Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitkä ovat/olivat suurimmat huolesi parikymppisenä?
14.08.2019 |
Minusta tuntui, ettei tuolloin ollut oikeastaan muita huolia kuin, että mistä saisi naista. Jos miettii vastaavia parikymppisiä naisia niin heillä tuskin on edes sitä ongelmaa. Onko ihminen huolettomin parikymppisenä?
Kommentit (87)
Pohdit naisten/tyttöjen ajatuksia. Ihastuin pariin mieheen, joista kumpikin kumminkin varattu. Sitten en muista oikeastaan ajatelleeni miehiä. Ikävuodet 23-25 muistan miettineeni:
* Elämäni tarkoitusta
* Elämän tarkoitusta yleensä
* Jumalaa
* Maailmaa
* Lapsuuttani
* Identiteettiäni
* Uravalintaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin, biletin, tein töitä, matkustelin, vaihdoin miestä lennossa, hankin uusia kokemuksia, chillailin kavereiden kanssa. Ihanaa ja huoletonta aikaa.
Nyt kun miettii, niin kesäisin otin kaiket päivät aurinkoa rantsussa ja sitten mentiin kotiin suihkuun, syömään ja myöhemmin terassille kavereiden kanssa. Diskosta valoisina kesäyön pikkutunteina kävellen kotiin. Ihan kuin olisin ollut koko kesän etelänlomalla.... ehkä muistini pätkii tjsp.
Samat sanat, tuollaista peruskauraa minunkin elämäni oli parikymppisenä. Sitten vakiinnuin vuosikymmeneksi parisuhteeseen, mutta lapsia ei onneksi tullut. Nyt nelikymppisenä elän uudelleen ihanaa ja vauhdikasta sinkkuelämää.
Poikaystävän päiväkausien ryyppyputket. Silloin en vielä ollut kokenut väkivaltaa, joka alkoi aika pian. Sairaalloinen mustasukkaisuus, vaikka itse oli öitä poissa keksien milloin mitäkin syitä. Kolmikymppisenä olinkin jo onnellinen ja vapaa. Oli aika elää sitä menetettyä nuoruutta.
Vierailija kirjoitti:
Elämän merkityksettömyys ja turhuus, maailmankaikkeuden loppuminen, ihmiskunnan julmuus ja rikokset toisiaan ja luontoa vastaan, odotettuun muottiin ahtautuminen, itsetuhoisuus, sekamuotoinen syömishäiriö, agorafobia, sosiaalinen ahdistus.
Ai niin, ja se etten saanut seurustelukumppania.
N40
Miten sun elämä on sitten myöhemmin mennyt?
Kiinnostaisi vaan tietää, kun itselläni aika samat setit nyt nuorena ja välillä mietin, että olenkohan samassa suossa vielä nelikymppisenäkin.
Ulkonäköni josta kiusattu, perheenjäsenen sekä oman terveyden pettäminen, mieshuolet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ahdisti ikävuosina 20-25 ainakin nämä asiat:
-elämän turhuus ja kaavamaisuus sekä suorittaminen jota en itse halunnut tehdä
-kaikkien valintojen merkityksettömyys koska samaa kaavaa kuitenkin pitkälti päivästä toiseen ja lopulta vaan kuollaan
-se etten saanut seksiä ja läheisyyttä ja ylipäätään oli vaikea kohdata itseni kaltaista miesseuraa ja koska panetti ehkä kerran tunnissa, tämä oli usein aika tuskallista ja masentavaa
-mitä haluan tehdä elämälläni vai haluanko mitään
-haluanko elää vai kuolla
-kun kaikki kiinnostaa eikä mikään kuitenkaan tarpeeksi (lähinnä uravaihtoehdot siis)
-missä haluan asua ja mihin haluaisin rakentaa elämäni
-maailman tila ja ihmiskunnan julmuus, sodat ja epäoikeudenmukaisuus (esim. orjatyöläiset, lapsibordellit, hyväksikäytöt, vapaudenriistot, väkivalta, alistaminen, nöyryyttäminen)
-se, miten paljon aikaa elämästä menee nukkumiseen
-se, miten paljon muilla ihmisillä on pahaa oloa ja yksinäisyyttä ja haluaisin vaan pelastaa kaikki
-epäreiluuden tunne ja kuvotus siitä, että on itse niin hyväosainenN26, ja edelleen painiskelen noiden asioiden kanssa, painiskellut jostain 13-vuotiaasta saakka enemmän tai vähemmän
Älkää silti luulko, että elämäni olisi pelkkää ahdistusta kun ei se ole, mutta tässä piti listata nimenomaan ahdistuksen ja huolen aiheet niin tässä on sitten se osa elämästäni.PS. Mielenkiintoista, miten nuoria naisia ahdistaa tällaiset asiat, kun taas miehiä pelkkä p*llun puute ja se ehtiikö ryypätä tarpeeksi....
BS. Sulla on aika stereotypinen mieskuva, kaikilla on omat huolenaiheensa. Lisäksi sitä että välttelee ahdistumista joistain kokonaisuuksista, joita ei juuri jos koskaan jouda ratkaisemaan voi olla ihan viisastakin. Ihmiset ovat.
N25
Ei minulla ole mitään tiettyä mieskuvaa, tuo PS-kohdan huomio perustui vain ja ainoastaan tähän ketjuun.
Toki se olisi viisasta, mutta jos sellaiset asiat tuntuu sydämessä niin ei ole aivan helppoa opetella olemaan tuntematta niin.
Uskon, että vielä opin, mutta nuoruus siihen tulee menemään - ainakin.
Täydellisesti tuskin turrun koskaan.
Se hyvä puoli tässä on, että olen tosi tarkka valinnoistani ja sosiaalisesti tiedostava, mikä näkyy myös valinnoissa ja käytöksessä.
Enkä toisaalta halua koskaan olla sellainen kylmä ja välinpitämätön ihminen, eli pyrin pitämään huolet lähinnä vain sillä tasolla, etteivät ne lamaa eli vaikuta toimintakykyyn.N26
Minä oletan, että suurinosa ihmisistä kantaa jollain tasolla huolta maailman tilasta ja samoin siitä minkälaisen elämän elää, mihin mahdollisesti ainutkertaisen elämänsä käyttää, mitä jättää jälkeensä ja mitä on todellisuus. Syvällisten pohtiminen ei ole sukupuoli-, kulttuuri- tai ikäsidonnaista. Ihmisten suhtautumisessa asioihin vaihtelee heidän lähtökohtiensa, olosuhteiden ja valaistumisiensa mukaan.
Mutta myös huoli yksin- ja osattomaksi jäämisestä voi olla suuri, kysyttäessä suurin huolenaihe vaikka olisi samalla tuskallisen tietoinen maailman kauneudesta ja pahuudesta ja omasta osastaan.
Selvä, että kerroit omat huolenaiheesi. Minulla vain särähti korvaan tulkintasi toisten ajatuksista ja arvoista heidän päällimmäisten tuntojensa perusteella. Tämä ketju kuitenkin käsittelee vain henkilökohtaisia, suurimpia huolia. Siksi välikommentti.
N25
Tottakai tottakai, ei tässä nyt mitään uusia ajatuksia tullut.
Tosiaan kuten sanottua; oli mielenkiintoista huomata, että miesten vastauksissa korostui p*llun saaminen ja biletys, naisten vastauksissa taas muu elämä.
IRL tunnen toisenlaisia ja tosi herkkiäkin miehiä enkä niitä ”p*llua ja viinaa”-miehiä ollenkaan, eli en omaa mitään rajattua mieskuvaa.
Tämä palsta on kiintoisa kurkistus toisenlaisten ihmisten elämään ja muihin sosiaalisiin kulttuureihin.
En nyt oikein tajua kirjoitustesi pointtia, ehkä ymmärsit koko alkuperäisen kommenttini jotenkin niin, miten en itse sitä kirjoittaessani ajatellut?
N26
Kaksi burnoutia ja vakavia sairauksia omalla ja lähipiirin kohdalla.
Kolmekymppisyys on ollut pelkkää juhlaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ahdisti ikävuosina 20-25 ainakin nämä asiat:
-elämän turhuus ja kaavamaisuus sekä suorittaminen jota en itse halunnut tehdä
-kaikkien valintojen merkityksettömyys koska samaa kaavaa kuitenkin pitkälti päivästä toiseen ja lopulta vaan kuollaan
-se etten saanut seksiä ja läheisyyttä ja ylipäätään oli vaikea kohdata itseni kaltaista miesseuraa ja koska panetti ehkä kerran tunnissa, tämä oli usein aika tuskallista ja masentavaa
-mitä haluan tehdä elämälläni vai haluanko mitään
-haluanko elää vai kuolla
-kun kaikki kiinnostaa eikä mikään kuitenkaan tarpeeksi (lähinnä uravaihtoehdot siis)
-missä haluan asua ja mihin haluaisin rakentaa elämäni
-maailman tila ja ihmiskunnan julmuus, sodat ja epäoikeudenmukaisuus (esim. orjatyöläiset, lapsibordellit, hyväksikäytöt, vapaudenriistot, väkivalta, alistaminen, nöyryyttäminen)
-se, miten paljon aikaa elämästä menee nukkumiseen
-se, miten paljon muilla ihmisillä on pahaa oloa ja yksinäisyyttä ja haluaisin vaan pelastaa kaikki
-epäreiluuden tunne ja kuvotus siitä, että on itse niin hyväosainenN26, ja edelleen painiskelen noiden asioiden kanssa, painiskellut jostain 13-vuotiaasta saakka enemmän tai vähemmän
Älkää silti luulko, että elämäni olisi pelkkää ahdistusta kun ei se ole, mutta tässä piti listata nimenomaan ahdistuksen ja huolen aiheet niin tässä on sitten se osa elämästäni.PS. Mielenkiintoista, miten nuoria naisia ahdistaa tällaiset asiat, kun taas miehiä pelkkä p*llun puute ja se ehtiikö ryypätä tarpeeksi....
BS. Sulla on aika stereotypinen mieskuva, kaikilla on omat huolenaiheensa. Lisäksi sitä että välttelee ahdistumista joistain kokonaisuuksista, joita ei juuri jos koskaan jouda ratkaisemaan voi olla ihan viisastakin. Ihmiset ovat.
N25
Ei minulla ole mitään tiettyä mieskuvaa, tuo PS-kohdan huomio perustui vain ja ainoastaan tähän ketjuun.
Toki se olisi viisasta, mutta jos sellaiset asiat tuntuu sydämessä niin ei ole aivan helppoa opetella olemaan tuntematta niin.
Uskon, että vielä opin, mutta nuoruus siihen tulee menemään - ainakin.
Täydellisesti tuskin turrun koskaan.
Se hyvä puoli tässä on, että olen tosi tarkka valinnoistani ja sosiaalisesti tiedostava, mikä näkyy myös valinnoissa ja käytöksessä.
Enkä toisaalta halua koskaan olla sellainen kylmä ja välinpitämätön ihminen, eli pyrin pitämään huolet lähinnä vain sillä tasolla, etteivät ne lamaa eli vaikuta toimintakykyyn.N26
Minä oletan, että suurinosa ihmisistä kantaa jollain tasolla huolta maailman tilasta ja samoin siitä minkälaisen elämän elää, mihin mahdollisesti ainutkertaisen elämänsä käyttää, mitä jättää jälkeensä ja mitä on todellisuus. Syvällisten pohtiminen ei ole sukupuoli-, kulttuuri- tai ikäsidonnaista. Ihmisten suhtautumisessa asioihin vaihtelee heidän lähtökohtiensa, olosuhteiden ja valaistumisiensa mukaan.
Mutta myös huoli yksin- ja osattomaksi jäämisestä voi olla suuri, kysyttäessä suurin huolenaihe vaikka olisi samalla tuskallisen tietoinen maailman kauneudesta ja pahuudesta ja omasta osastaan.
Selvä, että kerroit omat huolenaiheesi. Minulla vain särähti korvaan tulkintasi toisten ajatuksista ja arvoista heidän päällimmäisten tuntojensa perusteella. Tämä ketju kuitenkin käsittelee vain henkilökohtaisia, suurimpia huolia. Siksi välikommentti.
N25
Tottakai tottakai, ei tässä nyt mitään uusia ajatuksia tullut.
Tosiaan kuten sanottua; oli mielenkiintoista huomata, että miesten vastauksissa korostui p*llun saaminen ja biletys, naisten vastauksissa taas muu elämä.
IRL tunnen toisenlaisia ja tosi herkkiäkin miehiä enkä niitä ”p*llua ja viinaa”-miehiä ollenkaan, eli en omaa mitään rajattua mieskuvaa.
Tämä palsta on kiintoisa kurkistus toisenlaisten ihmisten elämään ja muihin sosiaalisiin kulttuureihin.En nyt oikein tajua kirjoitustesi pointtia, ehkä ymmärsit koko alkuperäisen kommenttini jotenkin niin, miten en itse sitä kirjoittaessani ajatellut?
N26
Pointtini kai oli, että listaamasi huolenaiheet ovat hyvin yleismaailmallisia ja niitä ajattelee jokainen ihminen enemmän tai vähemmän ja eri näkökulmista.
Ei kai siinä mitään uusia ajatuksia tullut sitten.
Ehkä halusin vain kysyä ajatteletko ihmisten eroavan näiden asioiden pohdinnassa ja hahmottelussa kovasti ja liekö sain jo vastauksen. Että ajattelevatko jotkut näitä paljon ja aktiivisesti ja jotkut murehtivat lähinnä "mistä saisi p.illua ja viinaa"?
Ihmiset ilmaisevat itseään kuitenkin monin tavoin ja monista syistä ja p.i.llua jahtaava mieskin voi todellisuudessa etsiä elämänkumppania, jolle uskoutua ajatuksistaan, jotka meiltä salaa.
Ei varmaan mitään uutta?
N25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ahdisti ikävuosina 20-25 ainakin nämä asiat:
-elämän turhuus ja kaavamaisuus sekä suorittaminen jota en itse halunnut tehdä
-kaikkien valintojen merkityksettömyys koska samaa kaavaa kuitenkin pitkälti päivästä toiseen ja lopulta vaan kuollaan
-se etten saanut seksiä ja läheisyyttä ja ylipäätään oli vaikea kohdata itseni kaltaista miesseuraa ja koska panetti ehkä kerran tunnissa, tämä oli usein aika tuskallista ja masentavaa
-mitä haluan tehdä elämälläni vai haluanko mitään
-haluanko elää vai kuolla
-kun kaikki kiinnostaa eikä mikään kuitenkaan tarpeeksi (lähinnä uravaihtoehdot siis)
-missä haluan asua ja mihin haluaisin rakentaa elämäni
-maailman tila ja ihmiskunnan julmuus, sodat ja epäoikeudenmukaisuus (esim. orjatyöläiset, lapsibordellit, hyväksikäytöt, vapaudenriistot, väkivalta, alistaminen, nöyryyttäminen)
-se, miten paljon aikaa elämästä menee nukkumiseen
-se, miten paljon muilla ihmisillä on pahaa oloa ja yksinäisyyttä ja haluaisin vaan pelastaa kaikki
-epäreiluuden tunne ja kuvotus siitä, että on itse niin hyväosainenN26, ja edelleen painiskelen noiden asioiden kanssa, painiskellut jostain 13-vuotiaasta saakka enemmän tai vähemmän
Älkää silti luulko, että elämäni olisi pelkkää ahdistusta kun ei se ole, mutta tässä piti listata nimenomaan ahdistuksen ja huolen aiheet niin tässä on sitten se osa elämästäni.PS. Mielenkiintoista, miten nuoria naisia ahdistaa tällaiset asiat, kun taas miehiä pelkkä p*llun puute ja se ehtiikö ryypätä tarpeeksi....
BS. Sulla on aika stereotypinen mieskuva, kaikilla on omat huolenaiheensa. Lisäksi sitä että välttelee ahdistumista joistain kokonaisuuksista, joita ei juuri jos koskaan jouda ratkaisemaan voi olla ihan viisastakin. Ihmiset ovat.
N25
Ei minulla ole mitään tiettyä mieskuvaa, tuo PS-kohdan huomio perustui vain ja ainoastaan tähän ketjuun.
Toki se olisi viisasta, mutta jos sellaiset asiat tuntuu sydämessä niin ei ole aivan helppoa opetella olemaan tuntematta niin.
Uskon, että vielä opin, mutta nuoruus siihen tulee menemään - ainakin.
Täydellisesti tuskin turrun koskaan.
Se hyvä puoli tässä on, että olen tosi tarkka valinnoistani ja sosiaalisesti tiedostava, mikä näkyy myös valinnoissa ja käytöksessä.
Enkä toisaalta halua koskaan olla sellainen kylmä ja välinpitämätön ihminen, eli pyrin pitämään huolet lähinnä vain sillä tasolla, etteivät ne lamaa eli vaikuta toimintakykyyn.N26
Minä oletan, että suurinosa ihmisistä kantaa jollain tasolla huolta maailman tilasta ja samoin siitä minkälaisen elämän elää, mihin mahdollisesti ainutkertaisen elämänsä käyttää, mitä jättää jälkeensä ja mitä on todellisuus. Syvällisten pohtiminen ei ole sukupuoli-, kulttuuri- tai ikäsidonnaista. Ihmisten suhtautumisessa asioihin vaihtelee heidän lähtökohtiensa, olosuhteiden ja valaistumisiensa mukaan.
Mutta myös huoli yksin- ja osattomaksi jäämisestä voi olla suuri, kysyttäessä suurin huolenaihe vaikka olisi samalla tuskallisen tietoinen maailman kauneudesta ja pahuudesta ja omasta osastaan.
Selvä, että kerroit omat huolenaiheesi. Minulla vain särähti korvaan tulkintasi toisten ajatuksista ja arvoista heidän päällimmäisten tuntojensa perusteella. Tämä ketju kuitenkin käsittelee vain henkilökohtaisia, suurimpia huolia. Siksi välikommentti.
N25
Tottakai tottakai, ei tässä nyt mitään uusia ajatuksia tullut.
Tosiaan kuten sanottua; oli mielenkiintoista huomata, että miesten vastauksissa korostui p*llun saaminen ja biletys, naisten vastauksissa taas muu elämä.
IRL tunnen toisenlaisia ja tosi herkkiäkin miehiä enkä niitä ”p*llua ja viinaa”-miehiä ollenkaan, eli en omaa mitään rajattua mieskuvaa.
Tämä palsta on kiintoisa kurkistus toisenlaisten ihmisten elämään ja muihin sosiaalisiin kulttuureihin.En nyt oikein tajua kirjoitustesi pointtia, ehkä ymmärsit koko alkuperäisen kommenttini jotenkin niin, miten en itse sitä kirjoittaessani ajatellut?
N26
Minä ainakin koen itseni "herkäksi" mieheksi, mutta en silti murehtinut parikymppisenä juuri mitään. Tottakai maailman tilaa, ympäristöä, ihmisoikeuksia, maailmanhistoriaa yms. tuli mietittyä, muttei ei niiden vuoksi nyt yöuniaa kannata menettää. Vielä vähemmän uniaan kannattaa menettää minkään ensimmäisen maailman pseudo-ongelmien vuoksi (sukupuolineutraalit ammattinimikkeet jne.). Stressata kannattaa vain sellaisista asioista, mihin voi vaikuttaa. Jos tekee oman osansa maailman hyväksi niin saa nukkua rauhallisin mielin.
Vanhemmalla iällä tulee sitten "ihan oikeitakin" murheita, kuten omaisten poismeno ja sairaudet .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveysongelmat, lievää alkoholi-ongelmaa, läheisten ystävien yllättävät kuolemat lähivuosina (siis itseltään hengen vieneet), kouluttautuminen käynnissä alalle joka niin pieni että työpaikkoja ei oikein ole.
Tähän vielä lapsuuden ja osittain tämän aikuisuudenkin traumat päälle.
Nämä päällimäisenä huolettaa, olen reippaasti parikymppinen.
Parikymppisenä huolenaiheet olivat: miten saa rahat riittään kun piti bilettää 2-3 krt vko, tai onko mulla liian pienet tissit tai olenko muuten vaan ruma. Nyt kun katsoo kuvia tuolta ajalta niin olen ollut kaunis, mutta epävarma ja onneton. Nyt viiskymppisenä olen rumempi, mutta itsevarma ja onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ahdisti ikävuosina 20-25 ainakin nämä asiat:
-elämän turhuus ja kaavamaisuus sekä suorittaminen jota en itse halunnut tehdä
-kaikkien valintojen merkityksettömyys koska samaa kaavaa kuitenkin pitkälti päivästä toiseen ja lopulta vaan kuollaan
-se etten saanut seksiä ja läheisyyttä ja ylipäätään oli vaikea kohdata itseni kaltaista miesseuraa ja koska panetti ehkä kerran tunnissa, tämä oli usein aika tuskallista ja masentavaa
-mitä haluan tehdä elämälläni vai haluanko mitään
-haluanko elää vai kuolla
-kun kaikki kiinnostaa eikä mikään kuitenkaan tarpeeksi (lähinnä uravaihtoehdot siis)
-missä haluan asua ja mihin haluaisin rakentaa elämäni
-maailman tila ja ihmiskunnan julmuus, sodat ja epäoikeudenmukaisuus (esim. orjatyöläiset, lapsibordellit, hyväksikäytöt, vapaudenriistot, väkivalta, alistaminen, nöyryyttäminen)
-se, miten paljon aikaa elämästä menee nukkumiseen
-se, miten paljon muilla ihmisillä on pahaa oloa ja yksinäisyyttä ja haluaisin vaan pelastaa kaikki
-epäreiluuden tunne ja kuvotus siitä, että on itse niin hyväosainenN26, ja edelleen painiskelen noiden asioiden kanssa, painiskellut jostain 13-vuotiaasta saakka enemmän tai vähemmän
Älkää silti luulko, että elämäni olisi pelkkää ahdistusta kun ei se ole, mutta tässä piti listata nimenomaan ahdistuksen ja huolen aiheet niin tässä on sitten se osa elämästäni.PS. Mielenkiintoista, miten nuoria naisia ahdistaa tällaiset asiat, kun taas miehiä pelkkä p*llun puute ja se ehtiikö ryypätä tarpeeksi....
BS. Sulla on aika stereotypinen mieskuva, kaikilla on omat huolenaiheensa. Lisäksi sitä että välttelee ahdistumista joistain kokonaisuuksista, joita ei juuri jos koskaan jouda ratkaisemaan voi olla ihan viisastakin. Ihmiset ovat.
N25
Ei minulla ole mitään tiettyä mieskuvaa, tuo PS-kohdan huomio perustui vain ja ainoastaan tähän ketjuun.
Toki se olisi viisasta, mutta jos sellaiset asiat tuntuu sydämessä niin ei ole aivan helppoa opetella olemaan tuntematta niin.
Uskon, että vielä opin, mutta nuoruus siihen tulee menemään - ainakin.
Täydellisesti tuskin turrun koskaan.
Se hyvä puoli tässä on, että olen tosi tarkka valinnoistani ja sosiaalisesti tiedostava, mikä näkyy myös valinnoissa ja käytöksessä.
Enkä toisaalta halua koskaan olla sellainen kylmä ja välinpitämätön ihminen, eli pyrin pitämään huolet lähinnä vain sillä tasolla, etteivät ne lamaa eli vaikuta toimintakykyyn.N26
Minä oletan, että suurinosa ihmisistä kantaa jollain tasolla huolta maailman tilasta ja samoin siitä minkälaisen elämän elää, mihin mahdollisesti ainutkertaisen elämänsä käyttää, mitä jättää jälkeensä ja mitä on todellisuus. Syvällisten pohtiminen ei ole sukupuoli-, kulttuuri- tai ikäsidonnaista. Ihmisten suhtautumisessa asioihin vaihtelee heidän lähtökohtiensa, olosuhteiden ja valaistumisiensa mukaan.
Mutta myös huoli yksin- ja osattomaksi jäämisestä voi olla suuri, kysyttäessä suurin huolenaihe vaikka olisi samalla tuskallisen tietoinen maailman kauneudesta ja pahuudesta ja omasta osastaan.
Selvä, että kerroit omat huolenaiheesi. Minulla vain särähti korvaan tulkintasi toisten ajatuksista ja arvoista heidän päällimmäisten tuntojensa perusteella. Tämä ketju kuitenkin käsittelee vain henkilökohtaisia, suurimpia huolia. Siksi välikommentti.
N25
Tottakai tottakai, ei tässä nyt mitään uusia ajatuksia tullut.
Tosiaan kuten sanottua; oli mielenkiintoista huomata, että miesten vastauksissa korostui p*llun saaminen ja biletys, naisten vastauksissa taas muu elämä.
IRL tunnen toisenlaisia ja tosi herkkiäkin miehiä enkä niitä ”p*llua ja viinaa”-miehiä ollenkaan, eli en omaa mitään rajattua mieskuvaa.
Tämä palsta on kiintoisa kurkistus toisenlaisten ihmisten elämään ja muihin sosiaalisiin kulttuureihin.En nyt oikein tajua kirjoitustesi pointtia, ehkä ymmärsit koko alkuperäisen kommenttini jotenkin niin, miten en itse sitä kirjoittaessani ajatellut?
N26
Pointtini kai oli, että listaamasi huolenaiheet ovat hyvin yleismaailmallisia ja niitä ajattelee jokainen ihminen enemmän tai vähemmän ja eri näkökulmista.
Ei kai siinä mitään uusia ajatuksia tullut sitten.
Ehkä halusin vain kysyä ajatteletko ihmisten eroavan näiden asioiden pohdinnassa ja hahmottelussa kovasti ja liekö sain jo vastauksen. Että ajattelevatko jotkut näitä paljon ja aktiivisesti ja jotkut murehtivat lähinnä "mistä saisi p.illua ja viinaa"?
Ihmiset ilmaisevat itseään kuitenkin monin tavoin ja monista syistä ja p.i.llua jahtaava mieskin voi todellisuudessa etsiä elämänkumppania, jolle uskoutua ajatuksistaan, jotka meiltä salaa.
Ei varmaan mitään uutta?
N25
Niin siis en minä ajattele olevani mikään uniikki lumihiutale ja erityisen syvällinen ihminen, jos tuosta sellaisen kuvan sai.
Tuossahan oli vain huolenaiheeni ja asiat mitkä saavat minut ahdistumaan.
Ei minua oikein kiinnosta pohtia noiden miesten sielunelämää sen syvemmin, kiinnitin vain huomiota, että vastauksissa korostui miesten olleen nuorena huolettomampia ja myöhemmin sitten enempi stressiä, kun taas naisilla ehkä päinvastoin?
En koe tarvitsevani mitään valistusta eri ihmistyypeistä, osaan miettiä niitä itsekin kiitos vain.:)
N26
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ahdisti ikävuosina 20-25 ainakin nämä asiat:
-elämän turhuus ja kaavamaisuus sekä suorittaminen jota en itse halunnut tehdä
-kaikkien valintojen merkityksettömyys koska samaa kaavaa kuitenkin pitkälti päivästä toiseen ja lopulta vaan kuollaan
-se etten saanut seksiä ja läheisyyttä ja ylipäätään oli vaikea kohdata itseni kaltaista miesseuraa ja koska panetti ehkä kerran tunnissa, tämä oli usein aika tuskallista ja masentavaa
-mitä haluan tehdä elämälläni vai haluanko mitään
-haluanko elää vai kuolla
-kun kaikki kiinnostaa eikä mikään kuitenkaan tarpeeksi (lähinnä uravaihtoehdot siis)
-missä haluan asua ja mihin haluaisin rakentaa elämäni
-maailman tila ja ihmiskunnan julmuus, sodat ja epäoikeudenmukaisuus (esim. orjatyöläiset, lapsibordellit, hyväksikäytöt, vapaudenriistot, väkivalta, alistaminen, nöyryyttäminen)
-se, miten paljon aikaa elämästä menee nukkumiseen
-se, miten paljon muilla ihmisillä on pahaa oloa ja yksinäisyyttä ja haluaisin vaan pelastaa kaikki
-epäreiluuden tunne ja kuvotus siitä, että on itse niin hyväosainenN26, ja edelleen painiskelen noiden asioiden kanssa, painiskellut jostain 13-vuotiaasta saakka enemmän tai vähemmän
Älkää silti luulko, että elämäni olisi pelkkää ahdistusta kun ei se ole, mutta tässä piti listata nimenomaan ahdistuksen ja huolen aiheet niin tässä on sitten se osa elämästäni.PS. Mielenkiintoista, miten nuoria naisia ahdistaa tällaiset asiat, kun taas miehiä pelkkä p*llun puute ja se ehtiikö ryypätä tarpeeksi....
BS. Sulla on aika stereotypinen mieskuva, kaikilla on omat huolenaiheensa. Lisäksi sitä että välttelee ahdistumista joistain kokonaisuuksista, joita ei juuri jos koskaan jouda ratkaisemaan voi olla ihan viisastakin. Ihmiset ovat.
N25
Ei minulla ole mitään tiettyä mieskuvaa, tuo PS-kohdan huomio perustui vain ja ainoastaan tähän ketjuun.
Toki se olisi viisasta, mutta jos sellaiset asiat tuntuu sydämessä niin ei ole aivan helppoa opetella olemaan tuntematta niin.
Uskon, että vielä opin, mutta nuoruus siihen tulee menemään - ainakin.
Täydellisesti tuskin turrun koskaan.
Se hyvä puoli tässä on, että olen tosi tarkka valinnoistani ja sosiaalisesti tiedostava, mikä näkyy myös valinnoissa ja käytöksessä.
Enkä toisaalta halua koskaan olla sellainen kylmä ja välinpitämätön ihminen, eli pyrin pitämään huolet lähinnä vain sillä tasolla, etteivät ne lamaa eli vaikuta toimintakykyyn.N26
Minä oletan, että suurinosa ihmisistä kantaa jollain tasolla huolta maailman tilasta ja samoin siitä minkälaisen elämän elää, mihin mahdollisesti ainutkertaisen elämänsä käyttää, mitä jättää jälkeensä ja mitä on todellisuus. Syvällisten pohtiminen ei ole sukupuoli-, kulttuuri- tai ikäsidonnaista. Ihmisten suhtautumisessa asioihin vaihtelee heidän lähtökohtiensa, olosuhteiden ja valaistumisiensa mukaan.
Mutta myös huoli yksin- ja osattomaksi jäämisestä voi olla suuri, kysyttäessä suurin huolenaihe vaikka olisi samalla tuskallisen tietoinen maailman kauneudesta ja pahuudesta ja omasta osastaan.
Selvä, että kerroit omat huolenaiheesi. Minulla vain särähti korvaan tulkintasi toisten ajatuksista ja arvoista heidän päällimmäisten tuntojensa perusteella. Tämä ketju kuitenkin käsittelee vain henkilökohtaisia, suurimpia huolia. Siksi välikommentti.
N25
Tottakai tottakai, ei tässä nyt mitään uusia ajatuksia tullut.
Tosiaan kuten sanottua; oli mielenkiintoista huomata, että miesten vastauksissa korostui p*llun saaminen ja biletys, naisten vastauksissa taas muu elämä.
IRL tunnen toisenlaisia ja tosi herkkiäkin miehiä enkä niitä ”p*llua ja viinaa”-miehiä ollenkaan, eli en omaa mitään rajattua mieskuvaa.
Tämä palsta on kiintoisa kurkistus toisenlaisten ihmisten elämään ja muihin sosiaalisiin kulttuureihin.En nyt oikein tajua kirjoitustesi pointtia, ehkä ymmärsit koko alkuperäisen kommenttini jotenkin niin, miten en itse sitä kirjoittaessani ajatellut?
N26
Minä ainakin koen itseni "herkäksi" mieheksi, mutta en silti murehtinut parikymppisenä juuri mitään. Tottakai maailman tilaa, ympäristöä, ihmisoikeuksia, maailmanhistoriaa yms. tuli mietittyä, muttei ei niiden vuoksi nyt yöuniaa kannata menettää. Vielä vähemmän uniaan kannattaa menettää minkään ensimmäisen maailman pseudo-ongelmien vuoksi (sukupuolineutraalit ammattinimikkeet jne.). Stressata kannattaa vain sellaisista asioista, mihin voi vaikuttaa. Jos tekee oman osansa maailman hyväksi niin saa nukkua rauhallisin mielin.
Vanhemmalla iällä tulee sitten "ihan oikeitakin" murheita, kuten omaisten poismeno ja sairaudet .
Eihän nuo läheisten poismenot ja sairaudet ole ikäsidonnaisia.
Viime vuoden vietin sairasta perheenjäsentäni hoitaen, ja useampi läheinen/perheenjäsen on kuollut sen jälkeen kun täytin 12v.
17-vuotiaana katsoin kuolevaa silmiin ja pidin kädestä kiinni, kun elämä valui ruumiista pois.
Toki mitään omia sairauksia ja kremppoja ei ole vielä ollut, ja esim. omat vanhemmathan haudataan yleensä vasta keski-iässä tai myöhemmin, mikä käynnistää varmasti ihan omanlaiset prosessit.
N26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miksi tuolta nostettiin vain tuo kommentti miesten murehtimisen vähyydestä ja minun huoleni maailman vääryyksistä, sillä listahan koostui pitkälti muista asioista ja koski tosiaan vain _huolenaiheita_ ja elämässä nyt on paljon muutakin kuin huolta.
Yöunia en ole menettänyt maailman vääryyksien vuoksi sitten lapsuuden, omia ja läheisten asioita olen kyllä miettinyt useasti yöllä valvoen.
Omilla asioilla tarkoitan siis noita ”mitä teen elämälläni, kannattaako edes elää, elämä näyttäytyy vain kaavamaisena suorituksena vailla merkitystä ja minkä suunnan oikein ottaisin, mitä valintoja tekisin, en kestä enää seksittömyyttä”-tyyppisiä keloja.
Persoonana olen se sosiaalinen kaikkien kaveri ja nauran esim. aina, niin on jotenkin hassua että tuon yhden HUOLIA koskevan viestin perusteella minulle nyt vastaillaan kuin olisin joku jatkuvassa melankoliassa rypevä möykky vailla mitään iloa elämässä.:D
N26
Äidin syöpä (ei parannettavissa), pärjääkö mummi yksin kun pappa kuoli, koulukiusattujen sisarusten pärjääminen. Siinäpä nuo päivittäiset suuret huolet.
Pienempiä huolia sitten omaan tulevaisuuteen liittyvät asiat, mutta niiden uskon selviävän aikanaan. t. 23v
Kuten saako ikinä töitä ja perhehaaveet on jo haudattu. Aiemmin rahahuolet, opiskeluhuolet, ihmissuhdeongelmat, läheisten kuolema... N29
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi tuolta nostettiin vain tuo kommentti miesten murehtimisen vähyydestä ja minun huoleni maailman vääryyksistä, sillä listahan koostui pitkälti muista asioista ja koski tosiaan vain _huolenaiheita_ ja elämässä nyt on paljon muutakin kuin huolta.
Yöunia en ole menettänyt maailman vääryyksien vuoksi sitten lapsuuden, omia ja läheisten asioita olen kyllä miettinyt useasti yöllä valvoen.
Omilla asioilla tarkoitan siis noita ”mitä teen elämälläni, kannattaako edes elää, elämä näyttäytyy vain kaavamaisena suorituksena vailla merkitystä ja minkä suunnan oikein ottaisin, mitä valintoja tekisin, en kestä enää seksittömyyttä”-tyyppisiä keloja.Persoonana olen se sosiaalinen kaikkien kaveri ja nauran esim. aina, niin on jotenkin hassua että tuon yhden HUOLIA koskevan viestin perusteella minulle nyt vastaillaan kuin olisin joku jatkuvassa melankoliassa rypevä möykky vailla mitään iloa elämässä.:D
N26
Loukkaannuit aivan turhaan ja teet tulkintoja muiden sanomisista monen mutkan kautta. Viimeisessäkin kommentissa kerrot lähinnä miltä sinusta tuntuu, että mitä muut sinusta ajattelivat sanoessaan "vähän tähän tapaan". Olet varmasti fiksu ja kiva ihminen, siitä ei ollut kyse. Anteeksi, että kommentoin.
N25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi tuolta nostettiin vain tuo kommentti miesten murehtimisen vähyydestä ja minun huoleni maailman vääryyksistä, sillä listahan koostui pitkälti muista asioista ja koski tosiaan vain _huolenaiheita_ ja elämässä nyt on paljon muutakin kuin huolta.
Yöunia en ole menettänyt maailman vääryyksien vuoksi sitten lapsuuden, omia ja läheisten asioita olen kyllä miettinyt useasti yöllä valvoen.
Omilla asioilla tarkoitan siis noita ”mitä teen elämälläni, kannattaako edes elää, elämä näyttäytyy vain kaavamaisena suorituksena vailla merkitystä ja minkä suunnan oikein ottaisin, mitä valintoja tekisin, en kestä enää seksittömyyttä”-tyyppisiä keloja.Persoonana olen se sosiaalinen kaikkien kaveri ja nauran esim. aina, niin on jotenkin hassua että tuon yhden HUOLIA koskevan viestin perusteella minulle nyt vastaillaan kuin olisin joku jatkuvassa melankoliassa rypevä möykky vailla mitään iloa elämässä.:D
N26
Loukkaannuit aivan turhaan ja teet tulkintoja muiden sanomisista monen mutkan kautta. Viimeisessäkin kommentissa kerrot lähinnä miltä sinusta tuntuu, että mitä muut sinusta ajattelivat sanoessaan "vähän tähän tapaan". Olet varmasti fiksu ja kiva ihminen, siitä ei ollut kyse. Anteeksi, että kommentoin.
N25
En minä loukkaantunut, mutta kieltämättä siinä sinun ensimmäisessä viestissäsi oli jo sellainen valistava, ylimielinen sävy, joka ohjaa keskustelun kulkua helposti johonkin suuntaan.
En tiedä teitkö sen tahallisesti vai oletko vain viettänyt niin paljon aikaa jossain laudoilla tms. ettet tiedostanut koko asiaa (netissähän keskustelukulttuuri on usein aika töksähtelevää ja ylimielistä/valistavaa ja puhutaan toiselle ikäänkuin olettaen toisen olevan jotenkin tyhmempi), mutta minulta meni ohi koko juttu enkä saanut oikein missään vaiheessa kiinni mikä se oli mitä halusit minun kommentoivan?
Jotain keskinäistä ymmärrystä ei ole yhtään (tuntuu kuin puhuisit kieltä jota en ymmärrä), paitsi sen haistoin että ilmeisesti oletit minun pitävän itseäni jonain erikoistapauksena?
En tosiaan ymmärtänyt alunalkaenkaan, mutta no, ei sen väliä.
N26
Kyllä on miehillä ruusuinen elämä kun naisen saanti on ainut 'huoli'.
Alue: Aihe vapaa
Minä oletan, että suurinosa ihmisistä kantaa jollain tasolla huolta maailman tilasta ja samoin siitä minkälaisen elämän elää, mihin mahdollisesti ainutkertaisen elämänsä käyttää, mitä jättää jälkeensä ja mitä on todellisuus. Syvällisten pohtiminen ei ole sukupuoli-, kulttuuri- tai ikäsidonnaista. Ihmisten suhtautumisessa asioihin vaihtelee heidän lähtökohtiensa, olosuhteiden ja valaistumisiensa mukaan.
Mutta myös huoli yksin- ja osattomaksi jäämisestä voi olla suuri, kysyttäessä suurin huolenaihe vaikka olisi samalla tuskallisen tietoinen maailman kauneudesta ja pahuudesta ja omasta osastaan.
Selvä, että kerroit omat huolenaiheesi. Minulla vain särähti korvaan tulkintasi toisten ajatuksista ja arvoista heidän päällimmäisten tuntojensa perusteella. Tämä ketju kuitenkin käsittelee vain henkilökohtaisia, suurimpia huolia. Siksi välikommentti.
N25