiapu olisi tärkeämpää.
Mutta jos olisitte vaikka kyseisen perheen ystävä, niin mitä tekisitte auttaaksenne arjen hallintaan saamisessa? Tai miten itse haluaisitte teitä autettavan, eli miettikää nyt mikä oikeasti voisi auttaa pitkällä tähtäimellä. Se konkreettinen apu siivoukseen, ruoanlaittoon yms. on kuitenkin vain tilapäinen apu eikä ratkaise vaativaa tilannetta pidemmällä tähtäimellä.
Ap:lle tsemppiä, vaikuttaa vaativalta tilanteelta!
Perhetyöntekijä voisi vaikka aluksi auttaa AP:ta hakemaan apua oikeista paikoista: kertoa mistä erilaisia apumuotoja saa ja auttaa täyttämään hakemuslomakkeet. Jos AP on vaikeasti masentunut elämäntilanteensa takia, hän tarvitsisi oikeasti terapiaa.
Ei tuohon tarvita perhetyöntekijää 15 tuntia viikossa.
Ei niin mutta tässähän on kyse siitä, että perhetyöntekijä ei voi tarjota sellaista apua, mitä AP tarvitsee. Hänen tulisi siis ohjata AP oikeiden palvelujen piiriin, katsoa, että AP saa apua ja vähentää tuota tuntimäärää tai lopettaa asiakassuhde kokonaan AP:n ja esimiehen kanssa asiasta sopien.
Näim ajattelisin, jos tuon instanssin tarkoitus on auttaa AP:n perhettä. Muuta tarkkailua ja organisointia voidaan miettiä myöhemmin, kun AP on tpimintakykyinen, jos sille enää sitten on tarvetta. Ei masennusts paranna se, että joku käskee leipomaan ja järjestelemään kirjoja.
Koko perhetyötä ei olisi pitänyt tarjota vaan auttaa oikeasti.
Niin olisi pitänyt. Mutta kun näin ei ole tapahtunut, perhetyöntekijä voi käyttää aikaansa auttamalla AP:tä saamaan oikeaa apua.
Perhetyön ideana on tehdä sitä kun perhe on kotona, myös isä, ja käydä keskustelua siitä miten isä voi osallistua myös perheen arjen pyörittämiseen. Ettei se riitä, että käy töissä, jos kotona on masentunut äiti, joka ei pärjää lasten kanssa,