Mitkä ovat/olivat suurimmat huolesi parikymppisenä?

Mietin kanssa silloin kun olin hippasen yli 20, että mitenhän saisi naisen ja töitä. Muusta ei oikein ollut hätää. Noh, nyt ei edelleenkään ole naista tai töitä, mutta enää ei jaksa tuhlata elämäänsä moisten asioiden ylenpalttiseen suremiseen. Toki olisi ihan ok jos olisi se nainen tai/ja töitä, mutta kun olen tällainen erikoinen jannu, niin jotenkin tuntuu, että moisia onnenpotkuja ei kohdalleni osu. Ja sitten ei osu, ei se ainakaan murehtimalla muutu. 

Terveisin Naispelko26

Haluanko miestä tai lapsia ikinä. "Huoleni" tällä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Omaisen kuolinkamppailun seuraaminen.

Tämä, sekä jatkuva rahapula.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi tuolta nostettiin vain tuo kommentti miesten murehtimisen vähyydestä ja minun huoleni maailman vääryyksistä, sillä listahan koostui pitkälti muista asioista ja koski tosiaan vain _huolenaiheita_ ja elämässä nyt on paljon muutakin kuin huolta.

Yöunia en ole menettänyt maailman vääryyksien vuoksi sitten lapsuuden, omia ja läheisten asioita olen kyllä miettinyt useasti yöllä valvoen.

Omilla asioilla tarkoitan siis noita ”mitä teen elämälläni, kannattaako edes elää, elämä näyttäytyy vain kaavamaisena suorituksena vailla merkitystä ja minkä suunnan oikein ottaisin, mitä valintoja tekisin, en kestä enää seksittömyyttä”-tyyppisiä keloja.

Persoonana olen se sosiaalinen kaikkien kaveri ja nauran esim. aina, niin on jotenkin hassua että tuon yhden HUOLIA koskevan viestin perusteella minulle nyt vastaillaan kuin olisin joku jatkuvassa melankoliassa rypevä möykky vailla mitään iloa elämässä.:D

N26

Loukkaannuit aivan turhaan ja teet tulkintoja muiden sanomisista monen mutkan kautta. Viimeisessäkin kommentissa kerrot lähinnä miltä sinusta tuntuu, että mitä muut sinusta ajattelivat sanoessaan "vähän tähän tapaan". Olet varmasti fiksu ja kiva ihminen, siitä ei ollut kyse. Anteeksi, että kommentoin.

N25

En minä loukkaantunut, mutta kieltämättä siinä sinun ensimmäisessä viestissäsi oli jo sellainen valistava, ylimielinen sävy, joka ohjaa keskustelun kulkua helposti johonkin suuntaan.

En tiedä teitkö sen tahallisesti vai oletko vain viettänyt niin paljon aikaa jossain laudoilla tms. ettet tiedostanut koko asiaa (netissähän keskustelukulttuuri on usein aika töksähtelevää ja ylimielistä/valistavaa ja puhutaan toiselle ikäänkuin olettaen toisen olevan jotenkin tyhmempi), mutta minulta meni ohi koko juttu enkä saanut oikein missään vaiheessa kiinni mikä se oli mitä halusit minun kommentoivan?

Jotain keskinäistä ymmärrystä ei ole yhtään (tuntuu kuin puhuisit kieltä jota en ymmärrä), paitsi sen haistoin että ilmeisesti oletit minun pitävän itseäni jonain erikoistapauksena?

En tosiaan ymmärtänyt alunalkaenkaan, mutta no, ei sen väliä.

N26

En ole mielestäni ylimielinen ja kommenttinikin ovat täysin ymmärrettäviä jos ne lukee avoimin mielin, tekemättä mun motiiveista oletuksia ja ehkä ajatuksen kanssa.

Tarkoitukseni ei ollutkaan loukata enkä vaivautuisi kirjoittamaan ihmiselle, jota pitäisin tyhmänä. Tosin en yleisesti ajattele kenenkään olevan tyhmä vaan yritän parhaani ymmärtää. Halusin kuitenkin kommentoida sun ajatuksia, en ehkä ole sosiaalisin tapaus ja varmaan vaikutin haastavalta.

En vietä aikaa laudoilla vaan vauva.fi:n av ja seksi-palsta ovat kieroutuneet porkkanani saattaa tylsät kouluhommat kuten lähdeviittaukset alta pois.

Annan sen verran itsestäni, että läheisin ihminen elämässäni on mies ja hän on ensimmäinen, joka tulee mieleen kun miehistä puhutaan. Ehkä siksikin PS-kohta pisti mulla erityisesti silmään ja halusin sitä kommentoida.

✌️

N25

Huolet helpottivat, kun ex muutti omaan asuntoon. Välimme paranivat, minä ja lapsemme saimme oman elämän.

Lama-aika ja työttömyys kyllästyttivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän merkityksettömyys ja turhuus, maailmankaikkeuden loppuminen, ihmiskunnan julmuus ja rikokset toisiaan ja luontoa vastaan, odotettuun muottiin ahtautuminen, itsetuhoisuus, sekamuotoinen syömishäiriö, agorafobia, sosiaalinen ahdistus.

Ai niin, ja se etten saanut seurustelukumppania.

N40

Miten sun elämä on sitten myöhemmin mennyt?

Kiinnostaisi vaan tietää, kun itselläni aika samat setit nyt nuorena ja välillä mietin, että olenkohan samassa suossa vielä nelikymppisenäkin.

Sanoisin, että olen tasaantunut paljon. Se, että olen pystynyt hahmottamaan jotain syitä osalle ahdistustani, on auttanut,. Ja osittain samat kauhistuneet ajatukset kaiken loppumisesta ovat muuttuneet myös lohdullisiksi - kaikki loppuu, myös kaikkien kärsimykset, eikä se muottiin puristautuminen, hyväksynnän saaminen, jonkin saavuttaminen ole siitä näkökulmasta oikeastaan yhtään mitään, mikä purkaa niistä ahdistavuutta.

Olen iloisempi ja onnellisempi kuin parikymppisenä, itsevarmempi, rakastan itseäni enemmän, mutta kyllä myös melankolisempi kuin monet. Yritän ajatella sitä herkkyytenä ja sitä taas omanlaisenaan voimavarana. Tuleepahan ainakin koettua paljon ja vahvasti kaikenlaista. Kaiken kaikkiaan ymmärrän itseäni paremmin ja olen itselleni armollisempi.

Mutta minä olenkin muun lisäksi sairastanut pari vakavaa sairautta parin viime vuosikymmenen aikana, mikä on omalta osaltaan aiheuttanut ja ylläpitänyt masennusta. Sinulla voi olla vaikka miten mahtavat fiilikset minun iässäni! Suosittelen kovasti, että haet apua esimerkiksi terapiasta, jos sinulla ei ole vielä sellaista tukea.

Olet taistelija, kun kohtaat päivittäin sellaista synkkyyttä ja pidät itsesi pinnalla siinä missä jotkut muut elävä paljon kevyempää arkea. Se on vahvuutta.

Erilaisia terveysongelmia, ahdistusta, puutetta rahasta, vaikea päästä opiskelemaan, huoli tulevaisuudesta ja maailman menosta ja pohdinta siitä haluaako tällaiseen paikkaan edes hankkia lapsia.

N22